Todella iso uutinen on 50 vuotta Yhdysvaltain lakiin kirjattu oikeus aborttiin Roe vs Wade kumoutuminen - odotetusti - 24. kesäkuuta 2022. Mielenkiintoista seurata, kuinka tämä tästä lähtee muotoutumaan. Korkein oikeus on aborttilain kumoamisen lisäksi löysentänyt aselakeja, lisännyt uskonnon (käytännössä tarkoittaen kristinuskon) julkista ilmaisua (rukoileminen julkisen koulun pelin jälkeen kentällä) maassa, jossa kirkon ja julkishallinnon pitäisi olla kokonaan toisistaan erilliset, ja on lähellä vähentääkseen ilmastonmuutosta säänteleviä määräyksiä. Päätökset ovat seuranneet toisiaan päivittäin ja saaneet ihmiset heräämään; Korkeimmasta oikeudesta on tullut ultrakonservatiivinen, mikä ei tunnu nykypäivältä lainkaan. Paljon pienempi uutinen on se, että FDA hyväksyi koronavirusrokotteet (Moderna ja Pfizer) alle 5-vuotiaille lapsille, mutta uutinen toki sekin. Näin usean Instagram-postauksen tuntemieni lääkäreiden lapsista saamassa ensimmäistään, ja meidän lastenlääkärikäynnin yhteydessä näin useita muitakin pieniä Disney-laastarikäsivarsia.
Perjantaina oli Pikku-O:n Middle School-valmistujaiset. Heräsin sopivasti huomaamaan, että hän oli lähdössä polkupyörällä puku päällään ja juhlakengät jalassaan koululle. Hän pahastui, kun kehotin lähtemään bussilla, ja kun hän kieltäytyi, vaihtamaan polkupyöräilyyn sopivat vaatteet. Pahantuulisena hän poistui talosta normaaleissa vaatteissaan puku ja kengät repussa mukanaan. Minä menin E:n kanssa juhlaan 2 tuntia myöhemmin, Iso-O tuli koulultaan. Valmistujaiset järjestettiin yleisurheilukentällä oikein hyvällä puolipilvisellä kelillä. Yläkoulusta valmistuneet kävelivät tiimi (Turquoise, Orange ja Emerald [Pikku-O:n tiimi]) kerrallaan istumaan katsomoon, joka oli koristeltu ilmapalloin, ja yleisö istui itse tuomillaan tuoleilla jalkapallokentällä. Toimi oikein hyvin ja näytti juhlalliselta. Ensin rehtori piti pienen puheen, sitten jokaisen tiimin edustajaoppilas puhui seuraten ko. tiimin kaikkien oppilaiden todistusten jaolla, ja lopuksi rehtori toivotti kaikille hyvää kesää ja menestystä High Schoolissa. Pikku-O jutteli hetken kanssamme ja jatkoi suoraan Codylle ja Cooperille bileisiin tullen sieltä takaisin tunteja myöhemmin.
Middle School-todistus saapui muutama päivä koulun lopun jälkeen. Englanti ja Social Studies olivat A-, Health
and Wellness B+ (heh heh) ja kaikki muut A. Näihin kuuluivat
matematiikka, ranska, Science, bändi, kuoro, taideaineet ja liikunta.
Hyvä näillä on High Schooliin lähteä.
Iso-O sai englannin tunnilla torstaina Leadership Award-palkinnon. Päivä sen jälkeen koulu loppui ilman sen kummallisempia juhlallisuuksia. Itse asiassa, hän lähti kesken koulusta osallistuakseen Pikku-O:n valmistujaisiin, eikä palannut takaisin kahdelle viimeiselle tunnille. Kesäloma alkoi melkein varkain.
