Covid 19 - Lunta jälleen maassa ja koronakin vähän helpottaa

Minulla alkoi viikon mittainen päivystysvapaa. Tämä on ihan paras palkinto viikon uurastuksesta. On upeaa olla kotona arkena, saada rauhassa tehtyä roikkuvat asiat, ja vain olla möllöttää. Kun lapset vielä ovat kotona koulussaan, ei elämäni juuri voisi parempaa olla. Kelitkin ovat kivat. Lunta satoi 26. illasta ja kylmyys näyttää ikkunan läpi katsottuna tosi hienolta. On ollut jopa reippaasti alle -10*C, mikä kovan tuulen kanssa tuntuu varsin jäätävältä. E vitsaili tietäessään minun huonon kylmänsietokykyni, että hänen taitaa olla paras luopua shortseista ja T-paidasta juoksuvaatteinaan. Lähti pipo ja maski, pitkähihainen paita ja kevyt fleece sekä pitkälahkeiset trikoot päällään. Minä ehdotin lisäksi vaikka mitä, mutta tämäkin oli hänelle jo ponnistus.

 

Kävin heti vapaan aluksi vuosittaisessa mammografiassa. Halusivat tarjota jo seuraavankin ajan vuoden päähän. En minä niin pitkälle pysty ajattelemaan, kun oma työaikataulunikin on selvillä vasta tämän vuoden huhtikuulle. Peruskysymysten lisäksi kuvaaja kysyi tarkasti, olinko ja milloin tarkasti ottaen olin saanut koronarokotteen. On kuulemma näkynyt enemmän imusolmukkeita rokotetuilla. Kiinnostavaa.  

E:n Standford-haastattelu meni hyvin. Noin seitsemänkymppinen mies oli kehunut E:n positiivista, mutta nöyrää itsevarmuutta. E oli hauskalla tavalla todennut, että hänen sisaruksensa saattavat ajatella toisin. Muutoin hakemuspuolella on tullut pieniä lisämutkia matkaan. Kaikilta Ivy League-yliopistoilta tuli ilmoitus, että hakemuksia on tänä vuonna paljon tavanomaista enemmän, ja tulokset saadaan vasta huhtikuussa. Toinen pieni hankaluus tuli Ruotsista, jossa hänen hakemuksensa ovat "Incomplete", koska hänellä ei ole High School-lopputodistusta. Tämä oli kyllä tiedossa, mutta silti hän yritti. Myöhemmin keväällä Ruotsin varsinaisen perushaun aikaan hänellä on vielä mahdollisuus, jos jätetään ruotsinkielentaito hieman vähemmälle huomiolle. Samanlainen meininki kuin Suomen hakemusten kanssa. Suomeen on ulkomailta hankala hakea muuta kuin melko vähäiseen määrään englanninkielisiä ohjemia. Suurimpaan osaan kuuluu tehdä pääsykoe, jonka voi suorittaa vain paikan päällä. Kun vertaa tätä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, usein jonkinlainen standardoitu, nettipohjainen testi hoitaa tämän puolen. Outoa, ettei Suomessa ole vielä menty tähän, varsinkin nyt pandemian aikaan.

 

Iso-O:n ollessa Soleilin syntymäpäivänuotiolla maanantai-iltana, E otti vapaaehtoisesti Iso-O:n roskavuoron hoitaakseen. Roskavuoro tarkoittaa viikottain tapahtuvaa sekajätteen sekä kierrätyskaman viemistä roskapönttöihin, jotka vedetään kadunvarteen joka tiistaista roskienkeräystä varten. Tämä ei kuitenkaan ollut E:lta täysin vilpitön halu auttaa siskoa. Hän nimittäin sai varmistettua itselleen pidemmän pätkän ilman roskavuoroa ja mikä vielä tarkeämpää, Iso-O:lle kaksi vuoroa peräkkäin. Sisarukset!  

E teki meille illallisruoan pyytämättä. Ihan hirveän hyvältä tuntuvat tällaiset yllätykset varsinkin päivystysviikon aikaan. Söimme kasvisnuudeleita, paistettua kesäkurpitsaa ja lihansyöjille oli tarjolla ohuita, paistettuja kanafileepihvejä. Vain edellisenä päivänä, hetken suunniteltuaan Pikku-O leipoi meille leivän. Siitä tuli pieni, tiivis ja vähän liian suolainen, mutta leivältä se näytti ja maistui ja tuli osaksi sen illan päivällistä. Hän oli tosi ylpeä, ja jopa suunnitteli ryhtyvansä tekemään leipää kerran kuukaudessa. Seuraavana päivänä hän ilmoitti leipovansa leipää jo tulevana viikonloppuna.

Iso-O oli monta päivää aika pahalla tuulella ja veljet pääsivät siitä osallisiksi. Taisi olla hormonaalista, sillä tilanne helpottui muutamassa päivassa, ja sen jälkeen hän on lähinnä naureskellut, kuinka hauska ihminen hän on. "I'm so funny!" han on sanonut monta kertaa nauraessaan jollekin vitsilleen. Hän virkkasi hyväntuulisena mansikkahatun, tosin sanoo sen näyttävän tomaatilta, ja aikoo tehdä toisen. 

