Vierailu ja kilpailuja

Syyskuun loppuun on mahtunut kilpailuja, päivystysviikon alku, E:n vanhempain viikonloppu, Iso-O:n asioita ja Turgutin vierailu. Niihin nyt.

Turgutin vierailu 

Keskiviikkoiltana 18.9. seurasin livenä New Yorkista Bostoniin lentävää lentokonetta ja lähdin ajamaan Loganille, kun näin sen laskeutuneen. Ajattelin, että meillä molemmilla menee saman verran aikaa hakupaikalle saapumiseen. Koska hakupaikka oli minulle tavanomaisesta poikkeava (Terminal B), en voinut hyödyntää täydellistä "Cell Phone Lot"-vaihtoehtoa. Oli siis parasta olla paikalla silloin, kun haettavakin on. No, hän todellakin oli valmiina, sillä käännyin Loganilla väärään suuntaan ja jouduin ajamaan ihan hirveän silmukan. Autoja oli todella paljon, vaikka kello oli tuossa vaiheessa jo melkein 23. Oli tainnut muutama muukin kone laskeutua samaan aikaan. Koska tiellä nro 90 oli valtava ruuhka takaisinpäin, kiersimme joen pohjoispuolelta ja Sumner-tunnelia pitkin oikeaa maisemareittiä. Kotona olimme puolisen tuntia myöhemmin. Aika nopeasti siitä sitten menimme nukkumaan. Turgutille olin laittanut työhuoneen, joka on myös E:n huonen, valmiiksi vierailua varten.

 

Seuraavana päivänä minulla oli etäpäivä, mikä oli mukava, sillä meillä oli aikaa kuulumisten vaihtoon ennenkuin professori Marc Fisher tuli hänet hakemaan iltapäivä-iltavierailulle. Oli hauska nähdä Fisher:kin pitkästä aikaa - meillä on Turgutin lisäksi yhteinen historia Fellowship-palveluni ajalta, jolloin hän oli minun ja Janhavin kanssa Fellow-poliklinikalla. Hänkin tuntui ilahtuvan minut nähdessään. Turgutin hän vei ensin luokseen Wabaniin. He olivat käyneet pitkällä kävelyllä ja menneet sitten BIDMC-sairaalan meetingiin. Meetingin jälkeen he olivat ottaneet Magdy Selimin, toisen meille molemmille tutun professorin, mukaansa ja menneet illalliselle yhdessä.

Minulla alkoi sitten heti päivystysviikko. Turgut lähti Niagaralle Göteborgin ajoilta tutun väitöskirjaohjattavansa Erikin sekä hänen pienen perheensä kanssa viipyen reissussa aina maanantai-iltaan saakka. En tuolloin häntä edes tavannut - sen verran myöhään saapui. Viikolla minun töissäollessani hän oli päivisin menossa Bostonissa. Meillä hän iltaisin paleli ja kääriytyi peittoon, kun sisälämpötilat laskivat tuolloin 18.5-19 asteen tasolle ennenkuin nousivat takaisin yli 20 asteeseen hänen meiltä lähtöpäivänään 27.9.

Marc oli pyytänyt häntä pitämään esitelmän BIDMC:n torstai-iltapäivän Stroke Meetingissä. Pystyin sitä ("ICH in the young") kuuntelemaan osittain etänä päivystysviikkoni viimeisen ja tosi kiireiseksi muodostuneen tunnin aikana. Hän oli esitelmän jälkeen käynyt Marc:in luona syömässä ja tapaamassa tämän uuden naisystävän (hänen vaimonsa kuoli ALS:iin viime vuonna), ja saapui meille klo 20 aikoihin. Vietimme vielä pitkän illan jutustellen.

Turgut lähti eteenpäin perjantaina 27.9. tehtyään lähtöä noin 5 tunnin ajan. Tänä viimeisenä viikonloppuna hän on ruotsalaisten kanssa Maine:ssa ja New Hampshire:ssä. Maanantaina hänellä on viimeinen tapaaminen Marc:in kanssa ja sitten hän palaa Suomeen. Hauska, että kävi. Hauskaa myös, että meillä helposti löytyi juteltavaa tuntikausien ajaksi. Olemme selvästi siirtyneet ohjaaja-ohjattava suhteesta eteenpäin. Kiitollinen hänelle olen tuesta vuosia sitten. Tiedän, etten olisi nykyisessä paikassani ilman tapahtumia, jotka alkoivat vuonna 1995 hänet ensimmäisen kerran tavattuani.

