Covid 19 - Iso-O:n ratkaisu ja AAN-konferenssi Bostonissa

Iso-O:sta tulee Georgetown University-opiskelija

Iso-O:n Admitted Eagle Day Boston Collegella 23. huhtikuuta ei mennyt ihan putkeen. Minä olin jo lähtenyt konferenssiini (ks. alla), joten en pystynyt huolehtimaan kuljetuksesta. Satoi kaatamalla. Hän oli läpimärkänä mennyt E:n luokse, lainannut häneltä housut, ja kastellut nekin heti ulos astuttuaan. Hän oli ollut myöhässä, yskinyt, ja soitti minulle reippaasti ennen puolta päivää, josko olisi ok luovuttaa. Annoin luvan; Boston College on kuitenkin hänelle aika tuttu paikka vuosien ajalta, eikä vähiten isoveljen johdosta.

Koska viisumiasioiden kanssa oli jo hirveä kiire, totesin sitten samaisen päivän iltana, josko hän olisi valmis päätöksensä tekemään. Olihan hän; päätös oli syntynyt jo aikoja sitten: matami lähtee elokuun loppupuolella Washington DC:hin opiskelijauraansa Georgetown University:ssä aloittamaan. Hienoa Iso-O! Olen ylpeä ja samalla haikea. Sieltä ei tulla kuin loma-aikoina piipahtamaan.

Poikien kisoja eri tasoilla

E:n kisat olivat MIT:lla 22. huhtikuuta. Pikku-O ei jaksanut lähteä, sillä hänellä oli aamusta treenit ja 11 mailin juoksu. Menin Iso-O:n kanssa. E juoksi kovimmassa lähdössä 1500 metriä ja lähti itselleen aivan liian lujaa sillä seurauksella, että jo 400 metrin kohdalla alkoi hapottaa. Hänen aikansa, 4:03:20 min oli silti oikein kelpoinen. Hän ei ollut liian tyytyväinen, muttei kyllä ihan hirveän harmistunutkaan, mikä oli kiva. Sijoituskaan ei ollut huono; hän oli 17. nopein 62 maaliin saapuneesta. Hänen kautensa on ohi. Jäljellä ovat enää Penn Relays (hän ei ole missään viestijoukkueessa), ACC Championship, NCAA Regionals ja NCAA Championship-kisat.

Pikku-O:n kauden viimeiset kotikisat olivat 26. huhtikuuta AB-koulua vastaan. Hän juoksi jälleen 800 m ajalla 2:22, mikä oli edellistä kisaa parempi, mutta hän ei ollut tyytyväinen juoksuun. Aivan hyvältä se näytti, mutta ongelma oli se, että lähes koko kisan ajan juoksijat olivat tosi lähellä toisiaan ja Pikku-O jäi pussiin. Seniorit huomioitiin, tarjolla oli pizzaa ja muuta naposteltavaa. Iso-O:kin oli katsomassa ja pikkuveljeä Marthan kanssa kannustamassa hieman yllättäen.

Koulua ja vapaa-aikaa

Kevätlukukauden ensimmäisen puoliskon (Third Quarter) todistukset saapuivat. Iso-O:lla kaikki olivat A, paitsi ranska oli pudonnut tasolle B+. Pikku-O:lla historia oli noussut puhtaaksi A:ksi, Wellness oli myös A, ranska ja insinööriaineet olivat A-, matematiikka ja fysiikka olivat molemmat B+, ja englanti B. Vuoden viimeinen neljännes on alkanut. Sen päätteeksi Iso-O saakin jo sitten High Schoolin päättötodistuksen ja Pikku-O:kin ensimmäisen High School-vuoden loppuarvosanat. 

Pikku-O:lla oli illanvietto Jaken luona. Kun hän lähti, pyysin laittamaan viestin puolen yön aikaan, jos menee pidempään. Hän puhisi hieman tyylilleen uskollisena ja lähti lupaamatta. Hän tuli takaisin noin klo 23.30, avasi oveni ja sanoi saapuneensa. Ihana teini! 

