Covid 19 - Joululoman lähestyessä

Omikron on ottanut koko maailman nopeasti haltuunsa. Boston College vaatii kaikkia ottamaan kolmannen annoksen ennen kevätlukukauden alkua. Tietäen tämän, varasin molemmille tällä hetkellä soveltuville isommille rokotusajat uudenvuodenaatolle. Pikku-O ei toistaiseksi ole sovelias kolmatta annosta saamaan, minä omani jo otin lokakuussa, ja lasten isä "aloitti" oman sarjansa kävelemällä yhteen rokotuspisteeseen. Joululoma on jo alkanut, mutta palaan tässä sitä edeltäneeseen aikaan.

Pikku-O:n joulunalusaikaa

Saksofonin ollessa korjauksessa Pikku-O oli ottanut nokkahuilun sen sijaan bänditreeneihin. Kavereita oli naurattanut, opettajaa ei. Sanoin, että vitsi on nyt nähty, hauska kerran, mutta ei kannata tehdä uudelleen. Saksofoni tuli onneksi takaisin alle kahdessa viikossa, niin ei enää tarvinnut jännittää hänen seuraavaa siirtoaan. Tapahtumarikasta on ollut muutoin. Kouluun viety kirjastonkirja piti palauttaa, mutta sitäpä ei ollut missään. Hän ihan hermostui ja kertoi, että hänellä oli suunnitelma olemassa; hän käy englanninluokassa läpi siellä olevan kirjapinon, johon hänen kirjansa oli minulle tuntemattomasta syystä johtuen saattanut joutua. No, hänen suunnitelmansa toimi, ja nyt kirja (tai jonkun muun kirjastosta varaama kirja?) on meillä odottamassa palauttamista.

Minulle tuli ilmoitus Pikku-O:n tilisaldon putoamisesta alle rajan, jonka olin sille asettanut. Hän oli osallistunut "hyväntekeväisyyteen" netin kautta. Toisin sanoen tullut huijatuksi. Pyysin, että jatkossa aina ennen moisia ajatuksia tai ylipäänsä oman rahan käyttöä juttelemme. Hän lupasi. 

Pikku-O:lla on oikea juhlakausi meneillään. Hänen lähipiiriinsä kuuluvat Cody, Cooper, Jake ja Nathan. Kolmella ensimmäisellä on Pikku-O:n itsensä lisäksi syntymäpäivät joulukuussa. Ensimmäisenä aloitti Jake, jolla oli kotipihallaan "Fire and Fondue"-juhla. Olivat syöneet juustofondueta. Koska keli oli pakkasella, olivat nuotiosta huolimatta siirtyneet sisään juhlien loppuajaksi, vaikka alkuperäinen ajatus oli pysyä ulkona koko juhlan ajan. Cody ja Cooper juhlivat tammikuun alussa ja Pikku-O viikko myöhemmin, minulle kerrottiin.

Kävimme testaamassa erilaisia polkupyöriä Pikku-O:n joululahjaa varten. Yksi tuntui hyvältä. Pikku-O esitti hauskasti, ettei hän tiedä, missä kävimme, jotta se olisi sitten hänelle yllätys. Kävin hakemassa sen muutama päivä myöhemmin ja vein autotalliin peitettynä roskapusseilla. Pikku-O näki sen siellä, mutta jatkoi esitystään ikäänkuin ei olisi tiennyt. Hassu jouluihminen.

Joulukuusen kävimme hänen kanssaan hakemassa Volante Farms-kauppapaikasta sateisessa kelissä. Pikku-O muistaa, että keli on aina ollut juuri sellainen. Puu oli vähän hankala valita, kun niitä oli niin monta ja mikään ei oikein erottunut edukseen. Minulle tärkeintä oli se, että se tuoksui hyvältä viime vuoden pettymyksen johdosta. Se kyllä tuoksui, muttei liian vahvasti. Sisään kuusi otettiin 12. joulukuuta ja koristeltiin 14. päivä.

Iso-O:n joulunalusaikaa

Iso-O oli luistelemassa Daly Rink-sisäluistelupaikassa 6 hengen porukalla, kaikki hänen latinaryhmästään. Oli ollut ihan tosi kivaa. Niin kivaa, että he sopivat jostakin aktiviteetista kerran viikossa yhdessä. Hauskaa! On hienoa, että hänellä on erilaisia ja erihenkisiä kaveriporukoita. Seuraavana oli vuorossa leipominen yhdessä. Siihen ei meidän kotimme sopinut, koska keittiö on niin nolo. Jälkikäteen häntä huoletti se, että yhden pojan sisko oli sairastunut koronaan - ja hänen kurkkuaan alkoi heti vähän kirvellä. Kirvely loppui seuraavana päivänä, kun kaveri itse sai negatiivisen testin.

