Covid 19 - E:n koulu on ohi

E:lla oli viimeinen koulupäivä ikinä 28. toukokuuta. Oli ollut tunteikasta. Seniorit olivat kerääntyneet koulun kentälle laskemaan sekunteja ennenkuin koulu oli kokonaan ohi. Kotiin saavuttuamme laitoimme kyltin ulos. Nyt on kaikki suoritettu - Graduation 10. kesäkuuta vain vahvistaa asian. 

E ei pääse aloittamaan armeijan urheilujoukoissa syksyllä 2021. Harmittaa, vaikka ymmärränkin, miksi näin kävi. Kun kerroin uutisen hänelle, oli hänkin harmissaan, mutta yllättävän nopeasti pääsi takaisin jaloilleen ja alkoi suunnitella jopa sitä, että tekisi sitten kuitenkin armeijan ajallaan, kesken opintojen, eikä yrittäisi siirtää sitä opintojen jälkeiseen aikaan, suunnilleen samaan aikaan pikkuveljen kanssa. Hän totesi sen olevan vähän erilainen 'Exchange Year'. Kaverit ovat 'clubbing and having fun', ja hän ryömii lumessa ja yöpyy epämukavasti keskellä metsää pakkasessa. Hyvä, että mieliala on tälläinen.

Hieno uutinen on se, että hänet valittiin Aalto-yliopiston kauppatieteiden englanninkieliseen ohjelmaan. Siihen ainoaan suomalaiseen, johon hän pystyi hakemaan ja johon valittiin vain 10 hänen kiintiöstään. Ylpeä on taas tämä äiti. Heinäkuun alkupuolella pitää ilmoittaa, ottaako paikan vastaan. Kehotin nukkumaan muutaman yön yli ennen ratkaisun tekemistä. 

E:n Calculus BC- ja Statistics AP-testit olivat peräkkäisinä päivinä. Ensimmäinen oli vaikein testi E:lla koskaan. Aika loppui kesken ja joidenkin tehtävien kohdalla hän ei edes tiennyt, miten aloittaa. Oli jäänyt tyhjiä kohtiakin, mikä on hänelle aivan uutta. Hän totesi, että jos hän saa 50%, on hän todella iloinen. Statistics AP oli sellainen, johon hän osasi vastata ja aikaa jäi vielä tarkistamiseenkin.

E:n täysi-ikäisyyden alku on ollut kiireistä. Hän on henkisesti melkein hukkumassa kaiken paperisodan alle. Kaikenlaisia lomakkeita tarvitsee täyttää koululle, BC:lle ja armeijaan. Pankkiasioitakin pitäisi hoitaa. Ja viisumihommia. Englanninkielentaitokin olisi pitänyt lisäksi virallisesti todistaa, vaikka kyseessä on hänen vahvin kielensä. En voinut luvata hänelle, että homma menee jatkossa helpommaksi, mutta lupasin olla omalta osaltani vähintääkin henkisenä tukena. Sivusta seuratessaan Iso-O sanoi toivovansa minun jatkavan heidän virallisten asioiden hoitamistaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Nauraen totesin jälleen, että neuvojana voin olla, mutta sopii kyllä itse opetella.

E:n 18-vuotispaivajuhlinta tapahtui muutama päivä myöhässä O'Hara'sissa. Tuntui tosi hyvältä olla ravintolassa sisällä syömässä ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Ko. ravintola on selvinnyt joten kuten koronan aikana muuntuen ensin valmiita annoksia ovelta pakattuina myymästä läheiselle parkkipaikalle rakennetun ulkoterassin kautta melkein entistä vastaavaksi nyt kun rajoitukset ovat lievenemässä. Ulkoterassi on edelleen käytössä, mutta halusin meidän menevän sisälle, sillä siellä sai syödä kertakäyttövälineiden sijaan oikeilta lautasilta ja laseista. Hanaolut ja perinteiset ateriat maistuivat. E otti Chicken Pot Pie ja jakoi Iso-O:n kanssa listalta löytymättömän Leano Pizzan. Pikku-O tilasi Montreal Burgerin ja minä söin Kilkenny Tips aterian. Nam. Kotona oli tarjolla minun tekemääni porkkanakakkua. Iso-O, jonka oli tarkoitus kakku leipoa, makasi yläkerrassa rokotesivuvaikutustensa (käsi-ja kainalokipu sekä kuume). Kakku oli kyllä hyvää. Parasta tähän mennessä.

