Covid 19 - Ensimmäinen hyväksymiskirje saapui suru-uutisten jälkeen

Saimme suru-uutisia Suomesta 15. helmikuuta. Illallisen aikaan muistelimme kaikki parhaita hetkiä hänen kanssaan. Parhaimmiksi muistoiksi muodostuivat yhteiset ravustushetket, rapuillalliset joko siksi että ravuista tykättiin (Iso-O) tai siksi, että niitä oli tosi kiva naksautella ja availla (Pikku-O) sekä yleisesti ottaen yhdessäolo ja varsinkin syöminen tämän gourmet-kokin upeita tuotoksia. Perheellemme tärkeä ihminen on pois. Mutta ei unohdettu.  

Viimeinen haastattelu ja ensimmäinen hyväksymiskirje

Haastattelut eivät olleetkaan vielä ohi. Cornell lähestyi sähköpostilla, jonka Iso-O jätti muutaman päivän ajan huomiotta, kun haastattelija kutsui sitä "Informational Discussion", eikä "Interview". Iso-O tuohtuneena puuskahti:"I am SO done!" Kyseessä on 1990 valmistunut eli nyt selvästi vanhempaa ikäluokkaa oleva nainen, ainakin Iso-O:n vinkkelistä. Haastattelu tapahtui lauantaina klo 13 ja meni oikein hyvin. Nainen sattui olemaan psykologi ja Iso-O oli myyty. Hyvä mieli jäi hänelle tästä nyt kyllä aika varmasti viimeisestä haastattelusta.

Haastatteluja on siis tämän ehkä viimeiseksi jääneen Cornellin lisäksi tarjonneet Georgetown, Harvard, UPenn, Dartmouth, Princeton sekä Middlebury. Aikamoinen lista. Brown pyysi 2 minuutin videopätkän haastattelun sijaan. Muut luottavat papereiden riittävän ja/tai ovat jo mielipiteensä muodostaneet. Tätä mielipidettä pitää vielä malttaa muutaman viikon ajan odottaa. 

Mielipidettä tosiaan pitää vielä jaksaa odottaa. Paitsi UMASS:in osalta. 17. helmikuuta saapui ilmoitus päätoksestä. Siinä ilmoitettiin, että Iso-O on hyväksytty heidän psykologia-ohjelmaansa ja vieläpä $16000 per vuosi stipendillä. Abby kertoi Iso-O:lle, ettei hän ole kuullut kenenkään saaneen noin isoa stipendiä opintoihinsa UMASSissa. Tulkitsen, että UMASS haluaisi Iso-O:n riveihinsä. Iso-O, Iso-O, Iso-O! Nyt malttaa hieman paremmin odottaa muita mielipiteitä. Paine "en pääse mihinkään" on poissa.

Hiihtoon liittyvää

Pikku-O meni hiihtokauden viimeiselle Team Dinnerille 10. helmikuuta. Iso-O jätti sen väliin Sarahin näytelmän johdosta. Pikku-O tuli takaisin kotiin klo 22 mennessä. Iso-O meni näytelmän jälkeen samaan paikkaan jatkamaan ja saapui vasta puolen yön jälkeen. Sisarukset eivät tavanneet. Mukanaan Iso-O toi jämäraviolit, jotka Pikku-O oli sitten kysymättä seuraavana päivänä imuroinut sisäänsä pienimuotoisen harmin siskolleen aiheuttaen.

Iso-O tarjosi Pikku-O:lle $5 palkkaa siitä, että tämä meni Westoniin voitelemaan hänen suksensa sunnuntai-iltapäivänä tiistain kisaa varten. Pikku-O sai kyydin edestakaisin, mutta aikaa hänellä meni monta tuntia. Iso-O ei itse mennyt, koska oli Marthan perheen kanssa Sarahin laulukilpailussa, joten ihan hyvä syy hänellä oli. Illalla Pikku-O yritti hinata palkkaa $20 ("$10 per suksi"), mutta tuli saaneeksi $10. Aika halvalla meni. 

