Covid 19 - Koulu- ja kilpailukiireitä vuokraemännän kanssa viestitellessä

FDA ei hyväksynyt kolmatta rokoteannosta muille kuin yli 65-vuotiaille tai alentuneen immuniteetin omaaville nuoremmille toisin kuin moni, minä mukaanluettuina oletti. Samana päivänä Pentagon joutui myöntämään, että se pommitti 10 siviiliä, joista suurin osa oli lapsia, virheellisen arvionsa johdosta Afganistanin kaaoksen tiimellyksessä. Ja, Yhdysvallat joutui Englannin ja Australian vanavedessä diplomaattiselkkaukseen Ranskan kanssa, kun ne sopivat kolmestaan ydinsukellusveneiden rakentamisesta jättäen Ranskan ulkopuolelle. Ei ihan paras päivä Bidenin Valkoisessa talossa.

Pikku-O:n Back to School Picnic oli 13. syyskuuta. Ilmoitin meidät molemmat. Pikku-O oli jo paikalla kavereineen, kun saavuin. Kiertelin hetken, söin yhden burriton, ja menin autolle yksinäni istuskelemaan. En tuntenut oikeastaan ketään, enkä yhtään jaksanut tutustua. Sosiaalisuustarpeeni ovat täytetyt isosisarusten koulukavereiden vanhempien kautta, huomaan.

Osallistuin Iso-O:n maastojuoksujoukkueen vanhempainiltaan, joka järjestettiin virtuaalisena. Iso ongelma on se, että bussikuljettajista on ihan hirveä pula. Päivä ennen ensimmäistä kilpailua ei ollut tiedossa, onko bussia lainkaan. Ei ollut. Vanhempia rekrytoidaan kuljettajiksi. Itse menen aina, kun aikatauluni vain sallii, mutten pysty sitoutumaan. Ongelma on varmasti sama muillakin vanhemmilla.

Iso-O:n ensimmäinen kisa oli Lincoln-Sudbury Highschoolilla. Ajoin sinne suoraan töistä. Juoksujärjestys oli JV-tytöt, V-pojat, V-tytöt ja JV-pojat. Iso-O oli kolmannessa ryhmässä (V=Varsity, JV=Junior Varsity). Hänet oli sijoitettu neljänneksi parhaaksi Southin juoksijaksi, mutta hän juoksi kolmanneksi. "I am so proud of myself!" sanoi hän monta kertaa kisan jälkeen. Seurasin kaikki muutkin kisat. Kilpailijoina olivat Southin tytöt ja pojat sekä Lincoln-Sudburyn ja Westonin vastaavat joukkueet. Pääsin myös juttelemaan Iso-O:n suomalaisjuurisen joukkuekaverin kanssa. Hänen isänsä on puoliksi suomalainen, mutta suomea ei ole kotona puhuttu. Joukkuekaveri on nelilapsisen perheen toiseksi vanhin, ja ainoa, joka on omatoimisesti opetellut suomea. Hauskaa, että hän niin reippaasti halusi sitä minunkin kanssani harjoitella. Minun täytyy tosin tunnustaa, että koen hankalaksi puhua suomea äidinkieleltään jotain muuta puhuvan ja/tai kymmeniä vuosia suomea puhumattoman henkilön kanssa. Olen tähän törmännyt kerran osastolla ja tulen uudelleen törmäämään pian poliklinikalla iäkkäämpien suomalaismummojen kanssa.

Seuraavana päivänä treeneissä valmentaja oli erikseen kommentoinut Iso-O:n hienoa suoritusta ja sitä, kuinka hän oli aina valmentajan huudettua:"Close the gap!" lähtenyt etenemään 'kuin raketti'. Kotiintulomatkalla haimme tuoreen Colinin tekemän leivän ja kävimme Wholefoodsissa Iso-O:n kanssa. Hän oikein kukoistaa kerätessään kärryyn jos vaikka minkälaista vegaaniviritystä. Kiva nähdä teini niin täynnä iloa.

