E:n valmistuminen Boston Collegelta

E:n syntymäpäivä sattui samalle päivälle Boston Collegen 2025 Commencement-juhlan kanssa, 19. toukokuuta. Koska tämä oli E:n oma valmistumispäivä, juhlittavaa riitti. Päivä alkoi - tai oikeammin jatkui Senior Sunrise koko yön valvomisen jälkeen klo 7.45 eri ryhmien järjestäytymisillä eri puolille kampusaluetta. 44500 ihmismäärän vetävä  Alumni Stadion aukesi yleisölle klo 8. Me olimme paikalla ennen klo 9, ja saimme paikat hieman vinosti päälavaa kohti istuen upeassa auringonpaisteessa. Tämä oli kiva, sillä päivälle oli luvattu sadetta ja heti seuraavasta päivästä eteenpäin kelit muuttuivatkin ihan hirveän kylmiksi ja sateiseksi. Aikamoinen mäihä siis.

Klo 9.15 lähtien perinteisen amerikkalaisen valmistujaismusiikin siivittämänä tuhannet valmistuvat marssivat paikoilleen kentälle omien 'koulujensa' mukaisessa järjestyksessä. Juhla itse alkoi klo 10 ja sisälsi puheita, kunniatohtoreiden huomioimisen, pääpuheen pitäjän ja musiikkia. Noin klo 11.30 pääjuhla päättyi ja eri 'koulut' lähtivät jokaiselle osoitettuihin paikkoihin. Koska E:n Morissey College of Arts and Sciences on Boston Collegen isoin - valmistuneita siellä noin 1600 - jäimme me odottamaan samassa paikassa 30 minuuttia myöhemmin alkanutta todistustenjakoa. 

Todistustenjako oli hyvin organisoitu. Rivi kerrallaan valmistuvat menivät jonomuodostelmassa kohti päälavaa, jossa he saivat todistuksen käteensä vauhdilla 14 nuorta per minuutti. Aikaa meni silti todella paljon, ja itse asiassa lähdimme kotiin jo ennen tilaisuuden loppua missaten perinteisen hattujen heittämisen, sillä odotettavissa olivat E:n ja kavereiden valmistujaisjuhlat meillä.

Olin siis lupautunut tarjoamaan tilat E:lle, ja hänen viiden kaverinsa (Fox, Fitz, Max, Ian, ja Purnell) perheille. Meillä oli edeltävästi ollut äitien Zoom-meeting (E kritisoi, miksi vain äitien, mikä oli tietysti hyvä pointti), jossa olimme jakaneet vastuualueet. Meidän kontolle jäi tiloista huolehtiminen ja tarjoamisten (ruoat, juomat, kukat ym) koordinointi sekä varsinkin jälkikäteen melkoisen roskamäärän kanssa selviäminen. T saapui muutama päivä ennen juhlaa ja auttoi tilojen optimoinnissa mm. siten, että veimme kaikki huonekalut autotalliin ja haimme tilalle kirkolta kevyitä tuoleja. 

Oli hyvä, että saavuimme kotiin ajoissa. Juhlan oli tarkoitus alkaa klo 15, mutta ruoat oli tilattu klo 14. Alunperin oli sovittu, että yhden kaverin velipojat ja Iso-O ovat ruokia vastaanottamassa, mutta kävikin niin, että jo klo 13.30 paikalle saapui kaverin tädit perheineen ymmärtämättä, mihin olivat saapuneet. Tämä johti aavistuksen hassuun tilanteeseen, jossa me vielä järjestelimme, ja he jo aloittivat viinin juomisen - puhumattakaan tädin pötkähtämistä sängylle levähtämään. No, tilanteesta selvittiin naurulla, ja lisääntyvästi väkeä saapui paikalle. E, Fox ja Ian saapuivat viimeisinä, sillä heidän todistustenjakonsa jatkui pisimpään ja he menivät vielä hakemaan kaiken lopun asuntolastaan pois. 

Lopulta kaikki 58 ihmistä olivat saman katon alla nostamassa shampanja-laseja (siis oikeasti shampanja, sillä Ian on Ranskasta, ja pullot tulivat hänen vanhempiensa mukana). Jokainen poika tai perheen edustaja piti puheen. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Mahduimme hyvin. Hyvä mieli jäi.

Juhlien jälkeisenä päivänä yritimme kokoontua kaikki brunssille klo 12 rääppiäisiä syömään, sillä samana päivänä Iso-O oli jo sopinut tapaamisen - ja yösijan - Georgetown kavereilleen Jackille ja Jamesille, ja joutui jättämään väliin ennen T:n lentoa suunnitellun ravintolapäivällisen O'Hara's:ssa. Brunssisuunnitelma ei oikein onnistunut, kun kaikki olivat vielä ihan umpiunessa.

