Covid 19 - Ennen minilomaa

Iso-O:n erilaisia

Iso-O teki minikollaasin perjantai-iltana ja aikoo viedä sen bussikuljettajalleen ensisijaisesti siksi, että hän joutui todistamaan Freshman-poikien huonoa käytöstä bussin takana sisältäen N-kirjaimella alkavan sanan, mikä on punainen vaate hänelle. Bussikuljettaja on tummaihoinen. Ihana Iso-O!  

Iso-O:n ystävän isä kuoli yllättäen leikkimielisessä 5k-juoksukilpailussa ja asian käsittely on ollut iso juttu. Totesin hänelle, että tärkeintä on olla ystävä vierellä. Ei ole mahdollista ottaa surua ystävältä pois, eikä oikeita sanoja ole olemassa, varsinkin, kun kaveri oli menettänyt äitinsä vuosia aiemmin ja on nyt orpo. Iso-O tuli moneen kertaan halaamaan ja sanoi, etten saa kuolla 600 vuoteen. Hän soitti myös isälleen samansisältöisen puhelun sekä laittoi viestin isoveljelleen:"E you are not allowed to die ever ever ever". Sellainen.

Iso-O:n kanssa kävimme Boston Children's Hospitalin Sports Medicine poliklinikalla hänen polviongelmansa johdosta. Ensin hänet tutki erikoistuva lääkäri tehden oikein perusteellisen tutkimuksen ja oli jo varma, mistä oli kyse. Hän kuitenkin lähetti meidät röntgenkuvaukseen, joka onnistui kerrosta alempana. Sen jälkeen tulimme takaisin poliklinikalle, jossa sekä erikoistuva lääkäri että erikoislääkäri tulivat yhdessä meitä tapaamaan, näyttivät röntgenkuvan Iso-O:lle ja kertoivat hänen tasolleen sopivalla tavalla mistä on kyse ja miten tästä eteenpäin. En tiedä, kuinka kallis käynti loppujen lopuksi tulee olemaan, mutta se oli kyllä jopa pennin arvoinen - Iso-O oli hirmuisen helpottunut ja kiitteli minua(!) moneen kertaan siitä, että kävimme. Jälkikäteen tosin emme ole tehneet asian eteen mitään. Meillä oli tarkastuskäynti varattuna jouluviikolle intensiivisen fysioterapian ja kipugeelin käyttämisen jälkeen. Peruin sen yhteisellä sopimuksella, kun todennäköisesti mitään ei tule tapahtumaan. Iso-O:lla on fysioterapiamahdollisuus koulun urheilun kautta, mutta hän ei ole saanut aikaiseksi edes jutella tämän henkilön kanssa, vaikka ennen lääkärikäyntiä hän kommunikoi miehen kanssa melkein päivitäin. Hohhoijaa! Vaikuttaa vähän siltä, että Iso-O:lle riitti tieto polviongelman hyvänlaatuisuudesta. Ei vaivaa enää ollenkaan samalla tavalla.

Iso-O:n ensimmäisen jakson todistus tuli. Kaikki arvosanat olivat puhdas A. Myös matematiikka. Se, joka alkoi D+ arvoisella testillä. Sellainen matami. Koulutöiden tekeminen on hänellä ihan erilaista kuin isoveljellä, joka oli aina erittäin organisoitu ja järjestelmällinen. Iso-O istuu isossa, petaamattomassa sängyssään kaikki läksyihin liittyvä ja virkkaamiseen ym käsitöihin kuuluva ulkopuolisen silmin aivan järkyttävässä kaaoksessa. Jotenkin hän kuitenkin saa homman hoidettua.

Pikku-O:n juttuja 

Pikku-O kävi kuuntelemassa tämän vuoden näytelmän infotilaisuuden ja tuli siihen tulokseen, ettei aio osallistua. Normaalin musikaalin sijaan esitys tulee olemaan kabaree. Ei hänen juttunsa, vaikka laulaa osaakin. 

