Covid 19 - Vuokraemäntä käymässä ja kaikkea muuta

Taas on pieniä koululaisia kuollut ampumisvälikohtauksen johdosta. Nyt Teksasissa. Samat republikaanit, jotka räyhäävät abortin laittomaksi julistamisen nimeen ("Pro-life") meluavat vapaan, rajoittamattoman aseenkannon puolesta. Hallinto sekä saa että ei saa kontrolloida ihmisiä, asiasta riippuen. Sellaisia epäloogisia perusteluita ei jaksa kuunnella. Siellä sitä taas seisoivat Teksasin kuvernööri Abbot sekä senaattori Ted Cruz tiedotustilaisuudessa hymistelemässä, molemmat fanaattisia vapaan aseenkannon kannattajia 18-vuoden iästä lähtien, mukaanlukien AR-15 automaattikivääri, joka on yleisimmin massa-ampumisissa mukana. Huomioksi, että 18-vuotias ei saa ostaa alkoholia, eikä tupakkaa. Ikä siihen on 21 vuotta.

 

E:n lomailua 

E saapui Maine-reissultaan iloisella mielellä. Hän oli saanut viettää aikaa High School-ystäviensä Talian ja Adelen kanssa. Saylorin ja Alexan kanssa hän pääsi käymään jätskillä, ja BC:n pelissä muutama päivä aiemmin niin ikään Alexan kanssa. Kaikki kaverit ovat hekin takaisin Newtonissa, joten sosiaalisuuteen on mahdollisuutta. 

Olen nimittäin tullut oppineeksi, että yliopisto-opinnoissa täällä ja Euroopassa on monien muidenkin erojen lisäksi sekin suuri poikkeavuus, että koko opintojen ajan tukikohtana lukukausien ulkopuolella on lapsuudenkoti. Ainakin itse aikoinani asuin omassa miniyksiössani kesätkin - täällä asuntolasta todellakin pitää poistua lukukauden loppuun mennessä ja uusi asuntolahuone on tarjolla vasta seuraavan alussa. En tietysti äitinä ole tästä lainkaan pahoillani, mutta itsenäistymisen kannalta sillä on merkitys. Vaan ehtiihän sitä aikuistua myöhemminkin.

Penkkiurheilun määrä on moninkertaistunut E:n saavuttua kesälomalleen. Haavipallo (vai mikä Lacrossen suomenkielinen termi nyt sitten onkaan) BC:n naisten joukkueen hyvän menestyksen johdosta, koripallo Boston Celticsin hyvän menestyksen johdosta, formulakisat joukkuekavereiden innostamana ja Suomen jääkiekkojoukkueen MM-kisat ovat liittyneet perinteisen jalkapallon seuraamiseen. Tunnelma on vaihtunut iloisesta karjahtelusta pahantuuliseen murisemiseen. Liverpoolin häviäminen aiheutti jälkimmäisen. Suomen jääkiekkojoukkueen menestys (KULTA) ensimmäisen.

Puhuimme lasten kanssa, mitä "Bot" tarkoittaa. Opin, että se tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole luonnetta, varsinaisia tunteita, joka on kuin robotti. Kysyin, olenko minä "Bot". E:n mielestä en, sillä olen niin nopeasti "worked up", "emotional", ja toisaalta "funny".  Nauratti. Varsinkin, kun Iso-O oli E:n tavaroiden kanssa E:n asuntolan vieressä odotellessaan piirtänyt hänen jääkaappinsa taakse kuvan robotista ja kirjoittanut alle:"E, Bot". Hmm.

Iso-O:lla menee paljon aikaa sosiaalisissa verkostoissa

Iso-O:n hiihtokaverit tulivat meille illanviettoon vain tunti sen jälkeen, kun olin imuroinut ja jynssännyt lattiat vuokraemäntää varten (vr. Crazy Cleaning). Nostin kädet pystyyn. Mieleeni tuli aika, jolloin myimme taloa 1-, ja 3-vuotiaiden kanssa. Aina, kun olin saanut kaiken näyttöä varten valmiiksi, toinen pienistä länttäsi kätensä johonkin sellaiseen, joka varmuudella näkyi kaikille. No, tämä on meidän kotimme. Päätin, että jos vuokraemännällä on sen kanssa hankaluuksia, hänen ei tarvitse jatkaa sopimusta. 

E piti Iso-O:lle saarnan siitä, että hänellä on "Senior Slump" meneillään juniorivuoden aikana, kun hän taas yhtenä iltana meni Willan luokse muiden hiihtokaverien kanssa 'tekemään läksyjä', jo seuraavana Mayan 'sydänjuhliin' (Maya oli menossa johonkin toimenpiteeseen, ystävät halusivat huomioida), ja vielä kouluviikon päätteeksi katsomaan Netflix-sarjan Stranger Things-kokonaisen tuotantokauden (tosin olivatkin vain jääneet jutustelemaan siten, että hän tuli kotiin vasta klo 1 yöllä).

Abbyn kanssa Iso-O käveli jälleen maratonin, jo kolmatta kertaa, nyt kuitenkin Marathon Mondayn ulkopuolella. Kaksi edellista oli mahdollista kävellä ristiin rastiin Newtonissa tuona päivänä, mutta kun Boston Marathon oli parin vuoden tauon jälkeen palannut paikalleen, oli tyttöjen pakko muuttaa päivää, sillä Commonwealth Avenueta ei tapahtuman aikaan pysty ylittämään. Hienosti oli mennyt; ruokaa ja juomaa oli tällä kerralla ollut optimaalisesti.

Iso-O sai "C. Wayne Altree Award for Excellence in United States History"-palkinnon 27.5. ennen koulunalkua olleessa tilaisuudessa. Olin mukana kuuntelemassa, kun opettaja luki kirjoittamansa liitekirjeen. Se oli koko sivun mittainen, ja sisälsi kauniita sanoja Iso-O:n innokkuudesta ja kyvykkyydestä historiaopinnoissa. Ylpeä äiti-hetki taas.

ACT-testi lähestyy. Se on muuten samanlainen kuin SAT, mutta matematiikan ja englannin lisäksi se sisältää Science-osion. E kertoi hänelle, että se on ihan tosi helppo. Iso-O oli ensimmäisen harjoitustestinsä (29/36 Science-osiosta) jälkeen täysin eri mieltä. Eikä ihme, sillä hän on vakuuttunut, ettei oppinut kemiasta viime vuonna mitään, eikä toisaalta muutenkaan ole yhtään kiinnostunut luonnontieteistä. E kävi hänen kanssaan testin väärinmenneet kohdat läpi ja totesi, että virheet johtuivat siitä, ettei hän lukenut kysymyksiä tarkasti, ei siksi, että aihe olisi vaikea. Hän sanoi:"Are you dumb?" Tämän toteamuksen jälkeen E selitti, ja Iso-O kuunteli. Ihania. Iso-O:lla on kaksi viikkoa aikaa saada homma haltuun. Testi on 11.6. Minua lähinnä mietityttää se, että saatuaan niin hyvät pisteet SAT-testistä, häneltä puuttuu 100% yrittäminen, mutta olen mielelläni väärässä.