Pikku-O:n kilpailuja ja kouluhommia

Pikku-O:n maastojuoksukauden ensimmäinen kilpailu oli 18.9 Lincoln Sudbury High Schoolin alueella, matkana 2 mailia. Hän oli päätynyt laittamaan piikkarit ja taas juoksu meni tavanomaista huonommin. Hän jäi Southin Varsity-pojista selvästi viimeiseksi, eikä tunnelma ollut hyvä. Aikakin oli 11:12 min, paljon tavoitetta alempi. Harmitti hänen puolestaan. Näin hänet päivä myöhemmin juoksemassa JV-poikien kanssa Commonwealth Avenue:ta pitkin ja vaikka hän ei valittanut yhtään, minua kuitenkin kouraisi rinnasta. Varsity-ura jäi aika lyhyeksi.

Toinen kisa oli samassa paikassa viikko myöhemmin. Nyt matka oli 4 km. Amerikkalaiseen tyyliin mailit ja kilometrit ovat sulassa sovussa juoksukilpailumatkoina, eikä kukaan koe siinä mitään outoa. Hän juoksi JV-kisassa ylivoimaiseen voittoon ajalla 14:01 min ollen johdossa lähdöstä lähtien. Voi, miten iloinen hän oli! <3. Ja, minä siksi myös. Kotona hän tuli spontaanisti halaamaan.

Ensimmäinen isompi kilpailu oli perinteinen Ocean State Invitational-kisa Goddard Park:issa Rhode Island:in Warwick:issa. E oli yön auton kanssa Wellesley:ssä, mutta tuli sovitusti takaisin klo 6 aamulla viemään pikkuveljensä Southille klo 6:30 mennessä. E oli noussut autosta halaamaan pikkuveljeä ja oli kuullut, kuinka jotkut olivat kommentoineet hänen olevan BC-juoksija. Pikku-O:lle samat tyypit olivat nimittäneet E:a termillä "Local legend". E toi auton sitten takaisin kotiin. Itse lähdin ajamaan klo 9.15 ja olin perillä puistossa hyvissä ajoin ennen klo 11.10 alkanutta Varsity-kisaa. Keli oli lämmin ja hieman kostea. Se vaikutti koko joukkueen juoksuun, myös Pikku-O:n, joka pettyi omaan 18:11:05 min tulokseensa 5k-matkalla ja sijoitukseensa 87/240, vaikka aivan hyvinhän se meni. Hän juoksi kaikista Southin pojista 10. nopeimman ajan, mikä ei ole huono, sillä hän on tällä hetkellä 9. nopein. Hän hävisi kahdelle häntä normaalisti hitaammalle juoksijalle, Cody:lle ja Max:ille, mutta Dashiel, joka normaalisti on häntä selvästi nopeampi, epäonnistui, ja Pikku-O päihitti hänet 2 sekunnilla (eri lähdöissä olivat, Dashiel juoksi Championship-sarjassa). Kotiin tunteja minua myöhemmin saapunut Pikku-O oli jo aivan hyvällä mielellä. Kisoja tulee ja menee.

Treeneissä Pikku-O:lla on mennyt hyvin. Viikolla treenit ovat Southin lähistöllä klo 16.30-18.15, mutta lauantaisin he ovat käyneet eri paikoissa. Viimeksi he menivät pohjoiseen, lähelle Atlantin rantaa. Pitkä juoksu muodostui hieman jännittävämmäksi, sillä he olivat eksyneet ja joutuneet kiipeämään melkein pystysuoraa rinnettä 100 metrin korkeuseron verran. Onneksi Nathanilla oli ollut kännykkä mukanaan. Muilla ei ollut. Pikku-O:kin oli jättänyt omansa toisen juoksijan autoon.

Koulurutiini on löytynyt. Useana iltana hän on ollut istumassa säkkituolissaan tabletti sylissään ilman, että minun on pitänyt huomauttaa läksyistä. Yhtenä iltana hän lähti tekemään matematiikan hankalia tehtäviä yhdessä kavereidensa kanssa Dashielin luokse. Kiva, että kavereissa on koulun vakavasti ottavia tyyppejä. Auttaa häntäkin motivoitumaan, paljon paremmin kuin äiti.