Yritin olla tehokas ja kävin läpi kaikki Craigslistilla olevat tuotteeni muuttamalla kuvailuja hieman. Koska ilmoituksia oli monta, Craigslist luuli minun olevan robotti, ja kaikki ilmoitukseni liputettiin ja poistettiin. Ensin harmitti, sitten nauratti. Nyt olen sitten nöyrästi postannut niitä uudelleen muutaman ilmoituksen päivävauhdilla. Sain siivottua ullakon ja sieltä muutaman lisätuotteen myytäväksi saakka. Päivittäinen viestienvaihtaminen ostajaehdokkaiden kanssa on kuitenkin hyytynyt. Kauppa ei enää oikein käy. Pöh!

Torstai oli koululaisten vapaapäivä Yom Kippurin johdosta. Iso-O käytti sen lastenhoitajana niinkuin seuraavan illankin. Pikku-O sen sijaan meni Codille ja Cooperille, ja vietti pelijengin kanssa mukavan päivän. Seuraavana päivänä piti ostaa uusi peli tietokoneelle. Ruudun äärellä on kulunut aikaa. Jopa niin paljon, että hän omatoimisesti lopetti YouTuben käyttämisen, kun ohjelma varoitti, että hän oli ollut siellä kolme tuntia putkeen.

Kutsuimme noin sata kertaa Marthan perheen päivällisillä ym muissa juhlissa käymisen jälkeen heidät meille. Tarkoitus oli valmistaa oikein kunnon vegaanipäivällinen, mutta minulle iski kakkupaniikki ja tein llihapullia ja pyysin Iso-O:aa tekemään jälkiruoaksi vegaanidonitsien lisäksi porkkanakakkua. Aloitimme kuohuviinillä sekä pitaleipä-, porkkana- ja paprikalohkojen dippaamisella hummustahnaan, jatkoimme niiden lihapullien sekä kookosriisin, lihakorvikepinaattisössön, paistetun ruusukaalin, uuniparsakaalin ja valkosipulin kanssa yllä mainittuun jälkiruokaan. Illan päälle vielä pelasimme hetken pantomiimiä koko joukon kesken. Jäi tosi hyvä mieli.

Hain E:n meille syömään rääppiäisiä. En siis jäänyt odottamaan hänen tekosyytään tulla käymään. Hän kertoi edellisen päivän ja illan juhlistaan. Hän oli käynyt Red Sox-pelissä ensimmäistä kertaa ikinä, joutunut maksamaan laukun säilytyksestä enemmän kuin lipusta, ja oli illalla taas mennyt Boston Universityn Frat-Houselle bileisiin. Opin myös, kuinka College-urheiluja rahoitetaan. Sääntöjen mukaan yliopistojen pitää maksaa miehille ja naisille yhtä paljon. Koska amerikkalainen jalkapallo sekä koripallo vievät niin ison lohkon miesten urheilurahoista, riittää naisten lajeihin yllin kyllin. Toisin sanoen, naisten yleisurheilu on kokonaan rahoitettu ("Full Scholarship"), kun miehet eivät saa mitään. Koen suurta epäreiluuden tunnetta. Pääsen tästä kyllä yli, mutta toistaiseksi vielä kaihertaa. Yhdessä syömisen jälkeen lähdin Iso-O:n kanssa viemään E:a ensin asunnolleen vaihtamaan vaatteensa ja sitten pääkampukselle kuukausittaiseen joukkueen katoliseen messuun. Se ei ole pakollinen, mutta hän halusi mennä. Kulttuurikokemus.

Vuokraemäntämme lähti kierroksille, kun ilmoitin hänelle astianpesukoneen putken poksahtamisesta. Oikeastaan onneksi, sillä hän on viime viikkoina tehnyt tikusta asiaa täysin tarpeettomien asioiden kanssa. Tällaisiin kuuluvat hirveä kiire vaihtaa juuri nyt kaasulieden sähkösytytin (ollut rikki jokseenkin koko ajan täällä asuessamme), hankkia uusi ruohonleikkuri (kun ruohoa ei enää tälle vuodelle täydy leikata), pihan kesähuollon viivästyminen (kun aivan kohta on tarve syyssiivoukselle) sekä pesuhuoneen kylpyammeen vaihtaminen (kun kylpyhuoneen katto kasvaa hometta ja koko talo pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen). Hän hieman rauhoittui, kun sai itse soittaa vakuutusyhtiolle ja laittaa pallon liikkeelle. Minä olen yrittänyt saada tarkastajamiehen kanssa sovittua aikaa.