 

Hiihtovalmentaja valitsi hänet edustusjoukkueeseen. Tämän jälkeen Iso-O ilmoitti, että hän aikoo sittenkin osallistua hiihtoon vuoden päästä Indoor-kauden sijaan. E antoi palautetta, ettei kannattaisi, mutta minä olen ylpeä, että hän löytää oman polkunsa. Katsomme, mitä tapahtuu, kun vuodessa moni ajatus ehtii muutua moneen kertaan. Ensimmäisen edustusjoukkuekilpailun jälkeen hän oli todella hyvällä tuulella ja kertoi kisan menneen hyvin. Sijoitus ei häntä lainkaan kiinnosta, mikä on hienoa. Hänellä on hassu tavoite. Hän haluaisi ison pyllyn. Sellaisen, joka poistuu huoneesta paljon hänen jälkeensä.

Hybridin alkaessa (ensimmäinen päivä on maanantaina) Iso-O halusi päästä eroon hyppytunneista, ja valitsi itselleen Honors Level Public Speaking. Hieno valinta. Hän on aina ollut hieman ujo uusissa tilanteissa, ja tämä sopii erinomaisesti. Ylpeys!

Pikku-O ilmoitti - onneksi etukäteen - että hän aikoo tehdä Ruby Goldberg-kokeen, johon kaiken muun lisäksi olisi kuulunut langan polttaminen. Toin esiin siihen liittyvän riskin lisäksi sen, että langan palaminen tuskin tapahtuu hänen haluamallaan tavalla. Hän vaihtoi E:n ehdotuksesta kokeeseen sakset. Koe sinänsä oli sellainen, joka hänen kuuluikin tehdä osana koulutehtävää, mutta jotenkin sopi aika täydellisesti hänelle. Pääsin osallistumaan kokeeseen, sillä hän tarvitsi jonkun videoimaan sen. Videoita kertyi yhteensä 17 ja aikaa kului melkein 1.5 tuntia, sillä aina jokin osa meni pieleen. Viimein se onnistui. Lopputuloksena keittiön valot sammuivat. Siihen päästäkseen, hän laittoi ensin lattialla liikkuvan robotin etenemään, minkä johdosta se veti puupalan pois, jotta pieni auto pääsi laskemaan mäkeä törmätäkseen kirjaan, joka dominoefektillä kaatoi 4 muuta kirjaa. Viimeinen aiheutti siihen kiinnitetyn langan välityksellä toisen auton liikkeen estävän puupalan poistumisen, ja auto pääsi vetämään langasta tason ylös, jotta raskas pallo putosi pöydältä ja lankaluupin avulla sai sakset leikkaamaan langan, joka toisen luupin avulla oli pitänyt painavaa kirjaa kiinni. Kun tämä kirja pääsi vapaasti roikkumaan, siinä kiinni olleet langat vetivät valonappulat alas ja valot sammuivat. Vain muutama päivä myöhemmin, hänen kuului tehdä rakennelma, joka estäisi kananmunaa rikkoutumasta, kun se putoaa toisen kerroksen ikkunasta ulos. Hänen rakennelmansa oli aika heppoinen ja odotusarvojeni mukaisesti kananmuna rikkoutui. Hän sen sijaan oli vähän pettynyt. 

Pikku-O oli sikeässä unessa klo 7.20, kun bussi lähtee koululle 7.40. Oli unohtunut - taas - laittaa herätys päälle. Huoh. Hänellä tuntuu vielä olevan äidille paljon tarvetta. Huolta huomisesta ei liikaa ole.

Olemme hitaasti katsomassa Star Wars-elokuvia aloittaen vanhimmasta. En kuulu kohderyhmään, mutta aivan hauska niitä on ollut minunkin seurata. Menin jopa niin pitkalle, että tilasin puuttuvat osat kirjaston kautta. Vielä on monta katsomatta.

Koronavirustilanne on parantunut Massachusettsissa, mikä on tietysti hienoa. Virusmuunnokset tosin aiheuttavat suurta huolta. Osa niistä pystyy vastustamaan nykyisiä rokotuksia sen verran hyvin, että laumasuojan saaminen on uhattuna. Harmillista. Muutenkin rokotus- ja tautitilanne on vielä melkoinen kysymysmerkki ja aivan parhaimpienkin ennusteiden mukaisesti laumasuoja on odotettavissa vasta alkusyksystä. Uusi aalto on lisäksi taas todennäköinen vuoden päästä. Onhan tämä kyllä aikamoista. 

Covid 19 - Biden ja Harris vannoivat valat

Joseph Rabinette Biden Jr ja Kamala Devi Harris vannoivat virkavalansa 20. tammikuuta 2021. Helpotuksen huokaus on käsinkosketeltava ja sen huomaan muiden ihmisten lisäksi sekä itsessäni että lapsissa. Pikku-O palasi monta kertaa illan aikaan aiheeseen. "Trump is gone" tai "Joe Biden on medän presidentti". Tämän viimeksi mainitun toki korjasin hänelle, että niin ei ole. Biden on Yhdysvaltain presidentti, ei meidän, mutta iloisia ja helpottuneita voimme tietysti olla. Ennen virkaaanastuisjuhlaa uutisissa kyllä kuohui. Trumpin virkarikossyyte (Impeachment), äärioikeiston uhka ja radikalisoituminen, ja QANON-salaliittoteoria kukoistivat. Fox News keskittyi paheksumaan Trumpin sosiaalisen median tilien peruuttamisia, kun Washington DC:ssä oli enemmän Yhdysvaltain sotilaita kuin sotilaita on Yhdysvaltain ulkopuolella. Mutta nyt onneksi Trump on poissa ja uskoa tulevaan on muillakin kuin minulla.