Osavaltiotason hiihtokisat olivat edellisvuoden tapaan Vermontin Prospect Mountainin hiihtoalueella. Tänäkään vuonna Southin hiihtäjät eivät saaneet omaa bussiansa (aina ovat joutuneet jakamaan Northin kanssa, kun southilaisia on ollut niin vähän, nyt olisi ollut aivan riittävästi bussin täytteeksi). Täyden bussin sijaan 10 kannustajaa mahtui mukaan. Pikku-O hyväksyttiin, todennäköisesti isosiskon johdosta. Hänelle kaveriksi lähti/arvottiin totaalisen nollasta kisan läpi hiihtäjäksi kehittynyt espanjalaispoika Oliver. Vein hiihtäjät klo 5.45 tänä vuonna Southilta lähteneelle bussille. Matkaan meni yli 2.5 tuntia suuntaansa. Pojat hiihtivät ensin, ja tulivat joukkueineen koko Massachusettsin toiselle sijalle. Viime vuonna olivat 5. parhaita, ja sitä ennen yksi hitaimpia. Iso-O lähti 6/8 lähdössä, hiihti hyvin ja oli todella iloinen. Tytöt tulivat 7. parhaiksi parantaen hekin, sillä viime vuonna olivat 8. parhaita ja hekin silloin melkein jumbosijalta. Go South! Ja, Iso-O oli Southin 3. nopein tyttö - hänen olisi siis pitänyt olla nopeampien joukossa. Molemmat olivat aivan mielissään illalla, kun hain heidät bussilta. Oli ollut hyvä päivä.

Kisojen jälkeen oli vielä kahdet treenit. Niissä tosin tehtiin kaikenlaista muuta kuin treeniä. Viimeisiin pukeuduttiin hassusti ja hiihdettiin niissä tamineissa. Pikku-O:lla meni koko ilta valmistautuessa taikuriksi silinterihattuineen kaikkineen. Iso-O pukeutui cowgirl:iksi. Ilta - ja kausi - päättyi joukkueelle perinteisesti Needhamissä sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa. Ravintola on tuntunut itsestäni hieman sattumanvaraiselta, mutta kävi ilmi, että sen omistaja on valmentajan tuttava. Siksi siis siellä. Iso-O sai kukkia sekä superlatiivit "most stylish" ja "most likely to use two socks". Pikku-O sai superlatiivit "best Freshman" ja "best biker". Molemmat toivat kotiin jämäruokaa.

Vuokrasukset ja oheistuotteet tulivat myyntiin Westonin talvikauden kääntyessä lopuilleen. Suunnitelmissa on mennä Pikku-O:n kanssa huomenna hänen pakettinsa ostamaan. Halvemmalla pääsisi, jos olisi hommannut kamat ennen kautta ja muuta kautta, mutta tämä on helpompaa. Pikku-O innostui sen verran, että luulen hänen osallistuvan hiihtoon jatkossakin. Samoin kävi isosiskollekin.

Hiihtokausi on nyt ohi. Ilmoittautuminen kevätkauden urheiluihin aukesi heti kauden päätteeksi juuri hiihtoloman kynnyksellä. Ilmoitin Pikku-O:n yleisurheiluun. Iso-O jättää tämän High School-aikansa viimeisen kauden väliin.

Sosiaalista meininkiä

Iso-O on ollut menossa entiseen tapaan. Sarahin näytelmä oli perjantaina, kuorokilpailu sunnuntaina. Lauantai-iltana hän kävi pienellä 16 mailin (26 km) iltalenkillä ja oli itsekin hämmästynyt saavutukseensa. Iltalenkit ovat sen jälkeen jatkuneet, usein minun nukkumaan mentyäni.

Iso-O teki ystävilleen ja isoveljelleen Ystävänpäivä-kortit. Klo 23 sunnuntai-iltana hän tuli kysymään, josko voisin heittää hänet BC:lle viemään korttia. Yleensä tuohon aikaan en todellakaan olisi iloisena hyppäämässä autonrattiin. Mutta taas huomasin olevani. Oli kiva nähdä sisarusten iloa nähdä toisensa. Ja ihana sisko, kun huomioi.

Iso-O haastateltiin Year Book STEM (science, technology, engeneering, math)-osastoon, sillä Woodworking (eli puukäsityö) luetaan jostain syystä johtuen tähän kuuluvaksi. Nauratti, sillä STEM on Iso-O:lle jotain sellaista, jota hän EI tule jatkossa tekemään.

