Taas on pieniä koululaisia kuollut ampumisvälikohtauksen johdosta. Nyt Teksasissa. Samat republikaanit, jotka räyhäävät abortin laittomaksi julistamisen nimeen ("Pro-life") meluavat vapaan, rajoittamattoman aseenkannon puolesta. Hallinto sekä saa että ei saa kontrolloida ihmisiä, asiasta riippuen. Sellaisia epäloogisia perusteluita ei jaksa kuunnella. Siellä sitä taas seisoivat Teksasin kuvernööri Abbot sekä senaattori Ted Cruz tiedotustilaisuudessa hymistelemässä, molemmat fanaattisia vapaan aseenkannon kannattajia 18-vuoden iästä lähtien, mukaanlukien AR-15 automaattikivääri, joka on yleisimmin massa-ampumisissa mukana. Huomioksi, että 18-vuotias ei saa ostaa alkoholia, eikä tupakkaa. Ikä siihen on 21 vuotta.
E:n lomailua
E saapui Maine-reissultaan iloisella mielellä. Hän oli saanut viettää aikaa High School-ystäviensä Talian ja Adelen kanssa. Saylorin ja Alexan kanssa hän pääsi käymään jätskillä, ja BC:n pelissä muutama päivä aiemmin niin ikään Alexan kanssa. Kaikki kaverit ovat hekin takaisin Newtonissa, joten sosiaalisuuteen on mahdollisuutta.
Olen nimittäin tullut oppineeksi, että yliopisto-opinnoissa täällä ja Euroopassa
on monien muidenkin erojen lisäksi sekin suuri poikkeavuus, että koko opintojen
ajan tukikohtana lukukausien ulkopuolella on lapsuudenkoti.
Ainakin itse aikoinani asuin omassa miniyksiössani kesätkin - täällä asuntolasta todellakin pitää poistua lukukauden loppuun mennessä ja uusi
asuntolahuone on tarjolla vasta seuraavan alussa. En tietysti äitinä ole tästä lainkaan pahoillani, mutta itsenäistymisen kannalta sillä on merkitys.
Vaan ehtiihän sitä aikuistua myöhemminkin.
Penkkiurheilun määrä on moninkertaistunut E:n saavuttua kesälomalleen. Haavipallo (vai mikä Lacrossen suomenkielinen termi nyt sitten onkaan) BC:n naisten joukkueen hyvän menestyksen johdosta, koripallo Boston Celticsin hyvän menestyksen johdosta, formulakisat joukkuekavereiden innostamana ja Suomen jääkiekkojoukkueen MM-kisat ovat liittyneet perinteisen jalkapallon seuraamiseen. Tunnelma on vaihtunut iloisesta karjahtelusta pahantuuliseen murisemiseen. Liverpoolin häviäminen aiheutti jälkimmäisen. Suomen jääkiekkojoukkueen menestys (KULTA) ensimmäisen.
Puhuimme lasten kanssa, mitä "Bot" tarkoittaa. Opin, että se tarkoittaa
ihmistä, jolla ei ole luonnetta, varsinaisia tunteita, joka on kuin
robotti. Kysyin, olenko minä "Bot". E:n mielestä en, sillä olen niin
nopeasti "worked up", "emotional", ja toisaalta "funny". Nauratti.
Varsinkin, kun Iso-O oli E:n tavaroiden kanssa E:n asuntolan vieressä odotellessaan piirtänyt hänen jääkaappinsa taakse kuvan robotista ja
kirjoittanut alle:"E, Bot". Hmm.
Iso-O:lla menee paljon aikaa sosiaalisissa verkostoissa
Iso-O:n hiihtokaverit tulivat meille illanviettoon vain tunti sen jälkeen, kun olin imuroinut ja jynssännyt lattiat vuokraemäntää varten (vr. Crazy Cleaning). Nostin kädet pystyyn. Mieleeni tuli aika, jolloin myimme taloa 1-, ja 3-vuotiaiden kanssa. Aina, kun olin saanut kaiken näyttöä varten valmiiksi, toinen pienistä länttäsi kätensä johonkin sellaiseen, joka varmuudella näkyi kaikille. No, tämä on meidän kotimme. Päätin, että jos vuokraemännällä on sen kanssa hankaluuksia, hänen ei tarvitse jatkaa sopimusta.