Covid 19 - 20 vuotta 911-päivästä

911-päivän 20-vuotisvuosipäivä oli koskettava itsellenikin. Uutisissa ei muuta ollutkaan. E:n joukkue juoksi punaiset huivit päässään, kaulallaan tai muuten itseensä kiinnitettyinä yhden BC:ltä vain pari vuotta ennen 2001-tapahtumia valmistuneen amerikkalaisen jalkapallonpelaajan kunniaksi. Tämä henkilö oli vapaaehtoisena palomiehenä pelastanut 18 ihmistä, mutta jäi sitten itse sortuvien tornien alle. Biden vieraili kaikissa kolmessa paikassa, joihin lentokoneet lensivät, NYC, Pentagon ja Shanksville, PA. Bush oli Shanksvillessä ja piti hyvän puheen. Trump sen sijaan päätyi osallistumaan nyrkkeilyotteluun selostajana.

Viikko ennen 911-päivää olimme taas Marthan kotona illallisjuhlissa. Mukana olivat meidän lisäksemme Tierneyn ja Angusin perheet. Kaikkien neljän perheen vanhimmat ovat collegessa. Juteltavaa riitti sekä tähän että moneen poliittiseen asiaan liittyen myöhäiseen iltaan saakka. High School nuoriso meni Wabanissa oleviin bileisiin, Pikku-O jäi yksinään, ja annoin hänelle luvan pyöräillä Iso-O:n uudella pyörällä kotiin. Pian hänen lähtönsä jälkeen Iso-O ja Martha saapuivat takaisin ja Iso-O joutui melkein paniikkiin, kun pyörä ei enää ollutkaan autotallissa. Kesti hetken ennenkuin hän älysi tulla minulta kysymään.

E ilmestyi kotiin "öljyämään pyörän ketjujaan". Vierailu oli lyhyt, mutta intensiivinen, sillä pörräsimme taas hänen ympärillään jokseenkin koko ajan. Hän ehti kertoa opintoviikkonsa kaikista aineista, niiden professoreista ja kurssien tasosta, Stony Brook-kilpailusta ja joukkuekavereistaan. Iso-O oli niin innoissaan, että lähti saattamaan E:a pyörällä kampukselle, vaikka olimme samaan aikaan lähtemässä Haywardsien illanviettoon. 

Seuraava vierailu oli tänään sunnuntaina, kun hänellä oli tarve kahdelle AAA-patterille. Saimme syödä lohipastaa ja paistettuja ruusukaaleja yhdessä. Iso-O sanoi, että E saa oikein viiden tähden kohtelun. Sanoin, että samanlaisen tulee saamaan hänkin. Tärkeitä ovat nämä hetket minulle. Hyvä, että E:lla on näitä tekosyitä tulla meitä tapaamaan. En malta odottaa seuraavaa syytä.

Virkistysrahastomme summa on noussut ja lähestyy "virkistävää" tasoa. Meidän etuverantamme on muuttunut sekatavarakaupaksi ja minä käyn lähes päivittäistä kirjeenvaihtoa ostajaehdokkaiden kanssa. Nappikauppaa, kyllä, mutta jotenkin aika hauska harrastus. Varsinkin kun vaihtoehtona on maksaa jokaisesta tuotteesta kaatopaikkamaksu. Newton muutti säännöt sellaisiksi, että joka huonekalusta ja/tai isommasta tavarasta tai muusta poikkeavasta jätteestä joutuu maksamaan $20/kpl. Lisäksi minusta tuntuu tosi hyvältä se, että tavarat menevät jollekin toiselle käyttöön. 

Ilmastointilaite lähti ullakolle minun nykyisestä huoneestani. Lämpimiä öitä on vielä jokunen tiedossa, mutta ei varmasti pitkään. Viime vuonna lämmöt lähtivät päälle näihin aikoihin, joten se vaara on olemassa lähiviikkoina sekin. Tarkoitus oli hoitaa homma yhdessä molempien Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa, mutta en jaksanut odottaa isompaa, joten hoidimme asian Pikku-O:n kanssa kahdestaan. Hiki virtasi, mutta molemmat säilyimme hyväntuulisina koko projektin ajan.