T lähti melko suoraan O'Hara'sin jälkeen lennolle, ja meillä alkoi valmistumisen jälkeinen uusi todellisuus, kun kaikki opiskelijat olivat jälleen kotona.  Siitä ajasta lisää seuraavassa kirjoituksessa. E on nyt Boston College Alumnus. Aikamoista.

 

Opintojen loppupuristukset ja Iso-O:n lomanalun aikaan

Opinnot molemmissa College:issa ovat kevään - ja E:n osalta kokonaan - ohi. Viimeinen testipäivä tai papereiden palautuspäivä oli 10. toukokuuta lauantaina, joskin molemmilla viimeiset paperit lähtivat jo torstaina. Yritän itse navigoida sen faktan parissa, että E on kokonaan valmis ja Iso-O:kin jo puolessa välissä. Elämäni jatkaa muokkautumistaan. 

Pikku-O:n AP-testit (AP-Chem ja AP-US History) ovat myös molemmat ohi ja "menivät hyvin". Koulua sen sijaan hänellä jatkuu vielä kesäkuun lopulle ja kaikki lopputentit ja -paperit ovat edessä vasta selvästi kesäkuun puolella. SAT-tulos tuli - 1450. Ei huono, mutta ei riittävän hyvä vieläkään. Huoh! Yritin hänelle sanoa, että ei voi mennä samalla strategialla ja odottaa erilaista tulosta. ACT-testiin on vielä pari viikkoa aikaa. Toin hänelle sitä varten treenikirjan kirjastosta. Enää pitäisi avata se ja ruveta hommiin.

Pikku-O:n Westford Academy kisa oli keskiviikkona 7.toukokuuta. Hän ilmoitti minulle juoksevansa kisan treenivauhdilla ("as a work out") ja ettei keihäänheittoa ole ollenkaan, joten jätin menemättä. Westford on aika kaukana ja koska kyseessä oli päivystysviikkoni, ajattelin, ettei se ole vaivan arvoista. Hänet oli kuitenkin laitettu Varsity-kisaan, jossa hän sitten juoksi mailin omalla ennätyksellään 5:04.81 min ja tuli 13/23 maaliin. Harmitti tietysti, etten ollut mennyt.

Hänen viimeinen kilpailunsa, JV-DCL, oli Walthamissa 14. toukokuuta. Hän juoksi siellä mailin (5:06 min), kaksi mailia (10:59.5 min, oma ennätys) sekä heitti keihästä (yli 81" eli oma ennätys). Keli oli alkuun upea ja aika kului mukavasti Iso-O:n kanssa. Sitten meni pilveen ja kun sadan metrin juoksijoita oli taas ihan hirveästi, meinasi puhti loppua. Pakko oli jaksaa, sillä kahden mailin juoksu on aina yksi viimeisimmistä. Pikku-O oli iloisella mielellä, mitä on aina kiva todistaa. Ajoimme kaikki yhdessä kotiin.

Minun poissaolessani Pikku-O oli ajanut polkupyörällään kuoppaan ja kaatunut päänsä lyöden. Hän ajatteli saaneensa aivotärähdyksen. Koska olin poissa, hän oli ajatellut kertoa asiasta vasta, kun tulen kotiin. Muistutin, että nämä ovat asioita, joista kuuluu kertoa heti, olin poissa tai ei. Hän oli seuraavana päivänä ilmoittanut rehtorille kuopasta, ja reklamointi oli otettu niin tosissaan, että kuoppa oli peitetty Newtonin toimesta heti samana päivänä.

Pikku-O:n Junior Prom, Semi, oli 10. toukokuuta. E lainasi hänelle sinisen puvun ja ruskeat kengät sanoen tarvitsevansa ne takaisin hyvässä kunnossa. Muistutin isoveljeä minkälaisessa kunnossa hän itse palautti Pikku-O:n puvuntakin, mutta Pikku-O toki lupasi. Iso-O lähti häntä viemään ja otti kuvia kavereista ja Pikku-O:n seuralaisesta Miasta. Nuoret olivat sieltä menneet itse juhlapaikkaan, joka oli Marriot Hotel Newton, ja edelleen jatkoille yhden kavereista kotiin. Iso-O haki hänet sieltä keskellä yötä takaisin. Olin jo mennyt nukkumaan, kun kuulin oveni takaa teatterikuiskauksen:"Pitäisikö minun herättää äiti?" Koska ajattelin, että ko. toteamus tarkoittaa jotain hankaluutta, pomppasin pystyyn ja huusin, ettei tarvitse herättää, hereillä jo olen. Pikku-O tuli iloisena sisään huoneeseen, ja kertoi, että oli ollut kivaa. 

