Epämiellyttävä yllätys odotti minua aamulla. Olin valmistautumassa aamulenkille ja ennen juoksuvaatteiden päällelaittamista astuin takaterassille tunnustelemaan keliä - T-paita vai pitkähihainen. Katseeni osui autooni ja vaelsi sen oudolta näyttäneeseen takarenkaaseen. Se oli aivan tyhjä! En lähtenyt lenkille. Sen sijaan hengittelin hetken, kävelin sitten olohuoneeseen, keräsin itseni ja sen jälkeen vakuutuskorttini, ja soitin AAA:n tiepalveluun. 40 minuuttia myöhemmin pihatiellemme peruutti hinausauto ja sen mukana mies, joka pikaisesti nosti auton perän ylös, irrotti tyhjän renkaan alle minuutissa, laittoi tilalle vararenkaan, täytti sen ilmalla ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Häntä odotellessani olin jo soittanut autokorjaamolleni ja saanut ohjeen ajaa auton sinne renkaanpaikkausta varten. Ajoin, ja 10 minuuttia myöhemmin pääsin paikatun renkaan kanssa jatkamaan matkaani. Koko lysti maksoi $30. Kurja tilanne meni siis todella kivasti. Ehdin miettiä aika monta kurjempaa tilannetta, paikkaa ja aikaa samalle ongelmalle ja päiväni kirkastui. Toki huolehdin, että rengas alkaa hitaasti tyhjentyä, mutta toistaiseksi olen välttynyt. Aamurutiinikseni on kyllä muodostunut sellainen, että menen ensimmäisenä ulos kurkistamaan, mitä autolle kuuluu.
Ohi menneestä lenkistäni lenkkeilyyn ylipäänsä. Minulle tuli vuosi täyteen itselleni antamaa haastetta: Vähintään 10 mailia / viikko juoksemista, aina maanantaisin mailit nollaantuen. Upea suoritus, 610 mailia vuoden aikana, hieman alle 12 mailia / viikko keskimäärin siis. Vauhtini on nopeutunut 2,5 minuuttia / maili ja vaikka hidas olen edelleenkin, on minusta tullut aivan käypäinen lenkkeilijä. Hyvä minä! Aion jatkaa. Enkä aio lisätä haaastetta aiemmasta, vaikka treenikelloni niin yrittää ehdotella.
Juoksemisesta siihen tarvittaviin lenkkareihin. Kävimme ostamassa uudet sekä minulle että Pikku-O:lle. Pikku-O on motivoitunut aloittamaan juoksutreenaamisen kesällä suunnitellen 25 mailia / viikko juoksumäärää. Mielenkiinnolla seuraan, minkälaisiin lukemiin hän päätyy. Suunnitellut hän on aiemminkin, mutta tietokoneen veto on aina osoittautunut suuremmaksi. Minun kohdallani uusien lenkkareiden hankkiminen oli sillä tavalla iso juttu, että ensimmäistä kertaa elämässäni ostin uudet, koska juoksin edelliset loppuun. E:n ohjeiden mukaan uudet pitäisi hommata 300-500 mailin välein. Omilleni oli tullut mittariin jo melkein 650. Ostin tosi nätit. Hassua, että niiden ulkonäöllä on minulle merkitystä, mutta on.
Pikku-O:lla oli kaksi konserttia peräjälkeen Brownilla. Ensimmäisenä oli vuorossa kuoro, sitten bändi. Pikku-O oli pukeutunut mustiin housuihin ja kenkiin sekä valkoiseen paitaan ja siniseen rusettiin, ja näytti oikein komealta. Ei enää pikkuiselta. Hän vastasi 3 muun matalaäänisen pojan kanssa miesäänistä ja se kuulosti oikein kivalta. Iso-O lähti mukaani kuorokonserttiin, molemmat isosisarukset bändikonserttiin. Bändikonsertin jälkeen jopa isoveli oli aivan tyytyväinen, kun bändi kuulosti hyvältä soitettuaan sekä Harry Potterin että StarWarsin tunnarit. Niiden aikana käveli ensin Harry Potter, sitten Darth Vader näyttämön läpi. Darth Vaderilla oli käytössään Pikku-O:n hieno lasermiekka. Konsertissa oli myös UMASS-aikainen neurotehon lääkäri, saksalaisnainen Muehlschlegel, joka on kaikki nämä vuodet asunut aivan naapurissa Wabanissa minun tietämättäni. Jotta asia olisi vieläkin hassumpi, kävi ilmi, että Pikku-O ja hänen poikansa ovat pyöräilleet yhdessä kouluun ("Bike Gang") jo noin vuoden ajan. Jälleen yksi esimerkki maailman pienuudesta.
Pikku-O:lla oli yleisurheilujoukkueen lopettajaisjuhlat, sitten bändin (viettivät aikaa pizzaa syöden ja yhdessä Oak Hill- ja South bändien kanssa soitellen). Lopuksi oli juhlat kuoron kanssa siten, että Southin Acappella-ryhmä tuli esittäytymään - ja sai Pikku-O:n miettimään hieman uudelleen, mitä hän tulee High School ajaltaan tavoittelemaan. Hän on ollut menossa kavereidensa kanssa tavanomaista enemmän Newton Centerissa, uimassakin farkut päällä. Middle School lähestyy loppuaan - Southille hän oli tutustumassa perjantaina 10. kesäkuuta ("Step up Day") ja kertoi, että hän saattaa liittyä Acappella-ryhmään ja shakkikerhoon kouluaineiden ja maastojuoksun lisäksi. Aika ahkeralta kuulostaa. Voi olla, että vähän liian.
