Covid 19 - Juhannusviikkoa

Koronavirustilanne Massachusettsissa on juuri nyt hyvä, itse asiassa ensimmäistä kertaa koko pandemian aikana parempi kuin Suomen. Rokotukset toimivat!. Päivittäinen uusien positiivisten määrä on ollut usean viikon ajan selvästi alle 100 ja kuolleita on ollut reippaasti alle 10 päivässä, usein lähelle tai kokonaan nolla. Se on iso juttu, sillä Massachusetts oli yksi pahimpia alueita pandemian alkuvaiheessa ja uudelleen vuoden vaihteessa. Massachusettsin kuvernööri Baker ilmoitti, että kaikki heinäkuun alkuun mennessä rokotetut osallistuvat niin halutessaan viiden yhden miljoonan dollarin arvoisen lottovoiton arvontaan tai alle 18-vuotiaiden kohdalla viiden 300000 dollarin college-apurahan arvontaan. Me emme voi osallistua, sillä se on tarkoitettu vain Yhdysvaltain kansalaisille tai Green Cardin omaaville ihmisille. Tällä julistuksella yrityksenä on saada rokotevastaiset ihmiset muuttamaan mielensä. Se on mielestäni eettisesti arveluttavaa ja surullistakin siksi, että niin monessa maassa on pulaa rokotteista. Ja, valitettavasti delta-varientti on eksponentiaalisesti yleistymässä ja leviämässä täälläkin, joten rokottamisen pitäisi edetä ripeästi. Tätä tarvetta vain vahvistaa se, että kaikki kuolleet tai sairaalahoitoon nyt joutuvat ovat rokottamattomia. Siis täysin estettävissä olevaa.

Iso-O;n ja Pikku-O:n koulu loppui 22. kesäkuuta ja sen kruunasi hirveä kaatosade. Pikku-O oli tuntitolkulla tietokoneella, mikä taas muistutti itseäni, kuinka haastavaa hänen kanssaan on löytää mielekästä, ruudunulkopuolista tekemistä. Kun mainitsin asiasta, hän leipoi leipää. Nyt hänellä on menossa koiranhoitoprojekti. Marthan Holly-koira on hänellä hoidettavanaan viikon ajan. Holly tuli meille eilen, lautantaina 26. kesäkuuta, kun perhe lähti meidän Iso-O:llamme varustettuna New Hampshiren Winnipesaukee-järvelle lomalle. Harmillisesti Pikku-O tuli kipeäksi juuri koiran saapumisen aikaan, joten saa nähdä, jääkö hoitovastuu minulle.

Ennen Hollyn saapumista, Pikku-O sai Codylta kutsun lähteä kaksoisveljensä Cooperin sekä Nathanin kanssa New Hampshiren Water Country-vesipuistoon. Olin pyytänyt häntä pakkaamaan kaiken valmiiksi illalla. Hän ei ollut tehnyt mitään. Kiireellä sitten yhdessä aamulla sain hänet matkaan hyvällä mielellä. Itselläni meinasi vähän tulla hiki. Päivä oli pitkä ja mukava yhdessä hyvien kavereiden kanssa. Vaikka aurinkorasvaa oli kulunut, olivat naama ja niska aivan punaisia. 

E:n lääkärintarkastus, ensimmäinen sellainen, johon hän meni kokonaan itsekseen, meni oikein hyvin. Hän sai meningiitti-rokotteen. Muut olivat  kuulemma voimassa. Kasvua ei ollut juuri tapahtunut, mutta virallisesti hän on nyt pari senttiä siskoa pidempi.

E:n kutsunnat voi hoitaa etänä. Sitä varten hänen täytyy täyttää yksinkertainen lomake ja laittaa sähköpostiviesti eteenpäin liitteenään tämä lomake sekä lääkärintodiistus, jonka hän juuri sai. Taas iso asia ja yritys työntää eteenpäin. Hohhoijaa! No, koska viive on jo tapahtunut ja Suomi on perinteisesti juhannuksesta kiinni, ei asialle oikeastaan edes voi nyt tehdä mitään ennen elokuuta. Se on harmi siksi, että hänellä on aika paljon kaikenlaista opintoihin ja yliopistourheiluun liittyvää jo nyt ja lisääntyvästi koko ajan, joten olisi ollut hyvä saada jotain pois alta.

E oli Talian luona viettämässä iltaa. Siellä oli Talian muitakin kavereita, sellaisia, jotka ovat hyvin tuttuja erilaisten huumeiden kanssa. Meillä oli taas pitkä keskustelu aiheesta. Näissä keskusteluissa kaipaan toista aikuista kanssani taakkaa jakamaan. Huumekeskusteluista siirryin jouhevasti saman hankaluusluokan asiaan, seksuaalisuuteen ja sen kehittymiseen. Myöhässä tietysti olen keskusteluideni kanssa, ja melkoinen kukkahattutäti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Keskustelu oli lyhyt ja johti porukan hajaantumiseen ympäri taloa, mutta keskusteluyhteys on avattu. Olin jopa ostanut kondomeja. Syynä tähän keskusteluun olivat ne tosiasiat, että olen sekä jonkin verran huolissani koulun opetuksen tasosta että yhden Iso-O:n ikäisen raskaus. Keskustelun jälkeen Iso-O kutsui minua nimellä "Doctor-Mom" aiemman "Man-Mom" nimityksen sijaan. Vitsillä tietysti, ehkä kiusallisuutta vähentämään.