E:lla oli vuoden ensimmäinen ja viimeinen Team Dinner ja sekin vain senioreille viimeisen koulupäivän aattona. Hän sai lisäksi pienen esityön jälkeen kysyttyä itselleen Prom Date:ksi kaveriporukasta tytön, joka myös lähtee BC:lle opiskelijaksi. Hän sai tulevalta valmentajaltaan New Jerseystä Bostoniin opiskelemaan muuttavan pojan yhteystiedot. Ko. pojasta mahdollisesti tulee hänen College Roommate.  

E:n Prom-valmistelut ovat pitäneet sisällään Prom Date:n kysymisen ensin epävirallisesti, mutta suunnitelmissa on ns. Prompose (yhdistelmä sana Prom ja Propose) maanantain kisojen jälkeen enemmän julkisesti, smokin vuokraamisen, ja sekä etukäteis-että jälkikäteisjuhlien varmistaminen. Itse Prom on sunnuntaina 6. kesäkuuta Southin pihalla. Kiva, että onnistuu! 

Iso-O:lla on uusi projekti. Hän on päättänyt ryhtyä puutarhuriksi. Hmm. Mielenkiintoista. Projekti on edennyt siten, että multaa ja 20 pussia erilaisia kukansiemeniä on hankittu, komposti tyhjennetty ja vanha kukkapenkki myllerretty sopivaksi. Kaikki sisäkukat ovat ulkona ja ruokakasvit (basilika, paprika, tomaatti ja kurpitsa) ovat jo kasvamassa. Jos innokkuus riittää, meillä on aika värikäs piha loppukesästä. Pihan puput ja muut eläimet taitavat tosin olla jonossa. Iso-O hassusti esitti pupua, joka poimii paprikoita ja tomaatteja omaan kauppakassiinsa.

Kompostintyhjennyksen lisäksi tein toisenkin epämiellyttävän asian. Pikku-O:n polkupyörän etukumi puhkesi ja koska hän aina ajoittain hyötyy sen käytöstä koulumatkalla (en aina ehdi häntä treeneistä klo 16.45 hakemaan), oli sille tehtävä jotain. Sisäkumi oli hapertunut venttiilin vierestä ja paikkaus olisi ollut epävarmaa. Iso-O:n vanhasta samankokoisesta pyörästä irrotimme yhdessä eturenkaan ja vaihdoimme sen sellaisenaan hänen pyöräänsä. Toimi kuin rasvattu. Ylpeys. Samalla vauhdilla kiinnitin Iso-O:n nykypyörän ketjut ja kiristin renkaan siten, että niiden pitäisi nyt pysyä paikallaan. E tuli loppuvaiheessa mukaan ja auttoi kiristyksessä. Nyt on toimivia pyöriä oikein kaksinkappalein sekä ketjurasvasta mustat kynnenaluset. 

Pääsin Iso-O:n kanssa kisoihin Westfordiin. E jätti testiensä johdosta väliin. Koska Iso-O huolehti historiantuntinsa väliinjäämistä, kävin hänet vasta sen jälkeen hakemassa koululta (ei siis ottanut järjestettyä bussikyytiä) ja ajoimme yhdessä edestakaisin. Oikea tyttöjen Road Trip. Hän oli vielä vähän toipilas rokotereaktionsa jäljiltä (mikä huoletti minua aavistuksen), mutta halusi juosta ja juoksikin hienosti 2 mailia ajalla 13 min 39 s. Voittajapojat menivät hänen ohitseen kahdesti ja Southin toinen juoksijatyttökin voitti hänet yli puolella kierroksella, mutta Westfordin tyttö jäi yli kierroksella jälkeen ja hänen oma mielensä oli todella hyvä. Hän suorastaan hyppelehti ympäriinsä ja totesi jopa, että ehkä 2 mailia sittenkin on hänen matkansa. Kotiintulomatkalla kävimme hakemassa kukansiemeniä sekä vaihtamassa vääränväriset langat oikeanvärisiin.  