E:n viimeinen lähikisa sekä muuta liittymätöntä

E juoksi 800 m David Hemery Valentine Invitational-kisassa 11. helmikuuta. 404 juoksijaa oli ilmoitettu 800 metrin kisaan. E juoksi 22/40 erässä, ja oli 328:sta maaliinpäässeestä sijalla 118 (sijoitettu 172 sijalle - taas meni paljon paremmin!), BC:n kuudesta juoksijasta kolmanneksi nopeimpana uudella PR-ajallaan 1:54:27. Iloinen oli. Näimme lippujonossa Justinin isän, joka tunnisti meidät ja kertoi jo edellisellä viikolla jutelleensa E:n kanssa. Näimme myös useita entisiä Southin juoksijoita edustamassa omia yliopistojaan - mieleen tulevat Will Middleburysta, Owen Colgate Collagesta sekä tietysti Justin Harvardista, mutta muitakin oli listasta päätellen. Upea kisa. E kertoi, että Merrimack Collegen juoksija oli tullut kysymään E:n High Schoolia ja todennut sitten hänen siksi näyttäneen niin tutulta, kun E ei ole muuttunut yhtään High Schoolin osavaltiokisoista. 

E otti käyttöönsä yhden minun vanhan rannekoruni kesällä, kun purimme Oulun varaston. Se hukkui. Harmi oli niin suuri, että hän soitti minulle ja lähetti vielä monta tekstiviestiä asiaa puidessaan. 

E on hakenut kesätöitä aivan tosissaan. Yhden kanssa sain tekstiviestin:"Muuten hyvä mutta mutta voi olla että minun Suomenkieli ei ole tarpeeksi vahva". Totesin, että virheineen kaikkineen on, ei muutakuin hakemusta eteenpäin. 

E kävi tänään lauantaina muutaman hoidettavan asian johdosta. Ajoi edestakaisin. Mikä on hyvä, sillä ajokoe pitäisi suorittaa ennen kesää ja treeniä ei ole ollut liikaa. Aivan hyvin se menee, vaikka kokemattomuus näkyykin erityisesti pihatieltä peruuttaessa. Ihana on aina, kun käy.

Minun sekalaisiani

Pistäydyin kaupassa erään illan päälle. En harjannut pesun jälkeen harakanpelättimeksi kuivahtaneita hiuksiani. Päälleni jätin kotivaatteet. Heti ensimmäisenä tapasin isoon ääneen huutavan Iso-O:n ja Marthan. Vain hetki myöhemmin fellowship-ajan erikoislääkärini tervehtii iloisesti. Tilanne ei ollut korjattavissa, joten esitin kuin aina näyttäisin juuri tällaiselta. Muistin kuitenkin mummini sanat:"Aina kotoa poistuessa pitää varautua siihen, että elämän prinssi kävelee vastaan". En ole vielä näköjään oppinut.

Aloitin Yhdysvaltain veroilmoituksen tekemisen. Itselleni tuleville vuosille muistutukseksi totean, että verottajan valuuttakeskikurssit ilmaantuvat noin helmikuun puolivälissä (tänä vuonna 10.2.), ja korkotodistus ilmaantuu helmikuun alussa. Ei siis kannata yrittää aloittaa aiemmin. 

Bruce Willis sai virallisesti diagnoosin Frontotemporal Dementia helmikuussa. Luulin, että hän oli saanut diagnoosin jo viime keväänä, kun hänen afasiastaan uutisoitiin, mutta selvästi ei. 

Hiihtoloma alkoi ja koronatesti tuli positiiviseksi

Koululaisten hiihtoloma alkoi koulupäivän jälkeen perjantaina 17. helmikuuta. Iso-O:n ystävien illanvietto oli jälleen meillä. Isoäänistä naurua kuului puolelle yölle saakka. Vaikka kyseessä olivatkin Iso-O:n lähimmät kaverit ja sitä kautta pääosin seniorit, Pikku-O:kin pääsi mukaan. Kiva. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon, että meillä piipahti poika menneisyydestä. Pikkuinen Iso-O mainitsi kindergartenissa, että hänellä on "crush on Hunter". Luulin tuolloin, että kyseessä oli ihastuminen, mutta hän olikin tarkoittanut olleensa harmistunut ko. poikaan. Hunter meni eri Middle Schooliin sekä on nyt Newton North High Schoolissa, joten hän ei ole kuulunut elämäämme vuosikausiin. Ennenkuin tänä iltana, kun hän saapui yhden Iso-O:n kaverin potentiaalisena poikaystävänä.