Pikku-O:n kilpailukausi lopuillaan

Pikku-O juoksi oman matkansa 400 m Oak Hillia vastaan, nyt vauhdilla 69 s, mihin hän oli pettynyt, vaikka se oli hänen toiseksi parhaansa. 4 x 400 m viestissä hän pyysi saavansa juosta toisen osuuden. Cooper oli poissa positiivisen koronatestin johdosta, ja hänet korvannut Alex juoksi ensimmäisen. Koska vauhti ei mennyt alle 67 s, hän ei päässyt State-tason kisaan, mikä oli hänelle pettymys.

Kävimme Pikku-O:n kanssa keskustelun hänen tunteestaan, että hänet jätetään jatkuvasti huomiotta ruokapöydässä ja muutenkin. Kyse taitaa olla dynamiikan uudelleenopettelusta, nyt kun E on taas mukana vahvuudessamme. Asia on ollut aktiivisena esillä melkein päivittäin, yleensä aina veljesten kommunikointiin liittyen. E:lle taitaa olla yllätys, että pikkuveli on kasvanut, eikä enää ota kaikkea nielemättä vastaan.

 

Sosiaalista aktiivisuutta

Kävin Tufts Neurology Residency-ohjelman valmistumisjuhlassa torstai-iltana työn jälkeen. Se järjestettiin Woburn:issa olevassa Hilton-hotellissa. Kiva oli olla työkavereiden kanssa iltaa istumassa, vaikkakin täytyy sanoa, että tapahtuma sinänsä oli aika tylsä. Taas on yksi vuosiluokka ulos ohjelmasta. Yksi erikoistuja totesi:"Years are short but the hours are long". 

Marthan perheen kotona olimme kaikki 29.5. tosin Iso-O:n hain mukaan vähän jälkijunassa maratonkävelyn johdosta. Istuimme iltaa terassilla lasien ja tuunattujen grillihampurilaisten äärellä pitkän kaavan mukaan. Meitä oli 6 perhettä lapsinemme. Mukavaa aikaa.

Kotihommia

Tilasin Stop and Shopilta niin paljon kylmäkamaa, että jääkaappi olisi tullut aivan pullolleen. Kun kerran E:n jääkaappi seisoi toimettomana nurkassa, otin sen käyttöön. Harmillisesti tämä tapahtui juuri Alicen käynnin aattona, mutta yllättäen häneltä ei tullut siihen liittyviä kysymyksiä, vaikka jatkojohto meneekin lattian poikki.

Ruohonleikkuri oli mennyt rikki viime kesänä, joten käsikäyttöisellä hinkkasimme pihan jonkinlaiseen kuntoon ennen vuokraemännän saapumista. Tiesin, että hän oli hommaamassa uuden, mutten halunnut pihan näyttävän liian hoitamattomalta, kun epämiellyttävä tapaaminen astianpesukoneen vuotamisen johdosta oli odotettavissa ja mitään lisää en tapaamiseen kaivannut. Piha ei näyttänyt liian hyvältä hinkkaamisen jälkeen, mutta sentään sellaiselta, että olimme tehneet jotain.

Vuokraemäntä käymässä

Meillä oli edeltävästi tiedossa, että vuokraemäntä miehineen on Newtonin seudulla maanantaista torstaihin. Heti maanantaina he olivat saapuneet ja viipyneet talon sisällä noin 1.5 tuntia. E oli kotona, mutta olin luvannut heille, että saavat tulla, vaikkei kukaan meistä olisi ovia avaamassa. 1.5 tunnin aikana he olivat monitoroineet kellarin, keittiön ja vessat, ja olivat käytettäneet putkimiehenkin paikalla. E oli saanut olla melko rauhassa ilman sen suurempia kysymyksiä. Tiistai-iltana he tulivat sovitusti minua tapaamaan. Aloitimme uuden, sähkökäyttoisen ruohonleikkurin katsastamisella. Sen jälkeen kävimme kohta kohdalta erilaiset vuokraemäntää huolettaneet asiat hänen tärkeysjärjestyksessään: eturappusten pesemisen tärkeys, pensasaitojen leikkaamisen tärkeys ja vasta sitten putkiston, sähkövetojen ja talon homehtumiseen liittyvat asiat. Vuokra-aikaa hän suostui jatkamaan vain toukokuun loppuun, vaikka olin pyytänyt kesäkuun loppuun koulun kesäkuisen loppumisen ja Iso-O:n Graduationin johdosta; hänellä on iso kiire saada keittiö- ja pesuhuoneremontit tehtyä ja talo vuokrattua edelleen. En lähtenyt asiasta vääntämään. Kaikkinensa käynti meni yllättävän hyvin. Auttoi, kun valmistauduin tapaamiseen erittäin negatiivisin odotuksin.

Tänään on Memorial Day ja vapaapäivä meillä kaikilla. Kiva. Viikolla on kaikenlaista aktiviteettia. Niihin palaan seuraavassa kirjoituksessa.

 

Covid 19 - Lukuvuosi kääntyy lopuilleen

Huomaan aloittavani kaikki postaukset laittamalla otsikon alkuun "Covid 19". Milloin voin lopettaa? Ehkä silloin, kun WHO julistaa pandemian päättyneeksi? Milloin niin uskalletaan tehdä? Tapausmäärät ovat taas kiihtyvästi kasvamassa, ja ensi syys-talvikaudelle povataan jälleen isoa aaltoa. Odottelen sitä, kun rokotteiden kanssa tehdään päätös vuosittaisesta buusterista influenssan tavoin. Minulle sopii. Mielenkiintoista, että pikkulasten hepatiittiepidemiaa tutkitaan tällä hetkellä siltäkin kannalta, josko aiemmin sairastettu korona olisi sen taustalla. Jälleen uusi syy olla tarkkana. Apinarokko, joka sekin on nyt leviämässä, ei sentään liity koronaan mitenkään.

Uutisissa on ollut kaiken tavallisen (korona, Ukrainan sota, inflaatio, lamanuhka, ja ampumiset eri puolilla Yhdysvaltoja) lisäksi Suomen NATO-jäsenyyden hakeminen. CNN:lla on ollut ainakin Sauli Niinistö ja Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs haastateltavina ja tietysti paljon kuvia kombinatiosta Niinistö/Marin/Ruotsin pääministeri. Iso juttu on tietysti sekin, että äidinmaidonkorvike on käytännössä loppunut Yhdysvalloista. Aikamoinen häslinki menossa - armeija on valjastettu kuljettamaan korviketta Saksasta tähän suuntaan ("Operation Fly Formula").

Meidän kuulumisiimme. Aloitan kouluun liittyvillä, jatkan erilaisilla kilpailuilla, kerron E:n muuttopäivästä ja asioidenhoitamisesta. Lopetan juhliin ja Iso-O:n SAT-tuloksiin.

Koulujuttuja

Pikku-O:n Middle School MCAS on nyt kokonaan ohi (English, Math ja Science). High Schoolista tai siis pakollisesta peruskoulutuksesta valmistumiseen vaaditaan High School-aikana tehdyt matematiikka ja englanti (normaalisti Sophomore-vuoden aikana) ja Science (normaalisti Freshman-vuoden aikana). Iso-O:n ikäluokalta meni Science ensimmäisen koronakevään johdosta ohi. Heidän kohdallaan tehdään poikkeus. He jäävät ainoaksi ikäluokaksi, joka voi valmistua ilman tuota testiä. 

