Covid 19 - Kompastelua

Halloween ja keppostelut ovat ohi, mutta elämä tarjoaa aina jotain jännittävää. Viimeisimpänä tietona se, että vuokraemäntäni ilmoitti tulevansa käymään olettaen minun pitävän hänelle seuraa. No, saa kyllä nyt selvitä talon arvioinnistaan ihan omin päin, sillä hänen ilmoittamansa aikaikkuna osuu minun päivystysviikolleni. Harmittelen sitä, että joudun ottamaan jo ripustetut jouluvalot pois välttääkseni kaikenlaisen tarpeettoman huomauttelun. Huomauttelua kun on joka tapauksessa tiedossa. Hän on sellainen hymyn takana ilkeilevä ihminen. Sellainen, jonka kanssa mielelläni en olisi minkäänlaisessa tekemisessä. Mutta, hänen vierailunsa on vasta tulevaisuudessa. Kaikki alla oleva on jo tapahtunut.

E:n menoja ja meininkejä

E kävi täydentämässä ruokakaappiaan ja hakemassa vaatteita Halloween-juhlia varten. Joukkueen yksi seniori täytti 21-vuotta (virallinen täysi-ikä täällä), ja nuoremmatkin pojat hyväksyttiin mukaan.  No, juhlat olivat vähän liian hauskat. Minut herätettiin brutaalisti lauantaiaamuna klo 6:15 E:n puhelimesta tulleella soitolla.  Soittaja ei ollut E, vaan bussifirman työntekijä. Puhelin oli löytynyt BC:n bussista ja ajautunut heidän varikolleen. Sovimme, että nainen laittaa puhelimen kuljettajan kyydillä E:n kampukselle, jossa sen oli määrä olla klo 8 jälkeen. Yritin saada yhteyden nuoreen mieheen huonekaverin kautta, mutten onnistunut. Niinpä olin itse klo 8 sateisessa kelissä ajamassa kohti paikkaa, jossa arvelin puhelimen olevan. Se oli siellä, valkoisessa pakettiautossa, ystävällisen autonkuljettajan huomassa. Hän osasi minua odottaa ja sain puhelimen haltuuni. Ajoin E:n ikkunan alta, mutta koska kaikilla oli rullaverhot alhaalla tuohon aikaan, en mennyt koputtelemaan, kun olisin saattanut valita väärän ikkunan. Ajoin kotiin puhelimen kanssa. Ihmettelin, miten minulle osattiin soittaa, mutta sitten huomasin, että puhelimessa oli iso ilmoitus "Lost iPhone. This iPhone has been lost. Please call me. COME ON MAN I KNOW WHERE YOU ARE JUST CALL I NEED BY[?!] PHONE [äidin numero]". Tässä vaiheessa en vielä tiennyt - onneksi - että ilta oli ollut tapahtumarikas. Siitä sain kuulla tunteja myöhemmin herralta itseltään, kun hän tuli kotona käymään henkilökohtaisesti tapahtumista kertomassa sekä puhelintaan hakemassa. En mene yksityiskohtiin, mutta totean, että aikuiseksi kasvaminen on joskus melko kumpareikkoista. Toivon, että jokainen kokemus kasvattaa meitä kaikkia jotenkin, edes pikkuisen aina parempaan suuntaan.

 

Iso-O:n projekteja

Iso-O:n kapteeniäänestys on ohi, mutta tulokset julkistetaan vasta Sports Nights-tilaisuudessa viikon päästä. Valmentaja Stevellä on iso sana, kenestä lopulta tulee kapteeni, varsinkin jos äänestystulos on tiukka. Lähinnä tästäkin syystä johtuen Iso-O lähti kahtena lauantaina peräkkäin joukkueen mukana Wrenthamin kisoihin, vaikkei itse juossutkaan, osoittaakseen innokkuutta ja joukkuehenkeä. Nuorena jo pitää ruveta ottamaan tälläisetkin aspektit huomioon. Oikein mukavaa hänellä oli, varsinkin kun hän osallistui edellisenä iltana Bertucci-ravintolassa olleeseen joukkueillalliseen. Kilpailijamäärä vähenee joka kerta, sillä kisat ovat aina isommalle alueelle. Ensi lauantaina on koko Massachusettsin kisat. Niihin pääsi enää vain yksi tyttöjen (Lily B) ja yksi poikien (Hero) juoksija.

Iso-O:n testit - ne, jotka tuntuivat elämää suuremmilta - menivät oikein hyvin ja paha mieli ja tunnelmat ovat kadonneet. Testit jatkuivat päivä tolkulla, muttta tunnelma pysyi positiivisena. Hän oli jopa niin hyvällä tuulella, että löysi aikaa pikkuveljen esseen editoimiseen. He istuivat sohvalla vierekkäin käyden tekstiä läpi. Ihana oli vierestä katsoa.

Iso-O:lla oli taas kollaasiprojekti käynnissä. Se otti ruokasalin pöydän, ruokasalin lattian, hieman olohuoneen lattiaa sekä yläkerran aulan. Kuva ohessa. Kollaasin piti olla valmis muutamassa päivässä, mutta se oli valmis vasta tänään. Aikaa meni melkein kaksi viikkoa. Projektin ajan meillä harrastettiin amerikkalaistyyppisiä TV-illallisia joko Gilmore Girls-, SexEducation- tai Squid Gamen sarjan äärellä.  Martha tuli isänsä Colinin kanssa meillä yllättäen käymään ja otti valokuvia Iso-O:n aiheuttamasta kaaoksesta selvästi huvittuneena. Minua tilanne myös huvitti, mutta aloin jo aistia jonkinlaista levottomuutta itsessäni:"Haluan ruokasalini takaisin!". No, sain sen takaisin viimein tänään ja palaamme jonkinlaiseen normaalia muistuttavaan tilanteeseen.

