Iso osa meidän kaikkien kesälomastamme kului Suomessa. E lähti ensin, ennen juhannusta, ja lomaili pääosin Turussa ennen lehdenjakajan kesätyötään, mikä sitten sitoikin hänet niihin koordinaatteihin kahta erillistä mökkipiipahdusta lukuunottamatta - ensimmäinen juhannuksena ja toinen Pikku-O:n mökkikeikan aikaan. Turussa hän kyllä otti maljansa täytenä erilaisten tapahtumien osalta. Ainakin Ruisrock ja Ilmiö-festivaalit tulivat hänellä läpikäytyä. Sosiaalisella puolella hänellä oli hieno mahdollisuus viettää aikaa nuoren setänsä L:n kanssa. Töiden loppumisen jälkeen hän pakkasi kamansa, kiirehti aivan liian myöhään sprinttaamalla bussiin painavaa matkalaukkuaan perässä vetäen, ja tuli pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylään tapaamaan serkkujaan ennenkuin lähdimme takaisin kotiin.
Pikku-O ja Iso-o menivät Suomeen kolme viikkoa E:n jälkeen ja viettivät ensin viikon tällä kokoonpanolla Turussa T:n kanssa. Tästä jonkinlaisia muistiinpanoja laitoin edelliseen postaukseen. Iso-O:n kaveri Martha saapui viikko myöhemmin, ja siitä alkoi tyttöjen neljän viikon mittainen seikkailu Turusta Helsingin, Hämeenlinnan, Tampereen, Jyväskylän, Papan mökin, Kyläniemen mökin, Savonlinnan, Viitalan ja edelleen Jyväskylän kautta lentoasemalle ja kotiin. Hienosti oli mennyt, vaikka Iso-O totesikin, että on hengästyttävää olla käytännönasioiden järjestämisestä vastaava aikuinen. Seikkailuun oli kuulunut Ilmiö-festivaali, 'clubbing' mm. pikkuserkku-A:n kanssa Helsingissä sekä serkkuporukalla Jyväskylässä DJ-serkku A:n ravintolakeikoilla, punttisalitreenejä serkkujen kanssa, paljon lenkkeilyä (Martha treenaa maratonia varten - tosin lopuksi Iso-O lakkasi juoksemasta polvivaivojen johdosta todeten käyvänsä läpi "Santa Clause Metamorphosis: I am getting fat and jolly"), ja erilaisia vanhoja linnoja ym.
Pikku-O oli lyhyen Turku-jakson jälkeen 3 viikkoa putkeen Papan mökillä ja juoksi aivan hirveitä määriä (viimeisen Suomi-lomaviikon mailit olivat 50 [80 km]). Jopa siten, että isoveli (jonka mailit samalla viikolla olivat 80 [130 km]) alkoi huolestua ylikuntoon menemisestä. Juoksemisella oli kuitenkin sellainen vaikutus, että veljet pystyivät käymään yhdessä Jyväskylässä pitkällä lenkillä vauhdilla, joka oli Pikku-O:lle vain hieman liian nopea.
Minun lomani alkoi Kokkolan rippijuhlista heti Suomeen saavuttuani. Pääsin sankarin isovanhempien kyydillä, vietin mukavan illan parhaassa seurassa, sain kulttuurikokemuksen ruotsinkielisen messun merkeissä, ja ihanan juhlan ja illan upealla paikalla lähijärven rannalla. Ajomatka takaisin oli mieleenpainuva ja tärkeä.
Toinen reissuni oli Etelä-Suomen suuntaan. Majoituin 90-vuotta täyttäneen isotätini luona. Ensin tapasin lääkisystäväni illanvieton merkeissä - kyydin Helsingistä Espooseen ja takaisin sain H:n kasvaneelta perheeltä ja ihastelin takapenkillä 3-kk vanhan Teon pieniä sormia; omieni sormet kun ovat jo pitkään olleet paljon omiani pidemmät. Sitten matkustin yönyli-tapaamiseen Karhulaan, jossa vietin hyvän ajan A:n kanssa ja näin lyhyesti jopa koko S:n vauhdikkaan porukan. Helsingissä sain mahdollisuuden istua alas vanhan ystäväni T:n perheen luona Töölössä sekä tavata erikseen rakkaan ystäväni H:n - kävimme Sushibar+Wine-ravintolassa, johon sulkemisajan jo ohimentyä saapui yksi alueen julkisuudenhenkilöistäkin. Viimeisen päivän vietin isotädin kanssa, mikä tuntui tärkeältä. Sitten hyppäsin J:n kyytiin ja takaisin Jyväskylään.
