Covid 19 - Ennen Halloweenia kotona, koulussa ja kilpailuissa

Samoin kuin vuotta aiemmin, hankin kaksi kurpitsaa, molemmille taiteilijoille omansa. Iso-O lähti perjantai-iltana ystävälleen kurpitsa kainalossa ja saapui takaisin hienon tekeleen kanssa. Sen nimi on "School Picture Day" (kuvassa oikealla). Seuraavana aamuna löysin keittiöstä toisenkin kaiverretun kurpitsan ja aikamoisen sotkun. Pikku-O oli saanut isosiskoltaan kimmokkeen ja tehnyt omansakin valmiiksi juuri sopivasti ennen Halloweenia. Tämä kurpitsa on kauhuelokuvan (geneerinen, ei spesifi) pahis, hän kertoi minulle.

Annoin molemmille pienet huonekasvit hoidettavaksi. Kasvit ovat aavikkokasveja, joten vähän vähäisempi huolenpito pitäisi riittää. Iso-O:n kasvi on hänen pöydällään ja toistaiseksi hengissä. Pikku-O:n kasvi hävisi johonkin. Kun kyselin perään, se löytyi hänen Suomen lipulla peitetyn ikkunansa ikkunalaudalta. Toisin sanoen, se ei ollut kenellekään muulle näkyvissä kuin naapurille. Ehdotin sen ottamista työhuoneen pöydälle, jossa se ilahduttaisi sekä minua että häntä aina pelatessaan. Se säilyi siinä viikon verran ja hävisi sitten uudelleen. Hän oli lukenut jostain, että kasvin kuuluu olla etelä-länsi-ikkunalla, ja oli vienyt sen takaisin lipun taakse piiloon. Kävimme keskustelun läpi uudelleen, ja se palasi työpöydälle ottamaan vastaan aamuauringon, ja ilta-auringon säteet. Paitsi että viikonloppuna se matkusti auringon mukaisesti työhuoneesta pesuhuoneen ikkunalle ja sieltä ala-aulan ikkunalle. Ilahduttihan se toki niissäkin paikoissa. Kannoin kuitenkin illan päälle takaisin työhuoneeseen.

Iso-O:n hakuprosessia ja muutakin

Iso-O kamppaili College Essay:n kirjoittamisen kanssa. Se huolestutti minua jonkin verran, sillä essee on yksi tärkeimpiä hakemisen osioita. Sen ensimmäinen kokonainen versio oli yllättävän hyvä. Teksti alkaa 3-vuotiaan Iso-O:n missiolla pelastaa perheensä sienien hyökkäystä vastaan Lapin mökillä ja laajenee kuvailemaan hänen kasvunsa oman elämänsä johtajaksi. Teksti oli aikamoinen raakile vielä viikko ennen ensimmäisten hakemusten lähettämista, mutta muotoutui hieman paremmin luettavaan muotoon ja monien versioiden jälkeen oli valmis. Prosessissa olivat avuksi Martha ja E. Iso-O lähetti tekstin heille molemmille ja kävi puhelimitse läpi sen hyvät puolet ja haasteet. Hän suunnitteli antavansa tekstin latinanopettajansa luettavaksi, mutta opettajan vastaanotolla oli aivan liikaa muita ihmisiä, ja se sitten jäi. Hyvä puoli tässä suunnitelmassa oli se, että hän joutui panostamaan sen luettavuuteen, jotta olisi kehdannut antaa sen tälle todella tiukalle opettajalleen.

Portfolioon hän laittoi kaksi isoa kategoriaa - kollaasit ja virkkausprojektit. Ehdotin piirrustuksia ja muita taideteoksia, mutta ne eivät olleet hänen mielestään tarpeeksi hyviä. Portfolion kasaamisen aikaan mieleen tuli koko ajan uusia tekeleitä. Niitä on muutaman viime vuoden aikana todella tullut tehdyksi. Hän sai palautetta yhdeltä Southin taideopettajalta, ja siitäkin tuli oikein hyvä.

