Covid 19 - Monenlaista hurrikaania

Kotiin ja asumiseen liittyvää

Ensimmäiseksi joutunen hieman avautumaan. Olen tulossa todella nostalgiseksi. Puhuimme tästä talosta lähtemisestä, ja lapset ovat siihen reagoineet omalla tavallaan tunteikkaasti. Niinpä olen itsekin hahmottamassa, että olemme todellakin lähdössä kodista, joka on ollut meille kaikille - minä mukaanluettuna - pisin asumisjakso ikinä samassa asunnossa. Jokainen juttu on "viimeinen". Kuten esimerkiksi lämmityksen päällelaittaminen 22. syyskuuta. Yhyy!

Vuokraemäntä siis vahvisti, että vuokrasopimuksemme todellakin päättyy toukokuun viimeinen päivä. Hän ei siis jatka sitä kuukautta pidempään, mikä olisi ollut meille Iso-O:n kesäkuisen valmistumisen johdosta sopivampi. Syynä on se, että hänen 'pitää' aloittaa keittiö- ja pesuhuoneremontit 1.6. Ei oikeasti pidä, mutta hän on fiksoitunut tähän ajatukseen. Niinpä minä aktivoiduin meidän uuden kodin löytämiseksi. Sain vinkkejä muutamasta hyvästä vuokravälittäjästä, ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ei ole tapahtunut vielä oikeasti mitään, lähinnä siksi, etten ole laittanut viestiä kenellekään. E oli samanlaisessa hommassa, sillä hänen pitää juniorivuoden aikana asua kampuksen ulkopuolella. 4 pojan joukolla etsivät ja löysivät sopivan Boston Collegen lähiseudulta ja niinkuin edellisessä postauksessa totesin, yhden omakotitalon alakerta on nyt sitten heidän valintansa. Siihen liittyi kaikenlaisia kiemuroita, joihin jouduin minäkin osalliseksi.

Minä harmittelin autoni etulampun palamista. Olen hieman pettynyt autokorjaamooni, sillä luulen lampun olleen palanut jo ennen 75k tarkastusta. Lamppu on sama joka paloi viime talvena herättäen kysymyksen vähän isommasta ongelmasta. Opiskelin lampunvaihtamista Youtuben avulla itse, ja se näytti melko yksinkertaiselta. Voimani eivät sitten kuitenkaan riittäneet. Auto pitää käyttää uudelleen korjaamolla. Iso harmi, sillä katsastus on lähestymässä, eikä se tällaisenaan mene läpi. :( Sakotkin voin saada, jos poliisi huomaa.

Koululaisten ensimmäinen 3 päiväinen viikonloppu oli syyskuussa Rosh Hashanahin osuessa maanantaille 26. syyskuuta. Minulla oli täysi työpäivä. Pikku-O teki hienon suklaakakun modifioimalla aiemmista resepteistään, sekä bravuurinsa tiramisukakun. Herkkuja riitti melkein viikoksi. Iso-O tapasi ystäviään eri paikoissa, mm. omassa huoneessaan aina puolille öille saakka, kun yritin itse nukkua. Sovimme sittemmin, että klo 21 jälkeen ystavien kanssa sopii siirtyä alakertaan jatkamaan. Koululaisten seuraava vapaa oli keskiviikkona 5. lokakuuta Yom Kippurin johdosta. Pikku-O säteili kertoessaan, kuinka kiva on asua Newtonissa, jossa on kristittyjen lisäksi niin paljon juutalaisia - kouluissa noudatetaan molempien juhlapäiviä lisäten vapaata. Nyt alkoi taas kolmipäiväinen viikonloppu. Maanantaina on "Indigenous People's Day" (entinen nimi: Columbus Day). Minäkin olen vapaalla, kun päivystysvapaani juuri alkoi.

