Arki alkamassa melkein kaikilla

Aloitin ensimmäisen työpäiväni heräämällä kello 4 aikaerorasituksesta johtuen, ja lähdin lenkille auringon noustessa klo 6. Päivä oli kiireinen kuten arvata saattoi, kun erilaisia todistuspyyntöjä ym toinen toistaan erikoisempia asioita oli ihmisille taas lomani aikana sattunut.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O toivoi hiustenleikkuuta siksi, että hiukset tulivat silmille ja häiritsivät juostessa. Paljon sai ottaa, mutta kriteerit olivat selkeät - konetta ei sopinut käyttää. Ihan kiva tuli. Hän ei ole vielä hylännyt ajatusta muletista yhden päivän aikaan talvella, joten parasta oli jättää vähän mittaa.

Maastojuoksutreenit alkoivat virallisesti maanantaina. Hän on juossut porukassa, jossa on huonommassa kunnossa olevia, ja vauhti on ollut hitaampi:"Tuntuu kuin en olisi juossut ollenkaan", hän pröystäili. E:n joukkueen pojat olivat juosseet Pikku-O:n porukkaa vastaan, ja useampi oli huutanut:"Pikku-O!" Tämä oli selvästi ilahduttanut. Kuulin siitä jokseenkin heti hänen kotiin saavuttuaan. Aikamittauksetkin menivät upeasti. Hän juoksi 5k ajalla 17:39 min; viime vuonna ei mennyt kertaakaan alle 20 min.  Hurjat juoksumäärät kesällä palkitsivat. Kivointa on ollut seurata vierestä intoa, jota hän on menestyksestään johtuen saanut roppakaupalla lisää.

Sosiaalisestikin on ollut vientiä. Hän kävi YMCA:n punttiksella kavereiden kanssa, Jaken luona iltaa viettämässä, Godzillla-veneellä ajamassa Bostonin saaristossa ja Nathanilla ihan vain hengailemassa.

Iso-O:n uutisia

Iso-O:n ensimmäinen opintopäivä oli mennyt hyvin paitsi kirjojen hankkimisen osalta. Jostain syystä johtuen hän ei ollut edennyt asian kanssa aiemmin ja soitti ensin E:lle, sitten minulle asenteella "sinun pitää auttaa". E melko kärsivällisesti kertoi hänelle, miten kirjastosta tilataan kirjoja (outoa, tämän pitäisi olla hänelle täysin selvää kovana kirjastonkäyttäjänä) ja miten kirjoja saa ilmaiseksi pdf-muodossa. Hän kertoi Iso-O:lle, mitä kaikille lääkiskirjoilleni tapahtui vuosi sitten Oulun varastoa tyhjentäessämme esimerkkinä siitä, miksi kirjoja ei kannata ostaa, vaikka Yliopistojen voittoa tavoittelevat kirjakaupat niin yrittävät vakuuttaa. Muutama päivä myöhemmin Iso-O oli asian kanssa paljon pidemmällä. Iso osa kurssien pitäjien materiaaleista on suoraan netissä. Vain historiaprofessorin ("Dinosaurus", suora lainaus viitaten professorin ikään) kurssilla käytetään kirjoja ja niitä hän on nyt kirjaston avulla itselleen haalinut.

Hän on ollut hieman allapäin puheluiden ja viestien aikaan. "Kaikilla" on feikki-ID:t, ja hän on jäänyt hauskan ulkopuolelle. Ei oikeasti ole, mutta siltä hänestä on tuntunut hetkinä, jolloin "kaikki" lähtivät baareihin. Baarien sijaan hän oli viettämässä iltaa parin pojan ja tytön kanssa, kävi salsa-juhlissa ja eläintarhassa päivittäisten salitreenien ja yhdessä syömisten lisäksi, mikä on mieltä kohottanut. "Everyone is so nice!" Hän on kyllä tavannut ihmisiä, joiden rahatilanne on aivan toisesta maailmasta, mikä on hänelle uutta. 

