Uutiset ovat olleet sen verran jänniä heti vuoden alkuun, että aloitanpa niistä. Trumpin aikana tapahtumia ja käänteitä ei ole puuttunut aiemminkaan, mutta hän pystyy jatkuvasti alittamaan edellisen pohjanoteerauksensa ja tämä näkyi oikein konkreettisesti 6. tammikuuta 2021. Trump on kuukausien ajan syöttänyt kannattajilleen valheita, jotka kulminoituivat kongressin valtaamiseen ja ainakin viiden ihmisen kuolemaan. Vielä tämänkin jälkeen 7 senaattoria ja yli 100 alahuoneen edustajaa edelleen äänesti vaalien kumoamisen puolesta. Sitä on mahdoton ymmärtää muuta kuin opportunismin kannalta. Tilanne on kehittynyt tapahtuman jälkeen siten, että Twitter ja Facebook ovat poistaneet Trumpin tilit, ensimmäinen varmuudella pysyvästi, mikä on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan viitaten First Amendment-oikeuteen "Freedom of Speech" ja mitkä sen rajat ovat. Poliittisella puolella Trumpin rankaisemiseksi on ollut käynnissä keskusteluja ja käytännössä kolme vaihtoehtoa on ollut esillä. Ensimmäinen on 25th Amendment ("Presidential Disability and Succession") käyttöönotto eli Trumpin poistaminen ja Pencen tuleminen presidentiksi loppupäivien ajaksi. Toinen on Trumpin itsensä eroaminen. Ja kolmas hänen toinen virkasyytteensa (Impeachemt). Näistä viimeisin on alkamassa tulevalla viikolla, ellei ihmeitä tapahdu.
Vuosi 2021 on alkanut meilläkin aika haastavana. Iso-O:n kaveri sairastui koronavirukseen, ja Iso-O oli lähikontakti. Enää ei tarvitse minun arvailla, mitä ko. tilanteessa tulee tehdä. Opin siis jotain. Soitin lastenlääkäriaseman antamaan Help Line:iin ja sain erittäin ystävällistä palvelua Bigham and Women's Hospital-hoitajalta, joka auttoi minua saamaan Iso-O:lle näytteenottoajan Newton Wellesley-sairaalaan. Menimme myöhään lauantai-iltana. Sairaala oli varustautunut oikein hyvin. Varattuna aikana Iso-O tsekattiin sisään (sain mennä mukaan) sivurakennuksen ovelta, ohjattiin huoneeseen, ja hoitaja otti molemmista sieraimista näytteen. Vastaus saapui sunnuntaiaamuna. Negatiivinen. Huh. Moni asia muuttui astetta helpommaksi tämän tiedon saavuttua. Mm. minun ei tarvitse perua toista rokoteannostani tuvana keskiviikkona tai muuttaa potilaideni polikliikkakäyntejä virtuaalisiksi. Puhumattakaan seuraavan päivystysviikkoni haasteista ja lasten harrastuksien ym perumisista.
Toinen haaste liittyi vesivahinkoon. Olin viemassa hiihtotyttöjä illanviettoonsa torstaina 7. tammikuuta,,
kun E soitti. Hän oli suihkun jälkeen kuullut alakerrasta kovaa ääntä,
ikäänkuin Pikku-O "olisi ollut paistamassa sipuleja", mikä jo ajatuksena
on erittäin epätodennäkoinen. Kun ääni ei loppunut, hän oli mennyt
alakertaan ja löytänyt keittiön ja osan ruokasalista sekä eteisestä veden vallassa. Kellarin katosta 'satoi' vettä ja itse kellari lainehti.
Hän oli sulkenut alakerran vessaan menevän vesihanan ja ääni loppui.
Hän laittoi sen uudelleen päälle ja ääni alkoi uudelleen. Kun 10 minuuttia myöhemmin saavuin kotiin, molemmat pojat
olivat laittaneet kaikki pyyhkeemme vesilammikoihin puristaen niitä yksi kerrallaan kuivaksi. E oli löytänyt vian. Vessanpöntön
täyttövesiputki oli revennyt. Uusi maksoi 6 dollaria ja on nyt paikallaan. Aikamoisia putkimiehiä/naisia olemme! Eikä tarvinnut vuokraemäntää huolestuttaa. Iso juttu, sillä hän on omanlaisensa persoona.
Kolmas liittyy meidän jatkuvaan hiiriongelmaamme. Olin taas nähnyt kakkaa keittiössä samassa paikassa kahtena aamuna. Laitoin paikkaan hiirenloukun. Yöllä jo nukahdettuani tuli myöhempään valvonut E sanomaan, että mahdollisesti kuuli loukun laukevan. Olin sen verran väsynyt, että sanoin hoitavani asian aamulla. Tuolloin löysin täydellisesti loukkuun jääneen hiirulaisen elottomana paikasta, johon loukun olin laittanut. Reippaana otin lapion ja nostin sen itsekseni ketään muuta herättämättä muovipussiin ja vein roskikseen.