 

E jatkaa hakuja ja penkkiurheilua

E ei saanut stipendiä BC:lle. Hakijoita oli 8000, joista 18 sen sai. Uusi pettymys. Hakemukset Ranskaan ovat nyt vireillä ja lisävaatimuksia saapuu eri puolelta. Brownin videoesittely hänestä itsestään oli unohtunut, mutta hän teki sen kuitenkin, 5 päivää myöhässä aiheesta ruoanlaitto. Siitä tuli ihan hauska. Stanford-haastattelu on vuorossa 22. iltapäivästä.

E:lla ja Iso-O:lla oli perjataina 15. tammikuuta vapaa, jotta opettajat pystyivät valmistautumaan tammikuun lopulla alkavaan hybridiin. Tai HyFlex:iin, niinkuin sitä jostain aivan kummallisesta syystä johtuen High Schoolin puolella kutsutaan. 

E:n valituksia rumista äidin tekemistä maskeista kuukausien ajan kuunneltuani tilasin kaikille kolmelle uudet maskit Athletasta. Minun tekemäni näyttävät liian nukkavieruilta E:n ja ovat liian hankalia urheiluun Iso-O:n mielestä, joka onkin jo pitkään päätynyt kertakäyttöisiin, mistä en yhtään pidä.  Hain uudet maskit Burlingtonin liikkeestä ja ne ovat jo olleet kovassa käytössä.

E:n penkkiurheilu jatkuu Mestarien Liigan, Italian jalkapallon sekä NHL:n seuraamisella. Oikeaa urheilua hän jatkaa nyt 35 mailia/viikko vauhdilla valmistautuessaan Indoor-kauteen, jonka pitäisi alkaa hiihtoloman jälkeen. Urheilua oli hassulla tavalla tarjolla koulupäivänkin aikaan. Euroopan historia-oppitunti oli opettajan toimesta Hammond Pond-puistossa keskellä päivää. Koska kaikilla senioreilla on ajokortit ja autot käytössään, ei logistiikkaa ollut viimeiseen saakka mietitty. E:n piti polkea sinne lumisateessa pyörällä melkoisine korkeuseroineen. Nauroimme etukäteen ja vähän jälkikäteenkin tilanteen koomisuudelle. Kulttuurieroja.

E teki meille taas Chicken Pot Pie:n. Tein Iso-O:lle pinaattipastalaatikkoa, ja Pikku-O teki Brownies sekä Chocolate Chip Cookies samalla uuninlämmityksellä. Mukavaa. Kaikenlainen muiden toimesta tapahtunut ruoanlaitto on minun mieleeni. Nimimerkillä tylsä kokki.

Iso-O virkkaa ja hiihtää

Iso-O:n kanssa kävimme jälleen ostamassa lankaa. Kaiken muun lisäksi nyt on syntymässä virkattu villapaita. Neulomalla se tulisi helpommin ja nopeammin, mutta hän haluaa nyt näin. Muita hienoja ja luonnon kannalta hyviä tuotoksia ovat olleet muovipusseista tehdystä langasta virkatut kassit ja pussit. Enää ei tarvitse kuskata muovipusseja kierrätykseen. 

Iso-O on käynyt hiihdosta vapaina päivinä juoksemassa Mayan ja/tai Alin kanssa ja sitten menivät vielä yhdessä Alin luokse taas nuotion äärelle. Illalla hän meni Abbylle katsomaan elokuvaa, kun Abby ehdotti elokuvaa, jonka hän on jo nähnyt, ettei häntä harmita sitten niin paljon Iso-O:n kommentointi elokuvan aikana. Hassuja.

Iso asia tapahtui tunnepuolella, kun Valentine kysyi Iso-O:ta treffeille. Tämä tuli Iso-O:lle puskista, vaikka kaikki muut vain odottivat sen tapahtuvan. "He is not at all my type and he even knows it!" Olin varoittanut häntä jo ennen ensimmaistä tapaamista, että tämä vaara on todellinen, muttei hän kuunnellut. Hän oli niin tuohtunut, että hän totesi haluavansa poistaa koko miessukupuolen maapallolta. Hän hieman rauhoittui, kun huomautin, että se tarkoittaisi aika monen läheisenkin ihmisen häviämisen.

Iso-O:n 'kaikki' kaverit ovat Hybrid B:ssä eli koulussa eri aikaan kuin hän. Tämä johti suureen tunnereaktioon ja yhtäkkiseen haluun vaihtaa takaisin etäopetukseen. Hän oli vihainen minulle, kun huomautin, että annoin hänen itsensä tehdä ratkaisun etäopintojen ja hybridin välillä, enkä usko, että hän on vieläkään ihan kokonaan antanut minulle minun virheeni anteeksi. What?!? Joskus teinien kanssa on hankala ymmärtää ajatusprosessia. Eniten ehkä juuri Iso-O:n kanssa.   

Hiihtotreenit ja kilpailut ovat jatkuneet siten, että maanantait ja torstait ovat Westonissa hiihtämässä, tiistait suksia voitelemassa ja Southilla juoksemassa, ja kaikki keskiviikot ovat kilpailuja. Hän oli erityisen innostunut vapaaehtoisiin treeneihin pitkänä viikonloppuna osallistuttuaan, kun viime vuoden kapteeni oli saapunut paikalle ja opastanut Iso-O:ta oikeaan tekniikkaan. Sama kapteeni oli katsomassa keskiviikon kisoja, joissa Iso-O oli "unohtanut kaiken opetetun tekniikan", mikä oli taas iso tunne automatkalla kotiin. Hän oli kaatunutkin.

