Covid 19 - Trump sairastui ja elämä jatkuu poikkeustilanteessa

Trump viimein lokakuun alussa sairastui koronavirukseen leikittyään tulella kuukausien ajan. Iso juttu taas monella tasolla. Ja aiempaan tapaan valkoisen talon - lääkärit lukuuottaen - tiedotus on hyvin kyseenalaista, muistuttaen vanhaa kunnon Neuvostoliittoa (ja hämmentävää kyllä Suomen media ottaa tiedotukset vastaan ilman kritiikkiä). Massachusetts on sekin jo jonkin aikaa raportoinut lisääntyvää viruskuormaa, joten huolestuttavalta näyttää syksyn etenemisen kannalta. Newton onneksi toistaiseksi palasi takaisin vihreälle (<4 tapausta 100 000 ihmistä kohden), ja sillä oli suora vaikutus E:n elämään - SAT-testin tekeminen onnistui lokakuun 3. päivä alkuperäisen maaliskuun 14. päivän sijaan. Jee! Nyt on testit tehtynä.

Influenssarokotukset ovat aina olleet pakollisia minulle sairaalalla, ja käytännössä pakollisia koululaisille, mutta tänä vuonna ihan jokaisen koululaisenkin on normaalin vahvan suosituksen sijaan pakko rokote ottaa ennen vuoden loppua. Aiemmin rokotteen sai koulusta, mutta nyt se piti järjestää itse, kun koulu on etänä. Menimme lastenlääkäriklinikalle sen toiseen toimintapaikkaan lähelle Hopsters-panimoa ennalta varattuna aikana sunnuntaina 4. lokakuuta. Olin varannut jokaiselle 5 minuutin ajan 10:20-10:45, mutta he onneksi ottivat meidät kaikki samaan aikaan ja olimme ulkona ennen ensimmäistäkään aikaa. Minä olin omani saanut sairaalalla jo 25. syyskuuta, mutta nyt on kaikkien osalta tilanne hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Influenssarokote ei tietysti yhtään suojaa koronavirukselta, mutta yrittää estää kestämättomän tilanteen, jossa sairaalapetejä tarvitaan molempia varten yhtä aikaa.

Koulujuttuja

Etäkoulu on sujunut kaikilla hyvin. Hankin työhuoneen uuteen tietokoneeseen kameran ja mikrofonin ja nyt sekin on täydessä käytössä ensisijaisesti E:lla, mutta Pikku-O:kin pääsi sitä käyttämään perjantaina, jolloin E ja Iso-O olivat fyysisesti koulun ympäristössä tunti tolkulla jonottamassa koulukirjojaan ja muita oheistuotteita huonosti organisoidun 1800 oppilaan koulun järjestämän tapahtuman toimesta. Normaalikoulupäivinä E käyttää työhuoneen tietokonetta koulun tarjoaman Chromebookin sijaan, Iso-O käyttää Chromebookia ja Pikku-O heidän yhteistä läppäriään. Hänkin tosin on saamassa koulun tarjoaman Chromebookin, mutta en usko, että sille tulee hirveästi käyttöä.

Kouluissa on normaalien oppituntien lisäksi mahdollisuus osallistua oppilasvetoisiin klubeihin. Niitä on laidasta laitaan jos vaikka mihin liittyen. Oli vuorossa klubien esittely, mikä virtuaalisesti oli aika erilainen projekti kuin aiemmin fyysisesti. E on ranskaklubin, johon hän on jo pari vuotta kuulunut, johtaja (co-president) toisen seniorin, Alexan, kanssa, ja kävi erikseen kuvaamassa esittelyvideon hänen kanssaan. Iso-O aikoo osallistua ASL (American Sign Languagu)-klubiin sekä mahdollisesti virkkaus/neulontaklubiin. Klubit tapahtuvat kouluaikaan niille varattuina slotteina, eivätkä siten pidennä koulupäivää.

Pikku-O ilmoittautui hänkin bändiin (koska äiti niin sanoi) ja kuoroon (koska halusi itse). Molemmat toimivat etänä kouluaikaan, molemmat kerran viikossa. Lisäksi hän ilmoittautui omasta toiveestaan johtuen koulun jälkeen tapahtuvaan "Computer Programming and Coding"-kerhoon. Sekin on kerran viikossa. Hän harkitsi muitakin koulunjälkeistoimintoja, mutta koska hänellä on jo omaehtoinen maastojuoksu, sanoin tämän riittävän. 

Maastojuoksuasioita

High Schoolin maastojuoksutreenit maskit päällä ja pienissä juoksuryhmissä ovat jatkuneet päivittäin vaihdellen Higland Parkin ja Southin ympäristön välillä, pojat ja tytöt eri paikoissa. E edelleen menee pyörällä. Iso-O on jo vaihtanut autokyytiin ystävänsä Abbyn avustuksella, mutta tämä on jo tarkoittanut minunkin osallistumistani ja tarkoittanee enentyvästi jatkossakin. Ei siis jatkunut suomalaisuus pitkään tällä tytöllä.