Iso-O:lla oli ensimmäinen maastohiihtojoukkueen Team Dinner kapteenin luona perjantai-iltana 17. joulukuuta. Siitä se ryhmäytyminen lähtee. Hiihtäminen itsessään odottaa lomaa ja/tai vuodenvaihteen välistä aikaa. Vaikka onkin kylmä, lunta ei ole pientä kuorrutusta lukuunottamatta.

E:n joulunalusaikaa

E saapui omalle joululomalleen 18.12. lauantaina heti lopputestiviikon jälkeen. Hänellä oli aikaisempaan saapumiseensa muutama syy. Niitä olivat mm. se, että hänen ruokarahansa loppui ($4 jäi siirrettäväksi kevätlukukaudelle), ja oli kivempi herätä juoksusta vapaana sunnuntaina rauhassa täällä. Näistä huolimatta hän kuitenkin halusi mennä vielä takaisin samaisena iltana. Heillä oli nimittäin juoksujoukkueen Freshman-poikien juhlat. Hän meni sinne kävellen kylmässä sateessa ja saapui hilpeänä takaisin puolilta öin polkupyörällä. 

Tiistaina 21.12. olisi ollut viimeinen päivä poistua kampukselta. Omaan huoneeseen pääsee vasta hieman ennen kevätlukukauden alkua (17.1.). Tämä on mielenkiintoista, sillä hänen täytyy mennä urheilujoukkueen kanssa takaisin jo 5.1. Ovat ilmeisesti hotellissa. Hmm. Olisiko halvempaa antaa heidän ja kaikkien muidenkin urheilijoiden mennä omiin huoneisiinsa. En ymmärrä.

E oli hommannut meille kaikille BC-hupparit joululahjaksi. Ne olivat suuri pettymys. Väri oli väärä ja laatu huono. Hän meni ne kaikki palauttamaan, ja joululahjat piti kiireellä miettiä uudelleen.

 

Yhteisiä

Laitoin lasten koulukuvat postiin. Postista olivat ulkomaan postimerkit loppuneet. Siis mitä?!? Sain liimata jokaiseen kirjekuoreen neljä erillistä postimerkkiä - niitä  sentään löytyi. Perille saapuvat kai joskus.

Kävimme päiväretkellä kävelemässä Blue Hillseilla. Keli oli upea ja näkymät sen mukaiset. Blue Hillseiltä näkyy Bostonin keskusta sekä Atlantti saarineen hienosti.

Oma vuosittainen lääkärikäyntini meni oikein hyvin. Lääkäri, joka on minua vain hieman nuorempi, oli vaikuttunut juoksuhaasteestani (10 mailia viikossa) tavalla, jonka johdosta en ole yllättynyt, jos hän aloittaa sellaisen itsekin. Kolesterolitestiin joudun taas. Olen myös saavuttanut iän, jossa paksusuolensyöpätestaukset alkavat. Ikäraja oli laskenut 50-vuodesta 45-vuoteen. Pöh. Täytyy ryhdistäytyä jossain välissä. Lääkäri ei varsinaisesti hyväksynyt ehdottamaani vaihtoehtoa jatkaa asian siirtämistä vielä seuraavan tarkastuksen jälkeiseen aikaan.

Kävimme syömässä japanilaisessa Yamato-ravintolassa lähellä E:n yliopistoa. Kyseessä oli "All You Can Eat", mutta tyylikkäästi siten, että annoksia tilattiin pöytään ja ne saapuivat kauniisti aseteltuina. Menemme uudestaan. 

Kävimme myös MFA:ssa, jossa sekä Iso-O että Pikku-O ottivat innolla kuvia ja tykkäsit molemmat. Pikku-O:n kohdalla käynti varmisti lisäpisteet historianopintoihin. Niihin riitti kuva museon portailla. 

Joululaatikot, joulutortut, omenapiirakan ja suklaapalakeksit teimme valmiiksi jo viikko ennen joulua, mikä tänä vuonna oli mahdollista, kun ulkoverrannalla säilyi koko ajan nollassa tai sen alla. Glögiä (Winter Wassail) kävin hakemassa 6 pulloa, kun aiempina vuosina se on aina loppunut kesken. Nyt on riittänyt hyvin.

Joulu ja loma on jo alkanut. Niihin myöhemmin.

Covid 19 - Kiitospäivän ympärillä

Koronatilanne pahenee nopeasti Euroopassa ja samanlaisia merkkejä on täälläkin. Lasten isä teki oman nopean ratkaisunsa ja saapui 48 tunnin järjestelyn jälkeen kotiovellemme. Aikamoinen juttu meille kaikille. Pahentuneesta tilanteesta johtuen kuulin myös, että vuokraemäntäni ei tulekaan. Hyvä uutinen. Voin jättää jouluvalot paikoilleen, eikä tarvitse muutenkaan liikaa pingottaa.

