Covid 19 - Korona helpottaa ja sota Ukrainassa jatkuu

Koronaan liittyvää

Maskipakko poistui suurimmasta osasta Yhdysvaltoja, Massachusetts mukaan luettuna maaliskuun alussa. Kouluissakin siirryttiin "mask-optional" sillä rajoituksella, että isoissa kokoontumisissa ym. maskit silti pitää olla kaikilla. Jopa työpaikallani kevennetään. Koska työntekijoistä yli 99% on saanut kolme rokoteannosta, ei maskipakkoa ole enää tiloissa, joissa potilaita ei hoideta. Sen sijaan sairaalan yleisissä tiloissa sekä kaikissa potilaskontakteissa niitä edelleen täytyy käyttää. Positiivisten määrä menee Massachusettsissa nyt alle 1000 päivässä. Kuolleita on edelleen 30 molemmin puolin päivässä, mutta sekin on iso lasku pahimmasta. 

 

State of the Union  ja Ukrainan tilanne

Bidenin ensimmäinen State of the Union (Kansakunnan tila) puhe oli maaliskuun 1. päivänä. Sen oli tarkoitus sisältää talouden ja koronan tilannetta, mutta Ukrainan sota muutti suunnitelman. Puhe oli hyvä ja koherentti, ja herätti molempien puolueiden taputuksia. Yleensä vain presidentin puolue hyppii ylös taputtamaan.

Hullu-Putin lisää höyryä Ukrainan valloituksessaan. Ihmisiä kuolee molemmin puolin aivan turhaan. Ei sillä, että sota olisi koskaan tarpeellinen, mutta tämä on kyllä kaukana ymmärrykseni ulkopuolella.

E:n armeija-ajatuksia ja kevätloma

E on tuskaillut armeija-asioidensa äärellä jo pitkään siirtäen päätöstään (peruspalvelu, Urheilukoulu vai lykkäys) koko ajan eteenpäin. Sanoin hänelle, että jos ei tee mitään, saa ilmoittautua palvelukseen 4. heinäkuuta. Halusin kuulla hänen ajatuksensa, sillä olin varaamassa lentoliput maaliskuun puolivälissä ja hänen ratkaisullaan oli jonkinlainen vaikutus niiden päivämääriin ja kombinaatioihin. Hän myös iloisena kertoi, kuinka 5 muun Freshman juoksijapojan sekä yhden ranskalaispojan kanssa ovat suunnitelleet muuttavansa yhdessä Sophomore asuntolan 8 hengen kommuuniin. No, hän ei saanut ratkaisua tehtyä, joten jouduin varaamaan hänelle erikseen liput erilaisin ehdoin ja paljon kalliimmalla. Mainitsin kyllä hänelle asiasta, jotta oppisi jatkoa varten.

 

Kevätloma alkoi perjantaina 4. maaliskuuta, mutta öiksi hän tuli vasta maanantaina, kun ne bileet ja FOMO, ja lähti jo lauantaina samasta syystä johtuen. Sinänsä kotona oleminen oli hänelle varsinaista lomailua, kun me muut olimme arkitöissämme. Paitsi, että hän koki tarpeelliseksi nostaa metelin vegaaniruoan suuresta määrästä sekä pikkusisarustensa epäjärjestyksestä:"Täällä ei ole mitään syötävää ja ihan liian paljon estrogeenia!" Reaktioon oli vaikuttamassa se, ettei hän ollut syönyt pitkän lenkkinsä jälkeen mitään moneen tuntiin. Epäreilu reaktio oli siksi, että olin nimenomaan häntä varten hankkinut jauhelihaa, juustoa ja jogurttia. Hän olisi aivan helposti saanut aikaiseksi oikein tyydyttävän testosteroniannoksen. Monta tuntia myöhemmin hän tuli viereeni istumaan, halasi ja pyysi anteeksi <3.

