Covid 19 - Adventinaikaa

Joulukuusi saapui meille WholeFoodsin pihalta joulukuun 3. päivänä. Tein vähän nolosti. Kun olimme Pikku-O:n kanssa laittamassa kuusta autoon, alkoi se näyttää sisäosistaan aika kuivalta. Aika nopeasti tein päätöksen, että vaihdamme puun. Teimme niin, mutta olihan se aika kiusallista, kun kaksi työntekijää oli lähellämme katsomassa, mitä me oikein puuhaamme. No, saimme puun vaihdettua, ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa, että valitsimme paremmin. Kotipihalla E sahasi ja hakkasi puun tyvestä palan pois, Iso-O ja Pikku-O valmistelivat olohuoneen, ja yhdessä laitoimme puun pystyyn. Se sai sitten avautua rauhassa yön yli. 

 

Pikku-O on oikea jouluihminen. Jo ennen kuusen saapumista hän ilmoitti, että meille tehdään todellinen joulutalo. Toppuuttelin hieman, mutta päädyin tilaamaan lisää jouluvaloja sekä muutaman tontun. Oli tarkoitus, että viikonloppuna koristelemme yhdessä. Perjantaina 4. joulukuuta töistä kotiin saavuttuani,joukukuusi oli kuitenkin jo koristeltu, valot laitettu kuuseen ja joulupalloja löytyi jopa huonekasveista. Ei siis tarvinnut järjestää yhteistä joulukoristelupäivää. Tontut olivat vielä matkalla, samoin extravalot, mutta jouluiselta alkoi jo näyttää. Nyt nekin löytyvät kuusesta (kuva).

 

Minun ja Pikku-O:n yhteisessä leipomissessiomme meillä soivat joululaulut. Laitoin ensin Suomen jouluradion päälle, mutta Pikku-O koki suomalaiset joululaulut liian surumielisiksi ja vaihtoi Youtuben kautta löytyneeseen joululaulusikermään. Kepeää kilkatusta sitten kuuntelimme. Kun E tuli keittiöön, hän sulki Youtuben ja sanoi, että se sattui hänen päähänsä. En ollut varsinaisesti eri mieltä. Brownies ja juustokakku on jo syöty. Piparkakut, taatelikakku ja joulutortut odottavat joulua. Kaulin jokaiselle pienen taikinan, josta piti tehda ainakin yksi piparkakku. Kaikki, jopa E, tekivät melkein innokkaasti pellillisen. E mm. teki jouluhousut muutaman sydämen, lentokoneen ja ukkelin lisäksi.

 

Lunta satoi Halloweenin jälkeen seuraavan kerran 5. joulukuuta, sopivasti juuri ennen Suomen itsenäisyyspäivää ja toista adventtia. Kaksi kynttilää paloi molempien kunniaksi 6. joulukuuta. Suomen lippukin oli pöydällä. Lauloimme Maamme-laulun kaksi(!) säkeistoä ilman ongelmia. Ylpeä olen, että osasivat. Kolmas adventti taas osui Lucia-päivälle. Iso-O osasi laulaa Lucia-laulun ruotsiksi ja me muut hyräilimme mukana. Melkoista!

 

E ahkeroi

E sai vapautuksen virallisesta englanninkielen todistamisesta Boston Universitylle. Hän on tehnyt hakemuksiaan ahkerasti päivittäin ja ylpeänä kertoi, että nyt hänellä on kolme päivää per hakemus ennen deadlinea. (*pyörittää silmiään, sillä vaikka hän on tehnyt usean hakemuksen valmiiksi saakka, ei niitä ole vielä lähetetty, ja joka kerta lähettämisen jälkeen on ilmaantunut jotain lisätehtävää). Meillä tuli oikea kovaääninen sanaharkkakin, kun mainitsin siitä, että jo valmiit hakemukset kannattaisi lähettaa, jotta mahdolliset printattavat osiot ehtivät mukaan ennen deadline:ia. Minulla on tiedossani jo ainakin yksi lomake, minkä kanssa minun (ei E:n) pitää mennä pankkiin saamaan siihen leima. Niitä lomakkeita on varmasti enemmänkin. Meillä ei ole printteriä, joten E:n kannattaisi ihan hänen oman itsensä takia laittaa jo valmiit hakemukset eteenpäin nyt kun printtausmahdollisuus vielä on. Kun pääsen omalle joululomalleni jouluaattona, tämä etu poistuu, eikä tule takaisin ennenkuin on jo liian myöhäistä. Tämä oli E:n vaikea ymmärtää. Hän oli minulle tosi vihainen, eikä suostunut puhumaan enää sinä iltana. Kun hän muutama tunti itseäni myöhemmin päätyi menemään nukkumaan, tuli hän herättämään minut ja pyytämään anteeksi. Oooh. Ihana mustavalkoinen, tunteikas teini. Mutta silti ne hakemukset on vielä lähettämättä. Huoh!

