Covid 19 - Luminen Halloween, lähestyvät vaalit ja kaikenlaista muuta

Lunta satoi ensimmäisen kerran 30. lokakuuta. Pikku-O oli aivan innoissaan. Sitä oli maassa todella hyvin vielä Halloweeninakin tehden maiseman tosi kauniiksi. Koko päivän paistoi aurinko ja näytti ihan helmikuiselta New Englannilta. Minulla ei vielä ole talvirenkaita alla, enkä ollut vielä niitä ajatellut vaihtaa. Joutunen muuttamaan suunnitelmiani. Lisäbonuksena auton alhaisesta renkaanpaineesta kertova valo syttyi palamaan, kun olin lähdössä kohti sairaalaa ja aamukiertoa. Huoh.

Halloweenista puheenollen. Juhlaa ei ollut peruttu, mutta varsinainen Trick or Treating oli "strongly discouraged". Ohjeiksi annettiin, että osallistuvat talot laittavat selkeästi valot verannalle ja talon eteen pöydän, jolla on pienissä pusseissa kiertäjille mukaanotettavaa. Olin hommannut isohkon määrän karkkia, mutta päädyin Pikku-O:n turvallisuuden johdosta järjestämään keppostelun meillä kotona. Pikku-O pukeutui puvunhousuihin, liiviin, pääkallonaamariin ja tatuoituihin hihoihin (kuva ohessa) ja koputti olohuoneen ovelle. Salaattikulho oli täynnä karkkia. Pikku-O kivasti heti suostui ehdotukseeni, että se jaetaan heille kaikille kolmelle - ja vähän sokerihiiri-äidillekin - ja Iso-O:n haettua muutaman karkin, jakoi hän tarkasti loput itsensä ja isoveljen kesken. Aivan hyvä määrä tuli. Silti hän halusi kommentoida, että normaalivuosina karkkia tulee niiiiiiin paljon enemmän. Niin. Nyt ei ole ihan normaalivuosi; lunta on maassa, koronaviruksen hurja hyökkäys painaa päälle ja on täysikuu. E lähti Kritin luokse (vein autolla), ja Iso-O Abbylle (hain autolla). Molemmissa paikoissa oli muutama kaveri ja hienosti kyllä osaavat nuoret ottaa varotoimenpiteet huomioon - kaikilla oli maskit.

Varotoimenpiteista yksi tärkeimpiä onkin juuri maskin käyttäminen. Se tuli Massachusettsissa pakolliseksi toukokuun alussa kodin ulkopuolella liikkuessa aina sisätiloissa sekä ulkona, mikäli turvaväliä ei pysty pitämään. Alkuun minä lenkkeilin maski mukanani siten, että vedin sen nenän ja suun eteen, kun joku tuli vastaan. Pian Pikku-O ja vain vähän myöhemmin Iso-O seurasivat perässä, samalla tyylillä. E vielä juoksi ilman. Alkoi maastojuoksukausi ja pakollinen maskinkäyttö. Se sai ensin E:n kavereineen keksimään, että maski päällä pitkiäkin lenkkejä juostessa on ikäänkuin vuoristotreeneissa. Aloin aika pian itsekin juosta koko matkan maski kasvoillani. Pikku-O seurasi esimerkkiäni, ja nyt me kaikki teemme niin. Samalla tavalla maskinkäyttö töissäkin on muuttunut ihan hirveästi. Ennen koronaa maskia käytettiin tartuntataudista (kuten influenssa) kärsineen potilaan huoneeseen mennessä ja laitettiin roskiin huoneesta poistuttaessa. Koronan alun jälkeen Yhdysvalloissa oli ihan hirveä maskipula ja alkuun niitä desinfioitiin(!) ja monikäytettiin. Niinpä itse aloin opetella sen kasvoilla pitämista siten, että otin aina pois, kun olin omassa huoneessani, vaikka joku toinen olisi siellä tullut käymään. Nykyään laitan maskin naamalleni ennenkuin edes astun sairaalan ovesta sisään ja pidän saman maskin koko ajan päällä aina siihen asti, kunnes tulen siitä samasta ovesta ulos. Potilaita tavatessani minulla on lisäksi muovipleksi ja kangasmyssy. Sivuhuomio myssystä. Pöydälleni oli ilmestynyt kaksi Halloween-aiheista myssyä, jotka erään iäkkään potilaani yhtä iäkäs vaimo oli minulle ommellut. En voinut olla ottamatta niitä vastaan, vaikka Massachusettsissa tämä tarkkaan ottaen katsotaan lahjonnaksi, kun en missään tapauksessa halua loukata moisesta huomioimisesta hyväntahtoista mummoa.

Maskeista Zoom-käyttäytymiseen ja koululta tulleeseen ilmoitukseen etiketistä sen jälkeen, kun eräs High Schoolin ensimmäisen vuoden opiskelija oli laittanut taustakuvakseen tummaihoisen miehen apinaksi muunnettuna. Juttelimme tästä illallispöydässä. Kaikki myöntelivät ja totesivat, ettei näin. No, seuraavana(!) päivänä E:n mennessä huoneeseen, jossa Pikku-O:lla oli matematiikantunti meneillään, hän oli löytänyt Pikku-O:n istumassa tuolillaan pääkallomaski naamallaan. Oli kuulemma ollut vitsi. Niin, mikä osa edellisen päivän keskustelusta olikaan jäänyt epäselväksi?