Ruokailu on Georgetownissa opiskelijan kannalta parempi kuin Boston Collegella; rrahalle saa vastinetta. Iso-O:lla on rajaton mahdollisuus käydä syömässä tietyssä ruokalassa aamusta iltaan. Siellä hän on käynytkin neljästi päivässä. Tarjolla on salaattipöytä ja monenlaisia pääruokia. Tarjolla on toki myös amerikkalaista huttua, mutta hän on keskittynyt terveellisempään osioon ja on siitä aika mielissään. Rajattomuuden lisäksi tarjolla on useita kahviloita ja ravintoloita, joista saa ns. Flex-dollareilla ostettua haluamiaan tuotteita. Tämä on samantyylinen Boston Collegen kanssa - jokainen ostos vähentää saldoa ja pitää sitten jossain välissä huomioida. E:lle sopisi ensin mainittu paljon paremmin. Hän on silti iloinen Iso-O:n puolesta. Ja minullakin on hyvä mieli siitä, että Iso-O:n riittävästä ravinnonsaannista ei tarvitse kyllä olla yhtään huolissaan.

E:n asioita

E valittiinkin vähintään virallisesti treenaamaan, mutta mahdollisesti kilpailemaankin jo maastojuoksukaudella. Hänellä oli itsellään hieman ristiriitaiset tunnelmat, mutta minusta on kiva, tosin en ehkä pääse yhteenkään kisaan, kun ovat tosi huonosti työaikatauluni kannalta. Tästä muutoksesta johtuen E:lle tuli jotain hauskaakin. Hän sai pienen rahamäärän sekä pääsi osallistumaan joukkueen kanssa mm. Red Sox-peliin. 

Uutta asuntoaan E pääsi katsomaan jo torstaina, ja perjantaina hän muutti. Ensin hän ajoi auton takaosa täynnä, tyhjensi sen, kävi kaupassa, ja ajoi takaisin kotiin hakemaan polkupyörän. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa polkupyörä (Iso-O:n; E kysyi luvan) asunnolle, mutta kun koko vaatekaapillinen oli unohtunut kotiin, kävin hänen kanssaan. E yritti motivoida:"Pääset samalla katsomaan asunnon". Menin mukaan, mutta ilmoitin saapuvani sisään vasta, kun asunto on valmis. Lauantaina E tuli hakemaan Pikku-O:n koulupöydän (kun sille ei ole käyttöä?!?) ja sai pikkuveljen kantoavuksi, sekä ottamaan muutaman isomman lakanan ja jatkojohdon. Matto oli vääränkokoinen, ja E tilasi Amazonilta pienemmän. Kaikki sopimukset (sähkö, kaasu, vesi ja netti) ovat vielä pojilla työnalla, mutta etenevät. 

E:lla on ollut ihan hirveän huono säkä ajokorttinsa kanssa. Näistä olen maininnut aiemmin, mutta lyhyesti: vuonna 2021 ensin social security denial letter oli liian vanha, ja sitten viisumi meni voimasta. Vuonna 2022 uusia passi-, viisumi-ja I-94 tietoja ei virkailijan erehdyksen johdosta laitettu systeemiin, mutta harjoitusluvat aukenivat vanhoin tiedoin. Vuonna 2023 ensimmäinen ajokoe ei mennyt läpi, toinen meni mutta E sai vain elokuun loppuun olevan kortin siitä vuoden 2022 virkailijan virheestä johtuen. Ennen Suomi-lomaa E yritti mennä AAA-toimistoon hoitamaan uusimisen. Se ei onnistunut, kun ei ollut social security numeroa; annettiin ohjeeksi mennä RMV-toimistoon. Sinne E meni 4 viikkoa edeltävästi varatun ajan turvin 24.8. Eipä onnistunut, vaikka ihan kaikki, aivan oikeat paperit olivat mukana. Nyt ongelmaksi tuli se, ettei korttia voinut "protokollan mukaan" uusia ennenkuin se oli vanhentunut. Tämä oli tietysti täysi valhe. Virkailija ei tiennyt, miten jumiin menneessä asiassa piti toimia. Me keksimme sen itse tunteja myöhemmin kotona - E:n pitää varata erillinen aika eri tiskille viisumi/passi/virallisten tietojen muuttamista varten ja vasta sitten onnistuu ajokortin uusinta - ei sen vanhan tarvitse pois toiminnasta mennä. No, E on eteentulevan internshipin johdosta nyt kelpoinen hakemaan social security numeron. Koska hänen nykyinen social security denial letter menee vanhaksi ennen nyt varattua aikaa 21.9. (edelleen ensimmäinen vapaa aika kulkee 4 viikon päässä), hän yrittää saada samalla vauhdilla numeron itselleen letterin sijaan. Saimme varattua ajan edelliselle päivälle paperiasioiden tiimoilta Natickin toimistoon. Suurien tunteiden mies rauhoittui hieman monituntisen, kovaäänisen mesoamisen jälkeen. Vaikka ilman meteliä on tietysti mukavampaa, on mielestäni suorastaan söpöä, että erilaisten vastoinkäymisten aikaan ensimmäinen, kirosanojakin sisältävä, suuriääninen puhelu saapuu aina minulle, kellon ajasta riippumatta.

