Covid 19 - Ennen Halloweenia kotona, koulussa ja kilpailuissa

Samoin kuin vuotta aiemmin, hankin kaksi kurpitsaa, molemmille taiteilijoille omansa. Iso-O lähti perjantai-iltana ystävälleen kurpitsa kainalossa ja saapui takaisin hienon tekeleen kanssa. Sen nimi on "School Picture Day" (kuvassa oikealla). Seuraavana aamuna löysin keittiöstä toisenkin kaiverretun kurpitsan ja aikamoisen sotkun. Pikku-O oli saanut isosiskoltaan kimmokkeen ja tehnyt omansakin valmiiksi juuri sopivasti ennen Halloweenia. Tämä kurpitsa on kauhuelokuvan (geneerinen, ei spesifi) pahis, hän kertoi minulle.

Annoin molemmille pienet huonekasvit hoidettavaksi. Kasvit ovat aavikkokasveja, joten vähän vähäisempi huolenpito pitäisi riittää. Iso-O:n kasvi on hänen pöydällään ja toistaiseksi hengissä. Pikku-O:n kasvi hävisi johonkin. Kun kyselin perään, se löytyi hänen Suomen lipulla peitetyn ikkunansa ikkunalaudalta. Toisin sanoen, se ei ollut kenellekään muulle näkyvissä kuin naapurille. Ehdotin sen ottamista työhuoneen pöydälle, jossa se ilahduttaisi sekä minua että häntä aina pelatessaan. Se säilyi siinä viikon verran ja hävisi sitten uudelleen. Hän oli lukenut jostain, että kasvin kuuluu olla etelä-länsi-ikkunalla, ja oli vienyt sen takaisin lipun taakse piiloon. Kävimme keskustelun läpi uudelleen, ja se palasi työpöydälle ottamaan vastaan aamuauringon, ja ilta-auringon säteet. Paitsi että viikonloppuna se matkusti auringon mukaisesti työhuoneesta pesuhuoneen ikkunalle ja sieltä ala-aulan ikkunalle. Ilahduttihan se toki niissäkin paikoissa. Kannoin kuitenkin illan päälle takaisin työhuoneeseen.

Iso-O:n hakuprosessia ja muutakin

Iso-O kamppaili College Essay:n kirjoittamisen kanssa. Se huolestutti minua jonkin verran, sillä essee on yksi tärkeimpiä hakemisen osioita. Sen ensimmäinen kokonainen versio oli yllättävän hyvä. Teksti alkaa 3-vuotiaan Iso-O:n missiolla pelastaa perheensä sienien hyökkäystä vastaan Lapin mökillä ja laajenee kuvailemaan hänen kasvunsa oman elämänsä johtajaksi. Teksti oli aikamoinen raakile vielä viikko ennen ensimmäisten hakemusten lähettämista, mutta muotoutui hieman paremmin luettavaan muotoon ja monien versioiden jälkeen oli valmis. Prosessissa olivat avuksi Martha ja E. Iso-O lähetti tekstin heille molemmille ja kävi puhelimitse läpi sen hyvät puolet ja haasteet. Hän suunnitteli antavansa tekstin latinanopettajansa luettavaksi, mutta opettajan vastaanotolla oli aivan liikaa muita ihmisiä, ja se sitten jäi. Hyvä puoli tässä suunnitelmassa oli se, että hän joutui panostamaan sen luettavuuteen, jotta olisi kehdannut antaa sen tälle todella tiukalle opettajalleen.

Portfolioon hän laittoi kaksi isoa kategoriaa - kollaasit ja virkkausprojektit. Ehdotin piirrustuksia ja muita taideteoksia, mutta ne eivät olleet hänen mielestään tarpeeksi hyviä. Portfolion kasaamisen aikaan mieleen tuli koko ajan uusia tekeleitä. Niitä on muutaman viime vuoden aikana todella tullut tehdyksi. Hän sai palautetta yhdeltä Southin taideopettajalta, ja siitäkin tuli oikein hyvä.

Jokainen yliopisto huomioi Common App:in tiedot ja siellä olevan College Essayn, mutta ihan jokaisella niillä on kaikenlaista muutakin. Yleensä muutama 150-400 sanan essee erilaisista sekä hakijaa että hänen maailmankuvaansa testaavista asioista. Yhden kohdalla en pystynyt olemaan objektiivinen; hän luki minulle BC:lle vaaditun 400 sanan esseen henkilöstä, jonka kanssa hän kokee käyvänsä tärkeää dialogia. Se henkilö olin minä. <3. 

Ensimmäiset hakemukset on nyt lähetetty, kaksi päivää ennen deadlinea. Ne menivät Yale-yliopistoon (Single Choice Early Action) ja Boston College:en (Regular Decision, mutta hakemalla jo nyt tulee huomioiduksi Gabelli Presidential Scholarship Programiin, ohjelmaan, johon valitaan 18 vuosittain, ja josta hyötynä olisi stipendi opintojen kattamiseksi). Ensimmäisen lähettämisen jälkeen muistin, että ulkomaalaisena hakijana hakemusmaksu kiertää Lontoon kautta ja ottaa siitä pienen lisämaksun. Sen jälkeen siirryin käyttämään matkaluottokorttiani, jonka avulla moisen harmin voi kiertää. Sillä sitten jatkossa. Nyt voi pitää muutaman päivän vapaata, mutta aika pian tulee USC ja mahdollisesti Georgetown eteen. Ja sitten alkaakin loppuvuosi ja kaikki muut painaa päälle. 

Iso-O ilmoittautui AP-testeihin (AP=Advanced Placement, tarkoittaa College tason kurssien loppukokeita, hyväksytään joissain yliopistoissa osaksi perusopintoja). Hänellä on tänä vuonna 4 ko. kurssia, ja niiden päätteeksi oletetaan, että testit tehdään. Testit ovat toukokuussa parin viikon sisään, puolipäiväisiä, jotkin niistä peräkkäisinä päivinä. Hän tulee tekemään French-, BC Calculus-, Statistics- and Psychology-testit. Kaikissa rittää hommaa.

