Covid 19 - Ensimmäinen pettymys

Lasten joululoma alkoi. Sitä ennen tapahtui kaikenlaista, josta alla tiivistelmä.

Iso-O:n hakuprosessi

Iso-O:n elämän ensimmäinen isompi pettymys tapahtui 15. joulukuuta, kun Yale pahoitellen ilmoitti, ettei Iso-O ollut hyväksyttyjen listalla. Hän oli monta päivää aiemmin jo alkanut valmistautua tähän todennäköiseen pettymykseen selittämällä sitä pois. Sanoin, että on ok tuntea olonsa surulliseksi ja pettyneeksi. Ei tarvitse selittää pois. Ensivaiheen hakijoita Yale yliopistoon oli 7744, joista 776 hyväksyttiin. Yksin hän ei siis pettymyksensä kanssa ollut. Päähaku on tammikuun alussa, mutta siitä Iso-O on nyt suljettu pois.  

Pettymysilta kului samassa tilanteessa olevien kaverien kanssa kommunikoidessa. Joku oli perustanut Instagramiin Southin Rejection sivun, johon hylkäyskirjeen saaneet olivat laittaneet kuvan kirjeestään ja kommentoineet hauskalla "en olisi halunnutkaan" tyylillä ko. yliopistoa ja sen sijaintia. Kukaan muukaan Southilta ei päässyt Yale:iin tässä vaiheessa, mikä helpotti Iso-O:ta hiukan. 

Ennen pettymystä olimme istuneet sohvalla joka päivä iltamyöhälle. Cornell meinasi ottaa samalla tavalla koville kuin Georgetown, mutta Iso-O sai tunteensa kasaan ja "horrible" teksti muuttui tunnin aikana "this is good" tekstiksi. Alkoi jo pahasti näyttää, että hän luovuttaa, mutta saimme lähtemään.  Edinburgh, Princeton, ja UPenn ottivat aikaa, mutta tulivat kaikki valmiiksi ennen puoltayötä nekin. Pettymysiltana pidimme tauon. Sitten homma jatkui. Listalle ilmestyi kaksi uutta ystävä Mayan ehdotuksesta, George Washington University ja American University, molemmat Washington DC:ssä. Ne, ja UVM sekä UMASS ovat valmiita, mutta lähtevät Iso-O:n mukaan huomenna. Kun istuimme vierekkäin sohvalla jälleen yhden äärellä, sanoi Iso-O:"Aiti, sinä voit mennä nukkumaan, minä tiedän nyt, mitä tehdä". Onnistumisen kokemus! Autoin häntä vielä siten, että tein hänelle CV:n pohjan, jonka hän modifioinnin jälkeen vielä lisäsi hakemuksiin, ja huomenna on sitten aihetta juhlaan. JEEEEE! Lomalle on tarvetta. Aikamoinen puristus!

Kun kysyin, miten hän tekisi asiat toisin, jos voisi siirtää aikaa taaksepäin. Hän sanoi - ja informoi samalla pikkuveljeä - että College Essay pitää tehdä kokonaan valmiiksi ennen seniorivuoden alkua, ja yliopistojen tarjontaan pitää olla tutustunut jo kesällä. Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin! Eikö tämä kuulosta juuri minun sanomiseltani x miljoona? Hän siihen totesi, että "I need to make my own mistakes". Kun sitten kysyin, että miten hän oli ajatellut tämän hakuprosessin oikein toteuttaa, hän sanoi, ettei mitenkään. Olo oli ollut niin lamaantunut. 

Ensimmäinen haastattelukutsu tuli Georgetownilta. Iso-O:n isovanhempien ikäluokkaan kuuluva, isossa pestissä Bostonissa oleva mies toimi tässä tehtävässä. Yliopistot käyttävät haastattelijoina ko. yliopistosta valmistuneita, oli valmistumisvuosi vuoden tai kymmenien vuosien takainen. Haastattelu suoritettiin Zoom:in välityksellä. Iso-O valmistautui siihen hienosti, mietti taustan tarkasti (oma huone kollaasien johdosta), ja oli jännittänyt koko päivän. Se oli mennyt hyvin, alkanut yhteisen asuinkunnan toteamisella ja kestänyt noin 25 minuuttia. Hän oli aktiivisesti itsekin kysynyt kysymyksiä.

Iso-O:n suhdemylläkkää

Iso-O:n ja entisen kaverin välille oli hiihtokapteeni-Benin toimesta järjestetty tila ja aika. Iso-O oli ladannut täysillä omaa pettymystään ko. henkilöön, ja antanut pojan kuulla kunniansa. Hän oli saanut omat sanomisensa sanottua ja oli oikein voimaintunnossa, kun hain hänet ja Pikku-O:n treeneistä. Autossa hän jakoi keskustelun minulle. Kuuntelin ja totesin, että vaikka olen iloinen ja ylpeä Iso-O:n itsensä puolustamiskyvyistä, koin myötätuntoa nuorta poikaa, hänen ymmärtämättömyyttään ja inhimillisyyttään kohtaan. Hän lisäksi kuuli ystävältään, että kaveri oli itkenyt keskustelun jälkeen käytävällä. Illan kuluessa hänen voimaintuntonsa alkoi aavistuksen repeillä. Hän laittoi viestin, jossa totesi edelleen seisovansa sanojensa takana, mutta toivovansa, että asia voidaan nyt jättää taakse, ja että mahdollisen illanvieton osuessa meille, kaveri kokee olevansa tervetullut. Poika vastasi pyytämällä anteeksi, että oli loukannut Iso-O:n tunteita. Iso-O antoi anteeksi. Minä koin asian menneen lopulta paremmin ja luulen, että Iso-O ajatteli samoin. 

