Covid 19 - Ennen joulutaukoa

Pääsin pienelle tauolle töistä jouluaattoiltana. Tämä kirjoitus sisältää tapahtumia ennen tuota hetkeä.

 

E:n juttuja

E:lla oli virallinen ranskankielitaidon testi. Meni kai ihan hyvin. Luulen, että suomenkielen kanssa olisi enemmän hankaluuksia. Vai mitä mieltä olette hänen sanonnastaan:"I am pro kinkku for joulu". Iso-O ei edes huomannut sanonnassa mitään kummallista.

Yale ilmoitti, että E:n hakemus oli "deferred". Se tarkoittaa sitä, että häntä ei hylätty eikä hyväksytty tässä vaiheessa vaan hänet siirrettiin ns. regular decision tilaan, jossa ilmoitus tulee muiden collegeiden kanssa samaan aikaan. Hän oli ymmärrettävästi pettynyt, kun hän avasi Yalen linkin meidän kaikkien ollessa hänen kanssaan tuolla hetkellä. Sellaista se elämä on - aina ei mene asiat toivomalla tavalla. Ja, eihän se "rejection" ollut. Sekin on melkoista. Kaikki kortit vielä käytössä Yhdysvaltain hakemusten osalta.

Seuraava oikea pettymys tuli vain päivää myöhemmin. Oxford ei hyväksynyt E:a. Ei yllättävää, sillä jokseenkin kaikki meni hakemusvaiheessa pieleen (aivan liian myöhään vaaditun testin tekeminen, täysin viimeistelemätön hakemus, ja SAT- ja ACT-testitulosten ja suosituskirjeiden myöhästyminen hakemuksesta). Neljä muuta UK-hakemusta on vielä sisällä. Niistä kuulemme vasta reippaasti vuodenvaihteen jälkeen.

Muiden kuin Yalen, BC:n, USC:n ja BU"n hakemusten lähetyspäiväksi muodostui viivytystaistelumme jälkeen 20. joulukuuta. Seuraava haastattelu varmistui heti lähetyspäivää seuranneena päivänä. Darthmouthin haastattelu on joulun välipäivinä. Jännää. 

Iso-O on todella hiihtänyt

Hain Iso-O:n ja Abbyn päivittäin harjoituksista. Autossa kuului jokseenkin joka kerta:"I'm so excited!" Ovat molemmat aika innoissaan hiihtokaudesta. Southin hiihtojoukkue on yli kaksi kertaa normaalia suurempi ja silti koko osavaltion neljänneksi pienin High School joukkue. Normaalisti joukkueessa on kuulemma noin 10 hiihtäjää, nyt 25, joista ainakin 7 on normaalisti Iso-O:n kanssa yleisurheilujoukkuessa.

 

Iso-O:n suksien voitelu, aktiviteetti, joka tapahtuu kerran viikossa, on virallisesti erään joukkuekaverin kotona. Iso-O miettii, josko tekisi oman varjovoitelunsa muutaman kaverinsa kanssa meillä, muttei ole vielä tehnyt mitään asian eteen. Katson, mitä tapahtuu. Hiihtämään hän meni heti lumimyrskyn jälkeen ensin lähipuistoon, jossa piti lähinnä tallustella suksilla. Sitten Snow Day:na Iso-O:n johdolla yhteensä neljä tyttöä varasi itselleen kahden tunnin slotin Westonista, jossa he pääsivät hiihtämään oikeille laduille. Iso-O kertoi olleensa heistä neljästä selvästi paras, kaksi muuta hyvää juoksijaa oli suunnilleen yhtä hyviä keskenään, ja Abby oli kaikkein kömpelöin. Iso-O oli taas aivan innoissaan, ja kertoi, että hän varmasti selviäisi hiihtoladuilla itsekseen (tarkoittaen, että saisi mennä omaa vauhtiaan, tulkitsen). Varsinaiset treenit ennen joululomaa olivat Southin sijaan Cold Spring Parkissa, jossa Iso-O hiihti(!) lenkin kaksi kertaa ympäri molempina päivinä. Huom! Latuja ei tietenkaan ole, kävelypoluilla sitä vain mentiin. Hän oli niin innoissaan, että meni vielä keskiviikkonakin joululoman jo alkaessa, Abbyn kanssa kahdestaan. Hieno homma! Ja hyvä siksikin, että jouluaaton ja -päivän välisenä yönä satoi vettä ja kaikki lumi katosi.

Pikku-O:n projekteja

Pikku-O lähti bussille ilman maskia. Onneksi äiti oli nähnyt tämän vaihtoehdon ennalta, ja laukusta löytyi varamaski. Koulu menee ihan hyvin, mutta unohduksia ja muita pikkujuttuja tapahtuu usein. Välitodistus oli aivan hyvä, mutta rivienvälistä näkee, että tämä yläkoululainen hyötyy naamakkain tapahtuvasta opetuksesta.

Pikku-O kävi laskemassa pulkalla mäkeä ja löi päänsä. Ei onneksi pahasti, mutta taas oli yksi pieni lisähuoli. Ei hän siitä minulle suoraan ilmoittanut. Kysyi vain tekstiviestillä, mitä lääkettä voi ottaa, jos pää on kipeä. Soitin perään.

Tämän hetken paras kaveri Cody vietti 13-vuotissyntymäpäivänsä Pikku-O:n ja Jaken kanssa lumisateisessa Cold Spring Parkissa tuntien ajan ulkoillen. Pikku-O valmisti lahjaksi Brownies, jotka olivat maistuneet heille kaikille. Hän heräsi varta vasten niitä leipomaan puoli kahdeksan aikaan sunnuntaiaamuna, jotta varmisti itselleen peliajan ennen ulkoilua (*silmäni jälleen pyörivät päässäni).

Jouluun, lumeen, kotiin ja töihinkin liittyvää

Hain glögiä tai oikeammin "Winter Wassail"-juomaa Trader Joesta neljä pulloa, mutta olisi pitänyt ottaa enemmän. Ihan on joutunut säännöstelemään. WholeFoodsiin menin oman aikataulurajoitusteni johdosta juuri ennen lumimyrskyä. Siellä oli kuin Venäjällä - aivan tyhjät hyllyt. Se harmitti, sillä se oli viimeinen mahdollisuus valmistautua jouluun ennen päivystysviikkoni alkamista.

