Covid 19 - Kiitospäivän ympärillä

Koronatilanne pahenee nopeasti Euroopassa ja samanlaisia merkkejä on täälläkin. Lasten isä teki oman nopean ratkaisunsa ja saapui 48 tunnin järjestelyn jälkeen kotiovellemme. Aikamoinen juttu meille kaikille. Pahentuneesta tilanteesta johtuen kuulin myös, että vuokraemäntäni ei tulekaan. Hyvä uutinen. Voin jättää jouluvalot paikoilleen, eikä tarvitse muutenkaan liikaa pingottaa.

 

Kiitospäivän aikaan

Olimme viettämässä Thanksgiving-päivää Marthan perheen luona. Saimme kutsun myös normaalin Thanksgiving-perheemme pienennettyyn juhlaan (molemmat sisarukset jälkeläisineen juhlivat erikseen), mutta olimme tuolloin jo lupautuneet Marthalle, ja koin muutenkin hassuna, että me olisimme menneet, kun he eivät voineet juhlia yhdessä. Hyvältä kuitenkin tuntui, kun meidät siten ottivat huomioon. Ja sekin, että maailmasta löytyy edelleen hyvyyttä.

Menimme Marthalle heti puolen päivän aikaan mukanamme kaksi tarjotinta täynnä alkupaloja, Iso-O:n tofulisäke pääruoalle, E:n tekemä salaatti, Iso-O:n vegaanikurpitsakakku sekä Pikku-O:n suklaapalakeksit. Aloitimme kuohuviinillä ja alkupaloilla, ja jatkoimme viinin äärellä pääruoan valmistuessa tuntien aikana ennenkuin istuimme pöytään noin klo 15. Kun kaikilla oli ruokaa lautasella, kävimme läpi perinteisen "what are you thankful for"-kierroksen. Hyviä asioita sanoivat kaikki, mutta hienoin oli ehkä Pikku-O, joka totesi, että hän on kiitollinen siitä, että saa asua hyvällä asuinalueella, jossa hänellä on katto päänsä päällä, paikka hyvässä koulussa ja ruokaa tarjolla. Ruokaa oli sekä liha-, kasvis- että vegaaniversioina yllin kyllin kaikille. Ennen jälkiruokaa meilla oli tyttöjen esittämä Nutcracker-näytelmä sekä joulukuusen koristelu. Jälkiruoka maistui ja lähdimme takaisin kotiin sen jälkeen ennen klo 20. Pitkä päivä, mutta iltaa jäi vielä kotiinkin.

E oli viettämässä Thanksgiving-lomaansa kotikulmilla. Hänelle iski jonkinlainen flunssa. Kielsin treenauksen ja yllättävää kyllä hän sitä noudatti. Juttelimme taas kaikenlaisesta ja totesin jälleen lähinnä itselleni, että vanhemmalla on vain tietyn verran vaikutusvaltaa. Jokaisen tulee ilmeisesti tehdä omat virheensä ihan itse aikuiseksi kasvaessaan. Sellainen, rakas opetteleva aikuinen hän on. Ja ihanaa oli, kun oli käymässä. Veimme hänet taas kaikki takaisin asunnolleen, jonka hän kävi pikaisesti imuroimassa ensimmäistä kertaa koko syksynä mukaan ottamaan imurilla.

E:n muita tapahtumia

Olin ilmoittanut Iso-O:lle ja Pikku-O:lle, että viikko sitten perjantaina olisi helpompi, jos heillä olisi muunlainen kyyti koulusta/treeneista kotiin, kun minulla oli päivystyksen lisäksi telestroke-vuoro. No heillä sattui molemmilla muutenkin olemaan vapaa iltapäivä, joten ongelma oli ratkennut jo ennen kysymistäni. Sain sitten soiton töihin E:lta, joka kysyi, josko voisin käydä hänet hakemassa kotiin silittämään paitaansa. Heti lupasin. Iloisena ajelin college-poikaa hakemaan. Samalla toki huomasin olevani todella epäreilu kahta nuorempaa kohtaan. Uskon kyllä olevani ihan samanlainen heidän kohdallaan sitten, kun ovat hekin lähteneet. E tuli, söi kanssamme perjantai-illallisen, silitti paitansa, hoiti muutaman virallisen asian sekä kertoi, että hänen huonekaverinsa Brian joutuu muuttamaan kotiosavaltionsa New Jerseyn State-yliopistoon rahahuolien johdosta joulun jälkeen. Harmi. E piti viedä melko pian ruokailun jälkeen takaisin lauantaina olevan kisan vuoksi. Heillä oli Boston University:llä Indoor-kauden ensimmäiset kisat. Hän juoksi siellä 1000 m ajalla 2 min 36 s, mihin hän oli aivan tyytyväinen, vaikkei se hänen omakaan parhaansa ollut. Jälkikäteen heillä oli tyttöjen ja poikien joukkueiden yhteinen juhla, jossa freshmanpojat pyysivät senioritytöt kavaljeereikseen ja toisinpäin. Oli ollut hauskaa, tietysti.