Olin miljardööri-illallisella Bostonissa. Kirjaimellisesti. Laheyn Neurologian professuurin kustantaa Irwing Oil:in omistajasuku. Olin toukokuussa 2019 samalla illallisella. Vuosittain - koronaa lukuunottamatta - he järjestävät usean ruokalajin illallisen jossain Bostonin hienoista ravitoloista neurologian klinikan rajoitetulle porukalla. Minä en oikeasti kuulu aivan ydinporukkaan, kun en ole varsinaisesti johtotehtävissä, mutta luulen saaneeni kutsun, kun Barbara, stroke division chief, ei päässyt. Tänä vuonna, kolmen vuoden tauon jälkeen illallinen järjestettiin Four Season Hotels:in kuudennen kerroksen sisäterassilla lämpöisessä syysillassa. Illallinen sattui olemaan päivystysviikkoni päätteeksi. Erikoinen sattuma tapahtui. Tapasin samana päivänä Laheyssa nykyään todella harvoin käyvän entisen johtajan, joka minut tavattuaan ohimennen kertoi lähtevänsä ko. illalliselle hieman myöhässä lastenhoitovuoronsa päätteeksi klo 17.30. Tämä lastenhoitopaikka (lapsenlapset) sattuu olemaan kahden talon päässä meidän kodistamme. Olin ajatellut mennä metrolla, mutta huomasin kysyväni, josko voisin hypätä kyytiin. Se sopi. Niinpä sain kyydin johtajatason tyypiltä omalta kotioveltani hotellin ulko-ovelle. Juteltavaa meillä riitti helposti koko 40 minuutin (niin kauan se ruuhkassa kesti) ajaksi. Meitä oli juhlassa miljardööripöydän lisäksi vain 3 noin 6-8 hengen pöytää. Söimme 4 ruokalajin illallisen puheilla höystettyinä. Itse Arthur Irwing (joka on 92-vuotias) oli sen verran huonovointinen matkustettuaan New Brunswickistä, että jäi tyttärensä Sarah Irwingin (CEO) kanssa hotellihuoneeseen, ja vain vaimo Sandra osallistui. Illallisen päätteeksi sain kyydin Actonissa asuvalta työkaveriltani Sidilta hänen hienolla Tesla-autollaan. Kiva ilta.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O:n kirjastokortin uusiminen ei mennytkään liian jouhevasti. Kun sitä piti lähteä uusimaan, kävi ilmi, että se on hukassa. Hän oli omien sanojensa mukaan jättänyt sen pöydälleen silloin, kun hän tyhjensi lompakkonsa Suomi-lomaa varten. Huoh! Kirjoja lainataan nyt äidin kortilla, silloin kun lainataan.  

Pikku-O:lla on ollut hämmästyttävän vähän läksyjä. Ne on aina jotenkin muka vain tehty. Muut äidit valittelevat läksyjen isoa määrää. Alkoi vähän mietityttää. Codyn ja Cooperin äiti kertoi, että Pikku-O:lle oli yhtenä sunnuntai-iltana selvinnyt Cooperin kanssa keskustelun yhteydessä, että englanninläksy oli tekemättä - hän ei ollut siitä aiemmin kuullutkaan. Ja matematiikan ensimmäisestä testistä tuli 16/22 ("It's very bad!" kommentoi isosisko), kun hän oli "unohtanut" laittaa opettajalle nähtäväksi, miten oli vastauksiinsa päätynyt. Hmm. Ikäänkuin tämä olisi ollut ensimmäinen kerta ikinä, kun matematiikassa pitää kirjoittaa jotain muutakin kuin vastaus. Yritän siis edelleen löytää toimivaa tapaa tukea tätä koululaista omissa hommissaan. Vielä en  - selvästi - ole tapaa löytänyt.

