Covid 19 - Roe vs Wade kaatui ja lapset lähtivät Suomeen

Todella iso uutinen on 50 vuotta Yhdysvaltain lakiin kirjattu oikeus aborttiin Roe vs Wade kumoutuminen - odotetusti - 24. kesäkuuta 2022. Mielenkiintoista seurata, kuinka tämä tästä lähtee muotoutumaan. Korkein oikeus on aborttilain kumoamisen lisäksi löysentänyt aselakeja, lisännyt uskonnon (käytännössä tarkoittaen kristinuskon) julkista ilmaisua (rukoileminen julkisen koulun pelin jälkeen kentällä) maassa, jossa kirkon ja julkishallinnon pitäisi olla kokonaan toisistaan erilliset, ja on lähellä vähentääkseen ilmastonmuutosta säänteleviä määräyksiä. Päätökset ovat seuranneet toisiaan päivittäin ja saaneet ihmiset heräämään; Korkeimmasta oikeudesta on tullut ultrakonservatiivinen, mikä ei tunnu nykypäivältä lainkaan. Paljon pienempi uutinen on se, että FDA hyväksyi koronavirusrokotteet (Moderna ja Pfizer) alle 5-vuotiaille lapsille, mutta uutinen toki sekin. Näin usean Instagram-postauksen tuntemieni lääkäreiden lapsista saamassa ensimmäistään, ja meidän lastenlääkärikäynnin yhteydessä näin useita muitakin pieniä Disney-laastarikäsivarsia.

Viimeinen kouluviikko

Iso-O:n ja Pikku-O:n viimeinen kouluviikko oli 4 päivän mittainen ja täynnä kaikenlaista poikkeavaa. Pikku-O, jonka Middle School on nyt takana, osallistui erilaisiin juhlallisuuksiin ja yhteiseen tekemiseen.  Tiistaina oli PTO:n (=Parent-Teacher Organization) järjestämät juhlat koulun jälkeen. Torstaina oli koko päivän mittainen matka New Hamsphiren Canobie Lake-huvipuistoon. Hän oli täysin odotetusti, persoonaan sopien, aivan läpimärkä sekä vesivuoristoradan että sateen johdosta. Keli ei ollut mitenkään ylikuuma, joten edeltävästi hieman huolehdin, että hän tulee kipeäksi, muttei tullut, eikä kuulemma ollut kylmä.

Perjantaina oli Pikku-O:n Middle School-valmistujaiset. Heräsin sopivasti huomaamaan, että hän oli lähdössä polkupyörällä puku päällään ja juhlakengät jalassaan koululle. Hän pahastui, kun kehotin lähtemään bussilla, ja kun hän kieltäytyi, vaihtamaan polkupyöräilyyn sopivat vaatteet. Pahantuulisena hän poistui talosta normaaleissa vaatteissaan puku ja kengät repussa mukanaan. Minä menin E:n kanssa juhlaan 2 tuntia myöhemmin, Iso-O tuli koulultaan. Valmistujaiset järjestettiin yleisurheilukentällä oikein hyvällä puolipilvisellä kelillä. Yläkoulusta valmistuneet kävelivät tiimi (Turquoise, Orange ja Emerald [Pikku-O:n tiimi]) kerrallaan istumaan katsomoon, joka oli koristeltu ilmapalloin, ja yleisö istui itse tuomillaan tuoleilla jalkapallokentällä. Toimi oikein hyvin ja näytti juhlalliselta. Ensin rehtori piti pienen puheen, sitten jokaisen tiimin edustajaoppilas puhui seuraten ko. tiimin kaikkien oppilaiden todistusten jaolla, ja lopuksi rehtori toivotti kaikille hyvää kesää ja menestystä High Schoolissa. Pikku-O jutteli hetken kanssamme ja jatkoi suoraan Codylle ja Cooperille bileisiin tullen sieltä takaisin tunteja myöhemmin. 

Middle School-todistus saapui muutama päivä koulun lopun jälkeen. Englanti ja Social Studies olivat A-, Health and Wellness B+ (heh heh) ja kaikki muut A. Näihin kuuluivat matematiikka, ranska, Science, bändi, kuoro, taideaineet ja liikunta. Hyvä näillä on High Schooliin lähteä. 

Iso-O sai englannin tunnilla torstaina Leadership Award-palkinnon. Päivä sen jälkeen koulu loppui ilman sen kummallisempia juhlallisuuksia. Itse asiassa, hän lähti kesken koulusta osallistuakseen Pikku-O:n valmistujaisiin, eikä palannut takaisin kahdelle viimeiselle tunnille. Kesäloma alkoi melkein varkain.

Hänen juniorivuotensa todistus oli täynnä pelkkää A-kirjainta. ACT-testin tulokset saapuivat loman jo alettua. Englanti- ja matematiikkaosiot menivät odotetusti SAT-tasoa (34-36/36), ja Science-osio odotetusti paljon huonommin (26/36). Tästä viimeisimmästä johtuen yleisarvosanaksi tuli 33/36, mikä on oikein hyvä, mutta tietysti paljon alempi kuin se olisi ollut ilman Science-osiota (35/36). Hän sai vettä myllyynsä ja totesi, ettei hän tiedä luonnontieteistä mitään ja toivoo, ettei koskaan tarvitse niiden kanssa olla tekemisissä. Samalla hän sai sanotuksi, että hänellä oli ollut ihan hirveä stressi ennen SAT-testiä ja että minä olin lisännyt hänen stressiään. Minulle tuli tästä aika paha mieli, sillä olin kyllä hänelle pitänyt saarnan totaalisesta valmistautumattomuudesta vielä noin kuukausi ennen testiä, mutta sitten kyllä moneen otteeseen häntä kannustanut ja jopa perunut oman ajatukseni yhdellä kerralla testin tekemisestä moneen kertaan todeten, kuinka ylpeä hänestä olen juuri sellaisena kuin hän on. Taidamme jatkaa keskustelua vielä rauhallisempana aikana, nyt siihen ei enää ole mahdollisuutta, eikä olisi ollut tunnelmaakaan hänen puoleltaan. Huono äiti hetki. :(

Loman alussa

Iso-O työskenteli ahkerasti aivan yläkerrassa olevan, koko huoneen lattian kokoisen kollaasinsa kimpussa. Hänellä oli tavoitteena saada se valmiiksi ennenkuin he lähtevät, mutta se ei aivan onnistunut projektin suuruudesta johtuen. Työn valmistumisen jälkeen sille pitäisi löytää paikka. Hän kysyi:"Jos se ei mahdu minun huoneeseeni, voinko laittaa sen sinun seinällesi?" Miten niin, jos? Hänen huoneessaan ei ole yhtään tilaa yhtään millekään. Kattokin on täynnä kaikenlaista.