E:n State Division I Meet toiseen osioon, jossa vuorossa olivat sprintterikisat, menimme viikko sitten sunnuntaina. Ne olivat ensimmäisen osion kanssa samassa paikassa, Higham Highshoolilla. Kisojen yksi osa oli 4 x 400 m, jossa E juoksi Justinin ja kahden kaksosen kanssa voittaen kaikki muut koulut ajalla 3 min 26 s. South tuli kaikkinensa kolmanneksi ja siirtyi koko osavaltiotason kilpailuihin. E:lle se tarkoitti sitä, että hän siirtyi eteenpäin sekä 800 m että 4 x 400 m juoksujen osalta koko osavaltiotason kisoihin viikko myöhemmin, taas kahdelle päivälle jaettuna.

Nämä koko Massachusettsin alueen kisat olivat Norwell Highschoolilla. Torstaina 24. kesäkuuta olivat keskipitkän ja pitkän matkan kisat ja menimme sinne kaikki + Martha. E juoksi tuolloin 800 m. Hänet oli sijoitettu hitaamman heatin hitaimpaan osaan (kokonaisuudessaan 20. 24 osallistujasta), mutta hän juoksi 12 nopeimman ajan, 1 min 57 s. Hieno juoksu ja hän oli tyytyväinen, mikä tietysti lämmittää äidin mieltä. Hän lisäksi sai mahdollisuuden tavata tulevan valmentajansa BC:ltä, joka oli kilpailua katsomassa. Lauantaina 26. kesäkuuta olivat taas vuorossa pikamatkat, joihin kuului 4 x 400 m viesti samalla kokoonpanolla. Southin joukkue oli sijoitettu kolmanneksi yhteensä 24 joukkueesta (Northin joukkueen sijoitus oli ensimmäinen), mutta kisa oli niin nopea, että olivat lopulta 8. sijalla. Mitalin siitä saivat, joten hieno oli saavutus. Yhteensä osavaltiotason kisoissa oli Southilta 8 kilpailijaa. JO ja BM juoksivat mailin, E 800 m, JL 400 m ja heidän lisäkseen kaksospojat Kreikasta 4 x 400 m. Iso-O:n ikäinen kuulantyöntäjä oli joukkueen 8. kilpailija. Hieno juttu koululle. Alla kopioituna valmentajan viesti joukkueen saavutuksista:

 

"JO, a team captain had a goal to better his school record setting time‎ (4:18) from the DCL meet last week but had a little trouble holding on to the lead pack while they accelerated to the finish. But he was still smiling when they awarded him with a 5th place medal for 4:20.06. 

BM in the same race wanted to be with his friend and teammate JO, on the pace early on, however, he did his best for the day with a final meet performance 12th and a time of 4:25.33.

E‎, also team captain, performed his duties of supporting his NS ‎mates in pre-race warm up and gave it his all in the highly contested 800M race, 12th place time 1:57.39 settling just close to his existing PR. "I left everything on the track", was his final words.

JL ran a very close 400M race 48.91 which replaces the outdoor school record set by MY 49.3 from 1966.

The 4x400 Relay team which included JL, E, T and PK crossed the finish line in 3:29.3 getting them an 8th place position as All State contender‎s.

ZB should be proud of himself for his accomplishments today being the lone sophomore ‎amongst the upper class men throwing the shot put at the all state meet. 13th place 47'9.5"

South Boys team total overall 14th rank at all state meet."

 

Iso-O oli Mayan (Brown Universityn dekaanin tytär) pihalla viettämässä iltaa. Paikalla oli "Food Truck" ja kavereita. Hänen piti tulla kotiin parin tunnin sisään, mutta tulikin vasta pikkutunneilla. Vain pari päivää myöhemmin Iso-O oli samojen juoksukavereidensa kanssa Bostonissa ostosretkellä ja hengailemassa. Hän tuli kotiin tavoilleen uskollisena hyväntuulisena ja innokkaana esitteli ostamansa vaatteet. Kivalta näyttää.. Häntä on tosin hankala saada muun kuin kivannäköiseksi, sillä pitkälle, hoikalle tytölle sopii jokseenkin kaikki. Nyt hän on Marthan perheen kanssa viikon lomamatkalla New Hamphiressa.

Testasin grilliä ja ihmeekseni huomasin, että se toimii hyvin, kun ymmärtää, että kaasunsäätely tapahtuu pullosta, ei nappuloista (vrt. viime vuoden liekkiepisodi). Niinpä meillä oli kauden ensimmäinen grilli-illallinen 20. kesäkuuta. Kelit ovat minulle oikein sopivia, joten ihana oli istua ulkona syömässä.  