 

E:lla oli taas koulun järjestämä, mutta epävirallinen, senioreiden ulkoilusessio. Heidän oli tarkoitus mennä New Hampshireen vaeltamaan, mutta koronan johdosta matkustusrajoitukset ovat jälleen voimassa, joten he menivät taas Blue Hillseille. Mikäpä siinä, hyvä paikka sekin. Tulevana keskiviikkona heillä on kouluaikaan jotain fyysisesti koululla alempiluokkalaisten jatkaessa etäkouluaan kotona. Tästä hän ei ole mitenkään liian innostunut. "Jotain outoa Team bonding yritystä", hän mutisi.

 

Hybridi on alkamassa(?) tammikuun lopussa High Schoolin puolella. Tänään oli viimeinen päivä ilmoittaa, mitä haluaa tehdä. Tarjolla on pari kokonaista päivää koululla ja joko viikko, kaksi tai kolme kotona riippuen halukkaiden määrästä. Kun koronatilanne kiihtyy kiihtymistään, ei kumpikaan varsin pomppinut innokkuudesta, muttei oikein kokenut mahdolliseksi jäädä ulkopuolellekaan. E oli aivan varma omasta ratkaisustaan (halusi osallistua), Iso-O mietti aivan viimemetreille, vaikka - opin uuden termin -  FOMO (=fear of missing out) laittoi hänetkin hybridikatekoriaan. On tietysti aivan mahdollista, ettei hybridi pysty alkamaan, silla mikäli (ja siltä pahasti näyttää) Massachusettsin koronatilanne jatkaa pahenemistaan, taidamme edetä laajaan sulkuun.

Iso-O valmistautuu hiihtämiseen, nauraa ja stressaa

Haimme Iso-O:lle sukset, monot ja sauvat vuokralle Weston Ski Track-päämajalta. Hänellä oli ensimmäinen tapaaminen joukkueen kanssa joulukuun 2. päivä. Moni juoksukaverikin liittyi porukkaan. Joukkueeseen kuuluu noin 25 henkilöä, joista kaikki neljää lukuunottamatta ovat Sophomoreja, ja ne neljä Freshmaneja. Kapteenitkin ovat siis Iso-O:n ikäisiä, mikä tuntuu vähän oudolta hänestä.  Treenejä ennen kauden alkua (14. joulukuuta) on ollut kapteenien johdolla joka viikko kerran tai kahdesti sekä Iso-O:lla omatoimisesti muutamina päivinä joko yksinään tai erilaisilla kombinaatioilla. Hän mm. juoksi Abbylle, he menivät yhdessä Northin kentälle juoksemaan ja sitten - päivällisen jälkeen - hän juoksi takaisin. Kovempien juoksukavereidensa kanssa hän oli perjantaina juoksemassa 7 mailia ja aikoo jatkaa heidän kanssaan kaudenkin aikana, kun hiihtotreenejä on 'vain' neljänä päivänä viikossa totutun kuuden sijaan.