Yleistä

Asioidenhoitaminen takkusi minullakin. Vaatepesukone on temppuillut jo jonkin aikaa. Rumpu ei tyhjene. Aika varma olen, että kyse on pumpun toimimattomuudesta. Varmistin vuokraemännältä, josko hänellä on siihen vielä takuu voimassa. On. Soitin Searsin Home Services-numeroon. Minut siirrettiin ihmiseltä toiselle 4 kertaa ja kysymykset alkoivat aina alusta. Selvisi, että minun puhelinnumeroni alla olivat jääkaapin ja tiskikoneen takuut. Pesukone sen sijaan oli Alicen nimen ja Ohio:ssa olevan osoitteen alla. Asian selvittyä homma meni eteenpäin, mutta sain korjauksen vasta noin kuukauden päähän. Onneksi olen oppinut toimimaan koneen kanssa. Muuten menisi nyrkkipyykiksi. 

Varsinaista huonejärjestyksen muutosta en ole suunnittelemassa, sillä tykkään, miltä huoneeni näyttää. Koska huoneessa on pöytätietokone, jota Pikku-O käyttää pelaamiseensa, olen kuitenkin sellaisen muutoksen jo tehnyt, että viikonloppuöisin nukun Iso-O:n huoneessa, jotta erilaisissa elämänrytmeissä olemisemme ei liikaa rajoita ketään. Iso-O:n huone vaatii kyllä järjestämistä ja varsinkin puhdistamista, ja olen sen ajatellut saattaa loppuun vielä tänään.

Iso-O:n opinnot ovat alkaneet, E on muuttanut ja opinnot alkavat huomenna maanantaina, ja minun työni ovat jo viikon verran olleet käynnissä. Pikku-O lomailee vielä viikon, mutta arjen alkaminen on hänelläkin puolittain käynnissä päivittäisten treenien johdosta. Tästä se taas lähtee, tosin fyysisesti kotona huomattavasti kutistuneella ihmismäärällä.

Iso-O:n muutto Georgetowniin

Lähtöpäivää edeltävänä iltana Iso-O sai kuin saikin kamansa kasaan ja pakattua ne autoon. Hän itse asiassa teki sen kuin varkain pyytämättä apua. Yhtäkkiä vain ruokasalin kaaos oli kadonnut ja autonperä täynnä kamaa. Olimme kaikki yllättyneitä, että kamaa oli niinkin vähän - takapenkille mahtui kaksi ihmistä istumaan jos nyt ei väljästi niin kuitenkin aivan siedettävästi. Niinpä siis viimeisetkin tekosyyt poikien mukaanlähtöön katosivat.

Lähdimme matkaan hieman klo 7 jälkeen vaihtaen etupenkin matkustajaa siten, että jokainen kolmesta pääsi kertaalleen parhaimmalle paikalle. Tosin etupenkki oli vedetty aika eteen, joten liikaa tilaa jaloille ei ollut. Menomatkan ajoin kokonaan minä, vaikka keskustelimme kyllä E:n osallistumisesta. Se oli lopulta hän, joka sanoi, että on parempi, jos ajan, kun näkyvyys kamojen johdosta oli aika huono ja toisen potentiaalisen kuljettajan ilta oli kavereiden kanssa venähtänyt hieman pidemmäksi. Keskustelunaiheet matkalla olivat pääosin positiivisia ja tunnelma autossa hyvä. Vasta kun selvisi, että Iso-O ei ollut koskaan lähettänyt AP-testituloksiaan yliopistolle, alkoi isoveljeltä tulla tekstiä isolla voluumillä ja tunteella. No, asia saatiin hoidettua kuntoon samantien. No harm done!