Omat juoksuni ovat jatkuneet haastavimmissa olosuhteissa. Sairaalapalvelun johdosta minun on pitänyt juosta aamulla, mikä on jo ajatuksen tasolla hankalaa.  Olen kuitenkin edelleen pysynyt >10 mailia viikossa tavoitteessani. Seuraavat kaksi viikkoa ovat kyllä todellinen koetus, kun olen töissa joka päivä ja suuren osan öistäkin aina heinäkuun 8. iltaan saakka.

Illallisjuhla Marthalla ennen heidän lähtöään oli mukava niinkuin aina. Paikalla oli meidän lisäksemme Tierneyn, Soleilin, Angusin vanhemmat sekä kolme muuta perhettä, joiden lapset eivät suoraan ole olleet meidän kolmikon kanssa tekemisissä. Aikuiset olivat ulkoterassilla, nuoret sisällä. Pikku-O oli ainoa yläkoululainen. Kaikki muut olivat joko High Schoolissa tai jo yliopistossa. Hän viettikin ison osan ajasta joko trampoliinilla tai Holly-koiran kanssa. Pääruokana oli grillihampurilaisia ja erilaisia salaatteja, jälkiruokana monenlaisia herkkuja meidän omenapiirakkamme lisäksi.

Uusia hyviä uutisia. Lasten viisumipaperit ovat osittain saapuneet. Niissä mainitaan mahdollisesta tarpeesta sormenjälkien antamiseen, mutta annettiin ymmärtää, ettei niitä aivan varmuudella tarvita. Sellainen paperi saapunee lähiviikkojen aikana. Toinen hyvä uutinen on se, että E:lla on pieni mahdollisuus saada ajokorttinsa, vaikka viisumien kanssa menisikin aikaa yli elokuun lopun. Helpompi tietysti, jos tämä tapahtuisi ennen tuota hetkeä.  

Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa kaikille! Minä jatkan aikaa poikien ja Holly-koiran kanssa. Iso-O tulee takaisin vasta lauantaina.

 

Covid 19 - Kouluvuoden loppuhetkien aikaan

E:n melkein viikolla viivästynyt perheen Graduation juhlinta onnistui kalenterisulkeisten jälkeen 16. kesäkuuta Tartufo-ravintolassa. Menimme sinne klo 17 ja olimme paikan ainoat vieraat. Muutama ihminen tuli hakemaan ennalta tilattuja annoksia. Vasta noin kuuden aikaan alkoi paikalle saapua muita ihmisiä, ja lopulta paikka oli ihan täynnä. Yläkerrassa oli jopa yksityistilaisuus. Me söimme neljän ruokalajin illallisen aloittamalla antipastilla, siirtyen salaattiannosten kautta pääruokaan ja kruunaten juhlaillallisen jälkiruoka-annoksilla ja espressokahvilla. Koska E oli juuri saanut luottokorttinsa ja koska siihen liittyy sellainen yksityiskohta kuin ylimääräisen 200 dollarin 'ansaitseminen', jos käyttää korttia yli 1000 dollarin edestä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, hän maksoi koko lystin. Kukaanhan ei kysy, miltä tililtä rahat lopulta luottokorttitilille siirtyvät. Nauratti, sillä E oli saanut pankkivirkailijalta ohjeeksi aloittaa pienillä summilla, jotta mahdolliset ongelmat tulevat esiin, ja hän aloitti Graduation-päivällisen maksamisella. Päivällisen jälkeen, Pikku-O:n toiveesta johtuen, ajoimme mäen ylös BC:n kampukselle ja kävimme yliopiston lisäksi katsomassa hänen BCCC (Boston College Childen's Center)-preschooliaan. Hyvä ilta oli.

Vaikka E:n koulu onkin jo loppunut, ovat pikkusisarukset edelleen arkihommissa. Heidän koulunsa loppuu tiistaina 22. kesäkuuta. Loppusuoran voi havaita siitä, että kaikenlaista poikkeavaa on koko ajan, uutta ei juuri enää opita vaan kerrataan jo opittua, koulukirjat pitää palauttaa, Pikku-O:n pitää palauttaa koulun Chromebook jne. Erityisen huomion tuo lisäksi se, että kouluvuoteen on ilmestynyt uusi vapaapäivä, Juneteenth (June 19th, 1865), orjuuden loppumista juhlistava päivä. Päivästä tuli Bidenin allekirjoituksella virallinen koko maan kattava vapaa (=Federal Holiday).