Varsinainen lumimyrsky alkoi myöhään 16. joulukuuta illalla ja jatkui pitkälle 17. iltapäivään. Minulla oli onneksi etätyöpäivä. Pikku-O oli todella hyvällä mielellä heti aamusta lumimäärän nähtyään. Riitaa tietysti tuli kaikkien kolmen välille, sillä Iso-O:lla oli kiire hiihtämään ja kaikille oli hirveän tärkeää, ettei tule itse tehneeksi lapiollistakaan enemmän lumitöitä kuin toiset. 

Lumimyrskyihin liittyen koronavirus on aiheuttanut joitain pysyvämpiäkin muutoksia. Snow Days ovat suurilta osin jäämässä historiaan. Koulupäivät ja työpäivät vain muutetaan etäpäiviksi, nyt kun infrastuktuuri siihen on olemassa. Tämä on mielestäni hyvä kehitys, mutta harmittaa erityisesti Pikku-O:a, vaikka bonuksena tietenkin tulee se, että kouluvuosi ei jatku kesällä niin paljon pidempään. Snow Day ei ole kuitenkaan kokonaan kouluista hävinnyt, huomasin, mutta pääosin siis etänä mennään varmaan koronan jälkeenkin.

Lumimyrskyä edeltävästi hammaslääkäriasemalta ehdotettiin minulle peruutusaikaa seuraavalle päivälle. Ihmettelin, mutta menin lumikinoksissa tarpoen. Aika olikin peruttu lumimyrskyn johdosta. Hmm. Olisikohan ollut mahdollista olla tarjoamatta minulle tuota aikaa? Lumimyrsky kun oli kyllä meillä kaikilla tiedossa. Ajanmuutoksen johdosta meinasin menettää minulle jo aiemmin tarjotun ajan välipäiviltä, mutta laittoivat minut ylimääräiselle ajalle ikäänkuin anteeksipyyntönä. 

Tietokoneen subwoofer-kaiutin napsahti rikki Pikku-O:n käytön aikaan. Siitä syntyi riita poikien välille. Ikäänkuin se olisi ollut käyttäjän vika. E käytti paljon aikaa keksiäkseen, mikä siinä oli vikana. Googlaamalla selvisi, ettei sitä voi korjata. Olin aika harmistunut, sillä se oli ollut käytössä kokonaiset 4 kuukautta. Harmistuksestani johtuen en heti rynnännyt tilaamaan uutta. Hitauteni oli nyt hyvä, sillä E keksikin aivan toisen syyn sen toimimattomuuteen (virta ei ollut päällä), ja sen jälkeen se oli helppo korjata. Eikä tarvinnut tilata mitään. :)

Jouluvalmistelut alkoivat jo viikkoja sitten leipomisin ja koristeluin. Kiireisen päivystysviikkoni ennakoiden valmistin laatikotkin jo edellisenä viikonloppuna. Porkkana- ja lanttulaatikot tein lauantaina, ja perunalaatikon imeltymisen jälkeen sunnuntaina. Kodin siivous sattui sopivasti sekin joulua edeltävälle viikonlopulle (selityksenä: meillä on perussiivous vain kerran kuukaudessa).

Covid 19-rokotukset alkoivat Yhdysvalloissa 14. joulukuuta. Omassa sairaalassani ensimmäiset rokotukset annettiin 16. joulukuuta. Minä varasin oma aikani 23. joulukuuta aamulle, juuri sopivasti ennen joulutauon alkua, jotta mahdollisen reaktion johdosta en olisi joutunut pyytämään ketään toista töihin puolestani. Modernan rokote sai sekin FDA-hyväksynnän 18. joulukuuta ja on jo saapunut kohteisiinsa. Seuraavana vuorossa lienee Johnson&Johnson:in rokote ehkä tammikuussa?

 

BLS (Basic Life Support)-kortti pitää uusia kahden vuoden välein. Omani meni voimasta jo keväällä, mutta kursseja ei pidetty koronan johdosta. Viimein sain sen suoritettua. Nyt ovat taas elvytystaitoni päivitetty. E teki omansa kaksi vuotta sitten osana High School opintojaan ja Iso-O:lla lienee sama edessä keväällä. E on hassu, kun hän opastaa pikkusisaruksiaan, mitä elvytystilanteessa pitää tehdä:"Scene is safe. Are you okay? Please bring AED. Starting CPR".

Joulu on oikeasti todellakin jo meneillään tämän postauksen julkaisuhetkellä, mutta palaan siihen seuraavalla kerralla. Mukavaa joulun-ja välipäivien aikaa kaikille!

Covid 19 - Adventinaikaa

Joulukuusi saapui meille WholeFoodsin pihalta joulukuun 3. päivänä. Tein vähän nolosti. Kun olimme Pikku-O:n kanssa laittamassa kuusta autoon, alkoi se näyttää sisäosistaan aika kuivalta. Aika nopeasti tein päätöksen, että vaihdamme puun. Teimme niin, mutta olihan se aika kiusallista, kun kaksi työntekijää oli lähellämme katsomassa, mitä me oikein puuhaamme. No, saimme puun vaihdettua, ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa, että valitsimme paremmin. Kotipihalla E sahasi ja hakkasi puun tyvestä palan pois, Iso-O ja Pikku-O valmistelivat olohuoneen, ja yhdessä laitoimme puun pystyyn. Se sai sitten avautua rauhassa yön yli. 

 

Pikku-O on oikea jouluihminen. Jo ennen kuusen saapumista hän ilmoitti, että meille tehdään todellinen joulutalo. Toppuuttelin hieman, mutta päädyin tilaamaan lisää jouluvaloja sekä muutaman tontun. Oli tarkoitus, että viikonloppuna koristelemme yhdessä. Perjantaina 4. joulukuuta töistä kotiin saavuttuani,joukukuusi oli kuitenkin jo koristeltu, valot laitettu kuuseen ja joulupalloja löytyi jopa huonekasveista. Ei siis tarvinnut järjestää yhteistä joulukoristelupäivää. Tontut olivat vielä matkalla, samoin extravalot, mutta jouluiselta alkoi jo näyttää. Nyt nekin löytyvät kuusesta (kuva).

