Covid 19 - Kaikensorttista meininkiä Juneteenth juhlapäivän ympärillä

Inflaatio on historiallisen korkealla, bensanhinta nousee, osakekurssit laskevat ja kryptovaluutta romahtaa. Trumpin tilanne käy tiukemmaksi January 6-komitean avoimien käsittelyiden edetessä, asekeskustelussa tapahtui vauvanaskel eteenpäin ja korkein oikeus lähestyy aborttipäätöksensä julkistamista. Juneteenth-juhlapäivää (=päivä, jolloin orjuuden loppumisen viesti saavutti Teksasin orjat noin 2,5 vuotta Lincolnin allekirjoittaman Emancipation Proclamation-julistuksen jälkeen) vietetään toista kertaa Yhdysvaltain virallisena vapaapäivänä. Paitsi omalla työpaikallani, joka muutenkin huomioi juhlapäivistä vain kuusi (New Years Day, Memorial Day, Fourth of July, Labor Day, Thanksgiving ja Christmas Day).

Virallista ja yhteistä

Valokuvien ottaminen viisumeita varten sakkasi taas Walgreensilla, kun heillä ei ollut kuvaaja paikalla. Vaihtoehtoa "printtaa itse omat passikuvasi" ei ole, sillä passikuvien hinta (noin 17 dollaria kappale) on aika paljon parempi heille kuin 50 sentin setti. No, vaihtoehto 2x3 tuuman kuvien printtaaminen on olemassa. Koska viisumikuva on 2x2 tuuman kokoinen, onnistui tämä nyt sitten todella edullisesti ja helposti. Ei muuta kuin tuuma pois alalaidasta ja kuva oli oikeanlainen. Kappas, ettei ole tullut aiemmin ymmarrettyä.  No, täytyy sanoa, että lopputulos oli aika vaihteleva ja jää nähtävaksi, uppoaako esityksemme lähetystön virkailijalle. Sen verran huolissani olin tästä mahdollisuudesta, että tilasin uuden setin muutama päivä myöhemmin.

Koska meinasin hieman hermostua valokuvaamisen epäonnistumisen johdosta Walgreensilla, tilanne johti spontaaniin keskusteluun aiheesta äidin huonot puolet. "Being easily worked up" on yksi niistä. Tämän sanottuaan E kuitenkin totesi, että minun huonoista puolistani ja elämänhallinnastani (tai sen puutteesta?) johtuen hän kokee, että hänellä ei ole ylimääräisiä paineita onnistua elämässään. Olimme nimittäin aiemmin keskustelleet aiheesta, että he kaikki kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat ja että olen ylpeä heistä kaikkine piirteineen. Minun epätäydellisyyteni on E:n mielestä positiivinen juttu. Kiva palaute. Saan silti kuitenkin parantaa tapani mm. tämän "worked up"-piirteeni kanssa.

Valokuvien hoitamisen lisäksi kävimme muutenkin ostoksilla ja täydensimme sitten jäljelle jääneet nettiostoksilla kesän rippijuhlia varten. Iso-O alkoi hieman huolestua oman mekkonsa lyhyyden johdosta. Kyllä, se on erittäin lyhyt. Siksi hänkin päätyi uuden hankintaan. E antoi palautetta minun vaatekaappini sisällön vanhanaikaisuudesta ja yritin tilanteen korjata uuden mekon ja korkokenkien hankkimisella. Pojilla on nyt samanlaiset kravatit, taskuliinat ja napit, mikä on kiva, kun pukujen värit (musta Pikku-O:lla ja sininen E:lla) ovat erilaiset.