E:n opintouran loppuvaihe oli täynnä kaikenlaista opintojen ulkopuolista aktiviteettia. Niihin kuului mm. perinteinen joukkueesta seuraavaa kautta odottamaan suositeltujen (toisin sanoen ei tarpeeksi hyvien) juoksijapoikien sekä tänä vuonna erityisesti joukkueesta kokonaan pudotettujen leikkimielinen kisa ja hassut palkinnot. Palkinnot annetaan aina nuoremmille, ja ne ovat kiertopalkintoja. Niinpä E:n aiemmin saama "Paras juhlija"-palkinto meni eteenpäin seuraavalle samanhenkiselle.

E:n viimeinen paperi, ekonomian lopputyö, tuotti hänelle murhetta. Sain myöhään illalla tekstiviestiaallon, jossa hän manaili omaa aihevalintaansa ja sen mahdottomuutta hyvää arvosanaa varten. Hän oli kuitenkin väärässä. Hyvin se oli mennyt, sillä loppuarvosanaksi ko. aiheesta muodostui A.

E sai $200 shekin osallistuttuaan huippu-urheilijoiden tutkimuksiin Brigham and Women's-sairaalalla. Shekki saapui. E avasi sen isolla kädellä ja se repesi. Puhelimen pankki-appi ei sitä suostunut hyväksymään. Häntä harmitti aika paljon, sillä päivä oli muutenkin ollut pieniä vastoinkäymisiä täynnä. Hän totesi suomalaiseen tyyliin:"Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä". Asia oli ratkennut seuraavana päivänä teipin ja paremman valaistuksen avustuksella.

Nuoremmat opiskelijat poistuivat kampukselta ja senioriviikko alkoi. Se tarkoitti kaikenlaista aktiviteettia valmistuvan porukan kesken ympäri Bostonia. Viikko kruunautui ensin sunnuntaiseen Phi-Beta-Kappa-Honor Society:n jäseneksi ottamiseen sekä erityisesti valmistumispäivään maanantaina 19. toukokuuta, josta lisää seuraavassa postauksessa. Ensin mainittuun juhlatilaisuuteen pääsimme mukaan kaikki Pikku-O:ta lukuunottamatta, sillä hän jäi jälkeemme kiirehtiessämme Southin 5k-juoksusta etuajassa takaisin. 

Ennen opintojensa loppua E lainasi autoa ja törmäsi toiseen autoon. Mitään isoa ei ainakaan meidän autollemme käynyt, mutta harmittaa, sillä toisen kuljettajan vakuutusyhtiöltä tuli onnettomuusselvityspyyntö, ja toisaalta, jotkin vauriot voivat tulla ilmeisiksi vasta käytön jälkeen. Vähintäänkin omat vakuutusvuosikorvaukseni tulevat nousemaan jo muutenkin korkeista.

E:a ei valittu armeijan urheilukouluun, mikä oli sekä harmi että helpotus. Harmi siksi, että se olisi taannut hänelle jouhevamman mahdollisuuden treenaamiseen. Helpotus siksi, että urheilukoulun ajankohta on akateemisen vuoden kannalta hankala - alku- ja loppuajankohta lokakuussa vie kaksi opintovuotta. Mutta siis, hänellä alkaa armeija nyt heinäkuun alkupuolella. Hänet oli määrätty Säkylään, mutta hän sai hieman yllättäen siirron Tikkakoskella. Tikkakoski-siirtoa hän haki, sillä Jyväskylän Kenttäurheilijoilla on treenisopimus ko. paikan kanssa.