Toinen kouluun liittyvä, mutta samalla tavalla hieman perusopetuksen ulkopuolinen testimahdollisuus on Biliteracy-testi, tai siis testi jonkin muun kuin englannin taidosta. Iso-O ilmoittautui ranskankokeeseen. Hän mietti suomea, mutta se olisi tarkoittanut erityisjärjestelyitä, ja latinaa, muttei saanut aikaiseksi ennen deadlinea, joten ranska se nyt sitten tulee olemaan. Aivan hyvä. Tekemistä on hänellä riittämiin.

Iso-O:n oikomishoito ei loppunutkaan ihan vielä. Hän sai 10 viikon ajaksi muotit, joita kuuluu taas käyttää koko ajan ennenkuin käy hakemassa pitkäaikaisen yömuotin. Hän otti tämän epätyypillisen rauhallisesti ja kommentoi hampaidensa olevan jo nyt niiiiiiiiiiin paljon paremmat kuin vuosi sitten. Viisaudenhampaat kurkistavat toisella puolella suuta. Niillekin pitää jossain välissä tehdä jotain. Pöh.

Juoksemista ja siihen liittyvää ja liittymätöntä

Pikku-O:n kantapää on vaivannut. Pienen helpotuksen aiheutti uusiin lenkkareihin siirtyminen sekä samanikäisen joukkuekaverin kommentti hänen olevan "heel striker" johtaen vakavaan yritykseen muuttaa juoksuasentoaan. 

Poikien joukkueen perinteinen puuhun raapustamis- ja kynttilänsytyttämistapahtuma Cold Spring Park:issa (johon on kiellettyä mennä pimeällä) oli Pikku-O:n ensimmäinen. Nyt hän tietää, mihin E hävisi neljän vuoden ajan. Me muut emme tiedä - paikka on salaisuus.

Team Dinner oli tällä kerralla hiustenvärjäysteemalla. Perinteiden mukaisesti poikien Varsity Team (7 poikaa, E neljästi oman High School uransa aikana) värjäsi tukkansa vitivalkoiseksi ja tyttöjen kaikki halukkaat latvansa pinkiksi. Iso-O oli tällä kerralla hieman harmissaan, sillä Home Coming-juhla oli seuraavana päivänä, ja antoi vain aivan latvankärkensä värjätä. Niistä tuli mielestäni kivat, eikä häntäkään enää liikaa harmittanut.

Home Coming-juhla oli lauantaina 22. lokakuuta Southilla. Se on ikäänkuin mini-Prom. Pukukoodi oli cocktail dress, mikä Iso-O:n kohdalla tarkoitti yhden vanhan pitkän mekon lyhentämisen hakaneuloilla noin 30 cm lyhyemmäksi. Siitä tuli kiva, ja jopa minun mielestäni tarpeeksi pitkä. Hän lähti ensin Marthalle valmistautumaan ja sieltä yhdessä juhlaan, josta jo ennen yhdeksää House of Tandoor-ravintolaan illalliselle, edelleen Marthan kautta Benin kyydillä Sylville jatkoille, ja yömyöhällä kotiin. Itse Home Coming oli ollut aika minimaalinen, lähinnä tanssimista ystävien kanssa, ja ei kovin juhlava edes. 

Molemmilla juoksijoilla oli lauantaitreenit ennen viimeistä kisaa muualla kuin Southilla. Pikku-O pääsi Codyn äidin kyydillä jo ennenkuin heräsin klo 7 Cambridge Fresh Pondille, jossa joukkue juoksi viikon pitkän juoksunsa. Iso-O:n kanssa lähdimme hieman myöhemmin, klo 9 kohti Franklin Parkia, jossa Southin tyttöjen lisäksi oli muitakin perjantain Dual County League-koulujen joukkueita tutustumassa reittiin. Ainakin Cambridge, Concord Carlisle ja Boston Latin näkyivät. Iso-O:n treenien (valmentajan puhe, lämmittelylenkki, 3 x mäkiosuus, 3 x metsäosuus, ja viilennyslenkki) aikaan minä ensin kävelin reitin läpi, sitten juoksin sen (5k), ja lopuksi kävelin uudelleen, ja olin valmis vain hieman ennen häntä. Hyvä mieli jäi. Juoksin tavanomaista nopeammin, keli oli upea aurinkoinen ja lämmin syyskeli, ja Iso-O ilahtuneena aina heilutti, kun juoksin ohi. 

Kauden viimeinen koko joukkueen kisa DCL Franklin Parkissa oli perjantaina 28. lokakuuta. Lähdin töistä klo 12.30, ajoin BC:lle, josta otin E:n kyytiin, ja ajoimme paikalle. Nuoremmat eivät tienneet, että hän on tulossa. Kun kävelin E:n kanssa kohti Southin porukoita, Iso-O kirjaimellisesti hyppelehti kohti E:a kasvot leveässä hymyssä. Minua hän ei huomioinut lainkaan. Pikku-O:kin näytti aika iloiselta. Iso-O juoksi ensin Varsity tyttöjen kisassa. Hänellä ei näyttänyt menevän hyvin lainkaan. "Iso-O, you are going backwards!!" huusi isoveli, ja jatkoi:"Pain cave". Hän sijoittui joukkueensa viidenneksi, mikä on hänen heikoin suorituksensa tähän saakka, mutta aika oli yksi hänen parhaistaan (21:25; 5k). Pikku-O juoksi Freshman-Sophomore-kisassa aloittaen pakan keskiväliltä, mutta melkoisen loppukirin johdosta sijoittui noin sadan juoksijan joukossa 10. sijalle ajalla 11:47 (3k). Hienosti menneen kauden johdosta Pikku-O valittiin ensi viikon Wrenthamin kutsukisojen Freshman-sarjaan yhtenä viidestä freshmanista. Southin poikien Varsity tuli toiseksi, Junior Varsity ensimmäiseksi, ja Fresh-Soph ensimmäiseksi omissa sarjoissaan. Southin tyttöjen Varsity tuli neljänneksi, Junior Varsity ensimmäiseksi ja ja Fresh-Soph ensimmäiseksi. Upeasti siis meni koululla kokonaisuudessaan.