 

Minun ja Pikku-O:n yhteisessä leipomissessiomme meillä soivat joululaulut. Laitoin ensin Suomen jouluradion päälle, mutta Pikku-O koki suomalaiset joululaulut liian surumielisiksi ja vaihtoi Youtuben kautta löytyneeseen joululaulusikermään. Kepeää kilkatusta sitten kuuntelimme. Kun E tuli keittiöön, hän sulki Youtuben ja sanoi, että se sattui hänen päähänsä. En ollut varsinaisesti eri mieltä. Brownies ja juustokakku on jo syöty. Piparkakut, taatelikakku ja joulutortut odottavat joulua. Kaulin jokaiselle pienen taikinan, josta piti tehda ainakin yksi piparkakku. Kaikki, jopa E, tekivät melkein innokkaasti pellillisen. E mm. teki jouluhousut muutaman sydämen, lentokoneen ja ukkelin lisäksi.

 

Lunta satoi Halloweenin jälkeen seuraavan kerran 5. joulukuuta, sopivasti juuri ennen Suomen itsenäisyyspäivää ja toista adventtia. Kaksi kynttilää paloi molempien kunniaksi 6. joulukuuta. Suomen lippukin oli pöydällä. Lauloimme Maamme-laulun kaksi(!) säkeistoä ilman ongelmia. Ylpeä olen, että osasivat. Kolmas adventti taas osui Lucia-päivälle. Iso-O osasi laulaa Lucia-laulun ruotsiksi ja me muut hyräilimme mukana. Melkoista!

 

E ahkeroi

E sai vapautuksen virallisesta englanninkielen todistamisesta Boston Universitylle. Hän on tehnyt hakemuksiaan ahkerasti päivittäin ja ylpeänä kertoi, että nyt hänellä on kolme päivää per hakemus ennen deadlinea. (*pyörittää silmiään, sillä vaikka hän on tehnyt usean hakemuksen valmiiksi saakka, ei niitä ole vielä lähetetty, ja joka kerta lähettämisen jälkeen on ilmaantunut jotain lisätehtävää). Meillä tuli oikea kovaääninen sanaharkkakin, kun mainitsin siitä, että jo valmiit hakemukset kannattaisi lähettaa, jotta mahdolliset printattavat osiot ehtivät mukaan ennen deadline:ia. Minulla on tiedossani jo ainakin yksi lomake, minkä kanssa minun (ei E:n) pitää mennä pankkiin saamaan siihen leima. Niitä lomakkeita on varmasti enemmänkin. Meillä ei ole printteriä, joten E:n kannattaisi ihan hänen oman itsensä takia laittaa jo valmiit hakemukset eteenpäin nyt kun printtausmahdollisuus vielä on. Kun pääsen omalle joululomalleni jouluaattona, tämä etu poistuu, eikä tule takaisin ennenkuin on jo liian myöhäistä. Tämä oli E:n vaikea ymmärtää. Hän oli minulle tosi vihainen, eikä suostunut puhumaan enää sinä iltana. Kun hän muutama tunti itseäni myöhemmin päätyi menemään nukkumaan, tuli hän herättämään minut ja pyytämään anteeksi. Oooh. Ihana mustavalkoinen, tunteikas teini. Mutta silti ne hakemukset on vielä lähettämättä. Huoh!

 

E:lla oli taas koulun järjestämä, mutta epävirallinen, senioreiden ulkoilusessio. Heidän oli tarkoitus mennä New Hampshireen vaeltamaan, mutta koronan johdosta matkustusrajoitukset ovat jälleen voimassa, joten he menivät taas Blue Hillseille. Mikäpä siinä, hyvä paikka sekin. Tulevana keskiviikkona heillä on kouluaikaan jotain fyysisesti koululla alempiluokkalaisten jatkaessa etäkouluaan kotona. Tästä hän ei ole mitenkään liian innostunut. "Jotain outoa Team bonding yritystä", hän mutisi.

 

Hybridi on alkamassa(?) tammikuun lopussa High Schoolin puolella. Tänään oli viimeinen päivä ilmoittaa, mitä haluaa tehdä. Tarjolla on pari kokonaista päivää koululla ja joko viikko, kaksi tai kolme kotona riippuen halukkaiden määrästä. Kun koronatilanne kiihtyy kiihtymistään, ei kumpikaan varsin pomppinut innokkuudesta, muttei oikein kokenut mahdolliseksi jäädä ulkopuolellekaan. E oli aivan varma omasta ratkaisustaan (halusi osallistua), Iso-O mietti aivan viimemetreille, vaikka - opin uuden termin -  FOMO (=fear of missing out) laittoi hänetkin hybridikatekoriaan. On tietysti aivan mahdollista, ettei hybridi pysty alkamaan, silla mikäli (ja siltä pahasti näyttää) Massachusettsin koronatilanne jatkaa pahenemistaan, taidamme edetä laajaan sulkuun.

Iso-O valmistautuu hiihtämiseen, nauraa ja stressaa

Haimme Iso-O:lle sukset, monot ja sauvat vuokralle Weston Ski Track-päämajalta. Hänellä oli ensimmäinen tapaaminen joukkueen kanssa joulukuun 2. päivä. Moni juoksukaverikin liittyi porukkaan. Joukkueeseen kuuluu noin 25 henkilöä, joista kaikki neljää lukuunottamatta ovat Sophomoreja, ja ne neljä Freshmaneja. Kapteenitkin ovat siis Iso-O:n ikäisiä, mikä tuntuu vähän oudolta hänestä.  Treenejä ennen kauden alkua (14. joulukuuta) on ollut kapteenien johdolla joka viikko kerran tai kahdesti sekä Iso-O:lla omatoimisesti muutamina päivinä joko yksinään tai erilaisilla kombinaatioilla. Hän mm. juoksi Abbylle, he menivät yhdessä Northin kentälle juoksemaan ja sitten - päivällisen jälkeen - hän juoksi takaisin. Kovempien juoksukavereidensa kanssa hän oli perjantaina juoksemassa 7 mailia ja aikoo jatkaa heidän kanssaan kaudenkin aikana, kun hiihtotreenejä on 'vain' neljänä päivänä viikossa totutun kuuden sijaan.

