Covid 19 - Ensimmäinen pettymys

Lasten joululoma alkoi. Sitä ennen tapahtui kaikenlaista, josta alla tiivistelmä.

Iso-O:n hakuprosessi

Iso-O:n elämän ensimmäinen isompi pettymys tapahtui 15. joulukuuta, kun Yale pahoitellen ilmoitti, ettei Iso-O ollut hyväksyttyjen listalla. Hän oli monta päivää aiemmin jo alkanut valmistautua tähän todennäköiseen pettymykseen selittämällä sitä pois. Sanoin, että on ok tuntea olonsa surulliseksi ja pettyneeksi. Ei tarvitse selittää pois. Ensivaiheen hakijoita Yale yliopistoon oli 7744, joista 776 hyväksyttiin. Yksin hän ei siis pettymyksensä kanssa ollut. Päähaku on tammikuun alussa, mutta siitä Iso-O on nyt suljettu pois.  

Pettymysilta kului samassa tilanteessa olevien kaverien kanssa kommunikoidessa. Joku oli perustanut Instagramiin Southin Rejection sivun, johon hylkäyskirjeen saaneet olivat laittaneet kuvan kirjeestään ja kommentoineet hauskalla "en olisi halunnutkaan" tyylillä ko. yliopistoa ja sen sijaintia. Kukaan muukaan Southilta ei päässyt Yale:iin tässä vaiheessa, mikä helpotti Iso-O:ta hiukan. 

Ennen pettymystä olimme istuneet sohvalla joka päivä iltamyöhälle. Cornell meinasi ottaa samalla tavalla koville kuin Georgetown, mutta Iso-O sai tunteensa kasaan ja "horrible" teksti muuttui tunnin aikana "this is good" tekstiksi. Alkoi jo pahasti näyttää, että hän luovuttaa, mutta saimme lähtemään.  Edinburgh, Princeton, ja UPenn ottivat aikaa, mutta tulivat kaikki valmiiksi ennen puoltayötä nekin. Pettymysiltana pidimme tauon. Sitten homma jatkui. Listalle ilmestyi kaksi uutta ystävä Mayan ehdotuksesta, George Washington University ja American University, molemmat Washington DC:ssä. Ne, ja UVM sekä UMASS ovat valmiita, mutta lähtevät Iso-O:n mukaan huomenna. Kun istuimme vierekkäin sohvalla jälleen yhden äärellä, sanoi Iso-O:"Aiti, sinä voit mennä nukkumaan, minä tiedän nyt, mitä tehdä". Onnistumisen kokemus! Autoin häntä vielä siten, että tein hänelle CV:n pohjan, jonka hän modifioinnin jälkeen vielä lisäsi hakemuksiin, ja huomenna on sitten aihetta juhlaan. JEEEEE! Lomalle on tarvetta. Aikamoinen puristus!

Kun kysyin, miten hän tekisi asiat toisin, jos voisi siirtää aikaa taaksepäin. Hän sanoi - ja informoi samalla pikkuveljeä - että College Essay pitää tehdä kokonaan valmiiksi ennen seniorivuoden alkua, ja yliopistojen tarjontaan pitää olla tutustunut jo kesällä. Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin! Eikö tämä kuulosta juuri minun sanomiseltani x miljoona? Hän siihen totesi, että "I need to make my own mistakes". Kun sitten kysyin, että miten hän oli ajatellut tämän hakuprosessin oikein toteuttaa, hän sanoi, ettei mitenkään. Olo oli ollut niin lamaantunut. 

Ensimmäinen haastattelukutsu tuli Georgetownilta. Iso-O:n isovanhempien ikäluokkaan kuuluva, isossa pestissä Bostonissa oleva mies toimi tässä tehtävässä. Yliopistot käyttävät haastattelijoina ko. yliopistosta valmistuneita, oli valmistumisvuosi vuoden tai kymmenien vuosien takainen. Haastattelu suoritettiin Zoom:in välityksellä. Iso-O valmistautui siihen hienosti, mietti taustan tarkasti (oma huone kollaasien johdosta), ja oli jännittänyt koko päivän. Se oli mennyt hyvin, alkanut yhteisen asuinkunnan toteamisella ja kestänyt noin 25 minuuttia. Hän oli aktiivisesti itsekin kysynyt kysymyksiä.

Iso-O:n suhdemylläkkää

Iso-O:n ja entisen kaverin välille oli hiihtokapteeni-Benin toimesta järjestetty tila ja aika. Iso-O oli ladannut täysillä omaa pettymystään ko. henkilöön, ja antanut pojan kuulla kunniansa. Hän oli saanut omat sanomisensa sanottua ja oli oikein voimaintunnossa, kun hain hänet ja Pikku-O:n treeneistä. Autossa hän jakoi keskustelun minulle. Kuuntelin ja totesin, että vaikka olen iloinen ja ylpeä Iso-O:n itsensä puolustamiskyvyistä, koin myötätuntoa nuorta poikaa, hänen ymmärtämättömyyttään ja inhimillisyyttään kohtaan. Hän lisäksi kuuli ystävältään, että kaveri oli itkenyt keskustelun jälkeen käytävällä. Illan kuluessa hänen voimaintuntonsa alkoi aavistuksen repeillä. Hän laittoi viestin, jossa totesi edelleen seisovansa sanojensa takana, mutta toivovansa, että asia voidaan nyt jättää taakse, ja että mahdollisen illanvieton osuessa meille, kaveri kokee olevansa tervetullut. Poika vastasi pyytämällä anteeksi, että oli loukannut Iso-O:n tunteita. Iso-O antoi anteeksi. Minä koin asian menneen lopulta paremmin ja luulen, että Iso-O ajatteli samoin. 