 

Pikku-O:n koulua ja hiihtoa

Pikku-O kertoi rauhallisesti ruokapöydässä, että matematiikan testi meni tosi huonosti, kun se pohjautui hänen poissaoloviikkonsa aikana opittuihin asioihin. Iso-O tähän välittomästi reagoi, että ei noin sovi toimia, pitää ottaa selvää asioista, pitää osata olla asioiden päällä. Kertasin itse jälleen kerran, että High School aikana on tarkoitus kasvaa omista asioistaan huolehtivaksi nuoreksi, eikä odottaa ohjeiden tulevan muilta. Hän hermostui ja poistui lopulta paikalta. Kävin kysymässä, tarvitseeko hän apua asioiden hoitamisen kanssa, ja hän ohjasi minut ulos huoneestaan. Seuraavana aamuna hän tuli halaamaan ja sanoi etten saa sanoa mitään. No, osoittautui, että koko spektaakkeli oli tarpeeton. Hän sai testistä 92/100. Ei se mennytkään niin huonosti. Hämmentyneenä joudun toteamaan, että vaikka minulla ei ole mitään käsitystä, miten hän kouluhommansa hoitaa, selvästi ne jotenkin hoituvat.

 

Ensilumi satoi 11. joulukuuta jättäen lumen maahan useaksi päiväksi. Se suli pois, mutta sen verran kylmää on ollut, että ensimmäinen hiihtotreeni oli maanantaina ennen joululomaa, eikä loman jälkeen, niinkuin aiemmin. Pikku-O hiihti muiden aloittelijoiden kanssa ilman sauvoja. Iso-O opasti häntä oikean tekniikan osalta. Seuraavana päivänä hän oli hiihtänyt 2 mailia (yli 3 kilometriä). Hän on lähes yhtä innoissaan kuin siskonsa.

 

Töissä

BLS (Basic Life Support)-korttini oli taas menossa pois voimasta. Aivan viimeisellä viikolla heräsin asiaan, ja mahduin vuoden viimeiseen koulutukseen 19. joulukuuta, joka sattui olemaan erikoistuvien poliklinikan vastuulääkärinä olovuoroni. Koulutus on AHA (American Heart Association):n sponsoroima, mutta Laheyn ostama ja sairaalan tiloissa järjestettävä pakollinen osa työn jatkumiseksi, jos nimikkeenä on mikään vähänkään potilastyössä oleva. Nyt on kaksi vuotta aikaa ennen seuraavaa. Koulutukselle oli varattu 3 tuntia, mutta siihen meni vain 2, joten ehdin hyvin erikoistuvia kaitsemaan.

 

Kotona

Waltham Services kävi laittamassa hiirenloukkuja ja myrkkyä kellariin. Kaikki aiempi myrkky oli syöty. Ullakolta löytyi lepakonkakkaa. Niille - siis lepakoille - ei tehty mitään, kun pitävät huolen hyttysten ja muiden ötököiden vähentämisestä. Rottiakaan ei kuulemma ole, jos on hiiriä. Ja Alicen toivomaa talon ulko-osien myrkkysuihkutusta ei tehty, kun on niin kylmä (ei ole hyötyä, sanoivat).

 

Joulusiivouksen tein itselle armollisella tyylillä usean päivän aikana. Joululeipomiset nekin menivät paloissa ja avun vastaanottaen. Taatelikakun, amerikkalaisen omenapiirakan, kurpitsakakun sekä joulutortut tein, ja piparkakut, suklaat sekä keksit ostin ja sain. Näillä mennään. Neljäntenä adventtina joimme ensimmäisen kerran glögiä ja söimme joulutorttuja.

Olin aikuisten pikkujouluissa Marthalla. Paikalla oli heidän lisäkseen Soleilin äiti puolisonsa kanssa sekä Nicolsit. Aloitimme kuohuviinillä ja juustoilla. Sitten pelasimme pokeria Yankee Swap-lahjajärjestyksen selvittämiseksi. Illallinen oli sen jälkeen ja todella maistuva. Ihmiset alkoivat olla hyväntuulisessa hiprakassa - hauska oli seurata, kun itse en ollut toipilasstatukseni sekä autoilun johdosta. Jälkiruoan aikana jaettiin lahjat. Pokerin voittaja otti ensimmäisen, häviäjä viimeisen. Yankee Swap-sääntöjen mukaisesti oman lahjan sai joko pitää tai ottaa tilalle joltain toiselta jo avattu lahja. Minä sain ensin elokuvaliput, mutta menetin ne lopulta ja sain mysteeripelin. Se luultavasti osoittautuu paljon kivemmaksi, kun siihen joulun aikaan tutustumme. Kotiin saavuin hieman ennen puoltayötä. Keittiössä oli Pikku-O leipomassa keksejä ja totesi:"Young lady, you are late from your cerfew!"

E saapui joululomalleen 20. joulukuuta. Kävin hakemassa, mutta hän ajoi auton kotiin. Hänen kotonaolemisensa on ollut iso juttu meille kaikille, mutta aivan omanlaisen huomion hän sai Iso-O:lta, joka kävi häntä vaikka minkälaisella verukkeella halaamassa. Ihania ovat.

Myrskyn johdosta perjantai 23. muodostui koululaisten vapaaksi. Heidän lomansa siis alkoi yllättäen jo tänään. Mukava niin.