"Lobster boy" Martin pyysi Iso-O:n seuralaisekseen heidän Prom:iinsa toukokuun puolivälissä. Iso-O kirjaimellisesti hyppi paikallaan ja kiljui. Ei kai sitä voinut mitään muuta kuin iloita mukana, vaikka mielessäni kävivät kaikenlaiset uhkakuvat ja skenaariot. Pitkien minun ja hänen välisten keskustelujen jälkeen päädyimme siihen, hän lähtee ilman helikopteri-äitiä toukokuun puolivälissä Bangoriin bussilla, josta Martin käy hänet hakemassa. Yöksi hän menee heidän kotiinsa ja tulee seuraavana päivänä takaisin. Tunnustan, että aloin asiasta tehdä suurempaa ja suunnitella mukaan menemistä, mutta päädyimme sitten kuitenkin yhteisymmärryksessa minun kotiinjäämiseeni. Huomaan, että äitinä olemisen käsikirjasta puuttui tämäkin kohta.

Se hyvä puoli tästä ylimääräisestä, Southia aiemmin olevasta Prom:ista oli, että Iso-O:lle tuli motivaatio saada Prom-mekko ja -kengät hommattua. Niiden pitäisi saapua noin viikon sisään. Toivottavasti ovat sopivat.

AAN-konferenssi

AAN (American Academy of Neurology):n vuoden 2023 konferenssi oli Boston Convention and Exhibition Center:illa 22.-27.4. Iso osa työkavereistani, erikoistujista, entisistä työkavereistani eri sairaaloista oli mukana sen helppouden johdosta. Täytyy tosin sanoa, että joko kelistä johtuen (oli kylmää, tuulista ja sateista) tai matkustamisen puutteesta johtuen oli hankala sovittaa arjen vaatimuksia ja konferenssia. Jätin mm. ison illanvieton Museum of Science:ssa kokonaan väliin, kun koin tarpeelliseksi tulla kotiin pitkän päivän jälkeen. Muualla ollessa olisin mennyt. Lyhyesti sentään kävin UMASS:in alumni-tilaisuudessa, mutten jaksanut sielläkään olla pitkään, tuolloin alkaneen flunssan johdosta.

Olin edeltavasti tehnyt itselleni alustavan ohjelman kattaen ongelmia ja sairauksia, joihin törmään poliklinikalla jättäen jälleen kaiken aivohalvaukseen liittyvän ulkopuolelle. Koska sairastuin flunssaan, osallistuin viimeiset kolme päivää etänä, ja huomasin, että hybridi sopi minulle oikein hyvin. Viikon saldona opin jotain uutta päänsäryistä, epilepsiasta, dementiasta, unihäiriöistä, Long-Covid:ista, neuro-oftalmologiasta, autoimmuunineuropatioista, neuroanatomiasta, aikuisneurologille tärkeistä lastenneurologisista sairauksista, neuroradiologiasta, ravinnon vaikutuksesta eri aivosairauksiin, laskutuksesta ym. Sen lisäksi, että ansaitut CME (Continuing Medical Education)-pisteet auttavat lääkärilisenssin aktiivisena pitämisessä, on hieno mahdollisuus saada huipputason koulutusta vuosittain.

Ensi vuonna konferenssi on Denverissä ja 2025 San Diegossa. Niihin joutuu erikseen matkustamaan ja väistämättä jättämään arjen haasteet taakseen. Opin, että se on hyvä juttu. Vaikka oli kiva, ettei joutunut matkustamaan, jäi jotain kuitenkin puuttumaan, kun konferenssi oli liian lähellä.

Kotikulmilla

Newtonin kaupunginjohtaja joutui ottamaan virallisesti kantaa maratonin aikana sattuneeseen Newtonin poliisien ja tummaihoisten juoksijoiden määrän lisäämistä yrittävien kannustajien välikohtaukseen. Poliisit blokkasivat ryhmän pääsyn maratonin reitille polkupyörillään. Olisi kiva todeta, että kyse on yksittäistapauksesta, mutta ei ole. Newtonin poliisilla on kyseenalainen historia rasismipuolella. 

