Covid 19 - Washington DC ja Atlanta Road Trip

E:n pääseminen mukaan Georgia Techin järjestämään kilpailutapahtumaan varmistui vasta juuri ennen pääsiäislomaa. Toisin sanoen, hän oli saapunut jo meille, kun minun piti ruveta meidän matkaamme suunnittelemaan. Halusimme pitää asian salaisuutena, mikä oli aika hankalaa. Jokainen meistä kolmesta meinasi vuorollaan sanoa jotain matkaan liittyvää. Järjestelyt onnistuivat, sillä E:n kiire takaisin kampukselle jätti maanantain vapaaksi pakkaukselle.

Tiistaiaamuna pääsimme liikkeelle jo klo 7.30. Olin jakanut matkan siedettäviin pätkiin siten, että taukojen aikaankin oli jotain mielekästä. Ensimmäinen pysähdys oli Princetonin kaupungissa New Jerseyssä, kun siellä on nimensä mukainen yliopisto. Kävimme ensin syömässä A2B Indian Veg Restaurant-ravintolassa lounaan. Iso-O hieman meinasi stressaantua, kun tarjoilija tuli liian nopeasti ja sähköinen menu oli niin pitkä, mutta saimme kaikki oikein hyvät annokset. Lounaan jälkeen menimme Princeton-kierrokselle. Emme päässeet viralliselle mukaan, kun paikat olivat täynnä, mutta kiersimme itseksemme. Kivannnäköinen paikka.

Princetonista oli samanmittainen matka ensimmäiseen yöpymiskohteeseemme, Washington DC:hin. Olin varannut meille kivan AirB@B asunnon, jossa olisi voinut olla pidempäänkin. Viivyimme kaksi yötä. Autonkin sai ilmaiseksi parkkeerata, mikä on iso juttu suurkaupungissa ollessa. Iso-O kävi iltalenkillä melkein suoraan autosta nousemisen jälkeen ja puolivahingossa juoksi 8 mailin matkan, sillä hän oli niin innoissaan National Mall:in kaikenlaisista tarjoamisista. Minä ja Pikku-O asettauduimme ja valmistelimme illallisen.

Keskiviikko oli meidän DC-päivämme. Aamupalan jälkeen menimme kävellen Supreme Court-rakennuksen portaille (ei ollut aitoja vielä, aborttijupakka tuli vasta matkamme jälkeen), sitten kongressitalon ympäri National Archives-museoon, jossa on kaikenlaista muutakin, mutta erityisesti Yhdysvaltain alkuhistorian dokumentit: Declaration of Independence, Constitution, ja Bill of Rights. National Archives-museolta kävelimme White House:n viertä sen taakse katsomaan Black Lives Matter-aukiota. Hienosti katuun maalattu, kuvaa ei saanut, linkin kautta näkee hyvin. Koska aikaa oli kulunut, oli lounaan vuoro. Bubbie's Plant Burgers-ravintolasta otimme burgerit oheistuotteineen ja menimme niiden kanssa Reflecting Pool:in rannalle. Se oli taas kunnostettavana samoin kuin edellisellä kerralla 11 vuotta aiemmin, mika oli iso harmi. Lincoln Memorial:ista tuli mieleen Neuvostoliitto, eikä siitä sen enempää. Vietnam-muistomerkki oli vaikuttavampi. Kävelimme sillan yli Arlington puolelle ja siellä sotilashautausmaalle, jonka korkeimmalta kohdalta näkyi Pentagon. Alkoi vasyttää aika paljon. Istuskelin konfederaatiokenraali Leen rappusilla, kun Iso-O ja Pikku-O kävivät taloa katsomassa sisältä. Levähdystaukoni jälkeen kävelimme hitaasti sillan yli takaisin National Mall:ille ja sen toista reunaa pitkin pysähtyen muutamassa kohdassa, mm. Korean sodan muistomerkilla ja toisen maailmansodan muistomerkilla. Viimeksi mainitussa olivat hauskasti Massachusetts ja matkamme päämäärä Georgia vierekkäin. Kuva piti ottaa. Olin saanut meille vierailuliput kongressin kirjastoon, mutta emme ehtineet pitkän kävelyn johdosta. Kävelimme suoraan majapaikallemme, jossa iltaruoka ja uni maistuivat. Kävelyä tuli yhteensä 16 mailia (26 km). Ei ihme, että jalat olivat väsyneet. Pikku-O alkoi olla parantunut taudistaan, Iso-O sairastui yön aikana.

