Covid 19 - Thanksgiving tuli ja meni

Emme saaneet lippuja Taylor Swiftin konserttiin toukokuun puoliväliin, vaikka tarjolla oli 3 iltaa peräkkäin isolla stadionilla (Gillette Stadium Foxborossa). Pikku-O oli kaverinsa kanssa ensin ajatellut menoa, mutta kun kysyin Iso-O:lta ja E:lta, josko liput konserttiin olisi tavaraa mukavampi joululahja, olivat molemmat oikeinkin kiinnostuneita. No, täytyy nyt sitten kuitenkin miettiä jotain muuta. Yksin emme ongelman kanssa olleet. Kun liput tulivat ennakkomyyntiin, ruuhkautui Yhdysvaltojen monopolina toimiva Ticketmaster niin pahasti, että lippuja ei saanut juuri kukaan normaali-ihminen vaan ne menivat suoraan kolmansille osapuolille ja ovat tarjolla moninkertaiseen hintaan. Tilanne oli niin erityinen, että Yhdysvaltain kongressi on esittänyt siitä kysymyksen. Taylor Swift ei ollut hänkään iloinen.

Olen siirtynyt SnapChat-aikaan noin 10 vuotta jälkijunassa. Se on Instagramin kanssa ainoa sosiaaliseen mediaan osallistumiseni. Facebook jäi taakseni jo yli neljä vuotta sitten 2018. Twitteriin en koskaan mennytkään - kohtahan sitä ei (ehkä) enää olekaan. Muista puhumattakaan. SnapChatiin menin siksi, että kotona pysyvämmin oleva, jatkuvasti vähenevä teinimäärä, on ensisijaisesti siellä.

E:n reissu keskilänteen lumimyrskyn läpi ja aikana Chicogoon ja sieltä edelleen Notre Dame-yliopiston kampukselle South Bendiin 4 muun kaverin kanssa oli kuulemma hauska. Koska hän tuli kipeäksi heti sen jälkeen ja joutui loman jälkeen toteamaan tämän valmentajalle, sai hän aika pahastuneen kommentin:"Hope the Instagram post was worth throwing the heavy training down the drains". E:lla on nimittäin sisähallikauden ensimmäinen kisa jo nyt lauantaina (3. joulukuuta).

Maastojuoksukausi on ohi

Iso-O:n maastojuoksu-uran huipentuma oli lauantaina 18. marraskuuta Devensissa, jossa oli koko osavaltion maastojuoksukisat. Edellisenä iltana joukkueella oli mini-team dinner Alin luona, jossa huipputytöt viettivät kivan illan henkisesti valmistautuen. Me lähdimme kilpailuaamuna kotoa klo 11.30. Pikku-O lähti mukaan aivan mielellään, sillä myös poikien joukkue oli kvalifioitunut. Keli oli kirpeä, vain muutaman asteen plussalla, mutta kauniin aurinkoinen. Tytöt juoksivat klo 14. Iso-O juoksi oikein hyvin, oman kaikkien aikojen toiseksi parhaan aikansa (21:07 min 5k), ja tuli Southin joukkueen toiseksi. Amelia ei juossut, kun oli tullut kipeaksi, mikä pudotti tyttöjen kokonaissijoituksen alemmas. Iso-O oli kuitenkin todella mielissään ja toivoi itselleen kilpailuhupparin, minkä hommasimme.

Sports Night oli ennen lomaa. Siellä Iso-O sai "Award of Excellence"-palkinnon hienosti menneestä maastojuoksukaudesta. Siina sanottiin:" Award of Excellence for exemplary display of sporstmanship, ethics & integrity presented to [Iso-O]". Sain häneltä selfien ihmettyneen ilmeen ja plakaatin kanssa.

Kauden debriefing oli Margotin luona lomasunnuntai-iltana. Valmentajatkin olivat paikalla ja hyvä mieli oli jäänyt.