Jokainen yliopisto huomioi Common App:in tiedot ja siellä olevan College Essayn, mutta ihan jokaisella niillä on kaikenlaista muutakin. Yleensä muutama 150-400 sanan essee erilaisista sekä hakijaa että hänen maailmankuvaansa testaavista asioista. Yhden kohdalla en pystynyt olemaan objektiivinen; hän luki minulle BC:lle vaaditun 400 sanan esseen henkilöstä, jonka kanssa hän kokee käyvänsä tärkeää dialogia. Se henkilö olin minä. <3. 

Ensimmäiset hakemukset on nyt lähetetty, kaksi päivää ennen deadlinea. Ne menivät Yale-yliopistoon (Single Choice Early Action) ja Boston College:en (Regular Decision, mutta hakemalla jo nyt tulee huomioiduksi Gabelli Presidential Scholarship Programiin, ohjelmaan, johon valitaan 18 vuosittain, ja josta hyötynä olisi stipendi opintojen kattamiseksi). Ensimmäisen lähettämisen jälkeen muistin, että ulkomaalaisena hakijana hakemusmaksu kiertää Lontoon kautta ja ottaa siitä pienen lisämaksun. Sen jälkeen siirryin käyttämään matkaluottokorttiani, jonka avulla moisen harmin voi kiertää. Sillä sitten jatkossa. Nyt voi pitää muutaman päivän vapaata, mutta aika pian tulee USC ja mahdollisesti Georgetown eteen. Ja sitten alkaakin loppuvuosi ja kaikki muut painaa päälle. 

Iso-O ilmoittautui AP-testeihin (AP=Advanced Placement, tarkoittaa College tason kurssien loppukokeita, hyväksytään joissain yliopistoissa osaksi perusopintoja). Hänellä on tänä vuonna 4 ko. kurssia, ja niiden päätteeksi oletetaan, että testit tehdään. Testit ovat toukokuussa parin viikon sisään, puolipäiväisiä, jotkin niistä peräkkäisinä päivinä. Hän tulee tekemään French-, BC Calculus-, Statistics- and Psychology-testit. Kaikissa rittää hommaa.

Toinen kouluun liittyvä, mutta samalla tavalla hieman perusopetuksen ulkopuolinen testimahdollisuus on Biliteracy-testi, tai siis testi jonkin muun kuin englannin taidosta. Iso-O ilmoittautui ranskankokeeseen. Hän mietti suomea, mutta se olisi tarkoittanut erityisjärjestelyitä, ja latinaa, muttei saanut aikaiseksi ennen deadlinea, joten ranska se nyt sitten tulee olemaan. Aivan hyvä. Tekemistä on hänellä riittämiin.

Iso-O:n oikomishoito ei loppunutkaan ihan vielä. Hän sai 10 viikon ajaksi muotit, joita kuuluu taas käyttää koko ajan ennenkuin käy hakemassa pitkäaikaisen yömuotin. Hän otti tämän epätyypillisen rauhallisesti ja kommentoi hampaidensa olevan jo nyt niiiiiiiiiiin paljon paremmat kuin vuosi sitten. Viisaudenhampaat kurkistavat toisella puolella suuta. Niillekin pitää jossain välissä tehdä jotain. Pöh.

Juoksemista ja siihen liittyvää ja liittymätöntä

Pikku-O:n kantapää on vaivannut. Pienen helpotuksen aiheutti uusiin lenkkareihin siirtyminen sekä samanikäisen joukkuekaverin kommentti hänen olevan "heel striker" johtaen vakavaan yritykseen muuttaa juoksuasentoaan. 

Poikien joukkueen perinteinen puuhun raapustamis- ja kynttilänsytyttämistapahtuma Cold Spring Park:issa (johon on kiellettyä mennä pimeällä) oli Pikku-O:n ensimmäinen. Nyt hän tietää, mihin E hävisi neljän vuoden ajan. Me muut emme tiedä - paikka on salaisuus.