Pikku-O unohti puhelimensa koululle. Hän ei huolestunut yhtään. Minä kyllä niin tein. Pyysin häntä laittamaan seuraavana päivänä minulle viestin, jos puhelin löytyy. Sain viestin:"En löydä minun kanuka". Viesti tuli hänen numerostaan. Vastasin, että kiva, kun löytyi. Se oli ollut englanninluokassa. Sitten Iso-O hukkasi pankkikorttinsa. Hänkään ei ollut huolissaan. Kerroin, minkälaisia vaikutuksia pankkikortin tai muiden virallisten dokumenttien häviämisestä voi olla. Hän sitten näki hieman enemmän vaivaa,  ja sieltähän se oman huoneen kaaoksesta löytyi. Sellaisia ovat.

Iso-O sai erityishuomion innokkuudestaan historiaopinnoissaan (History Department Award). Se luovutetaan ensi viikolla. Kansainvälisestä latinatestistä hän sai taas hopeamitalitasoisen huomioinnin. 

E sai jo Freshman-vuoden loppuarvosanansa. Kaikki olivat tällä lukukaudella A. Koska ranska oli syyslukukaudella A-, on hänen kokonais-GPA:nsä (grade point avarage) hieman alle 4.0. Hän sai erityismaininnan molemmista graduate-tason ranskakursseistaan, mikä on vähän hassua, kun se ensimmäinen oli se ainoa ei-täydellinen. Mutta siis, upeasti meni ensimmäinen College-opiskeluvuosi hänellä.

Kilpailuja

Pikku-O:lla oli kilpailu kotikentällä Natickia ja Day Middle Schoolia vastaan. Natick saapui yli tunnin myohässä, mikä sopi minulle, sillä ehdin hyvin - vähän liiankin hyvin - katsomaan. Iso-O:kin oli paikalla omien treeniensä jälkeen ja kannusti Pikku-O:ta monesta kohdasta, ja hän sai oman sen hetken 400 m parhaansa, 1 min 10 s. Lopuksi hän juoksi 4 x 400 m kaverusten viestijoukkueen ensimmäisen osion vauhdilla 1 min 11 s ja oli taas tosi ylpeä suorituksestaan. Niin kiva!  

Seuraavat kisat olivat Northin kentällä Bigelow-koulua vastaan samaan aikaan Iso-O:n kisojen kanssa, enkä siksi päässyt mukaan. E meni, mikä oli iso juttu pikkuveljelle. Hän laittoi ensimmäisen kerran jalkaansa piikkarit, ja juoksi 3 sekuntia nopeamman ajan, 1 min 7 s. Kaverusten 4 x 400 m meni aiempaa 1 min 10 s vauhtia. Hän oli taas oikein mielissään ja toivoo kovasti, että trendi jatkuu, jotta ovi State-tason kisoihin avautuisi.

Iso-O:lla oli koko joukkueen viimeinen yhteinen kilpailu Westford Academy:lla, mikä on melko kaukana, ympyrätie 495:n takana. Halusin mennä, kun kilpailuja ei hänelle ei-niin-hyvin menneen kauden johdosta ollut monta tiedossa sekä ihan siitä syystä, että tykkään kisoja seurata. Olin paikalla noin 45 minuuttia ennen Southin joukkueiden saapumista, ja hieman huolestuin, josko menin väärään paikkaan. Ruuhkaa oli paljon, mutta olin valinnut koulubusseja paremman reitin. Iso-O juoksi mailin vauhdilla 6 min 15 s ja oli aivan tyytyväinen. Valmentaja ei ollut:"Sinun pitää juosta ainakin 7 sekuntia nopeampaa lauantaina [Andover Invitational] tai ei kannata tulla". Hmm. Hassu asenne. Toki ymmärrettävämpää, jos huomioi kommentin taustalle sen, että ko. kisoissa mailin pääsee juoksemaan ainoastaan ne, joiden aika on alle 6 min 10 s. 

No, menimme. Ajoimme Andover High Schoolille, jossa kisat olivat jo kovassa vauhdissa paikalle saavuttuamme. Valmentaja oli päätynyt laittamaaan Iso-O:n kisaan ajalla 5 min 50 s. Hän juoksi 6 min 5 s, mutta kaikki, myos valmentaja, olivat tyytyväisiä. Keli oli upea ja kisan myöhästyneen alun johdosta ehdin hänen juoksunsa lisäksi nähdä muutkin itselleni tärkeät matkat 800 m ja 400 m, joten $8 sisäänpääsymaksu ei niin paljon harmittanut.

Koska kausi meni kuin meni, ei häntä valitty edustusjoukkueen korkeamman tason kisoihin. Hän edusti sen sijaan Junior Varsity-tasolla Concord Carlislessa 20.5. juosten siellä mailin tullen hienosti toiseksi ajalla tasan 6 min. Hän oli oikein iloinen tähän hänen kautensa päättäneeseen kisaan. Se on tärkeää. Varsinkin, kun kauden aikana käytiin läpi kaikenlaisia keskusteluja monen kaverin jätettyä kauden kesken juniorivuoden kiireiden johdosta. Kiva, että sai lopetettua hyvissä väleissä valmentajan kanssa. Valmentaja Steve on sama myös maastojuoksukaudella syksyllä, jolloin Iso-O itse on kapteeni.

Kävin Pikku-O:n kanssa juoksemassa meidän molempien ensimmäisen 5k-kisan, Newton Southin ensimmäisessä "Lions 5k"-kisassa. Hän oli alunperin ajatellut juoksevansa sen kanssani, mikä oli minusta aika herttaista, mutta kun paikalle saapui kaveri Cooper, totesin hänelle, että lienee parempi heidän juosta kahdestaan ja antaa äidin taapertaa omaa vauhtiaan. Niin teimme. Pojat tulivat yhtä aikaa maaliin ajalla 24:04 min (73/336 overall, 66/176 men, 7/13 boys 14 and below), ja minä 27:36 min (132/336 overall, 28/160 women, 9/37 women 40-49). Olen ylpeä. Tavoitteeni oli alle 30 min. Tiedän, että kuulostaa naurettavan hitaalta, mutta tämä on nyt minun vauhtini ja muut saavat juosta omaansa.

E:n muuttopaivä

E:n piti muuttaa pois Freshman-vuoden asuntolastaan (Duchesne West) 17.5. klo 17 mennessä. Kaksi hänen joukkuekaveriaan oli kysynyt, josko he voisivat jättää omat kamansa meille kesäksi ja E oli luvannut. Hän oli päivän aikana ensin itsekseen, sitten Iso-O:n avustuksella raahannut sekä omat että kahden jo edellisenä päivänä poismuuttaneen kaverinsa kamat pohjakerroksen huoneestaan asuntolan parkkipaikan reunalle, jossa heidät tapasin töistä tullessani klo 17.15. Teimme kaksi matkaa kotiin takapenkit kaadettuina, autonperä katosta lattiaan täynnä kamaa. Kamat ensin purimme takapihallemme ja sieltä joko kellariin (kavereiden kamat) tai aivan yläkertaan (E:n muut kamat, keittiöön jäi E:n jääkaappi). Kun E:n ateriakortille oli vielä jäänyt $98 käyttämätöntä ja siten menetettävää rahaa, ehdotin, että menemme sen yhdessä päivän päätteeksi käyttämään. Aivan viime minuuteilla menimme BC:n ravintolaan, jossa $91 hinnalla saimme meille illallisen. Ei todellakaan mikään gourmet-illallinen, mutta aivan hauska kokemus paitsi Iso-O:lle, joka meinasi aivan hermostua, kun vegeburgerin leipäosa pitikin hakea eri paikasta kuin kaikki muu. Nauratti jälkikäteen.