Iso-O:n asioita

Iso-O oli hieman kipeänä ja siksi hieman alamaissa. Huomaan, että se vaikuttaa minunkiin. Joudun taistelemaan sellaista tunnetta vastaan, että minun pitäisi äitinä tehdä hänen elämänsä helpommaksi. Ei tietysti pidä, mutta tunne on vahva. Kun hänen asioihinsa lisää tarpeetonta lastia ylimääräisistä (siis oikeasti ylimääräisistä!) viisumi- ym kiemuroista, ei ihme, ettei hymyä liikaa löydy. Samanaikaisesti minua turhauttaa se, että vuosien ajan kaikenlaista itse väännettyäni olen aika hyvä nykyään laittamaan asiat nopeasti eteenpäin, kun tulee uusi vastoinkäyminen, mutta Iso-O vain lamaantuu. Tekisi mieleni vain ottaa ohjat haltuuni, mutta yritän olla sekaantumatta.

Hän soitti minulle harmistuneena, kun oli kuullut, että E:n vanhempainviikonlopun aikaan minulla oli Pikku-O:n iso kisa, ja etten siksi päässyt kaikkiin aktiviteetteihin mukaan. Hän suunnitteli tulevansa itse meitä edustamaan. Sanoin, että kannattaa ottaa pieni hengähdys ja käydä vaikka pienellä kävelyllä. Hän oli niin tehnyt, maailma näytti taas kirkkaammalta, ja hän unohti matkasuunnitelmansa. Näemme kuitenkin jo viikon päästä Philadelphiassa.

E:n asioita

E on lainannut autoa useaan otteeseen, mm. Wellesley College:iin mennessään ja West Roxbury:ssa asuvan professorinsa luona vieraillessaan. Nätisti hän aina pyytää luvan ja auto on aamuisin tallista löytynyt. Hyvänä ihmisenä ja ystävänä hän lupaili parkkipaikkoja kavereilleen meidän olemattomalta pihaltamme. Olin luvannut yhdelle autolle paikan (Fox) aina BC-pelien aikaan, kun silloin katuparkkeerauksesta saa sakon, mutta E ajatteli tarjoavansa muillekin. Meillä oli vahvasävyinen keskustelu, kun rautalangasta väänsin hänelle sen ymmärryksen, että meidän juuri ja juuri yhden auton levyinen ajotiemme on yhteinen naapurimme kanssa, eikä siten meidän käytössämme kuin läpiajamista varten. Hän viimein ymmärsi ja jo talomme eteen ajaneet pojat lähtivät etsimään autolle toista paikkaa. 

E:n LSAT-tulokset saapuivat. Hän oli saanut tuloksen 169/180, ollen 94% käyrällä. Tulos on hyvä, muttei huippuluokkaa, millä on vaikutusta lakikouluihin hakiessaan. Pettymys oli käsinkosketeltava, mutta hän oli tehnyt asian kanssa rauhan keskusteltuaan vuotta vanhemman, entisen BC-joukkuekaverinsa kanssa, taktiikasta eteenpäin.

Vanhempain viikonloppu BC:llä alkaa taipua loppusuoralle, ja minulta meni se sitten lopulta kokonaan ohi. Tärkein osa, tailgating ennen amerikkalaisen jalkapallomatsia oli juuri samaan aikaan kuin Pikku-O:n kisa, ja kaiken muun aktiviteetin E itse jätti väliin. Koska E on seniori eli viimeisen vuoden opiskelija, jäi minulta ko. kokemus kokonaisuudessaan kokematta.

Kotiasioita 

Kelit ovat muuttumassa. Yhyy! Kohta joudun laittamaan öljykattilan päälle. Vuokraisäntä oli käynyt vaihtamassa takaoven oviverkon ikkunalasiksi, joten lämmityskausi voi alkaa. Yritän vielä puristaa hetken eteenpäin, sillä toistaiseksi emme ole sisälämpötilojemme kanssa menneet alle kriittisen, 18*C.