Illanviettoa seuraavana päivänä Iso-O, lähestyvän koronapandemian 3-vuotispäivänä, testattuaan systemaattiset ja joskus hieman eksessiivisesti, sai ensimmäisen positiivisen testituloksensa. Siihen kariutui hänen iloiset hiihtolomasuunnitelmansa. Jo sunnuntaille oli suunnitelmissa Mount Monadnock-vaellus ja sen jälkeen Brenner-veljesten New Hampshiressa olevien hiihtokisojen seuraaminen. Kaikki muut matkaa suunnittelevat, Ben, Marielle ja Jason, testasivat negatiivisesti. Plääh. Karanteenissa hän nyt sitten lomaansa viettää. 

 

Covid 19 - Talvihorroksessa tapahtuu

Helmikuu on meneillään ja talvihorrokseni ei meinaa millään helpottaa. Olen käynyt kyllä juoksemassa yli 10 mailia viikossa, mikä on hienoa, mutta hankalaa on ollut saada itseni liikkeelle. Lunta ei ole juuri ollut, mutta yhtäkkiä meni ihan sietämättömän kylmäksi - Mount Washingtonin päällä (wind chill alle -77*C) olisi tukka hulmunnut - onneksi kuitenkin vain muutaman päivän ajaksi. Tuo aika ei helpottanut horrostani. Odotan kevättä, pitkiä päiviä ja lämmintä keliä.

Hieman irrallisena huomiona totean, että olen vasta nyt tullut ymmärtäneeksi, että koululaisilla on ollut mahdollisuus ilmaiseen kouluruokailuun koko tämän 2022-2023 lukuvuoden ajan. En ole ihan varma miksi, mutta luulen sen jotenkin liittyvän joko koronasta elpymiseen tai Bidenin muihin ohjelmiin, mutta otanpa selvää. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja melko terveellisistä vähemmän terveellisiin. Helpotusta se on tuonut urheileville koululaisille, kun oma Lunch Box:in sisältö riittää pidempään.

Iso-O:n Hakuprosessia

Princeton-haastattelu tapahtui viimein aivan tammikuun viimeisenä päivänä, noin kuukausi Princetonin lähettämän viestin jälkeen. Haastattelija oli valmistunut kognitiivinen psykologia pääaineenaan, ja Iso-O mietti, oliko viive osa haastattelijan taktiikkaa. Ei ollut, asiaan ei koko 50 minuutin mittaisen, oikein hyvin sujuneen haastattelun aikana palattu. Nuori nainen oli Newtonin juutalaisesta yksityiskoulusta Princetoniin päässyt, viime keväänä valmistunut ja nyt Harvardilla työskentelevä nuori aikuinen. Heidän keskustelunsa jälkeen Iso-O:lla oli fiilis, että hän sopisi Princetoniin oikein hyvin. Huhtikuussa kuulemme, ajatteleeko Princeton samoin. Minä tietysti ajattelen. :)

Iso-O sai "Massachusetts State Seal of Biliteracy in French and English"-arvosanan tai siis on virallisesti kaksikielinen. Hän oli niin mielissään, että lähetti kuvakaappauksen minulle ja veljilleen ilmoituksesta ja tekstiksi pelkillä isoilla kirjaimilla: I GOT THE SEAL OF BILITERACY. 

Hiihtohommia

Nordic Team:in Bakesale painikisoissa kesti melkein yhdeksään illalla. Sen jälkeen Iso-O kutsui lähimmät ystävänsä meille iltaa viettämään. Seuraavan viikon samaan tapahtumaan meni vain Pikku-O. Iso-O jäi tuolloin kotiin löhöilemään.

