Covid 19 - Halloween lähestyy

Halloween on jälleen lähellä ja sitä varten on nyt taas kurpitsa(t) rappusilla. Niiden kaivertamiseen meni tänä vuonna enemmän aikaa, sillä Iso-O otti tilanteen oikein tosissaan ja se innosti Pikku-O:nkin tekemään parhaansa. Pikku-O:n kurpitsassa on kaksi puolta. Iloinen ja surullinen. Hänen mukaansa ne olivat sellaisten ihmisen naamat, joilla oli ja ei ollut lapsia sillä hetkellä kun vaimo kuoli. Aika syvällistä. Iso-O:n kurpitsa sen sijaan katsoi sivulle ja hymyili kaikki hampaat näkyen.

Iso-O lähti yhtäkkisesti kouluiltana Alille spontaaniin karaokeiltaan. Kotiin hän tuli hyväntuulisena klo 22. Hänelle löytyi taas uusi lastenhoitoperhe. Käytyään lauantaina ensin juhlimassa Southin yleisurheilu-ja pelikentän uusia valoja, hän pyöräili suoraan tähän perheeseen. Perheessä oli 4.-luokkalainen tyttö ja 5-vuotias poika. Hyvin meni. Sunnuntai-iltana oli Abbyn ja Alin synttärit Mayan kotona. Mukana oli tyttö, jonka kanssa Iso-O:lla on ollut hankaluuksia (Iso-O on pahastunut tytön vuosia vanhasta nettivideosta, jossa oli rasistisia piirteitä), ja tytön minunkin mielestäni ilkeän kommentin jälkeen kesti vain 10 minuuttia ennenkuin Iso-O lähti juhlista pois. Kotona itketti. Hienoa, että hän kertoi, mitä tapahtui, eikä turhaan märehtinyt itsekseen. Tunnelma jatkui mustana vielä seuraavanakin päivänä, mutta sitten hän taas oli itseään isompi ihminen (vrt. tilanne Valentine-pojan kanssa), ja meni juttelemaan ko. tytön kanssa aloittaen siitä, että ehkä hänellä itselläänkin oli ollut rooli välien tulehtumiseen. Tilanne päättyi siihen, että tyttö pyysi Iso-O:lta anteeksi omaa käyttäytymistään, ja vaikkei edelleenkään ole kyse ystävästä, voivat he nyt sentään olla samassa tilassa ja/tai tilanteessa yhdessä. Ko. tyttö kun on sekä Abbyn että Alin kaveri. Ylpeä olen hänen vahvuudestaan.

Iso-O:lla on ollut muutenkin hieman tunnelmat päällä. Koulussa on jakso loppumassa ja yhtäkkisesti hän keksi, että aika paljon on tehtävää. Tehtävää on ollut niin paljon, että se kaikki muodostui hänelle isoksi henkiseksi palloksi, johon hän ei saanut mitään otetta. Hän tuli minut herättämään klo 23 täysin tunnelmanpalossa. Sanoin, että nyt on tarve aikalisälle ja hyvin nukutulle yölle. Yö auttoi ja seuraavana päivänä hän kertoi ymmärtäneensä jonkin perustavaa laatua olevan matemaattisen asian, ja monet muutkin asiat alkoivat loksahdella kohdilleen.

Ja lisää tunnelmaa. Iso-O sai Invisalign muotit, joita pitää käyttää koko ajan. Hän tuli kotiin myrskynmerkkinä ja pahastui jokseenkin kaikesta. Ensimmäinen harmi liittyi siihen, että puheeseen oli tullut pehmeämpi S-kirjain. Sitten hän pahastui kun mainitsin, että hän itse valitsi ko. tyylin hoitaa hampaansa täydellisen suoriksi. Seuraava harmi ilmaantui, kun muotit eivät meinanneet lähteä suusta ruoan ajaksi. Tunteen palossa pöytään saapumisen jälkeen koko salaatti vieri hänen lautaseltaan pöydälle, tuolille ja lattialle. Tilanne hieman rauhoittui, kun verensokeri nousi, mutta seuraavina päivinä riitti valitusta kipeistä hampaista. Hän motivoi itseään sillä, että puolen vuoden (sen verran se ilmeisesti näillä muoteilla kestää) jälkeen hän on edustava seniori ja valmiina jatko-opintoihin. 