Pikku-O:lla yrittää murrosikä puskea päälle

Pikku-O:n mielialat vaihtelevat hyväntuulisuudesta kovaääniseen riitelyyn vaihtumalla sekunnin murto-osassa. Yleensä osansa saa E, mutta minäkin pääsin osalliseksi, kun yhtäkkisesti hän vain lähti itsekseen juoksemaan, vaiikka minä olin vielä lenkkareita laittamassa päälleni. Jouduin täysillä juoksemaan ja huutamaan, että sain hänet pysähtymään ja odottamaan. Suuttumuksen aihe ei aivan selvinnyt, mutta liittynee siihen, kun annoin palautetta kännykänkäytöstä. 

 

Vaikka mieli myllääkin, on positiivisiakin yllätyksiä ajoittain tarjolla. Hän spontaanisti teki päivällisen valmiiksi eräänä iltapäivänä. Tuloksena oli iloinen äiti ja erittäin juustoinen tomaatti-basilikapasta. Hän oli laittanut siihen kokonaisen parmesaanijuuston.

Pikku-O kutsuttiin Jaken takapihalle nuotion äärelle syömään pizzaa. Mukana olivat myös Cody, Cooper, ja Nathan. Oli ollut mukavaa. Hän meni molempiin suuntiin pyörällä. Se huolestutti Jaken vanhempia, vaikka asumme aivan lähellä, ja sain viestin tarjouksesta kävellä hänen kanssaan meille. Kulttuurieron lisäksi Jake on heidän vanhimpansa. Pikku-O:lla meni aivan hyvin. Huomiona, että kyseessä on kuitenkin jo Middle Schoolin toista vuotta eli seiskaluokkaa käyvät pojat. Täällä paapotaan College-opintoihin saakka - ja aika lailla vielä niidenkin aikaan.

Pikkuvelijuttuihin kuuluu mm. se, että minun piti muistuttaa häntä "Operation Deja-vu, phase 2" noin viikon päästä. Kun kysyin miksi, hän kertoi ko. päivänä sanoneensa isosiskolle:"Have you ever thought you have had this scene before?" Hassu ihminen.

Olohuoneen joululahjapalapeli tuli valmiiksi, mutta harmillisesti yksi pala puuttuu. Se putosi varmasti jossain välissä lattialle ja joutui ehkä imuriin. Lainapalapeli Marthalta alkoi rakentua vierelle, joten melkoinen värimaailma olohuoneessamme sijaitsee.

 

Minä olen immuuni, hauska ja minulla on uusi puhelin

Sain Pfizer-rokotteen toisen annoksen. Tuli aika paljon vahvempi reaktio. Käsi oli kipeänä heti ensimmäisenä päivänä ja  koko keho kuin hakattuna. Niska jäykistyi ja kuumekin nousi toisena yönä. Kolme päivää meni ennenkuin oireet kokonaan hävisivät. Mutta, lähestyn immuniteettia Covid 19 jollekin variaatiolle. Saa nähdä, kuinka kauan kestää, ettei siitä enää ole yhtään apua, kun virus senkin vain muuntuu.

Tilasin itselleni uuden puhelimen. Huh. Ensi kerralla sitten keveämmin ja vähemmällä selvittelyllä. Niinpä varmaan. Puhelin saapui kolmessa päivässä eli moninkertaisesti nopeammin kuin sen valintaan käytin aikaa. Nyt on hieno. 

E:lta olen useaan otteeseen saanut palautetta, että olen hauska ihminen. Minulla on kuulemma teinipojan huumorintaju. "Äiti on under-appreciated comedian", hän sanoi. Otan hyvän palautteen hyvillä mielin vastaan. Varsinkin teiniltä.

Päivystysviikko alkoi nyt.

Covid 19 - Vuosi 2021 ei ole alkanut liian hyvin

Uutiset ovat olleet sen verran jänniä heti vuoden alkuun, että aloitanpa niistä. Trumpin aikana tapahtumia ja käänteitä ei ole puuttunut aiemminkaan, mutta hän pystyy jatkuvasti alittamaan edellisen pohjanoteerauksensa ja tämä näkyi oikein konkreettisesti 6. tammikuuta 2021. Trump on kuukausien ajan syöttänyt kannattajilleen valheita, jotka kulminoituivat kongressin valtaamiseen ja ainakin viiden ihmisen kuolemaan. Vielä tämänkin jälkeen 7 senaattoria ja yli 100 alahuoneen edustajaa edelleen äänesti vaalien kumoamisen puolesta. Sitä on mahdoton ymmärtää muuta kuin opportunismin kannalta. Tilanne on kehittynyt tapahtuman jälkeen siten, että Twitter ja Facebook ovat poistaneet Trumpin tilit, ensimmäinen varmuudella pysyvästi, mikä on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan viitaten First Amendment-oikeuteen "Freedom of Speech" ja mitkä sen rajat ovat. Poliittisella puolella Trumpin rankaisemiseksi on ollut käynnissä keskusteluja ja käytännössä kolme vaihtoehtoa on ollut esillä. Ensimmäinen on 25th Amendment ("Presidential Disability and Succession") käyttöönotto eli Trumpin poistaminen ja Pencen tuleminen presidentiksi loppupäivien ajaksi. Toinen on Trumpin itsensä eroaminen. Ja kolmas hänen toinen virkasyytteensa (Impeachemt). Näistä viimeisin on alkamassa tulevalla viikolla, ellei ihmeitä tapahdu.

