Covid 19 - Kouluvuoden loppuhetkien aikaan

E:n melkein viikolla viivästynyt perheen Graduation juhlinta onnistui kalenterisulkeisten jälkeen 16. kesäkuuta Tartufo-ravintolassa. Menimme sinne klo 17 ja olimme paikan ainoat vieraat. Muutama ihminen tuli hakemaan ennalta tilattuja annoksia. Vasta noin kuuden aikaan alkoi paikalle saapua muita ihmisiä, ja lopulta paikka oli ihan täynnä. Yläkerrassa oli jopa yksityistilaisuus. Me söimme neljän ruokalajin illallisen aloittamalla antipastilla, siirtyen salaattiannosten kautta pääruokaan ja kruunaten juhlaillallisen jälkiruoka-annoksilla ja espressokahvilla. Koska E oli juuri saanut luottokorttinsa ja koska siihen liittyy sellainen yksityiskohta kuin ylimääräisen 200 dollarin 'ansaitseminen', jos käyttää korttia yli 1000 dollarin edestä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, hän maksoi koko lystin. Kukaanhan ei kysy, miltä tililtä rahat lopulta luottokorttitilille siirtyvät. Nauratti, sillä E oli saanut pankkivirkailijalta ohjeeksi aloittaa pienillä summilla, jotta mahdolliset ongelmat tulevat esiin, ja hän aloitti Graduation-päivällisen maksamisella. Päivällisen jälkeen, Pikku-O:n toiveesta johtuen, ajoimme mäen ylös BC:n kampukselle ja kävimme yliopiston lisäksi katsomassa hänen BCCC (Boston College Childen's Center)-preschooliaan. Hyvä ilta oli.

Vaikka E:n koulu onkin jo loppunut, ovat pikkusisarukset edelleen arkihommissa. Heidän koulunsa loppuu tiistaina 22. kesäkuuta. Loppusuoran voi havaita siitä, että kaikenlaista poikkeavaa on koko ajan, uutta ei juuri enää opita vaan kerrataan jo opittua, koulukirjat pitää palauttaa, Pikku-O:n pitää palauttaa koulun Chromebook jne. Erityisen huomion tuo lisäksi se, että kouluvuoteen on ilmestynyt uusi vapaapäivä, Juneteenth (June 19th, 1865), orjuuden loppumista juhlistava päivä. Päivästä tuli Bidenin allekirjoituksella virallinen koko maan kattava vapaa (=Federal Holiday).

E kilpailee, hoitaa asioita ja lomailee

E:n DCL-kisat Westonissa olivat täynnä dramatiikkaa ja omia parhaita (=personal best). Ensin mainitusta esimerkkinä oli Southin tyttöjen joukkueen sprintterin pyörtyminen vaikean astmakohtauksen johdosta. Ambulanssintulo kesti ikuisuuden. Toisen ison hetken otti se, kun hänet stabiloitiin ja vietiin sairaalaan. Viimeksi mainnittuun kuului E. Hän juoksi nopeassa Heat:issä 800 m omalla parhaallaan 1 min 56 s tullen kolmanneksi. Iso-O, joka oli polvikipunsa johdosta minun kanssani katsomossa, oli niin innoissaan, että hän ryntäsi kentälle E:a halaamaan.  Sydäntä lämmittävää sitä oli katsoa. Itseäni jännitti niin paljon, että jo lähtölaukauksesta lähtien videointi tärisi ja loppusuoralla amplitudi oli sellainen, että luulin E:n putoavan ulos kuvasta. Kokonaisuudessaan Southin joukkue tuli toiseksi häviten AB-koululle vain 3 pisteellä. Kouluja DCL-kisoissa oli kuusi.  

 

State Div I Meet oli perjantaina 18. kesäkuuta Hingham Highschoolin radalla. Se sattui olemaan perjantairuuhka-aika ja ajoin samaan suuntaan kaikkien Cape Codille menijöiden kanssa. Matkaan meni 2 tuntia, jonka olin onneksi huomioinut edeltävästi vaihtamalla kaksi viimeistä potilasaikaani toiselle päivälle, mutta olin silti perillä vain 7 minuuttia ennen kilpailun alkua. E juoksi hieman kipeänä (väitti, ettei ollut, mutta yskä senkun vaan jatkuu) toiseksi ajalla 1 min 58 s. Voittaja lähti heti alkuun kovaa vauhtia, minkä E tiesi jo edeltävästi, muttei hyytynytkään, niinkuin E ajatteli. Hieno juoksu silti E:lta ja hän oli tyytyväinen.

 

E sai seniorilahjana isot karvanopat 'autoonsa' sekä pitkän kaulanarun autonsa avaimille. Tämä tietysti muilta huomiona suunnilleen ainoalle seniorille, jolla ei ole ajokorttia eikä autoa. Hän sai myös Ruotsin lipun, Swedish Fish-karkkipussin ja Norjan lipulla koristellun pipon. Hassut pojat. 

