Iso-O:n muutto Georgetowniin

Lähtöpäivää edeltävänä iltana Iso-O sai kuin saikin kamansa kasaan ja pakattua ne autoon. Hän itse asiassa teki sen kuin varkain pyytämättä apua. Yhtäkkiä vain ruokasalin kaaos oli kadonnut ja autonperä täynnä kamaa. Olimme kaikki yllättyneitä, että kamaa oli niinkin vähän - takapenkille mahtui kaksi ihmistä istumaan jos nyt ei väljästi niin kuitenkin aivan siedettävästi. Niinpä siis viimeisetkin tekosyyt poikien mukaanlähtöön katosivat.

Lähdimme matkaan hieman klo 7 jälkeen vaihtaen etupenkin matkustajaa siten, että jokainen kolmesta pääsi kertaalleen parhaimmalle paikalle. Tosin etupenkki oli vedetty aika eteen, joten liikaa tilaa jaloille ei ollut. Menomatkan ajoin kokonaan minä, vaikka keskustelimme kyllä E:n osallistumisesta. Se oli lopulta hän, joka sanoi, että on parempi, jos ajan, kun näkyvyys kamojen johdosta oli aika huono ja toisen potentiaalisen kuljettajan ilta oli kavereiden kanssa venähtänyt hieman pidemmäksi. Keskustelunaiheet matkalla olivat pääosin positiivisia ja tunnelma autossa hyvä. Vasta kun selvisi, että Iso-O ei ollut koskaan lähettänyt AP-testituloksiaan yliopistolle, alkoi isoveljeltä tulla tekstiä isolla voluumillä ja tunteella. No, asia saatiin hoidettua kuntoon samantien. No harm done!

Melkein kuuden tunnin ajon jälkeen pysähdyimme jo ennalta valitsemaani ravintolaan; Smiley's Diner Delawaressa tarjosi meille melkoiset sapuskat. Kaikki tilasivat kaksi pääruokaa. Tarjoilija oli ihmeissään sekä edeltävästi että varsinkin jälkikäteen, kun kaikki todellakin meni. Viimeinen 2,5 tuntia meni kohtuullisen jouhevasti rantareittiä pitkin, tosin olen hieman huolissani, että taisin taas saada kameran räpsähtämään.

Iso-O:n ensimmäinen sosiaalinen tapahtuma oli heti alkuunsa siten, että pudotimme hänet suoraan Georgetown University:n portille. Hän kävi tapaamassa ulkomaisia opiskelijoita, joiksi hänetkin luetaaan. Ulkomaisia opiskelijoita on 42 maasta, eniten Kiinasta, Intiasta, Singaporesta, Italiasta ja Espanjasta; muita suomalaisia Iso-O ei ainakaan vielä ole tavannut. Me muut ajoimme AirB@B-majapaikkaamme, joka oli vain noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Keli oli hirveän kuuma, emmekä saaneet elektronista lukkoa toimimaan. Meillä valui hiki aivan tippoina, varsinkin minulla. Paikan isäntä tuli paikalle ja antoi meille suoran koodin, jolla tilanne korjaantui. Asettautumisen jälkeen pojat lähtivät lenkille ja minä menin kauppaan kantaen kädet suorina kolmikolle ilta- ja aamupalaa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli mennä ravintolaan, mutta kukaan ei jaksanut. Iso-O saapui, iltapala maistui, ja kenenkään ei tarvinnut unta odotella.

Iso-O:n muuttoaika oli virallisesti klo 10.30-11, mutta hän onnistui aktivoimaan elektronisen avaimensa jo aamusta, joten olimme paikalla klo 10 jälkeen. 1600 uuden opiskelijan muutto oli organisoitu todella hyvin. Ajoimme Iso-O:n asuntolan eteen, jossa heti oli muuttomiehiä auttamassa auton tyhjentämisessä isoihin pyörällisiin muuttokärryihin. Iso-O seurasi muuttomiestä hissillä talon kahdeksanteen kerrokseen; veljet menivät portaita pitkin. Minä ajoin ohjeiden mukaisesti auton parkkihalliin. Löysin kivan tuolin asuntolan ulkopuolelta ja jäin odottamaan pyyntöä joko saapua auttamaan tai vain katsomaan huonetta. Pikku-O tuli alas 20 minuuttia myöhemmin ja opasti minut rappusia pitkin huoneeseen, joka oli aika kaaosmaisessa kunnossa tavaramäärän johdosta sekä siksi, että tytöt olivat päätyneet laittamaan kerrossängyiksi tarkoitetut sänkynsä samalle tasolle. Aika nopeasti poistin itseni huoneesta ja menin takaisin ulos odottamaan. Pojat seurasivat pian perässä. Koska aikaa yhteiseen lounaaseen oli vielä noin tunti, lähdimme pienelle kampuskiertokävelylle. E piti nettipäiväkirjaa BC:lle ko. päivän ajan ja nauhotti mm. yhden postauksen yliopiston päärakennuksen edessä olevassa puistikossa. Lounalle menimme yhdessä. Sen jälkeen jätimme Iso-O:n osallistumaan pakollisiin orientaatiosessioihinsa, jotka jatkuvat vapaaehtoisten sessioiden kanssa aina tiistaihin 22. elokuuta saakka. Opinnot itsessään alkavat keskiviikkona 23. elokuuta.