Juhlavaatteiden hankinnasta niiden syyhyn. Rippikouluasiat ovat olleet retuperällä, sillä sekä Pikku-O että Iso-O tarvitsevat minun vahvaa osallistumistani kielitaidon johdosta. Kannoin huolta, mutta en saanut aikaiseksi meille sessiota ennenkuin viime sunnuntaina ACT-testin jälkeisenä päivänä, kun olin sen oikein kalenteriin laittanut. Ensin Pikku-O:n kanssa osallistuimme Mika Nuorvan gospel-konserttiin, sitten luimme Markuksen evankeliumin (tunnustan, englanniksi) kursiivisesti läpi, jotta Pikku-O sai vastattua annettuihin ennakkotehtäviin. Olemme hänen kanssaan nyt ajantasalla paitsi ulkoläksyjen osalta, joiden treenaamisen aloitamme pikapuoliin, kun viimein sain ne töissä eilen printattua. Iso-O, joka päätyy tekemään rippikoulun modifioituna aikuisrippikouluversiona, on aiheuttanut minulle pikkuveljeään suurempaa huolta. Kävi kuitenkin ilmi, että vaatimukset eivät ole aivan mahdottomat ja meillä oli suorastaan aivan hauskaa, kun yritimme löytää uutisia jokaista kymmentä käskyä sivuten. Iso-O istui tietokoneensa kanssa keittiönpöydän äärellä, kun minä paistoin falafel-pullia. Kyllä me vielä tämäkin matami saadaan konfirmaatiokelpoiseksi, vaikka korona täydellisesti tuhosikin hänen oikeanlaisen rippikoulukokemuksensa. Molemmat rippikoulukandidaatit kävivät keskenään kirkossa 19. kesäkuuta ottamassa allekirjoitukset kaikkiin kirkkoon liittyviin kevään ajan tapahtumiinsa. Mietin edeltävästi, kumpi pikkusisaruksista ottaa vastuun ja keskustelee papin kanssa. Se oli ollut Pikku-O, joka hoiti asian kuntoon heille molemmille.

Meillä oli yllätysillallinen Marthan kotona, kun Colin oli sotkenut päivät ja valmistautunut naapuruston juhliin hampurilaisia paistamalla. Hän soitti noin puoli viideltä ja olimme heillä syömässä kuudelta. Colin vaikutti vähän masentuneelta, kun hänen polvensa on alkanut vaivata, mikä on iso juttu, sillä hän juoksi Los Angelesin maratonin niin hyvin, että olisi vuosien treenaamisen jälkeen tarpeeksi nopea Boston maratonille. Nyt se taitaa jäädä väliin. Asiaa ei ehkä helpota ollenkaan se, että Tierneyn isä, joka on juossut lähinnä 5k-kisoja, osallistui Sugarloafin maratonille (hänen ensimmäisensä) ja juoksi omassa ikäsarjassaan (hän on Colinia hieman vanhempi, ikäsarjansa yli 55-vuotta) niin hyvin, että hän voi osallistua Boston maratonille. 

Alicen tilaama putkimies tuli käymään alakerran vessan vesitankin hitaan täyttymisen johdosta noin kolme viikkoa aiottua myöhemmin. Hirveästi hänellä meni aikaa, vaihtoi kaksi osaa, ja kutsui kaverinsakin paikalle, koska selvästi ei keksinyt, mikä siinä oli vikana. Mutta nyt se toimii niinkuin vessan kuuluukin. Toisin sanoen, sen voi vetää enemmän kuin kerran 15 minuutin sisään, mikä on hyvä ominaisuus esimerkiksi silloin, kun alakerta on täynnä teinejä yökylässä.

Olen varannut itselleni pakettiauton ja majoituksen Oulussa varastontyhjennystä varten elokuun puolivälille. Kaikkea sitä tulee tehneeksi.  

E:n juttuja

E söi ensin kotona, sitten Marthalla, ja jatkoi vielä kaveriensa Saylorin, Collinin ja Kritin kanssa illalliselle Newton Centeriin ja jäätelölle BC:n vierelle ennenkuin saapui kotiin iltapalalle. Koska hänen mailimääränsä ovat kasvamassa, ei se tietenkään hänellä näy missään ja aina hän on valmis ruokapöytään.

Koska hän arvostaa hyvää ruokaa, on hänet melko helppo houkutella mukaan keittiöön, varsinkin jos on huolehtinut hyviä tarpeita tarjolle. Hän mm. paistoi meille oikein herkulliset pihvit ja kastikkeenjämistä muutama päivä myöhemmin herkullisen pastakastikkeen. Pannulasagne, myös yksi hänen bravuureistaan, maistui jättimäisen juustomäärän kyllästämänä. Näitä ei-vegaaniruokia meillä on ollut erityisesti päivinä, jolloin Iso-O:ta ei ole juuri näkynyt omien menojensa johdosta.

En pyytänyt, mutta en tietysti vastustanutkaan, kun E ehdotti ja sitten leikkasi ruohon todeten, että se on "very manly activity". Itse katselen lähinnä kauhulla pensasaidan röyhähtämistä, sillä minun täytyy se leikata ennenkuin Alice tulee uudelleen. Muuten antaisin vaan olla, kun muutkin naapurimme ovat hieman rentoutuneet, eikä heidänkään aitansa niin viimeisen päälle ole.

