Pidän edelleen "Covid 19"- tunnistetta postauksissani, vaikka uutisissa sen sija on selvästi pienentynyt. Pidän siksi, että mihinkäänhän se ei ole kadonnut ja jatkaa muokkaamasta meidän elämäämme niin vahvasti. Kaksi isoa asiaa on tapahtumassa yhtäaikaisesti; Covid 19 sekä mielenosoitukset perustavaa laatua olevan rasismin kitkemiseksi. Suhteessa tietysti pienempi, mutta silti merkityksellinen meidän elämässämme on koulun loppuminen virallisesti kesäkuun 18. päivä. Yksi lumipäivä pidensi vuoden päivällä, mutta nyt se on ohi ja lasten kesäloma virallisesti alkanut. Kävimme perinteisesti sitä juhlistamassa lähiravintola O'Hara'sissa, joka koronaviruksesta johtuen on siirtänyt toimintansa vastapäätä olevalle parkkialueelle. Vähän ehkä karu kokemus paperilautasineen, muovibokseineen, muovimukeineen, ja perusoluineen. Kaikki pikkupanimo-oluet puuttuvat listalta, koska panimot ovat olleet muutaman kuukauden kiinni. Kaikesta huolimatta hyvä mieli jäi meille kaikille sekä siksi, että se juhlisti erikoisen kouluvuoden loppua että siksi, että tuimme lähiyrittäjää heille todella vaikeana aikana.
Sain Pikku-O:lta hyvän elämänohjeen. Kun tavoilleni uskollisena
aloin jälleen olla "worked up" heidän Suomi-matkansa haasteiden kanssa,
hän sanoi:"Jos lähdemme, lähdemme. Jos emme lähde, emme lähde". Niin.
Yksinkertaista. Tuli parempi mieli. Elämän ei tarvitse aina olla niin
monimutkaista. Muutama päivä myöhemmin sain E:lta asiaan liittymättömän kohteliaisuuden:"Äiti, olet lowkey savage". Piti googlata; se oli tarkoitettu kehuksi.
Kehuista ja hyvistä kommenteista huolimatta, en kuitenkaan ole saamassa Vuoden Äiti-palkintoa tänäkään vuonna. Olen seurannut liian etäältä lasten koulunkäyntiä ja luottanut, kun minulle on kerrottu kaiken menevan jouhevasti. Kun viimein päädyin melko rutiininomaisesti katsomaan Pikku-O:n kanssa läpi hänen Schoologissa olleet "Missing Work"-huomautuksensa, kävi ilmi, että hän oli johdonmukaisesti jättänyt lähettämättä tekemänsä tehtävät. Hän hermostui aika lailla, kun lähdimme tätä selvittämään, mutta hyväksyi viimein avun sekä minulta että isoveljeltään. Hänellä meni sitten ilta ja seuraava päivä rästitehtäviä tehdessä. Aika viime tipassa - pari päivää ennen arvosanojen antamista. Olin aika vihainen ja pettynyt ensisijaisesti itseeni. Miten olinkin niin luottavainen! Pikku-O tarvitsee vielä paljon enemmän koordinointia kuin mitä hänelle olen tarjonnut. Opimme tästä taas molemmat jotain.
E käytti samaa tekstiä kolmeen eri oppiaineeseen (biologia, kemia ja historia). Ylpeänä hän siitä minulle kertoi. Se johti pitkään keskusteluun itseplagioinnista ja sen ongelmista, ja siihen, että hän lopulta lähetti kaikille kolmelle opettajalle viestin asiasta saaden lisätehtävän yhdeltä ja hyväksynnän kahdelta. Sovimme, että jatkossa ei näin. Muutamista yliopistoista on tullut oikeaa kiinnostusta E:a kohden, mikä on mielestäni aikamoista. Pidämme kyllä ajatukset erittäin avoimina Euroopan ja Suomen suuntaan erityisesti kustannuspoliittisista syistä johtuen. Pitkän tauon jälkeen hän pääsi viimein oikomishoitokäynnille ja oli jälleen täynnä tunnetta ja suurta ääntä, kun hän kertoi, miten kauan tämä vielä kestää. Käynneistä, jotka ovat maksaneet meille jo tuhansia dollareita, joudumme maksamaan ylimääräisen 20 dollarin maksun suojavarusteista, joita hammaslääkärit ja -hoitajat joutuvat käyttämään. Ymmärrän - mutta harmittelen periaatteen vuoksi.