E kilpailee, hoitaa asioita ja lomailee

E:n DCL-kisat Westonissa olivat täynnä dramatiikkaa ja omia parhaita (=personal best). Ensin mainitusta esimerkkinä oli Southin tyttöjen joukkueen sprintterin pyörtyminen vaikean astmakohtauksen johdosta. Ambulanssintulo kesti ikuisuuden. Toisen ison hetken otti se, kun hänet stabiloitiin ja vietiin sairaalaan. Viimeksi mainnittuun kuului E. Hän juoksi nopeassa Heat:issä 800 m omalla parhaallaan 1 min 56 s tullen kolmanneksi. Iso-O, joka oli polvikipunsa johdosta minun kanssani katsomossa, oli niin innoissaan, että hän ryntäsi kentälle E:a halaamaan.  Sydäntä lämmittävää sitä oli katsoa. Itseäni jännitti niin paljon, että jo lähtölaukauksesta lähtien videointi tärisi ja loppusuoralla amplitudi oli sellainen, että luulin E:n putoavan ulos kuvasta. Kokonaisuudessaan Southin joukkue tuli toiseksi häviten AB-koululle vain 3 pisteellä. Kouluja DCL-kisoissa oli kuusi.  

 

State Div I Meet oli perjantaina 18. kesäkuuta Hingham Highschoolin radalla. Se sattui olemaan perjantairuuhka-aika ja ajoin samaan suuntaan kaikkien Cape Codille menijöiden kanssa. Matkaan meni 2 tuntia, jonka olin onneksi huomioinut edeltävästi vaihtamalla kaksi viimeistä potilasaikaani toiselle päivälle, mutta olin silti perillä vain 7 minuuttia ennen kilpailun alkua. E juoksi hieman kipeänä (väitti, ettei ollut, mutta yskä senkun vaan jatkuu) toiseksi ajalla 1 min 58 s. Voittaja lähti heti alkuun kovaa vauhtia, minkä E tiesi jo edeltävästi, muttei hyytynytkään, niinkuin E ajatteli. Hieno juoksu silti E:lta ja hän oli tyytyväinen.

 

E sai seniorilahjana isot karvanopat 'autoonsa' sekä pitkän kaulanarun autonsa avaimille. Tämä tietysti muilta huomiona suunnilleen ainoalle seniorille, jolla ei ole ajokorttia eikä autoa. Hän sai myös Ruotsin lipun, Swedish Fish-karkkipussin ja Norjan lipulla koristellun pipon. Hassut pojat. 

E:lla on neljä BC:n orientaatiosessiota peräkkäin sunnuntaisin klo 18, kaikki virtuaalisesti ja tunnin mittaisia. Yhden saa jättää väliin. Se tapahtui heti ensimmäisellä kerralla, sillä se oli Prom-iltana. Minulla on oma Parent Orientation, joka virallisesti alkaa heinäkuussa, mutta materiaalia läpikäytäväksi on jo nyt. 

E sai hoidettua OP-asian puhelimitse. Hyvä! Uusien tunnuslukujen pitäisi saapua postitse. Toivottavasti saapuvat ajoissa, sillä niiden aktivoimiseksi tarvitsee vanhoja tunnuksia, jotka menevät voimasta heinäkuun puolivälissä. Postinkulku on nykyään molemmissa maissa niin epäluotettavaa, että sormet saavat olla ristissä, jotta tämä onnistuu. 

E:n rantapäivä Crane Beachillä onnistui teemalla E ja muut tytöt. Hänellä oli ollut mukavaa. Uimassa hän ei käynyt, mutta vyötäroon asti hän oli kahlannut. Talviturkin hän heitti jo pari kuukautta sitten. Hänellä oli lisäksi Team Dinner seniorien kanssa sekä illanvietto ensin Adelen ja sitten Talian luona. Melkein joka päivä tai ilta hän on menossa. Nauttii elämästään, ihana teini. Sain suukon, kun hän lähti autosta vietyäni häntä jälleen yksiin kissanristiäisiin. <3

Iso-O käy koulua ja tekee kaikenlaista muuta

Iso-O:lla oli End of Season Team Dinner sunnuntai-iltana. Joukkueessa on hauskasti puolisuomalainen Suvi, jonka kanssa hän oli puhunut pitkään. Suvi työntää kuulaa ja miettii Suomen armeijaanmenoa. Hän ei juurikaan osaa suomea, joten tytöt puhuvat englantia, mutta Duolingoa käyttävät molemmat kielitaidon kartuttamiseksi.

Iso-O kävi ensimmäisen kerran tänä kesänä melomassa Marthan kanssa Crystal Lakelle ja on sitä sen jälkeen tehnyt jo kahdesti.

Iso-O oli Alin luona klo 23 saakka maailmaa parantamassa. "Dearest mom! You are my favorite. Can you come and pick me up at 11", hän totesi, kun soittelin perään huomattuani, ettei hän ollut tullut kotiin ja kello oli jo 22 kouluiltana. Senkin prinsessa! Kävin hakemassa (*nauraa itselleen). 

Abby kutsui 10 kokonaan rokotettua tyttöä heille yökylään. Iso-O meni, mutta tuli suunnitellusti keskellä yötä takaisin kotiin, sillä hän ei kauheasti tykkää yökyläilystä. Hän kertoi tulleensa "jo 2.50, en neljältä tai jotain". Polkupyörä oli kumollaan oven edessä ja kypärä nurmikolla, joten oli varmaan vähän kuitenkin jännittänyt.