Perinteinen, pidempi ajoreissu itärannikkoa etelään alkoi päivystysviikkoni jälkeisenä perjantaina. Iso-O odotteli minua, kun ajoin 9. toukokuuta Newtonista Georgetowniin. Lähdin klo 6, ja olin Georgetownin porteilla klo 15.30. Siellä tapasin iloisen Iso-O:n. Hän toisteli moneen kertaan:"Kiitos, äiti, kun tulit hakemaan!!!" Auton pakkaus Iso-O:n valmiiksi jo kasaan keräämillä tavaroilla meni paljon jouhevammin kuin vuosi aiemmin, jolloin paikalle saavuttuani hän oli vasta poistanut kortit seinältä. Jätin auton kahden tunnin paikalle aivan Georgetownin porttien viereen ja menimme syömään päivällisen yliopiston ruokalaan. Tässä vaiheessa Iso-O ehdotti suoraan kotiin lähtemistä, mutta minä sanoin tarvitsevani yöunen. Kävimme hänen huoneessaan hakemassa viimeiset kollaasit ja pyyheliinat, ja Iso-O tapasi muutaman huoneeseen saapuneen kaverinsakin. Kompromissina heti-kotimatkan sijaan menimme hotellille nukkumaan/levähtämään siten, että ajomatkasta suurin osa olisi yöllä. Aloin lämmetä tälle ajatukselle, sillä yöaikaan New Yorkin läpiajaminen on aika eri juttu kuin lauantai-iltapäivänä, mikä meillä olisi ollut edessämme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ajatuksena oli lähteä ajamaan klo 1. Klo 21 Iso-O kuitenkin yhtäkkisesti pomppasi pystyyn ja huudahti:"äiti, laitoin kollaasit auton katolle!!!" Olimme lähtövalmiita 5 minuuttia myöhemmin. Molempia meitä harmitti - hotellille mennessämme olimme ajaneet monikaistaista tietä melkoista vauhtia - ja kuuntelin matkan ajan Iso-O:n voivottelua kollaasien kohtalosta; yksi niistä oli hänen ehdoton suosikkinsa. Ajoimme takaisin yliopiston vierelle, auton aiemmalle parkkipaikalle, ja lähdimme siitä hitaasti etenemään. Ei tarvinnut edetä pitkälle, kun Iso-O huudahti jotain nähdessään. Hän hyppäsi autonratista jättäen auton keskelle tietä, ja juoksi tien vierelle, josta hän löysi kaikki taideteoksensa melko hyvässä kunnossa. Helpotus oli käsinkosketeltavaa. No, olimme täyteen pakatussa autossa jo hotellilta poistuneina, joten looginen päätelmä oli lähteä kotia kohden. Iso-O ajoi koko matkan, vaikka ehdotin kuskin vaihtoa muutamaan otteeseen. Onneksi hän ei suostunut, sillä silmänräpäykseni alkoivat olla huomattavan pitkiä viimeisen kolmen tunnin aikana. Parin jaloittelu- ja tankkaustauon jälkeen saavuimme kotiin klo 6, tasan 24 tuntia oman lähtoni jälkeen. Matkaa meiltä Georgetownin porteille on 440 mailia eli 710 kilometriä, toisin sanoen autossa tuli istuttua 880 mailia (1420 km) ja 17,5 tuntia (9,5 tuntia + 8 tuntia). En suosittele.

Yhtälailla perinteisesti Iso-O:n kamat levisivät ympäriinsä ja huone näytti aivan mahdottomalta. Huoneensa sijaan hän siivosi autoni äitienpäivälahjanaan. Voiko tuollaiselle henkilölle olla vihainen? <3 Samaista äitienpäivää kävimme yhdessä kaikki (E:kin tuli mukaan, vaikka oli vielä kampuksella) O'Hara's:issa viettämässä. Viereisen pöydän äiti kääntyi meihinpäin ja kysyi:"What language are you talking?" ja jatkoi sitten:"Are you siblings?" Hän ei meinannut päästä yli siitä faktasta, että olin kolmikon äiti ja kysyi sitten varmistukseksi meidän kaikkien iätkin. Hassu tapahtuma varsinkin siksi, että minulta juuri kysymystulvaa edeltävästi EI ollut kysytty ajokorttia ikäni todistamiseksi olutta tilatessani.

Heti kotiinsaavuttuaan Iso-O pörräsi ympäriinsä Newtonin ystäviään tapaamassa, ja kävi ottamassa hienolla kamerallaan kuvia E:sta ja Ian:ista puvut päällään niin BC:n kampuksella kuin muuallakin Bostonissa. Hän kävi myös sekä hammaslääkärissa saaden kuulla, että hampaat ovat todella hyvässä kunnossa ja hienosti hoidetut. Ei ihme, sillä hän on meistä ainoa, joka käyttää hammaslankaa päivittäin ja pitää hammasmuotteja päällä öisin. Muutama päivä myöhemmin hänellä oli vuosittainen lääkärikäynti saaden lähetteitä jälleen ortopedille ja ihotautilääkärille, mutta molemmat taitavat jäädä tekemättä, kun minkäänlaista aktiviteettia niiden varaamiseksi ei ole tapahtunut.