Kaasulasku, jota odottelin kuukausitolkulla, ja jonka perään jouduin erikseen kyselemään, saapui viimein. Se ei ollut iso. Nyt minulla on jonkinlainen käsitys kuukausikuluista. Keräsin muutenkin kasaan kuukausittain toistuvat laskuni. Niitä on yllättäen niinkin monta kuin seitsemän: vuokra, kaasu, öljy, sähkö, netti/TV, kännykkäliittymät ja Netflix. Elämä on kallista. Varsinkin, kun maksettavaksi tulee pian autovakuutus (Auts!), auton 100k huolto (Auts!), ja parin kuukauden päästä taas opiskelijoiden lukukausimaksut (Jättimäinen auts!)

Minulla on päivystysvapaaviikko meneillään. Mukavaa.

Koulu alkoi

Pikku-O:lla on vasta ensimmäiset hieman yli kaksi kouluviikkoa takanaan ja rutiinien kehittyminen odottaa tapahtumistaan. Olen ilmoittanut uuden osoitteemme koulun tiedostoihin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tullut huomautusta koulualueen ulkopuolella asumisesta. Kaikenlaista on taas tapahtunut.

Pikku-O:n asioita

Pikku-O:n kaverit ovat olleet meillä muutamaan otteeseen. Kertaalleen hän 'halusi' lainata minulle kuulokkeitaan, jotka sekä antoivat minulle mahdollisuuden kuunnella ja katsoa Netflixiä heistä välittämättä työhuoneessa että erityisesti hänelle yksityisyyden kavereidensa kanssa (Noise canceling). Toimi hyvin. 

Maastojuoksujoukkueessa Pikku-O on nostettu Varsity-ryhmään. Heitä on yhteensä 9, joista hän taitaa olla juuri se 9. nopein. Hän tilasi siitä syystä johtuen itselleen $73 hintaisen "Varsity Team"-logolla koristellun takin, kävi Concordissa juoksemassa pitkän lenkin, ja tänään keskiviikkona 18.9. on ensimmäinen kisa Lincoln-Sudbury-koululla.

Pikku-O ilmoittautui PSAT-testiin ($35) lokakuun loppupuolella. Se on SAT-testin harjoittelumahdollisuus, joka perinteisesti tarjotaan juniorivuoden syksyllä. PSAT:n lisäksi hän ilmoittautui keväällä eteentuleviin AP (=Advanced Placement)-testeihin. Hänellä on kaksi AP-kurssia tänä vuonna. Toinen on AP-US History ja toinen AP-Chemistry. Maksoivat $115 per testi, ja niitä voinee verrata Suomen ylioppilaskirjoituksiin SAT:n ohella.

Iso-O:n haasteita

Iso-O:lla on ollut harmi ratkottavanaan. Kun hän meni hakemaan itselleen sosiaaliturvanumeroa, hänen tiedoissaan oli "mismatch" viisumeiden osalta, eikä hän saanut numeroa haettua. Syy tähän oli todennäköisesti se, että kesällä 2023 hän kävi Pikku-O:n kanssa antamassa sormenjälkensä ym. O-viisumia varten, ja vaikkei hän koskaan ko. O-viisumia hakenutkaan, ei systeemi - selvästi - tunnista Yhdysvaltain ulkopuolella tehtyjä muutoksia.  Yhdysvalloissa on siis tällä hetkellä kaksi Iso-O:aa; toinen opiskelee yliopistossa ja toinen, ilmeisesti asustaa äidin luona tekemättä mitään.

Ylläolevaa lukuunottamatta Iso-O:lla on lukuvuosi alkanut mukavasti. Hän on sujahtanut TA (Teaching Assistant) rooliin hienosti ja opinnot ovat lähteneet ilman suurempia kumpareikkoja käyntiin. Puheluiden aikana hän on ollut hyväntuulinen pulputtuja, mistä tulee itsellenikin hyvä mieli. Hänen hyvää mieltään lisäsi illanvietto Suomen suurlähetystöllä, jossa oli Sibelius akatemian ja Juliardin yhteiskonsertti. Hän oli lyhyttä alku-ujoutta lukuunottamatta löytänyt itsensä nuorimpien osallistujien joukosta.

E:n erilaisia

E:n LSAT (Law School Admission Test) syyskuun ensimmäisellä viikolla on ohi. Tiistaina hän teki kirjoitusosion, perjantaina testin monivalinnat. Hän oli joutunut tekemään ne Pikku-O:n huoneessa siksi, että tilan piti olla suljettavissa umpiovella - E:n huoneen lasiovi ei kelvannut. Hänen piti näyttää kameralle koko tila ja pöydän alunen, ajokorttinsa ja pitää video päällä koko ajan. 

