Covid 19 - Lukuvuosi kääntyy lopuilleen

Huomaan aloittavani kaikki postaukset laittamalla otsikon alkuun "Covid 19". Milloin voin lopettaa? Ehkä silloin, kun WHO julistaa pandemian päättyneeksi? Milloin niin uskalletaan tehdä? Tapausmäärät ovat taas kiihtyvästi kasvamassa, ja ensi syys-talvikaudelle povataan jälleen isoa aaltoa. Odottelen sitä, kun rokotteiden kanssa tehdään päätös vuosittaisesta buusterista influenssan tavoin. Minulle sopii. Mielenkiintoista, että pikkulasten hepatiittiepidemiaa tutkitaan tällä hetkellä siltäkin kannalta, josko aiemmin sairastettu korona olisi sen taustalla. Jälleen uusi syy olla tarkkana. Apinarokko, joka sekin on nyt leviämässä, ei sentään liity koronaan mitenkään.

Uutisissa on ollut kaiken tavallisen (korona, Ukrainan sota, inflaatio, lamanuhka, ja ampumiset eri puolilla Yhdysvaltoja) lisäksi Suomen NATO-jäsenyyden hakeminen. CNN:lla on ollut ainakin Sauli Niinistö ja Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs haastateltavina ja tietysti paljon kuvia kombinatiosta Niinistö/Marin/Ruotsin pääministeri. Iso juttu on tietysti sekin, että äidinmaidonkorvike on käytännössä loppunut Yhdysvalloista. Aikamoinen häslinki menossa - armeija on valjastettu kuljettamaan korviketta Saksasta tähän suuntaan ("Operation Fly Formula").

Meidän kuulumisiimme. Aloitan kouluun liittyvillä, jatkan erilaisilla kilpailuilla, kerron E:n muuttopäivästä ja asioidenhoitamisesta. Lopetan juhliin ja Iso-O:n SAT-tuloksiin.

Koulujuttuja

Pikku-O:n Middle School MCAS on nyt kokonaan ohi (English, Math ja Science). High Schoolista tai siis pakollisesta peruskoulutuksesta valmistumiseen vaaditaan High School-aikana tehdyt matematiikka ja englanti (normaalisti Sophomore-vuoden aikana) ja Science (normaalisti Freshman-vuoden aikana). Iso-O:n ikäluokalta meni Science ensimmäisen koronakevään johdosta ohi. Heidän kohdallaan tehdään poikkeus. He jäävät ainoaksi ikäluokaksi, joka voi valmistua ilman tuota testiä. 

Pikku-O unohti puhelimensa koululle. Hän ei huolestunut yhtään. Minä kyllä niin tein. Pyysin häntä laittamaan seuraavana päivänä minulle viestin, jos puhelin löytyy. Sain viestin:"En löydä minun kanuka". Viesti tuli hänen numerostaan. Vastasin, että kiva, kun löytyi. Se oli ollut englanninluokassa. Sitten Iso-O hukkasi pankkikorttinsa. Hänkään ei ollut huolissaan. Kerroin, minkälaisia vaikutuksia pankkikortin tai muiden virallisten dokumenttien häviämisestä voi olla. Hän sitten näki hieman enemmän vaivaa,  ja sieltähän se oman huoneen kaaoksesta löytyi. Sellaisia ovat.

Iso-O sai erityishuomion innokkuudestaan historiaopinnoissaan (History Department Award). Se luovutetaan ensi viikolla. Kansainvälisestä latinatestistä hän sai taas hopeamitalitasoisen huomioinnin. 

E sai jo Freshman-vuoden loppuarvosanansa. Kaikki olivat tällä lukukaudella A. Koska ranska oli syyslukukaudella A-, on hänen kokonais-GPA:nsä (grade point avarage) hieman alle 4.0. Hän sai erityismaininnan molemmista graduate-tason ranskakursseistaan, mikä on vähän hassua, kun se ensimmäinen oli se ainoa ei-täydellinen. Mutta siis, upeasti meni ensimmäinen College-opiskeluvuosi hänellä.

Kilpailuja

Pikku-O:lla oli kilpailu kotikentällä Natickia ja Day Middle Schoolia vastaan. Natick saapui yli tunnin myohässä, mikä sopi minulle, sillä ehdin hyvin - vähän liiankin hyvin - katsomaan. Iso-O:kin oli paikalla omien treeniensä jälkeen ja kannusti Pikku-O:ta monesta kohdasta, ja hän sai oman sen hetken 400 m parhaansa, 1 min 10 s. Lopuksi hän juoksi 4 x 400 m kaverusten viestijoukkueen ensimmäisen osion vauhdilla 1 min 11 s ja oli taas tosi ylpeä suorituksestaan. Niin kiva!  