Uusi paavi, Leo XIV valittiin 6. toukokuuta. Hän on Chicagossa syntynyt, Perussa 20 vuotta pappina, ja pari vuotta Vatikaanissa viettänyt 69-vuotias yhdysvaltalainen, mikä aiheutti täällä melkoisen mediamylläkän. Hänen molempia isoveljiään haastateltiin monen televisioyhtiön toimesta, ja molemmat antoivat pikkuveljestä veljesrakkaan kuvan. Villanova-yliopisto, josta hän aikoinaan valmistui, sai listoilleen aikamoisen alumnuksen. Molemmissa omien lasteni katolisissa yliopistoissa uuden paavin valinta oli toki huomioitu myös.

E:n valmistumisesta seuraavassa postauksessa. Ja sitä seuraavassa ajasta sen jälkeen. Palaamme.

Opintoja ja vierailuja

Harvard kieltäytyi tekemästä muutoksia, joita Trumpin hallinto vaati, mikä johti itselle käsittämättömien rahasummien jäädyttämiseen ja uhkaukseen siitä, että IRS (paikallinen verottaja) poistaa yliopistolta verovapauden. Yliopistoa uhattiin myös ulkomaalaisten opiskelijoiden viisumien hyväksymättömyydellä. Aika pelottavaksi on elämä mennyt. Pyysin kaikkia lapsia laittamaan kuvat virallisista papereista google drivelle, jotta kulkevat koko ajan mukana.

Paavi Francis kuoli toisena pääsiäispäivänä. Uutisissa oli muutaman päivän ajan Trump-tauko.  Hautajaiset ovat ohi, ja uuden paavin valinta alkaa huomenna maanantaina 5. toukokuuta.

Pikku-O:n asioita

Pikku-O:n ACT-tulos oli 30/36. Ei huono, mutta samaa tasoa SAT-tuloksen kanssa, mikä tarkoittaa, ettei sillä ole asiaa hänen listansa yliopistoihin. Keskustelun jälkeen päädyimme uuteen yritykseen kesäkuussa. Tarvetta on sen verran muillakin, että saimme varattua sen Brocktonin High Schoolille. Samassa pikkukaupungissa kävimme pari vuotta sitten E:n kanssa hakemassa ajokortin. Alkaa tulla seutu tutuksi. Matkaa sinne on 45 kilometriä.

Hän kävi yrittämässä SAT-testiä uudelleen 3. toukokuuta Southilla. Meni taas "ihan hyvin", mikä voi tarkoittaa ihan mitä vain. AP-Chem ja AP-US History ovat edessä tulevalla viikolla.

Hänen kouluopintonsa ovat menneet hieman paremmin. "Trust the process"-mentaliteetti näkyi kolmannen jakson arvosanoissa joiltain osin.  Puhdas A tuli yllättäen englannista ja odotetusti biologiasta, A- tuli kemiasta ja historiasta, B+ tuli graafisesta suunnittelusta, B ranskasta, ja B- matematiikasta. Kaikki olivat joko samoja tai parempia kuin viimeksi. Process is ongoing.

Toinen ulkokauden kisa oli jälleen Southilla Acton Boxborough-koulua vastaan. Hän juoksi varsity mailin ajalla 5:18.46 min sijoittuen 9. sijalle 22 maaliinpäässeestä olematta tyytyväinen, ja heitti keihästa oman ennätyksensä 73'8" (22,45 m) kolmanneksi viimeiseksi sijoittuen. Kisa alkoi upeassa auringonpaisteessa, muuttui yhtäkkiä ukkossateeksi ajaen minut pois katsomosta, ja loppuen tauon jälkeen pilvisessä ja viilenevässä kelissä. Pikku-O soitti noin 2 tuntia lähtöni jälkeen minut takaisin koululle hakemaan itsensä ja polkupyöränsä, kun virtaa ei enää ollut.

Concord-Carlisle kisaan viikko myöhemmin hän jätti menemättä, koska hänen piti "valmistautua" SAT-testiin sekä yllä mainittuihin AP-testeihin.  Huoh! Valmistautuminen tarkoitti nukkumista.