Pikku-O:n kisat olivat Day Middle Schoolia vastaan Brownin ja Oak Hill koulujen ympärillä ja olivat sama 1.4 mailin matka kuin viikko aiemmin. Tällä kerralla hänen tavoitteensa oli tulla 20 parhaan joukkoon ja juosta alle 12 min. Hän tuli 19. sijalle ajalla 11 min 52 s ja oli tosi iloinen ja ylpeä saavutuksestaan. Olin Iso-O:n kanssa kannustamassa. Sisko meni moniin sellaisiinkin paikkoihin, joissa muita kannustajia ei ollut, huutamaan ja potkimaan pikkuveljeä parempaan saavutukseen. Hyvä mieli jäi minulle.

Viestijoukkuekisat olivat Peopodissa aivan kamalassa kelissä. Satoi ja tuuli ja oli hirveän kylmä. E juoksi osana 4x800m joukkuetta. Southilla oli lisäksi 4x1mailin joukkue (voittivat kirkkaasti koulun ennätyksellä), ja 4x100m joukkue. Iso-O olisi ollut osa 4x800m joukkuetta, mutta yksi ei päässyt ja siksi hänkin oli vain kannustamassa.    

Pikku-O:n MCAS:n ensimmäinen osio, englanti meni hänen mukaansa hyvin. Siinä oli monivalintatehtäviä sekä esseetehtäviä. Edellisenä iltana häntä vähän jännitti, vaikkei syytä juuri ole. Koe mittaa ensisijaisesti koulun kykyä opettaa, ei niinkään oppilaan kykyä oppia. Tuloksetkin saapuvat vasta syksyllä. Silti jännitti. Ensi viikolla on matematiikka.

Viisumipaperit lähtivät melkoisen ponnistelun (siis minä ponnistelin, kun yritin parhaani mukaan saada hidasta prosessia eteenpäin) jälkeen Department of Homeland Securityn käsittelyyn perjantaina 21. toukokuuta. Riippuen siitä, pitääko lasten taas käydä antamassa sormenjälkensä vai ei, ei oikein mitään muuta kuin odottaa voi tällä hetkellä. Viime vuonna ei mennyt hyvin.

Pikku-O sai ensimmäisen Pfizer-rokoteannoksensa Walgreens-apteekissa 21. toukokuuta ja toinen on aikataulun mukaisesti 11. kesäkuuta. E ja Iso-O saivat viimeiset annoksensa samana päivänä hieman myöhemmin CVS-apteekissa. Miksi eri paikassa johtuu vain siitä, että varasin kullekin sinne, mistä tilaa sillä hetkellä löytyi. Pikku-O oli tosi vakavana ja valitteli kipeää kättä melko heti pistoksen jälkeen unohtaen sen suunnilleen 10 minuuttia myöhemmin. Iso-O ensin luuli, ettei saanut annosta ollenkaan, kun ei tuntunut miltään, mutta kärsi sitten oikein kunnon oireista kolme seuraavaa päivää. E sai käteen 10 cm kokoisen punoituksen 2 päivänä, mutta se hävisi ja muuten hän selvisi aika helposti. 

Marthan perhe järjesti ensimmäisen "Mask Optional"-päivällisen ja kutsui sinne meidän lisäksemme Nicholsin perheen. Kaikki olivat joko kokonaan rokotetut tai saaneet yhden annoksen (Pikku-O ja Sarah, molemmat alle 16-vuotiaita). Oli todella mukava ilta. Teinit, joita oli yhteensä 7, pelasivat yhdessä, ja me aikuiset istuimme iltaa hyvän ruoan ja juomien äärellä.

Uutisissa on viime aikoina käsitelty koronaviruksen alkuperää - laboratoriosta vai eläinmarkkinoilta - ja siihen ei ehkä koskaan tulla saamaan varmuuta. Ampumisvälikohtaukset sekä vaihtoehtoisessa todellisuudessa eläminen ovat kestoaiheita ja väsyttävät. Massachusettsissa on yli 50% ihmisistä kokonaan rokotettuja (=saanut molemmat annokset), tapauksia on noin 200-600 päivittäin, kuolemia alle 10 päivittäin (oli ainakin yksi nollapäiväkin!), ja koronarajoitukset ovat poistumassa. Hienoa! Enää pitäisi saada koko maailma mukaan rokotetalkoisiin. Muuten tämä on vain väliaikaista. Kelit vaihtuivat ihanasta auringonpaisteesta kammottaavaan, kylmään vesisateeseen.