Hirveä naurunräkätys kuuluu hänen huoneestaan tuntien ajan päivittäin, joskus aika myöhäiseen iltaan saakka, kun hän asuu puhelimessa Marthan kanssa, vaikka on usein juuri nähnyt naamakkain. Ihania kaveruksia. Iso-O myös analysoi uutta potentiaalista ystäväänsä, ranskalaispoika Valentinea. Plussia on enemmän kuin miinuksia, mutta miinuksiin kuuluu pojan kiinnostus autoihin sekä juoksemisen välttäminen. Valentine on lisäksi kuulemma vähän liian ujo. Hän ja Martha haluavat kuitenkin vielä antaa pojalle mahdollisuuden. Ihan hirveän hassuja ovat. Kolmikko jatkoi yhdessä Netflix-sarjan loppuun meillä edellisenä viikonloppuna.

Kemian opintoihin kuului laboratoriokokeen tekeminen keittiössä uuden partnerin, Henrikin kanssa Zoomilla. Etukäteen hän oli todella jännittynyt ja halusi varmistaa, ettei KUKAAN perheenjäsen saavu keittiöön kokeelle varattuna aikana. Koe meni aivan hyvin. Hukkaan meni päivien jännittäminen.

Pikku-O:n kaikenlaisia

Pikku-O:n koulusta tuli ensimmäinen Covid 19-ilmoitus heti Thanksgiving-tauon jälkeen. Huoh! Jännittävämmäksi vielä meni, kun Pikku-O:n bussi ei samana aamuna tullutkaan. Mietin, olinko missannut ilmoituksen, jonka mukaisesti Pikku-O olisi ollut ns. lähikontakti, ja bussia ei siksi tullut. No, otin yhteyttä rehtoriin ja sain kuulla, ettei näin ollut. Pikku-O sillä välin pyöraili koululle. Jälkikäteen hän oli niin innoissaan pyöräilystä, että suunnitteli tekevänsä niin muinakin päivinä. Kannustan silti bussiin, sillä reitti koululle ei ole kovin turvallinen.

 

Huomasin, että koulun iltapäiväaktiviteetteihin oli ilmaantunut shakkikerho. Pikku-O, joka kiistatta on shakkimestarimme, liittyi siihen tosi mielellään. Myös tämä kerho on oppilasvetoinen ja toimii virtuaalisesti.  Hänellä oli myös ensimmäinen tapaaminen Peer Buddy-ohjattavansa kanssa. Oli mennyt hyvin. Kyseessä on erityisopetuksessa oleva tyttö.

Harmillisesti Pikku-O on tullut äitiinsä ja alkanut keksiä kaikenlaisia selityksiä, miksi juoksemaan ei tarvitse mennä. Hänen selityksensä ovat sinänsä minulle helposti hyväksyttäviä. Kylmässä ja pimeässä ei ole kiva juosta. Yhyy. Hän kuitenkin yrittää käydä kahdesti viikossa, koska "Winter Runningkin oli kahdesti". Hyvä, jos pystyy sen pitämään. Tänään sunnuntaina hän tosin valitsi Codyn kanssa kävelyn minun kanssa juoksemisen sijaan. En voi olla pahoillani, sillä hän oli ulkona melkein neljä tuntia.

 

Pikku-O:n viimeaikaisiin projekteihin kuului hiustenleikkuu. Hän leikkasi itselleen otsatukan ja taakse kolon. Ei tullut ihan hirveän hyvä tulos hänen itsensäkään mielestä, ja hän osallistui etäkoulutunneille hupparin huppu päässään. Tukanleikkuu vaikutti lisäksi hänen ensimmäiseen Bar Mitzvah-tilaisuuteensa, johon hän ensin laittoi geelin sijaan vaseliina (kun geeliä ei ollut) osallistuttuaan etänä itse tilaisuuteen, ja meni fyysiseen juhlaan Fedora-hattu päässään. Sivumennen sanoen, juhla oli järjestetty Jaken pihalla isossa teltassa porrastetusti pieni määrä ihmisiä kerrallaan. Koska lähimmät kaverit olivat samaan aikaan, oli se oikein onnistunut juhla. Ja, eihän hän tiedä, minkälaisia Bar Mitzvah-iltajuhlat normaalisti ovat.