Seuraavat kisat olivat Northin kentällä Bigelow-koulua vastaan samaan aikaan Iso-O:n kisojen kanssa, enkä siksi päässyt mukaan. E meni, mikä oli iso juttu pikkuveljelle. Hän laittoi ensimmäisen kerran jalkaansa piikkarit, ja juoksi 3 sekuntia nopeamman ajan, 1 min 7 s. Kaverusten 4 x 400 m meni aiempaa 1 min 10 s vauhtia. Hän oli taas oikein mielissään ja toivoo kovasti, että trendi jatkuu, jotta ovi State-tason kisoihin avautuisi.

Iso-O:lla oli koko joukkueen viimeinen yhteinen kilpailu Westford Academy:lla, mikä on melko kaukana, ympyrätie 495:n takana. Halusin mennä, kun kilpailuja ei hänelle ei-niin-hyvin menneen kauden johdosta ollut monta tiedossa sekä ihan siitä syystä, että tykkään kisoja seurata. Olin paikalla noin 45 minuuttia ennen Southin joukkueiden saapumista, ja hieman huolestuin, josko menin väärään paikkaan. Ruuhkaa oli paljon, mutta olin valinnut koulubusseja paremman reitin. Iso-O juoksi mailin vauhdilla 6 min 15 s ja oli aivan tyytyväinen. Valmentaja ei ollut:"Sinun pitää juosta ainakin 7 sekuntia nopeampaa lauantaina [Andover Invitational] tai ei kannata tulla". Hmm. Hassu asenne. Toki ymmärrettävämpää, jos huomioi kommentin taustalle sen, että ko. kisoissa mailin pääsee juoksemaan ainoastaan ne, joiden aika on alle 6 min 10 s. 

No, menimme. Ajoimme Andover High Schoolille, jossa kisat olivat jo kovassa vauhdissa paikalle saavuttuamme. Valmentaja oli päätynyt laittamaaan Iso-O:n kisaan ajalla 5 min 50 s. Hän juoksi 6 min 5 s, mutta kaikki, myos valmentaja, olivat tyytyväisiä. Keli oli upea ja kisan myöhästyneen alun johdosta ehdin hänen juoksunsa lisäksi nähdä muutkin itselleni tärkeät matkat 800 m ja 400 m, joten $8 sisäänpääsymaksu ei niin paljon harmittanut.

Koska kausi meni kuin meni, ei häntä valitty edustusjoukkueen korkeamman tason kisoihin. Hän edusti sen sijaan Junior Varsity-tasolla Concord Carlislessa 20.5. juosten siellä mailin tullen hienosti toiseksi ajalla tasan 6 min. Hän oli oikein iloinen tähän hänen kautensa päättäneeseen kisaan. Se on tärkeää. Varsinkin, kun kauden aikana käytiin läpi kaikenlaisia keskusteluja monen kaverin jätettyä kauden kesken juniorivuoden kiireiden johdosta. Kiva, että sai lopetettua hyvissä väleissä valmentajan kanssa. Valmentaja Steve on sama myös maastojuoksukaudella syksyllä, jolloin Iso-O itse on kapteeni.

Kävin Pikku-O:n kanssa juoksemassa meidän molempien ensimmäisen 5k-kisan, Newton Southin ensimmäisessä "Lions 5k"-kisassa. Hän oli alunperin ajatellut juoksevansa sen kanssani, mikä oli minusta aika herttaista, mutta kun paikalle saapui kaveri Cooper, totesin hänelle, että lienee parempi heidän juosta kahdestaan ja antaa äidin taapertaa omaa vauhtiaan. Niin teimme. Pojat tulivat yhtä aikaa maaliin ajalla 24:04 min (73/336 overall, 66/176 men, 7/13 boys 14 and below), ja minä 27:36 min (132/336 overall, 28/160 women, 9/37 women 40-49). Olen ylpeä. Tavoitteeni oli alle 30 min. Tiedän, että kuulostaa naurettavan hitaalta, mutta tämä on nyt minun vauhtini ja muut saavat juosta omaansa.