Pikku-O heräsi yhtäkkiä joulun lähestymiseen ja on salaperäisenä kulkenut kellarin ja oman huoneensa väliä puukeppien kanssa. Epäilen, että niistä on syntymässä meille kaikille jotain. 

E käymässä

E:n jälleen yksi ranskankirja saapui Amazonista meille. Laitoin hänelle viestin, ja hän suunnitteli tulevansa sen hakemaan vielä samana iltana. Aikaa kului. Noin kahdeksan aikaan hän soitti, että on vielä yläkampuksella odottamassa bussia, joka ei ollut tullut yli puoleen tuntiin. Ehdotin, että ajan itse yläkampukselle kirjan kanssa ja vien hänet sitten Newtonin kampukselle. Se tietenkin sopi. Sain normaaliin tapaan molemmat pikkusisarukset matkaan mukaan. Meidän melkein rutiiniksi muodostuneet miniperhematkamme. Myös normaaliin tapaan molemmat sisarukset hyppäsivat ulos autosta halaamaan isoveljeä Newton kampuksen oven edessä. E kommentoi, että edellinen vastaava tapahtui vain päivä aiemmin, mutta luulen, että hänkin on aivan tyytyväinen näihin meidän höpötyksiimme. Sivuhuomiona todettakoon, että E:lla oli mukanaan yksittäinen laskettelusuksi. Opiskelijapoika!

 

E:n huonekaverin Brianin tyttöystävä oli käymässä ja hänen autonsa oli pihallamme parkissa. Mistään muusta järjestelyistä ei ollut puhetta. Puheiden puutteesta huolimatta huomasin sunnuntaiaamuna päivävaatteita hakiessani, että E nukkuu uuden huoneensa sängyssä. En herättänyt. Tunteja myöhemmin hän heräsi ja kertoi tulleensa noin klo 4 pelattuaan Uno-peliä neljän muun joukkuekaverin kanssa pikkutunneille. Hän jäi koko päiväksi ja söi kanssamme falafelejä, joita hassua kyllä meillä oli ensimmäistä kertaa hänen poismuuttonsa jälkeen - ikäänkuin olisin tiennyt hänen saapuvan.

 

Yale ja Brown yliopistot

Meillä oli tyttöjen reissu keskellä viikkoa. Ajoimme ensin Connecticutin New Haveniin. Pääsimme matkaan oikein hyvin jo 6:45 aamusta ja matka sujui jouhevasti Iso-O nukkuessa heräten ajoittain toteamaan:"I am so boring" vain nukahtaakseen heti uudelleen. Parikymmentä kilometria ennen New Havenia tuli täydellinen stoppi. Autojono seisoi paikallaan ja Googleamaps lisäsi matkaan yhtäkkiä 30 minuuttia. Alkoi hieman huolettaa. Ei jäänytkään yhtään ylimääräistä aikaa kierrellä ympäriinsä, parkkeerata autoa rauhassa ym, vaan piti ripeästi kävellä Yale yliopiston Visitor Centerille, josta kiertokävelymme alkoi tasan kello 10. Ryhmämme oli pieni. Vain me ja yksi isä tyttönsä kanssa sekä Sam, Yale Junior, jonka kanssa Iso-O:lla lähti juttu luistamaan. Iso-O oli aivan innoissaan. Kaikki tämä siitä huolimatta, ettemme päässeet käymään yhdessäkään rakennuksessa sisällä.