Sosiaalisella puolella on ollut vientiä, vaikka enempäänkin olisi hänellä ollut toivetta. Perjantaina hän lähti klo 23 yllätysbileisiin Boston Collegelle tullen sieltä kotiin pikkutunneilla, ja täksi viikonlopuksi hän matkasi Vermontiin Saylorin 'mökille' porukalla E ja muut tytöt; porukan toinen poika Collin, ei lähtenyt mukaan. Huomenna odotan häntä takaisin.

Aivan viime tippaan ja senkin jälkeen jäänyt kesätöiden haku kantoi hedelmää ja E sai kuin saikin töitä Turun hautausmaalta, ja on sen mukaisesti järjestellyt virallisia Suomi-asioitaan kuntoon haluten minut aina henkiseksi tueksi vierelleen istuen. Istun mielelläni. Näihin asioihin on kuulunut esimerkiksi verokortin ja pankkikortin tilaaminen. Saimme myös sekä hänen että meidän muiden viisumipaperit kirjekuoriin. Enää pitää ne viedä postiin Suomeen saavuttuamme, E ensin.

Iso-O:n juttuja

Iso-O lähti viikkojen urheilutaukonsa jälkeen yllätysiltalenkille Benin kanssa klo 21. Hän nousi sohvalta tuohon aikaan ja sanoi, että hänen pitää päästä juoksemaan. Tuohon aikaan on täällä pilkkopimeää, kun katuvaloja on niin harvassa. Sanoin, etten tykkaa ajatuksesta, että hän lähtee itsekseen. Lyhyen tekstiviestivaihtelujen seurauksena Hiihtokapteeni-Ben ilmoitti voivansa lähteä itsekin, ajoi meille, ja he juoksivat yhdessä 5 mailia. Seuraavana iltana hän lähti hiihtopoikien kanssa Crystal Lakelle kalastamaan. Pienten kalojen lisäksi he olivat nostaneet lammesta pienen kilpikonnan. Sen irrottaminen koukusta oli vaatinut vähän yhteistyötä. Pikku-O:lle ei kerrottu. 

Muutama ilta myöhemmin hänelle tuli jälleen tarve lähteä iltalenkille, nyt puolikymmeneltä. Pilkkopimeyden johdosta en edelleenkään pitänyt asiaa järkevänä ja sanoin, että saa lähteä, jos joku lähtee mukaan. No, hän pakotti E:n. E lähti pyörällä mukaan ja kehui häntä jälkikäteen. Kuulin, kun hän sanoi Iso-O:n juosseen nopeampaa ja pidempään todennäköisesti aina hänen juoksukellonsa epätarkkuuden johdosta. Olinkin miettinyt, miten minä muka olen melkein yhtä nopea juoksija kuin Iso-O. Kävi ilmi, etten sitten kuitenkaan ole. Juoksuinto senkun kasvoi ja taas tuli ajatus lähteä illalla. E ei tykännyt ajatuksesta, että tästä tulisi rutiinia, eikä enää suostunut. Pikku-O lähti. Nyt on juoksut hetkeksi juostu, sillä Iso-O sairastui johonkin flunssaan (ei korona, hän testasi 4(!) kertaa peräkkäin) ja on nyt toipilaana.

Iso-O:n College Letter eli yliopistohakemusten vapaateksti itsestään tuottaa hänelle stressiä. He aloittivat sen kirjoittamisen englannintunnilla, ja opettajalta tuli viesti, ettei hänen ensimmäinen versionsa kuulosta häneltä. Hän on yrittänyt saada meidät - erityisesti E:n - kertomaan, mistä hänen pitäisi kirjoittaa, mutta palaute on ollut - jälleen erityisesti E:lta - että kirjoituksen pitää lähteä itsestä.