Pikku-O oli Codyn, Cooperin, Jaken ja Nathanin kanssa syömässä TangoMango-ravintolassa, jäätelöllä JPLicks-jäätelöbaarissa, ja uimassa Crystal Lake:llä. Iso-O on iloinen, sillä Pikku-O on muutenkin ollut menossa. Hän aina kantaa huolta veljien epäsosiaalisuudesta. Viimeksi lauantaina, Pikku-O kävi Nathanin kanssa pyöräilemässä.

Iso-O oli lastenhoitajana hänelle uudessa perheessä. Hänen vastuullaan olivat perheen 9-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö sekä Ryan, 7-vuotias poika, hänelle jo tuttu. Päivä oli mennyt hyvin, äidit olivat tyytyväisiä, ja palkkaakin hän sai tavanomaista paremmin, $20/tunti. 

Iso-O ja Martha tekivät vegaanipäivällisen, johon kuului perunamuusi kauramaidolla ("I don't like this! sanoi Pikku-O), oliiviöljyssä paistetut parsakaalit, barbeque tofu ja ei-vegaani paistettu lohi. Oli mielestäni tosi hyvää ja kiva oli syödä tyttöjen kanssa yhdessä. 

Koulu alkoi torstaina 9. syyskuuta. Pikku-O laittoi lounaansa jääkaappiin illalla ja siihen lapun:"Pikku-O, take this!" Sitten hän vaihtoi suunnittelemansa vaatteet toiseksi. Hän oli omatoimisesti harjoitellut aikaisin heräämistä jo päivä aikaisemmin, ja heräsi ilman hankaluutta. Jännitystä oli ilmoilla, kun hän valmistautui lähtemään bussille. Iso-O:n koulu alkoi vasta puolen päivän jälkeen, vain Freshmanit menivät heti aamusta. Koulun alkuajankohta jäi High Schoolin puolella yhdeksään - historiaa ovat ennen pandemiaa olleet aikaiset aamut, mikä on ihan hyvä muutos. Olin aiemmin vastaan, kun ajattelin iltojen sitten menevän pidemmiksi, mutta eivät ne olennaisesti ole niin tehneet. Päivän jälkeen molemmat olivat oikein iloisia. Pikku-O:lla on yhdellä tunnilla vieruskaverina ruotsalaistyttö ja Iso-O:n ranskan- ja englanninryhmissä on vanha ihailija, ranskalaispoika Valentine. Hän suunnitteli olevansa itseään isompi ihminen, ja alkavansa jälleen puhua hänelle. Kannustin. Ja niin hän teki heti seuraavana päivänä. Oli mennyt hyvin. Pikku-O palasi ruotsinopiskelujen pariin Duolingon avulla, huomasin, ja mietin, josko ruotsalaistytöllä on siihen jokin vaikutus. Mielenkiintoista on seurata teinien touhuja.

Otin perjantai-iltapäivän vapaaksi ja ajoin Attleboro:n Highland Parkiin, jossa E:lla oli kisat. Isäntänä oli Providence College, muita osallistujia olivat Stony Brook ja New Hampshiren yliopisto. BC tuli taas kolmanneksi. E juoksi 35. sijalle yhteensä 37. maaliin päässeestä, mutta huomioitavaa on se, että 6 keskeytti ja yhdeksän ilmoittautunutta ei edes aloittanut. Hyvä E! Otin 13 videopätkää eli juoksin paikasta toiseen kuvaamaan. Reitti oli katsojalle sikäli kiva, että luuppeja oli useampi ja luupit lähellä toisiaan. E:n aika oli 28:08 minuuttia matkalle 8 km mailivauhdilla 5:39 min per mile. Aikamoista! E, joka kielsi meitä saapumasta Stony Brook-kilpailuun, eikä varsinaisesti pyytänyt minua tähänkään, tuli spontaanisti juttelemaan minun kanssani useaan otteeseen jo ennen kisoja, ja maaliin saavuttuaan halaamaan. <3. Hän vielä sitten pyysi minua lähettämään kaikki videopätkät, joten luulen minun sielläoloni olleen hänelle pelkästään positiivinen juttu. Iso-O harmitteli, ettei päässyt mukaan, ja aivan varmuudella tulee jatkossa, sillä mainitsin hänelle, kuinka tyrmäävän komea E:n italialainen joukkuekaveri on, ja hän oli samaa mieltä googlattuaan hänet.