Halloweenina olisi pitänyt olla kauden viimeiset kahden koulun väliset kisat Concord-Carlisle High Schoolia vastaan. Ne peruuntuivat aivan viime tipassa lumen johdosta ja siirtyivat ensi viikolle. Sen sijaan kisat Westford Academia vastaan olivat Stony Brook Middle Schoolilla viikkoa aiemmin. Ajomatka oli lähes tunnin, joten matkaan piti lähteä aikaisin, jo klo 8 lauantaiaamuna. Pikku-O oli pahantuulisena. Hänet piti erikseen herättää, ja puoli tuntia myöhemmin pakottaa aamupalalle ja valmistautumaan, sillä hän oli valinnut viivytystaktiikan. Hän löytyi sängyltään Noise Cancellation-korvakuulokkeet korvillaan ja ilmoitti jäävänsä kotiin. Ei sopinut minulle. Mökötys hieman lieventyi ajomatkalla, mutta purskahteli aina ajoittain kisan jo ollessa käynnissä. Totesin hänelle, että miltä hänestä tuntuisi, jos minä istuisin hänen vierellään, kun hän pelaa tietokoneella ja taukoamatta kommentoisin huonovointisuuttani, huimausta kuvan liikkumisen johdosta ja pahantuulisena huokailisin kovaäänisesti. Ajatus sai hänetkin nauramaan. E juoksi 3 mailin matkan 15 min 51 s ajalla Southin ja koko kisan neljänneksi ja oli itselleen epätyypillisesti hyvällä mielellä juoksunsa jälkeen. Iso-O tuli Southin kymmenenneksi ja hänellä ei ollut ihan niin hyvä päivä omasta mielestaan. E toimi jälleen tyttöjen joukkueen kirittäjänä ja sai tästä taas monia ihailevia kommentteja osakseen. Hassu yksityiskohta oli se, että meille selvisi Iso-O:n juoksukaverin isän olevan olohuoneessamme suunnillen päivittäin CNN:n kautta vieraileva Ashish Jha. E halusi, että ottaisin selfien hänen kanssaan. Kun en suostunut, halusi hän huutaa auton ikkunasta:"I love your work!" ja tekikin niin Iso-O:n kauhuksi, mutta sen verran kaukaa, ettei hän kyllä kuullut.

E:n jatko-opintohakuprosessi etenee. Oxfordiin vaaditun testin pystyi hyödyntämään muutamaan muuhunkin ja hän laittoi hakemukset kolmeen Edinburghin ohjelmaan ja yhteen Kings College of Londonin ohjelmaan. Nyt on se osa Eurooppaa hoidossa. Yhdysvalloissa hän on saanut lähetettyä Yalen ja BC:n hakemukset. Muut vielä odottavat, mutta etenevät varmasti muutaman viikon sisään. Kannustan saamaan ne alta pois samalla rysäyksellä. Hieman hätkähdytti, kun ensin lähtenyt BC:n hakemus lähti "International Applicant"-statuksella. Mutta niin tietysti! "International applicant to BC (joka sijaitsee isoin osin Newtonissa) straight from Newton", nauroimme E:n kanssa. Kunhan hakemukset Yhdysvaltoihin on saatu pois jaloista, on Suomen armeijan, Suomen opintojen ja Euroopan muiden maiden (todennäköisimmin E hakee Ranskaan ja mahdollisesti Ruotsiin ja Tanskaan Brittein saarten lisäksi) vuoro. Vielä siis on aika paljon rutistettavaa nuorella miehellä.

Koulu on hyvässä vauhdissa kaikilla (jos jättää pääkallomaskiepisodin huomiotta). Ensimmäinen jakso neljästä on jo lopuillaan. Aikamoista. PTSO (Parent Teacher Student Organization) yrittää kivasti järjestää kaikenlaista viimeistä vuottaan viettäville senioreille. Senior Movie Night oli Driving Movie Ghostbusters, johon ajettiin autoilla sisältäen maksimissaan 4 tyyppiä per auto - E oli Saylorin autossa 2 muun tytön kanssa - ja oli ollut kivaa. Vanhempainillat olivat Zoomilla ja itseasissa Pikku-O:n oli järjestetty oikein hyvin. Isompien vanhempainillan jouduin jättämään väliin, kun se oli järjestetty siten, että joka opettajalle oli vain 10 minuuttia ja ne olivat siten päällekkäin (kun on kaksi oppilasta), että päädyin sekavuuden johdosta katsomaan videoita jälkikäteen. Pikku-O:n hybridi eli kaksi aamupäivää koululla on edelleen tapahtumassa marraskuun puolivälissä. Massachusettsin koronaluvut kyllä menevät sen verran vilkkaasti ylöspäin, että saapi nähdä. Edelleen pidän Pikku-O:n fyysistä koulussa käymistä tärkeänä, mutta kyllä minua hieman mietityttää sen jonkinlaisella todennäköisyydellä arkeamme vähintäänkin komplisoiva vaikutus altistuksen tapahduttua. Tietysti sairastuminenkin pelottaa, mutta toisaalta liikumme kaikki kodin ulkopuolella, joten tätä riskiä arvioin nykytasoiseksi. Vähän ehkä puolikepeästi ilmoitin Pikku-O:n myös AMC 8-matematiikkakisaan. Se on 40 minuutin mittainen 25 tehtävää sisältävä, matematiikkataitoja monipuolisesti testaava koe, johon E:n mukaan jotkut valmistautuvat rystyset verellä. Pikku-O on ihan hyvä matematiikassa, mutta itseäni hieman mietityttää, miten häneen vaikuttaa, jos se ei menekään kovin hyvin. Testi on 10. marraskuuta. Peukut pystyyn.