 

Pikku-O informoi minua, että ihmiset 'puhuvat' enemmän päänsä sisällä kuin ääneen. Sanoin, että sitten hänellä on aika paljon puhetta pään sisällä, kun sitä tulee niin paljon ulos aina nukkumaanmenon aikaan. Hän totesi tähän, että hän kertoo vain 1% ideoistaan. Aika paljon jää siis ideoita itse mietittäväksi.

Meilla oli taas yövieras keittiössä useana yönä. Jäi kiinni, kun löytyi pieniä kakkaroita ja puoliksi syöty minitomaatti. Hiirihän se taas. Pikku-O ehdotti, että hän olisi voinut alkaa ruokkia sitä, jotta siitä olisi tullut hänelle lemmikkieläin. En innostunut ajatuksesta ja kerroin, että hänen suunnitelmansa saattaisi johtaa siihen, että meillä olisi alakerta täynnä hiiriä. Meni hyvin pari päivää. Sitten hiiri tuli uudelleen vieraaksi. Päädyin laittamaan sille hiirenloukun käyttämällä leveää pakkausteippiä teippimatoksi yhdistämällä. E hyväksyi. Pikku-O ei ja kyyneleisenä päätyi kääntämään maton väärinpäin, jotta hiiri ei siihen tarttuisi. Hän nimittäin suri hiiren kohtaloa kahdella tavalla. Se olisi voinut kuolla joko sydänkohtaukseen jo teippiin kiinnijäädessään tai viimeistään siihen, kun olisimme sen päästäneet ulos kylmään. Tilanne kriisiytyi siten, että tuntien(!) ajan jompikumpi, E tai Pikku-O palasi aiheeseen ja sanaharkka alkoi uudelleen. Päädyin laittamaan koko teippiloukun roskiin ja jätin valot keittiöön. Aamulla ei ollut kakkaa missään. No, iloa kesti jälleen vain päivän. Aamulla näin hiippailijan ruokapöydän alta hieman raollaan olleeseen viinikaappiin. Suljin sen oven. Avasin hetken kuluttua, enkä nähnyt liikettä. Jätin oven kiinni päiväksi. Töistä tullessani avasin oven ja näin hiiren toisella hyllyllä. Luulin sen olleen kaapissa koko päivan ja E:n kanssa valmistauduimme ottamaan sen kiinni ja poistamaan talosta. Meillä oli melkoinen vallirakennelma, hanskat ja laatikko valmiina. Vaan eihän se sitten enää siellä ollutkaan. Pettymys! Ei tarvinnut olla pettynyt pitkään. Illalla alkoi taas kuulua viinikaapista rapinaa. Kaapin reunoilla on pienen pienet kolot, joista se pääsi sisään ja takaisin talon rakenteisiin. E keksi laittaa kaappiin kaksi oikeaa hiirenloukkua. Tämä tapahtui Pikku-O:n nukkumaanmenon jälkeen. Pari tuntia myöhemmin E oli itsekin menossa nukkumaan, kun kaapista kuului hiirenloukun pamaus. E tuli hakemaan minut kaverikseni, ja löysimme kaapista jalastaan kiinnijääneen hiiren. Se lähti paniikissa raahautumaan loukun kanssa kaapista ruokasalin puolelle. E:lla oli lapio, minulla paperipussi, ja minun osallistumattomuudestani huolimatta ("Mom! You are not helping!!") saimme hiiren ulos, jossa E viimeisteli sen napautuksella ja vei puunjuurelle sen viimeiseen leposijaan. Pyysin, ettei Pikku-O:lle informoida asiasta. Emmekä ole niin tehneet.

Minuun liittyvää

Sairaalan Covid 19-potilaiden määrä on jyrkässä kasvussa. Huoh! En tykkää. Kevät oli ihan hirveää aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Poliklinikka on edelleen auki, mutta selkeää koordinaatiohankaluutta on alkanut ilmetä - kuvantamistutkimukset, kardiologiset tutkimukset ja jopa laboratoriotutkimukset eivät tule tehdyksi, ja vastaanottojen varaaminen on muuttunut todella epäluotettavaksi. Minulle selvisi, että tyontekijat, jotka huolehtivat vastaanottojen varaamisesta, eivät soita potilaille vaan odottavat, että potilaat soittavat heille, sillä resursseja ei ole. Tämä on jo johtanut siihen, että sadat potilaat odottavat pääsyä pelkastään minun vastaanotolleni ja samanaikasesti minun potilaslistani päivittäin on lähes tyhjä. Käsittämätöntä kykenemättömyyttä.  

