Koulu alkoi

Pikku-O:lla on vasta ensimmäiset hieman yli kaksi kouluviikkoa takanaan ja rutiinien kehittyminen odottaa tapahtumistaan. Olen ilmoittanut uuden osoitteemme koulun tiedostoihin, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tullut huomautusta koulualueen ulkopuolella asumisesta. Kaikenlaista on taas tapahtunut.

Pikku-O:n asioita

Pikku-O:n kaverit ovat olleet meillä muutamaan otteeseen. Kertaalleen hän 'halusi' lainata minulle kuulokkeitaan, jotka sekä antoivat minulle mahdollisuuden kuunnella ja katsoa Netflixiä heistä välittämättä työhuoneessa että erityisesti hänelle yksityisyyden kavereidensa kanssa (Noise canceling). Toimi hyvin. 

Maastojuoksujoukkueessa Pikku-O on nostettu Varsity-ryhmään. Heitä on yhteensä 9, joista hän taitaa olla juuri se 9. nopein. Hän tilasi siitä syystä johtuen itselleen $73 hintaisen "Varsity Team"-logolla koristellun takin, kävi Concordissa juoksemassa pitkän lenkin, ja tänään keskiviikkona 18.9. on ensimmäinen kisa Lincoln-Sudbury-koululla.

Pikku-O ilmoittautui PSAT-testiin ($35) lokakuun loppupuolella. Se on SAT-testin harjoittelumahdollisuus, joka perinteisesti tarjotaan juniorivuoden syksyllä. PSAT:n lisäksi hän ilmoittautui keväällä eteentuleviin AP (=Advanced Placement)-testeihin. Hänellä on kaksi AP-kurssia tänä vuonna. Toinen on AP-US History ja toinen AP-Chemistry. Maksoivat $115 per testi, ja niitä voinee verrata Suomen ylioppilaskirjoituksiin SAT:n ohella.

Iso-O:n haasteita

Iso-O:lla on ollut harmi ratkottavanaan. Kun hän meni hakemaan itselleen sosiaaliturvanumeroa, hänen tiedoissaan oli "mismatch" viisumeiden osalta, eikä hän saanut numeroa haettua. Syy tähän oli todennäköisesti se, että kesällä 2023 hän kävi Pikku-O:n kanssa antamassa sormenjälkensä ym. O-viisumia varten, ja vaikkei hän koskaan ko. O-viisumia hakenutkaan, ei systeemi - selvästi - tunnista Yhdysvaltain ulkopuolella tehtyjä muutoksia.  Yhdysvalloissa on siis tällä hetkellä kaksi Iso-O:aa; toinen opiskelee yliopistossa ja toinen, ilmeisesti asustaa äidin luona tekemättä mitään.

Ylläolevaa lukuunottamatta Iso-O:lla on lukuvuosi alkanut mukavasti. Hän on sujahtanut TA (Teaching Assistant) rooliin hienosti ja opinnot ovat lähteneet ilman suurempia kumpareikkoja käyntiin. Puheluiden aikana hän on ollut hyväntuulinen pulputtuja, mistä tulee itsellenikin hyvä mieli. Hänen hyvää mieltään lisäsi illanvietto Suomen suurlähetystöllä, jossa oli Sibelius akatemian ja Juliardin yhteiskonsertti. Hän oli lyhyttä alku-ujoutta lukuunottamatta löytänyt itsensä nuorimpien osallistujien joukosta.

E:n erilaisia

E:n LSAT (Law School Admission Test) syyskuun ensimmäisellä viikolla on ohi. Tiistaina hän teki kirjoitusosion, perjantaina testin monivalinnat. Hän oli joutunut tekemään ne Pikku-O:n huoneessa siksi, että tilan piti olla suljettavissa umpiovella - E:n huoneen lasiovi ei kelvannut. Hänen piti näyttää kameralle koko tila ja pöydän alunen, ajokorttinsa ja pitää video päällä koko ajan. 

Hän on käynyt kotona pyörähtämässä useaan otteeseen vaikka millä verukkeella, ja ajoittain löytynyt aamusta omasta sängystään nukkumasta varsinkin sellaisina iltoina, jolloin hän on käynyt lainaamassa autoa.

Omia juttujani töissä

Sain oman Associate Professor-hakemukseni eteenpäin. Jouduin sitä varten kysymään minimissään 8 "Letter of Recommendations", joista kolmen piti olla riippumattomia eli sellaisia, joiden kanssa minulla ei ole "conflict of interest". Edelleen koen tällaisen kiusallisena. Hämmennyin kuitenkin siitä, kuinka helposti löysin sopivia henkiloitä, ja erityisesti siitä, että voin muina naisina tuosta vain lähettää kohtuullisen tuttavallisia viestejä maailmanluokan tyypeille. 

