Uutisissa on ollut Ida-myrskyn tuhoja Louisianassa ja kaikille vähän yllättäen lähempänäkin New Yorkissa, New Jerseyssa sekä Pennsylvaniassa. Meilläkin oli märkää, muttei mitään niihin verrattavaa. Hurrikaanien lisäksi oikea uutispommi oli Teksasin aborttilaki, joka kieltää abortin 6 raskausviikon jälkeen. Afganistan alkaa vähentyä uutisista, mutta jatkuu varmasti jollain tasolla vielä pitkään. Maskiriidat jatkuvat huonostikäyttäytyvien aikuisten keskuudessa. Newtonissa riitoja ei juuri näy. Kaikkien opettajien tulee olla rokotettuja lokakuun alkuun mennessä ja maskeja pitää kaikkien käyttää. Sivuhuomiona, 12-15-vuotiaista on noin 95% kokonaan rokotettuja Newtonissa. Aikamoista. Muissa ikäryhmissä prosentit ovat hyviä nekin, muttei sentään tuota luokkaa. Newton on vähän erilainen paikka kuin monet paikat etelässä.
Iloinen mieleni edellisen postauksen jälkeen kesti alle 24 tuntia. Heti seuraavana päivänä minua koeteltiin. Ensin kellarin lattialle oli ilmestynyt vettä todennäköisesti seinän sisällä poksahtaneen viemäriputken johdosta. Melko heti tämän jälkeen sain normaaliin tapaan sähköpostin Verizonin automaattisen kuukausimaksun hyväksymisestä - ja lasku oli noussut $20. Harmillista! Taas lisää hoidettavaa. Kävin pitkän chat-viestisession Verizonin myyntineuvottelijan kanssa ilman ratkaisua - hän tarjosi minulle kalliimpaa pakettia. Jäin entiseen pakettiin, mutta pidän silmäni auki - joudun varmaan taas vaihtamaan palveluntarjoajaa. En jaksaisi säätää tätä ollenkaan. Se on mukavuusalueeni ulkopuolista hommaa.
Yllämainituista pettymyksistä johtuen tai niistä riippumatta, minulla on taas mennyt omille tavoilleni uskollisena homma hieman overiksi. Olen laittanut myyntiin jos vaikka minkälaista tavaraa Craigslistin kautta. Aivan hirveää tiliä en ole tehnyt. Päätin, että kaikki tuotto menee 'virkistysrahastoomme', ja siellä on nyt $30. Ei siis hirveän virkistävää. Osaan nauraa itselleni. Iso-O:kin nauroi ja sanoi, että jos vielä jatkan, meiltä on kohta lähteneet sohvat ja sängyt.
Olin sammuttamassa valoja alakerrasta, kun takaovelta kuului koputus. Ulkona oli pilkkopimeää. Huusin Iso-O:lle yläkertaan, josko hän oli odottamassa jotain kaveriaan meille. Ei ollut. Ajattelin sitten, että oven takana on varmaan naapurimme ja varovasti raotin ovea. Siellä olikin E. <3 Hänellä oli kuivausrumpu kampuksella vielä 1.5 tuntia päällä ja sitä odotellessaan hän oli päättänyt hypätä pyöränsä selkään ja polkea meille "leikkaamaan varpaankyntensä". Olimme kaikki kolme hänen ympärillään kuuntelemassa kokemuksia ensimmäisen opiskelupäivän jälkeen. Hän oli aika innoissaan. Minäkin olin. Ja Iso-O, joka oli jo mennyt nukkumaan, tuli uudelleen ja uudelleen mukaan keskusteluihin, sillä hänellä oli taas FOMO (fear of missing out).
E:lla oli ensimmäiset kisat eilen 4. syyskuuta Stony Brook-yliopistolla New Yorkin Long Islandilla. Aivan vakavissani mietin, että menemme niitä katsomaan, vaikka ajomatka suuntaansa on yli 5 tuntia. E kielsi tämän. Hän koki, että meidän sielläolomme olisi lisännyt hänen stressitasoaan kohtuuttomasti. Hän halusi ensin testata itseään näissä huipputason kisoissa ja vasta sen jälkeen hyväksyä kannustajia. Suunnittelen meneväni sitten seuraaviin ensi perjantaina. Ne ovat vähän lähempänäkin (Attleboro). Kisat menivät aivan hyvin. Hän oli ensin pettynyt, mutta sitten hetken mietittyään tuli siihen tulokseen, että hän voi olla tyytyväinen. Matka oli 3.93 mailia (6.3 km) ja hänen aikansa oli 21:02 min, mistä tulee nopeudeksi 5:21 min/maili. Hänen sijoituksensa oli 49. yhteensä 85 kilpailijasta. BC kokonaisuudessaan sijoittui kolmanneksi Stony Brookin ja Columbia University-joukkueiden jälkeen yhteensä seitsemästä joukkueesta. Mielestäni tämä on hieno alku, ja kiva, että E:kin pystyy sen sellaisena ottamaan.