Hirveä naurunräkätys kuuluu hänen huoneestaan tuntien ajan päivittäin, joskus aika myöhäiseen iltaan saakka, kun hän asuu puhelimessa Marthan kanssa, vaikka on usein juuri nähnyt naamakkain. Ihania kaveruksia. Iso-O myös analysoi uutta potentiaalista ystäväänsä, ranskalaispoika Valentinea. Plussia on enemmän kuin miinuksia, mutta miinuksiin kuuluu pojan kiinnostus autoihin sekä juoksemisen välttäminen. Valentine on lisäksi kuulemma vähän liian ujo. Hän ja Martha haluavat kuitenkin vielä antaa pojalle mahdollisuuden. Ihan hirveän hassuja ovat. Kolmikko jatkoi yhdessä Netflix-sarjan loppuun meillä edellisenä viikonloppuna.

Kemian opintoihin kuului laboratoriokokeen tekeminen keittiössä uuden partnerin, Henrikin kanssa Zoomilla. Etukäteen hän oli todella jännittynyt ja halusi varmistaa, ettei KUKAAN perheenjäsen saavu keittiöön kokeelle varattuna aikana. Koe meni aivan hyvin. Hukkaan meni päivien jännittäminen.

Pikku-O:n kaikenlaisia

Pikku-O:n koulusta tuli ensimmäinen Covid 19-ilmoitus heti Thanksgiving-tauon jälkeen. Huoh! Jännittävämmäksi vielä meni, kun Pikku-O:n bussi ei samana aamuna tullutkaan. Mietin, olinko missannut ilmoituksen, jonka mukaisesti Pikku-O olisi ollut ns. lähikontakti, ja bussia ei siksi tullut. No, otin yhteyttä rehtoriin ja sain kuulla, ettei näin ollut. Pikku-O sillä välin pyöraili koululle. Jälkikäteen hän oli niin innoissaan pyöräilystä, että suunnitteli tekevänsä niin muinakin päivinä. Kannustan silti bussiin, sillä reitti koululle ei ole kovin turvallinen.

 

Huomasin, että koulun iltapäiväaktiviteetteihin oli ilmaantunut shakkikerho. Pikku-O, joka kiistatta on shakkimestarimme, liittyi siihen tosi mielellään. Myös tämä kerho on oppilasvetoinen ja toimii virtuaalisesti.  Hänellä oli myös ensimmäinen tapaaminen Peer Buddy-ohjattavansa kanssa. Oli mennyt hyvin. Kyseessä on erityisopetuksessa oleva tyttö.

Harmillisesti Pikku-O on tullut äitiinsä ja alkanut keksiä kaikenlaisia selityksiä, miksi juoksemaan ei tarvitse mennä. Hänen selityksensä ovat sinänsä minulle helposti hyväksyttäviä. Kylmässä ja pimeässä ei ole kiva juosta. Yhyy. Hän kuitenkin yrittää käydä kahdesti viikossa, koska "Winter Runningkin oli kahdesti". Hyvä, jos pystyy sen pitämään. Tänään sunnuntaina hän tosin valitsi Codyn kanssa kävelyn minun kanssa juoksemisen sijaan. En voi olla pahoillani, sillä hän oli ulkona melkein neljä tuntia.

 

Pikku-O:n viimeaikaisiin projekteihin kuului hiustenleikkuu. Hän leikkasi itselleen otsatukan ja taakse kolon. Ei tullut ihan hirveän hyvä tulos hänen itsensäkään mielestä, ja hän osallistui etäkoulutunneille hupparin huppu päässään. Tukanleikkuu vaikutti lisäksi hänen ensimmäiseen Bar Mitzvah-tilaisuuteensa, johon hän ensin laittoi geelin sijaan vaseliina (kun geeliä ei ollut) osallistuttuaan etänä itse tilaisuuteen, ja meni fyysiseen juhlaan Fedora-hattu päässään. Sivumennen sanoen, juhla oli järjestetty Jaken pihalla isossa teltassa porrastetusti pieni määrä ihmisiä kerrallaan. Koska lähimmät kaverit olivat samaan aikaan, oli se oikein onnistunut juhla. Ja, eihän hän tiedä, minkälaisia Bar Mitzvah-iltajuhlat normaalisti ovat.

 

Pikku-O informoi minua, että ihmiset 'puhuvat' enemmän päänsä sisällä kuin ääneen. Sanoin, että sitten hänellä on aika paljon puhetta pään sisällä, kun sitä tulee niin paljon ulos aina nukkumaanmenon aikaan. Hän totesi tähän, että hän kertoo vain 1% ideoistaan. Aika paljon jää siis ideoita itse mietittäväksi.