Hänen juniorivuotensa todistus oli täynnä pelkkää A-kirjainta. ACT-testin tulokset saapuivat loman jo alettua. Englanti- ja matematiikkaosiot menivät odotetusti SAT-tasoa (34-36/36), ja Science-osio odotetusti paljon huonommin (26/36). Tästä viimeisimmästä johtuen yleisarvosanaksi tuli 33/36, mikä on oikein hyvä, mutta tietysti paljon alempi kuin se olisi ollut ilman Science-osiota (35/36). Hän sai vettä myllyynsä ja totesi, ettei hän tiedä luonnontieteistä mitään ja toivoo, ettei koskaan tarvitse niiden kanssa olla tekemisissä. Samalla hän sai sanotuksi, että hänellä oli ollut ihan hirveä stressi ennen SAT-testiä ja että minä olin lisännyt hänen stressiään. Minulle tuli tästä aika paha mieli, sillä olin kyllä hänelle pitänyt saarnan totaalisesta valmistautumattomuudesta vielä noin kuukausi ennen testiä, mutta sitten kyllä moneen otteeseen häntä kannustanut ja jopa perunut oman ajatukseni yhdellä kerralla testin tekemisestä moneen kertaan todeten, kuinka ylpeä hänestä olen juuri sellaisena kuin hän on. Taidamme jatkaa keskustelua vielä rauhallisempana aikana, nyt siihen ei enää ole mahdollisuutta, eikä olisi ollut tunnelmaakaan hänen puoleltaan. Huono äiti hetki. :(
Kavereita Iso-O aikoi nähdä ihan joka päivä ennen lähtöään. Pe-la yöksi hän kutsui kaverit meille yökylään, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin, kun huomautin sen olevan hieman hankala yhdistelmä olla lastenhoitajana iltamyöhälle ja yökyläemäntänä. Yökyläily järjestyi kaverin luona. Siellä oli ollut haikeaa, sillä yksi kavereista, Sebastian, on muuttamassa Bermudalle ja melkein kaikki lähdössä kesäksi johonkin, Iso-O itse mukaan luettuna. Joka päivälle on riittänyt jotain, joskus kolmestikin, mikä on melkein muodostunut liiaksi. Aamu-uintia Crystal Laken poikki x 3, jäätelöllä Pohjois-Newtonissa, tapaamalla kavereita meillä ja muualla, kävelyllä iltatuimaan, aamuisin jne melkein minuuttiaikataululla. Selvästi hän olisi tarvinnut enemmän aikaa koulun loppumisen ja matkan alkamisen välille, mutta olen muistuttanut häntä siitä, että päivittäiset virtuaalitapaamiset kavereiden kanssa ovat yhtälailla mahdollisia omasta huoneesta kuin tuhansien kilometrien päästä.
Pikku-O:n juoksukellon hihna meni rikki ja varaosa saapui. Hän sen kanssa värkkäsi ja värkkäsi ja oli aika ärtynyt. Aloin epäillä, että jotain meni pieleen, kun hän alkoi miettiä, että sitten kuitenkin laittaa vanhan, vielä ehjäksi jääneen puolikkaan takaisin. Puolisen tuntia ährättyään ja kuljettuaan monta kertaa keittiön ja oman huoneensa väliä, hän tuli näyttämään, että kellossa oli uudet hihnat. Molemmat osat. Kello on ollut isossa käytössä, sillä hän on toistaiseksi pysynyt juoksusuunnitelmassaan ja on esimerkiksi tämän viikon 15 mailiaan jo juossut. Hän jopa kävi kanssani 7 mailin lenkillä - hänen ensimmäinen niin pitkä lenkkinsä - ja kannusti minua kahden viimeisen mailin aikaan, kun meinasin pudota kyydistä.
E:lla oli kaksi päivää vähemmän aikaa juosta 40 mailia viikossa viimeisella kokonaisella täälläoloviikolla. Edellinen maanantai oli kulunut Saylorin mökiltä saapumiseen, ja sunnuntain hän aikoi laskea seuraavaan viikkoon kuuluvaksi, sillä viikon puolivälissä oli ainakin päivä menossa matkustamiseen ja siitä toipumiseen. Siksi hän "doubled" useana päivänä. Tämä tarkoittaa kahta lenkkiä päivässä. Huh. Lenkeistä ensimmäinen oli aina pidempi ja iltalenkki 'vain' 2-3 mailia (eli minun tyypillinen lenkkini, heh heh). Iso-O lähti pyörällä mukaan yhteen, kun oli tuolloin vielä toipilaana muutoin.
E:lla oli kaksi toivetta ennen Suomeen lähtöä. Toinen oli hengailla Adelen ja Talian kanssa. Oikeasti hän halusi menna "clubbing" heidän kanssaan, mutta kun heidän ikäisinään se on täällä vähän hankalaa. Siksi hengailu sai olla riittävästi, mutta tapahtui sentään kahdesti viimeisen viikon aikana, viimeisenä iltana meidän takapihallamme. Toinen toive oli viettää aikaa BC-kavereiden kanssa, minkä hän toteutti lauantai-iltana. Bonuksena Saylor soitti ja E pääsi iltakävelylle samalla mökkiporukalla, jossa E taas oli ryhmän ainoa miespuolinen. Kaiken tämän lisäksi hän on jo suunnitellut erilaisia teemoja syksyn opiskelijabileisiin, nyt kun heillä tulee olemaan 8 hengen kommuuni. Hauskoja ideoita, ja suurin osa sellaisia, että yliopistolla tulee varmasti olemaan jotain sanottavaa.