Hän on käynyt kotona pyörähtämässä useaan otteeseen vaikka millä verukkeella, ja ajoittain löytynyt aamusta omasta sängystään nukkumasta varsinkin sellaisina iltoina, jolloin hän on käynyt lainaamassa autoa.

Omia juttujani töissä

Sain oman Associate Professor-hakemukseni eteenpäin. Jouduin sitä varten kysymään minimissään 8 "Letter of Recommendations", joista kolmen piti olla riippumattomia eli sellaisia, joiden kanssa minulla ei ole "conflict of interest". Edelleen koen tällaisen kiusallisena. Hämmennyin kuitenkin siitä, kuinka helposti löysin sopivia henkiloitä, ja erityisesti siitä, että voin muina naisina tuosta vain lähettää kohtuullisen tuttavallisia viestejä maailmanluokan tyypeille. 

Haasteitakin on riittänyt. Etäpäiväni aluksi huomasin, että kaikki työapplikaatiot olivat hävinneet työpuhelimestani. Tämä aiheutti kaiken muun lisäksi sen, etten päässyt tietokoneellakaan potilastiedostoihin, sillä siihen tarvitsee työpuhelimella olevan tunnistautumisen. Aloin jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että minun pitää ajaa työpaikalle, mutta onneksi sain avun sairaalan Help Desk-tyypiltä, joka askel askeleelta auttoi minut saamaan takaisin kaikki oikeudet ja lataamaan uudelleen kaikki hävinneet applikaatiot. Huh! 

Yksi pitkäaikainen NP (Nurse Practitioner) muutti Teksasiin ja meillä oli läksiäiset sairaalan lähellä olevassa ravintolassa (Tavern). Seuraavana aamuna hän lähti miehensä kanssa ajamaan kohti Austinia. 

Kotona tapahtuu

Verizonin kanssa on värkkäämistä. Eräänä aamuna TV vaan ei mennyt päälle. Netti toimi, joten onnistuin saamaan asian korjattua chat-viesteillä 30 minuutin ajan keskusteltuani. Pari päivää myöhemmin huomasin, että minulta oli mennyt oikeus tallentaa sekä pysäyttää kuvaa ja että kuukausimaksuni oli noussut selvästi. Melkein 45 minuutin kestoisen keskustelun jälkeen asia saatiin korjattua. Minulla olisi parempaakin tekemistä.

Ilmastointilaiteen otimme Pikku-O:n kanssa pois aivan syyskuun alkupuolella. Samalla otin ulkopuolella olevat tukirakenteet pois niin ilmastointilaitteen alta kuin oman ja Iso-O:n huoneen ikkunoiden osalta.

Kaasulaskua ei ollut saapunut ja netissä näkyi vain $0 kuukausi toisensa jälkeen. Soitin. Heillä oli kaikki tiedot olemassa, mittarit luettu etänä, mutta selitystä, miksi käyttö ei ollut löytänyt tietään laskutukseen jäi epäselväksi. Olisihan se tietysti ollut kiva jatkaa ilmaisella kaasulla, mutta halusin välttää yllätyslaskua kuukausien päästä, ja aloin asiaa selvittää. Minua auttanut henkilö lähetti selvityspyynnön eteenpäin ja kertoi asian ratkeavan. Tästä on nyt 2 viikkoa. Laskuni on edelleen nolla dollaria.

Ja jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, en ollut kuullut mitään Öljy-yhtiöltä (Bigelow), ja soitin heille, sillä lämmityskausi lähestyy. Ystävällinen naisihminen teki minulle tilin, ja tilasi täytön heti seuraavalle päivälle. Laskutus menee suoraan kortilta. Kauhukseni kuulin toiselta öljyä lämmitykseen käyttävältä, että lämmitysaikaan öljyä kuluu niin paljon, että se on paljon kaasua kalliimpi metodi. En tykkää. Ensimmäinen täyttö maksoi melkein $600, ja sillä ei pitkälle pötkitä.

Väitöskirjaohjaajani tulee 30 vuoden tauon jälkeen käymään Massachusettsissä ja yöpyy ainakin osittain meillä. Haen hänet tänään illalla lennoltaan.

