Covid 19 - Ruska-aikana tapahtuu

Viikon mittaisen selvästi lämpimämmän jakson jälkeen yöt ovat muuttuneet kylmiksi ja puut siten värikkäimmiksi. On tosi kaunista. Päivälämpötilat kiipeavät vielä yli 20*C, mikä on lenkkeilyni ja maastojuoksukisojen seuraamisen kannalta ihana asia. Varsinaisen ruskaretken sain rutistettua ainoaan kilpailuista vapaaseen väliviikonloppuun. Kävimme pienellä retkellä sunnuntaina 18. lokakuuta Noanet Woodlands-alueella (kuva) ja kiipesimme Noanet Peak-kukkulan huipulle, josta näkyi alkavien ruskavärien lisäksi Boston Skyline. Ihan hirveä kiipeilyurakka se ei ollut, sillä olimme takaisin autolla reippaasti alle kaksi tuntia myöhemmin.

Lasten aktiviteetteja ja tapahtumia

Lauantaina 10. lokakuuta oli myös kaunis, lähes 30*C hellepäivä. Iso-O:n piti olla Lincoln-Sudbury Regional High Schoolin urheilukentällä klo 11.30, joten matkaan lähdimme ennen klo 11. Oli tosi ruuhkaista, melkein kuin precovid ajassa olisi ajanut, mutta pääsimme perille juuri sopivasti. Koska Iso-O:n kilpailun lähtöaika oli vasta klo 13, otti E pienet nokoset autossa, ja minä Pikku-O:n kanssa kävin lenkillä. Juoksimme 0.5 mailin lenkin kuusi kertaa intervallina sekä löysästi että pari kertaa täysillä. Ehdimme ajoissa lähtöpaikan läheisyyteen. Iso-O lähti toisessa lähdössä viiden muun Southin ja viiden LS-juoksijan kanssa, ja tuli hienosti toiseksi 4k reitillä. Hänen kokonaissijoituksensa Southin juoksijoiden joukossa oli kuudes, millä hän toi pisteitä joukkueelle, ajalla 19 min 21 s. E:n lähtö oli klo 14.30. Hän lähti ensimmäisessä lähdössä. Kaikki 5 Southin juoksijaa voittivat ylivoimaisesti ja hassusti E oli tehnyt kahden muun kanssa sopimuksen että he tulevat maaliin rivinä - kaikille sama aika 14 min 2 s. Hassuja olivat. Täydellinen päivä - lämmintä, juoksut menivät hyvin, ja saimme olla yhdessä menossa. Tätä viimeistä osaa nykyään arvostaa entistäkin enemmän.

 

E:n Senior Sunset-tilaisuus oli jaettu kahteen osaan, jotta kävijämäärän pysymiseksi sallituissa rajoissa. E:lla olisi ollut omansa keskiviikkona, mutta hän meni jo tiistaina, koska se oli sopivasti Southilla olleiden treenien jälkeen. Kun kysyin, miten osallistujamäärää kontrolloitiin, hän vain totesi, ettei ollut mennyt sisään virallisia reittejä pitkin. Se siitä kävijämäärärajoituksesta. Hänellä oli ollut hyvä hetki auringonlaskua katsoessa, sillä paikalla oli hänen lähimpiä ystäviään. He olivat menneet tilaisuuden jälkeen vielä Newtonin keskustaan. Tuntuu hyvältä, että nuorilla on fyysisesti mahdollisuuksia tavata toisiaan.

Iso-O tekee 3D Art-tunneilleen paperimassataideteoksia keittiönpöydällä, mikä aiheuttaa pientä haastetta muutenkin haasteellisen keittiön siistinä pysymiseen. Hän on tosi mielissään projektista ja sen tuloksista. Jopa niin, että on ns. Flex-tuntia (=tunti, jota voi käyttää mihin aineeseen vaan, tavata opettajia virtuaalisesti avun saamiseksi epäselvien asioiden kanssa yms) käyttänyt taideteostensa etenemiseksi. Kouluaskartelujen lisäksi hän jatkaa muita käsitöitään suurella innolla - kävimme juuri ostamassa melkein 100 dollarilla lisää lankoja erilaisia virkkausprojekteja varten. Hienoja ne ovat - melkoinen käsityöihme hän on.