Hiihtokauden alkua 

Hiihtokausi alkoi loman jälkeen maanantaina 28. marraskuuta. Valmentaja oli todennut, että taitaa olla syytä hyperventilointiin. Hänen 12 vuotisen Southin hiihtovalmennusuransa aikana joukkue on kasvanut neljästä (4) hiihtäjästä 48 hiihtäjään. Southilla ei ole tarpeeksi kilpailuasuja. Hän oli todennut, että he saattavat nyt olla koko Massachusettsin isoin joukkue. Aiemmin, ennen koronaa, he olivat aina yksi pienimmistä.

Iso-O sai E:lta saman taudin ja kauden alku meni vähän pipariksi. Itse asiassa kehotin häntä jättämään treenit kokonaan väliin, jotta paranee paremmin ennenkuin treenit suksien kanssa alkavat. Pikku-O oli ensin juossut pääporukan kanssa - joukkue oli jaettu sellaisiin, jotka ovat kestäviä ja sellaisiin, jotka ovat parempia sprinttereinä tai eivät vaan juuri tykkää juoksemisesta - mutta aika pian uskaltautui juoksemaan parhaimpien kanssa. Hänen juoksukavereitaan olivat sitten maastojuoksukauden edustusjoukkueen pojat. Hän oli reippaasti mukana, vaikka jonkinlaisen taudin taisi hänkin saada ainakin silmän punoituksesta päätellen.

Kävimme tänään perjantaina hakemassa Pikku-O:n sukset, monot ja sauvat. Niiden vuokra oli yhteensä $286, mikä on aika kirpeä hinta muutaman viikon käytöstä varsinkin kun todennäköisesti tulemme ne kauden jälkeen lunastamaan tuotakin suuremmalla hinnalla. Mutta nyt on hienot. Monot ovat täysin uudet. Suksia ja sauvoja sen sijaan on käytetty aiemmin, mutta hyvässä kunnossa ovat nekin.

Koulussa 

Iso-O:lla meinaa olla liikaa tekemistä. Hän harmitteli sitä, ettei ole yhtään ehtinyt virkata ja tehdä kollaaseja. Kaiken muun kiireen lisäksi hän jotenkin ajautui valmentajien huomioimiskoordinaattoriksi ja valmisti aivan mielettömän hienoja plakaateja molemmille silloin, kun minun mielestäni olisi kuulunut olla tekemässä hakemuksia nopeasti lähestyviä deadlinea ajatellen. Yritin motivoida häntä keskittymään hakemuksiin ennen Thanksgiving-lomaa, jotta silloin olisi ollut virkkaamiselle ja kollaasien tekemiselle aikaa, mutta motivointini meni toisesta korvasta jarruttamatta läpi. Hänellä meni koko loma koulu- ja hakemusasioiden äärellä, eikä homma silti oikein edennyt. Sama hitaus on jatkunut loman jälkeen. Jopa siten, että Irlanti taitaa mennä kokonaan ohi ja Brittein saarilla ainoaksi muodostunee Edinburgh. Yritin tehdä Iso-O:lle hakuaikataulun. Huomaan kärsiväni persoonallisuuksiemme eroista.

Southilla monitoroidaan poissaoloja aiempaa tarkemmin hieman ärsyttävin metodein. Saan automaattisen viestin, kun toinen tai joskus molemmat on ollut selittämättä poissa Southin automaattisen systeemin mukaan, oli kyseessä oikea poissaolo tai väärä merkintä. Esimerkkinä sain poissaoloilmoituksen molempien poissaolosta WIN-blockin (vapaamuotoinen tunti) aikana. Olivat molemmat olleet paikalla. Ohjelma oli laittanut väärän opettajan heidän tunnilleen ja merkintä lähti eteenpäin. Asia kyllä selviää, mutta on minulle ylimääräinen vaiva, sillä se on pakko hoitaa, jottei tutkintotodistukseen jää yhtään selittämätöntä poissaoloa. Ne kun ovat pahoja jatko-opintoihin haettaessa (*pyörittää silmiään).