Covid 19 - RSV hyökkäsi kimppuumme

Joulukuu alkoi sairastamisella. Molemmat koululaiset jäivät viettämään aikaa kotona, kun E:n levittämä tauti ei meinannut millään hellittää. Tällä oli sellainenkin harmillinen vaikutus, että Iso-O:n pitkään odottama Latin Singalong Brown University:ssä meni häneltä ohi. Hän itseasiassa harkitsi aivan viime metreille yrittävänsä lähteä kouluun, mutta joutui luovuttamaan. Kotona molemmat joutuivat olemaan koko viikon. Koronatestit olivat toistuvasti negatiivisia. Epidemiatilanteesta, meidän rokotetilanteestamme sekä taudinkuvasta päätellen molemmilla oli ärhäkkä RSV. Itsekin aloin aivastella viikon puolivälissä, kurkkuun tuli kurja tunne, ja olo toistaitoinen. En välttynyt taudilta lopulta minäkään.

Iso-O ei syönyt juuri mitään viikkoon kipeänä ollessaan. Mikään ei maistunut. Kun hän sitten pyysi uuniperunoita, niitä tein, vaikka en yhtään olisi omasta sairastamisestani johtuen jaksanut. Ja kun en osaa uunia laittaa päälle vain yhtä ruokaa varten, tein viikon vanhan perunamuusin ja ohrapuuron jämistä rieskoja. Maistuivat. Kaikille. Ennenkuin Pikku-O maistoi rieskoja, hän kritisoi sitä, että olin lisännyt ohrapuuron. Iso-O antoi palautetta pikkuveljelle ruoan arvostelusta. Ja lopulta se oli Pikku-O joka kasasi ison pinon rieskoja lautaselleen sekä ruoan että iltapalan aikaan, kun olivat hänen mielestään niin hyviä.

Pikku-O:n muita asioita

Ennen sairastamisjaksoaan Pikku-O on useaan otteeseen tehnyt itselleen ruokaa keskellä yötä. Ne löytyvät yleensä aamulla edelleen liedeltä. Viimeisimmän aikaan kehuin - ja kehotin jatkossa laittamaan ruoan aina jääkaappiin, jotta sitä voi syödä seuraavanakin päivänä. Ruoissa on yleensä hieman jotain toivomisen varaa. Ehdotin, että ruoanlaiton voisi aloittaa esimerkiksi reseptin googlaamisella, eikä mennä pelkän fiiliksen mukaan. Hän sitten suunnitteli, että voisi ensi vuonna osallistua International Cuisine-kurssille. Yksi hänen perustelunsa oli oppia, kuinka tomaatti leikataan oikein. Oli perustelu mikä tahansa, tykkään hänen suunnitelmastaan.

Vaikka Pikku-O oli jo hieman kipeänä, haimme hänen kanssaan joulukuusen 4. joulukuuta Volante Farm:silta (jälkikäteen ajatellen aika typerä päätös minun puoleltani). Löysimme hyvän jokseenkin heti, mikä oli aika erikoista. Keli oli Pikku-O:n mielestä vääränlainen. Aiemmin on hänen mukaansa aina satanut ja ollut kylmä. Kuusi otettiin sisään heti, koristelu tapahtui muutama päivä myöhemmin. Minä tein samalla vauhdilla kynttilägranssin, jotta pääsimme valmistautumaan jouluun, aloittaen toisesta adventista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. A:n lähettämät joulukalenterit ovat toki olleet käytössä jo jonkin aikaa. 

Pikku-O:lla on ollut hämmästyttävän vähän kouluhommia poissaolon aikaan. Samaan aikaan isosisko on kamppaillut ison työmäärän alla. Koska asia jäi mietityttämään, istuin hänen kanssaan alas käyden läpi joka aineen viikonloppuna ennen kouluunpaluuta. Hän ei suoranaisesti kiljunut innosta, kun kerroin suunnitelmastani, mutta suostui kuitenkin. Kävimme läpi, ja en kyllä itsekään nähnyt paljon sellaista, minkä hän olisi voinut tehdä ilman koulussa fyysisesti käymistä. Viikolla sitten selviää, kuinka paljon pitää kiriä.

Iso-O:n kaikenlaista muuta

Ennen oikeaa sairastumistaan Iso-O pääsi Abbyn kanssa Bruins-peliin upeille paikoille. Hän laittoi päälleen pari vuotta sitten joululahjaksi saaneensa Bruins-jerseyn, jonka selässä lukee RASK 40. Pikku-O huomautti, ettei Rask enää pelaa. Se ei Iso-O:a yhtään haitannut. Hän kommentoi jälkikäteen, kuinka upeaa oli, että hänella oli muiden tavoin jersey päällään. Bruins voitti Colorado Avalanchen 5-1 ja Iso-O oli kohtuullisen mielissään kotiin saapuessaan.

Iso-O:n Horror and Scifi-kurssi tuottaa hänelle suurta iloa. Tekstit ja elokuvapätkät ovat hauskoja. Kurssilla on hänen lisäkseen Talia ja iso määrä poikia, jotka haluavat vain saada merkinnän pakollisesta englanninkurssista ilman vaivannäköä. Opettaja jakaa oppilaat aina sattumanvaraisesti ryhmiin. Yksi pojista totesi Iso-O:lle, että on harmillista, jos tytöt ovat samassa ryhmässä, kun he puhuvat niin hiljaa, etteivät muut ryhmät voi salakuunnella vastauksia. Iso-O ja Talia kun ovat ainoat, jotka lukevat opettajan osoittamat tekstit etukäteen. Minuakin naurattaa hänen kurssivalintansa. E teki samassa vaiheessa Shakespeare-kurssin.