Kavereita Iso-O aikoi nähdä ihan joka päivä ennen lähtöään. Pe-la yöksi hän kutsui kaverit meille yökylään, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin, kun huomautin sen olevan hieman hankala yhdistelmä olla lastenhoitajana iltamyöhälle ja yökyläemäntänä. Yökyläily järjestyi kaverin luona. Siellä oli ollut haikeaa, sillä yksi kavereista, Sebastian, on muuttamassa Bermudalle ja melkein kaikki lähdössä kesäksi johonkin, Iso-O itse mukaan luettuna. Joka päivälle on riittänyt jotain, joskus kolmestikin, mikä on melkein muodostunut liiaksi. Aamu-uintia Crystal Laken poikki x 3, jäätelöllä Pohjois-Newtonissa, tapaamalla kavereita meillä ja muualla, kävelyllä iltatuimaan, aamuisin jne melkein minuuttiaikataululla. Selvästi hän olisi tarvinnut enemmän aikaa koulun loppumisen ja matkan alkamisen välille, mutta olen muistuttanut häntä siitä, että päivittäiset virtuaalitapaamiset kavereiden kanssa ovat yhtälailla mahdollisia omasta huoneesta kuin tuhansien kilometrien päästä.

Pikku-O:n juoksukellon hihna meni rikki ja varaosa saapui. Hän sen kanssa värkkäsi ja värkkäsi ja oli aika ärtynyt. Aloin epäillä, että jotain meni pieleen, kun hän alkoi miettiä, että sitten kuitenkin laittaa vanhan, vielä ehjäksi jääneen puolikkaan takaisin. Puolisen tuntia ährättyään ja kuljettuaan monta kertaa keittiön ja oman huoneensa väliä, hän tuli näyttämään, että kellossa oli uudet hihnat. Molemmat osat. Kello on ollut isossa käytössä, sillä hän on toistaiseksi pysynyt juoksusuunnitelmassaan ja on esimerkiksi tämän viikon 15 mailiaan jo juossut. Hän jopa kävi kanssani 7 mailin lenkillä - hänen ensimmäinen niin pitkä lenkkinsä - ja kannusti minua kahden viimeisen mailin aikaan, kun meinasin pudota kyydistä.

E:lla oli kaksi päivää vähemmän aikaa juosta 40 mailia viikossa viimeisella kokonaisella täälläoloviikolla. Edellinen maanantai oli kulunut Saylorin mökiltä saapumiseen, ja sunnuntain hän aikoi laskea seuraavaan viikkoon kuuluvaksi, sillä viikon puolivälissä oli ainakin päivä menossa matkustamiseen ja siitä toipumiseen. Siksi hän "doubled" useana päivänä. Tämä tarkoittaa kahta lenkkiä päivässä. Huh. Lenkeistä ensimmäinen oli aina pidempi ja iltalenkki 'vain' 2-3 mailia (eli minun tyypillinen lenkkini, heh heh). Iso-O lähti pyörällä mukaan yhteen, kun oli tuolloin vielä toipilaana muutoin.

E:lla oli kaksi toivetta ennen Suomeen lähtöä. Toinen oli hengailla Adelen ja Talian kanssa. Oikeasti hän halusi menna "clubbing" heidän kanssaan, mutta kun heidän ikäisinään se on täällä vähän hankalaa. Siksi hengailu sai olla riittävästi, mutta tapahtui sentään kahdesti viimeisen viikon aikana, viimeisenä iltana meidän takapihallamme. Toinen toive oli viettää aikaa BC-kavereiden kanssa, minkä hän toteutti lauantai-iltana. Bonuksena Saylor soitti ja E pääsi iltakävelylle samalla mökkiporukalla, jossa E taas oli ryhmän ainoa miespuolinen. Kaiken tämän lisäksi hän on jo suunnitellut erilaisia teemoja syksyn opiskelijabileisiin, nyt kun heillä tulee olemaan 8 hengen kommuuni. Hauskoja ideoita, ja suurin osa sellaisia, että yliopistolla tulee varmasti olemaan jotain sanottavaa.

E kävi ensimmäistä kertaa aikuisyleislääkärin vuositarkastuksessa. Häneltä oli kysytty puoli vuotta sitten aikaa varatessaan huolehtimaan kaikki lastenlääkäriaseman paperit uudelle lääkärille. Hän laittoi tuolloin viestin, jotta asia hoituisi, muttei koskaan varmistanut asiaa. Eihän se tietenkään ollut hoitunut, mitään papereita, erityisesti rokotetietoja, ei ollut saapunut. Sanoin kotimatkalla, että hänen pitää laittaa uusi viesti asiasta. Kävi ilmi, että hän oli saanut vastausviestin ohjeineen täyttää lomake, jotta lastenlääkäriasema olisi osannut tiedot oikeaan paikkaan lähettää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt $15 lähetysmaksun ja lomakkeen täyttämisen jälkeen asia hoitunee. Kehotin kuitenkin jatkossa sähköpostien pikaisen deletoimisen sijaan loggaamaan aseman sivuille ja tsekkaamaan muutama päivä myöhemmin. Voi olla, että hän joutuu käymään uudella lääkäriasemallaan uudelleen, jos esimerkiksi tetanus-rokotteesta on liikaa aikaa. Papereiden puuttumisesta huolimatta vastaanotto oli mennyt hyvin ja hän oli tykännyt uudesta lääkäristään. Hän nauroi sitä, että hänen piti vaihtaa kaikki vaatteensa sairaalakaapuun ja ihmetteli sitä, että vastaanotto oli niin paljon lastenlääkärikäyntiä lyhyempi. 