Covid 19 - E täysi-ikäiseksi tai jotain

E täytti 18-vuotta ja menettää mahdollisuuden päästä Suomen pankkitililleen netin kautta. Pitäisi olla uudet tunnukset ja kortti. Ja ne saa menemällä fyysisesti paikalle. Jipii. No, ilmeisesti jonkinlainen puhelinkonferenssi ajaa saman asian, mutta on taas yksi ylimääräinen hoidettava. Täällä hän sai joitain oikeuksia. Kuten sen, että hän voi mennä itsekseen lääkäriin (tätä hän pääsee testaamaan parin viikon kuluttua mennessään yksin LASTENlääkärikäynnille - olen yllättynyt, jos sujuu ilman soittoa), ja saa ottaa koronarokotteen toisen annoksen ilman, että minun pitää olla vieressä. No olen kyllä, kun Iso-O:kin saa samalla omansa. Ensimmäinen luottokorttikin on mahdollista hankkia. Sen sijaan alkoholia ei sovi juoda vielä 3 vuoteen. Mutta autolla olisi saanut ajaa jo kaksi.

Varsinainen syntymäpäivä oli keskellä arkiviikkoa, mutta hauskasti E:lle se sattui olemaan "Senior Skip Day", mikä tarkoittaa yhdessä sovittua lintsauspäivää koulu-uran lopulla. Hän päätyi menemään ensin kalliille punttikselle kaverinsa Andyn vieraana ja sitten Newburyportin rannalle Andyn ja Cindyn kanssa, vaikka kävi läpi sellaisenkin vaihtoehdon, että olisi jäänyt kotiin valmistautumaan ensi viikon AP-testeihin. Tätä viimeksi mainittua hän harkitsi vain erittäin lyhytkestoisesti, onneksi, sillä hän on pitkään harmitellut sitä, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta ns. "Senior Slump" (tarkoittaa seniorivuoden loppupuolella tapahtuvaa täydellistä opiskelujen lopahtamista), kun AP-testit ovat kirjaimellisesti viimeisellä viikolla (hänen viimeinen päivänsä on 28. toukokuuta ja Statistics AP on 25. päivä). Päivä punttiksella ja rannalla oli ollut tosi kiva. Hän tuli kotiin vasta auringonlaskun jälkeen. Andy, jolla on omana autonaan paljon meidän perheautoamme hienompi auto, oli tarjonnut kavereilleen lounasruoat ja ostanut vielä heille kakunkin E:n synttäreiden kunniaksi. E pääsi siis hetkeksi elämään rikasta elämää, sellaista, jossa rahaa on rajattomasti ja jota hän pitää omana tavoitteenaan. Puolivitsillä, mutta kuitenkin.

Pikku-O:n ensimmäin kilpailu oli Brownin ympärillä, kirjaimellisesti. 1.4 mailia (2,25 km) pitkällä matkalla, hän tuli 25. ajalla 12:13 ja oli "aika tyytyväinen". Minä en harmillisesti päässyt katsomaan. Samaan aikaan E:lla ja Iso-O:lla oli oma kilpailunsa Southin kentällä ja ainakin Iso-O oli Pikku-O:ta kannustanut, kun Pikku-O oli juossut urheilualueen ympäri. He olivat tuolloin valmistautumassa omiin juoksuihinsa. E juoksi 800 m ajalla 2 min 1 s, mutta valitteli sitä, että on tullut juostua liian paljon maileja (40-45 mailia per viikossa) ja liian vähän sprinttejä. Hän lisäksi juoksi 4 x 400 m kolmannen osuuden juuri ennen tosi nopeaa sprintteriä, Justinia. Iso-O juoksi tällä kerralla 800 m ajalla 2 min 39 s tullen isosta juoksijajoukosta neljänneksi ja Southin toiseksi. Se oli hänen tähän asti paras aikansa ja hän oli tosi tyytyväinen.