Iso-O on edustusjoukkuessa (Varsity), mikä yllätti häntä, muttei minua. Ensimmäiset kisat ovat jo tiistaina Lincoln-Sudbury Highschoolilla. Sunnuntaina hän kävi Abbyn sekä hänen siskonsa ja äitinsä kanssa vetämässä minitriatlonin Boxfordissa. Mietin meneväni mukaan, mutta ohjeissa annettiin ymmärtää, että kilpailuun osallistumattomien on syytä pysyä kauempana, joten osallistuin etänä vain siten, että heräsin 5:30 varmistamaan, että hänkin on hereillä, ja nukkumalla sen jälkeen läpi koko kisan. Kisa meni hyvin. Hän tuli omassa, alle 20-vuotiaiden sarjassa kolmanneksi. Melkoista! Ensi vuonna kuulemma uudelleen.

Päivän mittainen 911-päivän muisteleminen on ohi ja ihmiset jatkavat elämäänsä sen varjossa maassa, joka ei ole varmaan koskaan aiemmin ollut yhtä jakautunut kuin nykyään.

 

Covid 19 - Ida-myrskyn jälkimainingeissa

Uutisissa on ollut Ida-myrskyn tuhoja Louisianassa ja kaikille vähän yllättäen lähempänäkin New Yorkissa, New Jerseyssa sekä Pennsylvaniassa. Meilläkin oli märkää, muttei mitään niihin verrattavaa. Hurrikaanien lisäksi oikea uutispommi oli Teksasin aborttilaki, joka kieltää abortin 6 raskausviikon jälkeen. Afganistan alkaa vähentyä uutisista, mutta jatkuu varmasti jollain tasolla vielä pitkään. Maskiriidat jatkuvat huonostikäyttäytyvien aikuisten keskuudessa. Newtonissa riitoja ei juuri näy. Kaikkien opettajien tulee olla rokotettuja lokakuun alkuun mennessä ja maskeja pitää kaikkien käyttää. Sivuhuomiona, 12-15-vuotiaista on noin 95% kokonaan rokotettuja Newtonissa. Aikamoista. Muissa ikäryhmissä prosentit ovat hyviä nekin, muttei sentään tuota luokkaa. Newton on vähän erilainen paikka kuin monet paikat etelässä.

Iloinen mieleni edellisen postauksen jälkeen kesti alle 24 tuntia. Heti seuraavana päivänä minua koeteltiin. Ensin kellarin lattialle oli ilmestynyt vettä todennäköisesti seinän sisällä poksahtaneen viemäriputken johdosta. Melko heti tämän jälkeen sain normaaliin tapaan sähköpostin Verizonin automaattisen kuukausimaksun hyväksymisestä - ja lasku oli noussut $20. Harmillista! Taas lisää hoidettavaa. Kävin pitkän chat-viestisession Verizonin myyntineuvottelijan kanssa ilman ratkaisua - hän tarjosi minulle kalliimpaa pakettia. Jäin entiseen pakettiin, mutta pidän silmäni auki - joudun varmaan taas vaihtamaan palveluntarjoajaa. En jaksaisi säätää tätä ollenkaan. Se on mukavuusalueeni ulkopuolista hommaa.

Yllämainituista pettymyksistä johtuen tai niistä riippumatta, minulla on taas mennyt omille tavoilleni uskollisena homma hieman overiksi. Olen laittanut myyntiin jos vaikka minkälaista tavaraa Craigslistin kautta. Aivan hirveää tiliä en ole tehnyt. Päätin, että kaikki tuotto menee 'virkistysrahastoomme', ja siellä on nyt $30. Ei siis hirveän virkistävää. Osaan nauraa itselleni. Iso-O:kin nauroi ja sanoi, että jos vielä jatkan, meiltä on kohta lähteneet sohvat ja sängyt.