E:n ajokorttiasioita ja muutakin

E ymmärsi yhtäkkisesti, että ongelma ajokortin kirjallisen osion tekemisen kanssa liittyi siihen, että hän oli jo vuosi sitten RMV:n kanssa tekemisissä vanhan passin tiedoin. Kun hän nyt sitten uuden passin tietojen sijaan loggasi sisään systeemiin vanhalla, hän pääsi tekemään kirjallisen osion, pääsi siitä helposti läpi, ja on nyt sitten harjoituslupien haltija. Niiden kanssa hän saa laillisesti ajaa minun kanssani ja minun vakuutuksellani aina ajokokeeseen saakka. Hieno homma! Nyt ei sitten kuin harjoittelemaan. Siihen tuli mahdollisuus Franklin Parkissa olleen DCL-kisan jälkeen. Kävin kisan päätteeksi E:n kanssa ajelemassa ensin tyhjähköllä parkkipaikalla, mutta sitten liikenteen mukana. Meni oikein hyvin siihen nähden, että edellisestä kerrasta on 1,5 vuotta aikaa. Liikenteessä minua kyllä alkoi jännittää sen verran, että pyysin vaihtamaan kuskia ennenkuin ajaudumme monikaistaiselle perjantairuuhkatielle. Ensi kerralla sitten.

E sai omat rokotteensa (influenssa ja koronan bivalentti) sekä joutui jälleen sattumanvaraisesti valittuna huumetestiin. Hän joutui lisäksi tekemään posterin alkoholin haitoista osuttuaan bileisiin, joihin oli tehty ratsia, ja joissa oli - yllättäen (not) - alkoholia ollut tarjolla (alkoholin laillinen raja täällä 21 vuotta). Syyllistymättä kukkahattutätiajatteluun tässä viimeksi mainitussa totean, että hänellä oli huono tuuri. Samana iltana hän oli itsekseen katsonut jalkapallo-ottelua, ja mennyt siksi ko. bileisiin tunteja myöhässä, vain noin 15 minuuttia ennen ratsiaa. Se oli hänen kohdallaan onneksi otettu huomioon lieventävänä asianhaarana. Suhtautuvat nimittäin aika ankarasti alkoholiin kampuksella.

Lähiseudulla tapahtuu

Olin jättänyt etuverannalle pahvilaatikollisen poismenevää tavaraa. Se ei ollut enää siellä, kun kävin postia hakemassa. Tuntui vähän epämiellyttävältä - ei siinä mitään lappua "ota tästä" ollut. Joku oli vain nähnyt tilaisuuden tulleen ja napannut mukaansa. Mitään harmia ei varsinaisesti aiheutunut, sillä pois ne olivat menossa, mutta silti. Kävin kurkistamassa autotalliin, josko polkupyörät, ruohonleikkuri ja talvirenkaat olisi viety nekin, mutta ei onneksi. Seudullamme on ollut tavanomaista enemmän varkauksia. Jopa sellaisia, joissa auton pohjasta on poistettu katalysaattori. Näitä viimeksi mainittuja on ilmoitettu 13, mutta niitä on varmaan paljon enemmän. Kamalaa.

Lusikkalaatikosta löytyi taas hiirenkakkaa. Tätä ei tule tästä talosta poismuuttaessa ikävä.

Covid 19 - Tahmeaa menoa

Ihan viimeisen päälle eivät ole asiat sujuneet. Ensimmäinen esimerkki oli korona- ja influenssarokotteiden hankkiminen. Olin varannut meille rokoteajat myöhäiselle illalle 12. lokakuuta Watertownin CVS-apteekkiin. Juuri, kun saavuimme paikalle, CVS:n tietokonesysteemi kaatui. Samalla tavalla oli farmaseutin mukaan käynyt viikko aiemmin ja koneet olivat olleet pois päältä tunti tolkulla. Hmm. Venäjän hakkerointia? No, tällä oli sellainen harmillinen vaikutus, että oikeita lääkkeitä ja rokotteita ei ollut mahdollista saada ulos systeemistä. Aika haavoittuvaista! Jäimme hetkeksi odottamaan sillä ajatuksella, että systeemi alkaa uudelleen toimia. Puolen tunnin päästä farmaseutti tuli ehdottamaan, että ottaisimme koronarokotteet ja tulisimme seuraavana päivänä takaisin influenssarokotteille. Harmittelin, mutta teimme juuri niin. Rokotus alkoi Iso-O:sta. Piikin jälkeen farmaseutti näytti hölmistyneeltä ja totesi antaneensa Iso-O:lle vain ilmaa. Hmm. Miksi? Miksi mukana oli tyhjä piikki? Tuliko hän saaneeksi kaksi annosta? Oliko piikki käytetty jollekin muulle? Farmaseutti vakuutti, ettei huolta kummastakaan ollut, mutta mieltäni jäi hieman vaivaamaan. Jäin miettimään sitäkin, mitähän me oikein saimme? Miksi koronarokotteet oli mahdollista saada, mutta influenssarokotteita ei? Paljon kysymyksiä, ei vastauksia. Menimme sitten uudelleen seuraavana päivänä. Systeemissä oli jälleen jotain häikkää, mutta farmaseutti oli ottanut influenssarokotteemme valmiiksi, joten saimme ne melko jouhevasti. Jäi silti outo fiilis. No, rokotukset on nyt hoidettu tavalla tai toisella, lääkäreille, kouluihin ja työpaikalle ilmoitettu, ja olo jälkikäteen sen verran hakattu, että jonkinlaiset aktiivista ainetta sisältävät rokotteet ne olivat.

 

Kisoja

Muutamat kisat ovat jälleen tähän ajanjaksoon mahtuneet. Launtaina 8. lokakuuta Iso-O:lla oli kisat Devensissa. Jostain syystä poikien joukkueella ei ollut ja Pikku-O jäi kotiin. Lähdimme aamusta molemmille meille hieman liian aikaisin. Keli oli aurinkoinen ja matkalla näkyi upeita ruskan värejä. Miniruskareissu minulle, kun varsinaiseen edes yön yli reissuun ei taida olla teinien kiireiden johdosta mahdollisuutta. Kisat olivat samassa paikassa kuin Middle School State Meet vuosittain, mutta rata oli isoilta osin eri. Ensin juoksivat JV-tytöt - Southin joukkue voitti, vaikka joukkueita oli parikymmentä. Varsity-kisa ei mennyt aivan niin hyvin, sillä Southin toiseksi tullut juoksi vahingossa ilman numeroaan ja sen takana ollutta aikaa mittaavaa sirua, eikä häntä siten otettu huomioon. Tulivat silti kokonaisuudessaan viidenneksi. Iso-O:lla ei ollut hyvä päivä, mutta aika 5k-radalla oli kuitenkin 22:19 eli mielestäni oikein hyvä, ja hän oli 4. nopein Southin juoksija, Amelian (Stanfordiin jo valittu huippuluokan juoksija), Mollyn (Sophomore), ja Alin (Senior) jälkeen. 