Pikku-O lähti jälleen yhtenä launtaina polkupyörällä Westoniin hiihtämään. Saavuttuaan perille, hän huomasi, että monot ovat kotona. Hän pyöräili takaisin. Itse olisin luovuttanut. Mutta hän ei. Löydettyään monot pienen etsimisen jälkeen autostani, hän pyöräili takaisin. Sinnikkyyden puutteesta tätä kaveria ei voi syyttää.

Keskiviikkoiset hiihtokisat aivan helmikuun alussa olivat kirpeässä säässä. Kisojen johdosta joukkueella oli taas "Spirit Day", nyt California Beach-aiheella. Pikku-O lähti shortseissa, T-paidassa, takaperin olevan lippalakin ja värikkäiden aurinkolasien kanssa kouluun. Hän kuitenkin lupasi laittaa vähän enemmän päälle koulumatkoja ja varsinkin kisaa varten. Hyvin hänellä oli päällä, totesin. Tulin töistä hirveällä kiireellä, mutta päivän hiihtojärjestyksestä johtuen - V-pojat hiihtivät ensin - ehdin hyvin nähdä molempien kisat. Meni oikein hyvin. Iso-O oli Southin V-tyttojen neljäs. Pikku-O oli JV-poikien ja tyttöjen kaikkein nopein johtaen kisaa melkein alusta lähtien. Tämä kisa jäi hänen viimeiseksi JV-kisakseen (ks alla).

Torstaina oli koulussa lyhyt päivä. Iso-O oli lupautunut Marthan juoksukaveriksi - ja koska Martha ei ole mikään juoksija ja Iso-O ajatteli, ettei tilaisuus toistu, hän ehdottomasti halusi mennä. Olivat juosseet hitaasti 4 mailia. Tilaisuus on sittemmin kyllä toistunut, mutta kiva, että meni. Pikku-O sen sijaan liittyi hiihtojoukkueen lounaalle hampurilaisravintolaan. Itse treenit olivat myöhemmin. Niissä Pikku-O ensimmäistä kertaa treenasi Varsity-poikien kanssa. 

Nordic Team-edustustakit sekä college-housut saapuivat. Housut erityisesti ovat tuottaneet Iso-O:lle hupia, kun niiden pyllyosassa lukee Nordic. Siihen on palattu moneen otteeseen. "So funny!"

Viimeinen Sprit Day-teema oli Nordic Skiing, ja Pikku-O meni kouluun monoissa. Samana aamuna sattui olemaan jääsateen jälkeinen luistinratatilanne kävelyteillä. Isoon ääneen määräsin Pikku-O:n laittamaan jalkaansa jotkin muut kuin monot. Hän hermostui minun möykkäämisestäni. Pienimuotoisen sanaharkan jälkeen pyysin suurta reaktiotani anteeksi. Ja, Pikku-O lähti monot laukussaan kouluun. Kaikki voittivat.

Viimeiset hiihtokisat ennen osavaltiokisoja olivat 8. helmikuuta. Kapteeni-Ben kysyi ennen kisaa Pikku-O:lta, josko hän haluaisi kilpailla Varsity-kisassa, ja hän sanoi "sure", ja kisasi. Hän ei tullut viimeiseksi. Kymmenestä Southin Varsity-pojasta hän tuli 9. sijalle, ja kokonaiskisassakin noin 10 jäi hänen taakseen. Jätämme mainitsematta, että kisassa oli useita kymmeniä, jos ei jopa yli 100 kilpailijaa. Iso-O:llakin meni hyvin. Hän tuli Southin tyttöjen 3. nopeimpana maaliin. Tulosten mukaan Pikku-O hiihti matkan yli 30 sekuntia nopeampaa kuin Iso-O, mikä tuotti suurta iloa Pikku-O:lle:"Even with my bad start I was so much faster!"

Hassu tapahtuma V-poikien hiihtäessä: yksi Wellesleyn kilpailijoista huusi Iso-O:lle haluavansa tämän Snap-Chat tiedot. Iso-O sanoi hänelle, että hiihdä nyt edes kisa loppuun. Poika hiihti. Iso-O meni maalialueelle vastaan, ja he kävelivät hiihtoalueen ympäri toisiinsa tutustuen. Snap Chat tilit on nyt tämän lähikaupungin juniori-pojan kanssa vaihdettu.  Seuraavana päivänä vaihtuivat puhelinnumerot. Ja tekstiviestit kulkevat.  Kotimatkalla treeneistä hän kertoi tilanteen moniulotteisesti takapenkin freshmaneille Pikku-O:lle ja Nathanille näyttämällä kuvia pojasta sekä vertaamalla tätä johonkin näyttelijään.

