911-päivän 20-vuotisvuosipäivä oli koskettava itsellenikin. Uutisissa ei muuta ollutkaan. E:n joukkue juoksi punaiset huivit päässään, kaulallaan tai muuten itseensä kiinnitettyinä yhden BC:ltä vain pari vuotta ennen 2001-tapahtumia valmistuneen amerikkalaisen jalkapallonpelaajan kunniaksi. Tämä henkilö oli vapaaehtoisena palomiehenä pelastanut 18 ihmistä, mutta jäi sitten itse sortuvien tornien alle. Biden vieraili kaikissa kolmessa paikassa, joihin lentokoneet lensivät, NYC, Pentagon ja Shanksville, PA. Bush oli Shanksvillessä ja piti hyvän puheen. Trump sen sijaan päätyi osallistumaan nyrkkeilyotteluun selostajana.
Viikko ennen 911-päivää olimme taas Marthan kotona illallisjuhlissa. Mukana olivat meidän lisäksemme Tierneyn ja Angusin perheet. Kaikkien neljän perheen vanhimmat ovat collegessa. Juteltavaa riitti sekä tähän että moneen poliittiseen asiaan liittyen myöhäiseen iltaan saakka. High School nuoriso meni Wabanissa oleviin bileisiin, Pikku-O jäi yksinään, ja annoin hänelle luvan pyöräillä Iso-O:n uudella pyörällä kotiin. Pian hänen lähtönsä jälkeen Iso-O ja Martha saapuivat takaisin ja Iso-O joutui melkein paniikkiin, kun pyörä ei enää ollutkaan autotallissa. Kesti hetken ennenkuin hän älysi tulla minulta kysymään.
E ilmestyi kotiin "öljyämään pyörän ketjujaan". Vierailu oli lyhyt, mutta intensiivinen, sillä pörräsimme taas hänen ympärillään jokseenkin koko ajan. Hän ehti kertoa opintoviikkonsa kaikista aineista, niiden professoreista ja kurssien tasosta, Stony Brook-kilpailusta ja joukkuekavereistaan. Iso-O oli niin innoissaan, että lähti saattamaan E:a pyörällä kampukselle, vaikka olimme samaan aikaan lähtemässä Haywardsien illanviettoon.
Seuraava vierailu oli tänään sunnuntaina, kun hänellä oli tarve kahdelle AAA-patterille. Saimme syödä lohipastaa ja paistettuja ruusukaaleja yhdessä. Iso-O sanoi, että E saa oikein viiden tähden kohtelun. Sanoin, että samanlaisen tulee saamaan hänkin. Tärkeitä ovat nämä hetket minulle. Hyvä, että E:lla on näitä tekosyitä tulla meitä tapaamaan. En malta odottaa seuraavaa syytä.
Virkistysrahastomme summa on noussut ja lähestyy "virkistävää" tasoa. Meidän etuverantamme on muuttunut sekatavarakaupaksi ja minä käyn lähes päivittäistä kirjeenvaihtoa ostajaehdokkaiden kanssa. Nappikauppaa, kyllä, mutta jotenkin aika hauska harrastus. Varsinkin kun vaihtoehtona on maksaa jokaisesta tuotteesta kaatopaikkamaksu. Newton muutti säännöt sellaisiksi, että joka huonekalusta ja/tai isommasta tavarasta tai muusta poikkeavasta jätteestä joutuu maksamaan $20/kpl. Lisäksi minusta tuntuu tosi hyvältä se, että tavarat menevät jollekin toiselle käyttöön.
Ilmastointilaite lähti ullakolle minun nykyisestä huoneestani. Lämpimiä öitä on vielä jokunen tiedossa, mutta ei varmasti pitkään. Viime vuonna lämmöt lähtivät päälle näihin aikoihin, joten se vaara on olemassa lähiviikkoina sekin. Tarkoitus oli hoitaa homma yhdessä molempien Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa, mutta en jaksanut odottaa isompaa, joten hoidimme asian Pikku-O:n kanssa kahdestaan. Hiki virtasi, mutta molemmat säilyimme hyväntuulisina koko projektin ajan.
Pikku-O oli Codyn, Cooperin, Jaken ja Nathanin kanssa syömässä TangoMango-ravintolassa, jäätelöllä JPLicks-jäätelöbaarissa, ja uimassa Crystal Lake:llä. Iso-O on iloinen, sillä Pikku-O on muutenkin ollut menossa. Hän aina kantaa huolta veljien epäsosiaalisuudesta. Viimeksi lauantaina, Pikku-O kävi Nathanin kanssa pyöräilemässä.
Iso-O oli lastenhoitajana hänelle uudessa perheessä. Hänen vastuullaan olivat perheen 9-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö sekä Ryan, 7-vuotias poika, hänelle jo tuttu. Päivä oli mennyt hyvin, äidit olivat tyytyväisiä, ja palkkaakin hän sai tavanomaista paremmin, $20/tunti.