Vaikka E:n osalta "Senior Assassins" olikin ohi, hän osallistui siiihen vielä rikostoverina. Hän pyysi Brettin tuomaan hänet meille treeneistä auttaen samalla Katie-kaveriaan väijymään pusikossa ja hyökkäämään vesipyssynsä kanssa Brettin kimppuun E:n avatessa etuoven. Jälkikäteen E:lla oli syyllinen olo. Hän koki pettäneensä ystävänsä, vaikka syy olikin tietysti hauska. Nauratti meitä kaikkia.

Newton ilmoitti järjestävänsä koronarokotuksen Northilla kaikille yli 12-vuotiaille koululaisille. Olin siis vähän liian nopea, kun varasin Pikku-O:lle ajan Walgreens-apteekkiin. Eipä tuo haittaa, mukana minun olisi kuulunut olla tuossa koulutapahtumassakin. Hienoa, että tuo on järjestetty. Me menemme tänään ensin Pikku-O:n kanssa ensimmäistä rokoteannosta varten ja hieman myöhemmin Iso-O:n ja E:n toista annosta varten. Kolmen viikon kuluttua Pikku-O saa toisen annoksensa. Aikamoista.

Sain lapsilta allekirjoitukset viisumipapereiden osioihin ja paperit ovat lähellä lähettämistä. Aikataulu on säälittävästi samankaltainen viime vuoden kanssa, eikä se mennyt hyvin. 

Päivystysvapaani alkoi. Kelit näyttävät kesäisiltä. Ihanaa! Huomenna on tarkoitus juhlistaa E:n täysi-ikäisyyttä ravintolakäynnin, kakun ja kuohujuoman äärellä.

Covid 19 - Äitienpäivän purkaus, kisat ja koronaa

Äitienpäivä ei mennyt minun osaltani ihan nappiin. En varsinaisesti odottanut huomiointia, mutta kun sitten lopulta en minkäänlaista saanut ja olin itsekseni keittiössä valmistamassa omaa juhlapäivällistäni ja Iso-O tuli sinne ilmoittamaan, että hän on lähdössä Marthan luokse viettämään aikaa, aloin vain itkeä. Yritin piilottaa kyyneleeni häneltä, mutten onnistunut. Se johti siihen, että hän ilmoitti jäävänsä kotiin ja huusi molemmat veljet alakertaan. Olivat kaikki todella katuvaisia ja valmiita vaikka minkälaiseen huomiointiin. Minä siihen sitten totesin, etten oikeasti halua mitään marttyyrikruunua päähäni, ja ettei ole vaarallista, että minulle tuli itku, päinvastoin. Kerroin, että oma tunnelmani ei ollut heihin milläänlailla liittyvää - monivuotinen ja edelleen jatkuva moniulotteinen ja -tasoinen paine vain päätyi purkautumaan sillä hetkellä. Itsesäälissäni tunsin olevani todella yksin kaikkien asioiden alla. Vaikka meillä oli mukava illallinen ja pelaasimmekin yhdessä pitkästä aikaa lautapeliä, alakulo säilyi vielä seuraaviinkin päiviin. 

Ja omista ongelmista isompiin. Yhdysvaltain koronavirustilanne on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan. Rokotukset ovat sujuneet hyvin. Nyt alkaa olla tilanne, jossa tarjontaa on kysyntää enemmän. Taktiikkaa on ollut syytä muuttaa ja yrittää saavuttaa ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole vielä rokotettaan saaneet. Tähän ryhmään kuuluu sellaisia, jotka eivät rokotetta halua ottaa missään tapauksessa, mutta myös niitä, jotka eivät erilaisten elämäntilanteidensa (asumisolot, työolot, perhetilanne ym) pysty menemään ennaltamäärättyihin paikkoihin ennaltamäärättyinä aikoina. Bidenin hallinto yrittää nämä nyt eri keinoin ratkaista. FDA hyväksyi 12-15-vuotiaiden Pfizer-rokotukset 10. toukokuuta, joten sekin lisäsi rokotekelpoista populaatiota. Siihen populaatioon kuuluu tämän talouskunnan viimeisinkin jäsen Pikku-O, jonka ensimmäisen rokoteajan sain varattua tulevalle perjantaille. Iso uutinen on sekin, että CDC ilmoitti maskipakosta luopumista rokotettujen osalta. Jännä nähdä, kuinka tämä tästä muuttuu. Vuodessa on ehtynyt maskista tulla luonnollinen osa pukeutumista ennen ulko-ovesta ulosastumista. Jännä myös nähdä, miten tämä vaikuttaa kouluihin. Ja teinien käyttäytymiseen. Ovat nimittäin olleet tosi tarkkoja itse. Iso-O on pitkään kaksoismaskittanut itsensä.

