Covid 19 - Erilainen ja samanlainen joulu sekä muuta loman aikana tapahtunutta

Joulunaika koronapandemian aikaan oli sekä samanlainen että erilainen kuin muina jouluina. Samaan tapaan jouluaattona oli riisipuuro puolelta päivin ja illalla jouluateria, lahjojen paketointi, kuljettaminen kuusen alle, ja joulupäiväaamuna uuden riisipuurosetin jälkeen lahjojen jakaminen ja avaaminen. Eroavaa oli se, että joulukirkkoa ei ollut (tai olisi ollut Zoomilla, mutta jäi väliin, kun olisi ollut samaan aikaan jouluaterian kanssa), joulurauhan julistusta ei kuunneltu (kun en ollut tuolloin kotona vain töissä, eivatkä lapset olleet siihen liian motivoituneita), emmekä menneet joulupäivänä ulkoilemaan (paitsi E, jonka piti mennä kaatosateeseen lenkille). Tapaninpäivänä erilaista oli se, ettei tarvinnut enää syödä jouluruokia. Samanlaista oli se, että jouluherkkuja on vielä roppakaupalla. Palaan ensin itse jouluun ja lopetan loman muihin osioihin.

 

Joulunaikaa

Jouluaattona lapset olivat keskenään syöneet haudutetun riisipuuron. Iso-O sai mantelin, mutta se taisi olla enemmänkin epäonnen manteli, sillä häneltä olivat pudonneet polkupyörän ketjut kirjastomatkalla, E ei antanut hänen ottaa mitään syötävää iltapäivästä, jotta hänellä olisi nälkä joulupöydässä, ja minun viimein kotiinsaavuttuani hänellä tapahtui vaikka minkälaista pikkuhasardia keittiössä (mm. keitetyt herneet kaatuivat kaikki lavuaariin, ja käsi paloi luumusosetta tehdessä), mutta sitten onneksi onni kääntyi. Joulupöytä oli oikein kaunis. Oli kylmäsavulohta, turskaa, uunitofua, kalkkuna- ja kinkkuleikkeitä sinapin ja karpalohillon kanssa, rosollia, herneitä sekä kolmea laatikkoa, peruna-, lanttu-, ja porkkanalaatikkoa. Jälkiruoka oli lahjojen paketoinnin jälkeen. Tarjolla oli glögin kanssa piparkakkuja, taatelikakkua, joulutorttuja, luumujälkiruokaa, suklaata ja marmeladeja. Eli ihan liikaa. 

Joulupäiväaamuksi sovimme kompromissina, että riisipuuro syödään kello 10 aamusta, jotta Pikku-O:n ei tarvitse odottaa hirveän pitkään päästäkseen avaamaan paketteja, eikä toisaalta isosisarusten tarvitse herätä itselleen liian aikaisin. Pikku-O oli tietysti aamusta käynyt kaikki paketit läpi ja tiesi tarkkaan, kuinka monta kukakin oli saamassa. Erittäin hieno yllätys oli se, että E oli tehnyt pikkusisaruksilleen lahjat. Lahjat sinänsa eivät olleet varsinaisia oikeita lahjoja, vaan hänen vanhoja tavaroitaan, mutta hän oli nähnyt paljon vaivaa hassujen pakettien ja korttien valmistamiseen. Pikku-O oli tehnyt meille kaikille lahjat - maalannut kuvat - ja teki E:lle kepposen. E sai ihan hirveän isossa paketissa aivan todella pienen muoviankan. Iso-O teki E:lle virkatun "King of the Castle"-kruunun, Pikku-O:lle virkatun, ison, valaskalan, ja minulle aivan upean virkatun sydämen, jossa isot verisuonetkin sekä jopa sepelvaltimot olivat mukana (kuva, jossa sydän on väärinpäin, jotta suonet ovat suurilta osin näkyvissä). Lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä lahjoihinsa muutenkin, mikä on helppo ymmärtää, sillä olin saanut heiltä toivomuslistat tilauslinkkeineen.

Joulupäivän ateria oli aivan identtinen jouluaattoaterian kanssa. Sen päätteeksi kaikki meni loppuun. Täydellistä! Olin kerrankin osannut arvioida laatikoiden ja erityisesti rosollin määrän. E sanoi, että yksi hänen lapsuuden joulumuistojaan on se, että rosollia on ihan liikaa. Heh heh. Minun oma kokemukseni on se, että kaikkea riittää ihan liian moneksi päiväksi. Nyt meni hyvin.

