Prom-päivä oli tosi kuuma. Siksi oli vähän harmillista, että E ei ollut osannut oikein valmistautua organisoidusti. Olin kehottanut häntä koittamaan smokkia päälleen, jottei sen kanssa sitten mene aikaa. Väitti niin tehneensä, mutta kun miinusminuuteilla operoimme, kävi ilmi, ettei hänellä ollut mitään käsitystä kalvosinnappien eikä etumukseen tulleen napituksen laittamisesta. Hikoilin itsekin, kun häntä autoin. Eivät olleet kaveritkaan viimeisen päälle osanneet tilannettaan organisoida. Vaikka vein hänet 15 minuutia myöhässä Echo Bridgen lähelle, jossa hänen oli tarkoitus tavata Marie, Kriti poikaystävänsä kanssa sekä Kiran kuvien ottamista varten, ei kukaan heistä ollut vielä siellä. Tuossa vaiheessa minäkin osasin jo nauraa, sillä syyllistyin elokuvasta "House" isän toteamukseen:"Olut, lasi vettä, olut, lasi vettä". Kuvien ottamisen jälkeen menivät yhdessä Southille Promia varten. Se tapahtui isossa teltassa ja oli sisältänyt syötävää ja paljon tanssia. Hirmu hauskaa oli ollut. Jatkojuhlat olivat Saylorin luona, jossa teemana oli Havaiji. Ilta jatkui pikkutunneille ja johti lopulta Skyline Parkissa auringonnousun katsomiseen. Sen jälkeen E saapui kotiin hyvällä tuulella, juuri samaan aikaan, kun minä heräsin töihin.
Jos hiki tuli E:a valmiiksi puskessani, samanlainen, mutta enemmän mentaalinen hiki on tullut hänen kanssaan muutenkin. Kaikenlaista asiaa on pitänyt puskea ja ihan jokaisen kohdalla hän on ollut ensin vastahankainen ja sanonut, että on joko liikaa mietittävää tai "Don't worry about it". No, hän on nyt saanut BC:n asumishakemuksensa liikkeelle, on alkanut orientoitumisprosessin ja on viisumiasiaakin vienyt eteenpäin. Pankkipuolella saimme hänen luottokorttihakemuksensa jätettyä, ja nyt on odotettavissa luottorajalla $2000 olevan kortin saapuminen lähipäivinä. Suomen OP-pankkiin hänellä on sovittuna puhelinaika maanantaille, sillä 18-vuotiaaksi tulemisen jälkeen hänen pitää uusia tunnuslukunsa ym. Saa nähdä, miten tämä menee, sillä hän sai ihan oudon viestin takaisin, jossa pyydettiin olemaan yhteydessä lähetystöön asian hoitamiseksi. Ei pitäisi oikeasti olla mitään tarvetta. Maanantaina viimeistään selviää, mitä tuo vaatimus tarkoittaa.
E sai todistuksen kaksikielisyydestään. Englanti ja ranska ovat nyt todistetusti vahvoja. Tämä osaltaan helpotti sitä, ettei hänen nyt tarvitsekaan osoittaa englanninkielentaitoaan BC:lle, mikä olisikin ollut jokseenkin typerää.
Koulun viimeisen päivän jälkeiset päivät ovat E:lla sujuneet virallisten asioiden eteenpäin siirtämisen lisäksi ystävien kanssa eri puolella hengaillen. Hän kävi jopa vesimuseossa ja oli siitä aika innoissaan. Ranskan opettaja pyysi ryhmän kotipihalleen elokuvailtaan ja Saylorin luona on ollut montakin kokoontumista. End of the Year Celebration Hyde Parkissa oli PSTO:n järjestämä. Yksi iso juttu oli lisäksi Mason-Ricen entisen rehtorin alkuunpanema, mutta edelleen toimiva alakoulusta valmistuneen, eri yläkouluihin ja lopulta molempiin lukioihin sekä tietysti yksityiskouluihin jakautuneen ryhmän tapaaminen. Se tapahtui yhden luokkakaverin pihalla ja oli tärkeä sekin. Mark Springer (eläkkeellä oleva alakoulun rehtori) oli kuulemma ollut "Life of the party".
Teimme Iso-O:n kanssa riparitehtävän yhdessä ja se meni ihan hyvin. Varsinkin, kun vertailukohtana on vuosi aiemmin ei-niin-hyvin onnistunut, neljä tuntia ottanut ja hermot repinyt riparimessun katsominen, kun tehtävät olivat minunkin mielestäni hankalia ja käytännössä mahdottomia henkilölle, jonka suomenkielen arkisanastoon monet sanat eivät kuuluneet. Tällä kerralla hän oli ihan iloisella mielellä, vaikka halusikin tuoda selvästi esiin oman mielipiteensä lähetystyöstä.
Martha oli meillä ensimmäistä kertaa reippaasti yli vuoteen yökylässä kun molemmat tytöt ovat saaneet kaksi rokotusannostaan. Pikku-O meinasi hermostua ja dramaattisesti istui maski päällään, kun Martha saapui, mutta rauhoittui sitten. Tytöt kävivät ensin yhdessä Walnut Grille-kasvisravintolassa syömässä, sitten Sarahin konsertissa Hyde Parkissa ennenkuin tulivat meille. Aamulla he olivat tehneet espressokeittimellä kahvia normaalipuruista, mutta väittivät sen onnistuneen. En nähnyt lopputulosta, kun olin töissä, mutta epäilen, että aika paljon puruja oli mukana.
Harmillinen asia on se, että hänen polvensa kipeytyi niin paljon, että hänen kautensa on nyt ohi, vaikka isommat kisat ovat vasta tuloillaan ja hän olisi niihin kvalifioitunut. Kipeytymisen syy on todennäköisesti liikarasitus, sillä varsinaista vammaa hän ei ole huomannut. Onneksi lääkärikäynti sattuu olemaan ensi viikolla. Epäilen, että hän saa lähetteen ortopedille, mutta saatan olla väärässä. Aika usein nimittäin mikään vähänkään spesiaali ei hoidu lastenlääkäriasemalla. Olen mielelläni väärässä.
MCAS matematiikankoe meni hyvin ja testit ovat takana. Koulussa alkaa selvästi olla loppusuora meneillään. Kelien nyt hyvin salliessa he ovat paljon ulkona ja maskimääräyksetkin ovat muuttuneet siten, että ulkona saa olla ilman niitä.
No comments:
Post a Comment