Pikku-O:n aktiviteetteja

Pikku-O:lla oli End of the Season-juhlat koulun jälkeen Cross Country-joukkueen kanssa. He olivat juosseet sekä syöneet pizzaa ja herkkuja. Kausi oli lyhyt, mutta kiva, että onnistui. Ensimmäisen kerran yli vuoteen Pikku-O:lla oli järjestettyä liikuntaa.  

 

Nathanin syntymäpäivät Tree Top Adventure-kiipeilypaikassa oli ollut hieno kokemus, vaiikka hän hieman korkeita paikkoja jännittääkin. Juhlat olivat loppuneet kanoottipeliin Crystal Lakella siten, että hän oli pudonnut veteen useamman kerran. Talviturkki on siis heitetty hänelläkin.

 

Terveydenhoidollisia asioita

Pikku-O sai viimeisen Pfizer-rokoteannoksensa 11. kesäkuuta. Ensin oli käsi kipeä. Aamulla hän heräsi päänsärkyyn ja illalla tuntui imusolmukkeita kainalossa. Siihen se sitten jäi. Nyt ovat kaikki saaneet molemmat annoksensa ja olemme valmiit normaaliin elämään. Newtonin asukkaista yli 70% kuuluu kanssamme tähän samaan kategoriaan. Kiitollinen olen asuinkuntamme tilanteesta. 

Hammaslääkäritarkastukset ja lastenlääkäriajat olin saanut peräkkäisille päiville kahdelle nuorimmalle. E:lla ajat ovat viikon välein toisistaan. Itsellänikin oli hammaslääkäri. Vuosittainen lääkäriaikani sen sijaan siirtyi aina joulukuulle saakka. Sen verran on ylikysyntää yleislääkärille koronan helpottamisen jälkeen. Iso-O ei ollut kasvanut yhtään, päinvastoin, epätarkka pituusmittari antoi hänelle 0.25 tuumaa lyhyemmän tuloksen kuin vuosi aiemmin. Pikku-O oli kasvanut 7 cm ja on nyt jokseenkin 5 jalkaa pitkä. Molemmat saivat rokotteita. Iso-O neljää meningiittiä aiheuttavaa ja Hepatiitti A-toisen rokotteen, ja Pikku-O HPV- sekä ensimmäisen Hepatiiitti A-rokotteen. Dramatiikkaa riitti nuoremmalla:"Kolme piikkiä viikossa!"

E:lla on ollut kevätflunssa, mikä on tuntunut ihan oudolta, sillä koronarajoitusten aikana emme ole olleet kipeinä oikeastaan ollenkaan. Perinteinen kurkku on kipeänä, paksua räkää tulee ja yskittää. Olen yrittänyt piipittää urheilun ja kipeänä olemisen vaaroista, mutta hän vain totesi:"Juoksimme vain 4 mailia (6.4 km)".

Minäkin olen ollut aktiivinen

Aloitin vähintään 10 mailia per viikko juoksemisen. Se on tavoitteeni ja haluan sanoa sen ääneen siksi, että haluan siinä pysyä. Jokainen kolmesta kannusti minua juostuani 5 mailia (eli 8 km) kolmena päivänä melkein peräkkäin, vaikka Pikku-O totesikin, että minun minuuttia per maili vauhtini oli hitaampi kuin hänen koko kisa-aikansa ja kahdelle isommalle 5 mailia on "short run" (lyhyt juoksu). Pikku-O itsekin ajatteli kesätavoitteekseen saman. Kannustan, sillä se tuntuu olevan hänen oma ajatuksensa, ja kaikki aika elektronisten laitteiden ulkopuolella hänen kohdallaan on voitto. Mutta erityisesti kannustan itseäni. Hyvä minä! Jaksaa, jaksaa!

Minulla oli hieno ilta perjantaina, kun Worcestrin Lock 50-ravintolassa tapasin kansainvälisen porukan, johon kuuluivat Evy Kyprokselta, Anas Jordaniasta, Yunis Jordaniasta, hänen naisystävänsä Jess Kanadasta, Anahita Intiasta, Mehdi Iranista, Wissam Libanonista sekä miehensä Jeromy Yhdyscalloista. Ulkona oli sen verran hyvä keli, että istuimme koko illan terassilla. Halauksia, naurua ja hyvää oloa riitti. Tätä lisää! Kansainväliset ystävät ovat yksi täälläolon suuria plussia. Kiva oli se taas muistaa.