Pääsimme taas lähtemään aamutuimaan klo 7:30, mutta jonkin verran meni aikaa ennenkuin pääsimme kongressitalon viertä pitkin National Mall:in alta isolle tielle ja sillan kautta Arlingtonin puolelle. Iso-O otti ibuprofeeniannoksen ja levähti auton takapenkillä. 

Taukopaikaksi olin nyt valinnut North Carolinan Duke-yliopiston. Koska Iso-O oli puolikuntoinen, enkä saanut autolle laillista paikkaa, päädyimme syömään lounaan auton vierellä (valmiiksi tehtyä pastaa ja omenaa salaatiksi) ja vain ajelemaan kampuksella. Kivannäköinen oli sekin. 

Koska aikaa Duke:lla meni aiottua vähemman, saavuimme Atlantaan hyvään aikaan. Luulin nimittäin, että menee aika myöhäiseksi, ajoaikaa Dukelta Atlantaan on 6 tuntia. Meitä oli AirB@B-majapaikan omistaja tapaamassa korkean asuintalon takana, ohjasi meidät parkkihalliin ja antoi avainkortin sanoen, ettei kannata hirveästi pitää meteliä, että olemme AirB@B-asiakkaita. Ei tainnut olla sallittua siinä talossa. No, asunto oli oikein kiva ja sieltä oli hieno näkymä Atlantaan. Pikku-O olisi kovasti halunnut lähteä ravintolaan tuossa vaiheessa, mutta olin itse väsynyt ajamisesta ja Iso-O kipeänä, joten iltaruoka syötiin taas asunnolla.

Aamulla Iso-O huomasi SnapChat:istä, että E on tosi lähellä. Luulimme, että piste oli ravintolassa, mutta se olikin Georgia Tech:in hotellissa, ravintolan yläpuolella. Vaikka Iso-O oli kipeänä, hän virkistyi tästä tiedosta ja halusi lähteä mukaan. Kävelimme kohti pistettä. E:a emme vielä tavanneet. Kävelimme kampusalueen kautta Atlantan keskustaan ja näimme siellä olympiapuiston sekä -renkaat, CNN-pääkonttorin, Coca Cola-museon ja maailmanpyörän. Iso-O alkoi kokea olonsa huonoksi ja päätyi lähtemään takaisin asunnolle. Kävellessään hän oli huomannut E:n olevan yleisurheiluradalla ja teki melkoisen kierroksen yritettyään hänet saavuttaa. Ei ollut enää, piste oli siirtynyt takaisin hotellille. Hän meni sinnekin, näki yhden kongressihuoneen ovessa lapun BC Track, muttei mennyt sisälle. Edelleenkään E:lla ei siis ollut meistä tietoa. Iso-O:n seikkailun aikana me menimme Pikku-O:n kanssa syömään Max's Coal Oven Pizzeria-ravintolaan, sitten Coca Cola-museoon ja lopuksi SkyView-maailmanpyörään. Tuossa vaiheessa Pikku-O:kin alkoi väsahtää ja kävelimme hitaasti Emory yliopiston rakennusten sekä Fox-elokuvateatterin ohi asunnolle mekin. Hetken levähdimme elokuvaa katsoen ennen illan kilpailuja.