Iso-O on opiskelemassa AP-American History kurssia varten ensimmäiset kuusi kappaletta ennenkuin koulu alkaa ensi torstaina. Opiskelua tekee haastavammaksi se, että hän on ollut kaikki päivät lastenhoitajana, treeneissä sekä illat kaveriensa kanssa tai jos ei kaverien, niin äidin kanssa katsomassa Downton Abbey-sarjaa. Hän alkoi tehdä muistiinpanoja, jotka ovat minun mielestäni aivan liian yksityiskohtaiset - hän melkein kirjoittaa kirjan uudelleen Iso-O:maisesti käyttämällä eri värisiä kyniä. Annoin ohjeen vähentää tätä puolta ja keskittyä olennaiseen. Iso-O:lla on taipumuksena vetää kaikki aina seuraavalle tasolle sillä seurauksella, että metsä meinaa hukkua puilta. Hän on aika innoissaan oppimastaan ja antoi meille spontaanisti päivällisen jälkeen oppitunnin noin 1200-luvulta 1700-luvulle saakka käyden läpi Etelä-Amerikan, Afrikan ja Euroopan vaikutuksen myöhemmin perustetun Yhdysvaltojen kannalta. Oppitunti olisi jatkunut vielä kaksi kertaa pidempään, mutta Pikku-O alkoi vääntelehtiä tuolilla ja omakin ajatukseni harhailla, joten totesin luennon jatkuvan seuraavana päivänä. Hauskalla tavalla Netflixistä on jotain viihdekäytön ulkopuolista hyötyä. Iso-O on katsonut erilaisia keskiajalle sijoitettuja sarjoja, joiden johdosta hän on osannut liittää kuninkaiden ja kuningattarien nimiä historiallisiin tapahtumiin niistä lukiessaan.
Kauden ensimmäinen Team Dinner ja itse asiassa ensimmäinen sellainen reippaasti yli vuoteen oli viikolla. Se oli järjestetty yhden poikien joukkueen jäsenen takapihalla. Siellä oli ollut mukavaa, mutta hän tuli takaisin lähes yökkäillen, sillä hän ei enää siedä maitotuotteita lainkaan, ja perinteisesti tarjolla oli ollut juustopizzaa, jota hän oli erehtynyt maistamaan. Taitaa olla pizzeria-pizzojen aika ohi tässä taloudessa. Hän on ollut E:n lähdön jälkeen spontaanimmin keittiössä, ja olen Pikku-O:n kanssa päässyt syömään herkullisia vegaanipäivällisiä. Pikku-O:kaan ei valita, sillä hänellä on toisenlainen syy olla syömättä lihaa. Hän ajattelee eläintä, josta liha on peräisin, ja tulee surulliseksi. Meillä on siis ruokavalio muuttunut entisestään, vaikkei lihaa meillä ole vuosiin syöty muutenkaan kuin harvakseltaan.
Saimme eilen viimein Iso-O:n kanssa mentyä ostamaan hänelle polkupyörän. Se on ollut listalla puoli vuotta siirtyen aina seuraavaan viikonloppuun. Nyt hänellä on erittäin hyvä hydridipyörä. Sellainen, joka kulkee kevyesti tiellä, muttei hermostu epätasaisuudestakaan. Hän soitti heti Marthalle pyöräiltyään, kuinka kivalta se tuntui, ja melkein pomppi ilmaan käytyään juuri ennen pimeäntuloa Southin radalla sprinttailemassa:"En olisi mennyt, jos pyörää ei olisi ollut". Emme hankkineet pyörää yhtään liian aikaisin. Hänellä on viikon päästä leikkimielinen, joskin virallinen, minitriatlon, jossa pyörä näyttelee olennaista osaa.
Pikku-O pääsi eroon hammasraudoistaan ja on sen jälkeen pitänyt ohjeiden mukaisesti muovisia muotteja 24/7 niinkuin kuuluu tehdä ensimmäisen kuukauden ajan. Hän ihan koko ajan siirtelee niitä suussaan, joten en ole ihmeissäni, jos hän rikkoo ne ennenkuin ne tekevät tehtävänsä. Niiden pitäisi kestää vuosien ajan! Iso-O aloittaa oman oikomishoitonsa Invisalignin kanssa parin viikon päästä. Kohta on kaikilla kolmella amerikkalainen hymy.
Pikku-O on nyt viikon verran lenkkeillyt joka toinen päivä, koska "äiti pakottaa". Hieman totta, sillä minä annoin hänelle tehtäväksi kiertää Cold Spring Parkin edes kertaalleen noina päivinä, jotta maastojuoksukausi tuntuisi mukavammalta. Hän on niin tehnyt, mutta kommentoi ihan jokaisen lenkkipäivän jälkeen kuinka jokin asia oli lenkin aikana huonosti. Milloin alkoi sataa, milloin oli liian kuuma, milloin oli liian kylmä yms. Yritän luottaa siihen, että hän huomaa kauden alkaessa, että lyhyet pyrähdykset ulkona olivat kaiken sen kärsimyksen arvoisia. Hänestä on tullut sellainen hassu teiniörähtelijä, että harmistukseni lisäksi naurattaa.
Huomenna on Labor Day, mikä on vapaa minullakin. Sen jälkeen lasten loma vetelee viimeisiään. Lukujärjestykset ja tiimit ovat tiedossa, ja bussikortit printattu. Valmiita ovat, kun torstaina alkaa jo kolmas koronan värittämä kouluvuosi.
No comments:
Post a Comment