Joulupäivä sujui lahjojen äärellä askarrellessa sisätiloissa, sillä keli oli ihan hirveä. Pikku-O rakensi legoja, Iso-O kokosi palapeliä, ja E iloisena pyöriskeli ympäriinsä päällään Bruins-fanipaita. Iso-O:n Bruins-paita sekä E:n Converse-kengät lähtevät palautuspaketeissa takaisin; ensimmäinen siksi, että se on liian pieni ja toiset siksi, että ovat liian isot. Oikeankokoiset toivottavasti saapuvat jossain välissä vuodenvaihteen jälkeen. Lahjakorttien käyttökohteet ovat vielä mietinnän alla E:lla ja Iso-O:lla; Pikku-O osasi jo omansa käyttää. Kiitokset kaikille lasten muistamisesta ja ilahduttamisesta! Tärkeää.

 

Illalla oli "How the Grinch Stole Christmas"-elokuvan vuoro Pikku-O:n toiveesta johtuen, mutta aivan hauska katsottava se oli muillekin.

Tapaninpäivänä oli kaunis auringonpaiste. E kävi pitkällä lenkillä, niinkuin hän aina tekee. Minä ja Pikku-O lyhyellä; hyvä me! Ja Iso-O lähti Marthalle maalaamaan hänen huonettaan; aktiviteetti, joka on jatkunut päivien ajan lomalla. Ennen Iso-O:n lähtoä sain organisoitua yläkerran huoneen siivouksen. Se sai pojat, myös E:n, innostumaan uudelleen legoilla rakentamisesta, ja kaikki irtolegot ja hajonneet rakennelmat siirrettiin olohuoneeseen loma-aikaiseksi projektiksi.  Hyva idea itseltäni - Pikku-O on pysynyt erossa elektronisilta laitteilta päivätolkulla. Tai no ei oikeasti, mutta on ollut niillä huomattavasti lyhyemmän ajan per päivä. E:ltakin tuli ihan paras teinipojan palaute:"I love these family evenings!" Iso-O:kin on ilmestynyt omasta huoneestaan yhteiseen tilaan, kun olohuoneen pöydällä on iso palapeli koottavana.

 

Joulusunnuntai alkoi Pikku-O:n legoprojekteilla muiden vielä nukkuessa, ja jatkui muiden liittyessä joukkoon tuntien jälkeen. Sitten hänellä jäi kaksi rakennnelmaa kesken palojen puuttumisen johdosta, mikä johti suureen meteliin ja harmiin ja toteamukseen, että päivä oli hänen elämänsä huonoin. Tulkitsen tämän siten, että aika hyvin menee, jos legopalojen puuttuminen aiheuttaa näin suuren kriisin. Pahatuulisuus kesti iltaan ja oli ohi vasta aamulla. Iso-O lähti puolelta päivin ensin Soleilin kanssa kävelemään ja sitten Marthalle jatkamaan huoneenmaalausprojektia. 

Välipäivien aikana

Välipäivämaanantaina kävin Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa Francesin ja Dominicin sekä heidän 5-vuotiaan Cora-tyttönsä ja 2.5-vuotiaan Hart-poikansa kanssa kävelemässä. Vietimme jopa pienen teehetken yhdessä. Maskit olivat kaikilla päällä, pienimmillä hieman vaihtelevammin. Ovat molemmat normaalisti preschoolissa, jossa ovat maskeja oppineet käyttämään. Keli oli hyvä. Iso-O ja Pikku-O olivat molemmat mielellään mukana. E:kin olisi normaalisti lähtenyt, mutta hänellä oli haastattelu samaan aikaan.

Haastatteluja on nyt Yalen lisäksi ollut Darthmouthin kanssa sekä Harvardin kanssa. Darthmouth-haastattelija asuu meidän lähellämme, ja osa haastattelusta oli koskenut E:a college-opiskeluissa kiinnostavien Frat Party:ien kuvaamisella. Harvardia varten piti lähettää oma CV. E:lla on sellainen valmiina kesätöiden hakemista varten, mutta sitä ei koskaan oikein viimeistelty. Tästäkin aiheesta olemme välillä keskustelleet intensiivisesti. :) Viimeistelemattömyydestä johtuen E pääsi keskustelemaan kansainvälisestä kokkaamisesta - oli unohtunut sellainen maininta viime keväänä tehtyyn CV:hin. Hyvin hän oli juttua siitäkin keksinyt.

Kävin pankissa E:n lomakkeen kanssa. Niitä oli loppujen lopuksi vain yksi tässä vaiheessa. Samalla vauhdilla menin pankin vieressä olevaan hammaslääkäriin, jossa hampaani kiillotettiin jälleen amerikanvalkoisiksi ja sain kuulla, kuinka monta erilaista interventiota pitäisi tehdä. Hymistelin mukana ja päätin palata asiaan 6 kuukauden päästä seuraavan puhdistuksen aikaan.