Iso-O:n kaikenlaista

Iso-O oli Mayan syntymäpäivillä Bostonissa hänen äitinsä tarjoamalla illallisella. Tytöt olivat sopineet, että pääsevät Abbyn kyydillä. Kello meni eteenpäin, eikä Abbystä kuulunut mitään. Syynä tähän oli se, että sattui olemaan lauantai, ja Abby sapatin johdosta ilman puhelintaan aina auringonlaskuun saakka. Nätisti kysyen Iso-O sai minut kyydin tarjoajaksi. Haimme Alin, joka oli odottanut samaa kyytiä. Kun olimme melkein hänen luonaan, Abby soitti - ja pyysi kyydin itselleen mainitsematta mitään lupauksestaan tarjota kyyti tytöille. No, haimme, vaikka hän asuu tasan tarkkaan väärässä suunnassa ja toi matka-aikaan 10 minuuttia lisää. Ajoimme Bostonin North Endiin. Jo pari kilometriä ennen ravintolaa matka hidastui kävelyvauhdiksi ja hitaammaksikin, kun niin paljon autoja oli liikkeellä. Kun viimein lähestyimme ravintolaa, kävi tytöille ilmi, ettei siellä mitään varausta ollutkaan, vaan varaus oli johonkin ihan toiseen. Sellaista tyttöjen suunnittelua ja kommunikointia. Pysäytin auton pieneen väliin, ja annoin heidän hieman googlata. No, oikea ravintola oli onneksi melko lähellä. He hyppäsivät autosta ja kävelivät loppumatkan. Se oli nopeampaa. Minulla meni helposti 15 minuuttia vain siihen, että pääsin North Endin kapeilta kaduilta ulos. Harmistumisen sijaan otin matkan mahdollisuutena. Sain katsella iloista elämää lukuisien italialaisravintoloiden terasseilla kauniissa North Endissä, sen jälkeen ihailla Boston Downtownin taloja, Charles Riveria, Fenwayn aluetta, Longwoodin aluetta, ja sain nostalgisesti ajaa yli 5 vuoden takaisen työmatkani BIDMC:lta kotiin. Kun saavuin kotiin, oli Pikku-O jo vähän huolissaan - vientimatkaan oli kulunut melkein 2 tuntia. Seuraavana päivänä kuulin Iso-O:lta, että mukavaa oli ollut, ja saman vaikutelman sain Instagram-postauksestakin.

Jo seuraavana päivänä hän meni Marthan, Sarahin ja heidän äitinsa kanssa elokuviin (See How They Run). Oli ollut hyvä, sekä elokuva, että ilta.

Sitten hän pyöräili E:n luokse piirtämään heidän taitospöytäänsä. Luvan kanssa toki. Sain kuvan töihin.

Iso-O:n kaapista löytyi oikea mato/ötökkähyökkäys. Todennäköinen syyllinen on hänen ilmaisena Swap Shopista ottamansa langat. Aika yököttävää. Mietimme erilaisia strategioita. Helpoin olisi tappaa kaikki madot pakkasessa, mutta kun se ei ole nyt vaihtoehto, niin päädyimme laittamaan langat pesukoneeseen ja kuivausrumpuun silläkin uhalla, että tuloksena olisi ollut iso määrä samanväristä lankaa. Värit kuitenkin säilyivät. Aikamoisen naurun sen sijaan aiheutti, kun kuivausrummusta tuli ulos yksi, todella iso, kuivausrummun kokoinen, lankapallo monen lankakerän sijaan. Kuivausrumpu oli sellaisen meille pyöritellyt.

Iso-O:n oikomishoito on edennyt vaiheeseen ylläpito. Jouduin allekirjoittamaan lomakkeen, jossa hyväksyin oikomishoidon päättymisen. Parin viikon sisään käynnistä piti tulla yömuotit, joita on tarkoitus käyttää pitkäaikaisesti. Peruivat hakuajan - eivät ole vielä saapuneet. 