Siltä varalta, että emme pääse Suomeen tänäkään kesänä, varasin meille ensin reissun Mount Washingtonille heinäkuulle ja mini-road tripin New York Staten alueelle elokuun alkun. Pari vuotta sitten oli suunnittelilla iso, koko Yhdysvaltain ympäri kiertänyt reissu juuri tänä kesänä, mutta silloin ei ollut tiedossa, kuinka paljon sekä oma elämäni että varsinkin maailma muuttuu lopulta aika pienessä ajassa. Nämä tuntuvat nyt oikein hyviltä vaihtoehdoilta. Meillä on varattuna hotellit White Mountains alueelta heinäkuulla sekä Niagara Fallseilta että Lake Placidista elokuussa. Voisi olla huonomipiakin kesäreissuja. Muutenkin suunnittelin sinne tänne jotain pientä yhteistä. Varsinkin isommilla on niin paljon omaa menoa, ettei aivan viime tippaan voi jättää oikein mitään ja olen syyllistynyt kalenteriin laittamalla jopa sellaisia asioita kuin "Beach-päivä", minkä pitäisi mielestäni olla spontaani tapahtuma. Tähän on kuitenkin tultu. Kiva kuitenkin, että kaikki kolme vielä tykkäävät yhdessä tekemisestä, joten syytä valittamiseen ei ole.

Hyvä uutinen. Minun viisumipaperini tulivat takaisin, tällä kerralla kahdessa viikossa ilman minkäänlaista haastetta. Saan siis ajokorttini uusittua tänä vuonna ilman stressiä. Olen iloinen. Pienet asiat ovat joskus isoja. Lasten sormenjälkienannosta ei ole vielä kuulunut, mutta otan nyt siitäkin vähemmän stressiä. Jos en itse pääse mukaan, pystyvät he menemään keskenään Uberilla. E:lla on uuden luottokorttinsa kanssa tähän nyt mahdollisuus.

Toinen hieno uutinen on se, että eteläafrikkalaisystävämme Frances ja Dominic ovat saamassa kolmannen vauvan heinäkuussa. Hieno homma! Heilläkin on haasteellinen tilanne, sillä Englannissa asuvat Francesin vanhemmat eivät pääse tänne auttamaan, kun matkustusrajoitukset ulkomaalaisille ovat vielä voimassa. Tiedän tämän meidän kohdallamme kivullisen hyvin. Elämä on.

Koulu loppuu tiistaina ja nuorempienkin loma alkaa. E:lla on vielä ainakin yhdet kisat jäljellä ennenkuin hän pitää pienen tauon ja alkaa 60 mailia viikossa treenauksen BC:lle. Meillä on tänään jälleen yksi Dinner Party Marthan kotona. Mukavaa.

Covid 19 - E:n valmistumispäivä

E:n valmistumispäivä oli 10. kesäkuuta. Keli oli jokseenkin täydellinen. Hikisen kuumat ilmat jäivät taakse ja mittari näytti +22*C. Auringossa oli lämmin istua. 

Juhla oli ilmoitettu alkavaksi klo 17, mutta paikalla piti olla tunti aiemmin. Se oli ihan hyvä meillekin, sillä saimme hyvät paikat katsomosta. Tuolloin olisi ollut vielä melko hyviä kenttäpaikkojakin, mutta niistä olisi nähnyt huonommin. E oli tuon tunnin aikana järjestäytymässä muiden 495 seniorin kanssa neljän House:n mukaiseen järjestykseen, jotta pääsivät sitten juhlan alkaessa kävelemään muodostelmassa oikeille paikoilleen. E oli Cutler Housen yksi Marshall. Se tarkoitti yhtä muodostelman edessä kävelevää senioria. 

Kello 17 alkoi Southin puhallinorkesterin soittama, elokuvistakin tuttu musiikki ja seniorit saapuivat perheiden seistessä ja taputtaessa paikoilleen. Herkistyin, näytti niin hienolta. Meinasin ensin harmistua, sillä kännykkäni syystä tai toisesta (epäilynäni on se, että Iso-O ottaessaan sillä muutaman perheselfien käänsi sekä äänet että valot minimiin, mutta en ole varma) ei näyttänyt aukeavan, enkä saanut ollenkaan otettua kuvia ja videoita, joita todellakin olisin muuten ottanut. Olin siis lasten kuvien varassa. No, pieni ongelma. 

Rehtori aloitti lyhyellä puheella. Sitä seurasi ihan joka paikassa ja aina laulettava Yhdysvaltain kansallislaulu, nyt Southin kuoron laulamana. Perinteinen seniorien lahja koululle ilmoitettiin - 14 istutettavaa puuta - oppilaskunnan johtajan toimesta. 

Oppilaiden puheen piti kodittomuudesta BLM-vaikuttajaksi ja nyt Harvardiin päässyt tyttö, joka sivumennen sanoen voitti E:n pari vuotta sitten Sophomore Speachin aikaan. Ei enää yhtään ihmetytä miksi. Puhe oli sellainen, että minun lisäkseni Iso-O kyynelehti. 

Juhlan pisin vaihe oli todistustenjako. Pikku-O otti aikaa. Keskimäärin 8-10 oppilasta minuutissa sai todistuksensa. Kun oppilaita oli melkein 500, kyllähän sitä sai taputtaa. E:n tullessa vuoroon hurrasimme kolmestaan isoon ääneen. Jälkikäteen kysyessäni E ei ollut sitä kuullut. Pöh.