Iso-O aiheutti itselleen hankalan ummetustilanteen syömällä päivittäin ison määrän Chia-siemeniä, jotka turvotessaan aiheuttivat tulpan. Pitkään odotettuani päädyin ostamaan hänelle laksatiivia. Ensimmäisen annoksen ottaminen tuotti suurta hupia meille kaikille; pojat odottavat todellista räjähdystä ja erityisesti epäsopivassa paikassa kuten kodin ulkopuolella. Tilanne taisi kuitenkin ratketa ilman räjähdystä poikien pettymykseksi.

Surullisia uutisia saimme, kun jäleen yksi High Schoolin oppilas kuoli tapaturmaisesti. Tällä kerralla osui lähelle, sillä Iso-O:n latinaluokan jäsen, nuori poika, kuoli auto-onnettomuudessa ajaessaan huonossa kelissä ystävänsä luota kotiin. Iso-O on tätä työstänyt sekä opettajan kanssa että minun kanssani. Sanoja on vaikea löytää.

Pikku-O:n bändin piti alkaa 5. lokakuuta, mutta hän ei saanut Zoom-linkkiä ajoissa. Kävimme toistuvan keskustelun tauoista oppituntien välillä ja niiden aikana, kun hän yhtäkkisesti kesken ranskantunnin tuli alakertaan hakemaan vettä. Han oli pyytänyt tähän luvan, mutta en vieläkään tiedä, miksi se piti tehdä oppitunnin aikana. Sovimme, että jatkossa tauot käytetään tähän ja tunnin aikana ei pyydetä ylimääräisiä poistumisia. Aika paljon henkistä voimavaraani vie se, että hän tuntuu keksivän päivittäin jonkin tavan venyttää sääntöjä omaksi edukseen. Esimerkiksi hän tuli innokkaasti eräänä aamupäivänä kertomaan, että Hoopster on oikea paikka. Kun kysyin, että mihin tämä liittyy, hän iloisesti kertoi saaneensa tiedon Youtubesta. Taas oli keskustelulle tarvetta: koulupäivät 8:30 ja 15 välillä saavat sisältää kännykkää/viihdesurffailua vain lounaan aikaan. Jos homma ei ala sujua vaan koko ajan tapahtuu jotain venytystä, säännöt muuttuvat tiukemmiksi. 

Pikku-O:n erilaiset ekperimentit myös jatkuvat. Usean kerran viikossa jostainpäin taloa löytyy jokin erikoinen viritelmä. Viimeisimpiä ovat yliviivaustussin sisällön sekottaminen veden kanssa lasipurkissa, johon oli lisätty kynsilakanpoistoaineella kostutettuja pumpulipalloja sekä vaseliinia; vanhojen kuulokkeiden palastelu pieniin osiin; ja lukon tiirikoiminen muunnetulla klemmarilla. Olen useaan otteeseen sanonut hänelle, että jutellaan aina ENNEN suunniteltua testiä, josko se on toteuttamiskelpoinen, mutta edelleen törmään näihin niiden jo tapahduttua. Koska innokkuuta kädentöihin häneltä(kin) löytyy, hankin ison kurpitsan, jonka hän sai ulkoportaallemme kaivertaa Halloweenia varten.