Meilla oli taas yövieras keittiössä useana yönä. Jäi kiinni, kun löytyi pieniä kakkaroita ja puoliksi syöty minitomaatti. Hiirihän se taas. Pikku-O ehdotti, että hän olisi voinut alkaa ruokkia sitä, jotta siitä olisi tullut hänelle lemmikkieläin. En innostunut ajatuksesta ja kerroin, että hänen suunnitelmansa saattaisi johtaa siihen, että meillä olisi alakerta täynnä hiiriä. Meni hyvin pari päivää. Sitten hiiri tuli uudelleen vieraaksi. Päädyin laittamaan sille hiirenloukun käyttämällä leveää pakkausteippiä teippimatoksi yhdistämällä. E hyväksyi. Pikku-O ei ja kyyneleisenä päätyi kääntämään maton väärinpäin, jotta hiiri ei siihen tarttuisi. Hän nimittäin suri hiiren kohtaloa kahdella tavalla. Se olisi voinut kuolla joko sydänkohtaukseen jo teippiin kiinnijäädessään tai viimeistään siihen, kun olisimme sen päästäneet ulos kylmään. Tilanne kriisiytyi siten, että tuntien(!) ajan jompikumpi, E tai Pikku-O palasi aiheeseen ja sanaharkka alkoi uudelleen. Päädyin laittamaan koko teippiloukun roskiin ja jätin valot keittiöön. Aamulla ei ollut kakkaa missään. No, iloa kesti jälleen vain päivän. Aamulla näin hiippailijan ruokapöydän alta hieman raollaan olleeseen viinikaappiin. Suljin sen oven. Avasin hetken kuluttua, enkä nähnyt liikettä. Jätin oven kiinni päiväksi. Töistä tullessani avasin oven ja näin hiiren toisella hyllyllä. Luulin sen olleen kaapissa koko päivan ja E:n kanssa valmistauduimme ottamaan sen kiinni ja poistamaan talosta. Meillä oli melkoinen vallirakennelma, hanskat ja laatikko valmiina. Vaan eihän se sitten enää siellä ollutkaan. Pettymys! Ei tarvinnut olla pettynyt pitkään. Illalla alkoi taas kuulua viinikaapista rapinaa. Kaapin reunoilla on pienen pienet kolot, joista se pääsi sisään ja takaisin talon rakenteisiin. E keksi laittaa kaappiin kaksi oikeaa hiirenloukkua. Tämä tapahtui Pikku-O:n nukkumaanmenon jälkeen. Pari tuntia myöhemmin E oli itsekin menossa nukkumaan, kun kaapista kuului hiirenloukun pamaus. E tuli hakemaan minut kaverikseni, ja löysimme kaapista jalastaan kiinnijääneen hiiren. Se lähti paniikissa raahautumaan loukun kanssa kaapista ruokasalin puolelle. E:lla oli lapio, minulla paperipussi, ja minun osallistumattomuudestani huolimatta ("Mom! You are not helping!!") saimme hiiren ulos, jossa E viimeisteli sen napautuksella ja vei puunjuurelle sen viimeiseen leposijaan. Pyysin, ettei Pikku-O:lle informoida asiasta. Emmekä ole niin tehneet.

Minuun liittyvää

Sairaalan Covid 19-potilaiden määrä on jyrkässä kasvussa. Huoh! En tykkää. Kevät oli ihan hirveää aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Poliklinikka on edelleen auki, mutta selkeää koordinaatiohankaluutta on alkanut ilmetä - kuvantamistutkimukset, kardiologiset tutkimukset ja jopa laboratoriotutkimukset eivät tule tehdyksi, ja vastaanottojen varaaminen on muuttunut todella epäluotettavaksi. Minulle selvisi, että tyontekijat, jotka huolehtivat vastaanottojen varaamisesta, eivät soita potilaille vaan odottavat, että potilaat soittavat heille, sillä resursseja ei ole. Tämä on jo johtanut siihen, että sadat potilaat odottavat pääsyä pelkastään minun vastaanotolleni ja samanaikasesti minun potilaslistani päivittäin on lähes tyhjä. Käsittämätöntä kykenemättömyyttä.  

Sairaalapuolella huoneet täyttyvät Covid-potilaista. Minulla oli konsultaatiopotilaanani varmuudella positiivinen Covid-potilas. Tuntui epämiellyttävältä, vaikka päälläni olikin N95-sekä tavallinen maski, visiiri, kaapu ja hanskat, enkä ollut huoneessa 5 minuuttia pidempään. Outoa, että tuntuu vähemmän epämiellyttävältä olla tekemisissä niiden potilaiden kanssa, joiden Covid 19-statusta ei tiedä, vaikka tosi moni osoittautuu positiiviseksi jälkikäteen.

 

Minä kuulun A1-ryhmään rokotteen saamisen kanssa siksi, että akuutin aivohalvauspotilaan saapuessa päivystykseen altistumisriski on suuri, vaikken koronapotilaista ensisijaisina potilaina huolehdikaan. Tämä tarkoittanee sitä, että minut rokotetaan tulevalla viikolla. Jännittävää.

  

Uutisissa tapahtuu

Covid 19 on ottamassa Yhdysvallat haltuunsa tavalla, mikä ei tule loppumaan hyvin. Keväällä oli mahdollista saada apua vähemmän altistuneilta alueilta, mutta nyt sellaisia ei ole. Terveydenhuoltohenkilökuntaa, sairaalapaikkoja ja hengityskoneita ei tule riittämään kaikille. Samanaikaisesti nykyinen hallinto järjestää joulujuhlia Valkoisessa talossa suurille joukoille ilman maskeja. Sellaista johtajuutta. Viimeisimmat luvut ovat liikkuneet tasolla 5000-6000 uutta tapausta Massachusettsissa päivässä (Yhdysvalloissa yli 200000), ja 40-80 kuollutta päivässä Massachusettsissa (Yhdysvalloissa yli 3000).

Pfizer-rokote hyväksyttiin ensin Brittein saarilla, jossa ensimmäiset rokotteet annettiin joulukuun 7. päivä. Ensin rokotetun naisen jälkeen toisena rokotettiin William Shakespere. Siitä on riittänyt hupia. Toisena rokotteen hyväksyjänä oli Kanada. Yhdysvalloissa FDA äänesti 17-4 sille "Emergency Authorization", ja ensimmäiset rokotteet lähtivät kaikkiin 50 osavaltioon tänään sunnuntaina 13. joulukuuta. Modernan rokotteen FDA käsittely on 22. joulukuuta. Moderna on Cambridge, Massaschusettsissa 2010 perustettu yritys. Sen perustajasta oli Hesarissa juuri juttu.

 

Trump jatkaa valheiden levittämistä tyylillä, joka vaarantaa ihmisten turvallisuuden. Yksi hänen lakimiehistään suoraan totesi televisiossa, että Georgian vaaleista vastannut ihminen pitäisi ampua. Että sellaista. On ihan hirveää, kuinka yksi mies on saanut kokonaisen puolueen otteeseensa. Vanha republikaanipuolua, GOP (Grand Old Party), seuraa Trumpia kuin keisaria uusine vaatteineen. Trumpin lakimiehet ampuvat puoluettaan nilkkaan. Georgiassa on tammikuun alussa vaalien toinen kierros kahden senaattipaikan selvittämiseksi. Republikaanit voisivat helposti voittaa molemmat. Jos demokraatit voittavat, senaatti menee tasan 50-50 ja tuolloin käytännössä demokraattien alle, sillä varapresidentillä on ääni silloin, kun äänet menevät tasan. Siksi demokraatit tekevät kaikkensa, että voittaisivat - ja republikaanien riitely antaa tähän pienen toivon. Hölmöt.