Olin sammuttamassa valoja alakerrasta, kun takaovelta kuului koputus. Ulkona oli pilkkopimeää. Huusin Iso-O:lle yläkertaan, josko hän oli odottamassa jotain kaveriaan meille. Ei ollut. Ajattelin sitten, että oven takana on varmaan naapurimme ja varovasti raotin ovea. Siellä olikin E. <3 Hänellä oli kuivausrumpu kampuksella vielä 1.5 tuntia päällä ja sitä odotellessaan hän oli päättänyt hypätä pyöränsä selkään ja polkea meille "leikkaamaan varpaankyntensä". Olimme kaikki kolme hänen ympärillään kuuntelemassa kokemuksia ensimmäisen opiskelupäivän jälkeen. Hän oli aika innoissaan. Minäkin olin. Ja Iso-O, joka oli jo mennyt nukkumaan, tuli uudelleen ja uudelleen mukaan keskusteluihin, sillä hänellä oli taas FOMO (fear of missing out).

E:lla oli ensimmäiset kisat eilen 4. syyskuuta Stony Brook-yliopistolla New Yorkin Long Islandilla. Aivan vakavissani mietin, että menemme niitä katsomaan, vaikka ajomatka suuntaansa on yli 5 tuntia. E kielsi tämän. Hän koki, että meidän sielläolomme olisi lisännyt hänen stressitasoaan kohtuuttomasti. Hän halusi ensin testata itseään näissä huipputason kisoissa ja vasta sen jälkeen hyväksyä kannustajia. Suunnittelen meneväni sitten seuraaviin ensi perjantaina. Ne ovat vähän lähempänäkin (Attleboro). Kisat menivät aivan hyvin. Hän oli ensin pettynyt, mutta sitten hetken mietittyään tuli siihen tulokseen, että hän voi olla tyytyväinen. Matka oli 3.93 mailia (6.3 km) ja hänen aikansa oli 21:02 min, mistä tulee nopeudeksi 5:21 min/maili. Hänen sijoituksensa oli 49. yhteensä 85 kilpailijasta. BC kokonaisuudessaan sijoittui kolmanneksi Stony Brookin ja Columbia University-joukkueiden jälkeen yhteensä seitsemästä joukkueesta. Mielestäni tämä on hieno alku, ja kiva, että E:kin pystyy sen sellaisena ottamaan.

Iso-O on opiskelemassa AP-American History kurssia varten ensimmäiset kuusi kappaletta ennenkuin koulu alkaa ensi torstaina. Opiskelua tekee haastavammaksi se, että hän on ollut kaikki päivät lastenhoitajana, treeneissä sekä illat kaveriensa kanssa tai jos ei kaverien, niin äidin kanssa katsomassa Downton Abbey-sarjaa. Hän alkoi tehdä muistiinpanoja, jotka ovat minun mielestäni aivan liian yksityiskohtaiset - hän melkein kirjoittaa kirjan uudelleen Iso-O:maisesti käyttämällä eri värisiä kyniä. Annoin ohjeen vähentää tätä puolta ja keskittyä olennaiseen. Iso-O:lla on taipumuksena vetää kaikki aina seuraavalle tasolle sillä seurauksella, että metsä meinaa hukkua puilta. Hän on aika innoissaan oppimastaan ja antoi meille spontaanisti päivällisen jälkeen oppitunnin noin 1200-luvulta 1700-luvulle saakka käyden läpi Etelä-Amerikan, Afrikan ja Euroopan vaikutuksen myöhemmin perustetun Yhdysvaltojen kannalta. Oppitunti olisi jatkunut vielä kaksi kertaa pidempään, mutta Pikku-O alkoi vääntelehtiä tuolilla ja omakin ajatukseni harhailla, joten totesin luennon jatkuvan seuraavana päivänä. Hauskalla tavalla Netflixistä on jotain viihdekäytön ulkopuolista hyötyä. Iso-O on katsonut erilaisia keskiajalle sijoitettuja sarjoja, joiden johdosta hän on osannut liittää kuninkaiden ja kuningattarien nimiä historiallisiin tapahtumiin niistä lukiessaan.

