Covid 19 - Talvihorroksessa tapahtuu

Helmikuu on meneillään ja talvihorrokseni ei meinaa millään helpottaa. Olen käynyt kyllä juoksemassa yli 10 mailia viikossa, mikä on hienoa, mutta hankalaa on ollut saada itseni liikkeelle. Lunta ei ole juuri ollut, mutta yhtäkkiä meni ihan sietämättömän kylmäksi - Mount Washingtonin päällä (wind chill alle -77*C) olisi tukka hulmunnut - onneksi kuitenkin vain muutaman päivän ajaksi. Tuo aika ei helpottanut horrostani. Odotan kevättä, pitkiä päiviä ja lämmintä keliä.

Hieman irrallisena huomiona totean, että olen vasta nyt tullut ymmärtäneeksi, että koululaisilla on ollut mahdollisuus ilmaiseen kouluruokailuun koko tämän 2022-2023 lukuvuoden ajan. En ole ihan varma miksi, mutta luulen sen jotenkin liittyvän joko koronasta elpymiseen tai Bidenin muihin ohjelmiin, mutta otanpa selvää. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja melko terveellisistä vähemmän terveellisiin. Helpotusta se on tuonut urheileville koululaisille, kun oma Lunch Box:in sisältö riittää pidempään.

Iso-O:n Hakuprosessia

Princeton-haastattelu tapahtui viimein aivan tammikuun viimeisenä päivänä, noin kuukausi Princetonin lähettämän viestin jälkeen. Haastattelija oli valmistunut kognitiivinen psykologia pääaineenaan, ja Iso-O mietti, oliko viive osa haastattelijan taktiikkaa. Ei ollut, asiaan ei koko 50 minuutin mittaisen, oikein hyvin sujuneen haastattelun aikana palattu. Nuori nainen oli Newtonin juutalaisesta yksityiskoulusta Princetoniin päässyt, viime keväänä valmistunut ja nyt Harvardilla työskentelevä nuori aikuinen. Heidän keskustelunsa jälkeen Iso-O:lla oli fiilis, että hän sopisi Princetoniin oikein hyvin. Huhtikuussa kuulemme, ajatteleeko Princeton samoin. Minä tietysti ajattelen. :)

Iso-O sai "Massachusetts State Seal of Biliteracy in French and English"-arvosanan tai siis on virallisesti kaksikielinen. Hän oli niin mielissään, että lähetti kuvakaappauksen minulle ja veljilleen ilmoituksesta ja tekstiksi pelkillä isoilla kirjaimilla: I GOT THE SEAL OF BILITERACY. 

Hiihtohommia

Nordic Team:in Bakesale painikisoissa kesti melkein yhdeksään illalla. Sen jälkeen Iso-O kutsui lähimmät ystävänsä meille iltaa viettämään. Seuraavan viikon samaan tapahtumaan meni vain Pikku-O. Iso-O jäi tuolloin kotiin löhöilemään.

Pikku-O lähti jälleen yhtenä launtaina polkupyörällä Westoniin hiihtämään. Saavuttuaan perille, hän huomasi, että monot ovat kotona. Hän pyöräili takaisin. Itse olisin luovuttanut. Mutta hän ei. Löydettyään monot pienen etsimisen jälkeen autostani, hän pyöräili takaisin. Sinnikkyyden puutteesta tätä kaveria ei voi syyttää.

Keskiviikkoiset hiihtokisat aivan helmikuun alussa olivat kirpeässä säässä. Kisojen johdosta joukkueella oli taas "Spirit Day", nyt California Beach-aiheella. Pikku-O lähti shortseissa, T-paidassa, takaperin olevan lippalakin ja värikkäiden aurinkolasien kanssa kouluun. Hän kuitenkin lupasi laittaa vähän enemmän päälle koulumatkoja ja varsinkin kisaa varten. Hyvin hänellä oli päällä, totesin. Tulin töistä hirveällä kiireellä, mutta päivän hiihtojärjestyksestä johtuen - V-pojat hiihtivät ensin - ehdin hyvin nähdä molempien kisat. Meni oikein hyvin. Iso-O oli Southin V-tyttojen neljäs. Pikku-O oli JV-poikien ja tyttöjen kaikkein nopein johtaen kisaa melkein alusta lähtien. Tämä kisa jäi hänen viimeiseksi JV-kisakseen (ks alla).