Iso-O piti puheen treeneissä 9 muun juniorin kanssa perustellakseen joukkueelle, miksi juuri hänestä pitäisi tulla joukkueen kapteeni ensi vuonna. Hän totesi, ettei voi suoraan sanoa, että kapteenina olo parantaisi hänen college hakemuksiaan, vaan täytyy keksiä jotain muuta. Kehotin häntä pitämään harjoituspuheen minulle edellisenä iltana. Siitä ei meinannut tulla mitään. Hän vain hassutteli ja oli oma ihana itsensä, muttei oikein saanut mitään koherenttia ulos suustaan. Annoin hänelle ohjeen pistää muutamia ajatuksia paperille. Puhe oli mennyt ihan hyvin. Ainakin yksi freshman sanoi äänestävänsä häntä. Iso-O:sta tulisi oikein hyvä kapteeni. Hän on sellainen synnynnäinen johtaja, mutta samalla helposti lähestyttävä ja sosiaalisesti helppo. Peukut pystyyn, että valitsevat hänet. Harmillisesti hänen kautensa loppui lyhyeen polvivaivan johdosta. Hän on osallistunut kisoihin vain kannustajana. Varasin meille viimein ajan Sports Medicine-erikoislääkärin vastaanotolle, jotta saadaan kotipuoskaria parempi arvio tilanteesta.

Pikku-O on alkanut tehdä lihasvoimaharjoitteita päivittäin, mm. lankuttamalla yläkerran aulassa minuuttitolkulla. Ennen huonoja kelejä hän myös pyöräili kouluun melkein päivittäin, sillä hän on osa "bike gang":iä (ryhmä samalta suunnalta tulijoita). Viime torstaina oli taas kisat Brownilla, jälleen samat urheilukentät jakavaa Oak Hillia vastaan.  Pikku-O juoksi oman parhaansa ajalla 14:35 min. Tänä torstaina oli tarkoitus olla kauden päätöskisat, All City Meet Newtonin neljän Middle Schoolin kesken samalla radalla. Juoksijat jaettiin A-pojat, A-tytöt ja Open Race kisoihin siten, että kahteen ensimmäiseen valittiin 25 nopeinta juoksijaa kustakin koulusta. Pikku-O pääsi ryhmään A-pojat. Harmillisesti kisa peruttiin viime minuuteilla toistaiseksi ajatuksella, että se ehkä toteutuu 1-2 viikon sisään. No, hän myös ilmoittautui Middle School osavaltiotason kisoihin Devensiin. Siellä hän juoksee luokkatasokisassa, ei Championship-kisassa, mutta on silti aika mielissään. Ne kisat ovat viikon päästä viikonloppuna.

Kävimme katsomassa Southin Kolme muskettisoturia-esityksen kolmestaan. Kaikilla katsojilla piti olla maskit päällä. Siitä huolimatta tuntui hetken erikoiselta, että kaikilla näyttelijöilläkin oli. Siihen tottui nopeasti. Näyttelijöillä oli kaikilla henkilökohtaiset mikit, joten dialogin kuulemisessa ei ollut hankaluuksia. Silti aika erilainen kokemus. Kaikkien mielestä oli kiva käydä. Pikku-O ilmoitti, että hän aikoo osallistua näytelmäntekoon Brownilla, mikäli sellainen tapahtuu - olin jostain syystä johtuen ajatellut, ettei hän niin tekisi - ja Iso-O tuli nostalgiseksi hänkin. 