Covid 19 - Ensimmäinen oma Thanksgiving illallinen, adventti sekä paljon muuta niihin liittymätöntä

Kiitospäivä eli Thanksgiving on vietetty, ensimmäistä kertaa pelkän oman porukan kesken, kokonaan omatoimisesti ja meillä kotona. Tarjolla meillä oli kylmäsavulohta, E:n tekemää Chicken Pot Pie:ta, uunikasvisfetapaistosta, Iso-O:n marioimaa tofua, kalkkunaleikkeitä sinapin kanssa, makkaraa, perunamuusia, ruusukaalia, herneitä ja salaattia. Jälkiruoaksi oli amerikkalaista omenapiirakkaa, suomalaista karpalopiirakkaa, suklaakakkua, kurpitsakakkua, suklaapalakeksejä, ja Marthan tuomat karpalositruunatortut. Juomaksi oli karpalo-ja omenasiideriä kuohuviinilaseista. Ja minulle viiniä ruoan kanssa. Kun kaikki oli valmista, osallistuimme ensin Zoom-meetingiin Westboroughn perheiden kanssa nostaen samalla omenasiiderimaljat Kiitospäivän kunniaksi. E söi liikaa, eikä oikein tuntienkaan jälkeen pystynyt osallistumaan jälkiruoan syömiseen. Hän yritti avata paitansa ja housujensa nappeja, mutteihan se auttanut, kun tiukat vatsalihakset estivät vatsan laajenemisen. Ennen ruokaa Iso-O ja Pikku-O pelasivat shakkia siten, että toistuvasti Pikku-O voitti siskonsa lyhytkestoisissa peleissä, E pelasi Pikku-O:n kanssa Magic-korttipeliä ja hävisi, ja yhdessä pelasimme UNOa ennen jälkiruokaa E:n ähkiessä kovaäänisesti. 

 

Ensimmäinen adventti osui samalle viikonlopulle. Pikku-O yritti valvoa puolelle yölle, jotta olisi voinut avata luukun A:n perinteisesti heille kaikille kolmelle lähettämistä adventtikalentereista, mutta nukahti ennen. Adventtikranssien tekoa kirkolla ei ollut, joten tykötarpeet piti löytää omalta pihalta. Pikku-O teki kynttiläkranssin ja E etuverannalle laitetun seinäversion. Jouluvalot ovat jälleen meitä - tai ainakin itseäni - ilahduttamassa talon sisällä. Muut joulukorsteet ja kuusi seuraavat pian perässä; joulukoristelaatikko on jo esillä.

Lapset viettivät vapaata viikonloppua, mutta minun viikonloppuni katkaisivat perjantain työt. Alla erilaisia viikonloppua edeltäviä tapahtumia.

Pikku-O:n hybridipäivät alkoivat

Pikku-O:lla oli ensin kaksi ylimääräistä vapaapäivää loppuviikosta ennen ensimmäistä hybridikouluaamupäivää 16. marraskuuta opettajien koulutuksen johdosta. Hän harmitteli sitä, että muilla oli koulu- ja työpäiviä, minkä vuoksi vapaa pääsy erilaisille elektroisille laitteille (TV ja tietokone) oli rajoitettua ja hänen piti pärjätä kännykkänsä ja perusläppärinsä kanssa. Hohhoijaa! Toisena päivänä sentään hänen piti käydä koululla hakemassa Chromebookinsa sekä muita tavaroita, joten jonkinlaista aktiviteettia hänelle oli tarjolla. Pelasin hänen kanssaan shakkia (hävisin kirkkaasti) sekä laitoin hänet kuorimaan ison kasan perunoita, jotta hänen ajatuksensa olivat edes hieman tietokoneruudun ulkopuolella.

Pikku-O:n ensimmäiset koulupäivät kahdeksaan(!) kuukauteen fyysisesti koululla menivät hyvin. Hän meni viiden muun matkustajan kanssa klo 7:40 lähteneellä bussilla, jossa piti istua tietyllä, merkityllä paikalla, tuli johdetuksi opettajan johdolla luokkaan, jossa oli yhdeksän oppilasta kaukana toisistaan, maskit päällä, kaksi oppituntia putkeen opettajan vaihtuessa aineen vaihtuessa. Sitten oli liikuntaa samalla porukalla toisena päivänä jumppasalissa ja ranskaa toisena päivänä kirjastossa. Kouluaamupäivä loppui bussin lähtiessä 11:40. Lounasajan jälkeen iltapäivät olivat taas etäkoulua. Tätä on nyt takana kaksi viikkoa. Jälkimmäisellä viikolla Pikku-O hyppäsi väärään bussiin koulusta kotiin saapuessaan ja joutui lähes paniikkiin omien sanojensa mukaan. Pienen paniikkireaktion jälkeen hän oli saavuttanut toimintakykynsä, kertoi ongelman kuljettajalle ja sai kyydin kotipysäkille. Ihana, että kuljettaja ymmärsi koululaisen hädän.

Pikku-O:lla oli ensimmäinen Peer Body-tapaaminen muiden mukaanilmoittautuneiden kanssa. Heitä oli yhteensä noin 10, joista kaksi, Pikku-O mukaanlukien, oli poikia.

Pikku-O:n hammastarkastus tuotti arvion kotihoidon tasosta ("Fair") ja kuudesta(!) reiänalusta. Taidan siirtyä yhteiseen hampaidenpesusessioon hänen kanssaan.

Pikku-O paljasti, että hän pienempänä luuli, että High Schooliin meno aiheuttaa tyttöystävän ilmaantumisen E:lle, ja että hän oli hämmentynyt, kun niin ei käynytkään. Ihana.