Kahden nuoremman lääkäriajat olivat maanantaina lääkäriaseman Newton Corner-toimistossa. Molemmat ovat sen ikäisiä, että heillä on oikeus lääkärin tapaamiseen omatoimisesti, joten jäin aulaan odottamaan. Lääkäri kutsui minut kuitenkin molempien kohdalla myös keskustelemaan ja varmistamaan, ettei minulla ollut ylimääräisiä huolia. Molemmat saivat rokotteet - Iso-O Meningokokki B:tä vastaan, Pikku-O HPV-virusta sekä Hep A-virusta vastaan. Hoitaja, joka antoi rokotteet, varoitti Pikku-O:ta siitä, että toinen rokotteista saattaa aiheuttaa huimausta. Tämän kuultuaan muutenkin rokotteita jännittävän pojan silmät aukesivat apposen ammolleen ja hän lakkasi hengittämästä. Sanoin, että hän taitaa mentaalisesti saada itsensä tajuttomaksi. Kun hoitaja sitten vielä totesi, että mikäli hän kokee olonsa heikoksi, voi hän saada pillimehun, tuli hänelle melkein tarve niin kokea. Kun olo kuitenkin säilyi aivan normaalina, lupasin, että ostamme pillimehun itse (ja niin teimme). Koululaiset myös mitattiin. Iso-O oli suunnilleen samanmittainen kuin aiemmin (177 cm), Pikku-O oli venähtänyt melkein 11 cm, ollen nyt 162.5 cm. Vielä siis minua lyhyempi, muttei varmaan pitkään.

Kysyin kaikilta teineiltä, minkä päivän minä saan varata yhteiselle tekemiselle, kun Suomi-loman johdosta aikaa ei ole muulle kesämatkalle. Kaikki totesivat, että sunnuntai, kun "silloin tapahtuu kaikkein epätodennäköisimmin mitään muuta" (lainaus E:lta). Varasin meille liput Maverick-elokuvaan. Se oli aivan hauska ja viihdyttävä. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä ravintolaan, mutta porukalla ei ollut nälkä heti teatterista pois tullessa, joten ajoimme kotiin ajatuksella "menemme O'Hara'siin". Vaan se olikin kiinni! Se siitä suunnitelmasta. Iso-O:lla oli jo kiire eteenpäin, joten emme sitten menneet muuallekaan, kun ensin olisi pitänyt miettiä, mikä sopii kaikille. Huoh!

Kävin taas hakemassa ajokorttia. Koska aikaa oli yli vuosi, tai siis edellinen ei ollut vielä mennyt voimasta, pystyin tekemään sen AAA-toimistossa Needham Streetillä. Virkailija oli sellainen piirrettyjen filmien laiskiainen, hidasliikkeinen, hidaspuheinen, jolla meni todella kauan aikaa käydä minun muutama paperini läpi. Sain väliaikaisen kortin, joka on voimassa 60 päivää, vähemmän kuin jo voimassa oleva korttini. Uuden pitäisi saapua postissa muutaman päivän sisään.

Olen yrittänyt optimoida jääkaapin ja pakastimen tyhjentymistä (vaikeaa!) siten, että saan ne pois päältä, kun lähden itse lasten perässä Suomeen muutama viikko myöhemmin. Voi käydä ruokavalio aika mielenkiintoiseksi, kun syömässä olen vain minä ja tavoitteena on kylmälaitteiden tyhjentyminen. Saatan syödä aika parmesaanipitoisia annoksia.

Ja sitten matkaan

Pakkasimme yhdessä tiistaina, petivaatteet vaihdettiin lähtöpäivänä (paitsi Iso-O, jolla lakanat jäivät mytyksi peittojen, tyynyjen ja sänkyyn kuulumattomien tavaroiden kanssa). Eväät lennoille saivat jokainen tehdä itse aiemmin päivällä WholeFoodsista hakemistani tykötarpeista. Ajoin meidät Loganille ilman yhtäkään ylimääräistä kierrosta valitsemalla joka kerran oikean exitin ja parkkeeraasin alueelle, johon ei enää saa parkkeerata. Se on muuttunut alueeksi, jossa voi autossa odottaa tulevia matkustajia, ei jättää autoa olemaan. Jätin, kun en yhtäkkiä keksinyt, mihin se olisi pitänyt parkkeerata. Lapset pääsivät melkein suoraan Icelandairin tiskille ja vaikka jono turvatarkastukseen olikin pitkä, alle puoli tuntia alueelle saapumisemme jälkeen he olivat jo portilla. Sitten he lähtivät Suomeen. Aina se vähän jännittää laittaa heidät keskenään menemään, vaikka tiedänkin, että Islannin lentokenttä on helppo navigoida ja että kielitaidon osalta ei ongelmaa heillä ole. Nyt on kuitenkin ollut taukoa niin pitkään (yli 2.5 vuotta), mikä huolettaa, vaikka ovathan he samalla sen verran vanhempiakin. Koronarajoitukset poistuvat Suomeen saapuvien osalta päivä heidän saapumisensa jälkeen. Onneksi kuitenkin riitti pelkän Covid-rokotekortin lataaminen. Nielaisin nimittäin tyhjää, kun Check In-prosessia netissä edellisenä iltana tehdessäni näin vaatimuksen testaamisesta huomaamatta että se oli joko negatiivinen testi tai rokotekortti, ei molemmat.

Olen kotona yksinäni ensimmäistä kertaa tammikuun 3. päivä 2020 jälkeen. Tuntuu ihan omituiselta. Ja ikävä on jo.

Covid 19 - Kaikensorttista meininkiä Juneteenth juhlapäivän ympärillä

Inflaatio on historiallisen korkealla, bensanhinta nousee, osakekurssit laskevat ja kryptovaluutta romahtaa. Trumpin tilanne käy tiukemmaksi January 6-komitean avoimien käsittelyiden edetessä, asekeskustelussa tapahtui vauvanaskel eteenpäin ja korkein oikeus lähestyy aborttipäätöksensä julkistamista. Juneteenth-juhlapäivää (=päivä, jolloin orjuuden loppumisen viesti saavutti Teksasin orjat noin 2,5 vuotta Lincolnin allekirjoittaman Emancipation Proclamation-julistuksen jälkeen) vietetään toista kertaa Yhdysvaltain virallisena vapaapäivänä. Paitsi omalla työpaikallani, joka muutenkin huomioi juhlapäivistä vain kuusi (New Years Day, Memorial Day, Fourth of July, Labor Day, Thanksgiving ja Christmas Day).