 

Asioidenhoitamista

Pari päivää E:n muuton jälkeen minulla oli etäpäivä. Iltapäivästä oli helppo käydä hoitamassa hänen muita asioitaan kuten esim. lähettämässä $125 hinnalla kaverin tavarapaketti UPS:lla Seattleen. Hän sai äidin vieressäistuen viisumihakemustaan pitkälle. Enää pitää viimeistellä ja kasata paperit, jotta heti Suomeen saapuessaan saa ne pikaisesti postitse Yhdysvaltain lähetystöön, jotta ne tulevat sieltä tarpeeksi nopeasti takaisin. Haastatteluun hänen ei (todennäköisesti) tarvitse mennä. Se kuitenkin varmistuu vasta, kun viisumipaperit oikeasti ovat lähetystöön saapuneet. Kun valmistelin hänen kuvaansa hakemukseen sopivaksi, tulin samalla tehneeksi meidänkin vastaavat valmiiksi, sillä meillä on sama prosessi edessämme, kun meidän paperimme saapuvat. Prosessi on aina tuskaisen hidas, mutta tiedän, että paperimme ovat käsittelyssä, joten pieni notkahdus eteenpäin on tapahtunut.

Irtisanoin Oulussa vuosien ajan tavaroitamme säilyttäneen varaston. Se pitää tyhjentää elokuun loppuun mennessä. Huh. Paljon siella on kamaa, joka sopiikin mennä eteenpäin, mutta niin paljon nostalgiaa, että odotan olevani aikamoisessa tunnemyrskyssä, kun sinne paikalle saavun.

Laitoin lämmöt pois talosta tänä vuonna 10. toukokuuta, mikä on suunnilleen samaan aikaan viime vuosiin verrattuna. Pitkään on ollut kylmää ja koleaa. Alkuun tuntui vähän rapsakalta, sillä yöt olivat vielä pääosin alle +10*C, mutta iso osa päivistä alkoi olla siedettävissä lukemissa, jopa aivan lämpimissäkin. Itse asiassa, tämän viikonlopun aikana on helle, yli +32*C, mutta vain parin päivän ajan.

Juhlia

Äitienpäiväaamuna Iso-O tuli halaamaan ja onnittelemaan. Pikku-O tuli vasta myöhemmin, mutta sitäkin sydämellisemmin toteamaan:"Kiitos, kun olet parempi äiti kuin moni muu!" Ei siis paras, mutta ihan käypäinen kuitenkin, tulkitsen, varsinkin, kun hän tuli muutama päivä sitten uudelleen spontaanisti kertomaan, kuinka tyytyväinen hän on meidän väleihimme. Teinipojan suusta iso positiivisuus. Päivällisen Iso-O oli varannut meille House of Tandoor-ravintolaan ja oli 'pakottanut' tuolloin vielä BC-kampuksella asuneen E:nkin mukaan. E tuli ihan mielellään, mikä oli kiva tietysti. Ruoka oli ravintolassa hyvää, mutta palvelu todella hidasta, en tieda miksi. Emme varmaan mene uudelleen. 

Iso-O:n SEMI (Junior Prom) oli 14. toukokuuta. Martha tuli meille useita tunteja aiemmin ja tytöt valmistautuivat yhdessä. Sitäkin ennen olimme valmistautuneet meillä järjestettyihin jatkojuhliin (niihin, jotka minua edeltävästi huolettivat). Marthan isä tuli ottamaan tytöistä kuvia. Sitten minä vein heidät Benin kotiin, jossa kymmeniä muita oli tekemässä samaa hommaa. Sieltä tytöt pääsivät naapurinpojan kyydillä itse juhliin Sheraton-hotelliin Needhamiin. Juhlista he saapuivat useiden autokyytien vahvuudella meille ja vaihtelevalla kombinaatiolla viihtyivat aina sunnuntaiaamun klo 11 saakka. Poliiseja eikä ambulanssia kutsunut kukaan, eikä minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ilmaantunut. Juhlat eivat myöskään ryöstäytyneet käsistä (toisin kuin erään toisen juniorin jatkoilla, kuulin) - huoli, mikä minua alkoi lisääntyvästi päivän lähestyessä vaivata. Ihania nuoria ovat!

Ortodoksijuutalaiskaveri-Abby kutsui Iso-O:n jo toistamiseen heidän perheensä sapattiaterialle. Perhe noudattaa sapattia tiukasti; Abby ei koskaan osallistu mihinkään aktiviteettiin, urheilu- tai kouluaktiviteetit mukaan luettuina perjantai-illasta lauantai-iltaan, eikä häntä saa puhelimitse tuolloin kiinni. Siksi on iso juttu, että vääräuskoinen Iso-O oli jo toistamiseen kutsuttu. Abbyn äiti oli jopa valmistautunut hänen saapumiseensa valmistamalla erikseen vegaaniversiot heidän illalliselleen. 

E:n syntymäpäivä oli pikkusisarusten koulupäivänä, joten annoin lomalaisen nukkua ilman aamuherätystä moniääniseen lauluun. Lauloimme edellisenä iltana. Koulupäivän jälkeen menimme syömään O'Hara's:iin pitkän kaavan mukaan aina alkupaloista jälkiruokaan saakka. Tarjoilija kommentoi laskua tuodessaan, että olimmepa nälkäisiä. 

E lähti Adelen ja Talian sekä Talian muutaman kaverin kanssa heidän mökilleen Mainiin lauantaiaamuna klo 4. Odotan kotiin takaisin maanantaiaamuun mennessä.

Iso-O on pörrännyt hiihtojoukkuekavereidensa kanssa ympäriinsä. Mm. tämän helleviikonlopun aikana perjantain illanvieton jälkeen lauantaina Crystal Laken rannalle ja uimaan sekä Silvien luo hengailemaan ja sunnuntaina kadun toiselle puolelle naapurinpoikien kanssa jutustelemaan.

Tietynlainen juhla on ainakin Pikku-O:lle lisäksi se, että Cody-koira tuli meille viikonlopuksi. Se saapui heidän perheen kuopuksen ja isäntänsä (se kuuluista mies Bidenin hallinnosta) kanssa meille launtaiaamuna. Minäkin siis kommunikoin viimein suoraan hänen kanssaan. Cody melkein pomppi paikallaan innosta, eikä jäänyt nyt yhtään itkemään isäntäväkensä perään. Sen sijaan Pikku-O:n perään se vinkui heti, kun tämä hävisi näkyvistä, ja on seurannut häntä kuin hai laivaa. Yön kaverukset nukkuivat yhdessä olohuoneen sohvalla. 