Lomani suurin osuus kului Jyväskylässä siskon luona. Hienoa aikaa. Juoksimme paljon upeissä järvimaisemissa, tapasin ihania ystäviäni, sain virallisia asioita hoidettua jouhevasti, ja kävin kampaajallakin uudistamassa ulkoista olemustani. Lomani lopun kruunasi kaikkien lapsieni saapuminen paikalle. He saivat viettää aikaa serkkujen kanssa ennenkuin vanhin serkuista lähti kohti Ruotsin opintojaan ja he itse omiin uusiin seikkailuihinsa.
Matka Jyväskylästä Helsingin ja Reykjavikin kautta Bostoniin ja edelleen Newtoniin meni kai jouhevasti, mutta oli minulle kyllä haastava. Kärsin matkapahoinvoinnista jo junamatkalla, enkä saanut oloani mukavaksi kummallakaan lennolla. Iso-O tutustui puolisuomalaiseen poikaan, joka hakeutui useaan otteeseen hänen kanssaan juttelemaan jopa siten, että isoveljeä alkoi harmittaa. Bostonista pääsimme helposti kotiin Marthan äidin kyydillä kohdaten täysin röyhähtäneen nurmikon ja pensasaidan. Takarappuset oli vaihdettu. Muuten koti oli juuri sellainen kuin olin sen muutama viikko aiemmin jättänyt. E katsoi ruokasalin kaaosta, johon totesin sen olevan Iso-O:n "pakkaus on valmis"-tilanne. Nauratti ja itketti samaan aikaan.
Meillä oli päivä aikaa kotona ennenkuin lähdimme kaikki Washington DC:n matkalle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. E käytti päivän BC:llä, jossa hän kävi joukkueen kanssa pitkällä lenkillä, osallistui "Media Day"-tapahtumaan (toisin sanoen otatti viralliset kuvat itsestään), keskusteli valmentajan kanssa jatkosta (treenaa maastojuoksujoukkueen kanssa, mutta kilpailee vasta yleisurheilukaudella nyt tavoitteenaan 1500 m ja maili) ja sai luvan jättää muutaman päivän väliin siskon muuton johdosta. Hän järjesteli omaan lähestyvää muuttoaan kampuksen ulkopuolelle mm. ostamalla edelliseltä sängyn, patjan, laatikoston, pöydän ja tuolin. Pikku-O kävi juoksemassa siten, että viikon lopulla hänen mailimääränsä nousi 58 (93 km), mikä jäänee hänellä nyt isoimmaksi, sillä syksyn treenit alkavat jo maanantaina 21. elokuuta. Minä tilasin kauppatavaroita ja motivoin Iso-O:n organisoitumaan lähtöä varten huonolla menestyksellä - tai no, hän organisoitui omalla tavallaan ja lopulta yllätti minut olemalla kokonaan valmis klo 19.30. Me kaikki kävimme päivän aikana myös hammastarkastuksessa ja -puhdistuksessa. Vähän ehkä hassu ajoitus, mutta olipahan hyvä ainakin Iso-O:n kohdalla. Kaikilla kolmella on tarve uusien yömuottien valmistamiseen. Erityisesti poikien ovat kärsineet kovin käytössä. Iso-O:lla se hoidetaan kuntoon vasta viisaudenhammasleikkauksen jälkeen joululomalla. Minun kohdallani hammasteknikko ansaitsi palkkansa - kahvitahrojen poistamiseen kului melkein tunti.
No comments:
Post a Comment