E piti Iso-O:lle saarnan siitä, että hänellä on "Senior Slump" meneillään juniorivuoden aikana, kun hän taas yhtenä iltana meni Willan luokse muiden hiihtokaverien kanssa 'tekemään läksyjä', jo seuraavana Mayan 'sydänjuhliin' (Maya oli menossa johonkin toimenpiteeseen, ystävät halusivat huomioida), ja vielä kouluviikon päätteeksi katsomaan Netflix-sarjan Stranger Things-kokonaisen tuotantokauden (tosin olivatkin vain jääneet jutustelemaan siten, että hän tuli kotiin vasta klo 1 yöllä).
Abbyn kanssa Iso-O käveli jälleen maratonin, jo kolmatta kertaa, nyt kuitenkin Marathon Mondayn ulkopuolella. Kaksi edellista oli mahdollista kävellä ristiin rastiin Newtonissa tuona päivänä, mutta kun Boston Marathon oli parin vuoden tauon jälkeen palannut paikalleen, oli tyttöjen pakko muuttaa päivää, sillä Commonwealth Avenueta ei tapahtuman aikaan pysty ylittämään. Hienosti oli mennyt; ruokaa ja juomaa oli tällä kerralla ollut optimaalisesti.
Iso-O sai "C. Wayne Altree Award for Excellence in United States History"-palkinnon 27.5. ennen koulunalkua olleessa tilaisuudessa. Olin mukana kuuntelemassa, kun opettaja luki kirjoittamansa liitekirjeen. Se oli koko sivun mittainen, ja sisälsi kauniita sanoja Iso-O:n innokkuudesta ja kyvykkyydestä historiaopinnoissa. Ylpeä äiti-hetki taas.
ACT-testi lähestyy. Se on muuten samanlainen kuin SAT, mutta matematiikan ja englannin lisäksi se sisältää Science-osion. E kertoi hänelle, että se on ihan tosi helppo. Iso-O oli ensimmäisen harjoitustestinsä (29/36 Science-osiosta) jälkeen täysin eri mieltä. Eikä ihme, sillä hän on vakuuttunut, ettei oppinut kemiasta viime vuonna mitään, eikä toisaalta muutenkaan ole yhtään kiinnostunut luonnontieteistä. E kävi hänen kanssaan testin väärinmenneet kohdat läpi ja totesi, että virheet johtuivat siitä, ettei hän lukenut kysymyksiä tarkasti, ei siksi, että aihe olisi vaikea. Hän sanoi:"Are you dumb?" Tämän toteamuksen jälkeen E selitti, ja Iso-O kuunteli. Ihania. Iso-O:lla on kaksi viikkoa aikaa saada homma haltuun. Testi on 11.6. Minua lähinnä mietityttää se, että saatuaan niin hyvät pisteet SAT-testistä, häneltä puuttuu 100% yrittäminen, mutta olen mielelläni väärässä.
Pikku-O:n kilpailukausi lopuillaan
Pikku-O juoksi oman matkansa 400 m Oak Hillia vastaan, nyt vauhdilla 69 s, mihin hän oli pettynyt, vaikka se oli hänen toiseksi parhaansa. 4 x 400 m viestissä hän pyysi saavansa juosta toisen osuuden. Cooper oli poissa positiivisen koronatestin johdosta, ja hänet korvannut Alex juoksi ensimmäisen. Koska vauhti ei mennyt alle 67 s, hän ei päässyt State-tason kisaan, mikä oli hänelle pettymys.
Kävimme Pikku-O:n kanssa keskustelun hänen tunteestaan, että hänet
jätetään jatkuvasti huomiotta ruokapöydässä ja muutenkin. Kyse taitaa olla dynamiikan uudelleenopettelusta, nyt kun E on taas mukana
vahvuudessamme. Asia on ollut aktiivisena esillä melkein päivittäin, yleensä aina veljesten kommunikointiin liittyen. E:lle taitaa olla yllätys, että pikkuveli on kasvanut, eikä enää ota kaikkea nielemättä vastaan.