Virallista ja yhteistä

Valokuvien ottaminen viisumeita varten sakkasi taas Walgreensilla, kun heillä ei ollut kuvaaja paikalla. Vaihtoehtoa "printtaa itse omat passikuvasi" ei ole, sillä passikuvien hinta (noin 17 dollaria kappale) on aika paljon parempi heille kuin 50 sentin setti. No, vaihtoehto 2x3 tuuman kuvien printtaaminen on olemassa. Koska viisumikuva on 2x2 tuuman kokoinen, onnistui tämä nyt sitten todella edullisesti ja helposti. Ei muuta kuin tuuma pois alalaidasta ja kuva oli oikeanlainen. Kappas, ettei ole tullut aiemmin ymmarrettyä.  No, täytyy sanoa, että lopputulos oli aika vaihteleva ja jää nähtävaksi, uppoaako esityksemme lähetystön virkailijalle. Sen verran huolissani olin tästä mahdollisuudesta, että tilasin uuden setin muutama päivä myöhemmin.

Koska meinasin hieman hermostua valokuvaamisen epäonnistumisen johdosta Walgreensilla, tilanne johti spontaaniin keskusteluun aiheesta äidin huonot puolet. "Being easily worked up" on yksi niistä. Tämän sanottuaan E kuitenkin totesi, että minun huonoista puolistani ja elämänhallinnastani (tai sen puutteesta?) johtuen hän kokee, että hänellä ei ole ylimääräisiä paineita onnistua elämässään. Olimme nimittäin aiemmin keskustelleet aiheesta, että he kaikki kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat ja että olen ylpeä heistä kaikkine piirteineen. Minun epätäydellisyyteni on E:n mielestä positiivinen juttu. Kiva palaute. Saan silti kuitenkin parantaa tapani mm. tämän "worked up"-piirteeni kanssa.

Valokuvien hoitamisen lisäksi kävimme muutenkin ostoksilla ja täydensimme sitten jäljelle jääneet nettiostoksilla kesän rippijuhlia varten. Iso-O alkoi hieman huolestua oman mekkonsa lyhyyden johdosta. Kyllä, se on erittäin lyhyt. Siksi hänkin päätyi uuden hankintaan. E antoi palautetta minun vaatekaappini sisällön vanhanaikaisuudesta ja yritin tilanteen korjata uuden mekon ja korkokenkien hankkimisella. Pojilla on nyt samanlaiset kravatit, taskuliinat ja napit, mikä on kiva, kun pukujen värit (musta Pikku-O:lla ja sininen E:lla) ovat erilaiset.

Juhlavaatteiden hankinnasta niiden syyhyn. Rippikouluasiat ovat olleet retuperällä, sillä sekä Pikku-O että Iso-O tarvitsevat minun vahvaa osallistumistani kielitaidon johdosta. Kannoin huolta, mutta en saanut aikaiseksi meille sessiota ennenkuin viime sunnuntaina ACT-testin jälkeisenä päivänä, kun olin sen oikein kalenteriin laittanut. Ensin Pikku-O:n kanssa osallistuimme Mika Nuorvan gospel-konserttiin, sitten luimme Markuksen evankeliumin (tunnustan, englanniksi) kursiivisesti läpi, jotta Pikku-O sai vastattua annettuihin ennakkotehtäviin. Olemme hänen kanssaan nyt ajantasalla paitsi ulkoläksyjen osalta, joiden treenaamisen aloitamme pikapuoliin, kun viimein sain ne töissä eilen printattua. Iso-O, joka päätyy tekemään rippikoulun modifioituna aikuisrippikouluversiona, on aiheuttanut minulle pikkuveljeään suurempaa huolta. Kävi kuitenkin ilmi, että vaatimukset eivät ole aivan mahdottomat ja meillä oli suorastaan aivan hauskaa, kun yritimme löytää uutisia jokaista kymmentä käskyä sivuten. Iso-O istui tietokoneensa kanssa keittiönpöydän äärellä, kun minä paistoin falafel-pullia. Kyllä me vielä tämäkin matami saadaan konfirmaatiokelpoiseksi, vaikka korona täydellisesti tuhosikin hänen oikeanlaisen rippikoulukokemuksensa. Molemmat rippikoulukandidaatit kävivät keskenään kirkossa 19. kesäkuuta ottamassa allekirjoitukset kaikkiin kirkkoon liittyviin kevään ajan tapahtumiinsa. Mietin edeltävästi, kumpi pikkusisaruksista ottaa vastuun ja keskustelee papin kanssa. Se oli ollut Pikku-O, joka hoiti asian kuntoon heille molemmille.

Meillä oli yllätysillallinen Marthan kotona, kun Colin oli sotkenut päivät ja valmistautunut naapuruston juhliin hampurilaisia paistamalla. Hän soitti noin puoli viideltä ja olimme heillä syömässä kuudelta. Colin vaikutti vähän masentuneelta, kun hänen polvensa on alkanut vaivata, mikä on iso juttu, sillä hän juoksi Los Angelesin maratonin niin hyvin, että olisi vuosien treenaamisen jälkeen tarpeeksi nopea Boston maratonille. Nyt se taitaa jäädä väliin. Asiaa ei ehkä helpota ollenkaan se, että Tierneyn isä, joka on juossut lähinnä 5k-kisoja, osallistui Sugarloafin maratonille (hänen ensimmäisensä) ja juoksi omassa ikäsarjassaan (hän on Colinia hieman vanhempi, ikäsarjansa yli 55-vuotta) niin hyvin, että hän voi osallistua Boston maratonille. 

Alicen tilaama putkimies tuli käymään alakerran vessan vesitankin hitaan täyttymisen johdosta noin kolme viikkoa aiottua myöhemmin. Hirveästi hänellä meni aikaa, vaihtoi kaksi osaa, ja kutsui kaverinsakin paikalle, koska selvästi ei keksinyt, mikä siinä oli vikana. Mutta nyt se toimii niinkuin vessan kuuluukin. Toisin sanoen, sen voi vetää enemmän kuin kerran 15 minuutin sisään, mikä on hyvä ominaisuus esimerkiksi silloin, kun alakerta on täynnä teinejä yökylässä.

Olen varannut itselleni pakettiauton ja majoituksen Oulussa varastontyhjennystä varten elokuun puolivälille. Kaikkea sitä tulee tehneeksi.  

