Iso-O on myös ollut täynnä tunnetta, mutta aivan toisesta syystä johtuen:"This is my purpose!" Meillä oli pitkä keskustelu George Floyd:n tappamisesta syntyneistä laajoista mielenosoituksista, joista yhteen suurimmista, Bostonissa järjestettyyn, hän halusi osallistua. Silmät olivat pyöreät ja ääni vakavan voimakas, kun hän toi mielipiteitään esiin. Hän on sellainen maailmanparantaja, jolla joskus hukkuu metsä puilta. Yritin tuoda esiin muita tapoja osallistua, sillä mielenosoitukset ovat johtaneet huomattaviin väkivaltaisuuksiin ja tuhoamiseen sekä sen tosiasian toteamiseen, että olemme ulkomaalaisina aina altavastaajia, erityisesti jos joutuisi pidätetyksi. Vakavan vahva äänensävy alkoi hieman lieventyä, ja hetken jo luulin, että sain hänen päänsä kääntymään. Vaan enpä saanut. Vaihdoin taktiikkaa. Sanoin, että saa lähteä, mutta vain minun kanssani. Tämä ei sopinut. Syyksi hän totesi, että pelkää minun(!) turvallisuuteni vuoksi. En kuulemma pysty juoksemaan tarpeeksi kovaa. Hmm. Hän laittoi söpön naamansa rypistyneeksi ja totesi olevansa minulle tosi vihainen. Hän lopetti monologinsa kutsumalla minua nimellä "Butt Cheek", mutta yhtyi aika pian nauruuni. Emmekä menneet mieltämme osoittamaan - Bostoniin. Sen sijaan Newtonissa olleeseen "peaceful" - niinkuin minulle ennnalta markkinoitiin - mielenosoitukseen hän sen sijaan lähti myöhemmin kahdesti, minun luvallani, maski päällä, turvallisuusvälit huomioiden. Sellainen matami! Mielenosoituksia on joka puolella päivittäin ja moniin muihinkin Iso-O toivoisi pääsevänsä mukaan. Rajoja olen joutunut vetämään hänen harmikseen. Olen siis edelleen "Butt Cheek". Hän kyllä osoitti hyväksyntänsä tälle pyllyposkelle, kun kerroin, että meilläkin oli 8 min 46 s kestoinen polvistuminen ja hiljainen hetki Laheylla sairaalan ulkonurmikolla.
Mielenosoitusten, joiden hallinnassa ja kommentoinnissa Trumpilla sivu mennen sanoen on ollut suurta hankaluutta, lisäksi muita tärkeitä uutistapahtumia ovat olleet ensimmäisen avaruusraketin laukaisu Yhdysvalloista 9 vuoteen, Covidiin liittyvät asiat (tietysti, tosin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin mielenosoituksista johtuen, mikä huolettaa itseäni hieman leviämisuhan vuoksi), ja Yhdysvaltain eroaminen WHO:sta.
Koulun loppuminen lähestyy. Koulukirjojenvienti ja kaapintyhjennys luokkatasojen sekä sukunimen perusteella on käynnissä tiettyinä ennaltamäärättynä aikana maskit päällä. E meni ensin saaden kyydin minulta. Pikku-O oli vuorossa seuraavana. Tämä jäi kokonaan minun vastuulleni, sillä koulun sisään ei menty ollenkaan ja vain autonikkunan avaamalla sai paketin etupenkille. Iso-O:n vuoro on viimeisenä, tämän viikon torstaina aikaan, jolloin en pääse häntä kuljettamaan. E lupasi mennä kaveriksi polkupyörällä kantaen osan painavista kirjoista.
SAT on nyt siirretty eteenpäin, elokuun lopulle, ja tapahtuu Walthamin High Schoolilla. Olimme nopeita, onneksi, sillä yksi kaveri sai omansa varattua Martha's Vineardille. Ei ollut lähempänä enää vapaata. ACT peruuntui kesäkuulta, ja odotamme edelleen siirtomahdollisuutta. Moni yliopisto on siirtymässä valintajärjestelyyn, jossa standardoituja testejä ei huomioida, joten E:n stressitasot ovat vähentyneet. Tosin samalla hän harmittelee sitä, että hänen kohdallaan testit olisivat olleet positiivinen asia hakemuksissa, mutta yleisesti ottaen tietysti tämä on omastakin mielestäni hyvä kehitys.