Torstaina oli koulussa lyhyt päivä. Iso-O oli lupautunut Marthan juoksukaveriksi - ja koska Martha ei ole mikään juoksija ja Iso-O ajatteli, ettei tilaisuus toistu, hän ehdottomasti halusi mennä. Olivat juosseet hitaasti 4 mailia. Tilaisuus on sittemmin kyllä toistunut, mutta kiva, että meni. Pikku-O sen sijaan liittyi hiihtojoukkueen lounaalle hampurilaisravintolaan. Itse treenit olivat myöhemmin. Niissä Pikku-O ensimmäistä kertaa treenasi Varsity-poikien kanssa. 

Nordic Team-edustustakit sekä college-housut saapuivat. Housut erityisesti ovat tuottaneet Iso-O:lle hupia, kun niiden pyllyosassa lukee Nordic. Siihen on palattu moneen otteeseen. "So funny!"

Viimeinen Sprit Day-teema oli Nordic Skiing, ja Pikku-O meni kouluun monoissa. Samana aamuna sattui olemaan jääsateen jälkeinen luistinratatilanne kävelyteillä. Isoon ääneen määräsin Pikku-O:n laittamaan jalkaansa jotkin muut kuin monot. Hän hermostui minun möykkäämisestäni. Pienimuotoisen sanaharkan jälkeen pyysin suurta reaktiotani anteeksi. Ja, Pikku-O lähti monot laukussaan kouluun. Kaikki voittivat.

Viimeiset hiihtokisat ennen osavaltiokisoja olivat 8. helmikuuta. Kapteeni-Ben kysyi ennen kisaa Pikku-O:lta, josko hän haluaisi kilpailla Varsity-kisassa, ja hän sanoi "sure", ja kisasi. Hän ei tullut viimeiseksi. Kymmenestä Southin Varsity-pojasta hän tuli 9. sijalle, ja kokonaiskisassakin noin 10 jäi hänen taakseen. Jätämme mainitsematta, että kisassa oli useita kymmeniä, jos ei jopa yli 100 kilpailijaa. Iso-O:llakin meni hyvin. Hän tuli Southin tyttöjen 3. nopeimpana maaliin. Tulosten mukaan Pikku-O hiihti matkan yli 30 sekuntia nopeampaa kuin Iso-O, mikä tuotti suurta iloa Pikku-O:lle:"Even with my bad start I was so much faster!"

Hassu tapahtuma V-poikien hiihtäessä: yksi Wellesleyn kilpailijoista huusi Iso-O:lle haluavansa tämän Snap-Chat tiedot. Iso-O sanoi hänelle, että hiihdä nyt edes kisa loppuun. Poika hiihti. Iso-O meni maalialueelle vastaan, ja he kävelivät hiihtoalueen ympäri toisiinsa tutustuen. Snap Chat tilit on nyt tämän lähikaupungin juniori-pojan kanssa vaihdettu.  Seuraavana päivänä vaihtuivat puhelinnumerot. Ja tekstiviestit kulkevat.  Kotimatkalla treeneistä hän kertoi tilanteen moniulotteisesti takapenkin freshmaneille Pikku-O:lle ja Nathanille näyttämällä kuvia pojasta sekä vertaamalla tätä johonkin näyttelijään.