 

Iso-O:n viime aikojen tapahtumia

Iso-O:lla oli ystävänsä isän hautajaiset lauantaina 27.11. Brooklinen episkopaalikirkossa, johon hänet vein. Sieltä he siirtyivät Woodland Country Clubille muistotilaisuuteen. Vaikuttava oli ollut tilaisuus. Ja pitkän tauon jälkeen ensimmäiset hänen kohdalleen osuneet. Aiemmista hänellä ei ole muistikuvia. Sen verran on aikaa onneksi vierähtänyt.

Iso-O oli kysynyt latinanopettajaltaan, josko luokkaretki Brown yliopiston "Latin Sing-Along"-tapahtumaan voisi onnistua. Opettaja otti hänen toiveensa tosissaan, ja bussillinen latinaopiskelijoita matkasi Providence:iin maanantai-iltana. Hän oli aivan innoissaan, ja kun hain hänet klo 23 koululta, lauloi hän koko kotimatkan joululauluja latinaksi. Toki lauluvihkosella avustettuna.  

Iso uutinen. Iso-O valittiin ensi syksyn maastojuoksujoukkueen kapteeniksi. Hän sopii siihen oikein hyvin ja tulee varmasti olemaan johtaja paikallaan. Sain häneltä tekstiviestin asian varmistuttua:"I'M A CAPTAIN!!!!". Huomioi isot kirjaimet. Viestiä seurasi:"ISO-O! ISO-O! ISO-O!" Hassu tapa, jolla kannustamme toisiamme ja itseämme huutamalla omaa/toisen nimeä kolme kertaa peräkkäin vaikka mihin liittyen.

Iso-O:n maastohiihtokausi alkoi. Ei tosin vielä hiihtäen, sillä lunta satoi vasta vain pieni kuorrutus 9. joulukuuta, vaan peruskuntoa ja lihasvoimaa hoitaen. Joukkueessa on noin 25 jäsentä, sekä poikia että tyttöjä. Se on pieni määrä, mutta samankokoinen kuin viime vuonna ja yli kaksinkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Viime vuoden koronasta johtunut ylimääräinen kausi sai monta uutta yrittämään ja se on kantanut hedelmää. Iloinen asia Southin maastohiihdolle.

Iso-O:n aivan ensimmäinen, kadun toisella puolella asuva lastenhoitoperhe on alkanut valmistautua tilanteeseen, jossa lastenhoitajaa ei enää tarvita. Perheen lapset ovat 6.-luokkalainen poika, 5.-luokkalainen tyttö ja 2.-luokkalainen poika. Oli tarkoitus tehdä pehmeä lasku lasten itsekseen kotonaolemiseen siten, että Iso-O pistäytyy illan aikana kahdesti katsomassa, että kaikki sujuu hyvin. Jo ennenkuin koko ilta alkoi, Iso-O sai viestin lasten äidiltä, että lapset toivoisivat Iso-O:n tulevan paljon aikaisemmin, ja kun hän sitten meni, hän jäi sinne koko ajaksi. Näyttää siis siltä, että lastenhoitovuorot perheessä vielä jatkuvat.  

Pikku-O:n tapahtumia

Pikku-O kävi aivan viimeisellä oikomishoitotarkastuksellaan. Nyt täytyy pärjätä yömuottien kanssa itsekseen. Samalla veimme hänen saksofoninsa huoltoon. Ensimmäistä kertaa useaan vuoteen, tällä kerralla hänen toiveensa johdosta. Sain juuri korjausarvion sähköpostitse. Yllättäen ei ihan hirveästi ylimääräistä ole tiedossa.

 

Yhteistä

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta oli aika lyhyt, sillä minä olin töissä tullen kotiin klo 17.15 ja Iso-O:n piti lähteä Brown yliopistolle yllä mainittuun tilaisuuteen klo 18. Pöytä oli kuitenkin laitettu nätiksi, pieni Suomen lippu sekä kaksi kynttilää kruunasivat aterian. Pikku-O:n kanssa lauloin edeltävästi Suomen kansallislaulun ja ilokseni totesin, kuinka hyvin hän osaa sanat.

Hassu uutinen CNN:llä oli se, kun Sanna Marinin korona-ajan juhlinta mainittiin ensin asia todeten muiden maiden samankaltaisten rikkomusten joukossa, ja sitten ankkurit vielä palasivat asiaan, sillä heidän mielestään oli niin hassua, että korkeatasoinen viranomainen ylipäänsä voi olla "clubbing". Niin, se ei ihan helposti täällä onnistuisi ja oli kulttuurisesti heille hankala ymmärtää. Tilannetta pilailtiin myös Jimmy Fallon:in toimesta todeten, kuinka amerikkalaiset ihmettelevät sitä, että työpuhelimen voi jättää kotiin. Amerikka!