E:lle saapui uusi puhelin. Hän malttoi odottaa iPhone 12-mallin lanseerauksen,  minkä jälkeen edellinen oli vähän edullisempi hankkia. Suostuin sen hänelle hankkimaan osaksi opintoihin valmistautumista, kun Yhdysvalloissa aivan liian moni asia tapahtuu jouhevammin iPhone:lla kuin muilla. Pikku-O:kin on väijynyt hieman toisenlaisia alennuksia ja jo monta päivää aiemmin ilmoitti minulle, että torstai oli viimein se päivä, kun hänen toivomansa kaksi tietokonepeliä olivat ostettavissa. Hänen edukseen täytyy sanoa, että toisesta maksoimme kokonaiset 2,5 dollaria, eikä se toinenkaan 30 dollarin hintaisena ihan hirveän kallis ollut. Hän oli aika mielissään. Annoin luvan testata niitä heti tuoreeltaan, vaikka koulupäivinä ei normaalisti tälläistä etua ole.

Iso-O on ollut henkisenä tukena ystavälleen Abbylle, jonka perhe on ultrakonservatiivijuutalainen. Abby on alkanut kyseenalaistaa joitain rajoituksia ja on ajautunut hankaluuksiin vanhempiensa kanssa. Iso-O on kivasti osannut ottaa puolueettoman tukijan roolin, vaikka hän yleensä on niin vahvatunteinen. Tämä vahvatunteisuus nimittäin johti sanaharkkaan Trump-kannattajien kanssa Newtonin keskustassa. Hän oli lenkillään nähnyt Trump-kylttejä ja muutaman ihmisen niitä siellä heiluttelemassa ja päätti mennä haastamaan. Hän oli aloittanut hieman iäkkäämmän naisen kanssa kysymällä, miten tämä voi naisena äänestää Trumpia viitaten kymmeniin seksuaalisen väärinkäytön oikeudenkäynteihin. Sitten hän antoi palautetta vanhemmalle miehelle, jolla oli yskä, eikä maskia. Hän teki pienen juoksukierroksen, mutta oli sen verran kammennut itseään raivoon, että palasi paikalle. Kannattajat olivat kuitenkin jo poistuneet joko Iso-O:n johdosta tai siitä huolimatta. Juttelimme, että voi olla vaarallistakin mennä tuolla tavoin haastamaan todella kiristyneessä poliittisessa tilanteessa. Ties vaikka joku kaivaa aseen esille.

Vaalit todellakin lähestyvät. Ulkomaalaisena on vaikea ymmärtää, miten äänestämisen estämistä voidaan sallia, miten enemmän ääniä saanut ehdokas voi hävitä ja kuinka epäreilua on, että vain muutama ns. vaa'ankieliosavaltio voi päättää tästä asiasta. Toinen vaaliväittely oli melkein tylsää katsottavaa, sillä Trump pysyi paremmin aisoissa. Hän on sen jälkeen puskenut sellaisella määrällä isoja tapahtumia, että koronan lisäksi "misinformation" (ei oikein löydy hyvää suomenkielistä vastinetta) ja hirveä pelottelu leviää kulovalkean tavoin. On todella surullista, kuinka ihmiset ottavat hänen sanomisensa totena, koska he eivät tiedä muusta. Tiistaina on vaalipäivä. Minä, joka olen muuttunut uutisten suurkuluttajaksi, jouduin laittamaan television kiinni. Liian jännittävää.

Covid 19 - Ruska-aikana tapahtuu

Viikon mittaisen selvästi lämpimämmän jakson jälkeen yöt ovat muuttuneet kylmiksi ja puut siten värikkäimmiksi. On tosi kaunista. Päivälämpötilat kiipeavät vielä yli 20*C, mikä on lenkkeilyni ja maastojuoksukisojen seuraamisen kannalta ihana asia. Varsinaisen ruskaretken sain rutistettua ainoaan kilpailuista vapaaseen väliviikonloppuun. Kävimme pienellä retkellä sunnuntaina 18. lokakuuta Noanet Woodlands-alueella (kuva) ja kiipesimme Noanet Peak-kukkulan huipulle, josta näkyi alkavien ruskavärien lisäksi Boston Skyline. Ihan hirveä kiipeilyurakka se ei ollut, sillä olimme takaisin autolla reippaasti alle kaksi tuntia myöhemmin.

Lasten aktiviteetteja ja tapahtumia

Lauantaina 10. lokakuuta oli myös kaunis, lähes 30*C hellepäivä. Iso-O:n piti olla Lincoln-Sudbury Regional High Schoolin urheilukentällä klo 11.30, joten matkaan lähdimme ennen klo 11. Oli tosi ruuhkaista, melkein kuin precovid ajassa olisi ajanut, mutta pääsimme perille juuri sopivasti. Koska Iso-O:n kilpailun lähtöaika oli vasta klo 13, otti E pienet nokoset autossa, ja minä Pikku-O:n kanssa kävin lenkillä. Juoksimme 0.5 mailin lenkin kuusi kertaa intervallina sekä löysästi että pari kertaa täysillä. Ehdimme ajoissa lähtöpaikan läheisyyteen. Iso-O lähti toisessa lähdössä viiden muun Southin ja viiden LS-juoksijan kanssa, ja tuli hienosti toiseksi 4k reitillä. Hänen kokonaissijoituksensa Southin juoksijoiden joukossa oli kuudes, millä hän toi pisteitä joukkueelle, ajalla 19 min 21 s. E:n lähtö oli klo 14.30. Hän lähti ensimmäisessä lähdössä. Kaikki 5 Southin juoksijaa voittivat ylivoimaisesti ja hassusti E oli tehnyt kahden muun kanssa sopimuksen että he tulevat maaliin rivinä - kaikille sama aika 14 min 2 s. Hassuja olivat. Täydellinen päivä - lämmintä, juoksut menivät hyvin, ja saimme olla yhdessä menossa. Tätä viimeistä osaa nykyään arvostaa entistäkin enemmän.