Vaikka kaupankäyntini virkistysrahaston kerryttämiseksi onkin käynyt (summa nyt $363), veimme ison määrän mukanamme Newton Swap Shopiin sen tämän kauden toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä. Mukaan sieltä otimme - tai lähinnä Iso-O otti - melkein 300 CD-levyä, jotka ovat/tulevat olemaan osa hänen huoneensa kattoa, useita kymmeniä julisteita, jotka tulevat olemaan hänen kollaasiensa pohjia, lankoja sekä vaatteita, joista purkamalla saa lankoja virkkausprojekteja varten, tauluja, valokuvakehyksiä jne. Takaisinpäin tuli siis normaaliin tapaan paljon enemmän kuin meni pois. Huokaus. 

E:lla oli midterm-testit filosofiassa ("15/14 A+ Excellent work! Keep it up!") ja ekonomiassa ("Economics oli hankalampi mutta ihan hyvällä mielellä sekin" tekstasi hän - ja sai kuulla myöhemmin, että arvosana oli 100%). E:lla oli myös "conflict of interest", kun ilmoitin meidän olevan lähdössä pienelle viikonloppuruskaretkelle New Hamsphireen, johon hänkin olisi ollut tervetullut, kun se sattuu olemaan Halloween. Huonojen kelien johdosta jouduin sittemmin perumaan koko suunnitelman. No, hän oli kuitenkin Iso-O:lle sanonut, että kokee huonoa omatuntoa, jos ei tule kotona käymään viikonloppuisin ja/tai lähde meidän reissullemme mukaan. Vaikka IHAN HIRVEÄSTI toivoisin, että hän tulisi, yritän myös oppia itse, että hänen kuuluukin levitellä omia siipiään, ja kerroin hänelle, että mitään tuollaisia velvotteita ei ole. Haluan, että hän tulee mukaan matkoille ja/tai kotona käymään aina vain silloin, kun hän itse haluaa, mitään pakkoa ei koskaan ole.

No, E tuli sitten sunnuntaina. Siihen oli monta syytä. Yksi hänen tilaamistaan kirjoista oli saapunut ja hän halusi käydä sen hakemassa. Iso-O halusi ottaa kurpitsakuvan kolmikosta Instagram-postausta varten. Ja minäkin tarvitsin apua, kun juoksukelloni ei suostunut viemään update-prosessia läpi ja en itse keksinyt, että aivan helposti sain sen tehtyä yhdistämällä kellon tietokoneeseen sen omalla vaierilla. Samalla söimme yhdessä uunilohta ja -kasviksia perunamuusin kanssa sekä omenakiisseliä jälkiruoaksi. E on ainoa kolmikosta, joka syö omenakiisseliä, joten olin iloinen, että hän tuli sen kanssa auttamaan. Olin nimittäin tehnyt melkein 4 litraa kiisseliä, mikä on yhdelle ihmiselle aika iso määrä. 

Astianpesukoneenkorjaaja tuli keskiviikkoaamuna laittamaan saapuneen osan paikalleen. Osa meni hyvin paikalleen, mutta vuoto jatkui. Hän sanoi tilaavansa uuden osan, joka sitten tullaan taas parin viikon päästä asentamaan. Seuraavana päivänä minulle tuli ilmoitus sekä puhelimeen että sähköpostiin:"All set. Your repair is complete". Soitin kohtuullisen tunteikkaan puhelun. Sain ihan hyvää palvelua, mutta sävy oli sellainen ikäänkuin minä en ymmärtäisi, että korjaus on tehty. Minulla on nyt kuitenkin uusi korjausnumero ja ajanvaraus tehtynä. Mielenkiintoista nähdä, mitä vielä tulee tapahtumaan. En ole yllättynyt, jos uutta osaa ei olekaan tilattu.

Aikamoinen, monipäiväinen myrsky on mennyt New Englannin yli. Paljon on ollut sadetta ja tuulenpuuskia. Lämpötilatkin ovat laskeneet noin 15 asteella. Alkaa olla aikamoinen haaste minulle mennä ulos juoksemaan. Yhyy.