E:n kisoja

E:lla on ollut kisoja joka viikko tammikuun puolivälistä saakka. 4. helmikuuta oli jälleen yhdet Boston University Track:illa. E juoksi taas 800 m, vaikka olisi toivonut juoksevansa jonkin muun matkan (1000 m tai maili). Juoksu meni todella hyvin ja hän oli tapojensa vastaisesti iloinen huutaen:"Aiti!!" juoksun jälkeen. Aika 1:54:29 on hänen kaikkein parhaansa tähän saakka. "I skipped 1:55", hän totesi. Hänet oli sijoitettu 51/77, mutta hän juoksi 35. sijalle. Samassa kisassa juoksi vuotta häntä nuorempi, Southilta Harvardiin mennyt Justin, jonka 400 metrin juoksun halusin nähdä. Pojat juttelivat muutamaan otteeseen sekä ennen että varsinkin jälkeen E:n juoksun. Kivannäköistä oli.

Viimeiset lähikisat ovat huomenna 11. helmikuuta, taas BU:lla. 800 metriä jälleen odotettavissa. Pikkusisarukset ovat lupautuneet mukaani. Kivaa.

Sosiaalista meininkiä ja koulunulkoista toimintaa

Iso-O:lla oli Soleilin 18-vuotisjuhlat, johon puolet olivat saaneet ohjeeksi tuoda ruokaa ja puolet alkoholia. "Trust me mom, I will not be shit-faced". Kertasin taas peruskommenttini:"Aina pitää pystyä huolehtimaan vähintään itsestään, mielellään muista". Iso-O meni ensin Marthalle, jossa he tekivät yhdessä ruokaa (kuuluivat siis tähän porukkaan), ja tuli kotiin ajoissa ja täysin selvinpäin. Suunnitelmat olivat siis olleet suuremmat kuin toteutus. 

Iso-O kävi Abbyn, hänen äitinsä ja siskonsa kanssa Prom-mekkoja katsomassa Natick Mall:illa. Abby oli omansa jo hankkinut. Iso-O vielä miettii, minkälaiseen sitä päätyisi. Itse yritin ehdottaa mekkoa, jota voisi käyttää jatkossakin jossain iltajuhlassa, mutta en välttämättä onnistunut tässä ehdotuksessani, sillä hänellä on aika spesiaaleja ajatuksia. Palaamme tähän.

Iso-O kävi Silvien, Benin ja Mariellen kanssa katsomassa Southin jääkiekkojoukkueen peliä ja samalla porukalla seuraavana päivänä vaeltamassa Blue Hillseilla, ja lopuksi vielä Benin kanssa illallisella. Lenkeillekin hän on lähtenyt ihan outoihin aikoihin klo 22 illalla, mutta kiva, että on nuoren ihmisen vapauteen mahdollisuus.

Pikku-O leipoi pita-leipiä perinteisesti myöhään illalla, keskellä yötä hän valmisti nuudeleita ja kouluiltana smoothieta. Hän kävi kavereiden kanssa elokuvissa Fenway:ssä katsomassa Avataria. Hän oli hommanut itselleen ison saavillisen popcornia ja limsan jättimäiseen hintaan. 

Eräänä aamuna ihmettelin ensin työkalupakin ilmestymistä keittiönpöydälle ja samana iltana sen häviämistä kokonaan. Se löytyi päiviä myöhemmin Pikku-O:n huoneesta. Hänen kuulokkeensa olivat hajonneet - taas. Hän ei tavoilleen uskollisena kertonut asiasta, vaan ajatteli käyttää Robotics-tunneilta oppimiaan taitoja ja 'korjata' ne. Ei toiminut. Hajosivat palasiksi. Nyt ei sitten ole kuulokkeita.