E:lla on neljä BC:n orientaatiosessiota peräkkäin sunnuntaisin klo 18, kaikki virtuaalisesti ja tunnin mittaisia. Yhden saa jättää väliin. Se tapahtui heti ensimmäisellä kerralla, sillä se oli Prom-iltana. Minulla on oma Parent Orientation, joka virallisesti alkaa heinäkuussa, mutta materiaalia läpikäytäväksi on jo nyt. 

E sai hoidettua OP-asian puhelimitse. Hyvä! Uusien tunnuslukujen pitäisi saapua postitse. Toivottavasti saapuvat ajoissa, sillä niiden aktivoimiseksi tarvitsee vanhoja tunnuksia, jotka menevät voimasta heinäkuun puolivälissä. Postinkulku on nykyään molemmissa maissa niin epäluotettavaa, että sormet saavat olla ristissä, jotta tämä onnistuu. 

E:n rantapäivä Crane Beachillä onnistui teemalla E ja muut tytöt. Hänellä oli ollut mukavaa. Uimassa hän ei käynyt, mutta vyötäroon asti hän oli kahlannut. Talviturkin hän heitti jo pari kuukautta sitten. Hänellä oli lisäksi Team Dinner seniorien kanssa sekä illanvietto ensin Adelen ja sitten Talian luona. Melkein joka päivä tai ilta hän on menossa. Nauttii elämästään, ihana teini. Sain suukon, kun hän lähti autosta vietyäni häntä jälleen yksiin kissanristiäisiin. <3

Iso-O käy koulua ja tekee kaikenlaista muuta

Iso-O:lla oli End of Season Team Dinner sunnuntai-iltana. Joukkueessa on hauskasti puolisuomalainen Suvi, jonka kanssa hän oli puhunut pitkään. Suvi työntää kuulaa ja miettii Suomen armeijaanmenoa. Hän ei juurikaan osaa suomea, joten tytöt puhuvat englantia, mutta Duolingoa käyttävät molemmat kielitaidon kartuttamiseksi.

Iso-O kävi ensimmäisen kerran tänä kesänä melomassa Marthan kanssa Crystal Lakelle ja on sitä sen jälkeen tehnyt jo kahdesti.

Iso-O oli Alin luona klo 23 saakka maailmaa parantamassa. "Dearest mom! You are my favorite. Can you come and pick me up at 11", hän totesi, kun soittelin perään huomattuani, ettei hän ollut tullut kotiin ja kello oli jo 22 kouluiltana. Senkin prinsessa! Kävin hakemassa (*nauraa itselleen). 

Abby kutsui 10 kokonaan rokotettua tyttöä heille yökylään. Iso-O meni, mutta tuli suunnitellusti keskellä yötä takaisin kotiin, sillä hän ei kauheasti tykkää yökyläilystä. Hän kertoi tulleensa "jo 2.50, en neljältä tai jotain". Polkupyörä oli kumollaan oven edessä ja kypärä nurmikolla, joten oli varmaan vähän kuitenkin jännittänyt.

Pikku-O:n aktiviteetteja

Pikku-O:lla oli End of the Season-juhlat koulun jälkeen Cross Country-joukkueen kanssa. He olivat juosseet sekä syöneet pizzaa ja herkkuja. Kausi oli lyhyt, mutta kiva, että onnistui. Ensimmäisen kerran yli vuoteen Pikku-O:lla oli järjestettyä liikuntaa.  

 

Nathanin syntymäpäivät Tree Top Adventure-kiipeilypaikassa oli ollut hieno kokemus, vaiikka hän hieman korkeita paikkoja jännittääkin. Juhlat olivat loppuneet kanoottipeliin Crystal Lakella siten, että hän oli pudonnut veteen useamman kerran. Talviturkki on siis heitetty hänelläkin.

 

Terveydenhoidollisia asioita

Pikku-O sai viimeisen Pfizer-rokoteannoksensa 11. kesäkuuta. Ensin oli käsi kipeä. Aamulla hän heräsi päänsärkyyn ja illalla tuntui imusolmukkeita kainalossa. Siihen se sitten jäi. Nyt ovat kaikki saaneet molemmat annoksensa ja olemme valmiit normaaliin elämään. Newtonin asukkaista yli 70% kuuluu kanssamme tähän samaan kategoriaan. Kiitollinen olen asuinkuntamme tilanteesta. 

Hammaslääkäritarkastukset ja lastenlääkäriajat olin saanut peräkkäisille päiville kahdelle nuorimmalle. E:lla ajat ovat viikon välein toisistaan. Itsellänikin oli hammaslääkäri. Vuosittainen lääkäriaikani sen sijaan siirtyi aina joulukuulle saakka. Sen verran on ylikysyntää yleislääkärille koronan helpottamisen jälkeen. Iso-O ei ollut kasvanut yhtään, päinvastoin, epätarkka pituusmittari antoi hänelle 0.25 tuumaa lyhyemmän tuloksen kuin vuosi aiemmin. Pikku-O oli kasvanut 7 cm ja on nyt jokseenkin 5 jalkaa pitkä. Molemmat saivat rokotteita. Iso-O neljää meningiittiä aiheuttavaa ja Hepatiitti A-toisen rokotteen, ja Pikku-O HPV- sekä ensimmäisen Hepatiiitti A-rokotteen. Dramatiikkaa riitti nuoremmalla:"Kolme piikkiä viikossa!"