Me muut menimme takaisin AirB@B:lle, jossa E:lla oli virtuaalihaastattelu yhtä syksyn internshipiä varten ("Meni ihan ok, mutta kyllä minä olen underqualified"), ja me menimme Pikku-O:n kanssa lenkeille. Minä juoksin puiston läpi Massachusetts Avenuelle ja sitä pitkin Suomen suurlähetystön ohi aina National Cathedral:ille ja takaisin. Pikku-O meni ilman suunnitelmaa edestakaisin eksyen välillä, eikä saanut oikein hyvää lenkkikokemusta. Olin ehdottanut juoksua National Mall:ille, mutta se jäi hänellä tekemättä.  Haastattelun jälkeen E:kin lähti omalleen ja pääsi kuin pääsikin näkemään kaiken muun elokuvista tutun paitsi Valkoisen talon, kun ei ollut huomannut kääntää päätään siihen suuntaan. Sen sijaan hän näki Bidenin palaamasta takaisin Japanin ja Korean edustajien kanssa pitämästään Camp David Summit:ista - helikoptereita riitti.

Iso-O:lla oli orientaatioissaan muutaman tunnin tauko ja menimme yhdessä illalliselle Oki Bowl-ravintolaan. Pääsimme ulos patiolle, joka pian tuli aivan täyteen. Herkullista oli. Kävelimme yhdessä kampukselle, jossa Iso-O esitteli edelleen vaiheessa olevaa huonettaan. Pojat auttoivat nostamaan jääkaappi/mikroaaltouuniyhdistelmän isolle ikkunalaudalle tekemään edes hieman enemmän tilaa huoneeseen. Koska pojat jo tiesivät, etteivät aamulla olleet tulossa viralliseen lukukauden aloitusjuhlaan, oli aika sanoa hyvästit siskolle. Haikeaa oli kaikilla.

Olin aivan poikki, kun pääsimme takaisin majapaikallemme sekä aikaerorasituksesta ja pitkästä ajomatkasta että emotionaalisesta myrskystäni johtuen, joten päädyin menemään nukkumaan jo klo 21. Pojilla oli vielä virtaa, ja he lähtivät iltakävelle Georgetownin kaupunginosaan ja yliopiston kampukselle. He olivat lähettäneet viestin Iso-O:lle, mutta tämä ei ollut sitä huomannut, ja käyneet katsomassa 1973-vuoden elokuvasta "Exorcist" tutut portaat. 

Aamusta heräsin aikaisin ja kävin juoksemassa Potomac-joen rannassa. Kun tulin takaisin, E suunnitteli omaansa, ja Pikku-O vielä nukkui. Lähdin kampukselle, jossa järjestäytyminen Convocation-tapahtumaa varten oli kovassa käynnissä. Näin Iso-O:n huonekaverinsa ja kaapujensa kanssa kävelemässä ja sain muutaman kuvankin otettua. Kurkkua kuristi ja fiilis oli sama kuin vuosia sitten Iso-O:n esittäessä kissaa päiväkodin kevätjuhlassa. Taistelin kyynelten valumista vastaan onnistumatta ja yritin käveleskellä ympäriinsä ajatellen kaikkea muuta. Tapahtuma oli lämminhenkinen ja koin vahvasti, että Iso-O jää hyviin käsiin. Se tuntui tärkeältä. Virallinen osuus oli ohi klo 11.15 ja ehdin vielä hetken jutustella Iso-O:n kanssa ennenkuin tiemme erosivat. Sillä hetkellä minä olin onneksi kerännyt itseni, joten suupielet menivät alaspäin vain Iso-O:lla. "Okay mom, joke's over, let's go home!" hän vitsaili. Iloisella mielellä hän kuitenkin jäi alueelle pörräämään, kun lähdin kohti majapaikkaamme ja siellä kaiken jo pakettiin laittaneita velipoikia.

Matka takaisin alkoi todella takkuisesti liikenteen hirveästä määrästä johtuen. Vasta pitkällä Marylandin puolella alkoi helpottaa. Tankkaustaukoa lukuunottamatta ajoin meidät 'kantapaikkaamme' Stamford Diner:iin, johon saavuimme 6 tuntia lähdön jälkeen. Siellä vaihdoimme kuljettajaa. Istuin takapenkillä ja olin sen verran ärsyttävä kyytiläinen, että olisin heittänyt itseni ulos jo ihan alkumetreillä. "Vauhtia pois, pysy kaistalla, punaista takavaloa näkyy, etäisyyttä lisää!" huutelin toistuvasti. Pikku-O oli etupenkillä ja antoi minulle useita huomautuksia huonosta käyttäytymisestä. Uskoin viimein ja osasin hieman rentoutua. Pimeän tullessa kuitenkin alkoi E:akin hieman huolettaa, ja kun tankkaaminen piti joka tapauksessa suorittaa, vaihdoimme kuljettajan viimeiselle 50 mailin matkalle. Osasin kyllä pyytää käyttäytymistäni anteeksi - E ajoi oikeasti hyvin. Kotiin saavuimme 10 tuntia lähdön jälkeen, ja olin aika nopeasti valmis petiin. Pikku-O lähti vielä 'pienelle' 18 mailin iltalenkille, ja E toivoi aikaa tietokoneella pelaamisen merkeissä. Menin siis peittoineni ja tyynyineni Iso-O:n sängylle nukkumaan. Haikealta tuntui. Nyt jo toinenkin on oman aikuiselämänsä alussa.

E muuttaa asuntoonsa viikon päästä sunnuntaina, mutta käy päivittäin joukkueen kanssa treenaamassa. Pikku-O:n treenit alkavat huomenna maanantaina, ja jatkuvat kahden viikon ajan joka iltapäivä ennen koulun alkamista Labor Day:n jälkeisenä tiistaina, 5. syyskuuta. Pojat raahasivat sisäkukat takaisin paikoilleen. Minä lähden huomenna töihin.