Sairaalapuolella huoneet täyttyvät Covid-potilaista. Minulla oli konsultaatiopotilaanani varmuudella positiivinen Covid-potilas. Tuntui epämiellyttävältä, vaikka päälläni olikin N95-sekä tavallinen maski, visiiri, kaapu ja hanskat, enkä ollut huoneessa 5 minuuttia pidempään. Outoa, että tuntuu vähemmän epämiellyttävältä olla tekemisissä niiden potilaiden kanssa, joiden Covid 19-statusta ei tiedä, vaikka tosi moni osoittautuu positiiviseksi jälkikäteen.

 

Minä kuulun A1-ryhmään rokotteen saamisen kanssa siksi, että akuutin aivohalvauspotilaan saapuessa päivystykseen altistumisriski on suuri, vaikken koronapotilaista ensisijaisina potilaina huolehdikaan. Tämä tarkoittanee sitä, että minut rokotetaan tulevalla viikolla. Jännittävää.

  

Uutisissa tapahtuu

Covid 19 on ottamassa Yhdysvallat haltuunsa tavalla, mikä ei tule loppumaan hyvin. Keväällä oli mahdollista saada apua vähemmän altistuneilta alueilta, mutta nyt sellaisia ei ole. Terveydenhuoltohenkilökuntaa, sairaalapaikkoja ja hengityskoneita ei tule riittämään kaikille. Samanaikaisesti nykyinen hallinto järjestää joulujuhlia Valkoisessa talossa suurille joukoille ilman maskeja. Sellaista johtajuutta. Viimeisimmat luvut ovat liikkuneet tasolla 5000-6000 uutta tapausta Massachusettsissa päivässä (Yhdysvalloissa yli 200000), ja 40-80 kuollutta päivässä Massachusettsissa (Yhdysvalloissa yli 3000).

Pfizer-rokote hyväksyttiin ensin Brittein saarilla, jossa ensimmäiset rokotteet annettiin joulukuun 7. päivä. Ensin rokotetun naisen jälkeen toisena rokotettiin William Shakespere. Siitä on riittänyt hupia. Toisena rokotteen hyväksyjänä oli Kanada. Yhdysvalloissa FDA äänesti 17-4 sille "Emergency Authorization", ja ensimmäiset rokotteet lähtivät kaikkiin 50 osavaltioon tänään sunnuntaina 13. joulukuuta. Modernan rokotteen FDA käsittely on 22. joulukuuta. Moderna on Cambridge, Massaschusettsissa 2010 perustettu yritys. Sen perustajasta oli Hesarissa juuri juttu.

 

Trump jatkaa valheiden levittämistä tyylillä, joka vaarantaa ihmisten turvallisuuden. Yksi hänen lakimiehistään suoraan totesi televisiossa, että Georgian vaaleista vastannut ihminen pitäisi ampua. Että sellaista. On ihan hirveää, kuinka yksi mies on saanut kokonaisen puolueen otteeseensa. Vanha republikaanipuolua, GOP (Grand Old Party), seuraa Trumpia kuin keisaria uusine vaatteineen. Trumpin lakimiehet ampuvat puoluettaan nilkkaan. Georgiassa on tammikuun alussa vaalien toinen kierros kahden senaattipaikan selvittämiseksi. Republikaanit voisivat helposti voittaa molemmat. Jos demokraatit voittavat, senaatti menee tasan 50-50 ja tuolloin käytännössä demokraattien alle, sillä varapresidentillä on ääni silloin, kun äänet menevät tasan. Siksi demokraatit tekevät kaikkensa, että voittaisivat - ja republikaanien riitely antaa tähän pienen toivon. Hölmöt.