Voi, kuinka tuntui hyvältä, kun Pikku-O yhtäkkisesti pukeutui siisteihin vaatteisiin, laittoi vaatteisiin sopivan maskin päälleen, kypärän päähänsä, ja ilmoitti menevänsä Codyn, Cooperin ja Jaken kanssa kävelemään. Hän oli aivan toisella tavalla täynnä hyvää energiaa lähtiessään. Yhden käden sormilla on pystynyt hänen omatoimiset kotoapoistumisensa laskemaan. Siksi tämä tuntui niin hyvältä. Hyvä fiilikseni tosin alkoi vaihtua lisääntyvään huoleen, kun alkoi tulla pimeä aiemmien kuin ajattelin. Olimme sopineet, että hän on kotona seitsemältä, mutta jo kuudelta alkoi hämärtää. Hän tuli puoli seitsemältä eli paljon ennen sovittua, mutta huoleni oli jo ehtinyt kasvaa. Heillä oli ollut tosi mukavaa. Olivat käyneet hengailun lisäksi Starbucksista hakemassa jotkin juomat. Iso-O totesi, että se on "so middle school".

E:n hakuasioita

Oxfordin hakuun liittyvään testiin ilmoittautuminen olikin jo syyskuun 15. päivä. Ups. Mitä äiti sanoikaan aiemmin?! E puski aikamoisella paineella saadakseen kaiken, mm. ko. testin tekemisen alta pois parissa päivässä onnistuen sen tekemään juuri ennen hakemuksen aivan viimeistä lähetysajankohtaa. Jos hän tällä tavoin pääsee Oxfordiin, on se kyllä melkoista. Hän laittoi hauskan sähköpostin, jossa hän totesi olevansa myöhässä "by a large margin" todeten haluavansa silti koittaa onneaan, ja sai vastauksen, että sorry, myöhässä tulevia, puutteellisia hakemuksia ei käsitellä, mutta jos hän saa testin tehtyä (ei pitänyt olla mahdollista), ottavat he hänet huomioon.

 

Hän teki tämän hakemukseen tarvittavan LNAT-testin ilman valmistautumista Pearson-testikeskuksessa (samassa, missä minä tein sekä Neurology että Vascular Neurology Board-testit) keskiviikkoiltana, päivä viestinsä lähettämisen jälkeen. Vein ja hain. Hän oli keskuksen aivan viimeinen asiakas - työntekijät olivat lähteneet ennenkuin pääsin häntä hakemaan. Siellä hän istui yksinään ison toimistoalueen pimeällä pihalla odottamassa.  Testi oli kaksiosainen. Ensimmäinen osa oli monivalintatesti lyhyisiin tekstipätkiin liittyen. Toinen osa oli essee aiheesta, voiko moraalia käyttää lain perusteena. "I wrote a bomb essay", sanoi E automatkalla kotiin aika tyytyväisenä. Kotona hän laittoi hakemuksen kasaan ja lähetti sen 16 tuntia ennen aivan viimeistä määräaikaa. Senkin E! Samalla tietysti olen hirveän ylpeä.

SAT-tulokset saapuivat. E:n kokonaistulos oli 1560/1600, mikä on todella hyvä tulos. Hän lähetti minulle tekstiviestin:"SAT came back 1560. What went wrong?" Ja Iso-O:n ensimmäinen kysymys E:lle oli samansisältöinen, vitsillä toki molemmat. Senkin pöhköt! E sai täydet pisteet matematiikan molemmista osioista (ilman laskinta ja laskimen kanssa), ja yllätyksekseen englannin kieliopista, ja menetti kaikki pisteensä luetun ymmärtämisestä, jossa hänellä meni 3-5 kysymystä väärin yhteensä 52 kysymyksestä. Eli hyvin tietysti sekin. Hän lähetti samantien tulokset urheiluvalmentajille. Nyt sitten on mahdollista viimeistellä kaikki Yhdysvaltain hakemukset. Yalen (se, jonka hän valitsi Early Action paikakseen) hakuaika päättyy marraskuun alussa, kaikkien muiden tammikuussa, mutta miksi hän odottaisi sinne asti, kun voi rutistaa kaiken samalla. Sanoo äiti, saa nähdä, miten hän toimii.