Iso virallinen juttu on viisumiin liittyvät hyvät uutiset, vaihteeksi. Normaalisti O1-viisumin pystyy ensimmäisen 3 vuotiskauden jälkeen uusimaan vain vuosittain, ei pidemmäksi aikaa. Tämä on totta paitsi, jos osaa perustella, miksi 3 vuotta on tarpeen. Tällä kertaa lakifirma osasi. Jee! Pieni hengähdystauko tiedossa meille Pikku-O:n kanssa - tämä viisumi riittää nyt hänen High Schoolinsa loppuun. Helpotti myös, kun huomasin, että viisumihaastatteluajat juoksevat tällä hetkellä noin kuukauden päässä. Olin varma, että jono on edelleen koronan johdosta pitkä, mutta ovat selvästi kirineet Suomen Yhdysvaltain Suurlähetystössä. 

Varasin lentoliput meille kaikille. E saapuu Suomeen ensin, jo ennen juhannusta, juhannuksen jälkeen alkavan työn johdosta. Iso-O ja Pikku-O saapuvat heinäkuun puolivälissä ja minä noin viikon myöhemmin. Takaisin lähdemme kaikki elokuun puolivälissä, sillä Iso-O:n muutto Georgetownin asuntolaan on jo 17.-18.8. ja sekä E:n että Pikku-O:n treenit alkavat.

Uusi simasatsi lähti käyntiin samalla Sima-reseptillä. Resepti on hyvä, mutta hiivamäärä on sietämättömän alhainen. Kahdeksan litran vesimäärään puoli teelusikallista hiivaa? En taas uskonut, laitoin kokonaisen. Se on silti vain murto-osa siitä, mitä laitoin edellisellä kerralla. En ole varma, menikö jotain pieleen, sillä kesti tosi kauan ennenkuin pulloissa oli mitään pihinää, ja vaikka olen ne jo jääkaappiin siirtänyt, en ole aivan vakuuttunut. Pöh.

Viikonloppuna on vappujuhla ja ensi viikolla alkaa Iso-O:n kahden viikon mittainen AP-testipuristus. Ensimmäisellä viikolla on psykologia ja statistiikka, toisella ranska ja matematiikka. Hän meinasi olla stressaantunut ja kehotti minua alentamaan odotuksiani erityisesti matematiikan kohdalla ("E sai 4/5 BC Calculus testistä"). Rauhoitin häntä toteamalla, että hän voi vain voittaa. Huonosti mennyt testi ei haittaa. Hyvin menneestä on hyötyä jatkossa. Perinteisesti:"Pelataan omaa peliä ja katsotaan, mihin se riittää".

Covid 19 - Ennen ja jälkeen Georgetown-reissua

Tapahtumia ennen Washington DC-matkaa

Heräsin aivan hikisenä ja pulssi katossa muutama tunti sen jälkeen, kun olin lähettänyt Suomen veroilmoituksen. Olin tehnyt laskuvirheen! Oikeasti. Kuin ihmeen kaupalla pystyin jo lähettämäni ilmoituksen tarkistamaan ja lähettämään uudelleen, ja menin rauhoittuneena takaisin nukkumaan.  Onneksi heräsin.

Laitoin siman käymään 9. huhtikuuta. Noudatin ohjetta kaiken muun paitsi hiivan osalta arvattavin seurauksin. Pikku-O:n kanssa pullotimme päivä myöhemmin. Kun osa tuotteesta oli levinnyt keittiön lattialle, Pikku-O ehdotti, että hän kaataa ja minä huolehdin siivilästä ja suodattimesta. Meni hyvin. Hän totesi, että ensi vuonna teemme juuri näin. Samalla minä muistutin meitä molempia, että siivilöinti onnistuu parhaiten suppiloa ja minisiivilää käyttäen - ruokaliina ja kahvisuodatin eivät toimi. Alkusotkun lisäksi taisin tehdä siman liian aikaisin. Vappuun on vielä puolitoista viikkoa aikaa ja sima senkun porisee pulloissa, jopa jääkaapissa ollessaan. Kun olin napsauttanut korkit tiukasti kiinni, löysin ne aamulla eri puolelta kellaria; sama tapahtuu edelleen jääkaapissa. Taidan pitää tätä harjoitusversiona ja tehdä varsinaisen satsin tänään perjantaina. Tulin nimittäin kutsuneeksi meille 5 perhettä; kaikki tulevat. Olisi hienoa pystyä tarjoamaan simanmakuista simaa, eikä kiljua. Pikku-O:n kanssa nauroimme, että voisin perustaa panimon. Sen verran hyvä olen.