E:n juttuja

E söi ensin kotona, sitten Marthalla, ja jatkoi vielä kaveriensa Saylorin, Collinin ja Kritin kanssa illalliselle Newton Centeriin ja jäätelölle BC:n vierelle ennenkuin saapui kotiin iltapalalle. Koska hänen mailimääränsä ovat kasvamassa, ei se tietenkään hänellä näy missään ja aina hän on valmis ruokapöytään.

Koska hän arvostaa hyvää ruokaa, on hänet melko helppo houkutella mukaan keittiöön, varsinkin jos on huolehtinut hyviä tarpeita tarjolle. Hän mm. paistoi meille oikein herkulliset pihvit ja kastikkeenjämistä muutama päivä myöhemmin herkullisen pastakastikkeen. Pannulasagne, myös yksi hänen bravuureistaan, maistui jättimäisen juustomäärän kyllästämänä. Näitä ei-vegaaniruokia meillä on ollut erityisesti päivinä, jolloin Iso-O:ta ei ole juuri näkynyt omien menojensa johdosta.

En pyytänyt, mutta en tietysti vastustanutkaan, kun E ehdotti ja sitten leikkasi ruohon todeten, että se on "very manly activity". Itse katselen lähinnä kauhulla pensasaidan röyhähtämistä, sillä minun täytyy se leikata ennenkuin Alice tulee uudelleen. Muuten antaisin vaan olla, kun muutkin naapurimme ovat hieman rentoutuneet, eikä heidänkään aitansa niin viimeisen päälle ole.

Sosiaalisella puolella on ollut vientiä, vaikka enempäänkin olisi hänellä ollut toivetta. Perjantaina hän lähti klo 23 yllätysbileisiin Boston Collegelle tullen sieltä kotiin pikkutunneilla, ja täksi viikonlopuksi hän matkasi Vermontiin Saylorin 'mökille' porukalla E ja muut tytöt; porukan toinen poika Collin, ei lähtenyt mukaan. Huomenna odotan häntä takaisin.

Aivan viime tippaan ja senkin jälkeen jäänyt kesätöiden haku kantoi hedelmää ja E sai kuin saikin töitä Turun hautausmaalta, ja on sen mukaisesti järjestellyt virallisia Suomi-asioitaan kuntoon haluten minut aina henkiseksi tueksi vierelleen istuen. Istun mielelläni. Näihin asioihin on kuulunut esimerkiksi verokortin ja pankkikortin tilaaminen. Saimme myös sekä hänen että meidän muiden viisumipaperit kirjekuoriin. Enää pitää ne viedä postiin Suomeen saavuttuamme, E ensin.

Iso-O:n juttuja

Iso-O lähti viikkojen urheilutaukonsa jälkeen yllätysiltalenkille Benin kanssa klo 21. Hän nousi sohvalta tuohon aikaan ja sanoi, että hänen pitää päästä juoksemaan. Tuohon aikaan on täällä pilkkopimeää, kun katuvaloja on niin harvassa. Sanoin, etten tykkaa ajatuksesta, että hän lähtee itsekseen. Lyhyen tekstiviestivaihtelujen seurauksena Hiihtokapteeni-Ben ilmoitti voivansa lähteä itsekin, ajoi meille, ja he juoksivat yhdessä 5 mailia. Seuraavana iltana hän lähti hiihtopoikien kanssa Crystal Lakelle kalastamaan. Pienten kalojen lisäksi he olivat nostaneet lammesta pienen kilpikonnan. Sen irrottaminen koukusta oli vaatinut vähän yhteistyötä. Pikku-O:lle ei kerrottu. 

Muutama ilta myöhemmin hänelle tuli jälleen tarve lähteä iltalenkille, nyt puolikymmeneltä. Pilkkopimeyden johdosta en edelleenkään pitänyt asiaa järkevänä ja sanoin, että saa lähteä, jos joku lähtee mukaan. No, hän pakotti E:n. E lähti pyörällä mukaan ja kehui häntä jälkikäteen. Kuulin, kun hän sanoi Iso-O:n juosseen nopeampaa ja pidempään todennäköisesti aina hänen juoksukellonsa epätarkkuuden johdosta. Olinkin miettinyt, miten minä muka olen melkein yhtä nopea juoksija kuin Iso-O. Kävi ilmi, etten sitten kuitenkaan ole. Juoksuinto senkun kasvoi ja taas tuli ajatus lähteä illalla. E ei tykännyt ajatuksesta, että tästä tulisi rutiinia, eikä enää suostunut. Pikku-O lähti. Nyt on juoksut hetkeksi juostu, sillä Iso-O sairastui johonkin flunssaan (ei korona, hän testasi 4(!) kertaa peräkkäin) ja on nyt toipilaana.

Iso-O:n College Letter eli yliopistohakemusten vapaateksti itsestään tuottaa hänelle stressiä. He aloittivat sen kirjoittamisen englannintunnilla, ja opettajalta tuli viesti, ettei hänen ensimmäinen versionsa kuulosta häneltä. Hän on yrittänyt saada meidät - erityisesti E:n - kertomaan, mistä hänen pitäisi kirjoittaa, mutta palaute on ollut - jälleen erityisesti E:lta - että kirjoituksen pitää lähteä itsestä.

Sosiaalipuolella on juoksujen ja kalastamisen lisäksi ollut vientiä. Hän järjesti meillä Poker Afternoon-tapahtuman, johon piti pukeutua hienosti. Abby toi mukanaan ihan oikean pokeripöydän ja Iso-O järjesti alakertaan varsinaisen Casino-tunnelman valoineen kaikkineen. Toisin sanoen, rappus-ja taulunpäällisvalot ovat uudelleen ilmestyneet paikoilleen minun jo otettuani ne vuokraemännän käyntiä varten pois. Saman illan lastenhoitovuoronsa päätteeksi hän lähti kavereidensa kanssa telttaretkelle yhden heistä takapihalle. Hän ei ottanut meidän telttaamme mukaansa, vain makuupussin ja alustan, kun tilaa oli edeltävästi tiedossa yhdessä joko 4- tai 7-hengen teltassa. Sain lauantaiaamuna klo 6.15 viestin:"hei minä olen hereillä". Hän tuli pian sen jälkeen kotiin vain lähteäkseen uudelleen muutama tunti myöhemmin. Sain viestin töihin tyynyllä olevan pääkuvan kanssa:"olen benilla nukkumassa". Kun saavuin kotiin, hän makaili sängyllä jalat seinällä ja puhui Marthan kanssa puhelimessa.

