Aamusta heräsin keittämään puuroa, jota yllättäen molemmat puurosta vähemmän välittävät Iso-O ja Pikku-O halusivat. Keitin myös pestopastan mukaan automatkalle. Sitten haimme E:n, joka oli nukkunut vain muutaman tunnin per yö viikonlopun aikana, koska, no, collegeopiskelu ja bileet.
Ajokeli oli hieno ja ruuhkaa ei oikeastaan ollut muutamaa Manhattanin käännöstä lukuunottamatta yllättäen lainkaan. Tankkaus- ja lounastaukojen kanssa matkaan kului 5 tuntia, josta noin 4 auton ratissa. Ei paha lainkaan.
Koska olimme päässeet niin jouhevasti hotelliin, oli aikaa tehdä pieni kävely ennen päivällistä. Kaikki lähtivät ihan mielellään mukaan, ja kiva kävely meille tulikin. Kävelimme Broadway:tä pitkin Central Parkiin, jossa tunnin verran ehdimme kävellä sen eteläosissa ennenkuin 5th Avenueta pitkin kävelimme etelää kohti päivällispaikkaamme.
Olin varannut meille pöydan Saar-ravintolaan klo 17. Ravintola oli pieni, mutta suosittu. Kaikki pöydät olivat täynnä. Söimme alkupalat ja pääruoan. Tarkoitus oli ottaa jälkiruokakin, mutta se ei mahtunut enää kenellekään. Ei edes herkkusuu Pikku-O:lle, mikä kertoo aika paljon. Olin päätynyt ravintolaan siksi, että sillä oli hyvä valikoima kasvis-ja vegaanivaihtoehtoja liharuokien lisäksi. Sopi siis porukan kaikille osapuolille hyvin.
Seuraava etappi oli kirjaimellisesti tien toisella puolella. Menimme katsomaan Wicked-musikaalin, joka oli erittäin musikaalimainen sanan positiviisessa ja negatiivisessa mielessä riippuen henkilön preferensseistä. E, joka ei ole musikaali-ihminen, piti sitä ylinäyttelemisenä ja ylidramaattisena kun taas Iso-O, joka on tässäkin suhteessa hyvin erilainen kuin veljensä, nautti täysin rinnoin. Pikku-O tykkäsi myös, mutta ehkä hieman vähemmän suurieleisesti kuin siskonsa. No, olimme kaikki sitä mieltä, että kannatti mennä. On hyvä pitää ajatuksensa avoimena monenlaiselle. Ja olihan se taas iso kokemus.
Koska päivä oli aika pitkä, menimme esityksen jälkeen suoraan hotellille, joka oli kulman takana. Lapset ottivat iltapalan, minä taisin nukahtaa jopa sen aikana, vaikka ensin metelöinkin, kun ilmastointi oli niin kovaääninen ja huolehdin, etten kuule herätystä. Kuulin hyvin.
Columbia yliopiston kiertokäynti oli meille varattuna klo 12, ja olimme kampuksen ympäristössä hyvissä ajoin. Vaan siihen se sitten jäi. En löytänyt yhtään(!) parkkipaikkaa mistään. Ajeltuani puolisen tuntia edestakaisin oli pakko todeta, että kiertokäynti jäi nyt auton ikkunan kautta katsotuksi. Iso-O totesi, ettei se haittaa, kun ei hän New Yorkiin halua muutenkaan muuttaa. E oli yllättynyt, että kampusalueen ympäristö näytti ihan siistiltä.
Kiertokäynnin lisäksi oli tarkoitus käydä syömässä kiertokäynnin jälkeen jossain Harlemin ravintoloista, mutta sekin jäi aikomukseksi, kun auto alkoi kulkea kotia kohden. Lähinnä pakosta, kun sitä parkkipaikkaa ei ollut. Pyysin lapsia googlaamaan meille ravintolan matkan varrelta, ja niin he sitten tekivät.
Koska lounas oli täyttävä, ajoin itsekseni pari tuntia, kun kaikki muut nukkuivat. Tankkaaminen herätti heidät Providencen kohdalla. Ainoa ruuhka osui kohdalle suunnilleen samoihin aikoihin Providencen iltapäiväruuhkan aikaan noin klo 16. Muuten meni jouhevasti. Riitaa autossa syntyi vasta Newtonin rajojen sisällä, kun E:lle tuli jostain syystä tarve kertoa Iso-O:lle HBO-sarjan Euphorian seuraavan jakson tapahtumat tietäen, että Iso-O ei halua niitä kuulla. Iso-O sanoi, ettei hän halua koskaan enää puhua veljen kanssa, käski häntä poistumaan autosta ja kävelemään kotiin. Tästä huolimatta auton pysähdyttyä BC:n asuntolan ovelle, molemmat pikkusisarukset nousivat autosta halaamaan isoveljeään.
Passinhakumatka on ohi. Uudet saapuvat 2-3 viikon kuluttua. Nopeammin kuin Suomessa ollessa, vaikka Suomesta tulevat.
No comments:
Post a Comment