 

E:n Senior Sunset-tilaisuus oli jaettu kahteen osaan, jotta kävijämäärän pysymiseksi sallituissa rajoissa. E:lla olisi ollut omansa keskiviikkona, mutta hän meni jo tiistaina, koska se oli sopivasti Southilla olleiden treenien jälkeen. Kun kysyin, miten osallistujamäärää kontrolloitiin, hän vain totesi, ettei ollut mennyt sisään virallisia reittejä pitkin. Se siitä kävijämäärärajoituksesta. Hänellä oli ollut hyvä hetki auringonlaskua katsoessa, sillä paikalla oli hänen lähimpiä ystäviään. He olivat menneet tilaisuuden jälkeen vielä Newtonin keskustaan. Tuntuu hyvältä, että nuorilla on fyysisesti mahdollisuuksia tavata toisiaan.

Iso-O tekee 3D Art-tunneilleen paperimassataideteoksia keittiönpöydällä, mikä aiheuttaa pientä haastetta muutenkin haasteellisen keittiön siistinä pysymiseen. Hän on tosi mielissään projektista ja sen tuloksista. Jopa niin, että on ns. Flex-tuntia (=tunti, jota voi käyttää mihin aineeseen vaan, tavata opettajia virtuaalisesti avun saamiseksi epäselvien asioiden kanssa yms) käyttänyt taideteostensa etenemiseksi. Kouluaskartelujen lisäksi hän jatkaa muita käsitöitään suurella innolla - kävimme juuri ostamassa melkein 100 dollarilla lisää lankoja erilaisia virkkausprojekteja varten. Hienoja ne ovat - melkoinen käsityöihme hän on.

Iso-O aiheutti itselleen hankalan ummetustilanteen syömällä päivittäin ison määrän Chia-siemeniä, jotka turvotessaan aiheuttivat tulpan. Pitkään odotettuani päädyin ostamaan hänelle laksatiivia. Ensimmäisen annoksen ottaminen tuotti suurta hupia meille kaikille; pojat odottavat todellista räjähdystä ja erityisesti epäsopivassa paikassa kuten kodin ulkopuolella. Tilanne taisi kuitenkin ratketa ilman räjähdystä poikien pettymykseksi.

Surullisia uutisia saimme, kun jäleen yksi High Schoolin oppilas kuoli tapaturmaisesti. Tällä kerralla osui lähelle, sillä Iso-O:n latinaluokan jäsen, nuori poika, kuoli auto-onnettomuudessa ajaessaan huonossa kelissä ystävänsä luota kotiin. Iso-O on tätä työstänyt sekä opettajan kanssa että minun kanssani. Sanoja on vaikea löytää.

Pikku-O:n bändin piti alkaa 5. lokakuuta, mutta hän ei saanut Zoom-linkkiä ajoissa. Kävimme toistuvan keskustelun tauoista oppituntien välillä ja niiden aikana, kun hän yhtäkkisesti kesken ranskantunnin tuli alakertaan hakemaan vettä. Han oli pyytänyt tähän luvan, mutta en vieläkään tiedä, miksi se piti tehdä oppitunnin aikana. Sovimme, että jatkossa tauot käytetään tähän ja tunnin aikana ei pyydetä ylimääräisiä poistumisia. Aika paljon henkistä voimavaraani vie se, että hän tuntuu keksivän päivittäin jonkin tavan venyttää sääntöjä omaksi edukseen. Esimerkiksi hän tuli innokkaasti eräänä aamupäivänä kertomaan, että Hoopster on oikea paikka. Kun kysyin, että mihin tämä liittyy, hän iloisesti kertoi saaneensa tiedon Youtubesta. Taas oli keskustelulle tarvetta: koulupäivät 8:30 ja 15 välillä saavat sisältää kännykkää/viihdesurffailua vain lounaan aikaan. Jos homma ei ala sujua vaan koko ajan tapahtuu jotain venytystä, säännöt muuttuvat tiukemmiksi. 

Pikku-O:n erilaiset ekperimentit myös jatkuvat. Usean kerran viikossa jostainpäin taloa löytyy jokin erikoinen viritelmä. Viimeisimpiä ovat yliviivaustussin sisällön sekottaminen veden kanssa lasipurkissa, johon oli lisätty kynsilakanpoistoaineella kostutettuja pumpulipalloja sekä vaseliinia; vanhojen kuulokkeiden palastelu pieniin osiin; ja lukon tiirikoiminen muunnetulla klemmarilla. Olen useaan otteeseen sanonut hänelle, että jutellaan aina ENNEN suunniteltua testiä, josko se on toteuttamiskelpoinen, mutta edelleen törmään näihin niiden jo tapahduttua. Koska innokkuuta kädentöihin häneltä(kin) löytyy, hankin ison kurpitsan, jonka hän sai ulkoportaallemme kaivertaa Halloweenia varten.