Vuosi 2021 on alkanut meilläkin aika haastavana. Iso-O:n kaveri sairastui koronavirukseen, ja Iso-O oli lähikontakti. Enää ei tarvitse minun arvailla, mitä ko. tilanteessa tulee tehdä. Opin siis jotain. Soitin lastenlääkäriaseman antamaan Help Line:iin ja sain erittäin ystävällistä palvelua Bigham and Women's Hospital-hoitajalta, joka auttoi minua saamaan Iso-O:lle näytteenottoajan Newton Wellesley-sairaalaan. Menimme myöhään lauantai-iltana. Sairaala oli varustautunut oikein hyvin. Varattuna aikana Iso-O tsekattiin sisään (sain mennä mukaan) sivurakennuksen ovelta, ohjattiin huoneeseen, ja hoitaja otti molemmista sieraimista näytteen. Vastaus saapui sunnuntaiaamuna. Negatiivinen. Huh. Moni asia muuttui astetta helpommaksi tämän tiedon saavuttua. Mm. minun ei tarvitse perua toista rokoteannostani tuvana keskiviikkona tai muuttaa potilaideni polikliikkakäyntejä virtuaalisiksi. Puhumattakaan seuraavan päivystysviikkoni haasteista ja lasten harrastuksien ym perumisista.

 

Toinen haaste liittyi vesivahinkoon. Olin viemassa hiihtotyttöjä illanviettoonsa torstaina 7. tammikuuta,, kun E soitti. Hän oli suihkun jälkeen kuullut alakerrasta kovaa ääntä, ikäänkuin Pikku-O "olisi ollut paistamassa sipuleja", mikä jo ajatuksena on erittäin epätodennäkoinen. Kun ääni ei loppunut, hän oli mennyt alakertaan ja löytänyt keittiön ja osan ruokasalista sekä eteisestä veden vallassa. Kellarin katosta 'satoi' vettä ja itse kellari lainehti. Hän oli sulkenut alakerran vessaan menevän vesihanan ja ääni loppui. Hän laittoi sen uudelleen päälle ja ääni alkoi uudelleen. Kun 10 minuuttia myöhemmin saavuin kotiin, molemmat pojat olivat laittaneet kaikki pyyhkeemme vesilammikoihin puristaen niitä yksi kerrallaan kuivaksi. E oli löytänyt vian. Vessanpöntön täyttövesiputki oli revennyt. Uusi maksoi 6 dollaria ja on nyt paikallaan. Aikamoisia putkimiehiä/naisia olemme! Eikä tarvinnut vuokraemäntää huolestuttaa. Iso juttu, sillä hän on omanlaisensa persoona.

Kolmas liittyy meidän jatkuvaan hiiriongelmaamme. Olin taas nähnyt kakkaa keittiössä samassa paikassa kahtena aamuna. Laitoin paikkaan hiirenloukun. Yöllä jo nukahdettuani tuli myöhempään valvonut E sanomaan, että mahdollisesti kuuli loukun laukevan. Olin sen verran väsynyt, että sanoin hoitavani asian aamulla. Tuolloin löysin täydellisesti loukkuun jääneen hiirulaisen elottomana paikasta, johon loukun olin laittanut. Reippaana otin lapion ja nostin sen itsekseni ketään muuta herättämättä muovipussiin ja vein roskikseen.

Sitten muihin aktiviteetteihin

Iso-O sai edustusasun ensimmäisiä kilpailuja varten. Se on aika hassu. Kilpailut olivat 6. tammikuuta. Jokainen koulu hiihti itsekseen ja lopputulokset olivat aikavertailejujen perusteella. Kaksi hiihtäjää lähti yhtäaikaisesti ja hiihti pientä, lumetettua reittiä viisi kertaa ympäri. Iso-O:n hiihtokaveri tuli maaliin melkein kierroksen häntä aiemmin. Hän oli myös kaatunut toisella lenkillään. Kilpailun jälkeen tunnelmat olivat silti ihan hyvät ja molemmat autokyydissä Westonista haetut tytöt, Iso-O ja Abby, odottivat mielissään seuraavan päivän treeneja samassa paikassa. Iso-O tosin myös totesi, että ensi vuonna hän kyllä sitten kuitenkin valitsee Indoor Track:in hiihdon sijaan. Silloin oletettavasti Indoor on omalla paikallaan talvikauden aikana. Treenit seuraavana päivänä menivat sitten taas niin hyvin, että hän oli oma hyväntuulinen itsensä. Valmentaja oli kehunut erityisesti Mayan ja Iso-O:n tyyliä ja tekniikkaa.

E sai armeijalta vastauksen, että palveluunastuminen ei ole kokonaan poissuljettua jo tämän vuoden lokakuussa. Tämä sai minun yöuneni katoamaan, vaikka uutinenhan on E:n kannalta paras mahdollinen. Minulle äitinä se kuitenkin konkretisoi sen, että hän todellakin on lähdössä lapsuudenkodistaan. Se on ihan tosi iso juttu minulle! Hakemukset Ruotsiin ja Suomen englanninkielisiin (tai oikeasti yhteen englanninkieliseen, kun suurin osa ei häntä yhtään kiinnostanut) kouluksiin on lähetetty, hieman ehkä äiti viereltä puskien. Hassuna yksityiskohtana todettakoon, että E vahingossa haki Uppsalan yliopiston ohjelmaan, joka ei sijaitsekaan Uppsalassa vaan Gotlannissa. Vaikka tärppäisi, jäänee väliin. :)

E:lla oli myöhemmin alkavan Indoor-kauden kapteenitreenit. Toiset hän sitten jo jätti väliin, koska juuri tuolloin tuli tietoon Iso-O:n altistuminen.  Onneksi viikonlopulle tarjolla olleet ystävän syntymäpäivät pienellä porukalla Cambridgen Concord Avenuella onnistuivat Iso-O:n negatiivisen testin johdosta. Vein hänet, koska kyytiä ei muuten olisi järjestynyt. 