Iso-O on täyttänyt yliopistohakemuslomakettaan. Aivan viimeistä Deadline:ia edeltävänä iltana laitoimme todistuspyynnöt koululta hänen lomakkeeseen ilmoittamiinsa yliopistoihin. Vaivalloisesti hän sai listan tehtyä. Siihen kuuluvat: Yale, Harvard, Princeton, Brown, Cornell, UPenn, Dartmouth, Boston College, Stanford, USC, Georgetown, Emory, Tufts, Northeastern, ja Middlebury. Hän aikoo hakea niistä yhteen ennen muita ("Early Decision" - tuloksen kuulee ennen joulua). Todennäköistä toki on, ettei tärppää. Mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että voi olla tärppäämättä lainkaan, jos listalla on vain huippukouluja. Tätä varten hän yritti hikisesti miettiä, mihin hän voisi ajatella menevänsä ja mihin rahkeet voisivat riittää. Ongelmana on se, että matami ei ole yhtään ottanut opinahjoista selvää. Hän soitti E:llekin, joka antoi todella suoraa palautetta Iso-O:n valmistautumattomuudesta. Kuuntelin korvat punaisena vieressä, kun veljeltä tuli mielipide toisensa jälkeen pikkusiskolle melkoisella intensiteetillä. Hetken räyhättyään, hän istui oman tietokoneensa äärelle ja alkoi siskoa auttaa organisoitumaan. Saimme yhteistoimin todistuspyynnöt menemään 15 yliopistoon Yhdysvalloissa, pääosin itärannikolla. Samalla hän hieman - paino sanalla hieman - otti selvää lähinnä Brittein saarten vaihtoehdoista. Hänelle kävi aivan samalla tavalla kuin veljelle kaksi vuotta aiemmin. Oxford tai Cambridge jäävät hänelläkin kokematta, kun hakemus pitäisi jättää nyt. Edinburgh häntä edelleen kiinnostaa, kun sinne voi hakea myöhemmin. Ja Suomi, kun sekin on myöhemmin. 

Hakemusten lisäksi Iso-O on ollut koulussa aika kovilla. Läksyjä on ollut paljon aina pikkutunneille saakka. Useammin kuin kerran hän on nukkunut pommiin ja lähtenyt kotoa salamannopeudella aamupalaa syömättä, valot omaan huoneeseen ja vessaan päälle jättäen, ja etuoven auki unohtaen.

Kilpailuja on ollut useita

Kauden toiset kisat olivat Actonin Nara-puistossa. Kilpailumatka oli 2.8 mailia (4.5 km). Pikku-O juoksi 14. nopeimman ajan JV-kilpailussa keskinopeudella 6:18 minutes/mile kokonaisajalla 17:36, ja Iso-O joukkueensa 3. nopeimman ajan Pikku-O:ta hitaammin ajalla 18:52. Tama fakta oli meille kaikille melkoinen yllätys. Pikku-O:sta alkaa kuoriutua aikamoinen kipittäjä.

Kauden ensimmäinen iso kisa oli Rhode Islandissa (Ocean State Invitational). Pikku-O lähti klo 6:30 bussilla, me Iso-O:n kanssa klo 7:15 autolla perässä. Pikku-O juoksi yhteensä kuuden South Freshmanin kanssa 4km-radan, sijoittuen 49. sijalle yhteensä 207 kilpailijasta ajalla 15:47 keskinopeudella 6:21 minutes/mile. Iso-O juoksi 5km Varsity-kisassa sijalle 35. yhteensä 157 juoksijasta ajalla 21:18 (oma paras) keskinopeudella 6:51 minutes/mile. Southin tyttöjen joukkue oli Varsity-kisan 3. paras - saivat siitä erityismaininnan ja laatan. Kohtuullisen iloisia olivat molemmat. Ja minulla oli myös oikein mukava päivä katsomassa sekä heidän että muiden Southin juoksijoiden kilpailuja. Kelikin oli kohdillaan.

Neljännet kisat olivat kotikisat Cold Spring Parkissa Concord-Carlisle ja Bedford kouluja vastaan. Molemmilla meni taas oikein hyvin. Iso-O yllätti tulemalla joukkueensa toiseksi ajalla 16:54 min matkalla 2.8 mailia (4.5 km). Pikku-O tuli oman JV-joukkueensa kahdeksanneksi ajalla 20:11 min matkalla 3.1 mailia (5km). Kaksi Pikku-O:n kavereiden äitiä kertoi, kuinka kaverit olivat kodeissaan ihmetelleet, kun Pikku-O:sta on tullut niin nopea.