 

Iso-O:n hiihtokauden taputtelu seka muuta 

Hiihtojoukkueen viimeinen virallinen Team Dinner oli perinteiseen tapaan kiinalaisen ravintolassa Needhamin puolella. Iso-O oli aivan mielissään jälkikäteen ja saapui kotiin kantaen jäätelökakkua, jolla kaverit juhlistivat hänen syntymäpäiväänsä kuukautta liian aikaisin (tämä liittyy Abbyn viidesluokkalaisen väärin ymmärrykseen oikeasta päivästä, vitsi jatkuu edelleen). Kakun hän vei seuraavaan, lomanaikaiseen, epäviralliseen illanviettoon, jossa oli taas hirmumukavaa. Siellä tosin yksi hänen ihailijoistaan erehtyi pyytämään häntä kahville kanssaan, mikä johti suureen tunnereaktioon, lukuisiin puheluihin ja yöunen menettämiseen. Soitimme jopa tädille Suomeen. Tilanne ratkesi avoimella kieltäytymisellä. Paremmin meni siis kuin ranskalaispojan kanssa viime vuonna.

Ensi vuoden kurssit pitää valita. Iso-O:lla on sama ongelma kuin aiemmin. Ohjelmaan ei mahdu kaikki. Varsinkaan taideaineita ei mahdu ollenkaan. Juttelin yhden taideaineita opettavan kanssa illanvietossamme Marthalla, ja saimme jonkinlaisen suunnitelman tähän ongelmaan aikaiseksi. Varsinkin, kun Iso-O ihan koko ajan on jonkin projektin kimpussa. 

Hän teki ensimmäisen harjoitus-SAT testin kotona. Pisteitä tuli 1390/1600. Erityisesti englannin kanssa oli hankaluuksia. E piti hänelle saarnan ja taisi hän herätä vähän itsekin. Noilla pisteillä on turha haaveilla opiskelupaikasta Yale:ssä. Niillä on turha haaveilla papereilla heittämällä sisään pääsemistä Euroopan ja Suomen yliopistoihinkaan. Hänen kohdallaan kyse on vain ja ainoastaan siitä, ettei hän ole tehnyt asian eteen yhtään mitään. Laiskuudesta ei todellakaan ole hänellä kyse. Aika vain menee ihan kaikkeen muuhun.

Pikku-O:n juttuja

Pikku-O valmistautui syntymäpäivääni suunnittelemalla sekä tiramisun että piparmintturullien valmistamisen ja toteutti suunnitelmansa siten, että isovelikin kehui leivonnaisten makua. Hän lisäksi teki öljyssä uppopaistettuja leivonnaisia aivan vain huvikseen yhtenä kouluiltana.

Koulussa alkaa yläkoulun viimeiset puristukset ja valmistautuminen High Schooliin. Vanhempainilta olisi viikolla ja kurssivalintoja pitää tehdä. Todellisuudessa Freshman-vuotena valinnanvaraa on aika vähän, kun pakolliset kurssin vievät leijonanosan lukujärjestyksestä, mutta kyllä hän ajatteli jotain käsillätehtävää valita. Ja isosisaruksistaan poiketen, hän on kiinnostunut ns. insinööriaineista.

Omia juttujani 

Vein auton 70k huoltoon. Nyt se meni ilman sen suurempia asioita, mutta hintaa kertyi taas reippaasti yli $200. En yhtään tykkää. Bensan hintakin on kiivennyt vauhdilla sekä inflaatioon että sotaan liittyen. Tankkasin juuri hinnalla $4.39/gallona. Edellinen tankkaus oli dollarin ($3.39/gallona) halvempi, ja alimmillaan olen tankannut, tosin vuosia sitten, hinnalla $1.69/gallona). Isoja muutoksia. Hinnan oletetaan entisestään nousevan.

Yhdysvaltain verotuksen loppuunsaattaminen oli tavanomaista oudompaa, sillä jostain syystä tänä vuonna en pystynytkään lähettämään sitä sähköisesti, vaikka mikään ei ollut viime vuodesta muuttunut. Outoa. Piti printata hirveä kasa paperia ja postittaa. Sain tehtyä niin 12. maaliskuuta. Saa nähdä, kuinka kauan kestää nyt, ennenkuin ratkaisu tulee. Sähköisesti kun lähetti, ratkaisu tuli viikon-parin sisään. Jotenkin paperiversioiden lähettäminen huolettaakin enemmän. Ikäänkuin kiinnittäisivät niihin enemmän huomiota. 