Postauksen isoin uutinen

SAT-tulokset saapuivat 20.5. Iso-O aukaisi tulokset ilmoittaneen nettisivun, kun lähdimme ajamaan kotiin hänen viimeisimmistä kisoistaan Concord Carlislesta perjantai-iltana. 1550/1600! Auto täyttyi ensin kiljumisesta ja 1550-luvun toistamisesta, sitten itkemisestä, sitten hyperventilaatiosta, epäuskosta ("Maybe these are not my results") ja lopuksi puhtaasta ilosta. Hän meinasi soittaa isoveljelleen heti, mutta sanoin, että parempi odottaa edes hengityksen tasaantumista, ja hän päätyi lähettämään viestin. E:lta tuli kiva viesti, jossa hän ensin onnitteli, ja sitten Iso-O:n "maybe not my results"-kommentn jälkeen totesi:"Take them and run!". Aikamoinen matami! Ajoitus meni täydellisesti kohdalleen. Lähtötasohan oli vain noin kuukausi sitten 1390, siitä muutaman testikokeen jälkeen jumitus tasolle 1470, kunnes yksi 1520 tulos noin viikko ennen testiä antoi pientä toivoa. Hienoa Iso-O! Hän on nyt täysillä mukana ihan minkä yliopiston hakuprosessissa vain, niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Kohtuullisen ylpeä on tämä äiti. Mutta en malta olla toteamatta, että helpommalla olisi voinut päästä, jos olisi hieman organisoidummin ja ajoissa valmistautumisen aloittanut. 

Vuokraemäntäni saapuu huomenna ja viipyy Newtonin seudulla aina torstaihin saakka. Odotukseni viikosta ovat siis negatiiviset. Vaan elämää sekin. Palaamme.

Covid 19 - Testien aikaan

Niinkuin autolomamatkaa edeltävässä postauksessa totesin, influenssaa on liikkeellä aivan kummalliseen aikaan. Todennäköisesti juuri se sairastutti ensin E:n, sitten Pikku-O:n, ja Iso-O:n, joka joutui vielä pitämään kaksi sairaspäivää loman jälkeen. Minäkin sain osani vappuviikonloppuna ja arvostin teinien sitkeyttä olla mukana matkamme aktiviteeteissa olossa, jonka tämä kurja tauti aiheutti.  Nyt olemme kaikki toipuneet. Koronakin nostelee päätään, mutta tämä ei ollut sitä; koululaiset ja E:kin kotona ollessaan testasivat itsensä viikon välein negatiivisin tuloksin. Tämän ja koronan lisäksi Yhdysvalloissa on todettu pikkulapsia vaivaava hepatiitti, johon on sairastunut yli 100 lasta, kaikki sairaalahoitoa vaativaan tautiin, 7 on joutunut maksansiirtoon ja 3 on kuollut. Huh! Aiheuttajasta ei toistaiseksi ole tietoa, mutta adenovirus on todettu yli 50% sairastuneista.

Loman ja sairauspäivien jälkeen kouluun palattuaan Iso-O:lla oli totaalinen breakdown, kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Ensin hänen luultiin lopettaneen yleisurheilun ja sitten SAT:n jatkuvasti alle 1500 olevat pisteet tarkoittivat hänelle, ettei hän pääse mihinkään. Hän soitti minulle vuolaasti itkien koulun käytävältä. Sovimme, että hän ottaa syvän henkäyksen, ilmoittaa jatkavansa yleisurheilukauden loppuun sekä tekee parhaansa SAT-testissä viikko myöhemmin, mutta ilmoitamme hänet uuteen yritykseen syksyn aluksi hieman toisenlaisella valmistautumisella. Hän hieman rauhoittui ja valmistautui sitten melko hyvin. Tosin hän koko ajan ajautui valmistautumaan AP-US History-testiin, joka oli hänelle helpompi ja mieluisampi, ja vei aikaa SAT-testiin valmistautumiselta antaen hänelle tunteen, että hän tekee paljon (*pyörittää silmiään). Hän mm. oli ystäviensä luona valmistautumassa juuri siihen testiin - ja meni 'auttamaan' hiihtojoukkueen poikia löytämään itselleen puvut Semi-juhlaan. Hoh hoijaa. Sellaista valmistautumista. Harjoitustestien tulokset liikkuivat välillä 1400-1470/1600. Kunnes yhtenä aamuna löysin rappusten yläpäästä lattialta paperilappusen, jossa luki 1520/1600. Se oli jätetty siihen minun nähtäväkseni <3. E:kin oli saanut siitä kuulla.

Itse testit ovat nyt ohi. Vein hänet perjantaina klo 7.30 AP-USH testiin ja sain vielä viime metrien kertauksen Reaganin, ensimmäisen Bushin ja Clintonin ajoista. SAT oli heti seuraavana aamuna, lauantaina, samaan aikaan. Tulokset saapuvat viikkojen kuluttua. Tunnelma oli helpottunut. ACT on kesäkuun alussa, mutta nyt on pieni tauko odotettavissa valmistautumiseen, luulen. 

Iso-O:lla oli tauon jälkeen kisat, joissa hän juoksi 800 m. Kisat olivat Westonin hienolla radalla. Hänen aikansa oli aivan hyvä 2 min 41 s, vaikkei se oma paras ollutkaan. Pääsin katsomaan juoksun, vaikka päivystäjänä olinkin; Weston on sopivasti työmatkani varrella. Välillä piti olla puhelimessa erikoistuvien kanssa, mutta Telestroke-tietokonetta ei tarvinnut avata, ja Iso-O:n juoksun sain nähdä ilman häiriöitä. Hän hyppäsi kyytiini ja lähti kotiin jo tuossa vaiheessa, vaikkei se sääntöjen mukaista olekaan. Näyttää tämä yleisurheilukausi menevän hänellä vähän ohi. Hän on itse asiassa alkanut suunnitella sellaista, ettei enää seniorina aio kautta edes tehdä, vaan osallistua muutaman kaverin kanssa maratonille. Saapi nähdä. Kapteeniksi hänellä ei ole tällä aktiivisuusasteella mitään asiaa. Joukkueella sen sijaan on mennyt erittäin hyvin. Heidän Sprint Medley (200m/200m/400m/800m)-viestijoukkueensa valikoitui Yhdysvaltain tason kisoihin ja saattaa siellä jopa pärjätä.

Pikku-O:n ensimmäinen yleisurheilukilpailu oli 28. huhtikuuta. Hän valmistautui siihen katsomalla Youtube-videioita oikeanlaisesta taktiikasta juosta 400 m. Keli oli ihan hirveän kylmä; menin katsomaan sitä kerrospukeutuneena. Hän juoksi ensin 400 m vauhdilla 73 s ja sitten ensimmäisen osuuden 4 x 400 m juoksusta vauhdilla 70 s ja oli pulleana ylpeydestä. Hänen juoksujoukkueeseensa kuuluivat kaksospojat Cody ja Cooper sekä kaikkien heidän kaverinsa Nathan. Hauskaa. Kiva ele valmentajalta, että olivat saaneet muodostaa joukkueen ihan itse. Pojat ovat kaikki suunnittelemassa liittymistä Southin maastojuoksujoukkueeseen ensi syksynä, vaikka varsinkin kaksospojat voisivat valita jalkapallon (soccer). Valmentajalta tuli kiva viesti:"I have to tell you that [Pikku-O] is such a pleasure to have on track.  His sense of humor always makes me smile and he is hardworking and always helpful". 