Viidennet kisat olivat jälleen kotikisat Cold Spring Parkissa Westford Academya vastaan. Pikku-O oli kisoja edeltävästi ensimmäisen kerran valmentajan viestissa nostettu JV-juoksijoiden "Front Line" porukkaan. Hänellä ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, sillä jo alkumatkasta piikkareiden nauhat aukesivat ja moni hitaaampi meni ohi. Aika 20:34 min ei häntä oikein tyydyttänyt. Iso-O:lla sen sijaan meni oikein hyvin. Hän tuli jälleen joukkueensa toiseksi uudella omalla ennätyksellään ajalla 16:44 min samalla 4.5 km matkalla. Kilpailun jälkeen nuoremmat huomioivat seniorit ilmapalloin, julistein ja verkkarihousuin. Iso-O saapui kotiin jättipallojen kanssa.

Taas yhden Team Dinnerin päätteeksi molemmat menivät vielä naapurinpoikien kotiin jatkamaan hiihtojoukkuekavereiden kanssa. Pikku-O tuli aika pian kotiin, mutta Iso-O:lla meni myöhäiseksi, vaikka oli isoa kilpailua edeltävä ilta. Ei kai siis kovin ihme, että tulee nukuttua pommiin aamuisin.

E:akin näkyy ja kuuluu

E kävi meillä muutama viikko sitten viimeistelemässä epäämiskirjeensä (Social Security Denial Letter) ja saamassa sen postiin, leikkauttamassa hiuksensa, ja syömässä kanssamme ravioleja. Oli kiva. Perinteisesti veimme hänet taas yhdessä kampukselle.

BC:lla oli Family Weekend, mutta se meni meillä kaikilla ohi. Mina olin harmillisesti töissä, Pikku-O:lla oli lauantaitreenit samaan aikaan Charlesriverin rannalla, ja Iso-O nukkui pommiin.

Olin E:n kanssa yhteydessä lähes päivittäin heidän ensi vuoden vuokra-asuntoonsa (ks. yllä) sekä ajokortin hankintaan liittyen (sivumennen sanoen, asia etenee. Epäämiskirje saapui ja E on saanut kaikki liitteet kasaan. Hänen pitää lukea 150 pituinen kirjanen. Vien hänet ensi perjantaina RMV:lle testiin - siitä lisää sitten seuraavalla kerralla). Minua ei varsinaisesti haittaa, että E:lla on ollut äidille asiaa. Oli silti kuitenkin erityisen kiva, kun hän soitti spontaanisti ihan vain soittaakseen verukkeella kannattaako ottaa influenssa- ja koronabuusterirokotteet kun ne annetaan ilmaiseksi BC:lla. Ihana. Vastasin tietysti ettei kannata, on paljon parempi tehdä asiasta hankala ja yrittää sopia ne otettavaksi kampuksen ulkopuolella. :) Hän varasi maanantaille 24. lokakuuta ajan BC:lle.

Meille kolmelle muulle varasin ajan molempiin rokotuksiin (influenssa- ja koronabuusteri) 12. lokakuuta. Minun pitää työn johdosta ottaa influenssarokote, mutta koronabuusteri ei ole pakollinen. Saisin influenssarokotteen helposti työpaikallani, mutta koronarokote pitäisi kuitenkin käydä erikseen ottamassa (jos siis sen haluaa - haluan). Lastenkin on suositeltavaa (mahdollisesti jopa pakollista?) ottaa influenssarokote. Näin lyön kaksi (tai kuusi?) kärpästä yhdellä iskulla. 

Uutisia läheltä ja vähän kauempaa

Newtonissa tapahtuu. Lintukodossamme on tapahtunut murha. 64-vuotias mies kuoli 43-vuotiaan aasialaisnaisen käsittelyssä miehen syytettyä naista $40000 varastamisesta väärennetyillä shekeillä. Poliisit löysivät miehen kolmannen kotikäynnin aikana. Nainen oli käärinyt hänet verhoon ja peittänyt rakennusmateriaalin alle. Sellaista.

Uutisissa on seurattu hurrikaaneja, joista Fiona rytisteli Atlantin puolen Kanadaan ja Ian moukaroi Floridan oikein kunnolla. Iso asia on ollut hullu-Putinin ilmoitus Ukrainan neljän itäisen alueen liittämisestä Venäjään sekä ydinaseiden käyttämisen mahdollisuus. Yhdysvalloissa lähestyvät ns. Midterm-vaalit. Kaikenlaista lokaa on heitelty. Tulos voi olla vaikka minkälainen.