Iso-O ja Martha tekivät vegaanipäivällisen, johon kuului perunamuusi kauramaidolla ("I don't like this! sanoi Pikku-O), oliiviöljyssä paistetut parsakaalit, barbeque tofu ja ei-vegaani paistettu lohi. Oli mielestäni tosi hyvää ja kiva oli syödä tyttöjen kanssa yhdessä.
Koulu alkoi torstaina 9. syyskuuta. Pikku-O laittoi lounaansa jääkaappiin illalla ja siihen lapun:"Pikku-O, take this!" Sitten hän vaihtoi suunnittelemansa vaatteet toiseksi. Hän oli omatoimisesti harjoitellut aikaisin heräämistä jo päivä aikaisemmin, ja heräsi ilman hankaluutta. Jännitystä oli ilmoilla, kun hän valmistautui lähtemään bussille. Iso-O:n koulu alkoi vasta puolen päivän jälkeen, vain Freshmanit menivät heti aamusta. Koulun alkuajankohta jäi High Schoolin puolella yhdeksään - historiaa ovat ennen pandemiaa olleet aikaiset aamut, mikä on ihan hyvä muutos. Olin aiemmin vastaan, kun ajattelin iltojen sitten menevän pidemmiksi, mutta eivät ne olennaisesti ole niin tehneet. Päivän jälkeen molemmat olivat oikein iloisia. Pikku-O:lla on yhdellä tunnilla vieruskaverina ruotsalaistyttö ja Iso-O:n ranskan- ja englanninryhmissä on vanha ihailija, ranskalaispoika Valentine. Hän suunnitteli olevansa itseään isompi ihminen, ja alkavansa jälleen puhua hänelle. Kannustin. Ja niin hän teki heti seuraavana päivänä. Oli mennyt hyvin. Pikku-O palasi ruotsinopiskelujen pariin Duolingon avulla, huomasin, ja mietin, josko ruotsalaistytöllä on siihen jokin vaikutus. Mielenkiintoista on seurata teinien touhuja.
Otin perjantai-iltapäivän vapaaksi ja ajoin Attleboro:n Highland Parkiin, jossa E:lla oli kisat. Isäntänä oli Providence College, muita osallistujia olivat Stony Brook ja New Hampshiren yliopisto. BC tuli taas kolmanneksi. E juoksi 35. sijalle yhteensä 37. maaliin päässeestä, mutta huomioitavaa on se, että 6 keskeytti ja yhdeksän ilmoittautunutta ei edes aloittanut. Hyvä E! Otin 13 videopätkää eli juoksin paikasta toiseen kuvaamaan. Reitti oli katsojalle sikäli kiva, että luuppeja oli useampi ja luupit lähellä toisiaan. E:n aika oli 28:08 minuuttia matkalle 8 km mailivauhdilla 5:39 min per mile. Aikamoista! E, joka kielsi meitä saapumasta Stony Brook-kilpailuun, eikä varsinaisesti pyytänyt minua tähänkään, tuli spontaanisti juttelemaan minun kanssani useaan otteeseen jo ennen kisoja, ja maaliin saavuttuaan halaamaan. <3. Hän vielä sitten pyysi minua lähettämään kaikki videopätkät, joten luulen minun sielläoloni olleen hänelle pelkästään positiivinen juttu. Iso-O harmitteli, ettei päässyt mukaan, ja aivan varmuudella tulee jatkossa, sillä mainitsin hänelle, kuinka tyrmäävän komea E:n italialainen joukkuekaveri on, ja hän oli samaa mieltä googlattuaan hänet.
Iso-O on edustusjoukkuessa (Varsity), mikä yllätti häntä, muttei minua. Ensimmäiset kisat ovat jo tiistaina Lincoln-Sudbury Highschoolilla. Sunnuntaina hän kävi Abbyn sekä hänen siskonsa ja äitinsä kanssa vetämässä minitriatlonin Boxfordissa. Mietin meneväni mukaan, mutta ohjeissa annettiin ymmärtää, että kilpailuun osallistumattomien on syytä pysyä kauempana, joten osallistuin etänä vain siten, että heräsin 5:30 varmistamaan, että hänkin on hereillä, ja nukkumalla sen jälkeen läpi koko kisan. Kisa meni hyvin. Hän tuli omassa, alle 20-vuotiaiden sarjassa kolmanneksi. Melkoista! Ensi vuonna kuulemma uudelleen.
Päivän mittainen 911-päivän muisteleminen on ohi ja ihmiset jatkavat elämäänsä sen varjossa maassa, joka ei ole varmaan koskaan aiemmin ollut yhtä jakautunut kuin nykyään.
No comments:
Post a Comment