Kongresseihin saa taas mennä ja niiden kustannukset maksetaan $2500 saakka. Tuo summa ei ole vuoden mittakaavassa iso, mutta saan sillä korvattua yhden ison kongressin, neurologien vuosittaisen pääkongressin (AAN), joka tänä vuonna järjestetään Seattlessa. Ajattelin mennä, vaikka olisihan se kiva, että saisi mennä johonkin vähän lähemmäksi. Seattleen on 6 tunnin lentomatka. Erikoislääkärioikeuksien säilyttämiseksi joka vuosi pitää saada tietty määrä ns. CME-pisteitä. Tuosta isosta koulutuksesta saa helposti riittävästi.

Vietimme syntymäpäivääni jo sunnuntaina 6. maaliskuuta. Hain E:n, jolla alkoi kevätloma samaan aikaan, osallistumaan juhlaillalliseen. Pikku-O oli oman osuutensa tehnyt jo aiemmin. Iso-O teki tofuruokaa ja E teki salaatin. Sain E:lta juoksupaidan ja Iso-O:lta hienon virkatun hatun. Pikku-O:n lahjana toimivat leivonnaiset sekä halaus. Ihan parasta.

Tein Chickpea-Potato-Curry-muhennosta. Jälleen yksi hyvä vegaaniruoka, joka sopii kaikille. Tosin laitoin perunaa sen verran paljon, että se alkoi Iso-O:lla tökkiä. Ehkä seuraavalla kerralla otan hieman rauhallisemmin määrän kanssa. 

Virkistysrahastoni summa ylitti $600. Hitaasti tavara vähenee, mutta väheneepä kuitenkin. Ilmoitin vuokraemännällemme, että olemme viimein lähdössä tästä talosta vuoden päästä kesäkuussa. Sitä ennen pitää päästä eroon hirveästä määrästä tavaraa. 

Yhteistä

Kahden vuoden tauon jälkeen paastonajan keskiviikkoillalliset alkoivat kirkolla 9. maaliskuuta. Meidätkin oli kutsuttu. Riparin tavalla tai toisella suunnittelevat Iso-O ja Pikku-O menivät jo klo 17 ja osallistuivat täkäläisen konfirmaatioryhmän kanssa keiton ja Mac-and Cheese-ruoan valmistamiseen. Minä menin leipien ja oheistuotteiden kanssa tuntia myöhemmin. Tuntui hyvältä olla mukana. Ja samalla ihan kummalliselta. Kaksi vuotta sitten samankaltaisen tilaisuuden jälkeen kaikki meni kiinni muutaman päivän sisällä ja tämä outo aika alkoi. Siitä tuntui samalla olevan sekä hirveän kauan että hirveän vähän aikaa.

Lauantaina 12. maaliskuuta meillä oli illallisjuhla Marthan perheen kotona ensimmäisen kerran Thanksgivingin jälkeen. Mukana olivat meidän ja Marthan koko perheen lisäksi Nicholsin koko perhe, Tierneyn koko perhe, sirkusperheen vanhemmat sekä Soleilin äiti. Koko perhe tarkoittaa College-opiskelijalapsen mukana olemista. E ei lähtenyt mukaan, kun hän halusi herätä lomansa viimeisenä aamuna asuntolastaan (lue: oli varmaan jotkin bileet tiedossa). Mukavaa oli. Me veimme kaksi jälkiruokaa. Mansikkatäytekakun sekä vegaanisuklaakakun. Tämä viimeinen oli yllättävän hyvä. Minun ensimmäinen onnistunut vegaanijälkiruokani. 

Kellot siirtyivät tunnilla eteenpäin. En tykkää.

Covid 19 - New Yorkin matka

Matka New Yorkiin

Passit piti uusia hyvissä ajoin ennen kesää paperiasioiden jouhevan etenemisen varmistamiseksi. Lähin paikka tehdä se on New York City. Sinne siis menimme lasten hiihtoloman loppumisen jälkeen sunnuntaista maanantaihin. Lomasta tuli heillä siis päivän verran pidempi.