Niinä lyhyinä hetkinä, kun hän on ollut kotona, olemme olleet Outlander-sarjan pauloissa. Kohta on kolmas tuotantokausi lopuillaan. Osaan arvostaa näitä hetkiä tämän teinin kanssa. 

Pikku-O:n juttuja

Pikku-O:n piti palauttaa koululta lainaksi saatu tabletti. Päivien ajan yritin saada häntä motivoitumaan siihen, että käymme läpi rehtorin lähettämän tsekkauslistan, mutta hän aina keksi jotain muuta. Ihmettelin hieman, mutten puskenut liikaa. Laitoin vain kalenteriin viimeisen päivän, kun se pitää tehdä. Päivä saapui, vääntelehtiminen jatkui. Siihen löytyi syy. Tabletin näyttö oli mennyt säpaleiksi, aikoja sitten. Harmitti kahdesta syystä. Ensin tietysti siksi, että joudumme sen korvaamaan. Mutta erityisesti siksi, ettei hän ollut siitä minulle kertonut, kun se oli tapahtunut. Kerroin, että tästä yksityiskohdasta minulle oikeasti tuli paha mieli. Hän pyysi anteeksi ja lähetti minulle tekstiviestin ankasta, jonka alla luki:"Duck is sad". Minulle ei selvinnyt, miten ankka tähän liittyi, mutta se taisi olla teinipojan tapa todeta olleensa oikeasti pahoillaan.

Pikku-O aloitti lenkkeilyn 15. kesäkuuta juoksemalla 3 mailia ja on sen jälkeen käynyt muutamaan kertaan tavoitteenaan ensin 10 mailia tällä viikolla (tuli täyteen) lisäten joka viikko joko 2 tai 3 mailia aina tavoitteeseensa 25 mailia viikossa ennenkuin kesäloma on ohi ja High Schoolin maastojuoksukausi alkaa. Hän on lisäksi jatkanut painojen nostamista kellarissa ja täytyy sanoa, että hänen yläkroppalihaksensa ovat kasvaneet. Olemme puhuneet painojen nostamisen haitallisista vaikutuksista ja siitä, ettei liian isoilla painoilla kannata treenata, kun ikää kuitenkin on vasta 14.

Kavereiden kanssa on hänelläkin ollut kaikenlaista aktiviteettia päivittäisistä uintireissuista Nathanin esisyntymäpäiväjuhlinnan kautta oikeisiin juhliin lauantaina. Tuolloin he menivät ensin keilaamaan ja jatkoivat sitten Nathanin kotiin kakulle ja hengailulle siten, että hän tuli kotiin vasta klo 22 jälkeen illalla. Perjantaina sain kuvan metrosta. Olivat kaveriporukalle päättäneet lähteä Bostoniin. He vaihtoivat metroa ja ajoivat vahingossa aina North Stationille saakka. Sielta he kävelivät Haymarketille, jossa hän oli syönyt ison donitsin. Kävely oli jatkunut aina South Stationille, jossa hän oli ostanut pretzelin. Kotiin hän tuli suunnilleen ilmoittamaansa aikaan klo 19. Pikku-O on kasvamassa isommaksi, huomaan. Ja tykkään.

Maanantai on koululaisilla vapaa Juneteenth:in johdosta. Koulu loppuu perjantaina 24. kesäkuuta. Sitten on lomaa muutama päivä täällä ennenkuin lento lähtee seuraavan viikon keskiviikkona. Suomi, täältä he ovat viimein tulossa!

Covid 19 - Autonrengas tyhjeni ja testauspakko poistuu

Epämiellyttävä yllätys odotti minua aamulla. Olin valmistautumassa aamulenkille ja ennen juoksuvaatteiden päällelaittamista astuin takaterassille tunnustelemaan keliä - T-paita vai pitkähihainen. Katseeni osui autooni ja vaelsi sen oudolta näyttäneeseen takarenkaaseen. Se oli aivan tyhjä! En lähtenyt lenkille. Sen sijaan hengittelin hetken, kävelin sitten olohuoneeseen, keräsin itseni ja sen jälkeen vakuutuskorttini, ja soitin AAA:n tiepalveluun. 40 minuuttia myöhemmin pihatiellemme peruutti hinausauto ja sen mukana mies, joka pikaisesti nosti auton perän ylös, irrotti tyhjän renkaan alle minuutissa, laittoi tilalle vararenkaan, täytti sen ilmalla ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Häntä odotellessani olin jo soittanut autokorjaamolleni ja saanut ohjeen ajaa auton sinne renkaanpaikkausta varten. Ajoin, ja 10 minuuttia myöhemmin pääsin paikatun renkaan kanssa jatkamaan matkaani. Koko lysti maksoi $30. Kurja tilanne meni siis todella kivasti. Ehdin miettiä aika monta kurjempaa tilannetta, paikkaa ja aikaa samalle ongelmalle ja päiväni kirkastui. Toki huolehdin, että rengas alkaa hitaasti tyhjentyä, mutta toistaiseksi olen välttynyt. Aamurutiinikseni on kyllä muodostunut sellainen, että menen ensimmäisenä ulos kurkistamaan, mitä autolle kuuluu.

Ohi menneestä lenkistäni lenkkeilyyn ylipäänsä. Minulle tuli vuosi täyteen itselleni antamaa haastetta: Vähintään 10 mailia / viikko juoksemista, aina maanantaisin mailit nollaantuen. Upea suoritus, 610 mailia vuoden aikana, hieman alle 12 mailia / viikko keskimäärin siis. Vauhtini on nopeutunut 2,5 minuuttia / maili ja vaikka hidas olen edelleenkin, on minusta tullut aivan käypäinen lenkkeilijä. Hyvä minä! Aion jatkaa. Enkä aio lisätä haaastetta aiemmasta, vaikka treenikelloni niin yrittää ehdotella.