E kävi ensimmäistä kertaa aikuisyleislääkärin vuositarkastuksessa. Häneltä oli kysytty puoli vuotta sitten aikaa varatessaan huolehtimaan kaikki lastenlääkäriaseman paperit uudelle lääkärille. Hän laittoi tuolloin viestin, jotta asia hoituisi, muttei koskaan varmistanut asiaa. Eihän se tietenkään ollut hoitunut, mitään papereita, erityisesti rokotetietoja, ei ollut saapunut. Sanoin kotimatkalla, että hänen pitää laittaa uusi viesti asiasta. Kävi ilmi, että hän oli saanut vastausviestin ohjeineen täyttää lomake, jotta lastenlääkäriasema olisi osannut tiedot oikeaan paikkaan lähettää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt $15 lähetysmaksun ja lomakkeen täyttämisen jälkeen asia hoitunee. Kehotin kuitenkin jatkossa sähköpostien pikaisen deletoimisen sijaan loggaamaan aseman sivuille ja tsekkaamaan muutama päivä myöhemmin. Voi olla, että hän joutuu käymään uudella lääkäriasemallaan uudelleen, jos esimerkiksi tetanus-rokotteesta on liikaa aikaa. Papereiden puuttumisesta huolimatta vastaanotto oli mennyt hyvin ja hän oli tykännyt uudesta lääkäristään. Hän nauroi sitä, että hänen piti vaihtaa kaikki vaatteensa sairaalakaapuun ja ihmetteli sitä, että vastaanotto oli niin paljon lastenlääkärikäyntiä lyhyempi.
Kahden nuoremman lääkäriajat olivat maanantaina lääkäriaseman Newton Corner-toimistossa. Molemmat ovat sen ikäisiä, että heillä on oikeus lääkärin tapaamiseen omatoimisesti, joten jäin aulaan odottamaan. Lääkäri kutsui minut kuitenkin molempien kohdalla myös keskustelemaan ja varmistamaan, ettei minulla ollut ylimääräisiä huolia. Molemmat saivat rokotteet - Iso-O Meningokokki B:tä vastaan, Pikku-O HPV-virusta sekä Hep A-virusta vastaan. Hoitaja, joka antoi rokotteet, varoitti Pikku-O:ta siitä, että toinen rokotteista saattaa aiheuttaa huimausta. Tämän kuultuaan muutenkin rokotteita jännittävän pojan silmät aukesivat apposen ammolleen ja hän lakkasi hengittämästä. Sanoin, että hän taitaa mentaalisesti saada itsensä tajuttomaksi. Kun hoitaja sitten vielä totesi, että mikäli hän kokee olonsa heikoksi, voi hän saada pillimehun, tuli hänelle melkein tarve niin kokea. Kun olo kuitenkin säilyi aivan normaalina, lupasin, että ostamme pillimehun itse (ja niin teimme). Koululaiset myös mitattiin. Iso-O oli suunnilleen samanmittainen kuin aiemmin (177 cm), Pikku-O oli venähtänyt melkein 11 cm, ollen nyt 162.5 cm. Vielä siis minua lyhyempi, muttei varmaan pitkään.
Kysyin kaikilta teineiltä, minkä päivän minä saan varata yhteiselle tekemiselle, kun Suomi-loman johdosta aikaa ei ole muulle kesämatkalle. Kaikki totesivat, että sunnuntai, kun "silloin tapahtuu kaikkein epätodennäköisimmin mitään muuta" (lainaus E:lta). Varasin meille liput Maverick-elokuvaan. Se oli aivan hauska ja viihdyttävä. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä ravintolaan, mutta porukalla ei ollut nälkä heti teatterista pois tullessa, joten ajoimme kotiin ajatuksella "menemme O'Hara'siin". Vaan se olikin kiinni! Se siitä suunnitelmasta. Iso-O:lla oli jo kiire eteenpäin, joten emme sitten menneet muuallekaan, kun ensin olisi pitänyt miettiä, mikä sopii kaikille. Huoh!
Kävin taas hakemassa ajokorttia. Koska aikaa oli yli vuosi, tai siis edellinen ei ollut vielä mennyt voimasta, pystyin tekemään sen AAA-toimistossa Needham Streetillä. Virkailija oli sellainen piirrettyjen filmien laiskiainen, hidasliikkeinen, hidaspuheinen, jolla meni todella kauan aikaa käydä minun muutama paperini läpi. Sain väliaikaisen kortin, joka on voimassa 60 päivää, vähemmän kuin jo voimassa oleva korttini. Uuden pitäisi saapua postissa muutaman päivän sisään.
Olen yrittänyt optimoida jääkaapin ja pakastimen tyhjentymistä (vaikeaa!) siten, että saan ne pois päältä, kun lähden itse lasten perässä Suomeen muutama viikko myöhemmin. Voi käydä ruokavalio aika mielenkiintoiseksi, kun syömässä olen vain minä ja tavoitteena on kylmälaitteiden tyhjentyminen. Saatan syödä aika parmesaanipitoisia annoksia.
Olen kotona yksinäni ensimmäistä kertaa tammikuun 3. päivä 2020 jälkeen. Tuntuu ihan omituiselta. Ja ikävä on jo.
No comments:
Post a Comment