Iso-O:n Invisalign projekti on muodostunut hieman kumpareikkoiseksi, sillä hänellä ensin irtosi yksi nasta, sen jälkeen koukku ja lopuksi kolme muuta nastaa. Hänen piti mennä uudelleen käymään. Alkuvaiheen kipuvaihe sen sijaan on mennyt ohi, vaikka muotit vaihtuvatkin viikottain. Pehmeä S-kirjainkaan ei enää ketään hätkäytä. Tai ainakaan saa ylimitoitettua tunnekuohua aikaiseksi.

 

Pikku-O:n kausi loppui viimeisen Trick or Treat-kiertelyn aikoihin

Pikku-O:n Halloween alkoi kaverien kanssa Newtonin parhailla Trick or Treat-alueilla, jatkui meidän kauttamme lähiseudullemme ja päättyi karkkisaaliin jakoon. 163 karkkia tuli yhteensä tällä hänen elämänsä suurella todennäköisyydellä viimeiseksi jääneellä Trick-or-Treat kiertelyllä. Ensi vuonna hän on High School Freshman. En usko, että toiminta enää silloin kiinnostaa.

Pikku-O:n All City Meet oli maanantaina 1. marraskuuta. Ehdin paikalle viime minuuteilla ja näin hänen juoksunsa. Hyvin se meni. Hän oli A-ryhmän hitain Brown-koulun juoksijasta, tullen sijalle 64 yhteensä 78 loppuunpäässeestä ajalla 14:42 min ja oli oikein iloisella mielellä. 13 keskeytti. Lauantaina 6. marraskuuta oli kauden päättävä koko Massachusettsin State Meet. Pikku-O juoksikin Championship-kisassa asenteella "olen hitain kahdeksasluokkalainen". Koska minulla oli työviikonloppu, hän meni Codyn ja Cooperin perheen kanssa. Sain ihania kuvia juoksijapojista heidän äidiltään. Pikku-O oli huomannut juoksun aikana olevansa juoksijoista aivan viimeisin ja laittanut kiihdytysvaiheen päälle. Hän meni 8 juoksijan ohi ja tuli sijalle 103 yhteensä 111 juoksijasta ajalla 13:31, vauhdilla 7:13 min/maili, matkalla 3 km tai niinkuin täällä ilmoitetaan 1.87 mailia. Voittaja juoksi saman matkan ajalla 10:12, vauhdilla 5:29 min/maili, mutta Pikku-O oli vain iloinen omasta suorituksestaan. Niin olen minäkin, se oli hänen tämän hetken paras suorituksensa. Brownin joukkue tuli 10. sijalle yhteensä 16. sijoitetusta joukkueesta (eli sellaisesta joilla oli vähintään 5 juoksijaa Championship kisassa). Kausi päättyi juhliin maanantaina 8.11. Seuraavan kerran on jonkinlaista järjestettyä urheilua vasta yleisurheilukauden alkaessa maaliskuun lopulla.

Pikku-O lähti lyhyenä koulupäivänä omatoimisesti siivoamaan roskia alakoulun läheisyydestä itsekseen. Hänelle vain tuli sellainen tunne. Oli kuulemma saanut neljä pussia täyteen. Muutama ihminen oli häntä erikseen käynyt kiittämässä. Yritin ehdottaa siivousinnostuksen käyttämistä omaan huoneeseen, mutta se ei ole sama asia. Roskat omasta huonesta eivät kuulemma lennä mihinkään. Hän jatkoi sitten heti seuraavana päivänä ja täytti 7 pussia. Varoitin huumeneuloista ym, mutta varoitukseni kaikuivat kuuroille korville.

Minusta on tullut melkoinen vegaanikokki

Tein tosi hyvää Chickpea (suomeksi kai kikherne?) keittoa pari viikkoa sitten ja nyt jo uudelleen. Linkin takaa löytyy resepti. Olen viimein ymmärtänyt, että kuivatuista saa hyviä falafeleja, mutta keittoihin ja paistoksiin tarvitsee sailyketölkkiversion. Tämän linkin takaa löytyy toinen tosi hyvä resepti. Maistui makoisalta kookosmaidolla kostutetun riisin kanssa. 

Kellot siirtyivät taaksepain 7. marraskuuta, viikko Suomea myöhemmin. Aamut ovat hetken helpompia, mutta iltapäivät ja illat eivät. Olen yrittänyt hyödyntää valoisampia aamuja juoksuhaasteeni jatkumisen varmistamiseksi ja toistaiseksi olen onnistunut. 5 kuukautta on takana. Vielä yli kuukausi mennään kohti pimeää, mutta sitten helpottaa.

Päivystysvapaaviikkoni on meneillään. Jokaisena päivänä on kello herättämässä. Kaikenlaista kiirettä on olevinaan. Kaksi viikkoa Kiitospäivään ja alle kuusi jouluun. Aika rientää.