Melkein kuuden tunnin ajon jälkeen pysähdyimme jo ennalta valitsemaani ravintolaan; Smiley's Diner Delawaressa tarjosi meille melkoiset sapuskat. Kaikki tilasivat kaksi pääruokaa. Tarjoilija oli ihmeissään sekä edeltävästi että varsinkin jälkikäteen, kun kaikki todellakin meni. Viimeinen 2,5 tuntia meni kohtuullisen jouhevasti rantareittiä pitkin, tosin olen hieman huolissani, että taisin taas saada kameran räpsähtämään.

Iso-O:n ensimmäinen sosiaalinen tapahtuma oli heti alkuunsa siten, että pudotimme hänet suoraan Georgetown University:n portille. Hän kävi tapaamassa ulkomaisia opiskelijoita, joiksi hänetkin luetaaan. Ulkomaisia opiskelijoita on 42 maasta, eniten Kiinasta, Intiasta, Singaporesta, Italiasta ja Espanjasta; muita suomalaisia Iso-O ei ainakaan vielä ole tavannut. Me muut ajoimme AirB@B-majapaikkaamme, joka oli vain noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Keli oli hirveän kuuma, emmekä saaneet elektronista lukkoa toimimaan. Meillä valui hiki aivan tippoina, varsinkin minulla. Paikan isäntä tuli paikalle ja antoi meille suoran koodin, jolla tilanne korjaantui. Asettautumisen jälkeen pojat lähtivät lenkille ja minä menin kauppaan kantaen kädet suorina kolmikolle ilta- ja aamupalaa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä ravintolaan, mutta kukaan ei jaksanut. Iso-O saapui, iltapala maistui, ja kenenkään ei tarvinnut unta odotella.

Iso-O:n muuttoaika oli virallisesti klo 10.30-11, mutta hän onnistui aktivoimaan elektronisen avaimensa jo aamusta, joten olimme paikalla klo 10 jälkeen. 1600 uuden opiskelijan muutto oli organisoitu todella hyvin. Ajoimme Iso-O:n asuntolan eteen, jossa heti oli muuttomiehiä auttamassa auton tyhjentämisessä isoihin pyörällisiin muuttokärryihin. Iso-O seurasi muuttomiestä hissillä talon kahdeksanteen kerrokseen; veljet menivät portaita pitkin. Minä ajoin ohjeiden mukaisesti auton parkkihalliin. Löysin kivan tuolin asuntolan ulkopuolelta ja jäin odottamaan pyyntöä joko saapua auttamaan tai vain katsomaan huonetta. Pikku-O tuli alas 20 minuuttia myöhemmin ja opasti minut rappusia pitkin huoneeseen, joka oli aika kaaosmaisessa kunnossa tavaramäärän johdosta sekä siksi, että tytöt olivat päätyneet laittamaan kerrossängyiksi tarkoitetut sänkynsä samalle tasolle. Aika nopeasti poistin itseni huoneesta ja menin takaisin ulos odottamaan. Pojat seurasivat pian perässä. Koska aikaa yhteiseen lounaaseen oli vielä noin tunti, lähdimme pienelle kampuskiertokävelylle. E piti nettipäiväkirjaa BC:lle ko. päivän ajan ja nauhotti mm. yhden postauksen yliopiston päärakennuksen edessä olevassa puistikossa. Lounalle menimme yhdessä. Sen jälkeen jätimme Iso-O:n osallistumaan pakollisiin orientaatiosessioihinsa, jotka jatkuvat vapaaehtoisten sessioiden kanssa aina tiistaihin 22. elokuuta saakka. Opinnot itsessään alkavat keskiviikkona 23. elokuuta.

Me muut menimme takaisin AirB@B:lle, jossa E:lla oli virtuaalihaastattelu yhtä syksyn internshipiä varten ("Meni ihan ok, mutta kyllä minä olen underqualified"), ja me menimme Pikku-O:n kanssa lenkeille. Minä juoksin puiston läpi Massachusetts Avenuelle ja sitä pitkin Suomen suurlähetystön ohi aina National Cathedral:ille ja takaisin. Pikku-O meni ilman suunnitelmaa edestakaisin eksyen välillä, eikä saanut oikein hyvää lenkkikokemusta. Olin ehdottanut juoksua National Mall:ille, mutta se jäi hänellä tekemättä.  Haastattelun jälkeen E:kin lähti omalleen ja pääsi kuin pääsikin näkemään kaiken muun elokuvista tutun paitsi Valkoisen talon, kun ei ollut huomannut kääntää päätään siihen suuntaan. Sen sijaan hän näki Bidenin palaamasta takaisin Japanin ja Korean edustajien kanssa pitämästään Camp David Summit:ista - helikoptereita riitti.