Koululaiset saivat taannoin hoitaakseen huonekasvit. Niistä mainitsin syksyn postauksissa. Tilanne on muuttunut siten, että Pikku-O rakasti oman kasvinsa kuoliaaksi, ja Iso-O jätti omansa totaalisesti huomiotta ja se voi oikein hyvin työhuoneen pöydällä.

Minun elämästäni

Sain perjantai-iltapäivänä noin neljän aikaan viestin spontaanista illanvietosta Nicols-perheen kotona Chestnut Hill:illa aivan BC:n vieressä. Teemana oli talon lämmittäminen vuoden kylmimpänä päivänä ja kotitekoiset tacot. Menin. Heidän lisäkseen paikalla olivat Marthan, Soleilin ja Tierneyn vanhemmat sekä minulle uusi tuttavuus. Oli tosi kivaa. 

Sarah, aivohalvaustiimimme Nurse Practitioner (=hoitajasta lisäkoulutuksella puoli-itsenäiseksi toimijaksi), lähti perhesyistä töihin lähemmäksi kotiaan, ja meillä oli viimeisen päivän kunniaksi lounas ja kakku. Korona vei tällaiset, aiemmin tavanomaisemmat tapahtumat vuosikausiksi, mutta nyt niitä alkaa olla. Kiva. On virkistävää viettää aikaa työpäivän lomassa muiden kanssa jutellen muusta kuin työstä, oli syy sitten niinkin ikävä kuin mukavan työkaverin poislähteminen.  

Minulla on ollut muutama hassu potilaskohtaaminen viime aikoina. 76-vuotias leskimies flirttaili koko vastaanoton ajan ja sitten suoraan kysyi treffeille todeten etsivänsä hieman nuorempaa seuraa. 65-vuotias nainen, jonka olen tavannut monta kertaa videon välityksellä, huudahti ensimmäisen kerran minut livenä nähdessään:"Oh, you are so tiny!!"

Erikoislääkärinoikeudet Yhdysvalloissa pysyvät voimassa seuraavasti: Ensin pitää suorittaa erikoistumisohjelma, erikoislääkäritentti, hakea osavaltion lääkarilisenssi, ja maksaa ensimmäinen vuosittaisista ABPN (American Board of Psychiatry and Neurology) jäsenmaksuista. Lääkärilisenssi pitää uusia joka 2. vuosi syntymäpäivänä, ABPN-maksu pitää maksaa joka vuosi, koulutuksissa pitää käydä erikseen määrätty määrä keskiarvoistettuna 3-vuotiskaudelle, ja joko suorittaa uusintatentti joka 10. vuosi tai uudempien sääntojen mukaan lukea tietty määrä artikkeleja ja tehda niiden pohjalta testit jokaisen kolmivuotiskauden aikana. Koska minulla on sekä Neurology Board että Vascular Neurology Board Certifications (eli neurologian erikoislääkärin ja strokeneurologin oikeudet), on minun suoritettava 50 tälläistä artikkelitestiä per 3 vuotta. Ei paha. Aloitin omani helmikuun alussa 2023, ja testit pitää olla valmiina joulukuussa 2024. Ehdin hyvin. Ja, mielummin teen nämä kuin menen taas kahteen kokopäivätestiin 2026 ja 2028 vauhdilla monivalintatehtävä per minuutti, 8 tuntia putkeen per tentti.

Keittiöremonttimies Fred tuli työmiestensä kanssa mittailemaan ja kuvailemaan keittiötä 9. helmikuuta. Sovimme tuon päivän, kun olin itse kotona etäpäivän johdosta. Tunnin verran olivat paikalla ja tulevat taas jossain välissä uudelleen. Remonttiaikataulu on ainakin itselleni vielä täysin avoin.

Uutisissa on seurattu alasammuttua kiinalaista vakoilupalloa, huomattavaa opettajapulaa isojen kaupunkien ulkopuolilla, Bidenin State of the Union-puhetta, Turkin/Syyrian maanjäristystä, sekä viimeaikojen kestohittiä George Santos kongressiedustajaan liittyviä paljastuksia (jokseenkin mikään hänen historiassaan ei ole osoittautunut todeksi).

Näillä mennään. Viikonloppu alkoi juuri. Horroksesta heräämistä odotellessa.