Voi, kuinka tuntui hyvältä, kun Pikku-O yhtäkkisesti pukeutui siisteihin vaatteisiin, laittoi vaatteisiin sopivan maskin päälleen, kypärän päähänsä, ja ilmoitti menevänsä Codyn, Cooperin ja Jaken kanssa kävelemään. Hän oli aivan toisella tavalla täynnä hyvää energiaa lähtiessään. Yhden käden sormilla on pystynyt hänen omatoimiset kotoapoistumisensa laskemaan. Siksi tämä tuntui niin hyvältä. Hyvä fiilikseni tosin alkoi vaihtua lisääntyvään huoleen, kun alkoi tulla pimeä aiemmien kuin ajattelin. Olimme sopineet, että hän on kotona seitsemältä, mutta jo kuudelta alkoi hämärtää. Hän tuli puoli seitsemältä eli paljon ennen sovittua, mutta huoleni oli jo ehtinyt kasvaa. Heillä oli ollut tosi mukavaa. Olivat käyneet hengailun lisäksi Starbucksista hakemassa jotkin juomat. Iso-O totesi, että se on "so middle school".

E:n hakuasioita

Oxfordin hakuun liittyvään testiin ilmoittautuminen olikin jo syyskuun 15. päivä. Ups. Mitä äiti sanoikaan aiemmin?! E puski aikamoisella paineella saadakseen kaiken, mm. ko. testin tekemisen alta pois parissa päivässä onnistuen sen tekemään juuri ennen hakemuksen aivan viimeistä lähetysajankohtaa. Jos hän tällä tavoin pääsee Oxfordiin, on se kyllä melkoista. Hän laittoi hauskan sähköpostin, jossa hän totesi olevansa myöhässä "by a large margin" todeten haluavansa silti koittaa onneaan, ja sai vastauksen, että sorry, myöhässä tulevia, puutteellisia hakemuksia ei käsitellä, mutta jos hän saa testin tehtyä (ei pitänyt olla mahdollista), ottavat he hänet huomioon.

 

Hän teki tämän hakemukseen tarvittavan LNAT-testin ilman valmistautumista Pearson-testikeskuksessa (samassa, missä minä tein sekä Neurology että Vascular Neurology Board-testit) keskiviikkoiltana, päivä viestinsä lähettämisen jälkeen. Vein ja hain. Hän oli keskuksen aivan viimeinen asiakas - työntekijät olivat lähteneet ennenkuin pääsin häntä hakemaan. Siellä hän istui yksinään ison toimistoalueen pimeällä pihalla odottamassa.  Testi oli kaksiosainen. Ensimmäinen osa oli monivalintatesti lyhyisiin tekstipätkiin liittyen. Toinen osa oli essee aiheesta, voiko moraalia käyttää lain perusteena. "I wrote a bomb essay", sanoi E automatkalla kotiin aika tyytyväisenä. Kotona hän laittoi hakemuksen kasaan ja lähetti sen 16 tuntia ennen aivan viimeistä määräaikaa. Senkin E! Samalla tietysti olen hirveän ylpeä.

SAT-tulokset saapuivat. E:n kokonaistulos oli 1560/1600, mikä on todella hyvä tulos. Hän lähetti minulle tekstiviestin:"SAT came back 1560. What went wrong?" Ja Iso-O:n ensimmäinen kysymys E:lle oli samansisältöinen, vitsillä toki molemmat. Senkin pöhköt! E sai täydet pisteet matematiikan molemmista osioista (ilman laskinta ja laskimen kanssa), ja yllätyksekseen englannin kieliopista, ja menetti kaikki pisteensä luetun ymmärtämisestä, jossa hänellä meni 3-5 kysymystä väärin yhteensä 52 kysymyksestä. Eli hyvin tietysti sekin. Hän lähetti samantien tulokset urheiluvalmentajille. Nyt sitten on mahdollista viimeistellä kaikki Yhdysvaltain hakemukset. Yalen (se, jonka hän valitsi Early Action paikakseen) hakuaika päättyy marraskuun alussa, kaikkien muiden tammikuussa, mutta miksi hän odottaisi sinne asti, kun voi rutistaa kaiken samalla. Sanoo äiti, saa nähdä, miten hän toimii.

 

Kotihommia 

Tein kerran vuodessa eteenitulevat 'pakolliset' kurpitsaleivonnaiset (Pumpkin Bread-resepti linkin takana). Osaan nykyään huolehtia, ettei niitä tule tehdyksi liikaa. Ne maistuvat Iso-O:lle ja Pikku-O:lle todella hyvin, mutta eivät juuri minulle tai E:lle. Nopeasti ne ovat huvenneet. Samalla tein banaanimuffinsseja mustiksi menneistä banaaneista. Ihan hyvin tuli, vaikken näidenkään osalta kuulu kohderyhmään. Kaurasämpylät tein puuronjämistä, kun puuroa jäi Iso-O:lta yli. Niitä tuli 32 kappaletta, olivat herkullisia ja riittivät alle päivän. "Ooh, meillä ei ole enää sämpylöitä!" huudahti E seuraavan päivän lounasaikaan. Piti tehdä uusi samanlainen satsi. Menivät yhtä nopeasti:"Kuka ottaa YHDEN sämpylän?" kysyi E otettuaan lautaselle 16. kappaleensa muutaman tunnin sisään. Eivät riittäneet yhtään pidempään. 

Katsoimme Yksi lensi yli käenpesän-elokuvan yhdessä. Herätti paljon keskustelua monella tasolla. Suosittelen katsomaan uudelleen, vaikka onkin vanha elokuva.