Aamusta heräsin keittämään puuroa, jota yllättäen molemmat puurosta vähemmän välittävät Iso-O ja Pikku-O halusivat. Keitin myös pestopastan mukaan automatkalle. Sitten haimme E:n, joka oli nukkunut vain muutaman tunnin per yö viikonlopun aikana, koska, no, collegeopiskelu ja bileet.

Ajokeli oli hieno ja ruuhkaa ei oikeastaan ollut muutamaa Manhattanin käännöstä lukuunottamatta yllättäen lainkaan. Tankkaus- ja lounastaukojen kanssa matkaan kului 5 tuntia, josta noin 4 auton ratissa. Ei paha lainkaan.

Sunnuntai New Yorkissa

Ajoimme hotellille (Hamptom Inn Times Square North), jossa auton sai helposti parkkiin hotellin alla olevaan parkkihalliin. Iso plussa autolla Manhattanille saapuvalle. Olin arvioinut matka-ajan sikäli hienosti, että pysäytin auton hallin oviaukkoon jokseenkin tasan kello kolmelta, mikä oli hotellin kirjautumisaika. Hotelli itse oli erittäin perusmallia ilman mitään oikeita mukavuuksia. Huoneessa ei ollut edes jääkaappia tai mikroaaltouunia. Sillä ei meille ollut merkitystä, sillä hotellihuoneessa oli tarkoitus vain nukkua, mutta en ehkä valitsisi tätä yhtään pidempää reissua varten sijainnin upeudesta huolimatta.

Koska olimme päässeet niin jouhevasti hotelliin, oli aikaa tehdä pieni kävely ennen päivällistä. Kaikki lähtivät ihan mielellään mukaan, ja kiva kävely meille tulikin. Kävelimme Broadway:tä pitkin Central Parkiin, jossa tunnin verran ehdimme kävellä sen eteläosissa ennenkuin 5th Avenueta pitkin kävelimme etelää kohti päivällispaikkaamme.

Olin varannut meille pöydan Saar-ravintolaan klo 17. Ravintola oli pieni, mutta suosittu. Kaikki pöydät olivat täynnä. Söimme alkupalat ja pääruoan. Tarkoitus oli ottaa jälkiruokakin, mutta se ei mahtunut enää kenellekään. Ei edes herkkusuu Pikku-O:lle, mikä kertoo aika paljon. Olin päätynyt ravintolaan siksi, että sillä oli hyvä valikoima kasvis-ja vegaanivaihtoehtoja liharuokien lisäksi. Sopi siis porukan kaikille osapuolille hyvin. 

Seuraava etappi oli kirjaimellisesti tien toisella puolella. Menimme katsomaan Wicked-musikaalin, joka oli erittäin musikaalimainen sanan positiviisessa ja negatiivisessa mielessä riippuen henkilön preferensseistä. E, joka ei ole musikaali-ihminen, piti sitä ylinäyttelemisenä ja ylidramaattisena kun taas Iso-O, joka on tässäkin suhteessa hyvin erilainen kuin veljensä, nautti täysin rinnoin. Pikku-O tykkäsi myös, mutta ehkä hieman vähemmän suurieleisesti kuin siskonsa. No, olimme kaikki sitä mieltä, että kannatti mennä. On hyvä pitää ajatuksensa avoimena monenlaiselle. Ja olihan se taas iso kokemus.

Koska päivä oli aika pitkä, menimme esityksen jälkeen suoraan hotellille, joka oli kulman takana. Lapset ottivat iltapalan, minä taisin nukahtaa jopa sen aikana, vaikka ensin metelöinkin, kun ilmastointi oli niin kovaääninen ja huolehdin, etten kuule herätystä. Kuulin hyvin.

Maanantai New Yorkissa

Aamupala, joka kuului hieman yllättäen hotellihuoneen hintaan, oli varsin kelvollinen, ja sisälsi sekä lämpimiä että kylmiä vaihtoehtoja. Hedelmiäkin oli. Kaikki tulivat sen syömään, vaikka tietysti vegaanivaihtoehdot olivat minimaaliset. Aamutoimien ja tavaroiden kasaanlaittamisen jälkeen lähdimme kohti matkamme pääkohdetta, Suomen Suurlähetystöä.