E:n kisoja

E:lla on ollut kisoja joka viikko tammikuun puolivälistä saakka. 4. helmikuuta oli jälleen yhdet Boston University Track:illa. E juoksi taas 800 m, vaikka olisi toivonut juoksevansa jonkin muun matkan (1000 m tai maili). Juoksu meni todella hyvin ja hän oli tapojensa vastaisesti iloinen huutaen:"Aiti!!" juoksun jälkeen. Aika 1:54:29 on hänen kaikkein parhaansa tähän saakka. "I skipped 1:55", hän totesi. Hänet oli sijoitettu 51/77, mutta hän juoksi 35. sijalle. Samassa kisassa juoksi vuotta häntä nuorempi, Southilta Harvardiin mennyt Justin, jonka 400 metrin juoksun halusin nähdä. Pojat juttelivat muutamaan otteeseen sekä ennen että varsinkin jälkeen E:n juoksun. Kivannäköistä oli.

Viimeiset lähikisat ovat huomenna 11. helmikuuta, taas BU:lla. 800 metriä jälleen odotettavissa. Pikkusisarukset ovat lupautuneet mukaani. Kivaa.

Sosiaalista meininkiä ja koulunulkoista toimintaa

Iso-O:lla oli Soleilin 18-vuotisjuhlat, johon puolet olivat saaneet ohjeeksi tuoda ruokaa ja puolet alkoholia. "Trust me mom, I will not be shit-faced". Kertasin taas peruskommenttini:"Aina pitää pystyä huolehtimaan vähintään itsestään, mielellään muista". Iso-O meni ensin Marthalle, jossa he tekivät yhdessä ruokaa (kuuluivat siis tähän porukkaan), ja tuli kotiin ajoissa ja täysin selvinpäin. Suunnitelmat olivat siis olleet suuremmat kuin toteutus. 

Iso-O kävi Abbyn, hänen äitinsä ja siskonsa kanssa Prom-mekkoja katsomassa Natick Mall:illa. Abby oli omansa jo hankkinut. Iso-O vielä miettii, minkälaiseen sitä päätyisi. Itse yritin ehdottaa mekkoa, jota voisi käyttää jatkossakin jossain iltajuhlassa, mutta en välttämättä onnistunut tässä ehdotuksessani, sillä hänellä on aika spesiaaleja ajatuksia. Palaamme tähän.

Iso-O kävi Silvien, Benin ja Mariellen kanssa katsomassa Southin jääkiekkojoukkueen peliä ja samalla porukalla seuraavana päivänä vaeltamassa Blue Hillseilla, ja lopuksi vielä Benin kanssa illallisella. Lenkeillekin hän on lähtenyt ihan outoihin aikoihin klo 22 illalla, mutta kiva, että on nuoren ihmisen vapauteen mahdollisuus.

Pikku-O leipoi pita-leipiä perinteisesti myöhään illalla, keskellä yötä hän valmisti nuudeleita ja kouluiltana smoothieta. Hän kävi kavereiden kanssa elokuvissa Fenway:ssä katsomassa Avataria. Hän oli hommanut itselleen ison saavillisen popcornia ja limsan jättimäiseen hintaan. 

Eräänä aamuna ihmettelin ensin työkalupakin ilmestymistä keittiönpöydälle ja samana iltana sen häviämistä kokonaan. Se löytyi päiviä myöhemmin Pikku-O:n huoneesta. Hänen kuulokkeensa olivat hajonneet - taas. Hän ei tavoilleen uskollisena kertonut asiasta, vaan ajatteli käyttää Robotics-tunneilta oppimiaan taitoja ja 'korjata' ne. Ei toiminut. Hajosivat palasiksi. Nyt ei sitten ole kuulokkeita.

Koululaiset saivat taannoin hoitaakseen huonekasvit. Niistä mainitsin syksyn postauksissa. Tilanne on muuttunut siten, että Pikku-O rakasti oman kasvinsa kuoliaaksi, ja Iso-O jätti omansa totaalisesti huomiotta ja se voi oikein hyvin työhuoneen pöydällä.