E:n muuttopaivä

E:n piti muuttaa pois Freshman-vuoden asuntolastaan (Duchesne West) 17.5. klo 17 mennessä. Kaksi hänen joukkuekaveriaan oli kysynyt, josko he voisivat jättää omat kamansa meille kesäksi ja E oli luvannut. Hän oli päivän aikana ensin itsekseen, sitten Iso-O:n avustuksella raahannut sekä omat että kahden jo edellisenä päivänä poismuuttaneen kaverinsa kamat pohjakerroksen huoneestaan asuntolan parkkipaikan reunalle, jossa heidät tapasin töistä tullessani klo 17.15. Teimme kaksi matkaa kotiin takapenkit kaadettuina, autonperä katosta lattiaan täynnä kamaa. Kamat ensin purimme takapihallemme ja sieltä joko kellariin (kavereiden kamat) tai aivan yläkertaan (E:n muut kamat, keittiöön jäi E:n jääkaappi). Kun E:n ateriakortille oli vielä jäänyt $98 käyttämätöntä ja siten menetettävää rahaa, ehdotin, että menemme sen yhdessä päivän päätteeksi käyttämään. Aivan viime minuuteilla menimme BC:n ravintolaan, jossa $91 hinnalla saimme meille illallisen. Ei todellakaan mikään gourmet-illallinen, mutta aivan hauska kokemus paitsi Iso-O:lle, joka meinasi aivan hermostua, kun vegeburgerin leipäosa pitikin hakea eri paikasta kuin kaikki muu. Nauratti jälkikäteen.

 

Asioidenhoitamista

Pari päivää E:n muuton jälkeen minulla oli etäpäivä. Iltapäivästä oli helppo käydä hoitamassa hänen muita asioitaan kuten esim. lähettämässä $125 hinnalla kaverin tavarapaketti UPS:lla Seattleen. Hän sai äidin vieressäistuen viisumihakemustaan pitkälle. Enää pitää viimeistellä ja kasata paperit, jotta heti Suomeen saapuessaan saa ne pikaisesti postitse Yhdysvaltain lähetystöön, jotta ne tulevat sieltä tarpeeksi nopeasti takaisin. Haastatteluun hänen ei (todennäköisesti) tarvitse mennä. Se kuitenkin varmistuu vasta, kun viisumipaperit oikeasti ovat lähetystöön saapuneet. Kun valmistelin hänen kuvaansa hakemukseen sopivaksi, tulin samalla tehneeksi meidänkin vastaavat valmiiksi, sillä meillä on sama prosessi edessämme, kun meidän paperimme saapuvat. Prosessi on aina tuskaisen hidas, mutta tiedän, että paperimme ovat käsittelyssä, joten pieni notkahdus eteenpäin on tapahtunut.

Irtisanoin Oulussa vuosien ajan tavaroitamme säilyttäneen varaston. Se pitää tyhjentää elokuun loppuun mennessä. Huh. Paljon siella on kamaa, joka sopiikin mennä eteenpäin, mutta niin paljon nostalgiaa, että odotan olevani aikamoisessa tunnemyrskyssä, kun sinne paikalle saavun.

Laitoin lämmöt pois talosta tänä vuonna 10. toukokuuta, mikä on suunnilleen samaan aikaan viime vuosiin verrattuna. Pitkään on ollut kylmää ja koleaa. Alkuun tuntui vähän rapsakalta, sillä yöt olivat vielä pääosin alle +10*C, mutta iso osa päivistä alkoi olla siedettävissä lukemissa, jopa aivan lämpimissäkin. Itse asiassa, tämän viikonlopun aikana on helle, yli +32*C, mutta vain parin päivän ajan.

Juhlia

Äitienpäiväaamuna Iso-O tuli halaamaan ja onnittelemaan. Pikku-O tuli vasta myöhemmin, mutta sitäkin sydämellisemmin toteamaan:"Kiitos, kun olet parempi äiti kuin moni muu!" Ei siis paras, mutta ihan käypäinen kuitenkin, tulkitsen, varsinkin, kun hän tuli muutama päivä sitten uudelleen spontaanisti kertomaan, kuinka tyytyväinen hän on meidän väleihimme. Teinipojan suusta iso positiivisuus. Päivällisen Iso-O oli varannut meille House of Tandoor-ravintolaan ja oli 'pakottanut' tuolloin vielä BC-kampuksella asuneen E:nkin mukaan. E tuli ihan mielellään, mikä oli kiva tietysti. Ruoka oli ravintolassa hyvää, mutta palvelu todella hidasta, en tieda miksi. Emme varmaan mene uudelleen. 

Iso-O:n SEMI (Junior Prom) oli 14. toukokuuta. Martha tuli meille useita tunteja aiemmin ja tytöt valmistautuivat yhdessä. Sitäkin ennen olimme valmistautuneet meillä järjestettyihin jatkojuhliin (niihin, jotka minua edeltävästi huolettivat). Marthan isä tuli ottamaan tytöistä kuvia. Sitten minä vein heidät Benin kotiin, jossa kymmeniä muita oli tekemässä samaa hommaa. Sieltä tytöt pääsivät naapurinpojan kyydillä itse juhliin Sheraton-hotelliin Needhamiin. Juhlista he saapuivat useiden autokyytien vahvuudella meille ja vaihtelevalla kombinaatiolla viihtyivat aina sunnuntaiaamun klo 11 saakka. Poliiseja eikä ambulanssia kutsunut kukaan, eikä minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ilmaantunut. Juhlat eivat myöskään ryöstäytyneet käsistä (toisin kuin erään toisen juniorin jatkoilla, kuulin) - huoli, mikä minua alkoi lisääntyvästi päivän lähestyessä vaivata. Ihania nuoria ovat!