Kauden ensimmäinen Team Dinner ja itse asiassa ensimmäinen sellainen reippaasti yli vuoteen oli viikolla. Se oli järjestetty yhden poikien joukkueen jäsenen takapihalla. Siellä oli ollut mukavaa, mutta hän tuli takaisin lähes yökkäillen, sillä hän ei enää siedä maitotuotteita lainkaan, ja perinteisesti tarjolla oli ollut juustopizzaa, jota hän oli erehtynyt maistamaan. Taitaa olla pizzeria-pizzojen aika ohi tässä taloudessa. Hän on ollut E:n lähdön jälkeen spontaanimmin keittiössä, ja olen Pikku-O:n kanssa päässyt syömään herkullisia vegaanipäivällisiä. Pikku-O:kaan ei valita, sillä hänellä on toisenlainen syy olla syömättä lihaa. Hän ajattelee eläintä, josta liha on peräisin, ja tulee surulliseksi. Meillä on siis ruokavalio muuttunut entisestään, vaikkei lihaa meillä ole vuosiin syöty muutenkaan kuin harvakseltaan.

Iso-O:lla oli paljon tunteita ilmoilla finnien johdosta. Hän koki olonsa todella rumaksi. Teinityyliin sopien hänen maailmansa oli romahtamassa. Häntä auttoi eniten se, kun dermatologiystäväni totesi hänen tilanteensa olevan lievä. Kun hän sen jälkeen vielä luki erilaisten hoitomuotojen hyödyistä ja haitoista sekä katsoi 45 minuutin mittaisen YouTube-videon, päätyi hän jatkamaan omia ihonhoitorutiinejaan ja on paljon realistisempi tulosten nopeudesta. Hän nyt ymmärtää, etteivät finnit häviä päivässä.

Saimme eilen viimein Iso-O:n kanssa mentyä ostamaan hänelle polkupyörän. Se on ollut listalla puoli vuotta siirtyen aina seuraavaan viikonloppuun. Nyt hänellä on erittäin hyvä hydridipyörä. Sellainen, joka kulkee kevyesti tiellä, muttei hermostu epätasaisuudestakaan. Hän soitti heti Marthalle pyöräiltyään, kuinka kivalta se tuntui, ja melkein pomppi ilmaan käytyään juuri ennen pimeäntuloa Southin radalla sprinttailemassa:"En olisi mennyt, jos pyörää ei olisi ollut". Emme hankkineet pyörää yhtään liian aikaisin. Hänellä on viikon päästä leikkimielinen, joskin virallinen, minitriatlon, jossa pyörä näyttelee olennaista osaa.

Pikku-O pääsi eroon hammasraudoistaan ja on sen jälkeen pitänyt ohjeiden mukaisesti muovisia muotteja 24/7 niinkuin kuuluu tehdä ensimmäisen kuukauden ajan. Hän ihan koko ajan siirtelee niitä suussaan, joten en ole ihmeissäni, jos hän rikkoo ne ennenkuin ne tekevät tehtävänsä. Niiden pitäisi kestää vuosien ajan! Iso-O aloittaa oman oikomishoitonsa Invisalignin kanssa parin viikon päästä. Kohta on kaikilla kolmella amerikkalainen hymy.

Pikku-O on nyt viikon verran lenkkeillyt joka toinen päivä, koska "äiti pakottaa". Hieman totta, sillä minä annoin hänelle tehtäväksi kiertää Cold Spring Parkin edes kertaalleen noina päivinä, jotta maastojuoksukausi tuntuisi mukavammalta. Hän on niin tehnyt, mutta kommentoi ihan jokaisen lenkkipäivän jälkeen kuinka jokin asia oli lenkin aikana huonosti. Milloin alkoi sataa, milloin oli liian kuuma, milloin oli liian kylmä yms. Yritän luottaa siihen, että hän huomaa kauden alkaessa, että lyhyet pyrähdykset ulkona olivat kaiken sen kärsimyksen arvoisia. Hänestä on tullut sellainen hassu teiniörähtelijä, että harmistukseni lisäksi naurattaa.  

Huomenna on Labor Day, mikä on vapaa minullakin. Sen jälkeen lasten loma vetelee viimeisiään. Lukujärjestykset ja tiimit ovat tiedossa, ja bussikortit printattu. Valmiita ovat, kun torstaina alkaa jo kolmas koronan värittämä kouluvuosi.