E:n piti Year Book:ia varten keksiä "quote" 10. tammikuuta mennessä. Hän on viikkojen ajan yrittänyt sellaista keksiä, sillä hän ei yhtään ole mietelauseihminen. Toisaalta pitää ilmeisesti ylläpitää jonkinlainen cool image itsestään, joten jotain piti keksiä. Lauseeksi muodostui aivan viime minuuteilla Cardi B:n lause: "Ladies and Gentlemen. It was lovely to have you this year. See you next year. Or not. Hah hah hah". Juuri tuo viimeinen osio on kylla ihan E:a. Olen tähän tyytyväisempi kuin joihinkin muihin aiempiin versioihin, jotka olisivat saattaneet tulla kummittelemaan vuosien päästä.

Pikku-O on tehnyt taas muutamia projekteja siten, että olen saanut tietää niistä vasta jälkikäteen. Ensimmäinen oli kermakarkkien tekeminen. Hän teki vahingossa kinuskikastiketta, mikä harmitti häntä hieman, mutta samaltahan tuo maistuu. Toinen liittyi jo viikkojen ajan häntä kutkuttaneeseen mahdollisuuteen tehdä sipsejä. Meillä oli falafelien tekemisen jäljiltä viimein hänelle öljyä kattilassa. Minulta kysymattä töissä ollessani hän oli pilkkonut kolme perunaa ja yrittänyt tehdä sipsejä ilman ohjeita. Hänellä oli kulunut kolme tuntia aikaa ja lopputulos oli mennyt suoraan biojätteeseen. Koko talo haisi palaneelta öljyltä. Onneksi ei käynyt pahasti kiehuvan öljyn kanssa. Kolmas oli työpuhelimeni akun testaaminen seinälläpysymisen osalta. Ei pysynyt. Mistä näitä ideoita riittää?

Minä tarvitsen uuden puhelimen. Yhyy. Aivan hirveästi olen itselleni harmillisen tyypillisesti käyttänyt aikaa löytääkseni hyvän, enkä ole uutta vielä tilannut. Sarjassamme tylsiä hoidettavia asioita, joihin käytän ihan liikaa aikaa ja energiaa.

Kuusi lähti tänään 10. tammikuuta ulos ja joulukoristeet laatikkoon. Vaikka vuosi ei ole alkanut liian hyvin, on silti mahdollista, että se jatkuu mukavasti. Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa.

Covid 19 - Erilainen ja samanlainen joulu sekä muuta loman aikana tapahtunutta

Joulunaika koronapandemian aikaan oli sekä samanlainen että erilainen kuin muina jouluina. Samaan tapaan jouluaattona oli riisipuuro puolelta päivin ja illalla jouluateria, lahjojen paketointi, kuljettaminen kuusen alle, ja joulupäiväaamuna uuden riisipuurosetin jälkeen lahjojen jakaminen ja avaaminen. Eroavaa oli se, että joulukirkkoa ei ollut (tai olisi ollut Zoomilla, mutta jäi väliin, kun olisi ollut samaan aikaan jouluaterian kanssa), joulurauhan julistusta ei kuunneltu (kun en ollut tuolloin kotona vain töissä, eivatkä lapset olleet siihen liian motivoituneita), emmekä menneet joulupäivänä ulkoilemaan (paitsi E, jonka piti mennä kaatosateeseen lenkille). Tapaninpäivänä erilaista oli se, ettei tarvinnut enää syödä jouluruokia. Samanlaista oli se, että jouluherkkuja on vielä roppakaupalla. Palaan ensin itse jouluun ja lopetan loman muihin osioihin.

 

Joulunaikaa

Jouluaattona lapset olivat keskenään syöneet haudutetun riisipuuron. Iso-O sai mantelin, mutta se taisi olla enemmänkin epäonnen manteli, sillä häneltä olivat pudonneet polkupyörän ketjut kirjastomatkalla, E ei antanut hänen ottaa mitään syötävää iltapäivästä, jotta hänellä olisi nälkä joulupöydässä, ja minun viimein kotiinsaavuttuani hänellä tapahtui vaikka minkälaista pikkuhasardia keittiössä (mm. keitetyt herneet kaatuivat kaikki lavuaariin, ja käsi paloi luumusosetta tehdessä), mutta sitten onneksi onni kääntyi. Joulupöytä oli oikein kaunis. Oli kylmäsavulohta, turskaa, uunitofua, kalkkuna- ja kinkkuleikkeitä sinapin ja karpalohillon kanssa, rosollia, herneitä sekä kolmea laatikkoa, peruna-, lanttu-, ja porkkanalaatikkoa. Jälkiruoka oli lahjojen paketoinnin jälkeen. Tarjolla oli glögin kanssa piparkakkuja, taatelikakkua, joulutorttuja, luumujälkiruokaa, suklaata ja marmeladeja. Eli ihan liikaa. 