Iso-O on tehnyt Bubble Tea-juomaa iltaisin ja tarjonnut sitä muillekin. Hän pyöräili Abbyn kanssa Brandeis-yliopistolle, kun piti mennä Southin Brandeis-kentälle senioriurheilijoiden lopettajaisjuhliin, mikä aiheutti tytöille helposti noin 20 mailin lenkin. Yhtenä iltana hän yllättäen ilmoitti ajavansa koko päänsä kaljuksi, koska hiukset häiritsevät illalla nukkumaan mennessä ja päänahkaan sattuu. Siitä seurasi hauska keskustelu kaikkien kesken. Nauroimme kaikki. Luulen, ettei hän niin tule tekemään, mutta saa nähdä, mihin tämä(kin) taas johtaa. Hän on alkanut puhua aivan kummallisella suhahtavalla s-kirjaimella silloin, kun hän on roolissa "minä vastaan muut", mikä on aika hassua sekin.
Pikku-O:n ajan on koulun rästitehtävien lisäksi täyttänyt sopivan tietokoneen etsiminen. Saimme hyvää taustatukea asiasta paljon enemmän ymmärtäviltä henkilöiltä. Kiitos serkulle, enolle sekä kummisedälle kullanarvoisista vinkeistä! Pikku-O on oikein hehkunut ja osoittanut aivan toisenlaista kehittyneisyyttä kuin mitä hän muilla elämänosa-alueilla tuo esiin. Meillä kaikilla on vahvuutemme. Tietokoneen hommamme aivan lähiaikoina.
Lasten vuosittaiset lääkärikäynnit olivat melko samanlaiset kuin aikaisemmin sillä erotuksella, että ennen sairaalaan sisäänmenoa piti soittaa poliklinikalle. Omat maskit vaihdettiin sairaalan tarjoamiin kertakäyttöisiin, kädet desinfioitiin, ja rintaan kiinnitettiin tarralappu. Kaikki olivat kasvaneet vähän. E ja Iso-O alle sentin ollen nyt noin 177 cm molemmat (Iso-O hieman lyhyempi) ja Pikku-O noin 4 cm ollen nyt melkein 145 cm. E oli saanut koulusta ilmoituksen, että mikäli hän ei hoida rokotuksiaan kuntoon, kouluun saa tulla vain lokakuuhun saakka. Tämä on nyt hoidettu kuntoon.
Olemme viettäneet yhteisen aktiviteettihetken maaliskuun puolivälin jälkeen päivittäin. Se on tullut nyt tiensä päähän. Iso-O halusi tehdä siitä paljon harvinaisemman, sillä hänen mielestään me olemme koko ajan yhdessä. Tämä ei ole totta, sillä suuren osan päivästä olemme kaikki tehneet omia asioitamme, mutta tietenkin paljon normaalia pienemmissä ympyröissä. Yhteiselomme on kehittynyt suuntaan jatkuvaa naljailua pojat vastaan Iso-O kutsuen häntä milloin nimellä rasisti, milloin vähemmistöjen vihaaja, milloin ympäristön tuhoaja ym
(mitkä tietysti ovat oikeasti tämän maailmanparantajan kohdalla täysin
päinvastaisia todellisuuden kanssa). Nämä naljailut ovat alkaneet tulehduttaa ilmapiiriä ja sisarusten naamat ovat alkaneet ärsyttää. Tuli tarpeen tehdä muutoksia. Jatkamme yhteisiä juttuja vapaaehtoisuuspohjalta kuitenkin siten, että nyt loman alettua vähintään kerran viikossa poistumme yhdessä talosta jotain vähän isompaa tekemään. Loman täytyy erottua arjesta! Ja sisaruksista ei pääse eroon, oli sitten täällä tai matkalla Suomessa, sekin vain pitää hyväksyä. Yksi yhteinen kiinnostuksen aihe meillä nyt kuitenkin on Netflixistä löytynyt "Alone"-sarjan kuuden tuotantojakso. Sitä olemme katsoneet päivittäin ja jatkamme niin.
Hyvää juhannusta! Kelit tuntuvat olevan kohdillaan niin Suomessa kuin täälläkin.
No comments:
Post a Comment