Kaikki kaatui Iso-O:n päälle. Entinen kaveri aiheutti tunnemyrskyä vain olemassaolollaan, flunssa ei helpottanut, viisaudenhammas alkoi uudelleen vaivata, matematiikan testistä tuli 75/100, koulutehtaviä oli liikaa, ja hakuprosessi tuntui ihan liian haastavalta. Hän istui sängyssään surkean näköisenä, silmät itkusta turvonneina, ja kokonaan lamaantuneena. Makustelin tilannetta hetken, sillä myönnän olleeni aika huolestunut hakuprosessin totaalisesta jämähtämisestä ajan hipuessa olemattomiin. Palasin 2 minuuttia myöhemmin hänen huoneeseensa seuraavan ehdotuksen kanssa: Kaverisuhteen ratkaiseminen laitetaan joulutauon jälkeiseen aikaan. Flunssa menee ohi. Viisaudenhampaaseen saadaan ratkaisu pian. Matematiikanopettajan kanssa Iso-O sopii tapaamisen ja käy läpi ymmärtämättä jääneet asiat. Koulutehtävät sinänsä ovat menneet hyvin. Ja, istumme vierekkäin sohvalla käyden jokaisen yliopiston hakuvaatimukset läpi, vastaamme niiden lyhyisiin kysymyksiin ja laitamme listaan pidemmät. Hän rauhoittui.

Seuraaavana päivänä aloitimme suunnitelman toteuttamisen. Istuimme vierekkäin olohuoneen sohvalla. Olin edeltävästi tehnyt Excel-taulukon, jossa oli mm. sarakkeet: Collegen/Yliopiston nimi, Mitä pitää tapahtua, ja Kirjoitelmien vaadittava sanamäärä. Kävimme läpi jokaisen hakulistalta löytyvän yliopiston täyttämällä helposti vastattavat kohdat ja listaamalla kysymykset, jotka vielä tarvitsevat työtä. Samalla istumisella hän sai hakemukset Dartmouth Collegeen, Northeastern Universityyn sekä Middlebury Collegeen lähtemään. Samalla hän huomasi, että loppujenkin kanssa vaadittava työmäärä on kohtuullinen. Hän oli helpottunut. Minä olin helpottuneempi.

Helpottuneisuuteni ei kestänyt kovin kauan, sillä homma ei jatkanut etenemistä. Kerroin, että hänellä on yksi päivä per hakemus, jos haluaa ne saada menemään ennen joululomaa tai kaksi päivää per hakemus, jos haluaa vetää kaiken kalkkiviivoille. Toisin sanoen, homman on edettävä aivan toisella intensiteetillä. Sanoin, että tuen kaikessa, missä voin. Omalta osaltani sitouduin valvomaan joka ainoa ilta (ja yö!) viimeisen hakemuksen lähettämiseen saakka vauhdilla yksi per päivä. Hän tietää, että tykkään mennä aikaisin nukkumaan tarkoituksenani lisätä painetta hieman. Kaksi ensimmäistä tällä taktiikalla, Brown ja Harvard, menivät melko jouhevasti. Sitten alkoivt hankaluudet. Georgetownin kanssa jouduin luovuttamaan kellon ollessa 1 aamuyöllä ja Iso-O:n itkiessä valtoimenaan. Sohvatyynyt olivat lentäneet sohvalta jo aikoja ennemmin. Nukutun yöunen jälkeen hakemuksen viimeistely meni paljon jouhevammin ja hän oli jopa oikein tyytyväinen kirjoitelmaansa. Sitä oli kiva seurata.

Olen ajatellut, että monet asiat ovat Yhdysvalloissa vanhanaikaisia. Kuten esimerkiksi shekkien käyttäminen. No, huomasin nyt Iso-O:n hakemusten äärellä, että on vieläkin vanhanaikaisempia paikkoja. Irlannin hakemuksen liitteet pitää lähettää postitse(!) heille. Tämä hämmentää, sillä esimerkiksi High School Diploma (tai tällä hetkellä valmiina oleva seniorivuoden ensimmäisen neljänneksen todistus) sekä SAT-testi lähetetään koulun ja testintekopaikan puolesta suoraan yliopistoille Yhdysvalloissa. Se ei nyt muka onnistu. Iso-O:n pitää hommata paperit ensin itselleen, jotta ne voi sitten lähettää postitse Central Application Office:lle Irlantiin. Tämä muistuttaa itseäni yli 20 vuoden takaisesta käsikirjoitusten lähettämisestä tiedelehtiin, eikä tunnu nykyajalta ollenkaan. Olen yllättynyt, jos hänet valitaan Irlantiin (Trinity College Dublin), sillä väistämättä jokin osa tulee menemään pieleen.

Meillä oli tunteikas keskustelu aiheesta, mitä jos ei pääse mihinkään. Se mahdollisuus on olemassa, kun pyrkii vain huippuyliopistoihin. Kerroin, että elämän mitassa sillä ei ole väliä. Ymmärsin kuitenkin häntä kaivertavan kurjan tunteen, jos kaikki kaverit etenevät elämässään ja itselle ovi ei aukene. Tätä tunnetta helpottaakseni sovimme, että laitamme hakemukset aiempien lisäksi myös kolmeen osavaltion yliopistoon. Nämä ovat UMASS (Massachusetts), UCONN (Connecticut), ja UVN (Vermont), kaikki oikein hyviä yliopistoja, mutta hyväksymisprosentit paljon suurempia. Nämäkin pitäisi saada muiden lisäksi lähtemään ennen deadlinea.