Ortodoksijuutalaiskaveri-Abby kutsui Iso-O:n jo toistamiseen heidän perheensä sapattiaterialle. Perhe noudattaa sapattia tiukasti; Abby ei koskaan osallistu mihinkään aktiviteettiin, urheilu- tai kouluaktiviteetit mukaan luettuina perjantai-illasta lauantai-iltaan, eikä häntä saa puhelimitse tuolloin kiinni. Siksi on iso juttu, että vääräuskoinen Iso-O oli jo toistamiseen kutsuttu. Abbyn äiti oli jopa valmistautunut hänen saapumiseensa valmistamalla erikseen vegaaniversiot heidän illalliselleen. 

E:n syntymäpäivä oli pikkusisarusten koulupäivänä, joten annoin lomalaisen nukkua ilman aamuherätystä moniääniseen lauluun. Lauloimme edellisenä iltana. Koulupäivän jälkeen menimme syömään O'Hara's:iin pitkän kaavan mukaan aina alkupaloista jälkiruokaan saakka. Tarjoilija kommentoi laskua tuodessaan, että olimmepa nälkäisiä. 

E lähti Adelen ja Talian sekä Talian muutaman kaverin kanssa heidän mökilleen Mainiin lauantaiaamuna klo 4. Odotan kotiin takaisin maanantaiaamuun mennessä.

Iso-O on pörrännyt hiihtojoukkuekavereidensa kanssa ympäriinsä. Mm. tämän helleviikonlopun aikana perjantain illanvieton jälkeen lauantaina Crystal Laken rannalle ja uimaan sekä Silvien luo hengailemaan ja sunnuntaina kadun toiselle puolelle naapurinpoikien kanssa jutustelemaan.

Tietynlainen juhla on ainakin Pikku-O:lle lisäksi se, että Cody-koira tuli meille viikonlopuksi. Se saapui heidän perheen kuopuksen ja isäntänsä (se kuuluista mies Bidenin hallinnosta) kanssa meille launtaiaamuna. Minäkin siis kommunikoin viimein suoraan hänen kanssaan. Cody melkein pomppi paikallaan innosta, eikä jäänyt nyt yhtään itkemään isäntäväkensä perään. Sen sijaan Pikku-O:n perään se vinkui heti, kun tämä hävisi näkyvistä, ja on seurannut häntä kuin hai laivaa. Yön kaverukset nukkuivat yhdessä olohuoneen sohvalla. 

Postauksen isoin uutinen

SAT-tulokset saapuivat 20.5. Iso-O aukaisi tulokset ilmoittaneen nettisivun, kun lähdimme ajamaan kotiin hänen viimeisimmistä kisoistaan Concord Carlislesta perjantai-iltana. 1550/1600! Auto täyttyi ensin kiljumisesta ja 1550-luvun toistamisesta, sitten itkemisestä, sitten hyperventilaatiosta, epäuskosta ("Maybe these are not my results") ja lopuksi puhtaasta ilosta. Hän meinasi soittaa isoveljelleen heti, mutta sanoin, että parempi odottaa edes hengityksen tasaantumista, ja hän päätyi lähettämään viestin. E:lta tuli kiva viesti, jossa hän ensin onnitteli, ja sitten Iso-O:n "maybe not my results"-kommentn jälkeen totesi:"Take them and run!". Aikamoinen matami! Ajoitus meni täydellisesti kohdalleen. Lähtötasohan oli vain noin kuukausi sitten 1390, siitä muutaman testikokeen jälkeen jumitus tasolle 1470, kunnes yksi 1520 tulos noin viikko ennen testiä antoi pientä toivoa. Hienoa Iso-O! Hän on nyt täysillä mukana ihan minkä yliopiston hakuprosessissa vain, niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Kohtuullisen ylpeä on tämä äiti. Mutta en malta olla toteamatta, että helpommalla olisi voinut päästä, jos olisi hieman organisoidummin ja ajoissa valmistautumisen aloittanut. 

Vuokraemäntäni saapuu huomenna ja viipyy Newtonin seudulla aina torstaihin saakka. Odotukseni viikosta ovat siis negatiiviset. Vaan elämää sekin. Palaamme.