E:lla on ollut kevätflunssa, mikä on tuntunut ihan oudolta, sillä koronarajoitusten aikana emme ole olleet kipeinä oikeastaan ollenkaan. Perinteinen kurkku on kipeänä, paksua räkää tulee ja yskittää. Olen yrittänyt piipittää urheilun ja kipeänä olemisen vaaroista, mutta hän vain totesi:"Juoksimme vain 4 mailia (6.4 km)".

Minäkin olen ollut aktiivinen

Aloitin vähintään 10 mailia per viikko juoksemisen. Se on tavoitteeni ja haluan sanoa sen ääneen siksi, että haluan siinä pysyä. Jokainen kolmesta kannusti minua juostuani 5 mailia (eli 8 km) kolmena päivänä melkein peräkkäin, vaikka Pikku-O totesikin, että minun minuuttia per maili vauhtini oli hitaampi kuin hänen koko kisa-aikansa ja kahdelle isommalle 5 mailia on "short run" (lyhyt juoksu). Pikku-O itsekin ajatteli kesätavoitteekseen saman. Kannustan, sillä se tuntuu olevan hänen oma ajatuksensa, ja kaikki aika elektronisten laitteiden ulkopuolella hänen kohdallaan on voitto. Mutta erityisesti kannustan itseäni. Hyvä minä! Jaksaa, jaksaa!

Minulla oli hieno ilta perjantaina, kun Worcestrin Lock 50-ravintolassa tapasin kansainvälisen porukan, johon kuuluivat Evy Kyprokselta, Anas Jordaniasta, Yunis Jordaniasta, hänen naisystävänsä Jess Kanadasta, Anahita Intiasta, Mehdi Iranista, Wissam Libanonista sekä miehensä Jeromy Yhdyscalloista. Ulkona oli sen verran hyvä keli, että istuimme koko illan terassilla. Halauksia, naurua ja hyvää oloa riitti. Tätä lisää! Kansainväliset ystävät ovat yksi täälläolon suuria plussia. Kiva oli se taas muistaa.

Siltä varalta, että emme pääse Suomeen tänäkään kesänä, varasin meille ensin reissun Mount Washingtonille heinäkuulle ja mini-road tripin New York Staten alueelle elokuun alkun. Pari vuotta sitten oli suunnittelilla iso, koko Yhdysvaltain ympäri kiertänyt reissu juuri tänä kesänä, mutta silloin ei ollut tiedossa, kuinka paljon sekä oma elämäni että varsinkin maailma muuttuu lopulta aika pienessä ajassa. Nämä tuntuvat nyt oikein hyviltä vaihtoehdoilta. Meillä on varattuna hotellit White Mountains alueelta heinäkuulla sekä Niagara Fallseilta että Lake Placidista elokuussa. Voisi olla huonomipiakin kesäreissuja. Muutenkin suunnittelin sinne tänne jotain pientä yhteistä. Varsinkin isommilla on niin paljon omaa menoa, ettei aivan viime tippaan voi jättää oikein mitään ja olen syyllistynyt kalenteriin laittamalla jopa sellaisia asioita kuin "Beach-päivä", minkä pitäisi mielestäni olla spontaani tapahtuma. Tähän on kuitenkin tultu. Kiva kuitenkin, että kaikki kolme vielä tykkäävät yhdessä tekemisestä, joten syytä valittamiseen ei ole.

Hyvä uutinen. Minun viisumipaperini tulivat takaisin, tällä kerralla kahdessa viikossa ilman minkäänlaista haastetta. Saan siis ajokorttini uusittua tänä vuonna ilman stressiä. Olen iloinen. Pienet asiat ovat joskus isoja. Lasten sormenjälkienannosta ei ole vielä kuulunut, mutta otan nyt siitäkin vähemmän stressiä. Jos en itse pääse mukaan, pystyvät he menemään keskenään Uberilla. E:lla on uuden luottokorttinsa kanssa tähän nyt mahdollisuus.

Toinen hieno uutinen on se, että eteläafrikkalaisystävämme Frances ja Dominic ovat saamassa kolmannen vauvan heinäkuussa. Hieno homma! Heilläkin on haasteellinen tilanne, sillä Englannissa asuvat Francesin vanhemmat eivät pääse tänne auttamaan, kun matkustusrajoitukset ulkomaalaisille ovat vielä voimassa. Tiedän tämän meidän kohdallamme kivullisen hyvin. Elämä on.

Koulu loppuu tiistaina ja nuorempienkin loma alkaa. E:lla on vielä ainakin yhdet kisat jäljellä ennenkuin hän pitää pienen tauon ja alkaa 60 mailia viikossa treenauksen BC:lle. Meillä on tänään jälleen yksi Dinner Party Marthan kotona. Mukavaa.