E:n kisat

E:n kauden ensimmäiset kisat olivat Sharon Colyear-Danville Season Opener Boston Universityn sisähallissa. Iso-O lähti mukaani. E oli hänen omaksi harmikseen laitettu hitaampaan lähtöön. Hän voitti sen helposti, mutta oli surkeana siitä, että aika ei parane, kun ei pääse juoksemaan nopeampien vanavedessä. Se on tietysti totta. Hieno oli hänen juoksunsa, voitti upealla loppukirillä toiseksi tulleen, jonka nimi oli Kalevi Karhi (hmm, kuulostaa aika suomalaiselta?!). E tuli kokonaiskisassa 6. sijalle yhteensä 11 juoksijasta ajalla 2:32 min (1000 m). Se on oikein hyvä kaudenalku toipilaana. Saman tapahtuman päämatka, 5k oli meidän jo poistuttua. Siinä juoksi mm. koko maan maastojuoksukisan voittaja Katelyn Tuohy. Näimme hänet muutaman metrin päästä. Iso-O oli aivan mielissään, otti kuvia, eikä meinannut malttaa lähteä pois ennen 5k kisaa, vaikka juuri Iso-O:n omien iltasuunnitelmien (ks. Bruins-peli yllä) johdosta meidän piti lähteä. 

E:n ilta jatkui tyttöjen ja poikien juoksujoukkueiden "Formal"-illalla. Siinä Sophomore-pojat pyysivät kavaljeereikseen Junior-tytöt, ja Freshman-pojat tekivat saman Senior-tytöille. E:lla oli lähettämässään kuvassa kainaloissaan kaksi tyttöä; tyttöjen joukkue on niin paljon suurempi. Hauskaa oli taas ollut ja myöhäiselle mennyt. Nähtyäni hänet seuraavana päivänä viedessäni hänelle hänen uudet, edellisten ja revenneiden tilalle tilaamansa farkut, hän yritti palauttaa ihan hirveän likaiseksi menneen tumman puvun takin, mutta kieltäydyin ottamasta sitä vastaan ennenkuin hän on itse sitä yrittänyt edes hieman puhdistaa.

E ei juuri soita, ellei ole asiaa. Ja asia on yleensä jokin hankaluus, jonka hän on kohdannut, ja johon hän on yleensä aina itse ollut jotenkin osallinen. Viimeisimmän puhelun aihe oli valkoisten paitojen ja lakanoiden värjääntyminen vaaleanpunaisiksi pyykin mukana. Aika herttaista, että hän soittaa äidille moisen asian johdosta. Ikäänkuin minä voisin ne fiksata.

Kotona ja muualla

Olen oikeastaan jo valmistautunut jouluun lasten päälahjoja lukuunottamatta. Amazon-tilauksen tein edellisellä viikolla, ja kävin homman viimeistelemässä New Balance-myymälässä. Yritän välttää tarpeetonta tavaraa, joten keskityin sellaiseen, joka joko kuluu pois tai on muuten vain tarpeen. Glöginkorviketta, Winter Wassail-juomaa käyn hakemassa huomenna. Joulukorttien kanssa olen myöhässä, ja jouluruoat toki ovat vielä kokonaan tekemättä.

Maksoin viikolla E:n kevätlukukauden maksun. Seuraava iso maksu sisältääkin sitten jo kaksi opiskelijaa - olettaen, etta Iso-O saa oman hakurutistuksensa päätökseen ja tulee johonkin valituksi.

Suomen 105. itsenäisyyspäivää vietimme kotona, kun itse olin vapaalla, ja koululaiset kipeänä. Juhlallisuus oli aika minimissään. Poltimme sentään kahta kynttilää ja pidimme lippua pöydällä. Mutta ruoaksi oli vain riisipuuroa ja sekin hieman liian vähäiseen kauramaitomäärään tehtynä. Iso-O arvosti, kun se ei maistunut juuri miltään.

Työpaikkani Holiday Party melkein kolmen vuoden tauon jälkeen oli perjantaina 9. joulukuuta Cafe Escadrille:ssa Burlingtonissa. Kaikkien poliklinikalla sinä päivänä töissä olleiden viimeiset potilasajat oli peruutettu, jotta aikaa olisi valmistautumiseen. Kaikki kolme teiniäni, myös E, olivat ilmoittaneet tulevansa mukaani. <3 Tämä oli todella sydäntä lämmittävää. Ehdin töissäkin hieman tällä retostella. Menin silti yksin. E:lla oli lopulta Conflict of Interests (BC-BU jääkiekkopeli sekä huonekaverin bandin konsertti) ja kaksi muuta olivat toipilaina. Pöh! 

Yhdysvalloissa käytetään rahasiirroissa App:iä nimeltään Venmo. IRS (Internal Revenue Service) alkaa vaatia mm. sen ilmoittamaan kaikkien käyttäjien rahasiirrot, jotka ylittävät $600 vuodessa. Aiempi määrä oli $20000. Tämä on nostanut aikamoisen metelin yksityisyyden rikkomisesta, sillä ilmoituksen alle joutuvat kaikki riippumatta siitä, ovatko rahasiirrot olleet siirtoja kavereille esim. yhteisestä illanvietosta tai palkkaa. Tavoitteena on tietysti saada verotuloja kaikesta työstä, mutta tämä tulee johtamaan ihan hirveään selvitystilanteeseen. Itseäni tämä ei huoleta, sillä käytän ko. App:iä vain maksaessani harvakseltaan jotain työpaikan jouluaikaisiin tai jonkun työkaverin elämäntilannemuutoksiin liittyviin lahjarahakeräyksiin - en siis ole saanut vuoden aikana yli $600. Iso-O:n tilanne on toinen, sillä harmillisesti hän on saanut käytännössä kaikki lastenhoitokorvauksensa App:in kautta. Olisi ollut kiva tietää tästä vuoden alussa, eikä lopussa, jolloin ei enää voi tehdä mitään. 