Tupaantulijaiset

Järjestimme Pikku-O:n kanssa tuparit vain muutama kuukausi muuton jälkeen. Valmistauduin tapojeni mukaisesti hartaudella, ja perinteisestä kakkupaniikista johtuen tulin taas hankkineeksi aivan liikaa juotavaa ja syötävää. 

Tuparit olivat lauantaina 14. syyskuuta Kaikki kutsutut tulivat ja viimeiset lähtivät klo 23 (mikä on täällä myöhään). Hirveän hyvä mieli jäi. Meillä on nyt ihan liikaa kaikkea edelleen jatkuvia rääppiäisiä varten. Yksi laatikostomme tuli korjatuksi juhlien aikana, ja jääkaapin oven suunnan kävi Colin vaihtamassa päivä myöhemmin. Ihania ystäviä minulla.

Lopuksi ns. "Fun Fact". Vanha kotimme oli myyty hinnalla $1410000, mikä  oli $135000 pyyntihintaa enemmän. Alice keräsi siis aikamoisen potin itselleen. Mielenkiintoista nähdä, mitä talolle tapahtuu.

Tapahtumarikas viimeinen lomaviikko

Ohessa kuva viikon henkisesti isoimmasta aktiviteetista. Kerron siitä alempana hieman lisää. Ensin kuitenkin sitä edeltäviä tapahtumia. Kyseessä oli Pikku-O:n viimeinen lomaviikko.

Viikon aluksi kävimme Pikku-O:n kanssa hankkimassa pari mattoa ja koulutarvikkeita Targetista sekä molemmille lenkkarit New Balance:lta. E toi yhden useista käynneistään aikana kaksi isoa huonekasvia pihalta sisälle. Alkujaan pöytäpalmuna aloittanut kasvi on nykyään niin iso, että se ylettää lattialla ollessaan ovenkarmin yläpuolelle. Pikku-O:n oli tarkoitus tuoda viimeinen, mutta kun se ei monista pyynnöistäni huolimatta tapahtunut, raahasin itse. Kaikki kolme kasvia ovat vaatineet litratolkulla vettä. Vaikka kesän aikana on satanut, ei sademäärä ole ollut niille tarpeeksi.

Olen järjestämässä tupaantulijaiset parin viikon sisään, mikä motivoi kodin kunnostushommiin. Peitin vanhoja seinävaurioita amerikan tyyliin suihkemaalilla, siivosin Iso-O:n huoneen omien kriteerieni mukaisesti. Hän oli sen siivonnut melko hyvin, mutta esimerkiksi sängynpetaus ja kaapin järjestäminen olivat jääneet tekemättä. Sohvien tuunausta jatkoin, mutta täytyy tunnustaa, että alan olla melko valmis kokonaan uusien hankkimiseen. Näyttävät aika hirveiltä.

Pikku-O kävi viimein viivästyneessä lääkärintarkastuksessaan ja sai virallisen luvan osallistua maastojuoksukauteen - johon hän on epävirallisesti osallistunut jo kaksi viikkoa. Hän sai meningokokki-rokotteen ja kolesteroliarvot peruslabroineen tarkistettiin (hyviä). Pituutta oli kertynyt (171.5 cm) ja painoa ei (58 kg), viimeksi mainuttu ehkä siksi, että kesällä oli tullut juostua aikamoisia määriä. Influenssarokotteenkin hän olisi saanut, mutta viivästytin sitä itse vielä kuukaudella, jotta voimme käydä yhdessä ottamassa sen uuden koronarokotteen kanssa. Toisin kuin Suomessa, täällä uudistettua koronarokotetta suositellaan kaikille yli 6 kk vanhoille ja en näe syytä olla siihen tarttumatta.  