Rokotetilanne ja koronatilanne ylipäänsä kiinnostaa siksikin, että kesämatkamme Suomeen ei toistaiseksi ole mahdollinen, vaikka koronavirustilanne sekä Suomessa että Yhdysvalloissa näyttää niin paljon paremmalta. Matkaamme tai siis lentolippujen varaamista estävät tällä hetkellä seuraavat asiat: Ulkomaalaisilla eli meillä ei ole toistaiseksi pääsyä takaisin Yhdysvaltoihin, Yhdysvaltain Suomen Suurlähetystö Helsingissä ei ole toistaiseksi auki meille pakollista viisumihaastattelua varten, meidän viisumipaperimme ovat edelleen lakimiehen hallussa ja ainakin viime vuonna siihen meni todella kauan aikaa ennenkuin ne tulivat meille takaisin Department of Homeland Securityn käsittelystä. Hankaluus, muttei ylitsepääsemätön on tietysti sekin, jos Suomi vaatii meiltä koronavirustestin ennen lennolle lähtöä. Tähän toivon muutoksen siten, että rokotustodistus olisi riittävä.

Koronan lisäksi uutisissa on riittänyt kaikenlaista. Yhdysvaltain iso öljyputki Teksasista itärannikolle sulkeutui venäläisen hakkerifirman onnistuneen hyökkäyksen johdosta. Sen seurauksena koko itärannikon alaosa meni paniikkiin. Ihmiset tankkasit jopa muovipusseihin ja nopeasti suurin osa bensa-asemista joutui sulkemaan pumppunsa, kun bensa absoluuttisesti loppui. Samaan aikaan republikaanit syrjäyttivät Liz Cheneyn, todellisen konservatiivin, joka ei suostunut muiden mukana jatkamaan "Big Lie" levittämistä vaalivilpeistä.  Iso kansainvälinen uutinen on ollut Israelin ja Palestiinan välinen sota, joka on Yhdysvalloissa poliittisesti aina ollut hankala, nyt kuitenkin taas ihan omalla tasollaan.

Sitten meihin. Ajoharjoituksissamme olemme siirtyneet vaiheeseen Hiominen. Edelleen samalla isolla, tyhjällä parkkipaikalla olemme olleet, mutta kaikilla, minullakin, alkaa olla jo tarve siirtyä astetta hankalampaan. Kotiinajomatkalla skannasimme muutaman vaihtoehdon, joissa on enemmän haastetta. Sellaiseen sitten seuraavaksi.  

Pikku-O:n harakanvarpaita jo pitkään harmiteltuani sain viimein aikaiseksi aloittaa kaunokirjoituksen harjoittelemisen hänen kanssaan. Luulen, että aikoinaan hänen ollessa kolmasluokkalainen oli opetuksessa vähennetty juuri tätä osiota, sillä molemmat isosisarukset osaavat edelleen hyvin, vaikkeivat varsin sitä enää käytäkään. Printtasin jokaisen kirjaimen erikseen ja menemme nyt muutaman kirjaimen viikonloppuvauhtia kaikki aakkoset läpi. Teen hänen kanssaan, sillä haluan itsekin ne oppia (ovat hirveän vanhanaikaiset). Toisaalta teen siksikin, että hän ei ole yli-innostunut tästä uudesta aktiviteetista, ja se hieman auttaa häntä olemaan edes pikkuisen vähemmän ärtynyt.  