Pikku-O juoksi 800 metriä omalla tämän hetken parhaallaan 2:24 min ja oli jälleen hirmuiloinen. Ehdin katsomaan ja videoimaan. Hän on nyt asettanut tavoitteekseen lähestyä isoveljen vastaavan iän tuloksia, jotka vaatimattomasti - kuulin itse ensimmäistä kertaa - ovat olleet Southin tähän mennessä parhaat 800 m ajat Freshman (2:05), Sophomore (1:58), ja Senior (1:56) vuosina. Junior-titteli meni jollekin toiselle, kun tuo vuosi meni Covidin johdosta E:lla ohi. E:lla on myös Southin kaikkien aikojen ennätys hallussaan (1:56). Pikku-O:lla on ihana omiin kykyihin luottamisen taito ja positiivinen yrittäminen, mikä on toki tuottanut tuloksiakin. Hän taitaa pitää aivan realistisena, että saa E:n ajat kiinni.

E lähti viikko sitten keskiviikkona Kaliforniaan ja oli aivan ylimielissään. Sain monia viestejä ja puheluita hyväntuuliselta nuorelta mieheltä. Olen iloinen itsekin, että hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä länsirannikolle, kun emme sinne porukalla ole vieläkään menneet. Hän oli juossut 1500 m ajalla 3:56:88 s, mikä on hänen ennätyksensä. Oli kiva kuulla, että hän oli itsekin tyytyväinen. Sunnuntaina kisojen jälkeen he olivat menneet Disneylandiin. Kaikesta etukäteiskritiikistä huolimatta vaikutti siltä, että hän oli mielissään siitäkin. Maanantaita vastaisena yönä he lensivät takaisin. "Nukuin lentokoneessa", hän vastasi, kun totesin hänen sitten kuitenkin priorisoineen juhlinnan nukkumisen sijaan. Maanantaina oli nimittäin Marathon Monday, ja 21 mailin kohta Chestnut Hill:llä Boston Collegen kohdalla on perinteinen paikka karnevaalille. E näkyi juhlajoukon seassa päällään Bruins Jersey ja hehkeät aurinkolasit.

Pikku-O:n ensimmäinen hampaidenpaikkaus oli torstaina juuri ennen reissuamme. Olen harmistunut itselleni. Tämä tyyppi olisi tarvinnut paljon pidempään hampaiden harjaamista yhdessä. Nyt olen yrittänyt monitoroida tilannetta hieman haukkamaisemmin, mutta meinaamme molemmat vähän hermostua. 

Iso-O:n Edinburgh-hakemuksista neljä psykologiaa sivuavaa ohjelmaa eivät tarjonneet hänelle opiskelupaikkaa. Viides hakemus, historia-ohjelma, ei ole vielä ilmoittanut, mutta ajaa joka tapauksessa hänen tämän hetken valintojensa alapuolelle, joten sitä malttaa odottaa. Myönnän, että olen hieman helpottunut. Se olisi ollut Iso-O:lle muutto kokonaan uuteen maahan ja kulttuuriin, mikä olisi varmasti ollut upea kasvamisen kokemus, mutta ongelmien eteentullessa (kuten vaikka uusi pandemia tms) tilanne olisi voinut kriisiytyä pahastikin. Logistisestikin se olisi ollut jälleen uusi haaste minulle. Nyt ei tarvitse asiaa edes miettiä.