Tilaisuus loppui hassussa hatussa olleen tupsun siirtämiseen oikealta vasemmalle ja hattujen heittämiseen, jälleen elokuvista tutuin tavoin. Ja sitten alkoi taas se sama musiikki, joka uudelleen minut herkisti.

Ihmismassa siirtyi hitaasti kohti parkkialuetta, mutta meillä meni melkein tunti ennenkuin oikeasti lähdimme, sillä E oli toivottu ihminen monien oppilaiden ryhmäkuviin. Kun viimein lähdimme, oli E:lla haikea mieli - yksi ajanjakso on nyt väistämättä ohi. Iso juttu se on. 

Kotona nostimme maljan ja söimme hieman tarpeettoman pikaisesti, sillä E oli kutsuttu Adelen luo jatkojuhliin. Tämä oli syy, minkä vuoksi meidän oma Graduation Dinner on siirtynyt niinkin pitkälle kuin ensi keskiviikkoon. 

E on valmistunut High Schoolista ja on nyt aikuinen mies. Että sellaista. 

Covid 19 - Ennen valmistumispäivää

E:n Graduation Day oli eilen. Siitä erillinen postaus. Nyt lyhyesti viime viikkojen kiireet.

 

E:n erilaiset 

Prom on ohi. Sitä edeltävästi tapahtui paljon. Smokin saimme vuokrattua Simons & Sons-pukuliikkeestä. Pukuun liittyi rusetti, jonka piti olla samanvärinen kuin Prom Date:n puku, vaaleansininen. E promposed Kritin avustuksella tehtyään ensin ison kyltin. Kriti videoi tapahtuman, joka oli suunniteltu sopivasti Marien tennisottelun päätteeksi. 

Prom-päivä oli tosi kuuma. Siksi oli vähän harmillista, että E ei ollut osannut oikein valmistautua organisoidusti. Olin kehottanut häntä koittamaan smokkia päälleen, jottei sen kanssa sitten mene aikaa. Väitti niin tehneensä, mutta kun miinusminuuteilla operoimme, kävi ilmi, ettei hänellä ollut mitään käsitystä kalvosinnappien eikä etumukseen tulleen napituksen laittamisesta. Hikoilin itsekin, kun häntä autoin. Eivät olleet kaveritkaan viimeisen päälle osanneet tilannettaan organisoida. Vaikka vein hänet 15 minuutia myöhässä Echo Bridgen lähelle, jossa hänen oli tarkoitus tavata Marie, Kriti poikaystävänsä kanssa sekä Kiran kuvien ottamista varten, ei kukaan heistä ollut vielä siellä. Tuossa vaiheessa minäkin osasin jo nauraa, sillä syyllistyin elokuvasta "House" isän toteamukseen:"Olut, lasi vettä, olut, lasi vettä". Kuvien ottamisen jälkeen menivät yhdessä Southille Promia varten. Se tapahtui isossa teltassa ja oli sisältänyt syötävää ja paljon tanssia. Hirmu hauskaa oli ollut. Jatkojuhlat olivat Saylorin luona, jossa teemana oli Havaiji. Ilta jatkui pikkutunneille ja johti lopulta Skyline Parkissa auringonnousun katsomiseen. Sen jälkeen E saapui kotiin hyvällä tuulella, juuri samaan aikaan, kun minä heräsin töihin.

Jos hiki tuli E:a valmiiksi puskessani, samanlainen, mutta enemmän mentaalinen hiki on tullut hänen kanssaan muutenkin. Kaikenlaista asiaa on pitänyt puskea ja ihan jokaisen kohdalla hän on ollut ensin vastahankainen ja sanonut, että on joko liikaa mietittävää tai "Don't worry about it". No, hän on nyt saanut BC:n asumishakemuksensa liikkeelle, on alkanut orientoitumisprosessin ja on viisumiasiaakin vienyt eteenpäin. Pankkipuolella saimme hänen luottokorttihakemuksensa jätettyä, ja nyt on odotettavissa luottorajalla $2000 olevan kortin saapuminen lähipäivinä. Suomen OP-pankkiin hänellä on sovittuna puhelinaika maanantaille, sillä 18-vuotiaaksi tulemisen jälkeen hänen pitää uusia tunnuslukunsa ym. Saa nähdä, miten tämä menee, sillä hän sai ihan oudon viestin takaisin, jossa pyydettiin olemaan yhteydessä lähetystöön asian hoitamiseksi. Ei pitäisi oikeasti olla mitään tarvetta. Maanantaina viimeistään selviää, mitä tuo vaatimus tarkoittaa.

E sai todistuksen kaksikielisyydestään. Englanti ja ranska ovat nyt todistetusti vahvoja. Tämä osaltaan helpotti sitä, ettei hänen nyt tarvitsekaan osoittaa englanninkielentaitoaan BC:lle, mikä olisikin ollut jokseenkin typerää.

