E täytti 18-vuotta ja menettää mahdollisuuden päästä Suomen pankkitililleen netin kautta. Pitäisi olla uudet tunnukset ja kortti. Ja ne saa menemällä fyysisesti paikalle. Jipii. No, ilmeisesti jonkinlainen puhelinkonferenssi ajaa saman asian, mutta on taas yksi ylimääräinen hoidettava. Täällä hän sai joitain oikeuksia. Kuten sen, että hän voi mennä itsekseen lääkäriin (tätä hän pääsee testaamaan parin viikon kuluttua mennessään yksin LASTENlääkärikäynnille - olen yllättynyt, jos sujuu ilman soittoa), ja saa ottaa koronarokotteen toisen annoksen ilman, että minun pitää olla vieressä. No olen kyllä, kun Iso-O:kin saa samalla omansa. Ensimmäinen luottokorttikin on mahdollista hankkia. Sen sijaan alkoholia ei sovi juoda vielä 3 vuoteen. Mutta autolla olisi saanut ajaa jo kaksi.
Varsinainen syntymäpäivä oli keskellä arkiviikkoa, mutta hauskasti E:lle se sattui olemaan "Senior Skip Day", mikä tarkoittaa yhdessä sovittua lintsauspäivää koulu-uran lopulla. Hän päätyi menemään ensin kalliille punttikselle kaverinsa Andyn vieraana ja sitten Newburyportin rannalle Andyn ja Cindyn kanssa, vaikka kävi läpi sellaisenkin vaihtoehdon, että olisi jäänyt kotiin valmistautumaan ensi viikon AP-testeihin. Tätä viimeksi mainittua hän harkitsi vain erittäin lyhytkestoisesti, onneksi, sillä hän on pitkään harmitellut sitä, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta ns. "Senior Slump" (tarkoittaa seniorivuoden loppupuolella tapahtuvaa täydellistä opiskelujen lopahtamista), kun AP-testit ovat kirjaimellisesti viimeisellä viikolla (hänen viimeinen päivänsä on 28. toukokuuta ja Statistics AP on 25. päivä). Päivä punttiksella ja rannalla oli ollut tosi kiva. Hän tuli kotiin vasta auringonlaskun jälkeen. Andy, jolla on omana autonaan paljon meidän perheautoamme hienompi auto, oli tarjonnut kavereilleen lounasruoat ja ostanut vielä heille kakunkin E:n synttäreiden kunniaksi. E pääsi siis hetkeksi elämään rikasta elämää, sellaista, jossa rahaa on rajattomasti ja jota hän pitää omana tavoitteenaan. Puolivitsillä, mutta kuitenkin.
Pikku-O:n ensimmäin kilpailu oli Brownin ympärillä, kirjaimellisesti. 1.4 mailia (2,25 km) pitkällä matkalla, hän tuli 25. ajalla 12:13 ja oli "aika tyytyväinen". Minä en harmillisesti päässyt katsomaan. Samaan aikaan E:lla ja Iso-O:lla oli oma kilpailunsa Southin kentällä ja ainakin Iso-O oli Pikku-O:ta kannustanut, kun Pikku-O oli juossut urheilualueen ympäri. He olivat tuolloin valmistautumassa omiin juoksuihinsa. E juoksi 800 m ajalla 2 min 1 s, mutta valitteli sitä, että on tullut juostua liian paljon maileja (40-45 mailia per viikossa) ja liian vähän sprinttejä. Hän lisäksi juoksi 4 x 400 m kolmannen osuuden juuri ennen tosi nopeaa sprintteriä, Justinia. Iso-O juoksi tällä kerralla 800 m ajalla 2 min 39 s tullen isosta juoksijajoukosta neljänneksi ja Southin toiseksi. Se oli hänen tähän asti paras aikansa ja hän oli tosi tyytyväinen.
Vaikka E:n osalta "Senior Assassins" olikin ohi, hän osallistui siiihen vielä rikostoverina. Hän pyysi Brettin tuomaan hänet meille treeneistä auttaen samalla Katie-kaveriaan väijymään pusikossa ja hyökkäämään vesipyssynsä kanssa Brettin kimppuun E:n avatessa etuoven. Jälkikäteen E:lla oli syyllinen olo. Hän koki pettäneensä ystävänsä, vaikka syy olikin tietysti hauska. Nauratti meitä kaikkia.
Newton ilmoitti järjestävänsä koronarokotuksen Northilla kaikille yli 12-vuotiaille koululaisille. Olin siis vähän liian nopea, kun varasin Pikku-O:lle ajan Walgreens-apteekkiin. Eipä tuo haittaa, mukana minun olisi kuulunut olla tuossa koulutapahtumassakin. Hienoa, että tuo on järjestetty. Me menemme tänään ensin Pikku-O:n kanssa ensimmäistä rokoteannosta varten ja hieman myöhemmin Iso-O:n ja E:n toista annosta varten. Kolmen viikon kuluttua Pikku-O saa toisen annoksensa. Aikamoista.
Sain lapsilta allekirjoitukset viisumipapereiden osioihin ja paperit
ovat lähellä lähettämistä. Aikataulu on säälittävästi samankaltainen
viime vuoden kanssa, eikä se mennyt hyvin.
Päivystysvapaani alkoi. Kelit näyttävät kesäisiltä. Ihanaa! Huomenna on tarkoitus juhlistaa E:n täysi-ikäisyyttä ravintolakäynnin, kakun ja kuohujuoman äärellä.
No comments:
Post a Comment