Kierroksen jälkeen kävimme hakemassa jo valmiiksi tilatun lounaan Tikkaway Grill-ravintolasta. Iso-O otti riisipohjaisen aterian sekä Naan-leipää, ja minä otin Paneer Naan Kati Roll, molemmat tosi hyviä. Vaikka keli oli kaunis, oli tosi kylmä, joten puistopicnicin sijaan söimme autossa. Sitten lähdimme kohti Providencea, Rhode Islandin pääkaupunkia. Matka meni ilman suurempia ongelmia ja aikaa jäi hyvin kierrellä kaupungin kauniilla kukkulalla ja joen rannassa ennen klo 15 alkanutta Brown yliopiston kiertokävelyä. Tämä ryhmä oli paljon isompi, noin 20 ihmistä yhteensä, joten kommunikointi seniori-opiskelijan kanssa oli vähemmän henkilökohtaista. Tällä(kin) saattoi olla sellainen vaikutus, että Yale on nyt näistä kahdesta Iso-O:n ykkösvaihtoehto. Tässä vaiheessa on toki syytä todeta, että ko. yliopistot olivat meidän ihan ensimmäiset käyntipaikkamme ja että Iso-O on vasta juniori.

Brown-kiertokävelyn jälkeen ajoimme hieman Providencen ulkopuolella olevaan Intia-ravintolaan, johon olin tilannut "Family Dinner"-paketin. Se oli aika kallis, joten pettymys oli sitäkin suurempi, kun kotona huomasin, että siitä puuttuivat jälkiruoat kokonaan ja että lisukeriisiä oli vain yhdelle. Laitoin valitusviestin ja sain pienen summan palautuksena. Hyvää se oli. Varsinkin kun hain E:n punttitreeniensä jälkeen meille illalliselle sitä jakamaan. E lupasi toimia Iso-O:lle BC-oppaana ja sekä kiertää BC:n erilaisia paikkoja hänen kanssaan että kertoa kaikenlaisia yksityiskohtia asumisesta, syömisestä, kursseista ym. Saatan luikahtaa mukaan moiselle kierrokselle minäkin. 

Kotihommia ja muuta sekalaista

Tiskikoneen korjaaja tuli kolmatta (ja sitten vielä neljättä) kertaa selvittämään vuoto-ongelmaa tilattuaan jo kahdesti erillisiä osia sen fiksaamiseksi. Kuulin, kun hän keskusteli jonkun - todennäköisesti oman pomonsa kanssa - ja sain sen vaikutelman, ettei hän oikeasti tiedäkään, miksi se vuotaa. Hän kävi autollaan ja 10 minuuttia myöhemmin sain kutsun keittiöön toteamaan, että nyt toimii. Selityksenä oli hänen mukaansa se, että pieni tiivisteosa jatkoi vuotamistaan ja kun koko ison ison vaihtoi, ei vuotoa enää tapahtu. Tai jos tapahtuu, minun kuului ottaa taas yhteyttä firmaan. Otin sitten yhteyttä jo samana päivänä. Sain uuden korjausajan seuraavalle viikolle sellaiseen aikaan, kun en olisi ollut itse paikalla. Soitin suoraan korjaajalle ja isoin kirjaimin pyysin häntä tulemaan jo seuraavana päivänä, kun se oli etäpäiväni. Isot kirjaimeni toimivat. Hän saapui. Aavistuksen noloa oli tässä vaiheessa se, että olin jo itse keksinyt tämän uuden vuodon johtuvan löysälle jääneestä pesukoneen sisällä olevasta tiivisteestä. Mutta, nyt on pesukone toimintakunnossa. Jatkan tosin monitorointia pesukoneen alapaneeli avoimena. Ja huomaan, että olen hieman yliherkkä sen mahdolliselle uudelle toimintahäiriölle.

Kävin katsastattamassa auton. Kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella olevaa hommaa. Samoin kuin kaikki autoon liittyvä. Minua ei vaan yhtään kiinnosta. Tämä huomioon ottaen nauroimme yhdessä Iso-O:n kanssa sitä, että me molemmat hyppäsimme katsomaan tien viereen pysäyttämääni autoa siitä lähteneen äänen johdosta ikäänkuin olisimme ymmärtäneet, mitä olimme tekemässä. Iso-O testasi käsin renkaiden ilmaa ja minä kurkistelin auton alle.