Viimeinen Dual Meet oli Lincoln Sudburya vastaan heidän kotikentillään. Reitti on seuraajalle kiva, kun vain osa on metsässä katseilta piilossa. Kävin hakemassa Iso-O:n koulultaan, kun jälleen oli bussien saannin kanssa hankaluuksia (koronan aikana ja jälkeen koulubussikuljettajista on ollut huutava pula koko Yhdysvalloissa); Pikku-O:n joukkueelle bussi järjestyi viime minuuteilla, ja hän halusi sillä mennä joukkuehengen johdosta. Iso-O yllätti juoksemalla koko kisan kolmanneksi ja jälleen Southin 2. ajalla 16:33 min. Pikku-O juoksi oikein hyvin ja oli tyytyväinen, mutta kokonaissijoitus jäi aika paljon aiempaa heikommaksi. Aika oli 15:51, taas selvästi isosiskoa nopeampi samalla 4K matkalla.

Team Dinner oli perjantaina puolisuomalaisen Suvin luona. Yleensä juhlat loppuvat noin klo 21. Kun parivaljakkoa ei kuulunut kotiin klo 22.30 mennessä, aloin hieman huolestua. Iso-O vastasi viestiini, että on Jasonin kanssa Newton Centerissä. Hän jätti mainitsematta, että Pikku-O:kin oli. Tämä selvisi, kun Pikku-O vastasi viestiini hieman siskonsa jälkeen. He olivat hiihtoporukan, siis muidenkin kuin Jasonin, kanssa liikkeellä ja lupasivat tulla yhdessä kotiin. Tulivathan he, noin puoliltaöin. Kun seuraavana päivänä kysyin Pikku-O:lta, kokiko hän olonsa kiusalliseksi niin paljon vanhempien kanssa, hän ei sanonut niin olleen. Mukana oli hänen lisäkseen yksi toinen Freshman, niin ikään senioritytön pikkuveli.

Molemmille tilasin uudet New Balance 1080-lenkkarit, kun edellisten kanssa ovat juoksumailit jo tulleet täyteen. Iso-O on niihin ihastunut jo vuosia sitten. E:n joukkue, jonka sponsori on New Balance, käyttää samoja. Ja, nyt sitten Pikku-O:kin on myyty. Minä tykkään enemmän 880-mallista ja aion siinä pitäytyä. Minä en vielä tarvitse uusia; olen vasta nykyisteni puolivälissä.

Iso-O hakee ja toimii

Iso-O otti ensin pikkuveljen avustuksella Colinin ystävällisesti lainaamalla järjestelmäkameralla kuvia kollaaseistaan sekä muista taide- ja käsitöistään hakemuksiin liitettävää portfoliota varten, mutta kuvat eivät oikein tyydyttäneet, ja Martha tuli avuksi. Siltikään homma ei ole vielä valmis. Kuvia on tullut otettua vielä päiviä jälkikäteen. Isoksi ongelmaksi on muodostunut Google-tilin ylitäyttyminen erittäin epäsopivaan aikaan. Iso-O on yrittänyt tätä ratkaista hakemusten muiden osioiden kustannuksella ennenkuin ymmärsin hänen kanssaan keskustella priorisoinnista sekä asian ratkaisemisesta USB-tikun avulla.

Itse hakemuksia olemme saaneet eteenpäin, kun otin hieman isomman roolin niiden kanssa. Olemme istuneet moneen otteeseen vierekkäin olohuoneen sohvalla. Hän sai viimein hakemuksen pääosan taklattua melko valmiiksi ("Common App"), laitettua hakuohjelman ulkopuoliseen yliopistoon (Georgetown) samanlaisen hakemuksen samanlaiseen tilanteeseen, ja suunnitelman valmiiksi ensimmäisen 4 paikan hakemiseksi. Näistä kaksi tulevat eteen jo lokakuun lopulla. Koville ottaa. Minulla siksi, että haluaisin niiden etenevän rivakammin, ja Iso-O:lla siksi, että ajatus hakemisesta ahdistaa. 

Stressia on paljon muutenkin. Siksi oli kiva saada Midterm Comments opettajilta, jotka olivat yksiselitteisen kehuvia aktiivisuudesta ja osallistumisesta. Se häntä ilahdutti ja ehka hieman rentoutti.

Sosiaalipuolella on menoa jatkuvasti, mutta jonkinverran hän on osannut sanoa ei, jotta hakuasiat ovat edenneet. Yksi kiva tapahtuma oli Team Yoga-tilaisuus Artemis Yoga-studiolla Watertownissa. Tilaisuuden järjesti toinen kapteeneista, jonka äiti työskentelee paikassa. Pääsivät ilmaiseksi hienolle studiolle sen jo sulkiessa ovensa sunnuntai-iltana. Viikonloppuiltaisin hän on mennyt muutamaksi tunniksi muutaman muun hiihtoporukan seniorin kanssa ventiloimaan ja saamaan ajatuksiaan pois tekemättömistä töistä. 