Tufts-yliopistossa olimme käymässä 24. huhtikuuta. Herätin lomailevan Pikku-O:n klo 13, kun oma etäpäiväni oli ohi, ja lähdimme ajamaan kohti Somerville/Medford-pikkukaupunkien alueella olevaa yliopistoa. Parkkeeraus onnistui vierailupassin avulla yliopiston parkkihallissa, jota kiipesimme ylös aina sen 7. kerrokseen saakka. Sieltä löytyi Undergrad Admissions-toimisto. Ihmisiä oli paljon. Meidät kävelytettiin kampuksen läpi isohkoon luentosaliin, jossa oli ensin 45 minuutin mittainen esittelysessio. Sen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin kampuskierrosta varten. Meidän ryhmänjohtajamme oli Filippiineiltä saapunut Freshman, joka energisesti esitteli meille opiskelu-, ruokala-, ja kaikenlaiset hauskanpitopaikat. Keli oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen, ja toisin kuin pari vuotta sitten Iso-O:n kanssa, ylilentävät lentokoneet eivät häirinneet samalla tavalla. Vaikka yliopisto on lähellä kotia (*negatiivinen asia Pikku-O:n mielestä), se pysyy vielä Pikku-O:n lyhentyneellä listalla. Hän oli iloisella mielellä reissun jälkeen.

Pikku-O oli innokkaasti osallistumassa mielenterveyden parantamiseksi järjestetyssä haasteessa ("Ice bucket challenge", samanlainen kuin kymmenisen vuotta sitten levinnyt ALS-taudin tietoisuuden lisäämiseksi järjestetty kampanja). Siinä hän kaatoi ja hänen päälleen kaadettiin ämpärillinen jääkylmää vettä sekä kuvasi saman aktiviteetin kavereiden osalta. Hän oli aivan yli-innoissaan, ja haastoi siskonsakin, joka kuitenkin pikkuvelven pettymykseksi jätti haasteen väliin.

Pikku-O:lta tuli viesti:"Olen nathanilla. Et tarvii soittaa poliisit". Hän on käynyt muidenkin luona auttamassa ns. junior promposal-kuvaamisessa. Hän itse pyysi Mian kumppanikseen pukeutumalla siirtomaa-ajan mieheksi.

Pikku-O oli lomalla kiirastorstai-illasta lähtien viime viikonlopun yli. Minä toivoin, että hän olisi käyttänyt lomasta ison osan aikaa SAT-treenaukseen, mutta joudun toteamaan, että minun "iso osani" on hyvin erilainen hänen "ison osansa" kanssa. Lomaan kuului mm. hänen lastenhoitoperheensä kissojenhoitoa ($75/3 päivää), kavereiden kanssa hengailua erilaisissa aktiviteeteissa, ja kalliit treffit Museum of Fine Artsissa Mian kanssa. Hän oli vitsillä laittanut siskolle Venmo-pyynnön $20 kontribuutiosta, ja sisko oli tähän tarttunut. Että sellaista. Sunnuntaina hän meni kirjastoon - asia, mikä on hyvin epätyypillistä hänelle - mutta eihän hän sinne tietysti yksin mennytkään.

Pikku-O ei haastatteluista huolimatta tullut valituksi kesätöihin, minkä johdosta hän valitsi tulevansa Suomeen siten, että ehtii sekä mökille että sedän häihin. Hän haluaa tulla takaisin tähän suuntaan melko pian tuon jälkeen, kun kyseessä on viimeinen High School kesä. Tekemistä kesäksi kyllä riittää - hakuprosessi kannattaisi aloittaa siskon virheestä oppineena jo reippaasti ennen syyslukukauden alkua.

Saimme kutsuntapaperit valtakirjoineen ja lääkärintodistuksineen (täkäläinen todistus ja minun kirjoittamani suomalainen versio) lähtemään sekä sähköpostitse että postitse Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimistoon. Huomasin niitä yhdessä laatiessamme, että Pikku-O:n kirjeenkirjoittamistaidot, kirjekuoren oikeaoppinen täyttäminen ja varsinkin suomenkieli kaipaavat kaikki huomattavaa harjoitusta. Milloinkahan niille olisi aikaa? Ja varsinkin intoa.

Iso-O:n asioita

Iso-O oli New Jerseyssa pääsiäisen katolisen ystävänsä kotona. Reissu oli ollut mukavan rentouttava. Hän oli jopa ollut yön yli pelkkien vanhempien kanssa, sillä Izzy oli käynyt toisen ystävänsä juhlissa New Yorkissa. Häntä ei ollut harmittanut ollenkaan. "Olin tosi paljon ulkona ja luin kirjaa".

Iso-O soitti, koska polvi oli kipeanä aivan pienen juoksun jälkeen. Taas oli kyseessä hengenvaarallinen tilanne hänen mielessään. Muistutin, että hän on jo kahteen otteeseen käynyt polvien johdosta eri lääkäreissä, saanut ohjeet, joita hän ei ole noudattanut, joten kannattaisi ehkä aloittaa niistä.