Uutisissa on ollut erilaisia oikeudenkäyntejä (kolme ihmistä ampuneen teinipojan oikeudenkäynti sekä tummaihoisen nuoren miehen jahtaaminen ja tappaminen kolmen valkoihoisen miehen toimesta), huippukorkea inflaatioprosentti (yli 6%) sekä Bidenin ensimmäinen lääkärikäynti presidenttinä. Tulokset julkistettiin jännällä tavalla. Olen jo jonkin aikaa kiinnittanyt huomiota Bidenin kävelyyn. Sen todettiin virallisesti muuttuneen "jäykäksi". Kyllä, olen samaa mieltä. Mutta selitys oli outo. Nivelukulumat ja selkävaivat. Joo, voi olla niitäkin, mutta kyllä hänen kävelynsä aivoperäiseltä minun silmääni vaikuttaa. 

Legendaarinen kouluttajaerikoislääkärini UMASSista, Jane Sargent, kuoli massiiviseen sydäninfarktiin vähän yli viikko sitten, ja hänen muistotilaisuutensa oli tällä viikolla. Hän oli sellainen vanhanajan neurologi, jonka kanssa meni aina todella kauan aikaa.  Iso menetys neurologikunnalle.

Thanksgiving on nyt. Siitä lisää myöhemmin.

Covid 19 - Kompastelua

Halloween ja keppostelut ovat ohi, mutta elämä tarjoaa aina jotain jännittävää. Viimeisimpänä tietona se, että vuokraemäntäni ilmoitti tulevansa käymään olettaen minun pitävän hänelle seuraa. No, saa kyllä nyt selvitä talon arvioinnistaan ihan omin päin, sillä hänen ilmoittamansa aikaikkuna osuu minun päivystysviikolleni. Harmittelen sitä, että joudun ottamaan jo ripustetut jouluvalot pois välttääkseni kaikenlaisen tarpeettoman huomauttelun. Huomauttelua kun on joka tapauksessa tiedossa. Hän on sellainen hymyn takana ilkeilevä ihminen. Sellainen, jonka kanssa mielelläni en olisi minkäänlaisessa tekemisessä. Mutta, hänen vierailunsa on vasta tulevaisuudessa. Kaikki alla oleva on jo tapahtunut.

E:n menoja ja meininkejä

E kävi täydentämässä ruokakaappiaan ja hakemassa vaatteita Halloween-juhlia varten. Joukkueen yksi seniori täytti 21-vuotta (virallinen täysi-ikä täällä), ja nuoremmatkin pojat hyväksyttiin mukaan.  No, juhlat olivat vähän liian hauskat. Minut herätettiin brutaalisti lauantaiaamuna klo 6:15 E:n puhelimesta tulleella soitolla.  Soittaja ei ollut E, vaan bussifirman työntekijä. Puhelin oli löytynyt BC:n bussista ja ajautunut heidän varikolleen. Sovimme, että nainen laittaa puhelimen kuljettajan kyydillä E:n kampukselle, jossa sen oli määrä olla klo 8 jälkeen. Yritin saada yhteyden nuoreen mieheen huonekaverin kautta, mutten onnistunut. Niinpä olin itse klo 8 sateisessa kelissä ajamassa kohti paikkaa, jossa arvelin puhelimen olevan. Se oli siellä, valkoisessa pakettiautossa, ystävällisen autonkuljettajan huomassa. Hän osasi minua odottaa ja sain puhelimen haltuuni. Ajoin E:n ikkunan alta, mutta koska kaikilla oli rullaverhot alhaalla tuohon aikaan, en mennyt koputtelemaan, kun olisin saattanut valita väärän ikkunan. Ajoin kotiin puhelimen kanssa. Ihmettelin, miten minulle osattiin soittaa, mutta sitten huomasin, että puhelimessa oli iso ilmoitus "Lost iPhone. This iPhone has been lost. Please call me. COME ON MAN I KNOW WHERE YOU ARE JUST CALL I NEED BY[?!] PHONE [äidin numero]". Tässä vaiheessa en vielä tiennyt - onneksi - että ilta oli ollut tapahtumarikas. Siitä sain kuulla tunteja myöhemmin herralta itseltään, kun hän tuli kotona käymään henkilökohtaisesti tapahtumista kertomassa sekä puhelintaan hakemassa. En mene yksityiskohtiin, mutta totean, että aikuiseksi kasvaminen on joskus melko kumpareikkoista. Toivon, että jokainen kokemus kasvattaa meitä kaikkia jotenkin, edes pikkuisen aina parempaan suuntaan.