Iso-O kävi ystävänsä Alin isän muistoksi järjestetyssä 5k-juoksussa siten, että hän lähti koulusta kesken päivän. Juoksu oli Cambridgessa ja siihen oli osallistunut noin 50 isän juoksukaveria.
Useana iltana Iso-O on lähtenyt vielä kouluiltoinakin Newtonin keskustaan hengailemaan perusteltuaan ensin minulle spontaanisti (en kysynyt), että läksyt on tehty, kesäloma menee kokonaan Suomessa ja kavereita ei sitten näe lainkaan. Hän oli jopa Marthalla yötä kesken kouluviikkoa, kun aamu alkoi tuolloin 10-luokkalaisten MCAS:in johdosta myöhemmin.
Hän on mennyt käytännössä joka aamu Abbyn kyydillä kouluun. Yhtenä aamuna tosin jouduin tarjoamaan kyydin melkoisella kiireellä, kun hän Abbya jo eturappusilla istuessaan ja odotellessaan yhtäkkiä keksi, ettei Abby ole tulossa juutalaisen juhlapyhän johdosta. Sellainen huoleton teinityttönen hän on.
Kaikesta sosiaalisesta aktiivisuudesta huolimatta juniorivuoden viimeiset puristukset ovat edenneet. ACT-testi on meneillään Northilla tänään 11. kesäkuuta (vein hänet sinne aamusta), matematiikan loppukokeen ensimmäinen osa on ohi, ja eri aineiden projektien deadlinet sekä lopputentit ovat tulevalla viikolla. Hieman on tilanne meinannut häntä stressata, mutta pian alkaa loma.
E haki kesätöitä Suomesta todella myöhäisessä vaiheessa. Siitä huolimatta hänellä oli pari haastattelua; toinen klo 9 aamulla pesulatyöhön ja varastomieheksi; toinen (feissariksi) ei huomioinut aikaeroa lainkaan ja tapahtui klo 4. Yksi työpaikka (hautausmaatyö) saattaa näyttää vihreää valoa. Katsotaan, mitä tapahtuu.
E tilasi itselleen sinisen puvun, joka saapui kahdessa päivässä. Housut istuvat hyvin. Omasta mielestäni ne ovat tiukat, mutta hän haluaa niiden olevan sellaiset. Takkiosa oli liian pieni hartioista meidän molempien mielestämme, ja menimme sen Natick Mallin Nordstromille palauttamaan. Hän tilasi heti uuden, kokoa isomman ja se näyttää hyvältä. Hän on pitkään haaveillut nimenomaan sinisestä puvusta, jolle tulee käyttöä kesän rippijuhlien ulkopuolellakin BC:n erilaisissa juhlissa.
No, viisumipaperien saapumisen johdosta voin hakea uutta ajokorttia taas. Nyt ehdin sen tehdä hyvissä ajoin ennenkuin vanha menee umpeen. Massachusettsissa on tullut onneksi sellainen muutos, että viisumin (olettaen, että on ollut maassa yli 12 kuukautta muutoin) ei tarvitse olla voimassa kuin 2 kuukautta eteenpäin, jotta ajokorttia voi hakea. Tämän tarkoittaa stressin poistumista minulta sekä erityisesti sitä, että pääsen teinien kanssa asian kanssa eteenpäin. Ensimmäisenä hoidamme asian kuntoon E:n osalta syksyllä. Iso-O sanoi voivansa odottaa 18-vuotispäiväänsä, mikä helpottaa prosessia kovasti, ja siksi teemme sen ensi keväänä. Mutta siis, vuoden päästä meillä on moninkertaisesti enemmän ajokykyisiä henkilöitä. Enää ei tarvitse yksin ajaa 17.5 tuntia putkeen (heh heh).
Vuokraemännän rekrytoima kirvesmies kävi katsomassa yläkerran pesuhuoneen, keittiön ja kellarin remonttia varten. Tarkoitus on, että remontti alkaa meidän jälkeemme, mutta saa nähdä. Vuokraemäntä tulee uudelleen vielä tänä kesänä. Harmillista, sillä se tarkoittaa, että minun oikeasti pitää pestä ne eturappuset.
Toinen iso asia on aseenkantoon liittyvien asioiden eteenpäin meneminen, joskin hyvin minimaalisesti. Outoa on seurata, kuinka pyhältä oikeus kaikenlaisiin aseisiin koetaan. Massachusettsissä on Yhdysvaltain yksi tiukimista aselaista ja samalla Yhdysvaltain vähiten ampumiskuolemia. Connecting any dots?
Jättimäisen iso asia meille on se, että CDC poistaa koronavirustestauspakon Yhdysvaltoihin matkaavilta 12. kesäkuusta lähtien ja arvioi asiaa uudelleen 90 päivän kuluttua, mikä tarkoittaa meidän matkaamme ajatellen sitä, ettei testeja tarvita. JEEEE! Tämä päätös, mikä on mietityttänyt minua aika paljon ("Mitä jos yksi meistä on positiivinen juuri ennen matkan alkua?"), on myos iso rahallinen säästö. Neljän ihmisen testaaminen olisi googlaamiseni perusteella maksanut Suomessa jotain 250-600 euron välillä. Ei ihan pieni summa. Nyt on sitten tuon verran enemmän käytettäväksi ruisleipään, salmiakkiin ja Fazerin Siniseen suklaaseen :)
No comments:
Post a Comment