Iso-O:lla oli orientaatioissaan muutaman tunnin tauko ja menimme yhdessä illalliselle Oki Bowl-ravintolaan. Pääsimme ulos patiolle, joka pian tuli aivan täyteen. Herkullista oli. Kävelimme yhdessä kampukselle, jossa Iso-O esitteli edelleen vaiheessa olevaa huonettaan. Pojat auttoivat nostamaan jääkaappi/mikroaaltouuniyhdistelmän isolle ikkunalaudalle tekemään edes hieman enemmän tilaa huoneeseen. Koska pojat jo tiesivät, etteivät aamulla olleet tulossa viralliseen lukukauden aloitusjuhlaan, oli aika sanoa hyvästit siskolle. Haikeaa oli kaikilla.

Olin aivan poikki, kun pääsimme takaisin majapaikallemme sekä aikaerorasituksesta ja pitkästä ajomatkasta että emotionaalisesta myrskystäni johtuen, joten päädyin menemään nukkumaan jo klo 21. Pojilla oli vielä virtaa, ja he lähtivät iltakävelle Georgetownin kaupunginosaan ja yliopiston kampukselle. He olivat lähettäneet viestin Iso-O:lle, mutta tämä ei ollut sitä huomannut, ja käyneet katsomassa 1973-vuoden elokuvasta "Exorcist" tutut portaat. 

Aamusta heräsin aikaisin ja kävin juoksemassa Potomac-joen rannassa. Kun tulin takaisin, E suunnitteli omaansa, ja Pikku-O vielä nukkui. Lähdin kampukselle, jossa järjestäytyminen Convocation-tapahtumaa varten oli kovassa käynnissä. Näin Iso-O:n huonekaverinsa ja kaapujensa kanssa kävelemässä ja sain muutaman kuvankin otettua. Kurkkua kuristi ja fiilis oli sama kuin vuosia sitten Iso-O:n esittäessä kissaa päiväkodin kevätjuhlassa. Taistelin kyynelten valumista vastaan onnistumatta ja yritin käveleskellä ympäriinsä ajatellen kaikkea muuta. Tapahtuma oli lämminhenkinen ja koin vahvasti, että Iso-O jää hyviin käsiin. Se tuntui tärkeältä. Virallinen osuus oli ohi klo 11.15 ja ehdin vielä hetken jutustella Iso-O:n kanssa ennenkuin tiemme erosivat. Sillä hetkellä minä olin onneksi kerännyt itseni, joten suupielet menivät alaspäin vain Iso-O:lla. "Okay mom, joke's over, let's go home!" hän vitsaili. Iloisella mielellä hän kuitenkin jäi alueelle pörräämään, kun lähdin kohti majapaikkaamme ja siellä kaiken jo pakettiin laittaneita velipoikia.

Matka takaisin alkoi todella takkuisesti liikenteen hirveästä määrästä johtuen. Vasta pitkällä Marylandin puolella alkoi helpottaa. Tankkaustaukoa lukuunottamatta ajoin meidät 'kantapaikkaamme' Stamford Diner:iin, johon saavuimme 6 tuntia lähdön jälkeen. Siellä vaihdoimme kuljettajaa. Istuin takapenkillä ja olin sen verran ärsyttävä kyytiläinen, että olisin heittänyt itseni ulos jo ihan alkumetreillä. "Vauhtia pois, pysy kaistalla, punaista takavaloa näkyy, etäisyyttä lisää!" huutelin toistuvasti. Pikku-O oli etupenkillä ja antoi minulle useita huomautuksia huonosta käyttäytymisestä. Uskoin viimein ja osasin hieman rentoutua. Pimeän tullessa kuitenkin alkoi E:akin hieman huolettaa, ja kun tankkaaminen piti joka tapauksessa suorittaa, vaihdoimme kuljettajan viimeiselle 50 mailin matkalle. Osasin kyllä pyytää käyttäytymistäni anteeksi - E ajoi oikeasti hyvin. Kotiin saavuimme 10 tuntia lähdön jälkeen, ja olin aika nopeasti valmis petiin. Pikku-O lähti vielä 'pienelle' 18 mailin iltalenkille, ja E toivoi aikaa tietokoneella pelaamisen merkeissä. Menin siis peittoineni ja tyynyineni Iso-O:n sängylle nukkumaan. Haikealta tuntui. Nyt jo toinenkin on oman aikuiselämänsä alussa.