 

Uutisissa tapahtuu

Trumpin kampanja yrittää kääntää koronatartunnan hänen edukseen sanomalla, että hän on Bidenia parempi, koska hänellä on nyt oma kokemus sairaudesta:"Blessing from God". Hän lähti sairaalasta suositusten vastaisesti, koska hän halusi, otti dramaattisesti maskin pois kuvaten saapumisensa valkoiseen taloon kahdesti, sekä vaatii pääsevänsä takaisin virkahuoneeseensa ja osallistuvansa fyysiesti vaaliväittelyyn. Kysymyksiä on ihan hirveästi, vastauksia ei juuri lainkaan. Esimerkiksi kysymykseen, milloin hän viimeksi oli negatiivinen (väitteiden mukaan hänet on testattu päivittäin), ei vastausta tunnu olevan kenelläkään. Mikään ei Trumpia pidättele. Hän piti ensimmäisen kampanjatapahtumansa jo 10. lokakuuta, vaikka hän on edelleen toipilas sekä erittäin todennäkoisesti myos viruksen levittäjä seuraten päivittäisillä isoilla kampanjatapahtumilla.

Bidenin kampanja otti kaikki negatiiviset mainoksensa pois, kun Trump joutui sairaalaan, ja on yleisestikin yrittänyt panostaa ihmisten yhdistämiseen tämän maan erittäin pahan jakautumisen sijaan.

Katastrofaalisen ensimmäisen presidentti-väittelyn jälkeen varapresidentti-väittely sai enemmän huomiota. Kamala Harris pärjäsi hyvin - hän oli selvästi ottanut "Do no harm"-lähestymistavan ja vältti vihaisen tummaihoisen naisen stereotypiaa. Pencen pään päälle laskeutui kärpänen. Se herätti aika paljon hupia sosiaalisessa mediassa. Tunnustan itsekin googlanneeni heti väittelyn jälkeen:"Pence fly", ja tuli monta osumaa.

Michiganin kuvernooria, Gretchen Whimeria, vastaan oli äärioikeiston toimesta tekeillä kidnappaus ja mahdollinen tapposuunnitelma. Jäivat kiinni. 

Saa nähdä, mitä kaikkea eteen vielä tulee kahden viimeisen vaaleja edeltävän viikon aikana. Puutetta uutisista ei tunnu olevan. Aina jotain uutta, eikä suinkaan hyvällä tavalla.

Covid 19 - Trump sairastui ja elämä jatkuu poikkeustilanteessa

Trump viimein lokakuun alussa sairastui koronavirukseen leikittyään tulella kuukausien ajan. Iso juttu taas monella tasolla. Ja aiempaan tapaan valkoisen talon - lääkärit lukuuottaen - tiedotus on hyvin kyseenalaista, muistuttaen vanhaa kunnon Neuvostoliittoa (ja hämmentävää kyllä Suomen media ottaa tiedotukset vastaan ilman kritiikkiä). Massachusetts on sekin jo jonkin aikaa raportoinut lisääntyvää viruskuormaa, joten huolestuttavalta näyttää syksyn etenemisen kannalta. Newton onneksi toistaiseksi palasi takaisin vihreälle (<4 tapausta 100 000 ihmistä kohden), ja sillä oli suora vaikutus E:n elämään - SAT-testin tekeminen onnistui lokakuun 3. päivä alkuperäisen maaliskuun 14. päivän sijaan. Jee! Nyt on testit tehtynä.

Influenssarokotukset ovat aina olleet pakollisia minulle sairaalalla, ja käytännössä pakollisia koululaisille, mutta tänä vuonna ihan jokaisen koululaisenkin on normaalin vahvan suosituksen sijaan pakko rokote ottaa ennen vuoden loppua. Aiemmin rokotteen sai koulusta, mutta nyt se piti järjestää itse, kun koulu on etänä. Menimme lastenlääkäriklinikalle sen toiseen toimintapaikkaan lähelle Hopsters-panimoa ennalta varattuna aikana sunnuntaina 4. lokakuuta. Olin varannut jokaiselle 5 minuutin ajan 10:20-10:45, mutta he onneksi ottivat meidät kaikki samaan aikaan ja olimme ulkona ennen ensimmäistäkään aikaa. Minä olin omani saanut sairaalalla jo 25. syyskuuta, mutta nyt on kaikkien osalta tilanne hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Influenssarokote ei tietysti yhtään suojaa koronavirukselta, mutta yrittää estää kestämättomän tilanteen, jossa sairaalapetejä tarvitaan molempia varten yhtä aikaa.

Koulujuttuja

Etäkoulu on sujunut kaikilla hyvin. Hankin työhuoneen uuteen tietokoneeseen kameran ja mikrofonin ja nyt sekin on täydessä käytössä ensisijaisesti E:lla, mutta Pikku-O:kin pääsi sitä käyttämään perjantaina, jolloin E ja Iso-O olivat fyysisesti koulun ympäristössä tunti tolkulla jonottamassa koulukirjojaan ja muita oheistuotteita huonosti organisoidun 1800 oppilaan koulun järjestämän tapahtuman toimesta. Normaalikoulupäivinä E käyttää työhuoneen tietokonetta koulun tarjoaman Chromebookin sijaan, Iso-O käyttää Chromebookia ja Pikku-O heidän yhteistä läppäriään. Hänkin tosin on saamassa koulun tarjoaman Chromebookin, mutta en usko, että sille tulee hirveästi käyttöä.