E:n juoksukaveri altistui koronalle ja aiheutti välipäivän kaikille ennenkuin negatiivinen testi tuli takaisin. Itselleni se oli taas muistutus siitä, kuinka nopeasti tilanne voi meilläkin muuttua. Huh huh. Totta puhuen minulla ei ole hyvää suunnitelmaa, mitä tehdä, jos joku meistää altistuu. Kannattaisi varmaan vähän miettiä.

Ensimmäinen maastojuoksukilpailu, Meet, oli 3. lokakuuta Cold Spring Parkissa Acton Boxboro-koulua vastaan. Jokainen perhe sai yhden paikan katsomoon kaikkiin viiteen kauden kilpailuun peräkkäisina 5 lauantaina. Meille irtosi kaksi, sillä molemmilta juoksijoilta tuli liput, mikä on kiva, sillä pääsemme molemmat, minä ja Pikku-O katsomaan ja kannustamaan. Juoksijat laitettiin juoksemaan 4-6 juoksijan ryhminä noin 40 sekunnin välein. E lähti kovimmassa porukassa ja juoksi ajan 17 min 21 s (5k), mikä oli Southin kolmanneksi paras Brettin ja Willin jälkeen. Iso-O lähti neljännessä ryhmässä ja juoksi ajan 19 min 20 s (2.7 mailia). Iso-O:kin on tänä syksynä Varsity (edustusjoukkue) juoksija. <3.

E:n jatko-opinnot

E:a huoletti yhtenä iltana, kun jatko-opintoihin pyrkiessä joka askel maksaa. Rauhoitin häntä olemaan stressaamatta asiasta, mikä on ollut tiedossani jo pitkään omien pyrkimisieni johdosta. Amerikka! Hän myös 'heräsi' siihen todellisuuteen, että Oxfordin hakuaika päättyy lokakuun puolivälissä. Niin. Olen puhunut näistä Euroopan asioista hänelle jo jonkin aikaa ilman minkäänlaista reaktiota. 

E:n ACT-tulokset saapuivat. Kokonaistulos oli 35/36. Matematiikka 35, Science 36, Grammer 34, Writing 35. Hän oli oikein tyytyväinen, niinkuin tietysti kuuluukin olla. Hienoa, E! Muutaman viikon kuluttua pitäisi saapua SAT-tulokset. E jätti yllättäen essee-osion tekemättä, sillä esseetä ei yksikään häntä kiinnostavista yliopistoista vaadi. Minun oli vaikea ymmärtää ajatuksenjuoksua tämän osalta, mutta ilmeisesti niin todellakin on, ettei siitä olisi ollut ylimääräistä hyötyä. En tiedä. No, ei ole väliä, sillä hän jätti sen tekemättä, oli hyötyä tai ei.

Hakuruljanssi alkoi oikein kunnolla College Counselor-tapaamisen jälkeen. Ensin hän laittoi Transcript-pyynnöt 10 colleagea varten ja kahden yön yli nukuttuaan 5 viimeiseen. Hän tarvitsi tämän ajan miettiäkseen, mihin hän laittaa ns. Early Action toiveen. Yale se sitten oli, University of Chicago jäi muiden kanssa Regular Action-kategoriaan. Hänen hakulistansa sisältää seuraavat yliopistot: Harvard, Yale, Brown, Princeton, Dartmouth, Cornell, Columbia, UPenn, UChicago, Stanford, Duke, BC, BU, Johns Hopkins, ja USC. Että sellainen lista. Yale nyt sitten ensimmäisenä kertoo, hyväksyykö se E:n riveihinsä. Jos hyväksyy, hän voi silti odottaa tiedon kaikista muista ilman, että hänen täytyy sitoutua sinne menemään. Early Decision olisi ottanut tämän mahdollisuuden pois. Kun tiedot kaikista tulevat, on hänellä toukokuuhun aikaa päättää. Sen ajan voi käyttää esimerkiksi armeija-asioiden sekä Euroopan, Suomi mukaan luettuna, opintomahdollisuuksien selvittelyyn. Sanoo äiti.

Sekalaista sälää

Iso-O lähti aivan yllättäen usean ystävänsä kanssa lauantain iltakävelylle ja päätyi 'bileisiin' Soleilin luo. Oli ollut mukavaa. Kiva on, että hänen kavereilleen maskienkäyttö ei ole iso hankaluus. Fiksuja teinejä. Hänellä olisi lisäksi intoa rullaluistelun aloittamiseen, mutta siihen eivät kelvanneet meiltä jo löytyvät rullaluistimet vaan niiden pitäisi olla kaksiriviset. Katson, mihin tämä johtaa. Käytän viivytystaktiikkaa ja odotan.