Iso-O sai veronpalautuksensa, $220, ja laittoi siitä iloisen viestin. "Kahden viikon palkka".

Viimeiset paperit ja testit sekä omien opiskelijoiden papereiden arviointi ovat hänellä työn alla. Hän on soittanut jokseenkin päivittäen raportoidakseen tilanteen etenemistä tai etenemättömyyttä, mikä on tietysti tosi kiva. Ensi perjantaina näemme, kun ajan hänet hakemaan.

E:n asioita

E:n verenpaine on ollut useaan otteeseen koholla. Ei kiva. Aina se on palannut normaaliksi, joten omalääkäri ei ole ollut huolissaan. Minua harmittaa, kun kyseessä on niin nuori ihminen. Huonokuntoisuudesta ei häntä voi syyttää.

Hän sai ACC (Atlantic Coast Conference)-huomioonosoituksena ison seinätaulun, johon oli sisälle laitettu juoksupaita. E:a hieman harmitti, että paita oli kokoa L, minkä johdosta hän ei voi myöhemmin kertoa, että se oli hänen juoksupaitansa. Vähän hassulta se näyttää. Seinätaulun lisäksi hän sai tulevaa valmistumistaan varten valmiiksi jo valmistumistodistukselle niin ikään seinälle laitettavan kehyksen. Amerikan tyyliin isosti mennään. 

Law School-hakemukset eivät ole edenneet muuten kuin tiedolla, että hän on varalla Duke-yliopistoon ja priorisoidusti varalla Georgetowniin. Helsingin yliopiston jonkinlaiseen Law Masters-ohjelmaan häntä sen sijaan ei valittu. Sain viestin:"Lol I guess I really should've spent more than 5 min on the application". Niin.

E juoksi MIT:n Sean Collier Invitational-kilpailussa 10k ajalla 30:29.15 min, mikä on sekä hänen parhaansa että reippaasti alle Kalevan kisojen karsintarajan, ja jolla hän olisi tullut toiseksi viime vuoden Kalevan kisoissa. Hän oli MIT-kilpailun 6. nopein 22 maaliinpäässeestä. Olimme Pikku-O:n kanssa katsomassa. Oli ihana nähdä hänen oma ilonsa juoksun jälkeen. Olin itse pienessä tunnemyrskyssä - yksi aikakausi on päättymässä - kurkkua kuristi, kun näin juoksijapojat ennen kisaa ja kuulin E:n huutavan:"äiti!" ja heiluttavan iloisesti.

E:n juoksukello sanoi sopimuksen irti jo toisen kerran alle 4 vuoden sisään. Hän yritti saada sen korjautetuksi Polarilla, mutta eivät suostuneet. Niinpä hommasin hänelle uuden Polar V3-kellon tulevaksi syntymäpäivälahjaksi. Aiempi kesti hänellä 2+1,5 vuotta (tai siis 1,5 vuotta sitten, juuri ennen takuun umpeenmenoa, se piti laittaa korjattavaksi, ja nyt uudelleen). E tuli hakemaan Pikku-O:n kellon lainaksi, sillä hänen piti auttaa tyttöjen joukkueen juoksijoita oikeaan rytmiin.

E:n joukkue on ollut aikamoisessa myrskyssä. BC on isolla kädellä pienentämässä joukkuetta, ja on käyttänyt kaikenlaisia keinoja sen saavuttamiseksi. Pienikin rike - mikä tuon ikäisillä nuorilla miehillä usein helposti tapahtuu - nostaa tien pystyyn. Niin kävi E:n kaverille Purnell:illekin. Hän oli muutaman muun pojan kanssa keksinyt vaihtaa pukukopin nimitaulut 'hassuiksi'. Olivat erehtyneet hassuttelemaan ihon väreillä ja sukupuolisuuntautuneisuudella. Kun tämä tuli valmentajien tietoon, poistettiin pojat heti joukkueesta. Kurjaa erityisesti tämän kaverin kohdalla - neljä vuotta treenia, ja valmistuminen ilman joukkuehuomiota. Koska oma poikani voisi hyvin keksiä jotain vastaavaa 'hauskaa' (viittaus frontaalilohkojen kehittymiseen), koen äidillistä harmistuneisuutta minäkin. 

E sai viestin JKU:lta. Hän tulee edustamaan seuraa kesällä, jos se vain armeija-aikatauluihin sopii. Hän sai tehtäväkseen myös kirjoittaa pienen jutun JKU:n julkaisuun. Hän lupautui, mutta tiedän jo nyt, että kirjoitamme sen 'yhdessä'.