 

Kotihommia 

Tein kerran vuodessa eteenitulevat 'pakolliset' kurpitsaleivonnaiset (Pumpkin Bread-resepti linkin takana). Osaan nykyään huolehtia, ettei niitä tule tehdyksi liikaa. Ne maistuvat Iso-O:lle ja Pikku-O:lle todella hyvin, mutta eivät juuri minulle tai E:lle. Nopeasti ne ovat huvenneet. Samalla tein banaanimuffinsseja mustiksi menneistä banaaneista. Ihan hyvin tuli, vaikken näidenkään osalta kuulu kohderyhmään. Kaurasämpylät tein puuronjämistä, kun puuroa jäi Iso-O:lta yli. Niitä tuli 32 kappaletta, olivat herkullisia ja riittivät alle päivän. "Ooh, meillä ei ole enää sämpylöitä!" huudahti E seuraavan päivän lounasaikaan. Piti tehdä uusi samanlainen satsi. Menivät yhtä nopeasti:"Kuka ottaa YHDEN sämpylän?" kysyi E otettuaan lautaselle 16. kappaleensa muutaman tunnin sisään. Eivät riittäneet yhtään pidempään. 

Katsoimme Yksi lensi yli käenpesän-elokuvan yhdessä. Herätti paljon keskustelua monella tasolla. Suosittelen katsomaan uudelleen, vaikka onkin vanha elokuva.

 

Uutisissa tapahtuu

Trumpin kampanja yrittää kääntää koronatartunnan hänen edukseen sanomalla, että hän on Bidenia parempi, koska hänellä on nyt oma kokemus sairaudesta:"Blessing from God". Hän lähti sairaalasta suositusten vastaisesti, koska hän halusi, otti dramaattisesti maskin pois kuvaten saapumisensa valkoiseen taloon kahdesti, sekä vaatii pääsevänsä takaisin virkahuoneeseensa ja osallistuvansa fyysiesti vaaliväittelyyn. Kysymyksiä on ihan hirveästi, vastauksia ei juuri lainkaan. Esimerkiksi kysymykseen, milloin hän viimeksi oli negatiivinen (väitteiden mukaan hänet on testattu päivittäin), ei vastausta tunnu olevan kenelläkään. Mikään ei Trumpia pidättele. Hän piti ensimmäisen kampanjatapahtumansa jo 10. lokakuuta, vaikka hän on edelleen toipilas sekä erittäin todennäkoisesti myos viruksen levittäjä seuraten päivittäisillä isoilla kampanjatapahtumilla.

Bidenin kampanja otti kaikki negatiiviset mainoksensa pois, kun Trump joutui sairaalaan, ja on yleisestikin yrittänyt panostaa ihmisten yhdistämiseen tämän maan erittäin pahan jakautumisen sijaan.

Katastrofaalisen ensimmäisen presidentti-väittelyn jälkeen varapresidentti-väittely sai enemmän huomiota. Kamala Harris pärjäsi hyvin - hän oli selvästi ottanut "Do no harm"-lähestymistavan ja vältti vihaisen tummaihoisen naisen stereotypiaa. Pencen pään päälle laskeutui kärpänen. Se herätti aika paljon hupia sosiaalisessa mediassa. Tunnustan itsekin googlanneeni heti väittelyn jälkeen:"Pence fly", ja tuli monta osumaa.

Michiganin kuvernooria, Gretchen Whimeria, vastaan oli äärioikeiston toimesta tekeillä kidnappaus ja mahdollinen tapposuunnitelma. Jäivat kiinni. 

Saa nähdä, mitä kaikkea eteen vielä tulee kahden viimeisen vaaleja edeltävän viikon aikana. Puutetta uutisista ei tunnu olevan. Aina jotain uutta, eikä suinkaan hyvällä tavalla.