Pikku-O on mennyt pyörällä kouluun kaikkina muina paitsi saksofonipäivinä. Niinä päivinä hän on kävellyt kotiin, kun on ollut treenipäivä ja koulubussi on jo mennyt. Aikamoinen lisätreeni kantaa painavaa laukkua ja painavaa saksofonia 1.7 mailia. Han teki sen uudelleen jo torstaina, vaikka tarjosin tuolloin mahdollisuutta kävellä Brownilta Southille, josta kyyti olisi ollut tarjolla Iso-O:n kanssa samaan aikaan. Ehdotin myös soittimen jättämistä koululle, mutta hän sitkeästi sen raahasi. Tämä saattaa liittyä hänen yhtäkkiseen lihaskuntoharjoitusinnostukseensa.

E kuuluu edelleen sairausvakuutuksiini, ja varasin hänelle hammasläääkärin. Se sattui huonosti urheilujoukkueen juhlatilaisuuksien kanssa päällekkäin, mutta sovimme minun hakevan hänet yksistä ja vievän hammaslääkärin kautta seuraaviin. Niin teimme. Samalla minulla oli hetki aikaa jutustella esikoisen kanssa kaikenlaisesta. Mm. siitä, että armeija oli myöntänyt hänelle lykkäyksen ja että molempien veljesten hampaissa on reikiä, joiden paikkaaminen maksaa yli $1000 per henkilö. Senkin rosvot! Siskon hampaat ovat paljon paremmassa kunnossa päivittäisen hammaslangankäytön ja muutenkin paremman asenteen johdosta.

Helsingin lääkiksen kurssikaverini O oli Yalessa viikon mittaisella koulutusmatkalla ja näki vaivan tullakseen meitä moikkaamaan. Tiistai-iltana klo 20 hän saapui ja keskiviikkona klo 5.30 hän lähti. Ehti siinä useamman ajatuksen vaihtaa. Kiva, kun tuli.

Vähemmän positiivinen vierailu on tiedossa niinikään lähiajoille. Vuokraemäntäni ilmoitti saapuvansa toukokuun puolivälissä. Laitoin kalenteriini merkinnän:"Crazy Cleaning" edelliselle päivälle. Hänen matkansa siirtyi kuitenkin viikolla koronavirustartuntojen johdosta, mutta tulossa hän on. Huoh. Osaan jo odottaa epämiellyttävää kohtaamista.

Töissä olen päässyt todistamaan "supply chain" ongelmia. CT-varjoaineesta on pulaa Kiinan koronatapausten johdosta; varjoainetehtaan työntekijoistä on pulaa. Tämä on johtanut siihen, että jokainen CT-angiogram (CTA) ja CT-perfusion (CTP)-kuvantaminen täytyy perustella entistä tarkemmin.

Uutisissa on Ukrainan lisäksi aborttilain mahdollista kumoamista 50 vuoden jälkeen. Mikäli niin käy, iso osa etelän ja keskilännen osavaltioista kohtelee aborttia rikollisena toimintana kaikissa tapauksissa ja usein koskien siihen osallistuvia terveydenhoidon henkilökunnan jäseniä. Dokumentti vuoti korkeimman oikeuden käsittelystä ennenaikaisesti ja aiheutti sellaisen liikehdinnän, että oikeustalon ympärille jouduttiin laittamaan samat esteet kuin kongressitalon ympärillä oli 6.1.2021 hyökkäyksen jälkeen. Amerikka!

 

Covid 19 - Washington DC ja Atlanta Road Trip

E:n pääseminen mukaan Georgia Techin järjestämään kilpailutapahtumaan varmistui vasta juuri ennen pääsiäislomaa. Toisin sanoen, hän oli saapunut jo meille, kun minun piti ruveta meidän matkaamme suunnittelemaan. Halusimme pitää asian salaisuutena, mikä oli aika hankalaa. Jokainen meistä kolmesta meinasi vuorollaan sanoa jotain matkaan liittyvää. Järjestelyt onnistuivat, sillä E:n kiire takaisin kampukselle jätti maanantain vapaaksi pakkaukselle.

Tiistaiaamuna pääsimme liikkeelle jo klo 7.30. Olin jakanut matkan siedettäviin pätkiin siten, että taukojen aikaankin oli jotain mielekästä. Ensimmäinen pysähdys oli Princetonin kaupungissa New Jerseyssä, kun siellä on nimensä mukainen yliopisto. Kävimme ensin syömässä A2B Indian Veg Restaurant-ravintolassa lounaan. Iso-O hieman meinasi stressaantua, kun tarjoilija tuli liian nopeasti ja sähköinen menu oli niin pitkä, mutta saimme kaikki oikein hyvät annokset. Lounaan jälkeen menimme Princeton-kierrokselle. Emme päässeet viralliselle mukaan, kun paikat olivat täynnä, mutta kiersimme itseksemme. Kivannnäköinen paikka.

Princetonista oli samanmittainen matka ensimmäiseen yöpymiskohteeseemme, Washington DC:hin. Olin varannut meille kivan AirB@B asunnon, jossa olisi voinut olla pidempäänkin. Viivyimme kaksi yötä. Autonkin sai ilmaiseksi parkkeerata, mikä on iso juttu suurkaupungissa ollessa. Iso-O kävi iltalenkillä melkein suoraan autosta nousemisen jälkeen ja puolivahingossa juoksi 8 mailin matkan, sillä hän oli niin innoissaan National Mall:in kaikenlaisista tarjoamisista. Minä ja Pikku-O asettauduimme ja valmistelimme illallisen.

Keskiviikko oli meidän DC-päivämme. Aamupalan jälkeen menimme kävellen Supreme Court-rakennuksen portaille (ei ollut aitoja vielä, aborttijupakka tuli vasta matkamme jälkeen), sitten kongressitalon ympäri National Archives-museoon, jossa on kaikenlaista muutakin, mutta erityisesti Yhdysvaltain alkuhistorian dokumentit: Declaration of Independence, Constitution, ja Bill of Rights. National Archives-museolta kävelimme White House:n viertä sen taakse katsomaan Black Lives Matter-aukiota. Hienosti katuun maalattu, kuvaa ei saanut, linkin kautta näkee hyvin. Koska aikaa oli kulunut, oli lounaan vuoro. Bubbie's Plant Burgers-ravintolasta otimme burgerit oheistuotteineen ja menimme niiden kanssa Reflecting Pool:in rannalle. Se oli taas kunnostettavana samoin kuin edellisellä kerralla 11 vuotta aiemmin, mika oli iso harmi. Lincoln Memorial:ista tuli mieleen Neuvostoliitto, eikä siitä sen enempää. Vietnam-muistomerkki oli vaikuttavampi. Kävelimme sillan yli Arlington puolelle ja siellä sotilashautausmaalle, jonka korkeimmalta kohdalta näkyi Pentagon. Alkoi vasyttää aika paljon. Istuskelin konfederaatiokenraali Leen rappusilla, kun Iso-O ja Pikku-O kävivät taloa katsomassa sisältä. Levähdystaukoni jälkeen kävelimme hitaasti sillan yli takaisin National Mall:ille ja sen toista reunaa pitkin pysähtyen muutamassa kohdassa, mm. Korean sodan muistomerkilla ja toisen maailmansodan muistomerkilla. Viimeksi mainitussa olivat hauskasti Massachusetts ja matkamme päämäärä Georgia vierekkäin. Kuva piti ottaa. Olin saanut meille vierailuliput kongressin kirjastoon, mutta emme ehtineet pitkän kävelyn johdosta. Kävelimme suoraan majapaikallemme, jossa iltaruoka ja uni maistuivat. Kävelyä tuli yhteensä 16 mailia (26 km). Ei ihme, että jalat olivat väsyneet. Pikku-O alkoi olla parantunut taudistaan, Iso-O sairastui yön aikana.