 

Kesältä 2020 väliin jääneet ripariasiat ovat Iso-O:lle taas ajankohtaisia. Saa nähdä, onnistuuko ensi kesänäkään. Jää varmaan koko homma häneltä tekemättä, jos ei onnistu. Ajatus siitä, että hän olisi riparilla pikkuveljen kanssa samaan aikaa ei tule kysykseen. Hän ilmoittautui sekä Jyväskylään että Turkuun. Suhtaudun asiaan nyt varsin lakonisesti. Päivä kerrallaan.

Oman puhelimeni on/off-nappula katosi. Sitä vaan ei yhtäkkiä enää ollut. Ongelma on se, että sitä ei saa pois päältä, eikä varsinkaan takaisin päälle. Tämä jälkimmäinen aiheuttaa sen, että sen akku ei saa mennä loppuun. E:n lisäksi taidan minäkin pian tarvita uuden puhelimen. Tylsää

Minulla oli elämäni ensimmäinen migreeniaura. Aika jännä kokemus. Auttoi ymmärtämään omia potilaitani paremmin. Istuimme ruokapöydässä, kun oikealla näkökentässäni alkoi laajeneva, värikäs puoliympyrä, joka lopulta peitti koko oikean puolen vieden näön käytännössä kokonaan, ja kesti helposti noin 5 minuuttia. Koko illan olin aivan väsynyt ja takaisin oma itseni vasta seuraavana aamuna.

Toinen mielenkiintoinen kokemukseni oli yöllinen kohtaamiseni hiiren kanssa olohuoneessa. Olin noin klo 3 aamuyöstä katsomassa CT-kuvia tietokoneeltani akuutin aivohalvauspotilaan hoidon optimoimista varten, kun yhtäkkisesti näin pienen hiiren juoksevan lattian poikki. Kiljuin. Se juoksi ruokasalin puolelle. Kävin laittamassa lisää valoja näiden kahden huoneen puolelle. Pienen hetken jälkeen hiiri kävi kurkistamassa olohuoneen puolelle ikäänkuin katsoakseen, voisiko se tulla takaisin päästäkseen pois talosta. Tömäytin jalalla lattiaan ja se alkoi paniikissa juosta noin 15 kertaa ruokasalin ympäri. Kiljuin taas. Sitten kuulin metallin kilahtamisen ja hiiri oli kadonnut. Se oli ahtautuut patterin putken välin kautta kellariin. Kun kerroin tästä aamulla lapsille, Iso-O piti asiaa ällöttävänä; Pikku-O murehti, kuinka hiiri oli ollut paniikissa ja huolissaan; ja E ei juuri kiinnostunut. 

E kävi viimeisessä oikomistarkastuksessaan lähinnä kertomassa, että käyttää hampaiden yötukea joka yö. Pikku-O:n oikomishoito jatkuu. Rautoja jälleen kiristettiin ja optimoitiin ja taas oli kipeä suu muutaman päivän ajan. Hammaslääkäriin mennään nyt korona-aikaan yksittäin, maski päällä, soitetaan alarappusilta, että on saavuttu ja menään sisään, jossa kysytään samat kysymykset kuin ihan joka paikassa muuallakin ja lopuksi pitää läpäistä oma suosikkini lämmön tsekkaus. Iso-O kävi puolivuositarkastuksessa ja taas 'löytyi' kaksi rei'änalkua. Hmm. Olen epäileväinen.

Puhuimme lasten kanssa veroista, kun Trumpin verojen maksamattomuus tuli nähtäville. Iso-O puhkui tunnetta, kun hän kuuli, kuinka paljon tavallisen ihmisen palkasta pidätetään veroa, niin Suomessa kuin todellakin myös täällä. E oli ymmärtävämpi ja pilkkasi Iso-O:ta, että hän kuulostaa ihan republikaanilta. Hassuja ovat.

Meidän yhteiset keittiöhetkemme illallisen valmistamisen ympärillä ovat viime aikoina olleet suuriäänisiä. Jokaisella vuorostaan on tarve tuoda epäreiluudentunteensa kuuluville, kuinka joku toinen on tehnyt 'olennaisesti' vähemmän. Hohhoijaa. Ajoittain jollekin onneksi tulee inspiraatio tehdä ruoka. Iso-O teki kertaalleen hyvää vegaanipastaa ja tonnikalapastan, E valmisti todella herkullisen sherrylohipastan. Pikku-O jatkaa herkkuleipojana. 

Lokakuu  jo meneillään. Aika rientää. Ja kaikenlaista jännää on odotettavissa lähestyvien Yhdysvaltain presidentinvaalien johdosta. Toivottavasti ei kuitenkaan liian jännää..