Minun elämästäni

Sain perjantai-iltapäivänä noin neljän aikaan viestin spontaanista illanvietosta Nicols-perheen kotona Chestnut Hill:illa aivan BC:n vieressä. Teemana oli talon lämmittäminen vuoden kylmimpänä päivänä ja kotitekoiset tacot. Menin. Heidän lisäkseen paikalla olivat Marthan, Soleilin ja Tierneyn vanhemmat sekä minulle uusi tuttavuus. Oli tosi kivaa. 

Sarah, aivohalvaustiimimme Nurse Practitioner (=hoitajasta lisäkoulutuksella puoli-itsenäiseksi toimijaksi), lähti perhesyistä töihin lähemmäksi kotiaan, ja meillä oli viimeisen päivän kunniaksi lounas ja kakku. Korona vei tällaiset, aiemmin tavanomaisemmat tapahtumat vuosikausiksi, mutta nyt niitä alkaa olla. Kiva. On virkistävää viettää aikaa työpäivän lomassa muiden kanssa jutellen muusta kuin työstä, oli syy sitten niinkin ikävä kuin mukavan työkaverin poislähteminen.  

Minulla on ollut muutama hassu potilaskohtaaminen viime aikoina. 76-vuotias leskimies flirttaili koko vastaanoton ajan ja sitten suoraan kysyi treffeille todeten etsivänsä hieman nuorempaa seuraa. 65-vuotias nainen, jonka olen tavannut monta kertaa videon välityksellä, huudahti ensimmäisen kerran minut livenä nähdessään:"Oh, you are so tiny!!"

Erikoislääkärinoikeudet Yhdysvalloissa pysyvät voimassa seuraavasti: Ensin pitää suorittaa erikoistumisohjelma, erikoislääkäritentti, hakea osavaltion lääkarilisenssi, ja maksaa ensimmäinen vuosittaisista ABPN (American Board of Psychiatry and Neurology) jäsenmaksuista. Lääkärilisenssi pitää uusia joka 2. vuosi syntymäpäivänä, ABPN-maksu pitää maksaa joka vuosi, koulutuksissa pitää käydä erikseen määrätty määrä keskiarvoistettuna 3-vuotiskaudelle, ja joko suorittaa uusintatentti joka 10. vuosi tai uudempien sääntojen mukaan lukea tietty määrä artikkeleja ja tehda niiden pohjalta testit jokaisen kolmivuotiskauden aikana. Koska minulla on sekä Neurology Board että Vascular Neurology Board Certifications (eli neurologian erikoislääkärin ja strokeneurologin oikeudet), on minun suoritettava 50 tälläistä artikkelitestiä per 3 vuotta. Ei paha. Aloitin omani helmikuun alussa 2023, ja testit pitää olla valmiina joulukuussa 2024. Ehdin hyvin. Ja, mielummin teen nämä kuin menen taas kahteen kokopäivätestiin 2026 ja 2028 vauhdilla monivalintatehtävä per minuutti, 8 tuntia putkeen per tentti.

Keittiöremonttimies Fred tuli työmiestensä kanssa mittailemaan ja kuvailemaan keittiötä 9. helmikuuta. Sovimme tuon päivän, kun olin itse kotona etäpäivän johdosta. Tunnin verran olivat paikalla ja tulevat taas jossain välissä uudelleen. Remonttiaikataulu on ainakin itselleni vielä täysin avoin.

Uutisissa on seurattu alasammuttua kiinalaista vakoilupalloa, huomattavaa opettajapulaa isojen kaupunkien ulkopuolilla, Bidenin State of the Union-puhetta, Turkin/Syyrian maanjäristystä, sekä viimeaikojen kestohittiä George Santos kongressiedustajaan liittyviä paljastuksia (jokseenkin mikään hänen historiassaan ei ole osoittautunut todeksi).

Näillä mennään. Viikonloppu alkoi juuri. Horroksesta heräämistä odotellessa.