Kouluissa on normaalien oppituntien lisäksi mahdollisuus osallistua oppilasvetoisiin klubeihin. Niitä on laidasta laitaan jos vaikka mihin liittyen. Oli vuorossa klubien esittely, mikä virtuaalisesti oli aika erilainen projekti kuin aiemmin fyysisesti. E on ranskaklubin, johon hän on jo pari vuotta kuulunut, johtaja (co-president) toisen seniorin, Alexan, kanssa, ja kävi erikseen kuvaamassa esittelyvideon hänen kanssaan. Iso-O aikoo osallistua ASL (American Sign Languagu)-klubiin sekä mahdollisesti virkkaus/neulontaklubiin. Klubit tapahtuvat kouluaikaan niille varattuina slotteina, eivätkä siten pidennä koulupäivää.

Pikku-O ilmoittautui hänkin bändiin (koska äiti niin sanoi) ja kuoroon (koska halusi itse). Molemmat toimivat etänä kouluaikaan, molemmat kerran viikossa. Lisäksi hän ilmoittautui omasta toiveestaan johtuen koulun jälkeen tapahtuvaan "Computer Programming and Coding"-kerhoon. Sekin on kerran viikossa. Hän harkitsi muitakin koulunjälkeistoimintoja, mutta koska hänellä on jo omaehtoinen maastojuoksu, sanoin tämän riittävän. 

Maastojuoksuasioita

High Schoolin maastojuoksutreenit maskit päällä ja pienissä juoksuryhmissä ovat jatkuneet päivittäin vaihdellen Higland Parkin ja Southin ympäristön välillä, pojat ja tytöt eri paikoissa. E edelleen menee pyörällä. Iso-O on jo vaihtanut autokyytiin ystävänsä Abbyn avustuksella, mutta tämä on jo tarkoittanut minunkin osallistumistani ja tarkoittanee enentyvästi jatkossakin. Ei siis jatkunut suomalaisuus pitkään tällä tytöllä.

E:n juoksukaveri altistui koronalle ja aiheutti välipäivän kaikille ennenkuin negatiivinen testi tuli takaisin. Itselleni se oli taas muistutus siitä, kuinka nopeasti tilanne voi meilläkin muuttua. Huh huh. Totta puhuen minulla ei ole hyvää suunnitelmaa, mitä tehdä, jos joku meistää altistuu. Kannattaisi varmaan vähän miettiä.

Ensimmäinen maastojuoksukilpailu, Meet, oli 3. lokakuuta Cold Spring Parkissa Acton Boxboro-koulua vastaan. Jokainen perhe sai yhden paikan katsomoon kaikkiin viiteen kauden kilpailuun peräkkäisina 5 lauantaina. Meille irtosi kaksi, sillä molemmilta juoksijoilta tuli liput, mikä on kiva, sillä pääsemme molemmat, minä ja Pikku-O katsomaan ja kannustamaan. Juoksijat laitettiin juoksemaan 4-6 juoksijan ryhminä noin 40 sekunnin välein. E lähti kovimmassa porukassa ja juoksi ajan 17 min 21 s (5k), mikä oli Southin kolmanneksi paras Brettin ja Willin jälkeen. Iso-O lähti neljännessä ryhmässä ja juoksi ajan 19 min 20 s (2.7 mailia). Iso-O:kin on tänä syksynä Varsity (edustusjoukkue) juoksija. <3.

E:n jatko-opinnot

E:a huoletti yhtenä iltana, kun jatko-opintoihin pyrkiessä joka askel maksaa. Rauhoitin häntä olemaan stressaamatta asiasta, mikä on ollut tiedossani jo pitkään omien pyrkimisieni johdosta. Amerikka! Hän myös 'heräsi' siihen todellisuuteen, että Oxfordin hakuaika päättyy lokakuun puolivälissä. Niin. Olen puhunut näistä Euroopan asioista hänelle jo jonkin aikaa ilman minkäänlaista reaktiota. 

E:n ACT-tulokset saapuivat. Kokonaistulos oli 35/36. Matematiikka 35, Science 36, Grammer 34, Writing 35. Hän oli oikein tyytyväinen, niinkuin tietysti kuuluukin olla. Hienoa, E! Muutaman viikon kuluttua pitäisi saapua SAT-tulokset. E jätti yllättäen essee-osion tekemättä, sillä esseetä ei yksikään häntä kiinnostavista yliopistoista vaadi. Minun oli vaikea ymmärtää ajatuksenjuoksua tämän osalta, mutta ilmeisesti niin todellakin on, ettei siitä olisi ollut ylimääräistä hyötyä. En tiedä. No, ei ole väliä, sillä hän jätti sen tekemättä, oli hyötyä tai ei.

Hakuruljanssi alkoi oikein kunnolla College Counselor-tapaamisen jälkeen. Ensin hän laittoi Transcript-pyynnöt 10 colleagea varten ja kahden yön yli nukuttuaan 5 viimeiseen. Hän tarvitsi tämän ajan miettiäkseen, mihin hän laittaa ns. Early Action toiveen. Yale se sitten oli, University of Chicago jäi muiden kanssa Regular Action-kategoriaan. Hänen hakulistansa sisältää seuraavat yliopistot: Harvard, Yale, Brown, Princeton, Dartmouth, Cornell, Columbia, UPenn, UChicago, Stanford, Duke, BC, BU, Johns Hopkins, ja USC. Että sellainen lista. Yale nyt sitten ensimmäisenä kertoo, hyväksyykö se E:n riveihinsä. Jos hyväksyy, hän voi silti odottaa tiedon kaikista muista ilman, että hänen täytyy sitoutua sinne menemään. Early Decision olisi ottanut tämän mahdollisuuden pois. Kun tiedot kaikista tulevat, on hänellä toukokuuhun aikaa päättää. Sen ajan voi käyttää esimerkiksi armeija-asioiden sekä Euroopan, Suomi mukaan luettuna, opintomahdollisuuksien selvittelyyn. Sanoo äiti.