 

Kiitospäivän aikaan

Olimme viettämässä Thanksgiving-päivää Marthan perheen luona. Saimme kutsun myös normaalin Thanksgiving-perheemme pienennettyyn juhlaan (molemmat sisarukset jälkeläisineen juhlivat erikseen), mutta olimme tuolloin jo lupautuneet Marthalle, ja koin muutenkin hassuna, että me olisimme menneet, kun he eivät voineet juhlia yhdessä. Hyvältä kuitenkin tuntui, kun meidät siten ottivat huomioon. Ja sekin, että maailmasta löytyy edelleen hyvyyttä.

Menimme Marthalle heti puolen päivän aikaan mukanamme kaksi tarjotinta täynnä alkupaloja, Iso-O:n tofulisäke pääruoalle, E:n tekemä salaatti, Iso-O:n vegaanikurpitsakakku sekä Pikku-O:n suklaapalakeksit. Aloitimme kuohuviinillä ja alkupaloilla, ja jatkoimme viinin äärellä pääruoan valmistuessa tuntien aikana ennenkuin istuimme pöytään noin klo 15. Kun kaikilla oli ruokaa lautasella, kävimme läpi perinteisen "what are you thankful for"-kierroksen. Hyviä asioita sanoivat kaikki, mutta hienoin oli ehkä Pikku-O, joka totesi, että hän on kiitollinen siitä, että saa asua hyvällä asuinalueella, jossa hänellä on katto päänsä päällä, paikka hyvässä koulussa ja ruokaa tarjolla. Ruokaa oli sekä liha-, kasvis- että vegaaniversioina yllin kyllin kaikille. Ennen jälkiruokaa meilla oli tyttöjen esittämä Nutcracker-näytelmä sekä joulukuusen koristelu. Jälkiruoka maistui ja lähdimme takaisin kotiin sen jälkeen ennen klo 20. Pitkä päivä, mutta iltaa jäi vielä kotiinkin.

E oli viettämässä Thanksgiving-lomaansa kotikulmilla. Hänelle iski jonkinlainen flunssa. Kielsin treenauksen ja yllättävää kyllä hän sitä noudatti. Juttelimme taas kaikenlaisesta ja totesin jälleen lähinnä itselleni, että vanhemmalla on vain tietyn verran vaikutusvaltaa. Jokaisen tulee ilmeisesti tehdä omat virheensä ihan itse aikuiseksi kasvaessaan. Sellainen, rakas opetteleva aikuinen hän on. Ja ihanaa oli, kun oli käymässä. Veimme hänet taas kaikki takaisin asunnolleen, jonka hän kävi pikaisesti imuroimassa ensimmäistä kertaa koko syksynä mukaan ottamaan imurilla.

E:n muita tapahtumia

Olin ilmoittanut Iso-O:lle ja Pikku-O:lle, että viikko sitten perjantaina olisi helpompi, jos heillä olisi muunlainen kyyti koulusta/treeneista kotiin, kun minulla oli päivystyksen lisäksi telestroke-vuoro. No heillä sattui molemmilla muutenkin olemaan vapaa iltapäivä, joten ongelma oli ratkennut jo ennen kysymistäni. Sain sitten soiton töihin E:lta, joka kysyi, josko voisin käydä hänet hakemassa kotiin silittämään paitaansa. Heti lupasin. Iloisena ajelin college-poikaa hakemaan. Samalla toki huomasin olevani todella epäreilu kahta nuorempaa kohtaan. Uskon kyllä olevani ihan samanlainen heidän kohdallaan sitten, kun ovat hekin lähteneet. E tuli, söi kanssamme perjantai-illallisen, silitti paitansa, hoiti muutaman virallisen asian sekä kertoi, että hänen huonekaverinsa Brian joutuu muuttamaan kotiosavaltionsa New Jerseyn State-yliopistoon rahahuolien johdosta joulun jälkeen. Harmi. E piti viedä melko pian ruokailun jälkeen takaisin lauantaina olevan kisan vuoksi. Heillä oli Boston University:llä Indoor-kauden ensimmäiset kisat. Hän juoksi siellä 1000 m ajalla 2 min 36 s, mihin hän oli aivan tyytyväinen, vaikkei se hänen omakaan parhaansa ollut. Jälkikäteen heillä oli tyttöjen ja poikien joukkueiden yhteinen juhla, jossa freshmanpojat pyysivät senioritytöt kavaljeereikseen ja toisinpäin. Oli ollut hauskaa, tietysti.