Dramatiikkaakaan ei ole puuttunut. Iso-O:lla oli riita ystävänsä kanssa. Keväästä lähtien hänellä on mennyt erityisen hyvin pari vuotta nuoremman hiihtäjäpojan kanssa. Tämä ystävä on kuitenkin useammin kuin kerran tehnyt oharit ja jättänyt tulematta sovittuihin tapaamisiin tai perunut viime tipassa. Iso-O:lla tuli mitta täyteen ja hän antoi tulla palautetta oikein kunnolla. Poika ei oikein edes ymmärtänyt, mistä purkaus johtui. Muutama päivä myöhemmin Iso-O palasi asiaan, pyysi anteeksi purkaustaan, mutta ilmoitti, että tarvitsee välimatkaa ko. henkilöön. Poikaparka ei edelleenkään oikein ymmärtänyt. Keskustelimme. Olen ylpeä, että Iso-O sai sanotuksi mieltä vaivaavan asian, ja luulen, että pitkällä tähtäimellä heistä tulee aivan hyviä, ellei parempia, ystäviä.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O on valmistellut palapelejään sekä legosettejään myytäväksi. Hän ajatteli ensin laittaa ne itse myyntiin epäillen, että minä pitäisin hänen tienestinsä, mutta kun perustelin minun Craigslist-tilini potentiaalia (enemmän tavaraa myynnissä, parempi näkyvyys ja tuotto), hän päätyi luottamaan, etten laita hänen tulojaan yhteiseen virkistysrahastoomme. Palapelit ovat nyt myynnissä. Legoseteistäkin on pieni osa, mutta projekti jatkuu siten, että olohuoneen pöytä ja lattiat ovat täynnä irtolegoja, jotta setit saisi kokonaisiksi - osasta kun on legoja vuosien mittaan hävinnyt. Annoin hänelle aikaa tämän viikon loppuun siivota olohuone luvaten, että projekti voi jatkua isoveljen kanssa Thanksgiving-tauon aikana.

Viime kevään MCAS-tulokset saapuivat. Kahdeksasluokkalaisilla oli englannin ja matematiikan lisäksi Science, mikä käytännössä tarkoittaa luonnontieteitä. Pikku-O sai matematiikassa "Exceeding Expectations". Englannissa tuli "Meeting Expectations". Saman tuloksen hän sai luonnontieteistä. Alla numerot. Täydet pisteet kaikissa on 560. "Meeting Expectations" 500-529, "Exceeding Expectations" 530-560.

Aihe        Omat pisteet    Koulun pisteet    Koulualueen pisteet    Massachusettsin pisteet     

Matematiikka    538                  520                      515                              493

Englanti            528                  512                      511                              494

Science            525                  509                      508                              494                    

Koulusta tuli myös Midterm Comments. Niissä kaikissa oli positiivinen sävy hyvästä tuntiaktiivisuudesta sekä ahkeruudesta. Ehkä ne läksyt siis kuitenkin on jotenkin tullut tehtyä, vaikka en aivan sellaista kuvaa ole saanutkaan.

E:n erilaisia

E tuli meille hampurilaisille, joita Pikku-O oli toivonut jo monen viikon ajan tehtäväksi. Tuli hyviä. Ja kiva oli istua yhdessä porukalla. Ihana on seurata kolmikon kommunikointia. 

Boston Collegen urheilijoiden uudet Media-kuvat julkaistiin. E laittoi niitä Instagramiinkin.

Ajokortin hakemisen ensimmäinen osio on ollut melkoisen puskemisen takana. Ensimmäisen kerran yritimme 2021, useaan otteeseen, mutta aina oli jokin pieni ongelma papereissa, ja niinpä se jäi sitten siihen. Nyt on papereiden puolesta homma hoidossa - tai on, jos kaikki sujuu jouhevasti seuraavan kuukauden sisään - ja ajoin E:n kanssa Haymarketin RMV:lle perjantaina 14. lokakuuta. Aika oli varattu klo 14.30, mutta E oli sisällä toimistossa jo klo 14. Tiskille hän pääsi klo 16.45, viisitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa. Joko tästä johtuen tai siitä riippumatta, hän sai omien papereidensa näyttämisen ja hyväksymisen sekä $30 maksamisen jälkeen mukaansa paperin, jossa oli ohjeet suorittaa kirjallinen osio netissä. Koska hän oli valmistautunut testiin aika hyvin - viimeistäänkin odotellessaan tuntitolkulla - hän päätti tehdä testin vielä illan päätteeksi kampukselle päästyään. Sain viestin:"Se ei anna minun otaa sitä just nyt. It can't verify the information right now". Miten tämä voikin olla näin hankalaa? Annoin ohjeeksi laittaa RMV:lle kysely heti perjantaina, sillä heidän käsittelyaikansa ovat - hmm - aika pitkiä. En myöskään kehottanut perumaan hänelle varattuja aikoja tulevilla muutamalla viikolla ennenkuin asia on ratkennut. Tahmeaa on. 

Covid 19 - Monenlaista hurrikaania

Kotiin ja asumiseen liittyvää

Ensimmäiseksi joutunen hieman avautumaan. Olen tulossa todella nostalgiseksi. Puhuimme tästä talosta lähtemisestä, ja lapset ovat siihen reagoineet omalla tavallaan tunteikkaasti. Niinpä olen itsekin hahmottamassa, että olemme todellakin lähdössä kodista, joka on ollut meille kaikille - minä mukaanluettuna - pisin asumisjakso ikinä samassa asunnossa. Jokainen juttu on "viimeinen". Kuten esimerkiksi lämmityksen päällelaittaminen 22. syyskuuta. Yhyy!

Vuokraemäntä siis vahvisti, että vuokrasopimuksemme todellakin päättyy toukokuun viimeinen päivä. Hän ei siis jatka sitä kuukautta pidempään, mikä olisi ollut meille Iso-O:n kesäkuisen valmistumisen johdosta sopivampi. Syynä on se, että hänen 'pitää' aloittaa keittiö- ja pesuhuoneremontit 1.6. Ei oikeasti pidä, mutta hän on fiksoitunut tähän ajatukseen. Niinpä minä aktivoiduin meidän uuden kodin löytämiseksi. Sain vinkkejä muutamasta hyvästä vuokravälittäjästä, ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ei ole tapahtunut vielä oikeasti mitään, lähinnä siksi, etten ole laittanut viestiä kenellekään. E oli samanlaisessa hommassa, sillä hänen pitää juniorivuoden aikana asua kampuksen ulkopuolella. 4 pojan joukolla etsivät ja löysivät sopivan Boston Collegen lähiseudulta ja niinkuin edellisessä postauksessa totesin, yhden omakotitalon alakerta on nyt sitten heidän valintansa. Siihen liittyi kaikenlaisia kiemuroita, joihin jouduin minäkin osalliseksi.