Juoksemisesta siihen tarvittaviin lenkkareihin. Kävimme ostamassa uudet sekä minulle että Pikku-O:lle. Pikku-O on motivoitunut aloittamaan juoksutreenaamisen kesällä suunnitellen 25 mailia / viikko juoksumäärää. Mielenkiinnolla seuraan, minkälaisiin lukemiin hän päätyy. Suunnitellut hän on aiemminkin, mutta tietokoneen veto on aina osoittautunut suuremmaksi. Minun kohdallani uusien lenkkareiden hankkiminen oli sillä tavalla iso juttu, että ensimmäistä kertaa elämässäni ostin uudet, koska juoksin edelliset loppuun. E:n ohjeiden mukaan uudet pitäisi hommata 300-500 mailin välein. Omilleni oli tullut mittariin jo melkein 650. Ostin tosi nätit. Hassua, että niiden ulkonäöllä on minulle merkitystä, mutta on.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O:n yleisurheilukausi päättyi All City Meet-kilpailuun Northilla. Ehdin katsomaan, vaikka hölmöyksissäni parkkeerasin ihan kauhean kauas virhearvioni johdosta. Hän juoksi 69 s sekä yksilölajissa (400 m) että viestiosuudellaan (4 x 400 m). Aivan hyvä mieli hänelle jäi, vaikkei palkintopalleille päässytkään. 

Pikku-O:lla oli kaksi konserttia peräjälkeen Brownilla. Ensimmäisenä oli vuorossa kuoro, sitten bändi. Pikku-O oli pukeutunut mustiin housuihin ja kenkiin sekä valkoiseen paitaan ja siniseen rusettiin, ja näytti oikein komealta. Ei enää pikkuiselta. Hän vastasi 3 muun matalaäänisen pojan kanssa miesäänistä ja se kuulosti oikein kivalta. Iso-O lähti mukaani kuorokonserttiin, molemmat isosisarukset bändikonserttiin. Bändikonsertin jälkeen jopa isoveli oli aivan tyytyväinen, kun bändi kuulosti hyvältä soitettuaan sekä Harry Potterin että StarWarsin tunnarit. Niiden aikana käveli ensin Harry Potter, sitten Darth Vader näyttämön läpi. Darth Vaderilla oli käytössään Pikku-O:n hieno lasermiekka. Konsertissa oli myös UMASS-aikainen neurotehon lääkäri, saksalaisnainen Muehlschlegel, joka on kaikki nämä vuodet asunut aivan naapurissa Wabanissa minun tietämättäni. Jotta asia olisi vieläkin hassumpi, kävi ilmi, että Pikku-O ja hänen poikansa ovat pyöräilleet yhdessä kouluun ("Bike Gang") jo noin vuoden ajan. Jälleen yksi esimerkki maailman pienuudesta.

Pikku-O:lla oli yleisurheilujoukkueen lopettajaisjuhlat, sitten bändin (viettivät aikaa pizzaa syöden ja yhdessä Oak Hill- ja South bändien kanssa soitellen). Lopuksi oli juhlat kuoron kanssa siten, että Southin Acappella-ryhmä tuli esittäytymään - ja sai Pikku-O:n miettimään hieman uudelleen, mitä hän tulee High School ajaltaan tavoittelemaan. Hän on ollut menossa kavereidensa kanssa tavanomaista enemmän Newton Centerissa, uimassakin farkut päällä. Middle School lähestyy loppuaan - Southille hän oli tutustumassa perjantaina 10. kesäkuuta ("Step up Day") ja kertoi, että hän saattaa liittyä Acappella-ryhmään ja shakkikerhoon kouluaineiden ja maastojuoksun lisäksi. Aika ahkeralta kuulostaa. Voi olla, että vähän liian.

Iso-O:n aika menee ystävien kanssa

Iso-O kävi hänkin taas Crystal Lake:lla uimassa, ensin aamusta Marthan kanssa ja sitten hiihtojoukkueen kanssa iltapäivästä. Toistaiseksi Newtonilta ei ole tullut kehotusta olla menemättä veteen liian suuren bakteerikasvuston johdosta, mutta siihen lienee syynä lähinnä se, ettei lampi ole virallisesti vielä 'auki', eli toisin sanoin mittauksia ei tehdä.

Iso-O kävi ystävänsä Alin isän muistoksi järjestetyssä 5k-juoksussa siten, että hän lähti koulusta kesken päivän. Juoksu oli Cambridgessa ja siihen oli osallistunut noin 50 isän juoksukaveria.

Useana iltana Iso-O on lähtenyt vielä kouluiltoinakin Newtonin keskustaan hengailemaan perusteltuaan ensin minulle spontaanisti (en kysynyt), että läksyt on tehty, kesäloma menee kokonaan Suomessa ja kavereita ei sitten näe lainkaan. Hän oli jopa Marthalla yötä kesken kouluviikkoa, kun aamu alkoi tuolloin 10-luokkalaisten MCAS:in johdosta myöhemmin.

Hän on mennyt käytännössä joka aamu Abbyn kyydillä kouluun. Yhtenä aamuna tosin jouduin tarjoamaan kyydin melkoisella kiireellä, kun hän Abbya jo eturappusilla istuessaan ja odotellessaan yhtäkkiä keksi, ettei Abby ole tulossa juutalaisen juhlapyhän johdosta. Sellainen huoleton teinityttönen hän on.

Kaikesta sosiaalisesta aktiivisuudesta huolimatta juniorivuoden viimeiset puristukset ovat edenneet. ACT-testi on meneillään Northilla tänään 11. kesäkuuta (vein hänet sinne aamusta), matematiikan loppukokeen ensimmäinen osa on ohi, ja eri aineiden projektien deadlinet sekä lopputentit ovat tulevalla viikolla. Hieman on tilanne meinannut häntä stressata, mutta pian alkaa loma.

E lomailee

E on viettänyt melko hiljaista lomaa ensin pitämällä kahden viikon totaalisen juoksutauon ja sitten alkaen ensin 20 mailia viikossa lisäten aina 5 mailia viikkomäärään. Tämän viikon mailit saavuttavat 30 mailia. Hän kävi ystäviensä kanssa viettämässä iltaa Southilla, jossa Candycorn-teatteriryhmä esiintyi. Saylor tuli ystävänsä kanssa hänet hakemaan. Muutama ilta myöhemmin hän meni pelaamaan korttia Adelen ja Talian kanssa ja tuli kotiin vasta seuraavana päivänä, lähtien jo illalla BC:lle siellä kesää viettävien juoksukavereiden kanssa katsomaan Celtics-pelia ja elokuvaa. Huomenna on tiedossa entisen opettajan koordinoima minivaellus. Lomamoodissa.

