E:n valmistuminen Boston Collegelta

E:n syntymäpäivä sattui samalle päivälle Boston Collegen 2025 Commencement-juhlan kanssa, 19. toukokuuta. Koska tämä oli E:n oma valmistumispäivä, juhlittavaa riitti. Päivä alkoi - tai oikeammin jatkui Senior Sunrise koko yön valvomisen jälkeen klo 7.45 eri ryhmien järjestäytymisillä eri puolille kampusaluetta. 44500 ihmismäärän vetävä  Alumni Stadion aukesi yleisölle klo 8. Me olimme paikalla ennen klo 9, ja saimme paikat hieman vinosti päälavaa kohti istuen upeassa auringonpaisteessa. Tämä oli kiva, sillä päivälle oli luvattu sadetta ja heti seuraavasta päivästä eteenpäin kelit muuttuivatkin ihan hirveän kylmiksi ja sateiseksi. Aikamoinen mäihä siis.

Klo 9.15 lähtien perinteisen amerikkalaisen valmistujaismusiikin siivittämänä tuhannet valmistuvat marssivat paikoilleen kentälle omien 'koulujensa' mukaisessa järjestyksessä. Juhla itse alkoi klo 10 ja sisälsi puheita, kunniatohtoreiden huomioimisen, pääpuheen pitäjän ja musiikkia. Noin klo 11.30 pääjuhla päättyi ja eri 'koulut' lähtivät jokaiselle osoitettuihin paikkoihin. Koska E:n Morissey College of Arts and Sciences on Boston Collegen isoin - valmistuneita siellä noin 1600 - jäimme me odottamaan samassa paikassa 30 minuuttia myöhemmin alkanutta todistustenjakoa. 

Todistustenjako oli hyvin organisoitu. Rivi kerrallaan valmistuvat menivät jonomuodostelmassa kohti päälavaa, jossa he saivat todistuksen käteensä vauhdilla 14 nuorta per minuutti. Aikaa meni silti todella paljon, ja itse asiassa lähdimme kotiin jo ennen tilaisuuden loppua missaten perinteisen hattujen heittämisen, sillä odotettavissa olivat E:n ja kavereiden valmistujaisjuhlat meillä.

Olin siis lupautunut tarjoamaan tilat E:lle, ja hänen viiden kaverinsa (Fox, Fitz, Max, Ian, ja Purnell) perheille. Meillä oli edeltävästi ollut äitien Zoom-meeting (E kritisoi, miksi vain äitien, mikä oli tietysti hyvä pointti), jossa olimme jakaneet vastuualueet. Meidän kontolle jäi tiloista huolehtiminen ja tarjoamisten (ruoat, juomat, kukat ym) koordinointi sekä varsinkin jälkikäteen melkoisen roskamäärän kanssa selviäminen. T saapui muutama päivä ennen juhlaa ja auttoi tilojen optimoinnissa mm. siten, että veimme kaikki huonekalut autotalliin ja haimme tilalle kirkolta kevyitä tuoleja. 

Oli hyvä, että saavuimme kotiin ajoissa. Juhlan oli tarkoitus alkaa klo 15, mutta ruoat oli tilattu klo 14. Alunperin oli sovittu, että yhden kaverin velipojat ja Iso-O ovat ruokia vastaanottamassa, mutta kävikin niin, että jo klo 13.30 paikalle saapui kaverin tädit perheineen ymmärtämättä, mihin olivat saapuneet. Tämä johti aavistuksen hassuun tilanteeseen, jossa me vielä järjestelimme, ja he jo aloittivat viinin juomisen - puhumattakaan tädin pötkähtämistä sängylle levähtämään. No, tilanteesta selvittiin naurulla, ja lisääntyvästi väkeä saapui paikalle. E, Fox ja Ian saapuivat viimeisinä, sillä heidän todistustenjakonsa jatkui pisimpään ja he menivät vielä hakemaan kaiken lopun asuntolastaan pois. 

Lopulta kaikki 58 ihmistä olivat saman katon alla nostamassa shampanja-laseja (siis oikeasti shampanja, sillä Ian on Ranskasta, ja pullot tulivat hänen vanhempiensa mukana). Jokainen poika tai perheen edustaja piti puheen. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Mahduimme hyvin. Hyvä mieli jäi.

Juhlien jälkeisenä päivänä yritimme kokoontua kaikki brunssille klo 12 rääppiäisiä syömään, sillä samana päivänä Iso-O oli jo sopinut tapaamisen - ja yösijan - Georgetown kavereilleen Jackille ja Jamesille, ja joutui jättämään väliin ennen T:n lentoa suunnitellun ravintolapäivällisen O'Hara's:ssa. Brunssisuunnitelma ei oikein onnistunut, kun kaikki olivat vielä ihan umpiunessa.

T lähti melko suoraan O'Hara'sin jälkeen lennolle, ja meillä alkoi valmistumisen jälkeinen uusi todellisuus, kun kaikki opiskelijat olivat jälleen kotona.  Siitä ajasta lisää seuraavassa kirjoituksessa. E on nyt Boston College Alumnus. Aikamoista.