 

Pikku-O:n koulua ja hiihtoa

Pikku-O kertoi rauhallisesti ruokapöydässä, että matematiikan testi meni tosi huonosti, kun se pohjautui hänen poissaoloviikkonsa aikana opittuihin asioihin. Iso-O tähän välittomästi reagoi, että ei noin sovi toimia, pitää ottaa selvää asioista, pitää osata olla asioiden päällä. Kertasin itse jälleen kerran, että High School aikana on tarkoitus kasvaa omista asioistaan huolehtivaksi nuoreksi, eikä odottaa ohjeiden tulevan muilta. Hän hermostui ja poistui lopulta paikalta. Kävin kysymässä, tarvitseeko hän apua asioiden hoitamisen kanssa, ja hän ohjasi minut ulos huoneestaan. Seuraavana aamuna hän tuli halaamaan ja sanoi etten saa sanoa mitään. No, osoittautui, että koko spektaakkeli oli tarpeeton. Hän sai testistä 92/100. Ei se mennytkään niin huonosti. Hämmentyneenä joudun toteamaan, että vaikka minulla ei ole mitään käsitystä, miten hän kouluhommansa hoitaa, selvästi ne jotenkin hoituvat.

 

Ensilumi satoi 11. joulukuuta jättäen lumen maahan useaksi päiväksi. Se suli pois, mutta sen verran kylmää on ollut, että ensimmäinen hiihtotreeni oli maanantaina ennen joululomaa, eikä loman jälkeen, niinkuin aiemmin. Pikku-O hiihti muiden aloittelijoiden kanssa ilman sauvoja. Iso-O opasti häntä oikean tekniikan osalta. Seuraavana päivänä hän oli hiihtänyt 2 mailia (yli 3 kilometriä). Hän on lähes yhtä innoissaan kuin siskonsa.

 

Töissä

BLS (Basic Life Support)-korttini oli taas menossa pois voimasta. Aivan viimeisellä viikolla heräsin asiaan, ja mahduin vuoden viimeiseen koulutukseen 19. joulukuuta, joka sattui olemaan erikoistuvien poliklinikan vastuulääkärinä olovuoroni. Koulutus on AHA (American Heart Association):n sponsoroima, mutta Laheyn ostama ja sairaalan tiloissa järjestettävä pakollinen osa työn jatkumiseksi, jos nimikkeenä on mikään vähänkään potilastyössä oleva. Nyt on kaksi vuotta aikaa ennen seuraavaa. Koulutukselle oli varattu 3 tuntia, mutta siihen meni vain 2, joten ehdin hyvin erikoistuvia kaitsemaan.

 

Kotona

Waltham Services kävi laittamassa hiirenloukkuja ja myrkkyä kellariin. Kaikki aiempi myrkky oli syöty. Ullakolta löytyi lepakonkakkaa. Niille - siis lepakoille - ei tehty mitään, kun pitävät huolen hyttysten ja muiden ötököiden vähentämisestä. Rottiakaan ei kuulemma ole, jos on hiiriä. Ja Alicen toivomaa talon ulko-osien myrkkysuihkutusta ei tehty, kun on niin kylmä (ei ole hyötyä, sanoivat).

 

Joulusiivouksen tein itselle armollisella tyylillä usean päivän aikana. Joululeipomiset nekin menivät paloissa ja avun vastaanottaen. Taatelikakun, amerikkalaisen omenapiirakan, kurpitsakakun sekä joulutortut tein, ja piparkakut, suklaat sekä keksit ostin ja sain. Näillä mennään. Neljäntenä adventtina joimme ensimmäisen kerran glögiä ja söimme joulutorttuja.

Olin aikuisten pikkujouluissa Marthalla. Paikalla oli heidän lisäkseen Soleilin äiti puolisonsa kanssa sekä Nicolsit. Aloitimme kuohuviinillä ja juustoilla. Sitten pelasimme pokeria Yankee Swap-lahjajärjestyksen selvittämiseksi. Illallinen oli sen jälkeen ja todella maistuva. Ihmiset alkoivat olla hyväntuulisessa hiprakassa - hauska oli seurata, kun itse en ollut toipilasstatukseni sekä autoilun johdosta. Jälkiruoan aikana jaettiin lahjat. Pokerin voittaja otti ensimmäisen, häviäjä viimeisen. Yankee Swap-sääntöjen mukaisesti oman lahjan sai joko pitää tai ottaa tilalle joltain toiselta jo avattu lahja. Minä sain ensin elokuvaliput, mutta menetin ne lopulta ja sain mysteeripelin. Se luultavasti osoittautuu paljon kivemmaksi, kun siihen joulun aikaan tutustumme. Kotiin saavuin hieman ennen puoltayötä. Keittiössä oli Pikku-O leipomassa keksejä ja totesi:"Young lady, you are late from your cerfew!"

E saapui joululomalleen 20. joulukuuta. Kävin hakemassa, mutta hän ajoi auton kotiin. Hänen kotonaolemisensa on ollut iso juttu meille kaikille, mutta aivan omanlaisen huomion hän sai Iso-O:lta, joka kävi häntä vaikka minkälaisella verukkeella halaamassa. Ihania ovat.

Myrskyn johdosta perjantai 23. muodostui koululaisten vapaaksi. Heidän lomansa siis alkoi yllättäen jo tänään. Mukava niin.