E haki kesätöitä Suomesta todella myöhäisessä vaiheessa. Siitä huolimatta hänellä oli pari haastattelua; toinen klo 9 aamulla pesulatyöhön ja varastomieheksi; toinen (feissariksi) ei huomioinut aikaeroa lainkaan ja tapahtui klo 4. Yksi työpaikka (hautausmaatyö) saattaa näyttää vihreää valoa. Katsotaan, mitä tapahtuu.

E tilasi itselleen sinisen puvun, joka saapui kahdessa päivässä. Housut istuvat hyvin. Omasta mielestäni ne ovat tiukat, mutta hän haluaa niiden olevan sellaiset. Takkiosa oli liian pieni hartioista meidän molempien mielestämme, ja menimme sen Natick Mallin Nordstromille palauttamaan. Hän tilasi heti uuden, kokoa isomman ja se näyttää hyvältä. Hän on pitkään haaveillut nimenomaan sinisestä puvusta, jolle tulee käyttöä kesän rippijuhlien ulkopuolellakin BC:n erilaisissa juhlissa.

Virallisia asioita

E:n viisumipaperit ovat kasassa valokuvaa lukuunottamatta. Lähetystö vaatii paperiversion hakemuksessa jo mukana olevan elektronisen kuvan lisäksi, mikä on ärsyttävää. Menemme kaikki taas (vain pari kuukautta sitten teimme saman Suomen passeja varten - sinnekin vaadittiin paperiversiot!) kuviin tämän viikonlopun aikana. Meidänkin paperimme tulivat takaisin. Sairaala haki 3 vuoden jatkoa, mutta sitä myönnettiin vain yksi vuosi. Syytän siitä lakimiehiä. Paljon oli sanoja käytössä minun erinomaisuudestani, mutta kriittiset termit silti puuttuivat. Olin aika harmistunut. Tähän epäonneen liittyy kuitenkin pieni siunaus. Italialaistyökaverini viisumia jatkettiin 3 vuodella, mutta hänen täytyy mennä lähetystöön haastatteluun - ja hän oli saanut kuukausia sitten varattuaan Italian neljän Yhdysvaltain lähetystön ainoan kesäaikaisen vapaan ajan. Jos minä olisin saanut saman pidennyksen, olisin aikamoisessa hankaluudessa. Ensimmäinen vapaa haastatteluaika Yhdysvaltain Suomen Suurlähetystössä on nimittäin marraskuussa! E ja me muut voimme nyt lähettää paperipinomme lähetystöön Suomeen saapumisen jälkeen. Viisumien käsittelyaika on 2-3 viikkoa. Tämän toteamisen jälkeen papereissa mainitaan, että yhteyttä ei saa ottaa ennenkuin on kulunut 6-8 viikkoa, jottei prosessi hidastu. 6-8 viikkoa on monelle - me mukaanluettuina - aivan liikaa.

No, viisumipaperien saapumisen johdosta voin hakea uutta ajokorttia taas. Nyt ehdin sen tehdä hyvissä ajoin ennenkuin vanha menee umpeen. Massachusettsissa on tullut onneksi sellainen muutos, että viisumin (olettaen, että on ollut maassa yli 12 kuukautta muutoin) ei tarvitse olla voimassa kuin 2 kuukautta eteenpäin, jotta ajokorttia voi hakea. Tämän tarkoittaa stressin poistumista minulta sekä erityisesti sitä, että pääsen teinien kanssa asian kanssa eteenpäin. Ensimmäisenä hoidamme asian kuntoon E:n osalta syksyllä. Iso-O sanoi voivansa odottaa 18-vuotispäiväänsä, mikä helpottaa prosessia kovasti, ja siksi teemme sen ensi keväänä. Mutta siis, vuoden päästä meillä on moninkertaisesti enemmän ajokykyisiä henkilöitä. Enää ei tarvitse yksin ajaa 17.5 tuntia putkeen (heh heh).

Vuokraemännän rekrytoima kirvesmies kävi katsomassa yläkerran pesuhuoneen, keittiön ja kellarin remonttia varten. Tarkoitus on, että remontti alkaa meidän jälkeemme, mutta saa nähdä. Vuokraemäntä tulee uudelleen vielä tänä kesänä. Harmillista, sillä se tarkoittaa, että minun oikeasti pitää pestä ne eturappuset. 

Uutisissa

Iso aktiivinen, käynnissä oleva ja historiallinenkin asia on January 6-komitean televisioidut oikeuskäsittelyt ("Hearings"), jotka alkoivat 9. kesäkuuta illalla. Liz Cheney, erittäin konservatiivinen, aiemman varapresidentti Dick Cheneyn tytär, joka toimii komitean varapuheenjohtajana, rauhallisesti kävi läpi päivän tapahtumat. Hän on yksi harvoista republikaaneista, joka on uskaltanut - oman poliittisen uransa kustannuksella - kyseenalaistaa Trumpin toiminnan. Ensimmäisen kaksituntisen käsittelyn ajan kävi ilmi, kuinka syvällistä Trumpin osallistuminen oli. Olisipa aikamoista, jos tämä johtaisi johonkin konkreettiseen.

Toinen iso asia on aseenkantoon liittyvien asioiden eteenpäin meneminen, joskin hyvin minimaalisesti. Outoa on seurata, kuinka pyhältä oikeus kaikenlaisiin aseisiin koetaan. Massachusettsissä on Yhdysvaltain yksi tiukimista aselaista ja samalla Yhdysvaltain vähiten ampumiskuolemia. Connecting any dots?

Jättimäisen iso asia meille on se, että CDC poistaa koronavirustestauspakon Yhdysvaltoihin matkaavilta 12. kesäkuusta lähtien ja arvioi asiaa uudelleen 90 päivän kuluttua, mikä tarkoittaa meidän matkaamme ajatellen sitä, ettei testeja tarvita. JEEEE! Tämä päätös, mikä on mietityttänyt minua aika paljon ("Mitä jos yksi meistä on positiivinen juuri ennen matkan alkua?"), on myos iso rahallinen säästö. Neljän ihmisen testaaminen olisi googlaamiseni perusteella maksanut Suomessa jotain 250-600 euron välillä. Ei ihan pieni summa. Nyt on sitten tuon verran enemmän käytettäväksi ruisleipään, salmiakkiin ja Fazerin Siniseen suklaaseen :)