Joulupäiväaamuksi sovimme kompromissina, että riisipuuro syödään kello 10 aamusta, jotta Pikku-O:n ei tarvitse odottaa hirveän pitkään päästäkseen avaamaan paketteja, eikä toisaalta isosisarusten tarvitse herätä itselleen liian aikaisin. Pikku-O oli tietysti aamusta käynyt kaikki paketit läpi ja tiesi tarkkaan, kuinka monta kukakin oli saamassa. Erittäin hieno yllätys oli se, että E oli tehnyt pikkusisaruksilleen lahjat. Lahjat sinänsa eivät olleet varsinaisia oikeita lahjoja, vaan hänen vanhoja tavaroitaan, mutta hän oli nähnyt paljon vaivaa hassujen pakettien ja korttien valmistamiseen. Pikku-O oli tehnyt meille kaikille lahjat - maalannut kuvat - ja teki E:lle kepposen. E sai ihan hirveän isossa paketissa aivan todella pienen muoviankan. Iso-O teki E:lle virkatun "King of the Castle"-kruunun, Pikku-O:lle virkatun, ison, valaskalan, ja minulle aivan upean virkatun sydämen, jossa isot verisuonetkin sekä jopa sepelvaltimot olivat mukana (kuva, jossa sydän on väärinpäin, jotta suonet ovat suurilta osin näkyvissä). Lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä lahjoihinsa muutenkin, mikä on helppo ymmärtää, sillä olin saanut heiltä toivomuslistat tilauslinkkeineen.

Joulupäivän ateria oli aivan identtinen jouluaattoaterian kanssa. Sen päätteeksi kaikki meni loppuun. Täydellistä! Olin kerrankin osannut arvioida laatikoiden ja erityisesti rosollin määrän. E sanoi, että yksi hänen lapsuuden joulumuistojaan on se, että rosollia on ihan liikaa. Heh heh. Minun oma kokemukseni on se, että kaikkea riittää ihan liian moneksi päiväksi. Nyt meni hyvin.

Joulupäivä sujui lahjojen äärellä askarrellessa sisätiloissa, sillä keli oli ihan hirveä. Pikku-O rakensi legoja, Iso-O kokosi palapeliä, ja E iloisena pyöriskeli ympäriinsä päällään Bruins-fanipaita. Iso-O:n Bruins-paita sekä E:n Converse-kengät lähtevät palautuspaketeissa takaisin; ensimmäinen siksi, että se on liian pieni ja toiset siksi, että ovat liian isot. Oikeankokoiset toivottavasti saapuvat jossain välissä vuodenvaihteen jälkeen. Lahjakorttien käyttökohteet ovat vielä mietinnän alla E:lla ja Iso-O:lla; Pikku-O osasi jo omansa käyttää. Kiitokset kaikille lasten muistamisesta ja ilahduttamisesta! Tärkeää.

 

Illalla oli "How the Grinch Stole Christmas"-elokuvan vuoro Pikku-O:n toiveesta johtuen, mutta aivan hauska katsottava se oli muillekin.

Tapaninpäivänä oli kaunis auringonpaiste. E kävi pitkällä lenkillä, niinkuin hän aina tekee. Minä ja Pikku-O lyhyellä; hyvä me! Ja Iso-O lähti Marthalle maalaamaan hänen huonettaan; aktiviteetti, joka on jatkunut päivien ajan lomalla. Ennen Iso-O:n lähtoä sain organisoitua yläkerran huoneen siivouksen. Se sai pojat, myös E:n, innostumaan uudelleen legoilla rakentamisesta, ja kaikki irtolegot ja hajonneet rakennelmat siirrettiin olohuoneeseen loma-aikaiseksi projektiksi.  Hyva idea itseltäni - Pikku-O on pysynyt erossa elektronisilta laitteilta päivätolkulla. Tai no ei oikeasti, mutta on ollut niillä huomattavasti lyhyemmän ajan per päivä. E:ltakin tuli ihan paras teinipojan palaute:"I love these family evenings!" Iso-O:kin on ilmestynyt omasta huoneestaan yhteiseen tilaan, kun olohuoneen pöydällä on iso palapeli koottavana.

 

Joulusunnuntai alkoi Pikku-O:n legoprojekteilla muiden vielä nukkuessa, ja jatkui muiden liittyessä joukkoon tuntien jälkeen. Sitten hänellä jäi kaksi rakennnelmaa kesken palojen puuttumisen johdosta, mikä johti suureen meteliin ja harmiin ja toteamukseen, että päivä oli hänen elämänsä huonoin. Tulkitsen tämän siten, että aika hyvin menee, jos legopalojen puuttuminen aiheuttaa näin suuren kriisin. Pahatuulisuus kesti iltaan ja oli ohi vasta aamulla. Iso-O lähti puolelta päivin ensin Soleilin kanssa kävelemään ja sitten Marthalle jatkamaan huoneenmaalausprojektia. 

Välipäivien aikana

Välipäivämaanantaina kävin Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa Francesin ja Dominicin sekä heidän 5-vuotiaan Cora-tyttönsä ja 2.5-vuotiaan Hart-poikansa kanssa kävelemässä. Vietimme jopa pienen teehetken yhdessä. Maskit olivat kaikilla päällä, pienimmillä hieman vaihtelevammin. Ovat molemmat normaalisti preschoolissa, jossa ovat maskeja oppineet käyttämään. Keli oli hyvä. Iso-O ja Pikku-O olivat molemmat mielellään mukana. E:kin olisi normaalisti lähtenyt, mutta hänellä oli haastattelu samaan aikaan.

Haastatteluja on nyt Yalen lisäksi ollut Darthmouthin kanssa sekä Harvardin kanssa. Darthmouth-haastattelija asuu meidän lähellämme, ja osa haastattelusta oli koskenut E:a college-opiskeluissa kiinnostavien Frat Party:ien kuvaamisella. Harvardia varten piti lähettää oma CV. E:lla on sellainen valmiina kesätöiden hakemista varten, mutta sitä ei koskaan oikein viimeistelty. Tästäkin aiheesta olemme välillä keskustelleet intensiivisesti. :) Viimeistelemattömyydestä johtuen E pääsi keskustelemaan kansainvälisestä kokkaamisesta - oli unohtunut sellainen maininta viime keväänä tehtyyn CV:hin. Hyvin hän oli juttua siitäkin keksinyt.