Sosiaalipuolella on juoksujen ja kalastamisen lisäksi ollut vientiä. Hän järjesti meillä Poker Afternoon-tapahtuman, johon piti pukeutua hienosti. Abby toi mukanaan ihan oikean pokeripöydän ja Iso-O järjesti alakertaan varsinaisen Casino-tunnelman valoineen kaikkineen. Toisin sanoen, rappus-ja taulunpäällisvalot ovat uudelleen ilmestyneet paikoilleen minun jo otettuani ne vuokraemännän käyntiä varten pois. Saman illan lastenhoitovuoronsa päätteeksi hän lähti kavereidensa kanssa telttaretkelle yhden heistä takapihalle. Hän ei ottanut meidän telttaamme mukaansa, vain makuupussin ja alustan, kun tilaa oli edeltävästi tiedossa yhdessä joko 4- tai 7-hengen teltassa. Sain lauantaiaamuna klo 6.15 viestin:"hei minä olen hereillä". Hän tuli pian sen jälkeen kotiin vain lähteäkseen uudelleen muutama tunti myöhemmin. Sain viestin töihin tyynyllä olevan pääkuvan kanssa:"olen benilla nukkumassa". Kun saavuin kotiin, hän makaili sängyllä jalat seinällä ja puhui Marthan kanssa puhelimessa.

Niinä lyhyinä hetkinä, kun hän on ollut kotona, olemme olleet Outlander-sarjan pauloissa. Kohta on kolmas tuotantokausi lopuillaan. Osaan arvostaa näitä hetkiä tämän teinin kanssa. 

Pikku-O:n juttuja

Pikku-O:n piti palauttaa koululta lainaksi saatu tabletti. Päivien ajan yritin saada häntä motivoitumaan siihen, että käymme läpi rehtorin lähettämän tsekkauslistan, mutta hän aina keksi jotain muuta. Ihmettelin hieman, mutten puskenut liikaa. Laitoin vain kalenteriin viimeisen päivän, kun se pitää tehdä. Päivä saapui, vääntelehtiminen jatkui. Siihen löytyi syy. Tabletin näyttö oli mennyt säpaleiksi, aikoja sitten. Harmitti kahdesta syystä. Ensin tietysti siksi, että joudumme sen korvaamaan. Mutta erityisesti siksi, ettei hän ollut siitä minulle kertonut, kun se oli tapahtunut. Kerroin, että tästä yksityiskohdasta minulle oikeasti tuli paha mieli. Hän pyysi anteeksi ja lähetti minulle tekstiviestin ankasta, jonka alla luki:"Duck is sad". Minulle ei selvinnyt, miten ankka tähän liittyi, mutta se taisi olla teinipojan tapa todeta olleensa oikeasti pahoillaan.

Pikku-O aloitti lenkkeilyn 15. kesäkuuta juoksemalla 3 mailia ja on sen jälkeen käynyt muutamaan kertaan tavoitteenaan ensin 10 mailia tällä viikolla (tuli täyteen) lisäten joka viikko joko 2 tai 3 mailia aina tavoitteeseensa 25 mailia viikossa ennenkuin kesäloma on ohi ja High Schoolin maastojuoksukausi alkaa. Hän on lisäksi jatkanut painojen nostamista kellarissa ja täytyy sanoa, että hänen yläkroppalihaksensa ovat kasvaneet. Olemme puhuneet painojen nostamisen haitallisista vaikutuksista ja siitä, ettei liian isoilla painoilla kannata treenata, kun ikää kuitenkin on vasta 14.

Kavereiden kanssa on hänelläkin ollut kaikenlaista aktiviteettia päivittäisistä uintireissuista Nathanin esisyntymäpäiväjuhlinnan kautta oikeisiin juhliin lauantaina. Tuolloin he menivät ensin keilaamaan ja jatkoivat sitten Nathanin kotiin kakulle ja hengailulle siten, että hän tuli kotiin vasta klo 22 jälkeen illalla. Perjantaina sain kuvan metrosta. Olivat kaveriporukalle päättäneet lähteä Bostoniin. He vaihtoivat metroa ja ajoivat vahingossa aina North Stationille saakka. Sielta he kävelivät Haymarketille, jossa hän oli syönyt ison donitsin. Kävely oli jatkunut aina South Stationille, jossa hän oli ostanut pretzelin. Kotiin hän tuli suunnilleen ilmoittamaansa aikaan klo 19. Pikku-O on kasvamassa isommaksi, huomaan. Ja tykkään.

Maanantai on koululaisilla vapaa Juneteenth:in johdosta. Koulu loppuu perjantaina 24. kesäkuuta. Sitten on lomaa muutama päivä täällä ennenkuin lento lähtee seuraavan viikon keskiviikkona. Suomi, täältä he ovat viimein tulossa!