Kävelymatka yleisurheilukentälle meni E:n hotellin viereltä. 10 metrin päähän meistä tuli nopealiikkeinen nuorimies. Iso-O huudahti:"E!", ja juoksi hänen takaansa halaamaan. E näytti pöllämystyneeltä. Hän ensin vain toisti, kuinka hölmöjä olemme, otti sitten kuvan lähettäen sen joukkuekavereilleen ja palasi sitten hieman harmistuneeseen olotilaan. Olin arvannut etukäteen, että näin voi käydä. Kävelimme yhdessä kentälle ja iloisesti hän jutusteli, mutta siellä annoimme hänelle hieman aikaa tottua ajatukseen, että kukkahattuäiti ja pikkusisarukset todellakin saapuivat paikalle, ja menimme eri paikkaan katsomaan. Hänellä itsellään ei ollut kilpailuja illasta, sillä vuorossa olivat 1500 m sekä 3000 m juoksut. Lähdimme pois ennen 3000 m juoksua, vaikka kaksi BC:n juoksijaa olisi siinä ollut, sillä kello oli tuolloin jo yli 21. E:n puolipitkänmatkan juoksijakaverit olivat hekin lähdössä hotellille illalliselle samaan aikaan, joten muutamia sanoja vaihdoimme E:n lisäksi myös mm. pastapojan kanssa, mikä oli erityisesti Iso-O:lle iso juttu.

Meidän piti luovuttaa asunto aamusta klo 10, mikä oli aavistuksen epäsopivaa, kun kisat alkoivat vasta klo 12, ja E:n oma juoksu vasta klo 14.30. Käytimme ajan auton tankkaamiseen, parkkipaikan löytämiseen sekä eväiden hankkimiseen. Menimme sitten katsomaan kisoja. Oli tosi lämmin, yli +30*C, mikä oli itselleni oikein mukavaa, mutta juoksijoille, varsinkin paljon viileämmästä Massachusettsista tulleille, aikamoinen rasite. E:n aika 1 min 56 s jai 3 sadasosasekunnin päähän hänen omasta parhaastaan, mutta hän ei voinut hyvin. Hän jopa oksensi kaksi kertaa juoksun jälkeen. Kaikki tämä huomioon ottaen hän oli aivan tyytyväinen. Ja tuossa vaiheessa iloinen, että olimme katsomassa. 

Joukkueen lento lähti vasta sunnuntaiaamuna klo 5. E käytti tämän hyödykseen ja meni Southilta tutun Atlannassa opiskelevan kaverinsa kanssa Frat Party-juhliin. Sellainen College-poika. Lento ei sujunut aivan jouhevasti ja olivat takaisin Bostonissa vasta iltapäivästä.

Me sen sijaan lähdimme heti E:n kisan jälkeen matkaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa illaksi North Carolinan Raleighin lähellä olevan, Jyväskylästä kotoisin olevan S:n kotiin ja olla siellä yötä. Kun Iso-O oli edelleen flunssainen, koin paremmaksi perua tämän suunnitelman ja ajaa niin pitkälle kuin jaksan pitäen taukoja, jopa nukkumistaukoja välillä. No, taukoja tuli pidettyä, mutta kaasupoljin oli aina 4-5 tuntia putkeen (no lopussa 2-3 tuntia) pohjassa, ja lähdettyämme Atlantasta klo 15.45, saavuimme kotiin seuraavana aamuna klo 9.15, 17.5 tunnin ja 1100 mailin (1770 km) ajamisen jälkeen. Kokonaismailimäärä autolomallamme oli 2170 mailia (melkein 3500 km). Kotimatkan aikana Iso-O ja Pikku-O vaihtoivat vahtivuoroa etupenkillä sopien keskenään - minä en ehdottanut - että etupenkkimatkustajan velvollisuus on pitää äiti hereillä. Iso-O:n vuorolla mm. kuuntelin koko Yhdysvaltain historian 5 tunnin monologina.

Kun viimein saavuimme kotiin - ja täytyy tunnustaa, että viimeiset pari tuntia olivat aikamoista tuskaa -, kävin suihkussa ja nukuin 4 tunnin aamupäiväunet. Sitten olin muutaman tunnin hereillä vain mennäkseni uudelleen nukkumaan alkuillasta. Maanantaiaamuna olikin sitten jo aivan ok menna töihin. En silti ehkä kuitenkaan suosittele tuollaista rutistusta ainakaan yhdellä kuskilla. Mutta kiva, kun menimme. Pieni kevätlomamatka.