Löysin kuolleen hiiren ensin kellarista. Pikku-O tuli katsomaan, kääntyi kannoillaan ja jätti sen minun huolekseni vedoten omaan sairastamiseensa. Vein sen ulos, mutta puistatti kyllä koskea. Seuraavan lajikumppanin kohtasin ullakolta. Koska olin hakenut joulukoristeet vain muutama päivä aiemmin sen läheltä, oli sen kuolinhetki vain päivien takainen. Ja jälleen puistatti. Waltham Services on firma, jota vuokraemäntä käyttää talon suojelemiseksi muurahaisilta ym muilta tuhohyönteisiltä, ja tekee käyntejä myös hiirien ja rottien poistamiseksi. Sain sovittua heidän kanssaan kotikäynnin ensi viikolle. Olisi aika kiva elää talossa, jossa ei käy kutsumattomia vieraita näin usein.

Huomenna koululaiset lähtevät kouluun. Molemmat aikovat laittaa maskit päälle. Hienoa toiset huomioivaa teinien käyttäytymistä. Olen ylpeä.

 

Covid 19 - Thanksgiving tuli ja meni

Emme saaneet lippuja Taylor Swiftin konserttiin toukokuun puoliväliin, vaikka tarjolla oli 3 iltaa peräkkäin isolla stadionilla (Gillette Stadium Foxborossa). Pikku-O oli kaverinsa kanssa ensin ajatellut menoa, mutta kun kysyin Iso-O:lta ja E:lta, josko liput konserttiin olisi tavaraa mukavampi joululahja, olivat molemmat oikeinkin kiinnostuneita. No, täytyy nyt sitten kuitenkin miettiä jotain muuta. Yksin emme ongelman kanssa olleet. Kun liput tulivat ennakkomyyntiin, ruuhkautui Yhdysvaltojen monopolina toimiva Ticketmaster niin pahasti, että lippuja ei saanut juuri kukaan normaali-ihminen vaan ne menivat suoraan kolmansille osapuolille ja ovat tarjolla moninkertaiseen hintaan. Tilanne oli niin erityinen, että Yhdysvaltain kongressi on esittänyt siitä kysymyksen. Taylor Swift ei ollut hänkään iloinen.

Olen siirtynyt SnapChat-aikaan noin 10 vuotta jälkijunassa. Se on Instagramin kanssa ainoa sosiaaliseen mediaan osallistumiseni. Facebook jäi taakseni jo yli neljä vuotta sitten 2018. Twitteriin en koskaan mennytkään - kohtahan sitä ei (ehkä) enää olekaan. Muista puhumattakaan. SnapChatiin menin siksi, että kotona pysyvämmin oleva, jatkuvasti vähenevä teinimäärä, on ensisijaisesti siellä.

E:n reissu keskilänteen lumimyrskyn läpi ja aikana Chicogoon ja sieltä edelleen Notre Dame-yliopiston kampukselle South Bendiin 4 muun kaverin kanssa oli kuulemma hauska. Koska hän tuli kipeäksi heti sen jälkeen ja joutui loman jälkeen toteamaan tämän valmentajalle, sai hän aika pahastuneen kommentin:"Hope the Instagram post was worth throwing the heavy training down the drains". E:lla on nimittäin sisähallikauden ensimmäinen kisa jo nyt lauantaina (3. joulukuuta).

Maastojuoksukausi on ohi

Iso-O:n maastojuoksu-uran huipentuma oli lauantaina 18. marraskuuta Devensissa, jossa oli koko osavaltion maastojuoksukisat. Edellisenä iltana joukkueella oli mini-team dinner Alin luona, jossa huipputytöt viettivät kivan illan henkisesti valmistautuen. Me lähdimme kilpailuaamuna kotoa klo 11.30. Pikku-O lähti mukaan aivan mielellään, sillä myös poikien joukkue oli kvalifioitunut. Keli oli kirpeä, vain muutaman asteen plussalla, mutta kauniin aurinkoinen. Tytöt juoksivat klo 14. Iso-O juoksi oikein hyvin, oman kaikkien aikojen toiseksi parhaan aikansa (21:07 min 5k), ja tuli Southin joukkueen toiseksi. Amelia ei juossut, kun oli tullut kipeaksi, mikä pudotti tyttöjen kokonaissijoituksen alemmas. Iso-O oli kuitenkin todella mielissään ja toivoi itselleen kilpailuhupparin, minkä hommasimme.

Sports Night oli ennen lomaa. Siellä Iso-O sai "Award of Excellence"-palkinnon hienosti menneestä maastojuoksukaudesta. Siina sanottiin:" Award of Excellence for exemplary display of sporstmanship, ethics & integrity presented to [Iso-O]". Sain häneltä selfien ihmettyneen ilmeen ja plakaatin kanssa.

Kauden debriefing oli Margotin luona lomasunnuntai-iltana. Valmentajatkin olivat paikalla ja hyvä mieli oli jäänyt.

Hiihtokauden alkua 

Hiihtokausi alkoi loman jälkeen maanantaina 28. marraskuuta. Valmentaja oli todennut, että taitaa olla syytä hyperventilointiin. Hänen 12 vuotisen Southin hiihtovalmennusuransa aikana joukkue on kasvanut neljästä (4) hiihtäjästä 48 hiihtäjään. Southilla ei ole tarpeeksi kilpailuasuja. Hän oli todennut, että he saattavat nyt olla koko Massachusettsin isoin joukkue. Aiemmin, ennen koronaa, he olivat aina yksi pienimmistä.