Sekalaista sälää

Iso-O lähti aivan yllättäen usean ystävänsä kanssa lauantain iltakävelylle ja päätyi 'bileisiin' Soleilin luo. Oli ollut mukavaa. Kiva on, että hänen kavereilleen maskienkäyttö ei ole iso hankaluus. Fiksuja teinejä. Hänellä olisi lisäksi intoa rullaluistelun aloittamiseen, mutta siihen eivät kelvanneet meiltä jo löytyvät rullaluistimet vaan niiden pitäisi olla kaksiriviset. Katson, mihin tämä johtaa. Käytän viivytystaktiikkaa ja odotan.

 

Kesältä 2020 väliin jääneet ripariasiat ovat Iso-O:lle taas ajankohtaisia. Saa nähdä, onnistuuko ensi kesänäkään. Jää varmaan koko homma häneltä tekemättä, jos ei onnistu. Ajatus siitä, että hän olisi riparilla pikkuveljen kanssa samaan aikaa ei tule kysykseen. Hän ilmoittautui sekä Jyväskylään että Turkuun. Suhtaudun asiaan nyt varsin lakonisesti. Päivä kerrallaan.

Oman puhelimeni on/off-nappula katosi. Sitä vaan ei yhtäkkiä enää ollut. Ongelma on se, että sitä ei saa pois päältä, eikä varsinkaan takaisin päälle. Tämä jälkimmäinen aiheuttaa sen, että sen akku ei saa mennä loppuun. E:n lisäksi taidan minäkin pian tarvita uuden puhelimen. Tylsää

Minulla oli elämäni ensimmäinen migreeniaura. Aika jännä kokemus. Auttoi ymmärtämään omia potilaitani paremmin. Istuimme ruokapöydässä, kun oikealla näkökentässäni alkoi laajeneva, värikäs puoliympyrä, joka lopulta peitti koko oikean puolen vieden näön käytännössä kokonaan, ja kesti helposti noin 5 minuuttia. Koko illan olin aivan väsynyt ja takaisin oma itseni vasta seuraavana aamuna.

Toinen mielenkiintoinen kokemukseni oli yöllinen kohtaamiseni hiiren kanssa olohuoneessa. Olin noin klo 3 aamuyöstä katsomassa CT-kuvia tietokoneeltani akuutin aivohalvauspotilaan hoidon optimoimista varten, kun yhtäkkisesti näin pienen hiiren juoksevan lattian poikki. Kiljuin. Se juoksi ruokasalin puolelle. Kävin laittamassa lisää valoja näiden kahden huoneen puolelle. Pienen hetken jälkeen hiiri kävi kurkistamassa olohuoneen puolelle ikäänkuin katsoakseen, voisiko se tulla takaisin päästäkseen pois talosta. Tömäytin jalalla lattiaan ja se alkoi paniikissa juosta noin 15 kertaa ruokasalin ympäri. Kiljuin taas. Sitten kuulin metallin kilahtamisen ja hiiri oli kadonnut. Se oli ahtautuut patterin putken välin kautta kellariin. Kun kerroin tästä aamulla lapsille, Iso-O piti asiaa ällöttävänä; Pikku-O murehti, kuinka hiiri oli ollut paniikissa ja huolissaan; ja E ei juuri kiinnostunut. 

E kävi viimeisessä oikomistarkastuksessaan lähinnä kertomassa, että käyttää hampaiden yötukea joka yö. Pikku-O:n oikomishoito jatkuu. Rautoja jälleen kiristettiin ja optimoitiin ja taas oli kipeä suu muutaman päivän ajan. Hammaslääkäriin mennään nyt korona-aikaan yksittäin, maski päällä, soitetaan alarappusilta, että on saavuttu ja menään sisään, jossa kysytään samat kysymykset kuin ihan joka paikassa muuallakin ja lopuksi pitää läpäistä oma suosikkini lämmön tsekkaus. Iso-O kävi puolivuositarkastuksessa ja taas 'löytyi' kaksi rei'änalkua. Hmm. Olen epäileväinen.

Puhuimme lasten kanssa veroista, kun Trumpin verojen maksamattomuus tuli nähtäville. Iso-O puhkui tunnetta, kun hän kuuli, kuinka paljon tavallisen ihmisen palkasta pidätetään veroa, niin Suomessa kuin todellakin myös täällä. E oli ymmärtävämpi ja pilkkasi Iso-O:ta, että hän kuulostaa ihan republikaanilta. Hassuja ovat.

Meidän yhteiset keittiöhetkemme illallisen valmistamisen ympärillä ovat viime aikoina olleet suuriäänisiä. Jokaisella vuorostaan on tarve tuoda epäreiluudentunteensa kuuluville, kuinka joku toinen on tehnyt 'olennaisesti' vähemmän. Hohhoijaa. Ajoittain jollekin onneksi tulee inspiraatio tehdä ruoka. Iso-O teki kertaalleen hyvää vegaanipastaa ja tonnikalapastan, E valmisti todella herkullisen sherrylohipastan. Pikku-O jatkaa herkkuleipojana. 

Lokakuu  jo meneillään. Aika rientää. Ja kaikenlaista jännää on odotettavissa lähestyvien Yhdysvaltain presidentinvaalien johdosta. Toivottavasti ei kuitenkaan liian jännää..