E muuttaa asuntoonsa viikon päästä sunnuntaina, mutta käy päivittäin joukkueen kanssa treenaamassa. Pikku-O:n treenit alkavat huomenna maanantaina, ja jatkuvat kahden viikon ajan joka iltapäivä ennen koulun alkamista Labor Day:n jälkeisenä tiistaina, 5. syyskuuta. Pojat raahasivat sisäkukat takaisin paikoilleen. Minä lähden huomenna töihin.

Kesää Suomessa

 Iso osa meidän kaikkien kesälomastamme kului Suomessa. E lähti ensin, ennen juhannusta, ja lomaili pääosin Turussa ennen lehdenjakajan kesätyötään, mikä sitten sitoikin hänet niihin koordinaatteihin kahta erillistä mökkipiipahdusta lukuunottamatta - ensimmäinen juhannuksena ja toinen Pikku-O:n mökkikeikan aikaan. Turussa hän kyllä otti maljansa täytenä erilaisten tapahtumien osalta. Ainakin Ruisrock ja Ilmiö-festivaalit tulivat hänellä läpikäytyä. Sosiaalisella puolella hänellä oli hieno mahdollisuus viettää aikaa nuoren setänsä L:n kanssa. Töiden loppumisen jälkeen hän pakkasi kamansa, kiirehti aivan liian myöhään sprinttaamalla bussiin painavaa matkalaukkuaan perässä vetäen, ja tuli pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylään tapaamaan serkkujaan ennenkuin lähdimme takaisin kotiin.

Pikku-O ja Iso-o menivät Suomeen kolme viikkoa E:n jälkeen ja viettivät ensin viikon tällä kokoonpanolla Turussa T:n kanssa. Tästä jonkinlaisia muistiinpanoja laitoin edelliseen postaukseen. Iso-O:n kaveri Martha saapui viikko myöhemmin, ja siitä alkoi tyttöjen neljän viikon mittainen seikkailu Turusta Helsingin, Hämeenlinnan, Tampereen, Jyväskylän, Papan mökin, Kyläniemen mökin, Savonlinnan, Viitalan ja edelleen Jyväskylän kautta lentoasemalle ja kotiin. Hienosti oli mennyt, vaikka Iso-O totesikin, että on hengästyttävää olla käytännönasioiden järjestämisestä vastaava aikuinen. Seikkailuun oli kuulunut Ilmiö-festivaali, 'clubbing' mm. pikkuserkku-A:n kanssa Helsingissä sekä serkkuporukalla Jyväskylässä DJ-serkku A:n ravintolakeikoilla, punttisalitreenejä serkkujen kanssa, paljon lenkkeilyä (Martha treenaa maratonia varten - tosin lopuksi Iso-O lakkasi juoksemasta polvivaivojen johdosta todeten käyvänsä läpi "Santa Clause Metamorphosis: I am getting fat and jolly"), ja erilaisia vanhoja linnoja ym. 

Pikku-O oli lyhyen Turku-jakson jälkeen 3 viikkoa putkeen Papan mökillä ja juoksi aivan hirveitä määriä (viimeisen Suomi-lomaviikon mailit olivat 50 [80 km]). Jopa siten, että isoveli (jonka mailit samalla viikolla olivat 80 [130 km]) alkoi huolestua ylikuntoon menemisestä.  Juoksemisella oli kuitenkin sellainen vaikutus, että veljet pystyivät käymään yhdessä Jyväskylässä pitkällä lenkillä vauhdilla, joka oli Pikku-O:lle vain hieman liian nopea. 

Minun lomani alkoi Kokkolan rippijuhlista heti Suomeen saavuttuani. Pääsin sankarin isovanhempien kyydillä, vietin mukavan illan parhaassa seurassa, sain kulttuurikokemuksen ruotsinkielisen messun merkeissä, ja ihanan juhlan ja illan upealla paikalla lähijärven rannalla. Ajomatka takaisin oli mieleenpainuva ja tärkeä. 