Minä harmittelin autoni etulampun palamista. Olen hieman pettynyt autokorjaamooni, sillä luulen lampun olleen palanut jo ennen 75k tarkastusta. Lamppu on sama joka paloi viime talvena herättäen kysymyksen vähän isommasta ongelmasta. Opiskelin lampunvaihtamista Youtuben avulla itse, ja se näytti melko yksinkertaiselta. Voimani eivät sitten kuitenkaan riittäneet. Auto pitää käyttää uudelleen korjaamolla. Iso harmi, sillä katsastus on lähestymässä, eikä se tällaisenaan mene läpi. :( Sakotkin voin saada, jos poliisi huomaa.

Koululaisten ensimmäinen 3 päiväinen viikonloppu oli syyskuussa Rosh Hashanahin osuessa maanantaille 26. syyskuuta. Minulla oli täysi työpäivä. Pikku-O teki hienon suklaakakun modifioimalla aiemmista resepteistään, sekä bravuurinsa tiramisukakun. Herkkuja riitti melkein viikoksi. Iso-O tapasi ystäviään eri paikoissa, mm. omassa huoneessaan aina puolille öille saakka, kun yritin itse nukkua. Sovimme sittemmin, että klo 21 jälkeen ystavien kanssa sopii siirtyä alakertaan jatkamaan. Koululaisten seuraava vapaa oli keskiviikkona 5. lokakuuta Yom Kippurin johdosta. Pikku-O säteili kertoessaan, kuinka kiva on asua Newtonissa, jossa on kristittyjen lisäksi niin paljon juutalaisia - kouluissa noudatetaan molempien juhlapäiviä lisäten vapaata. Nyt alkoi taas kolmipäiväinen viikonloppu. Maanantaina on "Indigenous People's Day" (entinen nimi: Columbus Day). Minäkin olen vapaalla, kun päivystysvapaani juuri alkoi.

Olin miljardööri-illallisella Bostonissa. Kirjaimellisesti. Laheyn Neurologian professuurin kustantaa Irwing Oil:in omistajasuku. Olin toukokuussa 2019 samalla illallisella. Vuosittain - koronaa lukuunottamatta - he järjestävät usean ruokalajin illallisen jossain Bostonin hienoista ravitoloista neurologian klinikan rajoitetulle porukalla. Minä en oikeasti kuulu aivan ydinporukkaan, kun en ole varsinaisesti johtotehtävissä, mutta luulen saaneeni kutsun, kun Barbara, stroke division chief, ei päässyt. Tänä vuonna, kolmen vuoden tauon jälkeen illallinen järjestettiin Four Season Hotels:in kuudennen kerroksen sisäterassilla lämpöisessä syysillassa. Illallinen sattui olemaan päivystysviikkoni päätteeksi. Erikoinen sattuma tapahtui. Tapasin samana päivänä Laheyssa nykyään todella harvoin käyvän entisen johtajan, joka minut tavattuaan ohimennen kertoi lähtevänsä ko. illalliselle hieman myöhässä lastenhoitovuoronsa päätteeksi klo 17.30. Tämä lastenhoitopaikka (lapsenlapset) sattuu olemaan kahden talon päässä meidän kodistamme. Olin ajatellut mennä metrolla, mutta huomasin kysyväni, josko voisin hypätä kyytiin. Se sopi. Niinpä sain kyydin johtajatason tyypiltä omalta kotioveltani hotellin ulko-ovelle. Juteltavaa meillä riitti helposti koko 40 minuutin (niin kauan se ruuhkassa kesti) ajaksi. Meitä oli juhlassa miljardööripöydän lisäksi vain 3 noin 6-8 hengen pöytää. Söimme 4 ruokalajin illallisen puheilla höystettyinä. Itse Arthur Irwing (joka on 92-vuotias) oli sen verran huonovointinen matkustettuaan New Brunswickistä, että jäi tyttärensä Sarah Irwingin (CEO) kanssa hotellihuoneeseen, ja vain vaimo Sandra osallistui. Illallisen päätteeksi sain kyydin Actonissa asuvalta työkaveriltani Sidilta hänen hienolla Tesla-autollaan. Kiva ilta.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O:n kirjastokortin uusiminen ei mennytkään liian jouhevasti. Kun sitä piti lähteä uusimaan, kävi ilmi, että se on hukassa. Hän oli omien sanojensa mukaan jättänyt sen pöydälleen silloin, kun hän tyhjensi lompakkonsa Suomi-lomaa varten. Huoh! Kirjoja lainataan nyt äidin kortilla, silloin kun lainataan.  

Pikku-O:lla on ollut hämmästyttävän vähän läksyjä. Ne on aina jotenkin muka vain tehty. Muut äidit valittelevat läksyjen isoa määrää. Alkoi vähän mietityttää. Codyn ja Cooperin äiti kertoi, että Pikku-O:lle oli yhtenä sunnuntai-iltana selvinnyt Cooperin kanssa keskustelun yhteydessä, että englanninläksy oli tekemättä - hän ei ollut siitä aiemmin kuullutkaan. Ja matematiikan ensimmäisestä testistä tuli 16/22 ("It's very bad!" kommentoi isosisko), kun hän oli "unohtanut" laittaa opettajalle nähtäväksi, miten oli vastauksiinsa päätynyt. Hmm. Ikäänkuin tämä olisi ollut ensimmäinen kerta ikinä, kun matematiikassa pitää kirjoittaa jotain muutakin kuin vastaus. Yritän siis edelleen löytää toimivaa tapaa tukea tätä koululaista omissa hommissaan. Vielä en  - selvästi - ole tapaa löytänyt.