Iso-O sai E:lta saman taudin ja kauden alku meni vähän pipariksi. Itse asiassa kehotin häntä jättämään treenit kokonaan väliin, jotta paranee paremmin ennenkuin treenit suksien kanssa alkavat. Pikku-O oli ensin juossut pääporukan kanssa - joukkue oli jaettu sellaisiin, jotka ovat kestäviä ja sellaisiin, jotka ovat parempia sprinttereinä tai eivät vaan juuri tykkää juoksemisesta - mutta aika pian uskaltautui juoksemaan parhaimpien kanssa. Hänen juoksukavereitaan olivat sitten maastojuoksukauden edustusjoukkueen pojat. Hän oli reippaasti mukana, vaikka jonkinlaisen taudin taisi hänkin saada ainakin silmän punoituksesta päätellen.

Kävimme tänään perjantaina hakemassa Pikku-O:n sukset, monot ja sauvat. Niiden vuokra oli yhteensä $286, mikä on aika kirpeä hinta muutaman viikon käytöstä varsinkin kun todennäköisesti tulemme ne kauden jälkeen lunastamaan tuotakin suuremmalla hinnalla. Mutta nyt on hienot. Monot ovat täysin uudet. Suksia ja sauvoja sen sijaan on käytetty aiemmin, mutta hyvässä kunnossa ovat nekin.

Koulussa 

Iso-O:lla meinaa olla liikaa tekemistä. Hän harmitteli sitä, ettei ole yhtään ehtinyt virkata ja tehdä kollaaseja. Kaiken muun kiireen lisäksi hän jotenkin ajautui valmentajien huomioimiskoordinaattoriksi ja valmisti aivan mielettömän hienoja plakaateja molemmille silloin, kun minun mielestäni olisi kuulunut olla tekemässä hakemuksia nopeasti lähestyviä deadlinea ajatellen. Yritin motivoida häntä keskittymään hakemuksiin ennen Thanksgiving-lomaa, jotta silloin olisi ollut virkkaamiselle ja kollaasien tekemiselle aikaa, mutta motivointini meni toisesta korvasta jarruttamatta läpi. Hänellä meni koko loma koulu- ja hakemusasioiden äärellä, eikä homma silti oikein edennyt. Sama hitaus on jatkunut loman jälkeen. Jopa siten, että Irlanti taitaa mennä kokonaan ohi ja Brittein saarilla ainoaksi muodostunee Edinburgh. Yritin tehdä Iso-O:lle hakuaikataulun. Huomaan kärsiväni persoonallisuuksiemme eroista.

Southilla monitoroidaan poissaoloja aiempaa tarkemmin hieman ärsyttävin metodein. Saan automaattisen viestin, kun toinen tai joskus molemmat on ollut selittämättä poissa Southin automaattisen systeemin mukaan, oli kyseessä oikea poissaolo tai väärä merkintä. Esimerkkinä sain poissaoloilmoituksen molempien poissaolosta WIN-blockin (vapaamuotoinen tunti) aikana. Olivat molemmat olleet paikalla. Ohjelma oli laittanut väärän opettajan heidän tunnilleen ja merkintä lähti eteenpäin. Asia kyllä selviää, mutta on minulle ylimääräinen vaiva, sillä se on pakko hoitaa, jottei tutkintotodistukseen jää yhtään selittämätöntä poissaoloa. Ne kun ovat pahoja jatko-opintoihin haettaessa (*pyörittää silmiään).

Senior Sun Rising eli auringonnousun katsominen yhdessä koulun vanhimpien kanssa oli keskiviikkona ennen lomaa. Jason tuli hänet hakemaan klo 6.30. Oli ollut mukavaa, vaikka iltapäivästä sitten väsyttikin niin paljon, että herätin hänet sängyltään monituntisten päiväunien jälkeen kun saavuin kotiin. 

Pikku-O:n arkkitehtuuri-innostus jatkuu. Koulussa suunniteltu asuinhuoneisto innosti häntä niin paljon, että hän näytti sen minulle ensimmäisenä ovesta sisään saavuttuaan ja piirsi talostamme havainnekuvan iltamyöhällä ihan vaan omaksi huvikseen.

Koulun ulkopuolella

Iso-O:n puhkeamaton viisaudenhammas ärtyi niin pahaksi, ettei hän saanut nukuttua. Järjestin akuuttikäynnin hänelle heti seuravalle päivälle. Siellä todettiin, että onpas tosiaan turvonnut ja kasvaakin ihan väärään suuntaan. Hän sai mukaansa antibioottireseptin ja parin viikon päähän suukirurgille hoitosuunnitteluajan. Käynnin jälkeen Iso-O otti kertaalleen kipulääkettä, eikä aloittanut antibioottikuuria - ja hammassärky väheni melkein olemattomiin. Samanlainen oli vaikutus kuin polvenkin kanssa. Arvio jonkun muun kuin äidin toimesta toimii aina ihmeen lailla.

Snowman Bob antoi meille jälleen omia tekemiään suklaita. Ne ovat todella hyviä ja upeita. Niitä ei myöskään enää ole.  

Auto kävi samalla rysäyksellä 80k huollossa, etulampun vaihdossa, pyyhkimen vaihdossa sekä sen jälkeen vuosittaisessa katsastuksessa. Tämä viimeksi mainittu toimenpide korjaamon toimesta oli mielestäni hieman eettisesti arveluttavaa, kun katsastivat oman työnsä tuloksen, mutta arvostin helppoutta.