Haasteitakin on riittänyt. Etäpäiväni aluksi huomasin, että kaikki työapplikaatiot olivat hävinneet työpuhelimestani. Tämä aiheutti kaiken muun lisäksi sen, etten päässyt tietokoneellakaan potilastiedostoihin, sillä siihen tarvitsee työpuhelimella olevan tunnistautumisen. Aloin jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että minun pitää ajaa työpaikalle, mutta onneksi sain avun sairaalan Help Desk-tyypiltä, joka askel askeleelta auttoi minut saamaan takaisin kaikki oikeudet ja lataamaan uudelleen kaikki hävinneet applikaatiot. Huh! 

Yksi pitkäaikainen NP (Nurse Practitioner) muutti Teksasiin ja meillä oli läksiäiset sairaalan lähellä olevassa ravintolassa (Tavern). Seuraavana aamuna hän lähti miehensä kanssa ajamaan kohti Austinia. 

Kotona tapahtuu

Verizonin kanssa on värkkäämistä. Eräänä aamuna TV vaan ei mennyt päälle. Netti toimi, joten onnistuin saamaan asian korjattua chat-viesteillä 30 minuutin ajan keskusteltuani. Pari päivää myöhemmin huomasin, että minulta oli mennyt oikeus tallentaa sekä pysäyttää kuvaa ja että kuukausimaksuni oli noussut selvästi. Melkein 45 minuutin kestoisen keskustelun jälkeen asia saatiin korjattua. Minulla olisi parempaakin tekemistä.

Ilmastointilaiteen otimme Pikku-O:n kanssa pois aivan syyskuun alkupuolella. Samalla otin ulkopuolella olevat tukirakenteet pois niin ilmastointilaitteen alta kuin oman ja Iso-O:n huoneen ikkunoiden osalta.

Kaasulaskua ei ollut saapunut ja netissä näkyi vain $0 kuukausi toisensa jälkeen. Soitin. Heillä oli kaikki tiedot olemassa, mittarit luettu etänä, mutta selitystä, miksi käyttö ei ollut löytänyt tietään laskutukseen jäi epäselväksi. Olisihan se tietysti ollut kiva jatkaa ilmaisella kaasulla, mutta halusin välttää yllätyslaskua kuukausien päästä, ja aloin asiaa selvittää. Minua auttanut henkilö lähetti selvityspyynnön eteenpäin ja kertoi asian ratkeavan. Tästä on nyt 2 viikkoa. Laskuni on edelleen nolla dollaria.

Ja jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, en ollut kuullut mitään Öljy-yhtiöltä (Bigelow), ja soitin heille, sillä lämmityskausi lähestyy. Ystävällinen naisihminen teki minulle tilin, ja tilasi täytön heti seuraavalle päivälle. Laskutus menee suoraan kortilta. Kauhukseni kuulin toiselta öljyä lämmitykseen käyttävältä, että lämmitysaikaan öljyä kuluu niin paljon, että se on paljon kaasua kalliimpi metodi. En tykkää. Ensimmäinen täyttö maksoi melkein $600, ja sillä ei pitkälle pötkitä.

Väitöskirjaohjaajani tulee 30 vuoden tauon jälkeen käymään Massachusettsissä ja yöpyy ainakin osittain meillä. Haen hänet tänään illalla lennoltaan.

Tupaantulijaiset

Järjestimme Pikku-O:n kanssa tuparit vain muutama kuukausi muuton jälkeen. Valmistauduin tapojeni mukaisesti hartaudella, ja perinteisestä kakkupaniikista johtuen tulin taas hankkineeksi aivan liikaa juotavaa ja syötävää. 

Tuparit olivat lauantaina 14. syyskuuta Kaikki kutsutut tulivat ja viimeiset lähtivät klo 23 (mikä on täällä myöhään). Hirveän hyvä mieli jäi. Meillä on nyt ihan liikaa kaikkea edelleen jatkuvia rääppiäisiä varten. Yksi laatikostomme tuli korjatuksi juhlien aikana, ja jääkaapin oven suunnan kävi Colin vaihtamassa päivä myöhemmin. Ihania ystäviä minulla.

Lopuksi ns. "Fun Fact". Vanha kotimme oli myyty hinnalla $1410000, mikä  oli $135000 pyyntihintaa enemmän. Alice keräsi siis aikamoisen potin itselleen. Mielenkiintoista nähdä, mitä talolle tapahtuu.