Toinen reissuni oli Etelä-Suomen suuntaan. Majoituin 90-vuotta täyttäneen isotätini luona. Ensin tapasin lääkisystäväni illanvieton merkeissä - kyydin Helsingistä Espooseen ja takaisin sain H:n kasvaneelta perheeltä ja ihastelin takapenkillä 3-kk vanhan Teon pieniä sormia; omieni sormet kun ovat jo pitkään olleet paljon omiani pidemmät. Sitten matkustin yönyli-tapaamiseen Karhulaan, jossa vietin hyvän ajan A:n kanssa ja näin lyhyesti jopa koko S:n vauhdikkaan porukan. Helsingissä sain mahdollisuuden istua alas vanhan ystäväni T:n perheen luona Töölössä sekä tavata erikseen rakkaan ystäväni H:n - kävimme Sushibar+Wine-ravintolassa, johon sulkemisajan jo ohimentyä saapui yksi alueen julkisuudenhenkilöistäkin. Viimeisen päivän vietin isotädin kanssa, mikä tuntui tärkeältä. Sitten hyppäsin J:n kyytiin ja takaisin Jyväskylään.

Lomani suurin osuus kului Jyväskylässä siskon luona. Hienoa aikaa. Juoksimme paljon upeissä järvimaisemissa, tapasin ihania ystäviäni, sain virallisia asioita hoidettua jouhevasti, ja kävin kampaajallakin uudistamassa ulkoista olemustani. Lomani lopun kruunasi kaikkien lapsieni saapuminen paikalle. He saivat viettää aikaa serkkujen kanssa ennenkuin vanhin serkuista lähti kohti Ruotsin opintojaan ja he itse omiin uusiin seikkailuihinsa. 

Matka Jyväskylästä Helsingin ja Reykjavikin kautta Bostoniin ja edelleen Newtoniin meni kai jouhevasti, mutta oli minulle kyllä haastava. Kärsin matkapahoinvoinnista jo junamatkalla, enkä saanut oloani mukavaksi kummallakaan lennolla. Iso-O tutustui puolisuomalaiseen poikaan, joka hakeutui useaan otteeseen hänen kanssaan juttelemaan jopa siten, että isoveljeä alkoi harmittaa. Bostonista pääsimme helposti kotiin Marthan äidin kyydillä kohdaten täysin röyhähtäneen nurmikon ja pensasaidan. Takarappuset oli vaihdettu. Muuten koti oli juuri sellainen kuin olin sen muutama viikko aiemmin jättänyt. E katsoi ruokasalin kaaosta, johon totesin sen olevan Iso-O:n "pakkaus on valmis"-tilanne. Nauratti ja itketti samaan aikaan.

Meillä oli päivä aikaa kotona ennenkuin lähdimme kaikki Washington DC:n matkalle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. E käytti päivän BC:llä, jossa hän kävi joukkueen kanssa pitkällä lenkillä, osallistui "Media Day"-tapahtumaan (toisin sanoen otatti viralliset kuvat itsestään), keskusteli valmentajan kanssa jatkosta (treenaa maastojuoksujoukkueen kanssa, mutta kilpailee vasta yleisurheilukaudella nyt tavoitteenaan 1500 m ja maili) ja sai luvan jättää muutaman päivän väliin siskon muuton johdosta. Hän järjesteli omaan lähestyvää muuttoaan kampuksen ulkopuolelle mm. ostamalla edelliseltä sängyn, patjan, laatikoston, pöydän ja tuolin. Pikku-O kävi juoksemassa siten, että viikon lopulla hänen mailimääränsä nousi 58 (93 km), mikä jäänee hänellä nyt isoimmaksi, sillä syksyn treenit alkavat jo maanantaina 21. elokuuta. Minä tilasin kauppatavaroita ja motivoin Iso-O:n organisoitumaan lähtöä varten huonolla menestyksellä - tai no, hän organisoitui omalla tavallaan ja lopulta yllätti minut olemalla kokonaan valmis klo 19.30. Me kaikki kävimme päivän aikana myös hammastarkastuksessa ja -puhdistuksessa. Vähän ehkä hassu ajoitus, mutta olipahan hyvä ainakin Iso-O:n kohdalla. Kaikilla kolmella on tarve uusien yömuottien valmistamiseen. Erityisesti poikien ovat kärsineet kovin käytössä. Iso-O:lla se hoidetaan kuntoon vasta viisaudenhammasleikkauksen jälkeen joululomalla. Minun kohdallani hammasteknikko ansaitsi palkkansa - kahvitahrojen poistamiseen kului melkein tunti.