Koulun viimeisen päivän jälkeiset päivät ovat E:lla sujuneet virallisten asioiden eteenpäin siirtämisen lisäksi ystävien kanssa eri puolella hengaillen. Hän kävi jopa vesimuseossa ja oli siitä aika innoissaan. Ranskan opettaja pyysi ryhmän kotipihalleen elokuvailtaan ja Saylorin luona on ollut montakin kokoontumista. End of the Year Celebration Hyde Parkissa oli PSTO:n järjestämä. Yksi iso juttu oli lisäksi Mason-Ricen entisen rehtorin alkuunpanema, mutta edelleen toimiva alakoulusta valmistuneen, eri yläkouluihin ja lopulta molempiin lukioihin sekä tietysti yksityiskouluihin jakautuneen ryhmän tapaaminen. Se tapahtui yhden luokkakaverin pihalla ja oli tärkeä sekin. Mark Springer (eläkkeellä oleva alakoulun rehtori) oli kuulemma ollut "Life of the party".

Iso-O:n erilaisia 

Iso-O:n puutarhaprojekti on joiltain osilta onnistunut. Kukkaversot ovat näkyvissä ja ilahduttavat meitä molempia. Sen sijaan auringonkukat sekä kurpitsat tuntuvat häviävän parempiin suihin. Senkin maaoravat! Minunkin paprikani ovat kahta lukuunottamatta hävinneet ja avokadon iso siemen kokonaan syöty. Kasvi on vielä hengissä, joten mielenkiintoista nähdä onko sillä merkitystä. 

Teimme Iso-O:n kanssa riparitehtävän yhdessä ja se meni ihan hyvin. Varsinkin, kun vertailukohtana on vuosi aiemmin ei-niin-hyvin onnistunut, neljä tuntia ottanut ja hermot repinyt riparimessun katsominen, kun tehtävät olivat minunkin mielestäni hankalia ja käytännössä mahdottomia henkilölle, jonka suomenkielen arkisanastoon monet sanat eivät kuuluneet. Tällä kerralla hän oli ihan iloisella mielellä, vaikka halusikin tuoda selvästi esiin oman mielipiteensä lähetystyöstä. 

Martha oli meillä ensimmäistä kertaa reippaasti yli vuoteen yökylässä kun molemmat tytöt ovat saaneet kaksi rokotusannostaan. Pikku-O meinasi hermostua ja dramaattisesti istui maski päällään, kun Martha saapui, mutta rauhoittui sitten. Tytöt kävivät ensin yhdessä Walnut Grille-kasvisravintolassa syömässä, sitten Sarahin konsertissa Hyde Parkissa ennenkuin tulivat meille. Aamulla he olivat tehneet espressokeittimellä kahvia normaalipuruista, mutta väittivät sen onnistuneen. En nähnyt lopputulosta, kun olin töissä, mutta epäilen, että aika paljon puruja oli mukana.

Harmillinen asia on se, että hänen polvensa kipeytyi niin paljon, että hänen kautensa on nyt ohi, vaikka isommat kisat ovat vasta tuloillaan ja hän olisi niihin kvalifioitunut. Kipeytymisen syy on todennäköisesti liikarasitus, sillä varsinaista vammaa hän ei ole huomannut. Onneksi lääkärikäynti sattuu olemaan ensi viikolla. Epäilen, että hän saa lähetteen ortopedille, mutta saatan olla väärässä. Aika usein nimittäin mikään vähänkään spesiaali ei hoidu lastenlääkäriasemalla. Olen mielelläni väärässä.

Pikku-O:n puuhailuja

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että on hänen äänensä on nyt pysyvästi matalampi ja se tuntuu minusta hassulta, kun hän näyttää ihan vanhalta itseltään. Kiva nähdä ensi viikolla, minkä verran hän on kasvanut. 

MCAS matematiikankoe meni hyvin ja testit ovat takana. Koulussa alkaa selvästi olla loppusuora meneillään. Kelien nyt hyvin salliessa he ovat paljon ulkona ja maskimääräyksetkin ovat muuttuneet siten, että ulkona saa olla ilman niitä.

Kisoja

Viimeiset kahden koulun väliset kisat olivat Memorial Day:n aamukisat Southilla AB-koulua vastaan. E juoksi 800 m voittaen taas helposti itselleen ei-tyytyväisellä ajalla 2 min 4 s. Iso-O juoksi 2 mailia omalla parhaallaan 13 min 11 s. Pikku-O:lla ehti olla kahdet kisat, joista viimeisen E:n valmistujaispäivänä. Pääsin mukaan, vaikka tosi kiire tulikin. Hänen aikansa 1.4 maililla olivat 11 min 56 s ja viimeinen 11 min 42 s, oma paras. Viimeinen kisa oli Oak Hill koulua vastaan. Valmentajat kivasti huomoivat ryhmän todeten:"Look around you. In three years, this will be South Cross Country team".

 

Viisumihakemuksemme saapuivat 2. kesäkuuta Department of Homeland Securityn käsittelyyn. Kuulin, että lapset joutuvat taas sormenjälkien antamisreissulle. Harmillista. Se lisää käsittelyaikaa varmuudella ainakin parilla viikolla.