Iso-O päätyi pääkokiksi, kun pyysin apua illallisen valmistamiseksi viivästyneen kotiinsaapumiseni johdosta. Jostain syystä johtuen he päätyivät erittäin monimutkaiseen tofu-pinaatti-riisiruokaan monine vaiheineen. Tämä oli johtanut tilanteeseen, jossa Iso-O poltti peukalonsa ja aiheutti melkoisen kaaokseen keittiöön. Lopulta istuivat kaikki kolme ulkorappusilla odottamassa minua kotiin <3. Ihania ovat. Iso-O oli melodramaattinen palovammansa kanssa koko illan - kyseessä oli 2 mm x 2 mm kokoinen rakkula. Valituksen intensiteetin perusteella olisi luullut sen olleen 2 m x 2 m.
Pikku-O alkoi tehdä selvitystyötä tietokoneen, monitorin ja oheistarpeiden hankkimiseksi. Häntä vetää tähän tarve saada kone, joka pyörittää pelejä, joita hän haluaisi pelata. Heidän läppärinsä ei oikein pyöritä edes Minecraftin vanhaa versiota, puhumattakaan uudemmista versioista ja peleistä. Alkuun olin vastaan tätä ajatusta, mutta olen alkanut lämmetä, sillä jonkinlaisen uuden koneen tarvitsemme kuitenkin, miksei se voisi olla tämä. En edelleenkään tykkää yhtään tälläisten asioiden hoitamisesta, mutta annan Pikku-O:lle kunnian siitä, että hän on todella ottanut asiasta selvää, ja laati minulle Powerpoint-esityksen 3 parhaasta tietokoneesta ja monitorista asiantuntevaan tapaan. Ylpeä olen.
Kävimme Pikku-O:n kanssa Iso-O:n kavereina Crystal Laken rannalla hänen mennessään jälleen kerran uimaan lammen rannalta toiselle ja takaisin. Pikku-O innostui hänkin kastautumaan. Talviturkki on siis heitetty. Kaikilla kolmella nuorella, ei minulla. Crystal Lake on pieni lampi (kuva ohessa, Iso-O lähdössä lammen ylitysuinnilleen), jonka vedenkunto ei ehkä täyttäisi kaikkia Suomen standardeja. Sen lisäksi, etten pidä kylmästä vedestä, ei mieleni tee mennä myöskään lillumaan bakteerikasvuston sekaan. Iso-O on jatkanut tätä aktiivisuuttaan ja kärsi jo kertaalleen korvan lukkoontumisesta. Korvakäytävätulehdusta odotellessa. Nurmikko oli päässyt reuhahtamaan melkoiseksi viidakoksi. Ruohonleikkuri lähti viimein käyntiin 6.6. ja melkein tukehtui puolisääreen ulottuneen heinikon keskellä. Naapurin vaahterasta putosi iso oksa pihallemme kohtaan, jossa tuhoa ei syntynyt lainkaan. Se oli niin painava, että auto olisi saattanut mennä lyttyyn. E suunnitteli paloittelevansa sen kappaleiksi. Sitä odotellessa se on raahattu autotallin vierelle.
Kaiken stressin ja aktiivisuuden keskellä yhteinen hetkemme iltaisin on jatkunut Sibeliuksen Finlandian kuuntelemisella kokonaan, elokuvien katsomisella, virtuaalimatkustamisella Yhdysvaltain 25 suosituimpaan kohteeseen, UNOn pelaamisella monta monituista kertaa, sekä korttipelien että suomenkielisen pictonaryn harjoittelemisella. Kaaoksen keskellä on kiva hetkeksi laittaa ajatukset ihan muuhun.
No comments:
Post a Comment