E:n viimeiset luennot olivat vapunpäivänä. Heillä oli räppäri-konsertti ensin, sitten oli tavoitteena kiertää kaikki neljän vuoden asuntolapaikat ja ottaa niissä nykyisten asukkaiden kanssa shotit. Newton-kampukselle menivät E ja Fox, mutta kun bussi oli niin täynnä, hän pyysi minua heittämään. Takaisin olivat päässeet bussilla, kiertäneet muutkin paikat, ja hauskaa oli ollut.

Viimeiset paperit ovat työn alla ja thesis (*paikallinen gradu) printtausta vaille valmis. Tulevalla viikolla kaiken pitäisi olla ohi. Paitsi senior week, jonka aikana senioreilla on kaikenlaista toimintaa nuorempien jo poistuttua kampukselta.

E miettii Foxin ja Fizin kanssa maratonin juoksemista kesäkuun alkupuolella joko Lake Placidissa tai Wisconsinissa. Jos aika on tarpeeksi hyvä (alle 2 tuntia 50 minuuttia), pääsee sitten seuraavan kevään Boston maratonille juoksemaan. Innostuin tästä hieman minäkin. Voi olla, että menemme jonkinlaisella kombinaatiolla mukaan joko katsomaan tai lyhyempää matkaa juoksemaan. Palaan tähän.

Lentoliput Suomeen lapsille löytyivät yllättävän edullisesti. No, suhteellisesti puhuttuna tietysti. Onkohan syynä se, että nykyisen epävarmuuden aikana vähentynyt matkustaminen on lisännyt kilpailua lentoyhtiöiden välillä?

Minuun ja kotiin liittyvää

Juoksin yhden sunnuntailenkkini aikaan puolimaratonin. Aika ei edelleenkään päätä huimaa, mutta pidän voittona sitä, että jaksan ko. matkan juosta ilman taukoja. Ihan hirveästi pidempään en kyllä pääsisi, joten maratonista minun on turha haaveilla.  

UMASS lähetti viestin - ylennysarviot aloitetaan uudelleen. Associate Professor-hakemukseni siis etenee. Olen tosi huojentunut. Edelleen, en tittelin johdosta, vaan siksi, että tarvitsen kaiken tuen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Muutamana yönä olin tästäkin huolehtinut. Nyt ei siis tarvitse.

Laitoin lämmityksen pois päältä 28. huhtikuuta lämpimien kelien johdosta. Voi olla, että tulee takapakkia kohta, mutta Pikku-O on vakuuttunut, että pärjäämme muutaman kylmän päivän läpi ilman öljykattilan uudelleen käynnistämistä. Käytin öljyyn noin $2500 vuoden lämmityksen varmistamiseksi. Yhyy! 

V:n reissun aikaan

V-serkku saapui viikko sitten perjantai-iltana. Aikaerorasituksesta huolimatta söimme illallisen ja kävimme pienellä kävelyllä lähiympäristössä.

Lauantaina lähdimme Bagel-aamupalan jälkeen Wrenthamin Outlet-myymälöihin, joissa en ole kertaakaan aiemmin käynyt, enkä ehkä tule uudelleen menemään. Sieltä ajoimme Chestnut Hill-myymälöiden kautta kotiin hampurilaisille. Pienen huilauksen jälkeen menimme juoksemaan, vaikka olin minua huomattavasti nopeammalle serkulleni sanonut, etten pysy matkassa. E tuli vastaan, kun ohitimme BC:n lähellä metropysäkkiä. Illalla menimme O'Hara's-ravintolaan syömään.

Sunnuntaina aamusta E saapui, Pikku-O herätettiin, ja yhdessä söimme hyvän aamupalan. Lähdimme siitä sitten New Balance-liikkeen kautta Harvardille, jossa piipahdimme museossa ja läheisessä kahvilassa. Minulla oli tiedossani Bill:in (Tierneyn isä) järjestämä Bostonin padot-kierros, johon V tuli mukaan. Mukana olivat Kia, Colin, Martha, Julia, Mike, ja Haywardsien naapuri Becka. Puolentoista tunnin esittelyn jälkeen menimme Nightshift Breweryn myöhäiselle lounaalle. Sen jälkeen heitin V:n hotellille Back Bay:hin, ja ajoin takaisin kotiin.

V vietti viikon MIT:lla opinnoissaan. Kelit näyttäytyivät varsin vaihtelevan kuvan Bostonista, mikä on tyypillistä tähän aikaan vuodesta. Lämpötila saattaa vaihtua kymmenillä asteilla päivän välein. Takaisin Suomeen V lähti eilen.