Pääsimme taas lähtemään aamutuimaan klo 7:30, mutta jonkin verran meni aikaa ennenkuin pääsimme kongressitalon viertä pitkin National Mall:in alta isolle tielle ja sillan kautta Arlingtonin puolelle. Iso-O otti ibuprofeeniannoksen ja levähti auton takapenkillä. 

Taukopaikaksi olin nyt valinnut North Carolinan Duke-yliopiston. Koska Iso-O oli puolikuntoinen, enkä saanut autolle laillista paikkaa, päädyimme syömään lounaan auton vierellä (valmiiksi tehtyä pastaa ja omenaa salaatiksi) ja vain ajelemaan kampuksella. Kivannäköinen oli sekin. 

Koska aikaa Duke:lla meni aiottua vähemman, saavuimme Atlantaan hyvään aikaan. Luulin nimittäin, että menee aika myöhäiseksi, ajoaikaa Dukelta Atlantaan on 6 tuntia. Meitä oli AirB@B-majapaikan omistaja tapaamassa korkean asuintalon takana, ohjasi meidät parkkihalliin ja antoi avainkortin sanoen, ettei kannata hirveästi pitää meteliä, että olemme AirB@B-asiakkaita. Ei tainnut olla sallittua siinä talossa. No, asunto oli oikein kiva ja sieltä oli hieno näkymä Atlantaan. Pikku-O olisi kovasti halunnut lähteä ravintolaan tuossa vaiheessa, mutta olin itse väsynyt ajamisesta ja Iso-O kipeänä, joten iltaruoka syötiin taas asunnolla.

Aamulla Iso-O huomasi SnapChat:istä, että E on tosi lähellä. Luulimme, että piste oli ravintolassa, mutta se olikin Georgia Tech:in hotellissa, ravintolan yläpuolella. Vaikka Iso-O oli kipeänä, hän virkistyi tästä tiedosta ja halusi lähteä mukaan. Kävelimme kohti pistettä. E:a emme vielä tavanneet. Kävelimme kampusalueen kautta Atlantan keskustaan ja näimme siellä olympiapuiston sekä -renkaat, CNN-pääkonttorin, Coca Cola-museon ja maailmanpyörän. Iso-O alkoi kokea olonsa huonoksi ja päätyi lähtemään takaisin asunnolle. Kävellessään hän oli huomannut E:n olevan yleisurheiluradalla ja teki melkoisen kierroksen yritettyään hänet saavuttaa. Ei ollut enää, piste oli siirtynyt takaisin hotellille. Hän meni sinnekin, näki yhden kongressihuoneen ovessa lapun BC Track, muttei mennyt sisälle. Edelleenkään E:lla ei siis ollut meistä tietoa. Iso-O:n seikkailun aikana me menimme Pikku-O:n kanssa syömään Max's Coal Oven Pizzeria-ravintolaan, sitten Coca Cola-museoon ja lopuksi SkyView-maailmanpyörään. Tuossa vaiheessa Pikku-O:kin alkoi väsahtää ja kävelimme hitaasti Emory yliopiston rakennusten sekä Fox-elokuvateatterin ohi asunnolle mekin. Hetken levähdimme elokuvaa katsoen ennen illan kilpailuja.

Kävelymatka yleisurheilukentälle meni E:n hotellin viereltä. 10 metrin päähän meistä tuli nopealiikkeinen nuorimies. Iso-O huudahti:"E!", ja juoksi hänen takaansa halaamaan. E näytti pöllämystyneeltä. Hän ensin vain toisti, kuinka hölmöjä olemme, otti sitten kuvan lähettäen sen joukkuekavereilleen ja palasi sitten hieman harmistuneeseen olotilaan. Olin arvannut etukäteen, että näin voi käydä. Kävelimme yhdessä kentälle ja iloisesti hän jutusteli, mutta siellä annoimme hänelle hieman aikaa tottua ajatukseen, että kukkahattuäiti ja pikkusisarukset todellakin saapuivat paikalle, ja menimme eri paikkaan katsomaan. Hänellä itsellään ei ollut kilpailuja illasta, sillä vuorossa olivat 1500 m sekä 3000 m juoksut. Lähdimme pois ennen 3000 m juoksua, vaikka kaksi BC:n juoksijaa olisi siinä ollut, sillä kello oli tuolloin jo yli 21. E:n puolipitkänmatkan juoksijakaverit olivat hekin lähdössä hotellille illalliselle samaan aikaan, joten muutamia sanoja vaihdoimme E:n lisäksi myös mm. pastapojan kanssa, mikä oli erityisesti Iso-O:lle iso juttu.

Meidän piti luovuttaa asunto aamusta klo 10, mikä oli aavistuksen epäsopivaa, kun kisat alkoivat vasta klo 12, ja E:n oma juoksu vasta klo 14.30. Käytimme ajan auton tankkaamiseen, parkkipaikan löytämiseen sekä eväiden hankkimiseen. Menimme sitten katsomaan kisoja. Oli tosi lämmin, yli +30*C, mikä oli itselleni oikein mukavaa, mutta juoksijoille, varsinkin paljon viileämmästä Massachusettsista tulleille, aikamoinen rasite. E:n aika 1 min 56 s jai 3 sadasosasekunnin päähän hänen omasta parhaastaan, mutta hän ei voinut hyvin. Hän jopa oksensi kaksi kertaa juoksun jälkeen. Kaikki tämä huomioon ottaen hän oli aivan tyytyväinen. Ja tuossa vaiheessa iloinen, että olimme katsomassa. 

Joukkueen lento lähti vasta sunnuntaiaamuna klo 5. E käytti tämän hyödykseen ja meni Southilta tutun Atlannassa opiskelevan kaverinsa kanssa Frat Party-juhliin. Sellainen College-poika. Lento ei sujunut aivan jouhevasti ja olivat takaisin Bostonissa vasta iltapäivästä.