 

Iso-O:n projekteja

Iso-O:n kapteeniäänestys on ohi, mutta tulokset julkistetaan vasta Sports Nights-tilaisuudessa viikon päästä. Valmentaja Stevellä on iso sana, kenestä lopulta tulee kapteeni, varsinkin jos äänestystulos on tiukka. Lähinnä tästäkin syystä johtuen Iso-O lähti kahtena lauantaina peräkkäin joukkueen mukana Wrenthamin kisoihin, vaikkei itse juossutkaan, osoittaakseen innokkuutta ja joukkuehenkeä. Nuorena jo pitää ruveta ottamaan tälläisetkin aspektit huomioon. Oikein mukavaa hänellä oli, varsinkin kun hän osallistui edellisenä iltana Bertucci-ravintolassa olleeseen joukkueillalliseen. Kilpailijamäärä vähenee joka kerta, sillä kisat ovat aina isommalle alueelle. Ensi lauantaina on koko Massachusettsin kisat. Niihin pääsi enää vain yksi tyttöjen (Lily B) ja yksi poikien (Hero) juoksija.

Iso-O:n testit - ne, jotka tuntuivat elämää suuremmilta - menivät oikein hyvin ja paha mieli ja tunnelmat ovat kadonneet. Testit jatkuivat päivä tolkulla, muttta tunnelma pysyi positiivisena. Hän oli jopa niin hyvällä tuulella, että löysi aikaa pikkuveljen esseen editoimiseen. He istuivat sohvalla vierekkäin käyden tekstiä läpi. Ihana oli vierestä katsoa.

Iso-O:lla oli taas kollaasiprojekti käynnissä. Se otti ruokasalin pöydän, ruokasalin lattian, hieman olohuoneen lattiaa sekä yläkerran aulan. Kuva ohessa. Kollaasin piti olla valmis muutamassa päivässä, mutta se oli valmis vasta tänään. Aikaa meni melkein kaksi viikkoa. Projektin ajan meillä harrastettiin amerikkalaistyyppisiä TV-illallisia joko Gilmore Girls-, SexEducation- tai Squid Gamen sarjan äärellä.  Martha tuli isänsä Colinin kanssa meillä yllättäen käymään ja otti valokuvia Iso-O:n aiheuttamasta kaaoksesta selvästi huvittuneena. Minua tilanne myös huvitti, mutta aloin jo aistia jonkinlaista levottomuutta itsessäni:"Haluan ruokasalini takaisin!". No, sain sen takaisin viimein tänään ja palaamme jonkinlaiseen normaalia muistuttavaan tilanteeseen.

Iso-O:n Invisalign projekti on muodostunut hieman kumpareikkoiseksi, sillä hänellä ensin irtosi yksi nasta, sen jälkeen koukku ja lopuksi kolme muuta nastaa. Hänen piti mennä uudelleen käymään. Alkuvaiheen kipuvaihe sen sijaan on mennyt ohi, vaikka muotit vaihtuvatkin viikottain. Pehmeä S-kirjainkaan ei enää ketään hätkäytä. Tai ainakaan saa ylimitoitettua tunnekuohua aikaiseksi.

 

Pikku-O:n kausi loppui viimeisen Trick or Treat-kiertelyn aikoihin

Pikku-O:n Halloween alkoi kaverien kanssa Newtonin parhailla Trick or Treat-alueilla, jatkui meidän kauttamme lähiseudullemme ja päättyi karkkisaaliin jakoon. 163 karkkia tuli yhteensä tällä hänen elämänsä suurella todennäköisyydellä viimeiseksi jääneellä Trick-or-Treat kiertelyllä. Ensi vuonna hän on High School Freshman. En usko, että toiminta enää silloin kiinnostaa.