Sosiaalista aktiivisuutta
Kävin Tufts Neurology Residency-ohjelman valmistumisjuhlassa torstai-iltana työn jälkeen. Se järjestettiin Woburn:issa olevassa
Hilton-hotellissa. Kiva oli olla työkavereiden kanssa iltaa istumassa, vaikkakin täytyy sanoa, että tapahtuma sinänsä oli aika tylsä. Taas on yksi vuosiluokka ulos ohjelmasta. Yksi erikoistuja totesi:"Years are short but the hours are long".
Marthan perheen kotona olimme kaikki 29.5. tosin Iso-O:n hain mukaan vähän jälkijunassa maratonkävelyn johdosta. Istuimme iltaa terassilla lasien ja tuunattujen grillihampurilaisten äärellä pitkän kaavan mukaan. Meitä oli 6 perhettä lapsinemme. Mukavaa aikaa.
Kotihommia
Tilasin
Stop and Shopilta niin paljon kylmäkamaa, että jääkaappi olisi tullut
aivan pullolleen. Kun kerran E:n jääkaappi seisoi toimettomana nurkassa,
otin sen käyttöön. Harmillisesti tämä tapahtui juuri Alicen käynnin
aattona, mutta yllättäen häneltä ei tullut siihen liittyviä kysymyksiä, vaikka jatkojohto meneekin lattian poikki.
Ruohonleikkuri oli mennyt rikki viime kesänä, joten käsikäyttöisellä hinkkasimme pihan jonkinlaiseen kuntoon ennen vuokraemännän saapumista. Tiesin, että hän oli hommaamassa uuden, mutten halunnut pihan näyttävän liian hoitamattomalta, kun epämiellyttävä tapaaminen astianpesukoneen vuotamisen johdosta oli odotettavissa ja mitään lisää en tapaamiseen kaivannut. Piha ei näyttänyt liian hyvältä hinkkaamisen jälkeen, mutta sentään sellaiselta, että olimme tehneet jotain.
Vuokraemäntä käymässä
Meillä oli edeltävästi tiedossa, että vuokraemäntä miehineen on Newtonin seudulla maanantaista torstaihin. Heti maanantaina
he olivat saapuneet ja viipyneet talon sisällä noin 1.5 tuntia. E oli kotona, mutta olin luvannut heille, että saavat tulla, vaikkei kukaan meistä olisi ovia avaamassa. 1.5 tunnin aikana he olivat monitoroineet kellarin, keittiön ja vessat, ja olivat käytettäneet putkimiehenkin paikalla. E oli saanut olla melko rauhassa ilman sen
suurempia kysymyksiä. Tiistai-iltana he tulivat sovitusti minua tapaamaan.
Aloitimme uuden, sähkökäyttoisen ruohonleikkurin katsastamisella. Sen
jälkeen kävimme kohta kohdalta erilaiset vuokraemäntää huolettaneet
asiat hänen tärkeysjärjestyksessään: eturappusten pesemisen
tärkeys, pensasaitojen leikkaamisen tärkeys ja vasta sitten putkiston,
sähkövetojen ja talon homehtumiseen liittyvat asiat. Vuokra-aikaa hän
suostui jatkamaan vain toukokuun loppuun, vaikka olin
pyytänyt kesäkuun loppuun koulun kesäkuisen loppumisen ja Iso-O:n Graduationin johdosta; hänellä on iso kiire saada keittiö- ja pesuhuoneremontit tehtyä ja talo
vuokrattua edelleen. En lähtenyt asiasta vääntämään. Kaikkinensa käynti
meni yllättävän hyvin. Auttoi, kun valmistauduin tapaamiseen erittäin
negatiivisin odotuksin.
Tänään on Memorial Day ja vapaapäivä meillä kaikilla. Kiva. Viikolla on kaikenlaista aktiviteettia. Niihin palaan seuraavassa kirjoituksessa.
No comments:
Post a Comment