Iso-O on aktiivinen

Iso-O valittiin kahdelle riparille, Saaristoriparille Turkuun ja Lapin riparille Jyväskylään. Hänellä oli siis positiivinen ongelma, mahdollisuus valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta. Vaikeaa, mutta yritin pysyä valinnan ulkopuolella - kyse on kuitenkin hänen jutustaan. Pohdittuaan hän päätyi Lapin riparille. Kalenteriin voi siis merkitä konfirmaatiopäivän Jyväskylässä elokuun toisena sunnuntaina. Toivottavasti korona ei taas muuta suunnitelmia. Itse, nyt kun valinta on tehty, en voisi olla iloisempi, sillä käytyäni muutama vuosi sitten E:n kanssa Jyväskylän ja viime vuonna Iso-O:n kanssa Turun riparivalmistautumisen etukäteistehtävineen, tiedän Jyväskylän onnistuneen siinä moninkertaisesti paremmin. Erittäin positivinen ja nostattava kokemus. Tämä on sikäli tärkeää, että kielitaidon johdosta minäkin 'valmistaudun' rippikouluun teinin kanssa.

Iso-O oli naapurintytön kanssa 'juoksemassa' 5k. Olivat tulleet viimeisiksi ajalla 51 minuuttia, mutta tyttö oli ollut mielissään ja Iso-O sai positiviisen palautteen tytön äidiltä:"Iso-O is a pure delight and we absolutely love having her around. She's been amazing with M and I commend her flexibility in always meeting M whenever M happens to be in that moment. Iso-O is sophisticated beyond her years and her heart is so genuine". Alakoululaisten urheilukerho ei ole vielä alkanut. Mielenkiinnolla odotan, miltä se tulee näyttämään.

Iso-O sai upean kulttuurikokemuksen. Hänet kutsuttiin Abbyn perheen perjantai-illan sapattiin. Hän oli Abbyn ensimmäinen kaveri, joka mukaan hyväksyttiin. Abbya oli jännittänyt kovasti ja hän oli opastanut Iso-O:aa edeltävästi, mitä oli odotettavissa. Hänen oma kokemuksensa oli ollut hieno. Minusta se kuullosti lähinnä perheillalliselta.

Iso-O:lla on Marthan kanssa menossa uusien ystävien löytämisprojekti ympyröiden laajentamiseksi. Hän ilmoitti aika yhtäkkisesti minulle juoksevansa ranskalaispojan kotiin auttamaan IKEA-laatikoiden kokoamisessa. Tämä oli minulle melkoinen yllätys, joten pysäytin hänet kertomaan pojasta edes jotain. Minulle kerrottiin, että hän on Newtoniin meitä myöhemmin Ranskasta muuttanut poika, joka on hänen ranskanryhmässään ja puhuu englantia hauskalla aksentilla. Sain kuvan pojan huoneesta, jossa todellakin oli laatikoita kasassa. Oli ollut ihan kivaa, kuulemma. Sama poika kutsuttiin meille Marthan ja Iso-O:n seuraksi katsomaan Netflix-sarjaa heidän kanssaan. Varoitin häntä ottamaan huomioon sen, että poika saattaa tulkita tilanteen eri tavalla kuin hän tarkoittaa, mutta varoitukseni kaikui kuuroille korville. Mukavan oloien poika hän on, se täytyy äitinä todeta.

Iso-O ottaa hyödyn irti sisähallikauden siirtymisestä helmikuulle ja osallistuu murtomaahiihtoon Abbyn kanssa. Hienoa, Iso-O! Hiihtoa hän on harrastanut pikkutyttönä ennen 4-vuotissyntymäpäiväänsä sekä kerran täällä 12-vuotiaana ja kerran Suomessa viime joululomalla. Ei hän varmaan edustusjoukkueeseen pääse tällä harrastuneisuudella, mutta ihan tosi upea mahdollisuus tämä on.

E:n juttuja

E:n hakemukset etenevät tuskaisen hitaasti. Selvästi äidillä ja E:lla on ihan erilainen aikatauluajatus. E tekee niitä todella hartaasti ja antaumuksella. Hänellä on nyt kaksi päivää per hakemus, jos haluaa ehtiä kaikki 15 lähettää ajoissa. Hän on koko ajan luullut, että aikaa on vaikka kuinka paljon, ja äidin sanat ovat menneet toisesta korvasta ulos samalla vauhdilla kuin millä ne ovat menneet sisään. Viimeisin hassuus hakemusten kanssa kävi Boston Universityn hakemuksen äärellä, kun tuli ilmi, etta E:n pitäisi virallisesti todistaa englanninkielentaitonsa. Hän hakee siihen helpotusta vedoten koulunkäyntiinsä ko. kielellä. Ensimmäinen oikea haastattelu tapahtui 24.11. Yalen kanssa puhelimitse. E oli valmistautunut videohaastatteluun, joten se oli ensimmäinen pettymys. Toinen pettymys oli se, etta se kesti vain 18 minuuttia (hän oli mitannut) ja kolmas se, että kysymykset olivat olleet niin "Straight-shooting", joista ei jäänyt hyvä mieli. Puhelu oli kuitenkin loppunut positiivisiin tunnelmiin, joten katsomme, mitä tapahtuu. Joulukuun puolivälissä pitäisi kuulua. Ainakin haastattelusta oppi jotain mahdollisia seuraavia varten - pitää olla aika selvänä, mitä kulloisessakin opinahjossa haluaisi opiskella ja mihin tähdätä. Ongelma on se, että juuri nämä ovat E:lle vielä ihan tosi epaselviä.

 

Maastojuoksukausi on ohi ja E palkittiin DCL All Star:illa saamansa 110%-palkinnon lisäksi. Hän lähti puukon kanssa koululle viikonloppuna ja sanoi oman hauskan perusvirkkeensä:"Don't worry about it". Joukkueen parhaimmilla oli perinteinen kaudenjälkeinen tapaaminen, jossa he kaiversivat johonkin Southin läheiseen puuhun omat nimikirjaimensa. Emme muut tiedä, mihin. Hän ei aio tehdä mitään tarjolla olevista vaihtoehdoista talvikaudella toisin kuin siskonsa, vaan aikoo harjoitella omin toimin ennenkuin sisähallikausi alkaa helmikuun lopussa.

E kävi taas Blue Hillsilla vaeltamassa tyttöporukassa Thanksgiving tauon aikana ja kävi katsomassa Borat 2-elokuvan Saylorin pihalla peittoon kääriytyneenä. Kotona hän sai korjattua alakerran vessan hitaasti täyttyvän säiliön ja aivan mielissään totesi minulle tehneensä "manly" teon.