Senior Sun Rising eli auringonnousun katsominen yhdessä koulun vanhimpien kanssa oli keskiviikkona ennen lomaa. Jason tuli hänet hakemaan klo 6.30. Oli ollut mukavaa, vaikka iltapäivästä sitten väsyttikin niin paljon, että herätin hänet sängyltään monituntisten päiväunien jälkeen kun saavuin kotiin. 

Pikku-O:n arkkitehtuuri-innostus jatkuu. Koulussa suunniteltu asuinhuoneisto innosti häntä niin paljon, että hän näytti sen minulle ensimmäisenä ovesta sisään saavuttuaan ja piirsi talostamme havainnekuvan iltamyöhällä ihan vaan omaksi huvikseen.

Koulun ulkopuolella

Iso-O:n puhkeamaton viisaudenhammas ärtyi niin pahaksi, ettei hän saanut nukuttua. Järjestin akuuttikäynnin hänelle heti seuravalle päivälle. Siellä todettiin, että onpas tosiaan turvonnut ja kasvaakin ihan väärään suuntaan. Hän sai mukaansa antibioottireseptin ja parin viikon päähän suukirurgille hoitosuunnitteluajan. Käynnin jälkeen Iso-O otti kertaalleen kipulääkettä, eikä aloittanut antibioottikuuria - ja hammassärky väheni melkein olemattomiin. Samanlainen oli vaikutus kuin polvenkin kanssa. Arvio jonkun muun kuin äidin toimesta toimii aina ihmeen lailla.

Snowman Bob antoi meille jälleen omia tekemiään suklaita. Ne ovat todella hyviä ja upeita. Niitä ei myöskään enää ole.  

Auto kävi samalla rysäyksellä 80k huollossa, etulampun vaihdossa, pyyhkimen vaihdossa sekä sen jälkeen vuosittaisessa katsastuksessa. Tämä viimeksi mainittu toimenpide korjaamon toimesta oli mielestäni hieman eettisesti arveluttavaa, kun katsastivat oman työnsä tuloksen, mutta arvostin helppoutta.

Thanksgiving 

Meillä oli Pikku-O:n kanssa ennaltasuunniteltu leipomispäivä Thanksgivingia varten lauantaina ennen lomaa. Meilla oli isot suunnitelmat. Suunnitelmat kutistuivat Pikku-O:n tekemään Tiramisuun ja minun tekemään kurpitsakakkuun. Mutta onhan sekin jotain. Osa syynä leipomissession lyhentymiseen on se, että olen Pikku-O:n mielestä ärsyttävä aina jollakin tavoin ja pitkäkestoinen aktiviteetti äidin kanssa on alkanut olla aikamoinen ponnistus. Hänellä on selvästi menossa jokin irtautumis- ja/tai omien mielipiteiden muodostamisen kausi. Hän mörisee aina hetken, mutta ihanaa kyllä tulee sitten lyhyesti, melkein huomaamattomasti halaamaan tai antamaan jopa poskisuukon jollakin verukkeella.

Cody-koira saapui meille Thanksgiving-aattona Pikku-O:n hoidettavaksi. Se oli kiva minunkin mielestäni. Palkkaa hän sai $260 neljän päivän 'työstä'. Laiton viestin perheen äidille, josko palkkaa olisi vahingossa maksettu liikaa. Hän totesi palkan olleen oikein, sisältäneen inflaatiolisän sekä kiitollisuuden siitä, että heillä ei ole koiran hyvinvoinnista huolenhäivää sen ollessa meillä. Tämä on totta. Harva koirahoitola tarjoaa 24/7 lähelläolon, nukkumisen samalla sohvalla, pitkät lenkit ja leikit lelujen kanssa siten, että ne menevät ihan palasiksi. Cody seurasi Pikku-O:ta joka paikkaan.