Kävin pankissa E:n lomakkeen kanssa. Niitä oli loppujen lopuksi vain yksi tässä vaiheessa. Samalla vauhdilla menin pankin vieressä olevaan hammaslääkäriin, jossa hampaani kiillotettiin jälleen amerikanvalkoisiksi ja sain kuulla, kuinka monta erilaista interventiota pitäisi tehdä. Hymistelin mukana ja päätin palata asiaan 6 kuukauden päästä seuraavan puhdistuksen aikaan.

Pikku-O:n syntymäpäivä

Viimeinenkin saavutti teini-iän. Koska tämä tapahtui loman aikaan, piti syntymäpäivälaulun ajankohtaa justeerata kaikille sopivaksi. Kompromissina päivä alkoi klo 10 haudutetun riisipuuron (Pikku-O:n toive) ja omenakiisselin kanssa siten, että ennen pöytään istumista lauloimme päivänsankarille. Aamupalan jälkeen oli lahjojen vuoro. E on nyt kahdesti ylittänyt itsensä lahjojen kanssa. Joulun lisäksi Pikku-O sai E:n tekemän kortin ("United Poo-Poo Heads" - Iso-O:n viimeaikainen termi veljilleen) sekä kymmenen vuotta vanhan hajustekynän. Sitten istuimme kaikki alas rakentamaan legoja ja taas yksi kymmenistä seteistä tuli uudelleenrakennetuksi. En ollut ymmärtänytkään, kuinka paljon legosettejä meille oli vuosien aikana kertynyt ja varsinkaan sitä, kuinka moni niistä oli lähinnä syntymäpäiväsankarin itsensä rikkomia. Mölkkyä pelasimme kotipihalla, kun kaikki luisteluslotit ja tubing-slotit oli varattu koko viikolta koronarajoitusten johdosta (ts. aloitin aivan liian myöhään suunnitella syntymäpäivän ohjelmaa). Sankarin toivoma suklaakakku ei ehkä näyttänyt miltään konditorian valmistamalta, mutta oli hänelle maistuva. Illalla jatkoimme Harry Potter-elokuvasetin katsomista toiseksi viimeisimmän osan kanssa.

Uudenvuoden aika ja loman viimeinen viikonloppu

Uudenvuoden aattona Iso-O tuli herättämään minut klo 10:"Mom, there is a dead rat in the kitchen!" Tämä toteamus herätti pojatkin. Olimme siis kaikki nukkuneet aika pitkään. Menin keittiöön katsomaan. Lavuaarissa, salaattikulhossa, oli pieni hiiri hukkuneena. Iso-O poistui paikalta ja jätti tilanteen minun ja Pikku-O:n ratkaistavaksi. E tuli vapaaehtoisesti mukaan ja auttoi kaivamaan sille haudan takapihalle. Pikku-O oli surullinen, mutta otti tilanteen yllättävän rauhallisesti. Minua lähinnä harmittaa se, että selvästi hiiriä on enemmän kuin olen ollut tietoinen, kun nyt jo kaksi on poistettu päiväjärjestyksestä.

 

Iso-O lähti kahden hiihtojoukkueen juoksijatytön, Alin (Alison) ja Mayan, kanssa ensin pitkälle lenkille, sitten heidän kanssaan, minun kyydilläni, suksia voitelemaan viralliseen joukkueen voitelupaikkaan, yhden joukkuekaverin kotiin, ja lopulta vuodenvaihteen yli istumaan Alin kotipihan nuotion ympärille. Oli ollut tosi mukavaa. Me samanaikaisesti poikien kanssa nostimme maljat vuoden vaihteen kunniaksi katsomalla Times Squaren pallon putoamista television välityksellä.  

 

Uudenvuodenpäivä oli rauhallinen kotipäivä kaikilla paitsi Iso-O:lla, joka oli jälleen Marthalla auttamassa huoneenmaalauksen jälkeisessä huonekalujen kokoamisissa ja uudelleenjärjestämisessä. E lähti heti aamusta ja minä Pikku-O:n kanssa iltapäivästä juoksemaan. Meillä kahdella meinaa talvilaiskuus puskea pintaan ja sovimme, että minimissään kahdesti viikossa täytyy mennä juoksemaan hiihtolomaan saakka. Jos toista meinaa laiskottaa, toinen vetää mukaansa.  Hiihtoloman jälkeen on valoisampaa ja lämpimämpää.

Loman viimeinen viikonloppu on E:lla sujunut aiempien päivien tapaan televisiolla, sillä menossa ovat sekä Mestareiden Liiga että Nuorten Jääkiekko MM-kisat. Aika vähän ovat kisat ketään muuta meistä kiinnostaneet. Sai hän lisäksi lähtemään armeijahakemuksensa sekä hakemuksensa Ruotsiin. Ensimmäisen kanssa on jännittävää se, että hän on vielä pre-kutsuntavaiheessa ja toisessa se, että High School-todistusta ei vielä ole, muttei ainakaan pääse, jos ei yritä. Ruotsin osalta vaikuttaa (opin samalla, kun tilanne etenee), että E:n kohdalla lienee parempi hakea vasta tammikuu 2022 tai sen jälkeen alkaviin ohjelmiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pelataan omaa peliä ja katsotaan, miten kaveri vastaa.

Joulukoristeet ja kuusi ovat vielä esillä, mutta lomanaikaiset legoprojektit on kannettu yläkertaan. Sohvan takatuki romahti ja on nyt kikkakolmosella fiksattu. Huomenna alkaa arki.