Thanksgiving 

Meillä oli Pikku-O:n kanssa ennaltasuunniteltu leipomispäivä Thanksgivingia varten lauantaina ennen lomaa. Meilla oli isot suunnitelmat. Suunnitelmat kutistuivat Pikku-O:n tekemään Tiramisuun ja minun tekemään kurpitsakakkuun. Mutta onhan sekin jotain. Osa syynä leipomissession lyhentymiseen on se, että olen Pikku-O:n mielestä ärsyttävä aina jollakin tavoin ja pitkäkestoinen aktiviteetti äidin kanssa on alkanut olla aikamoinen ponnistus. Hänellä on selvästi menossa jokin irtautumis- ja/tai omien mielipiteiden muodostamisen kausi. Hän mörisee aina hetken, mutta ihanaa kyllä tulee sitten lyhyesti, melkein huomaamattomasti halaamaan tai antamaan jopa poskisuukon jollakin verukkeella.

Cody-koira saapui meille Thanksgiving-aattona Pikku-O:n hoidettavaksi. Se oli kiva minunkin mielestäni. Palkkaa hän sai $260 neljän päivän 'työstä'. Laiton viestin perheen äidille, josko palkkaa olisi vahingossa maksettu liikaa. Hän totesi palkan olleen oikein, sisältäneen inflaatiolisän sekä kiitollisuuden siitä, että heillä ei ole koiran hyvinvoinnista huolenhäivää sen ollessa meillä. Tämä on totta. Harva koirahoitola tarjoaa 24/7 lähelläolon, nukkumisen samalla sohvalla, pitkät lenkit ja leikit lelujen kanssa siten, että ne menevät ihan palasiksi. Cody seurasi Pikku-O:ta joka paikkaan.

E saapui Thanksgiving-lomalle sairastuneena. Samalla tavalla tapahtuu joka kerta. Iso-O oli taas hänelle siitä vihainen. E oli oikeasti kipeänä, kun helposti suostui määräämääni juoksutaukoon sekä jätti meidän Thanksgiving-vierailun Marthan perheen luona sekä itselleen ja sisaruksilleen varaaman BC-jalkapallomatsin väliin. Iso osa hänen joukkueestaan on samassa taudissa. Yksi testasi positiivisesti streptokokki-infektiotestissä. E ei harmillisesti käynyt testissä ennen lomaa ja joutui sitten kärvistelemään koko loman yli (päivystykseen hän ei halunnut lähteä) mahdollisen tonsilliitin kourissa. Maanantaina hän oli käynyt Sports Medicine-vastaanotolla ja saanut penisilliinikuurin 30 sekunnin tutkimuksen perusteella. Näytettä ei hänellä otettu, oli vain sanottu olevan tyypillinen tapaus. Totesin hänelle, että lääkärillä taisi olla mikroskooppikatse, kun itse en pystynyt streptokokkeja paljaalla silmällä näkemään. Penisilliinikuuri oli maksanut kokonaiset 3 dollaria. Se oli yllättävää, sillä lääkkeet yleisesti ovat Yhdysvalloissa tosi kalliita. Hän on nyt sitten kuurilla viikonlopun yli, oli oikea lääkitys tai ei.

E:n maatessa olohuoneen sohvalla, olimme muut Marthan perheen luona jo toista vuotta peräkkäin. Olin edeltävästi kertonut olevani päivystäjänä, ja että on mahdollista, että kaikki menee oikein hyvin. Tai sitten minä hyppään koko ajan puhelimessa, videolla ja tietokoneella. Joten annoin heille mahdollisuuden perua kutsunsa. Eivät peruneet. Tulin aamukierron (onneksi vain 6 potilasta) jälkeen kotiin ennen puoltapäivää. Kukaan kolmikosta ei vastannut puhelimeen kotiin ajaessani. E soitti takaisin 10 minuuttia myöhemmin ja kertoi, että oli herännyt soittooni. Kehotin häntä kurkkaamaan, josko pikkusisaruksilla oli samanlainen tilanne. Oli. Hän oli heidät herättänyt ja kun tulin kotiin, oli keittiössä Iso-O tekemässä kasvislisuketta ja Pikku-O salaattia, molemmat ruokalajeja, jotka meidan oli pyydetty otettavan mukaan. Olimme tästä syystä noin tunnin myöhässä kaikki. Aloitimme alkupalajuustoilla Colinin organisoidessa monipuolista päivällistä valmiiksi. Siirryimme pöytään kaksi tuntia myöhemmin ja söimme todella hyvän aterian. Aterian aivan loppuvaiheessaa minun piti nousta pöydästä ja mennä autoon katsomaan kuvia tietokoneelta ja keskustelemaan erikoistuvan lääkärin kanssa, mutta pääsin 30 minuuttia myöhemmin jatkamaan. Ruoan laskeutuessa pelasimme pokeria koko porukalla. Ilta kruunautui 5 piirakan syömiseen. Iso-O jäi vielä jatkamaan, kun Pikku-O:n kanssa palasimme kotiin. Kotoa löytyi sohvalla, lämpöisen peiton alla makaava E, joka oli Pikku-O:n ohjeiden mukaisesti antanut Codylle ruoan.

Thanksgiving-loma meni itselläni kokonaan töissä. E:lla se meni kokonaan sairastaessa. Iso-O teki läksyjä ja hävisi aina ajoittain jonkun kaverinsa kanssa aikaa viettämään (Talialla, Benin kanssa ajelemassa - Ben oli antanut hänenkin ajaa parkkialueella - sekä Marthalla ja Martha meilla) sekä maastojoukkueen lopputilaisuuteen Margotille, ja Pikku-O hoiti Cody-koiraa.

Päivystysvapaani alkoi. LOVE! Huomenna menen E:n ensimmäisiin kisoihin. Jee!