Pikku-O:n All City Meet oli maanantaina 1. marraskuuta. Ehdin paikalle viime minuuteilla ja näin hänen juoksunsa. Hyvin se meni. Hän oli A-ryhmän hitain Brown-koulun juoksijasta, tullen sijalle 64 yhteensä 78 loppuunpäässeestä ajalla 14:42 min ja oli oikein iloisella mielellä. 13 keskeytti. Lauantaina 6. marraskuuta oli kauden päättävä koko Massachusettsin State Meet. Pikku-O juoksikin Championship-kisassa asenteella "olen hitain kahdeksasluokkalainen". Koska minulla oli työviikonloppu, hän meni Codyn ja Cooperin perheen kanssa. Sain ihania kuvia juoksijapojista heidän äidiltään. Pikku-O oli huomannut juoksun aikana olevansa juoksijoista aivan viimeisin ja laittanut kiihdytysvaiheen päälle. Hän meni 8 juoksijan ohi ja tuli sijalle 103 yhteensä 111 juoksijasta ajalla 13:31, vauhdilla 7:13 min/maili, matkalla 3 km tai niinkuin täällä ilmoitetaan 1.87 mailia. Voittaja juoksi saman matkan ajalla 10:12, vauhdilla 5:29 min/maili, mutta Pikku-O oli vain iloinen omasta suorituksestaan. Niin olen minäkin, se oli hänen tämän hetken paras suorituksensa. Brownin joukkue tuli 10. sijalle yhteensä 16. sijoitetusta joukkueesta (eli sellaisesta joilla oli vähintään 5 juoksijaa Championship kisassa). Kausi päättyi juhliin maanantaina 8.11. Seuraavan kerran on jonkinlaista järjestettyä urheilua vasta yleisurheilukauden alkaessa maaliskuun lopulla.

Pikku-O lähti lyhyenä koulupäivänä omatoimisesti siivoamaan roskia alakoulun läheisyydestä itsekseen. Hänelle vain tuli sellainen tunne. Oli kuulemma saanut neljä pussia täyteen. Muutama ihminen oli häntä erikseen käynyt kiittämässä. Yritin ehdottaa siivousinnostuksen käyttämistä omaan huoneeseen, mutta se ei ole sama asia. Roskat omasta huonesta eivät kuulemma lennä mihinkään. Hän jatkoi sitten heti seuraavana päivänä ja täytti 7 pussia. Varoitin huumeneuloista ym, mutta varoitukseni kaikuivat kuuroille korville.

Minusta on tullut melkoinen vegaanikokki

Tein tosi hyvää Chickpea (suomeksi kai kikherne?) keittoa pari viikkoa sitten ja nyt jo uudelleen. Linkin takaa löytyy resepti. Olen viimein ymmärtänyt, että kuivatuista saa hyviä falafeleja, mutta keittoihin ja paistoksiin tarvitsee sailyketölkkiversion. Tämän linkin takaa löytyy toinen tosi hyvä resepti. Maistui makoisalta kookosmaidolla kostutetun riisin kanssa. 

Kellot siirtyivät taaksepain 7. marraskuuta, viikko Suomea myöhemmin. Aamut ovat hetken helpompia, mutta iltapäivät ja illat eivät. Olen yrittänyt hyödyntää valoisampia aamuja juoksuhaasteeni jatkumisen varmistamiseksi ja toistaiseksi olen onnistunut. 5 kuukautta on takana. Vielä yli kuukausi mennään kohti pimeää, mutta sitten helpottaa.

Päivystysvapaaviikkoni on meneillään. Jokaisena päivänä on kello herättämässä. Kaikenlaista kiirettä on olevinaan. Kaksi viikkoa Kiitospäivään ja alle kuusi jouluun. Aika rientää.