Me sen sijaan lähdimme heti E:n kisan jälkeen matkaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa illaksi North Carolinan Raleighin lähellä olevan, Jyväskylästä kotoisin olevan S:n kotiin ja olla siellä yötä. Kun Iso-O oli edelleen flunssainen, koin paremmaksi perua tämän suunnitelman ja ajaa niin pitkälle kuin jaksan pitäen taukoja, jopa nukkumistaukoja välillä. No, taukoja tuli pidettyä, mutta kaasupoljin oli aina 4-5 tuntia putkeen (no lopussa 2-3 tuntia) pohjassa, ja lähdettyämme Atlantasta klo 15.45, saavuimme kotiin seuraavana aamuna klo 9.15, 17.5 tunnin ja 1100 mailin (1770 km) ajamisen jälkeen. Kokonaismailimäärä autolomallamme oli 2170 mailia (melkein 3500 km). Kotimatkan aikana Iso-O ja Pikku-O vaihtoivat vahtivuoroa etupenkillä sopien keskenään - minä en ehdottanut - että etupenkkimatkustajan velvollisuus on pitää äiti hereillä. Iso-O:n vuorolla mm. kuuntelin koko Yhdysvaltain historian 5 tunnin monologina.

Kun viimein saavuimme kotiin - ja täytyy tunnustaa, että viimeiset pari tuntia olivat aikamoista tuskaa -, kävin suihkussa ja nukuin 4 tunnin aamupäiväunet. Sitten olin muutaman tunnin hereillä vain mennäkseni uudelleen nukkumaan alkuillasta. Maanantaiaamuna olikin sitten jo aivan ok menna töihin. En silti ehkä kuitenkaan suosittele tuollaista rutistusta ainakaan yhdellä kuskilla. Mutta kiva, kun menimme. Pieni kevätlomamatka.

Covid 19 - Pääsiäistä ja loman alkua

Laitan kolme postausta peräjälkeen, kun aikaa on mennyt aika paljon ja erilaisia asioita on tapahtunt. Tämä ensimmäinen näistä kolmesta koskettaa aikaa Seattle-konferenssimatkani jälkeen ennen pääsiäistä sekä sen aikaan, mutta ennen pientä autolomamatkaamme.

E soitti eräänä iltana ja kertoi, että "se tapahtui uudelleen". Mielessäni oli monenlaisia toinen toistaan pahempia skenaarioita ennenkuin hän ehti jatkaa, että rippiristikoru oli pudonnut ja kadonnut. Sekin oli tietysti kurjaa, mutta skenaarioihini verrattuna kuitenkin aika paljon vähäisempää.  Ja, koru sitten kuitenkin löytyi myöhemmin bilepaikasta kyselemällä. 

Katolinen yliopisto pitää meillekin tutun pääsiäisloman, ja hain E:n meille ko. lomaansa viettämään. Tänä vuonna pikkusisaruksillakin oli maanantai vapaa, kun kevätloma sattui tuolle viikolle. E saapui yskivänä, oli ollut viikon verran kipeänä. Määräsin juoksukieltoon, mikä olisi tietysti pitänyt tapahtua jo päiviä aiemmin. Iso-O teki hänelle koronatestin, joka osoittautui negatiiviseksi, mutta mikä tahansa tuo virus olikin (veikkaan joko influenssaa, joka on kiertämässä täälläpäin ihan kummalliseen aikaan tai jotain ihan tavallista nuhaflunssaa), se levisi lopulta meihin kaikkiin. Iso-O antoi E:n kuulla kunniansa.

Iso-O lähti Abbyn kyydillä possuja katsomaan Connecticutiin jonkun Abbyn perhetuttavan sikafarmille. Oli ollut mukavaa ja kuvia tuli possuista tietysti otettua. Kotiin saavuttuaan, hän kantoi kenkänsä kellariin, kun haisivat niin pahalle, mutta sinne ne sitten jäivät.

Semi-iltajuhlatapahtuma lähestyy ja niinkuin aiemmin kirjoitin, hieman jo ehdin mekon hankkimisesta stressaantua. En onneksi ehtinyt liikaa, sillä hän löysi itselleen mekon ja korkokengat kavereidensa kanssa, eikä minun tarvinnut tehdä mitään. Täydellistä! Mekko on nätti, mutta aika lyhyt. Kommentilleni lähinnä tuhahdeltiin. Juhlaan hän valmistautuu sitenkin, että on kutsunut ydinporukkaa meille jatkoille. Erehdyin lupaamaan ennenkuin ymmärsin, että meillehän saattaa tulla lauma humalassa olevia alaikäisiä ja sana levitä vaikka kuinka laajalle. Ei kuulemma leviä ja ei kuulemma kukaan ole humalassa. Palaan tähän, kunhan olen juhlat henkilökohtaisesti kokenut.

Iso-O:n hiihtojoukkueen yhteiset hetket vain jatkuvat. Team Dinner oli Mayan luona. Iso-O hieman pahastui, kun estin päivällisen järjestämisen meillä pääsiäisviikonlopun aikana, kun E oli käymässä ja muutenkin olin ilonpilaaja, kun ehdotin niiden järjestämistä vasta isojen testien (AP-USH ja SAT) jälkeen.

Iso-O sai 'rangaistuksen' valmentajalta, kun häneltä jäi kilpailu E:n Providence-kilpailun johdosta väliin, ja hän joutui juoksemaan 4 x 100 m ankkuriosuuden mailin (1609m) lisäksi. Valmentajaa oli hymyilyttänyt. Kilpailu meni oikein hyvin. Oma juoksu toi oman parhaan tuloksen (5 min 58 s), ja sprinttiosuuden kanssa hän vain totesi:"That was fun!!", vaikka jäi viimeiseksi. Keli oli upea, mikä oli itselleni helpotus, sillä kisa oli taas piiiiitkä tulosten tarkastuksen hitauden johdosta ihan jokaisessa välissä. Olimme kotona vasta klo 20.

Pikku-O siivosi kaapistaan kaiken pieneksi jääneen pois ja sinne ei jäänyt juuri mitään. Kävimme sitten ostamassa hänelle useita paitoja, yhdet farkut ja useat shortsit. Lenkkarit, sandaalit ja juhlapuku rippikoulua varten vielä odottavat löytämistään, mutta pidän ostosreissuamme oikein hyvänä alkuna, kun ei ole kummankaan meistä suosikkiaktiviteettia.

Koululaisten kevätloma alkoi kiirastorstaina, minulla vasta perjantaina työpäivän jälkeen. Iso-O kävi lastenvahtina ja tapasi perheen naapurin, johon sitten uudelleen törmäsi pääsiäiskirkossa - ja taisi samalla solmia sopimuksen jälleen uuden lastenhoitoperheen kanssa. Pojat olivat kotosalla, ja E noudatti kuin noudattikin määräystäni olla juoksematta. Lauantai sujui kotosalla kaikilla. Sunnuntaina menimme kirkkoon ensin aamiaiselle, sitten messuun ja pääsiäismunien etsintään, johon Pikku-O edelleen halusi osallistua kuultuaan ilmoituksen, että kaikki 4.-8.-luokkalaiset kutsuttiin tietylle alueelle. Kotona laitoin valkosipulikermaperunat hautumaan, Iso-O valmisti tofuruoan, E lampaan, valkosipulivoin sekä kastikkeen, ja Pikku-O salaatin. Söimme hyvin. Pikku-O järjesti pääsiäismunien etsinnän meillä kotona. E sitten vietiin takaisin kampukselle jo sunnuntai-iltana, kun tiedossa oli Marathon Monday (ts. päiväbileet - "Darty" [Day Party]).

Lomamaanantai oli valmistautumispäivä, sillä lähdimme pienelle Road Tripille. Kirjoitan siitä erikseen.