Äitienpäivä ei mennyt minun osaltani ihan nappiin. En varsinaisesti odottanut huomiointia, mutta kun sitten lopulta en minkäänlaista saanut ja olin itsekseni keittiössä valmistamassa omaa juhlapäivällistäni ja Iso-O tuli sinne ilmoittamaan, että hän on lähdössä Marthan luokse viettämään aikaa, aloin vain itkeä. Yritin piilottaa kyyneleeni häneltä, mutten onnistunut. Se johti siihen, että hän ilmoitti jäävänsä kotiin ja huusi molemmat veljet alakertaan. Olivat kaikki todella katuvaisia ja valmiita vaikka minkälaiseen huomiointiin. Minä siihen sitten totesin, etten oikeasti halua mitään marttyyrikruunua päähäni, ja ettei ole vaarallista, että minulle tuli itku, päinvastoin. Kerroin, että oma tunnelmani ei ollut heihin milläänlailla liittyvää - monivuotinen ja edelleen jatkuva moniulotteinen ja -tasoinen paine vain päätyi purkautumaan sillä hetkellä. Itsesäälissäni tunsin olevani todella yksin kaikkien asioiden alla. Vaikka meillä oli mukava illallinen ja pelaasimmekin yhdessä pitkästä aikaa lautapeliä, alakulo säilyi vielä seuraaviinkin päiviin.
Ja omista ongelmista isompiin. Yhdysvaltain koronavirustilanne on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan. Rokotukset ovat sujuneet hyvin. Nyt alkaa olla tilanne, jossa tarjontaa on kysyntää enemmän. Taktiikkaa on ollut syytä muuttaa ja yrittää saavuttaa ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole vielä rokotettaan saaneet. Tähän ryhmään kuuluu sellaisia, jotka eivät rokotetta halua ottaa missään tapauksessa, mutta myös niitä, jotka eivät erilaisten elämäntilanteidensa (asumisolot, työolot, perhetilanne ym) pysty menemään ennaltamäärättyihin paikkoihin ennaltamäärättyinä aikoina. Bidenin hallinto yrittää nämä nyt eri keinoin ratkaista. FDA hyväksyi 12-15-vuotiaiden Pfizer-rokotukset 10. toukokuuta, joten sekin lisäsi rokotekelpoista populaatiota. Siihen populaatioon kuuluu tämän talouskunnan viimeisinkin jäsen Pikku-O, jonka ensimmäisen rokoteajan sain varattua tulevalle perjantaille. Iso uutinen on sekin, että CDC ilmoitti maskipakosta luopumista rokotettujen osalta. Jännä nähdä, kuinka tämä tästä muuttuu. Vuodessa on ehtynyt maskista tulla luonnollinen osa pukeutumista ennen ulko-ovesta ulosastumista. Jännä myös nähdä, miten tämä vaikuttaa kouluihin. Ja teinien käyttäytymiseen. Ovat nimittäin olleet tosi tarkkoja itse. Iso-O on pitkään kaksoismaskittanut itsensä.
Rokotetilanne ja koronatilanne ylipäänsä kiinnostaa siksikin, että kesämatkamme Suomeen ei toistaiseksi ole mahdollinen, vaikka koronavirustilanne sekä Suomessa että Yhdysvalloissa näyttää niin paljon paremmalta. Matkaamme tai siis lentolippujen varaamista estävät tällä hetkellä seuraavat asiat: Ulkomaalaisilla eli meillä ei ole toistaiseksi pääsyä takaisin Yhdysvaltoihin, Yhdysvaltain Suomen Suurlähetystö Helsingissä ei ole toistaiseksi auki meille pakollista viisumihaastattelua varten, meidän viisumipaperimme ovat edelleen lakimiehen hallussa ja ainakin viime vuonna siihen meni todella kauan aikaa ennenkuin ne tulivat meille takaisin Department of Homeland Securityn käsittelystä. Hankaluus, muttei ylitsepääsemätön on tietysti sekin, jos Suomi vaatii meiltä koronavirustestin ennen lennolle lähtöä. Tähän toivon muutoksen siten, että rokotustodistus olisi riittävä.
Koronan lisäksi uutisissa on riittänyt kaikenlaista. Yhdysvaltain iso öljyputki Teksasista itärannikolle sulkeutui venäläisen hakkerifirman onnistuneen hyökkäyksen johdosta. Sen seurauksena koko itärannikon alaosa meni paniikkiin. Ihmiset tankkasit jopa muovipusseihin ja nopeasti suurin osa bensa-asemista joutui sulkemaan pumppunsa, kun bensa absoluuttisesti loppui. Samaan aikaan republikaanit syrjäyttivät Liz Cheneyn, todellisen konservatiivin, joka ei suostunut muiden mukana jatkamaan "Big Lie" levittämistä vaalivilpeistä. Iso kansainvälinen uutinen on ollut Israelin ja Palestiinan välinen sota, joka on Yhdysvalloissa poliittisesti aina ollut hankala, nyt kuitenkin taas ihan omalla tasollaan.
Sitten meihin. Ajoharjoituksissamme olemme siirtyneet vaiheeseen Hiominen. Edelleen samalla isolla, tyhjällä parkkipaikalla olemme olleet, mutta kaikilla, minullakin, alkaa olla jo tarve siirtyä astetta hankalampaan. Kotiinajomatkalla skannasimme muutaman vaihtoehdon, joissa on enemmän haastetta. Sellaiseen sitten seuraavaksi.