Kävelymatkaa tuli noin 1.5 mailia, mutta mikäpä sitä kävellessä, kun ei ollut kiire. Suurlähetystö oli edellisen käyntimme jälkeen muuttanut 3rd Avenuelle 39th ja 40th katujen välillä olevaan korkeaan taloon. Olimme ajoissa, mutta jouduimme odottamaan meitä ennen passinuusimisajan varanneen miehen käsittelyä. Hän saapui yli puoli tuntia myöhässä, mikä sitten suoraan vaikutti meihin. No, odotustilasta avautui kohtuullisen hieno näkymä (ks. kuva), jota oli upeassa auringonpaisteessa kiva ihastella. Meidän passihakemuskäsittelymme meni jouhevasti. Jokaiselle oli varattu 30 minuuttia, mutta meillä meni yhteensä noin 45 minuuttia. Siksi olin optimistinen matkamme seuraavaa etappia ajatellen. Menimme rivakkaa rientokäyntiä hotellille, josta haimme auton ja lähdimme matkaan kohti Harlemissa sijaitsevaa Ivy Leaguen yliopistoa Columbia Universitya. Matka meni aivan hyvin, vaikka oli arkipäivä.

Columbia yliopiston kiertokäynti oli meille varattuna klo 12, ja olimme kampuksen ympäristössä hyvissä ajoin. Vaan siihen se sitten jäi. En löytänyt yhtään(!) parkkipaikkaa mistään. Ajeltuani puolisen tuntia edestakaisin oli pakko todeta, että kiertokäynti jäi nyt auton ikkunan kautta katsotuksi. Iso-O totesi, ettei se haittaa, kun ei hän New Yorkiin halua muutenkaan muuttaa. E oli yllättynyt, että kampusalueen ympäristö näytti ihan siistiltä.

Kiertokäynnin lisäksi oli tarkoitus käydä syömässä kiertokäynnin jälkeen jossain Harlemin ravintoloista, mutta sekin jäi aikomukseksi, kun auto alkoi kulkea kotia kohden. Lähinnä pakosta, kun sitä parkkipaikkaa ei ollut. Pyysin lapsia googlaamaan meille ravintolan matkan varrelta, ja niin he sitten tekivät.

Matka takaisin 

Olin antanut ohjeeksi löytää ravintolan Stamford-kaupungin alueelta lähinnä siksi, että se olisi selvästi Manhattanin ulkopuolella, mutta kuitenkin melko lähellä. Lounasaika oli jo käsillä. Paikaksi valikoitui Stamford Diner. Se oli siisti, nopea palveluissaan ja helppo saavuttaa tieltä 95. Söimme niin hyvin, että illallakaan ei ollut nälkä. Vegaanikin löysi itselleen syötävää.

Koska lounas oli täyttävä, ajoin itsekseni pari tuntia, kun kaikki muut nukkuivat. Tankkaaminen herätti heidät Providencen kohdalla. Ainoa ruuhka osui kohdalle suunnilleen samoihin aikoihin Providencen iltapäiväruuhkan aikaan noin klo 16. Muuten meni jouhevasti. Riitaa autossa syntyi vasta Newtonin rajojen sisällä, kun E:lle tuli jostain syystä tarve kertoa Iso-O:lle HBO-sarjan Euphorian seuraavan jakson tapahtumat tietäen, että Iso-O ei halua niitä kuulla. Iso-O sanoi, ettei hän halua koskaan enää puhua veljen kanssa, käski häntä poistumaan autosta ja kävelemään kotiin. Tästä huolimatta auton pysähdyttyä BC:n asuntolan ovelle, molemmat pikkusisarukset nousivat autosta halaamaan isoveljeään.

Passinhakumatka on ohi. Uudet saapuvat 2-3 viikon kuluttua. Nopeammin kuin Suomessa ollessa, vaikka Suomesta tulevat.