 

Iso-O:n viime aikojen tapahtumia

Iso-O:lla oli ystävänsä isän hautajaiset lauantaina 27.11. Brooklinen episkopaalikirkossa, johon hänet vein. Sieltä he siirtyivät Woodland Country Clubille muistotilaisuuteen. Vaikuttava oli ollut tilaisuus. Ja pitkän tauon jälkeen ensimmäiset hänen kohdalleen osuneet. Aiemmista hänellä ei ole muistikuvia. Sen verran on aikaa onneksi vierähtänyt.

Iso-O oli kysynyt latinanopettajaltaan, josko luokkaretki Brown yliopiston "Latin Sing-Along"-tapahtumaan voisi onnistua. Opettaja otti hänen toiveensa tosissaan, ja bussillinen latinaopiskelijoita matkasi Providence:iin maanantai-iltana. Hän oli aivan innoissaan, ja kun hain hänet klo 23 koululta, lauloi hän koko kotimatkan joululauluja latinaksi. Toki lauluvihkosella avustettuna.  

Iso uutinen. Iso-O valittiin ensi syksyn maastojuoksujoukkueen kapteeniksi. Hän sopii siihen oikein hyvin ja tulee varmasti olemaan johtaja paikallaan. Sain häneltä tekstiviestin asian varmistuttua:"I'M A CAPTAIN!!!!". Huomioi isot kirjaimet. Viestiä seurasi:"ISO-O! ISO-O! ISO-O!" Hassu tapa, jolla kannustamme toisiamme ja itseämme huutamalla omaa/toisen nimeä kolme kertaa peräkkäin vaikka mihin liittyen.

Iso-O:n maastohiihtokausi alkoi. Ei tosin vielä hiihtäen, sillä lunta satoi vasta vain pieni kuorrutus 9. joulukuuta, vaan peruskuntoa ja lihasvoimaa hoitaen. Joukkueessa on noin 25 jäsentä, sekä poikia että tyttöjä. Se on pieni määrä, mutta samankokoinen kuin viime vuonna ja yli kaksinkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Viime vuoden koronasta johtunut ylimääräinen kausi sai monta uutta yrittämään ja se on kantanut hedelmää. Iloinen asia Southin maastohiihdolle.

Iso-O:n aivan ensimmäinen, kadun toisella puolella asuva lastenhoitoperhe on alkanut valmistautua tilanteeseen, jossa lastenhoitajaa ei enää tarvita. Perheen lapset ovat 6.-luokkalainen poika, 5.-luokkalainen tyttö ja 2.-luokkalainen poika. Oli tarkoitus tehdä pehmeä lasku lasten itsekseen kotonaolemiseen siten, että Iso-O pistäytyy illan aikana kahdesti katsomassa, että kaikki sujuu hyvin. Jo ennenkuin koko ilta alkoi, Iso-O sai viestin lasten äidiltä, että lapset toivoisivat Iso-O:n tulevan paljon aikaisemmin, ja kun hän sitten meni, hän jäi sinne koko ajaksi. Näyttää siis siltä, että lastenhoitovuorot perheessä vielä jatkuvat.  

Pikku-O:n tapahtumia

Pikku-O kävi aivan viimeisellä oikomishoitotarkastuksellaan. Nyt täytyy pärjätä yömuottien kanssa itsekseen. Samalla veimme hänen saksofoninsa huoltoon. Ensimmäistä kertaa useaan vuoteen, tällä kerralla hänen toiveensa johdosta. Sain juuri korjausarvion sähköpostitse. Yllättäen ei ihan hirveästi ylimääräistä ole tiedossa.

 

Yhteistä

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta oli aika lyhyt, sillä minä olin töissä tullen kotiin klo 17.15 ja Iso-O:n piti lähteä Brown yliopistolle yllä mainittuun tilaisuuteen klo 18. Pöytä oli kuitenkin laitettu nätiksi, pieni Suomen lippu sekä kaksi kynttilää kruunasivat aterian. Pikku-O:n kanssa lauloin edeltävästi Suomen kansallislaulun ja ilokseni totesin, kuinka hyvin hän osaa sanat.

Hassu uutinen CNN:llä oli se, kun Sanna Marinin korona-ajan juhlinta mainittiin ensin asia todeten muiden maiden samankaltaisten rikkomusten joukossa, ja sitten ankkurit vielä palasivat asiaan, sillä heidän mielestään oli niin hassua, että korkeatasoinen viranomainen ylipäänsä voi olla "clubbing". Niin, se ei ihan helposti täällä onnistuisi ja oli kulttuurisesti heille hankala ymmärtää. Tilannetta pilailtiin myös Jimmy Fallon:in toimesta todeten, kuinka amerikkalaiset ihmettelevät sitä, että työpuhelimen voi jättää kotiin. Amerikka!