Pikku-O:n harakanvarpaita jo pitkään harmiteltuani sain viimein aikaiseksi aloittaa kaunokirjoituksen harjoittelemisen hänen kanssaan. Luulen, että aikoinaan hänen ollessa kolmasluokkalainen oli opetuksessa vähennetty juuri tätä osiota, sillä molemmat isosisarukset osaavat edelleen hyvin, vaikkeivat varsin sitä enää käytäkään. Printtasin jokaisen kirjaimen erikseen ja menemme nyt muutaman kirjaimen viikonloppuvauhtia kaikki aakkoset läpi. Teen hänen kanssaan, sillä haluan itsekin ne oppia (ovat hirveän vanhanaikaiset). Toisaalta teen siksikin, että hän ei ole yli-innostunut tästä uudesta aktiviteetista, ja se hieman auttaa häntä olemaan edes pikkuisen vähemmän ärtynyt.
E:lla oli Saylorin yllätyssynttärit hänen takapihallaan. He olivat kyykyssä nuotiopaikan takana, kun Saylorin äiti oli pyytänyt häntä menemään takapihalle varmistamaan, ettei tuli ole leviämässä. Paikalla oli 5 tyttöä, E ja Saylorin uusi poikaystävä. Vein hänet sinne, mutta hän lupasi järjestää itsensä takaisin kotiin omatoimisesti. Ennen puoltayötä hän saapui, oli saanut Kritiltä kyydin, ja oli ihan todella hyvällä tuulella, puhetta riitti. Muita koulunulkopuolista oli E ja Iso-O:n meno katsomaan Children of the Candy Corn-teatteriporukan esitystä taas Southille. Oli hauskaa. Ja toisin kuin luulin, E:lla oli sitten kuitenkin vielä yksi Senior Hike, tällä kertaa sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan samalle Noanet Woodlands-kukkulalle, jossa kävimme syksyllä miniruskaretkellä.
E:lla oli hassu perinteinen "Senior Assassins" kilpailu. Jokainen osallistuva seniori sai itselleen toisen seniorin, joka piti käydä vesipyssyllä väijymässä ja ampumassa. Mitä monimutkaisemmin ja näyttävämmin sen parempi. Koulu ja treenit olivat ns. Safe Place eli niiden aikana ei saanut hyökätä. Kaikkena muuna aikana sai. E:lle tuli kohteeksi hänelle tuntematon, tosi kaukana asuva tyttö, ja häneltä meni tunnelma. Tilanne korjaantui, sillä tyttö oli sattumalta saanut E:n omaksi kohteekseen ja näki vaivan saapumalla E:n Walthamissa olleisiin kisoihin. Koska siinä vaiheessa molemmilla oli jo tiedossaan, että he olivat toistensa kohteet, he sopivat lähtevänsä selät vastakkain, ottavansa kolme askelta poispäin ja ampuvansa kehotuksesta. E herrasmiehenä luovutti, vaikkä tyttö ei ihan sovitusti toiminutkaan. Samalla hän joutui toteamaan, että voittosumma, monta sataa dollaria, menee jollekin toiselle.
Lähestyvän valmistumisen vuoksi tilasin paikalliseen tyylin E:lle pihakyltin ja hain sen meille sisään odottamaann. Aika hassu. Siinä lukee: "Congratulations EH. Class of 2021 Newton South High School" Se laitetaan pihalle kesäkuun 10. päivä.
Pääsin katsomaan E:n ja Iso-O:n ensimmäisiä yleisurheilukauden kisoja Walthamiin 11. toukokuuta. Iso-O juoksi mailin ajalla 6 min 9 s tullen kolmanneksi kuudesta juoksijasta ja oli ihan tyytyväinen. E voitti helposti 'hitaan' 800 metrin kilpailun ajalla 2 min 5 s ja oli aivan tyytyväinen hänkin. Iso-O oli laitettu edustusjoukkueeseen juoksemaan 4 x 400 m kolmas osuus. Voittivat toisen koulun helposti. Hänelläkin meni hyvin, vaikkei aika - 70 s - häntä tyydyttänytkään, kun muiden ajat olivat 65 s kahdella ja 60 s viimeisellä.
Ruuhkat ovat lisääntymässä. Matka Burlingtonista Newtoniin ei enää kestä
15 minuuttia vaan noin 30 minuuttia, mutta viimeisen parin viikon
aikana iltapäivisin on alkanut pahasti näyttää vanhalta todellisuudelta
ja vaikken vielä täyttä pysähdystä olekaan kokenut, luulen sen olevan
ajankysymys. Bensanhintakin on noussut selvästi. Tähän on lisääntyneen
kysynnän lisäksi syynä se, ettei bensarekkakuskeja ole tarpeeksi
tarjolla. Samaan syssyyn tuli vielä Teksasin ongelmat (ks. yllä). Hinta on silti Suomeen verrattuna aika kohtuullinen, 2.79 dollaria/gallona (noin 4 litraa).
Otin lämmöt pois päältä 13. toukokuuta, vain vähän viime vuotta aiemmin, ja silloin(kin) oli pitkään kylmää. Nyt näyttää siltä, että päivälämpotilat ovat yli +20*C ja öisin pysyy +10*C yläpuolella, joten otin riskin. Saattaa olla, että sorrun menemään takapakkia, jos kelit taas muuttuvat. Edelleen, minä olen valmis kesäkeleihin.
No comments:
Post a Comment