Pikku-O:n syntymäpäivä

Viimeinenkin saavutti teini-iän. Koska tämä tapahtui loman aikaan, piti syntymäpäivälaulun ajankohtaa justeerata kaikille sopivaksi. Kompromissina päivä alkoi klo 10 haudutetun riisipuuron (Pikku-O:n toive) ja omenakiisselin kanssa siten, että ennen pöytään istumista lauloimme päivänsankarille. Aamupalan jälkeen oli lahjojen vuoro. E on nyt kahdesti ylittänyt itsensä lahjojen kanssa. Joulun lisäksi Pikku-O sai E:n tekemän kortin ("United Poo-Poo Heads" - Iso-O:n viimeaikainen termi veljilleen) sekä kymmenen vuotta vanhan hajustekynän. Sitten istuimme kaikki alas rakentamaan legoja ja taas yksi kymmenistä seteistä tuli uudelleenrakennetuksi. En ollut ymmärtänytkään, kuinka paljon legosettejä meille oli vuosien aikana kertynyt ja varsinkaan sitä, kuinka moni niistä oli lähinnä syntymäpäiväsankarin itsensä rikkomia. Mölkkyä pelasimme kotipihalla, kun kaikki luisteluslotit ja tubing-slotit oli varattu koko viikolta koronarajoitusten johdosta (ts. aloitin aivan liian myöhään suunnitella syntymäpäivän ohjelmaa). Sankarin toivoma suklaakakku ei ehkä näyttänyt miltään konditorian valmistamalta, mutta oli hänelle maistuva. Illalla jatkoimme Harry Potter-elokuvasetin katsomista toiseksi viimeisimmän osan kanssa.

Uudenvuoden aika ja loman viimeinen viikonloppu

Uudenvuoden aattona Iso-O tuli herättämään minut klo 10:"Mom, there is a dead rat in the kitchen!" Tämä toteamus herätti pojatkin. Olimme siis kaikki nukkuneet aika pitkään. Menin keittiöön katsomaan. Lavuaarissa, salaattikulhossa, oli pieni hiiri hukkuneena. Iso-O poistui paikalta ja jätti tilanteen minun ja Pikku-O:n ratkaistavaksi. E tuli vapaaehtoisesti mukaan ja auttoi kaivamaan sille haudan takapihalle. Pikku-O oli surullinen, mutta otti tilanteen yllättävän rauhallisesti. Minua lähinnä harmittaa se, että selvästi hiiriä on enemmän kuin olen ollut tietoinen, kun nyt jo kaksi on poistettu päiväjärjestyksestä.

 

Iso-O lähti kahden hiihtojoukkueen juoksijatytön, Alin (Alison) ja Mayan, kanssa ensin pitkälle lenkille, sitten heidän kanssaan, minun kyydilläni, suksia voitelemaan viralliseen joukkueen voitelupaikkaan, yhden joukkuekaverin kotiin, ja lopulta vuodenvaihteen yli istumaan Alin kotipihan nuotion ympärille. Oli ollut tosi mukavaa. Me samanaikaisesti poikien kanssa nostimme maljat vuoden vaihteen kunniaksi katsomalla Times Squaren pallon putoamista television välityksellä.  

 

Uudenvuodenpäivä oli rauhallinen kotipäivä kaikilla paitsi Iso-O:lla, joka oli jälleen Marthalla auttamassa huoneenmaalauksen jälkeisessä huonekalujen kokoamisissa ja uudelleenjärjestämisessä. E lähti heti aamusta ja minä Pikku-O:n kanssa iltapäivästä juoksemaan. Meillä kahdella meinaa talvilaiskuus puskea pintaan ja sovimme, että minimissään kahdesti viikossa täytyy mennä juoksemaan hiihtolomaan saakka. Jos toista meinaa laiskottaa, toinen vetää mukaansa.  Hiihtoloman jälkeen on valoisampaa ja lämpimämpää.

Loman viimeinen viikonloppu on E:lla sujunut aiempien päivien tapaan televisiolla, sillä menossa ovat sekä Mestareiden Liiga että Nuorten Jääkiekko MM-kisat. Aika vähän ovat kisat ketään muuta meistä kiinnostaneet. Sai hän lisäksi lähtemään armeijahakemuksensa sekä hakemuksensa Ruotsiin. Ensimmäisen kanssa on jännittävää se, että hän on vielä pre-kutsuntavaiheessa ja toisessa se, että High School-todistusta ei vielä ole, muttei ainakaan pääse, jos ei yritä. Ruotsin osalta vaikuttaa (opin samalla, kun tilanne etenee), että E:n kohdalla lienee parempi hakea vasta tammikuu 2022 tai sen jälkeen alkaviin ohjelmiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pelataan omaa peliä ja katsotaan, miten kaveri vastaa.

Joulukoristeet ja kuusi ovat vielä esillä, mutta lomanaikaiset legoprojektit on kannettu yläkertaan. Sohvan takatuki romahti ja on nyt kikkakolmosella fiksattu. Huomenna alkaa arki.