Iso-O:n kaikenlaista

Iso-O oli Mayan syntymäpäivillä Bostonissa hänen äitinsä tarjoamalla illallisella. Tytöt olivat sopineet, että pääsevät Abbyn kyydillä. Kello meni eteenpäin, eikä Abbystä kuulunut mitään. Syynä tähän oli se, että sattui olemaan lauantai, ja Abby sapatin johdosta ilman puhelintaan aina auringonlaskuun saakka. Nätisti kysyen Iso-O sai minut kyydin tarjoajaksi. Haimme Alin, joka oli odottanut samaa kyytiä. Kun olimme melkein hänen luonaan, Abby soitti - ja pyysi kyydin itselleen mainitsematta mitään lupauksestaan tarjota kyyti tytöille. No, haimme, vaikka hän asuu tasan tarkkaan väärässä suunnassa ja toi matka-aikaan 10 minuuttia lisää. Ajoimme Bostonin North Endiin. Jo pari kilometriä ennen ravintolaa matka hidastui kävelyvauhdiksi ja hitaammaksikin, kun niin paljon autoja oli liikkeellä. Kun viimein lähestyimme ravintolaa, kävi tytöille ilmi, ettei siellä mitään varausta ollutkaan, vaan varaus oli johonkin ihan toiseen. Sellaista tyttöjen suunnittelua ja kommunikointia. Pysäytin auton pieneen väliin, ja annoin heidän hieman googlata. No, oikea ravintola oli onneksi melko lähellä. He hyppäsivät autosta ja kävelivät loppumatkan. Se oli nopeampaa. Minulla meni helposti 15 minuuttia vain siihen, että pääsin North Endin kapeilta kaduilta ulos. Harmistumisen sijaan otin matkan mahdollisuutena. Sain katsella iloista elämää lukuisien italialaisravintoloiden terasseilla kauniissa North Endissä, sen jälkeen ihailla Boston Downtownin taloja, Charles Riveria, Fenwayn aluetta, Longwoodin aluetta, ja sain nostalgisesti ajaa yli 5 vuoden takaisen työmatkani BIDMC:lta kotiin. Kun saavuin kotiin, oli Pikku-O jo vähän huolissaan - vientimatkaan oli kulunut melkein 2 tuntia. Seuraavana päivänä kuulin Iso-O:lta, että mukavaa oli ollut, ja saman vaikutelman sain Instagram-postauksestakin.

Jo seuraavana päivänä hän meni Marthan, Sarahin ja heidän äitinsa kanssa elokuviin (See How They Run). Oli ollut hyvä, sekä elokuva, että ilta.

Sitten hän pyöräili E:n luokse piirtämään heidän taitospöytäänsä. Luvan kanssa toki. Sain kuvan töihin.

Iso-O:n kaapista löytyi oikea mato/ötökkähyökkäys. Todennäköinen syyllinen on hänen ilmaisena Swap Shopista ottamansa langat. Aika yököttävää. Mietimme erilaisia strategioita. Helpoin olisi tappaa kaikki madot pakkasessa, mutta kun se ei ole nyt vaihtoehto, niin päädyimme laittamaan langat pesukoneeseen ja kuivausrumpuun silläkin uhalla, että tuloksena olisi ollut iso määrä samanväristä lankaa. Värit kuitenkin säilyivät. Aikamoisen naurun sen sijaan aiheutti, kun kuivausrummusta tuli ulos yksi, todella iso, kuivausrummun kokoinen, lankapallo monen lankakerän sijaan. Kuivausrumpu oli sellaisen meille pyöritellyt.

Iso-O:n oikomishoito on edennyt vaiheeseen ylläpito. Jouduin allekirjoittamaan lomakkeen, jossa hyväksyin oikomishoidon päättymisen. Parin viikon sisään käynnistä piti tulla yömuotit, joita on tarkoitus käyttää pitkäaikaisesti. Peruivat hakuajan - eivät ole vielä saapuneet. 

Iso-O on täyttänyt yliopistohakemuslomakettaan. Aivan viimeistä Deadline:ia edeltävänä iltana laitoimme todistuspyynnöt koululta hänen lomakkeeseen ilmoittamiinsa yliopistoihin. Vaivalloisesti hän sai listan tehtyä. Siihen kuuluvat: Yale, Harvard, Princeton, Brown, Cornell, UPenn, Dartmouth, Boston College, Stanford, USC, Georgetown, Emory, Tufts, Northeastern, ja Middlebury. Hän aikoo hakea niistä yhteen ennen muita ("Early Decision" - tuloksen kuulee ennen joulua). Todennäköistä toki on, ettei tärppää. Mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että voi olla tärppäämättä lainkaan, jos listalla on vain huippukouluja. Tätä varten hän yritti hikisesti miettiä, mihin hän voisi ajatella menevänsä ja mihin rahkeet voisivat riittää. Ongelmana on se, että matami ei ole yhtään ottanut opinahjoista selvää. Hän soitti E:llekin, joka antoi todella suoraa palautetta Iso-O:n valmistautumattomuudesta. Kuuntelin korvat punaisena vieressä, kun veljeltä tuli mielipide toisensa jälkeen pikkusiskolle melkoisella intensiteetillä. Hetken räyhättyään, hän istui oman tietokoneensa äärelle ja alkoi siskoa auttaa organisoitumaan. Saimme yhteistoimin todistuspyynnöt menemään 15 yliopistoon Yhdysvalloissa, pääosin itärannikolla. Samalla hän hieman - paino sanalla hieman - otti selvää lähinnä Brittein saarten vaihtoehdoista. Hänelle kävi aivan samalla tavalla kuin veljelle kaksi vuotta aiemmin. Oxford tai Cambridge jäävät hänelläkin kokematta, kun hakemus pitäisi jättää nyt. Edinburgh häntä edelleen kiinnostaa, kun sinne voi hakea myöhemmin. Ja Suomi, kun sekin on myöhemmin. 

Hakemusten lisäksi Iso-O on ollut koulussa aika kovilla. Läksyjä on ollut paljon aina pikkutunneille saakka. Useammin kuin kerran hän on nukkunut pommiin ja lähtenyt kotoa salamannopeudella aamupalaa syömättä, valot omaan huoneeseen ja vessaan päälle jättäen, ja etuoven auki unohtaen.

Kilpailuja on ollut useita

Kauden toiset kisat olivat Actonin Nara-puistossa. Kilpailumatka oli 2.8 mailia (4.5 km). Pikku-O juoksi 14. nopeimman ajan JV-kilpailussa keskinopeudella 6:18 minutes/mile kokonaisajalla 17:36, ja Iso-O joukkueensa 3. nopeimman ajan Pikku-O:ta hitaammin ajalla 18:52. Tama fakta oli meille kaikille melkoinen yllätys. Pikku-O:sta alkaa kuoriutua aikamoinen kipittäjä.