Team Dinner oli tällä kerralla hiustenvärjäysteemalla. Perinteiden mukaisesti poikien Varsity Team (7 poikaa, E neljästi oman High School uransa aikana) värjäsi tukkansa vitivalkoiseksi ja tyttöjen kaikki halukkaat latvansa pinkiksi. Iso-O oli tällä kerralla hieman harmissaan, sillä Home Coming-juhla oli seuraavana päivänä, ja antoi vain aivan latvankärkensä värjätä. Niistä tuli mielestäni kivat, eikä häntäkään enää liikaa harmittanut.

Home Coming-juhla oli lauantaina 22. lokakuuta Southilla. Se on ikäänkuin mini-Prom. Pukukoodi oli cocktail dress, mikä Iso-O:n kohdalla tarkoitti yhden vanhan pitkän mekon lyhentämisen hakaneuloilla noin 30 cm lyhyemmäksi. Siitä tuli kiva, ja jopa minun mielestäni tarpeeksi pitkä. Hän lähti ensin Marthalle valmistautumaan ja sieltä yhdessä juhlaan, josta jo ennen yhdeksää House of Tandoor-ravintolaan illalliselle, edelleen Marthan kautta Benin kyydillä Sylville jatkoille, ja yömyöhällä kotiin. Itse Home Coming oli ollut aika minimaalinen, lähinnä tanssimista ystävien kanssa, ja ei kovin juhlava edes. 

Molemmilla juoksijoilla oli lauantaitreenit ennen viimeistä kisaa muualla kuin Southilla. Pikku-O pääsi Codyn äidin kyydillä jo ennenkuin heräsin klo 7 Cambridge Fresh Pondille, jossa joukkue juoksi viikon pitkän juoksunsa. Iso-O:n kanssa lähdimme hieman myöhemmin, klo 9 kohti Franklin Parkia, jossa Southin tyttöjen lisäksi oli muitakin perjantain Dual County League-koulujen joukkueita tutustumassa reittiin. Ainakin Cambridge, Concord Carlisle ja Boston Latin näkyivät. Iso-O:n treenien (valmentajan puhe, lämmittelylenkki, 3 x mäkiosuus, 3 x metsäosuus, ja viilennyslenkki) aikaan minä ensin kävelin reitin läpi, sitten juoksin sen (5k), ja lopuksi kävelin uudelleen, ja olin valmis vain hieman ennen häntä. Hyvä mieli jäi. Juoksin tavanomaista nopeammin, keli oli upea aurinkoinen ja lämmin syyskeli, ja Iso-O ilahtuneena aina heilutti, kun juoksin ohi. 

Kauden viimeinen koko joukkueen kisa DCL Franklin Parkissa oli perjantaina 28. lokakuuta. Lähdin töistä klo 12.30, ajoin BC:lle, josta otin E:n kyytiin, ja ajoimme paikalle. Nuoremmat eivät tienneet, että hän on tulossa. Kun kävelin E:n kanssa kohti Southin porukoita, Iso-O kirjaimellisesti hyppelehti kohti E:a kasvot leveässä hymyssä. Minua hän ei huomioinut lainkaan. Pikku-O:kin näytti aika iloiselta. Iso-O juoksi ensin Varsity tyttöjen kisassa. Hänellä ei näyttänyt menevän hyvin lainkaan. "Iso-O, you are going backwards!!" huusi isoveli, ja jatkoi:"Pain cave". Hän sijoittui joukkueensa viidenneksi, mikä on hänen heikoin suorituksensa tähän saakka, mutta aika oli yksi hänen parhaistaan (21:25; 5k). Pikku-O juoksi Freshman-Sophomore-kisassa aloittaen pakan keskiväliltä, mutta melkoisen loppukirin johdosta sijoittui noin sadan juoksijan joukossa 10. sijalle ajalla 11:47 (3k). Hienosti menneen kauden johdosta Pikku-O valittiin ensi viikon Wrenthamin kutsukisojen Freshman-sarjaan yhtenä viidestä freshmanista. Southin poikien Varsity tuli toiseksi, Junior Varsity ensimmäiseksi, ja Fresh-Soph ensimmäiseksi omissa sarjoissaan. Southin tyttöjen Varsity tuli neljänneksi, Junior Varsity ensimmäiseksi ja ja Fresh-Soph ensimmäiseksi. Upeasti siis meni koululla kokonaisuudessaan.