Sitten muihin aktiviteetteihin
Iso-O sai edustusasun ensimmäisiä kilpailuja varten. Se on aika hassu. Kilpailut olivat 6. tammikuuta. Jokainen koulu hiihti itsekseen ja lopputulokset olivat aikavertailejujen perusteella. Kaksi hiihtäjää lähti yhtäaikaisesti ja hiihti pientä, lumetettua reittiä viisi kertaa ympäri. Iso-O:n hiihtokaveri tuli maaliin melkein kierroksen häntä aiemmin. Hän oli myös kaatunut toisella lenkillään. Kilpailun jälkeen tunnelmat olivat silti ihan hyvät ja molemmat autokyydissä Westonista haetut tytöt, Iso-O ja Abby, odottivat mielissään seuraavan päivän treeneja samassa paikassa. Iso-O tosin myös totesi, että ensi vuonna hän kyllä sitten kuitenkin valitsee Indoor Track:in hiihdon sijaan. Silloin oletettavasti Indoor on omalla paikallaan talvikauden aikana. Treenit seuraavana päivänä menivat sitten taas niin hyvin, että hän oli oma hyväntuulinen itsensä. Valmentaja oli kehunut erityisesti Mayan ja Iso-O:n tyyliä ja tekniikkaa.
E sai armeijalta vastauksen, että palveluunastuminen ei ole kokonaan poissuljettua jo tämän vuoden lokakuussa. Tämä sai minun yöuneni katoamaan, vaikka uutinenhan on E:n kannalta paras mahdollinen. Minulle äitinä se kuitenkin konkretisoi sen, että hän todellakin on lähdössä lapsuudenkodistaan. Se on ihan tosi iso juttu minulle! Hakemukset Ruotsiin ja Suomen englanninkielisiin (tai oikeasti yhteen englanninkieliseen, kun suurin osa ei häntä yhtään kiinnostanut) kouluksiin on lähetetty, hieman ehkä äiti viereltä puskien. Hassuna yksityiskohtana todettakoon, että E vahingossa haki Uppsalan yliopiston ohjelmaan, joka ei sijaitsekaan Uppsalassa vaan Gotlannissa. Vaikka tärppäisi, jäänee väliin. :)
E:lla oli myöhemmin alkavan Indoor-kauden kapteenitreenit. Toiset hän sitten jo jätti väliin, koska juuri tuolloin tuli tietoon Iso-O:n altistuminen. Onneksi viikonlopulle tarjolla olleet ystävän syntymäpäivät pienellä porukalla Cambridgen Concord Avenuella onnistuivat Iso-O:n negatiivisen testin johdosta. Vein hänet, koska kyytiä ei muuten olisi järjestynyt.
E:n piti Year Book:ia varten keksiä "quote" 10. tammikuuta mennessä. Hän on viikkojen ajan yrittänyt sellaista keksiä, sillä hän ei yhtään ole mietelauseihminen. Toisaalta pitää ilmeisesti ylläpitää jonkinlainen cool image itsestään, joten jotain piti keksiä. Lauseeksi muodostui aivan viime minuuteilla Cardi B:n lause: "Ladies and Gentlemen. It was lovely to have you this year. See you next year. Or not. Hah hah hah". Juuri tuo viimeinen osio on kylla ihan E:a. Olen tähän tyytyväisempi kuin joihinkin muihin aiempiin versioihin, jotka olisivat saattaneet tulla kummittelemaan vuosien päästä.
Pikku-O on tehnyt taas muutamia projekteja siten, että olen saanut tietää niistä vasta jälkikäteen. Ensimmäinen oli kermakarkkien tekeminen. Hän teki vahingossa kinuskikastiketta, mikä harmitti häntä hieman, mutta samaltahan tuo maistuu. Toinen liittyi jo viikkojen ajan häntä kutkuttaneeseen mahdollisuuteen tehdä sipsejä. Meillä oli falafelien tekemisen jäljiltä viimein hänelle öljyä kattilassa. Minulta kysymattä töissä ollessani hän oli pilkkonut kolme perunaa ja yrittänyt tehdä sipsejä ilman ohjeita. Hänellä oli kulunut kolme tuntia aikaa ja lopputulos oli mennyt suoraan biojätteeseen. Koko talo haisi palaneelta öljyltä. Onneksi ei käynyt pahasti kiehuvan öljyn kanssa. Kolmas oli työpuhelimeni akun testaaminen seinälläpysymisen osalta. Ei pysynyt. Mistä näitä ideoita riittää?
Minä tarvitsen uuden puhelimen. Yhyy. Aivan hirveästi olen itselleni harmillisen tyypillisesti käyttänyt aikaa löytääkseni hyvän, enkä ole uutta vielä tilannut. Sarjassamme tylsiä hoidettavia asioita, joihin käytän ihan liikaa aikaa ja energiaa.
Kuusi lähti tänään 10. tammikuuta ulos ja joulukoristeet laatikkoon. Vaikka vuosi ei ole alkanut liian hyvin, on silti mahdollista, että se jatkuu mukavasti. Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa.
No comments:
Post a Comment