Seuraavaksi sitten tapahtumiin yllä olevan kuvan ympärillä. Jotta elämä ei olisi tylsää, Pikku-O järjesti aikamoisen jännityksen. Keskellä yötä, noin klo 1.30, hän tuli herättämään minut sanoen:"I messed up!' Tapahtumat olivat alkaneet polkupyörän avainten jäätyä kotiin kavereita Newton Centerissa tavatessaan. Hän oli kävellyt kotiin niitä hakemaan. Koska autonavaimet olivat minun jäljiltäni esillä, hän sai kuningasidean, ja ajoi autolla hakemaan polkupyörän. Tässä toiminnassa oli niin monta asiaa pielessä, etten lähde niitä erittelemään, mutta huomioin kyllä, että pahemminkin olisi voinut käydä. Hän oli kotitiellämme ajanut reunakiveykseen kuvan mukaisin seurauksin. Tällä täydellisesti tyhjentyneellä kumilla hän oli ajanut auton talliimme. Kävimme sitä yhdessä kännykän valon kanssa katsomassa. Aivan oli riekaleina. Hän vakuutti, ettei mitään muuta vauriota ollut tapahtunut. En juuri nukkunut enää tuon jälkeen.

No, minun rauhalliseksi tarkoitettu viikonloppuni oli alkanut siis aivan erilaisena. Luovutin sängyssä pyörimisen klo 6, kaivoin vakuutustietoni esiin, ja laitoin avunpyynnön AAA:n Road Service:lle. Herätin Pikku-O:n pyörittämään talvirenkaani kellarista auton vierelle toiveenani, että korjausmies vaihtaa vararenkaan sijaan kaikki renkaat, mutta ei vaihtanut; vararenkaan laittoi vain. No, talvirenkaat olivat jo esillä. Pyysin Pikku-O:n nostamaan ne autonperään, ja hetken googlattuani lähdin ajamaan läheiseen, aukiolleeseen autokorjaamoon. Suostuivat vaihtamaan (nastattomat) talvirenkaat alle, kustannus oli $25, ja aion niillä nyt ajella maaliskuuhun saakka. Silloin pitää sitten miettiä uusien "All Season"-renkaiden ostoa. Onneksi minulla olivat nämä renkaat vielä olemassa - olen nimittäin usean vuoden ajan yrittänyt saada niitä myydyksi, kun eihän täällä oikeasti mitään talvirenkaita tarvitse suolauksesta johtuen - nyt ajelen niillä hellekeleissä.

Kun ajoin korjaamolta pois, otin E:n kyytiin kampukselta, ja ajoimme hänen kanssaan Swap Shopiin. E löysi sieltä itselleen lampun, minä Iso-O:lle hänen toivomansa lautasen saippualle, ja pari taulua tarttui jälleen mukaani. Pikku-O oli sillä sillä välin spontaanisti tyhjentänyt ja täyttänyt astianpesukoneen, vienyt roskat, ja laittanut tavaroitaan paikoilleen. Hän oli tekemässä kemian ja historian kesäloman lopun läksyjä, SAT-harjoitustestiä (vaikkei vielä todellakaan tarvitsisi) ja oli aloittamassa englannin kurssille tarvittavaa kirjaa (jonka saimme kirjastosta perjantaina; piti olla luettuna ennen tiistaina alkavaa koulua). Hän siis tarvitsi tällaisen monumentaaalisen törppäilyn omien tehtäviensä aloittamiseksi. Aivan nauratti. Ja edelleen, pahemminkin olisi voinut käydä. Paljon pahemmin!

Pikku-O sai kemian ja historian tehtyä lauantai-iltaan mennessä. Sunnuntaina istuimme molemmat olohuoneessa lukemassa. Minulle oli saapunut ilmoitus romaanin palautuksesta tiistaihin mennessä ja luettavaa oli vielä 75% jäljellä. Pikku-O:lla oli yllä mainittu kirja aivan alkutekijoissään. Kirjan aihe ei häntä kiinnostanut yhtään ja välikommentteja riitti. Hän pääsi kuitenkin puoliväliin ennenkuin luovutti. Kannustin sanomalla, että viimeinen lomapäivä varmasti riittää kirjan loppuosaan ja riitti.

Pikku-O:n koulu siis alkaa tänään 3. syyskuuta. Lukujärjestys, jossa koulutunteja on joka päivä klo 9-15.45 (tiistaisin 15.25), on 5 minuutin taukoja lukuunottamatta täynnä seuraavia aineita: Precalculus (=matematiikka), Wellness (liikunnan ja terveystiedon yhdistelmä - "Around the World in 80 Days"), ranska, biologia, englanti, ja kemian jatkokurssi. Pikku-O on jo "upper classman" - toivon sen tarkoittavan jonkinsorttista henkistä kasvamista.