E:n ajokorttiasioita ja muutakin

E ymmärsi yhtäkkisesti, että ongelma ajokortin kirjallisen osion tekemisen kanssa liittyi siihen, että hän oli jo vuosi sitten RMV:n kanssa tekemisissä vanhan passin tiedoin. Kun hän nyt sitten uuden passin tietojen sijaan loggasi sisään systeemiin vanhalla, hän pääsi tekemään kirjallisen osion, pääsi siitä helposti läpi, ja on nyt sitten harjoituslupien haltija. Niiden kanssa hän saa laillisesti ajaa minun kanssani ja minun vakuutuksellani aina ajokokeeseen saakka. Hieno homma! Nyt ei sitten kuin harjoittelemaan. Siihen tuli mahdollisuus Franklin Parkissa olleen DCL-kisan jälkeen. Kävin kisan päätteeksi E:n kanssa ajelemassa ensin tyhjähköllä parkkipaikalla, mutta sitten liikenteen mukana. Meni oikein hyvin siihen nähden, että edellisestä kerrasta on 1,5 vuotta aikaa. Liikenteessä minua kyllä alkoi jännittää sen verran, että pyysin vaihtamaan kuskia ennenkuin ajaudumme monikaistaiselle perjantairuuhkatielle. Ensi kerralla sitten.

E sai omat rokotteensa (influenssa ja koronan bivalentti) sekä joutui jälleen sattumanvaraisesti valittuna huumetestiin. Hän joutui lisäksi tekemään posterin alkoholin haitoista osuttuaan bileisiin, joihin oli tehty ratsia, ja joissa oli - yllättäen (not) - alkoholia ollut tarjolla (alkoholin laillinen raja täällä 21 vuotta). Syyllistymättä kukkahattutätiajatteluun tässä viimeksi mainitussa totean, että hänellä oli huono tuuri. Samana iltana hän oli itsekseen katsonut jalkapallo-ottelua, ja mennyt siksi ko. bileisiin tunteja myöhässä, vain noin 15 minuuttia ennen ratsiaa. Se oli hänen kohdallaan onneksi otettu huomioon lieventävänä asianhaarana. Suhtautuvat nimittäin aika ankarasti alkoholiin kampuksella.

Lähiseudulla tapahtuu

Olin jättänyt etuverannalle pahvilaatikollisen poismenevää tavaraa. Se ei ollut enää siellä, kun kävin postia hakemassa. Tuntui vähän epämiellyttävältä - ei siinä mitään lappua "ota tästä" ollut. Joku oli vain nähnyt tilaisuuden tulleen ja napannut mukaansa. Mitään harmia ei varsinaisesti aiheutunut, sillä pois ne olivat menossa, mutta silti. Kävin kurkistamassa autotalliin, josko polkupyörät, ruohonleikkuri ja talvirenkaat olisi viety nekin, mutta ei onneksi. Seudullamme on ollut tavanomaista enemmän varkauksia. Jopa sellaisia, joissa auton pohjasta on poistettu katalysaattori. Näitä viimeksi mainittuja on ilmoitettu 13, mutta niitä on varmaan paljon enemmän. Kamalaa.

Lusikkalaatikosta löytyi taas hiirenkakkaa. Tätä ei tule tästä talosta poismuuttaessa ikävä.