E:lla oli Saylorin yllätyssynttärit hänen takapihallaan. He olivat kyykyssä nuotiopaikan takana, kun Saylorin äiti oli pyytänyt häntä menemään takapihalle varmistamaan, ettei tuli ole leviämässä. Paikalla oli 5 tyttöä, E ja Saylorin uusi poikaystävä. Vein hänet sinne, mutta hän lupasi järjestää itsensä takaisin kotiin omatoimisesti. Ennen puoltayötä hän saapui, oli saanut Kritiltä kyydin, ja oli ihan todella hyvällä tuulella, puhetta riitti. Muita koulunulkopuolista oli E ja Iso-O:n meno katsomaan Children of the Candy Corn-teatteriporukan esitystä taas Southille. Oli hauskaa. Ja toisin kuin luulin, E:lla oli sitten kuitenkin vielä yksi Senior Hike, tällä kertaa sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan samalle Noanet Woodlands-kukkulalle, jossa kävimme syksyllä miniruskaretkellä.

E:lla oli hassu perinteinen "Senior Assassins" kilpailu. Jokainen osallistuva seniori sai itselleen toisen seniorin, joka piti käydä vesipyssyllä väijymässä ja ampumassa. Mitä monimutkaisemmin ja näyttävämmin sen parempi. Koulu ja treenit olivat ns. Safe Place eli niiden aikana ei saanut hyökätä. Kaikkena muuna aikana sai. E:lle tuli kohteeksi hänelle tuntematon, tosi kaukana asuva tyttö, ja häneltä meni tunnelma. Tilanne korjaantui, sillä tyttö oli sattumalta saanut E:n omaksi kohteekseen ja näki vaivan saapumalla E:n Walthamissa olleisiin kisoihin. Koska siinä vaiheessa molemmilla oli jo tiedossaan, että he olivat toistensa kohteet, he sopivat lähtevänsä selät vastakkain, ottavansa kolme askelta poispäin ja ampuvansa kehotuksesta. E herrasmiehenä luovutti, vaikkä tyttö ei ihan sovitusti toiminutkaan. Samalla hän joutui toteamaan, että voittosumma, monta sataa dollaria, menee jollekin toiselle.

Lähestyvän valmistumisen vuoksi tilasin paikalliseen tyylin E:lle pihakyltin ja hain sen meille sisään odottamaann. Aika hassu. Siinä lukee: "Congratulations EH. Class of 2021 Newton South High School" Se laitetaan pihalle kesäkuun 10. päivä. 

Pääsin katsomaan E:n ja Iso-O:n ensimmäisiä yleisurheilukauden kisoja Walthamiin 11. toukokuuta. Iso-O juoksi mailin ajalla 6 min 9 s tullen kolmanneksi kuudesta juoksijasta ja oli ihan tyytyväinen. E voitti helposti 'hitaan' 800 metrin kilpailun ajalla 2 min 5 s ja oli aivan tyytyväinen hänkin. Iso-O oli laitettu edustusjoukkueeseen juoksemaan 4 x 400 m kolmas osuus. Voittivat toisen koulun helposti. Hänelläkin meni hyvin, vaikkei aika - 70 s - häntä tyydyttänytkään, kun muiden ajat olivat 65 s kahdella ja 60 s viimeisellä.

Ruuhkat ovat lisääntymässä. Matka Burlingtonista Newtoniin ei enää kestä 15 minuuttia vaan noin 30 minuuttia, mutta viimeisen parin viikon aikana iltapäivisin on alkanut pahasti näyttää vanhalta todellisuudelta ja vaikken vielä täyttä pysähdystä olekaan kokenut, luulen sen olevan ajankysymys. Bensanhintakin on noussut selvästi. Tähän on lisääntyneen kysynnän lisäksi syynä se, ettei bensarekkakuskeja ole tarpeeksi tarjolla. Samaan syssyyn tuli vielä Teksasin ongelmat (ks. yllä). Hinta on silti Suomeen verrattuna aika kohtuullinen, 2.79 dollaria/gallona (noin 4 litraa).

Otin lämmöt pois päältä 13. toukokuuta, vain vähän viime vuotta aiemmin, ja silloin(kin) oli pitkään kylmää. Nyt näyttää siltä, että päivälämpotilat ovat yli +20*C ja öisin pysyy +10*C yläpuolella, joten otin riskin. Saattaa olla, että sorrun menemään takapakkia, jos kelit taas muuttuvat. Edelleen, minä olen valmis kesäkeleihin.