Hammastarkastuksessa hänelle annettiin melko hyvä tunnustus kotihoidosta:"Hampaat ovat hyvät, ikenien kanssa pitää tehdä enemmän töitä". Ihan joka kerta E saa kuulla, että pitää "floss" enemmän, ja ihan joka kerta E toteaa, ettei tule niin tekemään. :)

Minulla on taas ollut kaikenlaista; huolta ja toisaalta iloa

Olen valmistautunut jouluun lasten ja Suomessa olevien läheisten osalta ja se tuntuu hyvältä. Postissa ei yllättäen ollut jonoa lainkaan ja nettiostokset voi tehdä mukavasti kotisohvalta. Niin minunnäköistäni shoppailua. Aiempina vuosina olen halunnut antaa lapsille 'kokemuksen' pakettien sijaan, mutta pandemiasta johtuen jouduin keskittymään materiaaliin. Avuksi tähän sain kaikilta kolmelta yksityiskohtaiset toivomislistat. Nyt enää odotan pakettien saapumisia ja yritän saada ne huomaamattomasti kuljetettua vaatekaappini perukoille.

Töissä olen joutunut kurjaan tilanteeseen erään nuorehkon potilaan vaimon kanssa. Potilas itse hyötyi hoidostamme lähes täydellisesti, mutta vaimo, ammatiltaan NP (=nurse practitioner) koki jääneensä informaation osalta huomiotta. Tämä on totta siinä mielessä, että kiertojen aikaan vaimo ei ollut paikalla. Koska mies itse oli täysin kommunikaatiokykyinen, emme ymmärtäneet, että informaatio ei kulkenut mieheltä vaimolle vaimon toivomalla tavalla. Yksi asia johti toiseen, ja jouduin käymään 90 minuutin pituisen keskustelun hänen kanssaan. Tämä olisi muuten ollut täysin ok, mutta harmillisesti suurin osa ajasta meni hänen huutamiseensa, huonoon käyttäytymiseensä ja oman itsensä tietotasonsa korostamiseen, eikä hänen miehensä asioiden läpikäymiseen, mutta loppui jonkinlaiseen rauhaan. Luulin kaiken jo olevan selvää. Olin väärässä. Liekit syttyivat uudelleen, kun emme ilmoittaneet heille heti yhden tutkimustuloksen viiterajojen ulkopuolella olemisesta. Emme ilmoittaneet, sillä tulos ei ollut hänen tilaansa millään muotoa uhkaava ja olisi keskusteltu vastaanotolla kaksi viikkoa myöhemmin. No, vaimo uhkasi minua suoraan rikosilmoituksella. Ei tunnu kivalta, vaikka tiedänkin, etten tehnyt mitään väärin. Minulla oli pitkä puhelu potilasasiamiehen (oikeasti naisen) kanssa. Kävimme läpi koko sairaalassaolon ja sen tapahtumat, ja sen päätteeksi hän laati kirjelmän, minkä mukaisesti hoidollisesti mikään ei mennyt väärin. En silti vielä tiedä, mikä lopputulos tulee olemaan. Aika paljon asia on minua vaivannut, huomaan. Ehkä jälleen siksi, kun omaa kontrollia ei ole sen osalta, miten tämä päättyy.

Kurja asia oli myös se, etta jouduin maksamaan ylihinnan renkaidenvaihdosta, kun en kiinnittänyt asiaan tarpeeksi huomiota. Normaalin 20 dollarin sijaan maksoin melkein 70 dollaria (ensin pyysivat yli 80 dollaria, mutta laskivat hieman). Laitoin reklamaation menemään, mutten pidätä hengitystäni, että se johtaisi mihinkään. Lisäksi huomasin vasta kotona, etten saanut kesärenkaiden pultteja takaisin ja olen nyt joutunut niitäkin peräämään takaisin. Kävin jo paikallakin, muttei niitä löytynyt mistään. Ylimääräistä!

Mukava asia elämässäni oli se, että islantilainen Anna järjesti meille yhteisen Zoom-illan. Tunnin verran juttelimme ja tuntui kuin vuosia ei olisi kulunutkaan. 

Katsoimme minisarja Musta kuningatar (The Queen's Gampit) Netflixiltä perjantai-iltana puolivahingossa kokonaan. Iso-O oli aloittanut, liityin mukaan ruoan jälkeen ensimmäisen jakson lopulla. E teki yläkerrassa omia hommiaan noin yhdeksään saakka, Pikku-O harmistuneena ensin istui sohvalla kännykkänsä kanssa, mutta lopulta seurasimme kaikki sarjan viimeiset tapahtumat. Vahva suositus. 

Uutisissa taas kaikenlaista

Raketinlaukaisu kansainvaliselle avaruusasemalle tapahtui 15. marraskuuta. Meni hyvin.

Koronavirus kiihtyy kiihtymistään Yhdysvalloissa ja valitettavasti meilläkin Massachusettsissa. Massachusettsin päivittäinen tapausluku on ollut viimeisen viikon aikana 2000-3000. Koko Yhdysvalloissa mennään reippaan melkein 200000 uuden päivittäisen tapauksen vauhtia, eikä loppua näy.

Rokotteita on Yhdysvalloissa alkuun tulossa tarjolle kaksi, Pfizer ja Moderna. AztraZenega joutunee jatkamaan tutkimuksiaan epäselvyyksien johdosta. Kiinalais-ja venäläisrokotteet jäänevät Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle. Jännä nähdä, miten rokotteet lopulta jakautuvat. Ensimmäiset rokotukset alkanevat joulukuun puolivälissä, mikäli FDA hyväksyy.

Vaalien jälkeinen pelleily jatkuu. Republikaaneilla kestää todellisuuden kohtaaminen. Stop the Steal-salaliittoteoria kukoistaa ja Trump jatkaa pävittäistä twitterimyrskyään väitteillä lukemattomista vaalivilpeistä. Marraskuun 23. päivä, 16 päivää sen jälkeen, kun Biden oli julistettu voittajaksi, GSA (General Services Administration) viimein antoi vallanvaihdon alkaa normaalien protokollien mukaisesti. Trump ei tietenkään tästäkään ajatuksiaan muuttanut - hän on edelleen voittamassa.