Kauden ensimmäinen iso kisa oli Rhode Islandissa (Ocean State Invitational). Pikku-O lähti klo 6:30 bussilla, me Iso-O:n kanssa klo 7:15 autolla perässä. Pikku-O juoksi yhteensä kuuden South Freshmanin kanssa 4km-radan, sijoittuen 49. sijalle yhteensä 207 kilpailijasta ajalla 15:47 keskinopeudella 6:21 minutes/mile. Iso-O juoksi 5km Varsity-kisassa sijalle 35. yhteensä 157 juoksijasta ajalla 21:18 (oma paras) keskinopeudella 6:51 minutes/mile. Southin tyttöjen joukkue oli Varsity-kisan 3. paras - saivat siitä erityismaininnan ja laatan. Kohtuullisen iloisia olivat molemmat. Ja minulla oli myös oikein mukava päivä katsomassa sekä heidän että muiden Southin juoksijoiden kilpailuja. Kelikin oli kohdillaan.

Neljännet kisat olivat kotikisat Cold Spring Parkissa Concord-Carlisle ja Bedford kouluja vastaan. Molemmilla meni taas oikein hyvin. Iso-O yllätti tulemalla joukkueensa toiseksi ajalla 16:54 min matkalla 2.8 mailia (4.5 km). Pikku-O tuli oman JV-joukkueensa kahdeksanneksi ajalla 20:11 min matkalla 3.1 mailia (5km). Kaksi Pikku-O:n kavereiden äitiä kertoi, kuinka kaverit olivat kodeissaan ihmetelleet, kun Pikku-O:sta on tullut niin nopea.

Viidennet kisat olivat jälleen kotikisat Cold Spring Parkissa Westford Academya vastaan. Pikku-O oli kisoja edeltävästi ensimmäisen kerran valmentajan viestissa nostettu JV-juoksijoiden "Front Line" porukkaan. Hänellä ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, sillä jo alkumatkasta piikkareiden nauhat aukesivat ja moni hitaaampi meni ohi. Aika 20:34 min ei häntä oikein tyydyttänyt. Iso-O:lla sen sijaan meni oikein hyvin. Hän tuli jälleen joukkueensa toiseksi uudella omalla ennätyksellään ajalla 16:44 min samalla 4.5 km matkalla. Kilpailun jälkeen nuoremmat huomioivat seniorit ilmapalloin, julistein ja verkkarihousuin. Iso-O saapui kotiin jättipallojen kanssa.

Taas yhden Team Dinnerin päätteeksi molemmat menivät vielä naapurinpoikien kotiin jatkamaan hiihtojoukkuekavereiden kanssa. Pikku-O tuli aika pian kotiin, mutta Iso-O:lla meni myöhäiseksi, vaikka oli isoa kilpailua edeltävä ilta. Ei kai siis kovin ihme, että tulee nukuttua pommiin aamuisin.

E:akin näkyy ja kuuluu

E kävi meillä muutama viikko sitten viimeistelemässä epäämiskirjeensä (Social Security Denial Letter) ja saamassa sen postiin, leikkauttamassa hiuksensa, ja syömässä kanssamme ravioleja. Oli kiva. Perinteisesti veimme hänet taas yhdessä kampukselle.

BC:lla oli Family Weekend, mutta se meni meillä kaikilla ohi. Mina olin harmillisesti töissä, Pikku-O:lla oli lauantaitreenit samaan aikaan Charlesriverin rannalla, ja Iso-O nukkui pommiin.

Olin E:n kanssa yhteydessä lähes päivittäin heidän ensi vuoden vuokra-asuntoonsa (ks. yllä) sekä ajokortin hankintaan liittyen (sivumennen sanoen, asia etenee. Epäämiskirje saapui ja E on saanut kaikki liitteet kasaan. Hänen pitää lukea 150 pituinen kirjanen. Vien hänet ensi perjantaina RMV:lle testiin - siitä lisää sitten seuraavalla kerralla). Minua ei varsinaisesti haittaa, että E:lla on ollut äidille asiaa. Oli silti kuitenkin erityisen kiva, kun hän soitti spontaanisti ihan vain soittaakseen verukkeella kannattaako ottaa influenssa- ja koronabuusterirokotteet kun ne annetaan ilmaiseksi BC:lla. Ihana. Vastasin tietysti ettei kannata, on paljon parempi tehdä asiasta hankala ja yrittää sopia ne otettavaksi kampuksen ulkopuolella. :) Hän varasi maanantaille 24. lokakuuta ajan BC:lle.

Meille kolmelle muulle varasin ajan molempiin rokotuksiin (influenssa- ja koronabuusteri) 12. lokakuuta. Minun pitää työn johdosta ottaa influenssarokote, mutta koronabuusteri ei ole pakollinen. Saisin influenssarokotteen helposti työpaikallani, mutta koronarokote pitäisi kuitenkin käydä erikseen ottamassa (jos siis sen haluaa - haluan). Lastenkin on suositeltavaa (mahdollisesti jopa pakollista?) ottaa influenssarokote. Näin lyön kaksi (tai kuusi?) kärpästä yhdellä iskulla. 

Uutisia läheltä ja vähän kauempaa

Newtonissa tapahtuu. Lintukodossamme on tapahtunut murha. 64-vuotias mies kuoli 43-vuotiaan aasialaisnaisen käsittelyssä miehen syytettyä naista $40000 varastamisesta väärennetyillä shekeillä. Poliisit löysivät miehen kolmannen kotikäynnin aikana. Nainen oli käärinyt hänet verhoon ja peittänyt rakennusmateriaalin alle. Sellaista.

Uutisissa on seurattu hurrikaaneja, joista Fiona rytisteli Atlantin puolen Kanadaan ja Ian moukaroi Floridan oikein kunnolla. Iso asia on ollut hullu-Putinin ilmoitus Ukrainan neljän itäisen alueen liittämisestä Venäjään sekä ydinaseiden käyttämisen mahdollisuus. Yhdysvalloissa lähestyvät ns. Midterm-vaalit. Kaikenlaista lokaa on heitelty. Tulos voi olla vaikka minkälainen.