E saapui Thanksgiving-lomalle sairastuneena. Samalla tavalla tapahtuu joka kerta. Iso-O oli taas hänelle siitä vihainen. E oli oikeasti kipeänä, kun helposti suostui määräämääni juoksutaukoon sekä jätti meidän Thanksgiving-vierailun Marthan perheen luona sekä itselleen ja sisaruksilleen varaaman BC-jalkapallomatsin väliin. Iso osa hänen joukkueestaan on samassa taudissa. Yksi testasi positiivisesti streptokokki-infektiotestissä. E ei harmillisesti käynyt testissä ennen lomaa ja joutui sitten kärvistelemään koko loman yli (päivystykseen hän ei halunnut lähteä) mahdollisen tonsilliitin kourissa. Maanantaina hän oli käynyt Sports Medicine-vastaanotolla ja saanut penisilliinikuurin 30 sekunnin tutkimuksen perusteella. Näytettä ei hänellä otettu, oli vain sanottu olevan tyypillinen tapaus. Totesin hänelle, että lääkärillä taisi olla mikroskooppikatse, kun itse en pystynyt streptokokkeja paljaalla silmällä näkemään. Penisilliinikuuri oli maksanut kokonaiset 3 dollaria. Se oli yllättävää, sillä lääkkeet yleisesti ovat Yhdysvalloissa tosi kalliita. Hän on nyt sitten kuurilla viikonlopun yli, oli oikea lääkitys tai ei.

E:n maatessa olohuoneen sohvalla, olimme muut Marthan perheen luona jo toista vuotta peräkkäin. Olin edeltävästi kertonut olevani päivystäjänä, ja että on mahdollista, että kaikki menee oikein hyvin. Tai sitten minä hyppään koko ajan puhelimessa, videolla ja tietokoneella. Joten annoin heille mahdollisuuden perua kutsunsa. Eivät peruneet. Tulin aamukierron (onneksi vain 6 potilasta) jälkeen kotiin ennen puoltapäivää. Kukaan kolmikosta ei vastannut puhelimeen kotiin ajaessani. E soitti takaisin 10 minuuttia myöhemmin ja kertoi, että oli herännyt soittooni. Kehotin häntä kurkkaamaan, josko pikkusisaruksilla oli samanlainen tilanne. Oli. Hän oli heidät herättänyt ja kun tulin kotiin, oli keittiössä Iso-O tekemässä kasvislisuketta ja Pikku-O salaattia, molemmat ruokalajeja, jotka meidan oli pyydetty otettavan mukaan. Olimme tästä syystä noin tunnin myöhässä kaikki. Aloitimme alkupalajuustoilla Colinin organisoidessa monipuolista päivällistä valmiiksi. Siirryimme pöytään kaksi tuntia myöhemmin ja söimme todella hyvän aterian. Aterian aivan loppuvaiheessaa minun piti nousta pöydästä ja mennä autoon katsomaan kuvia tietokoneelta ja keskustelemaan erikoistuvan lääkärin kanssa, mutta pääsin 30 minuuttia myöhemmin jatkamaan. Ruoan laskeutuessa pelasimme pokeria koko porukalla. Ilta kruunautui 5 piirakan syömiseen. Iso-O jäi vielä jatkamaan, kun Pikku-O:n kanssa palasimme kotiin. Kotoa löytyi sohvalla, lämpöisen peiton alla makaava E, joka oli Pikku-O:n ohjeiden mukaisesti antanut Codylle ruoan.

Thanksgiving-loma meni itselläni kokonaan töissä. E:lla se meni kokonaan sairastaessa. Iso-O teki läksyjä ja hävisi aina ajoittain jonkun kaverinsa kanssa aikaa viettämään (Talialla, Benin kanssa ajelemassa - Ben oli antanut hänenkin ajaa parkkialueella - sekä Marthalla ja Martha meilla) sekä maastojoukkueen lopputilaisuuteen Margotille, ja Pikku-O hoiti Cody-koiraa.

Päivystysvapaani alkoi. LOVE! Huomenna menen E:n ensimmäisiin kisoihin. Jee!