Massachusetts pääsi maailmankartalle - tai ainakin Yhdysvaltain - kun Pentagonin salaisten paperien vuotaja löydettiin North Dightonista (piti googlata, en ollut aiemmin kuullutkaan paikasta) Massachusettsista. Kyseessä oli vain 21-vuotian mies. Muita uutisaiheita ovat olleet Fox-kanavan ja Dominion-äänestysvälineiden välinen rikosoikeudenkäynnin sopiminen yli 700 miljoonan korvaussummalla, ja aivan älyttömät ampumisvälikohtaukset: kolme nuorta kolmessa eri tilanteessa on kuollut tai haavoittunut ollessaan väärässä paikassa väärään aikaan. Ensimmäinen oli 16-vuotias tummaihoinen poika, joka meni hakemaan pikkuveljiään vahingossa väärästä osoitteesta; 84-vuotias pappa ampui kahdesti etuoven lasin läpi vaihtamatta sanaakaan pojan kanssa. Toinen oli nuori tyttö, joka oli ystäviensä kanssa eksynyt väärälle tielle etsiessään juhlapaikkaa; talon omistaja oli ampunut autoa mitään kysymättä. Ja kolmas oli Cheerleader-tytön meno parkkipaikalla vahingossa väärän auton ovelle; autossa ollut nuorimies oli ampunut sekä häntä että toista seurueen tyttöä.

Reissu Washington DC:hin

Lähdimme heti Pikku-O:n hammaslääkärikäynnin jälkeen ajamaan. Koska lähdimme niin myöhään (noin klo 17.30), oli ruuhkaa vain aivan alussa. Pimeä tietysti sitten tuli jo ennen New Yorkia ja se väsymyksen lisääntymisen lisäksi teki ajamisesta melkoista tuskaa. New Jersey ei pettänyt epämiellyttävyydellään. Osavaltion alueella tietullit maksetaan reikäkorttia tai kolikoita käyttäen, ja tankkaamista ei koskaan voi tehdä itse. "Full service". En tykkää. Saavuimme pienten viiveiden johdosta AirB@B-asunnolle (samalle kuin vuosi aiemmin) noin klo 1.30. Erittäin pikaisesti laitoimme kamat paikoilleen ja menimme nukkumaan.

Perjantai oli vahvasti Georgetown painotteinen. Kiirehdimme paikalle jo klo 8 aivan liian lyhyiden unien jälkeen. Ohjelmassa oli aamupala, kampuskierrokset, tervetulopuheita, hyväksyttyjen opiskelijoiden omia aktiviteetteja, eri alojen luentoja, ja erilaisia esityksiä. Pikku-O kävi spontaanisti samaan aikaa olleessa kampusesittelyssä perheille, jotka vasta miettivät Georgetownia vaihtoehtonaan. Iso-O tapasi mukavan Hamilton-pojan Massachusettsin Concordista monen muun kivan tyypin lisäksi.

Lauantaina Pikku-O priorisoi nukkumisen ja pitkän lenkin. Menimme Iso-O:n kanssa. Ohjelmassa oli aamupalan jälkeen yliopiston ulkopuolisen alueen tunnin mittainen kiertokävely, opiskelijoiden paneeli, asuntolakierrokset sekä kampusklubien esittely. Iso-O tapasi koko reissun vaikuttavimman henkilön, Martin-pojan Mainista ("Lobster Boy", niinkuin hän tätä jälkikäteen kutsui), jonka kanssa hän kävi vielä "Night Monumenting" eli vietti usean tunnin ajan keskellä yötä National Mallilla. Muitakin "tosi kivoja" tyyppejä löytyi. Hän oli aivan haltioissaan:"So many smart people!"

Ravintolakokemuksiin kuului hieno löytö läheltä majapaikkaamme, Daru, intialaisravintola, joka tarjosi upean makukokemuksen. Suositus! Ja Scarlet Oak, monipuolinen paikka, illanviettona yhdessä nyt jo entisen työkaverini Barbaran perheen kanssa. Iso-O ja Pikku-O eivät olleet yli-innoissaan, mutteivat liikaa kritisoineetkaan, kun illanvieton mahdollisuudesta kysyin. Lopulta heilläkin oli aivan mukavaa. Perheen Pikku-O:n ikäiset pojat kuuntelivat Iso-O kokemuksia hakuprosessista ja erityisesti Georgetownista, jossa hassua kyllä perheen isä oli tehnyt lääketieteen opintonsa.

Sunnuntaina juoksin itse Lincoln Memorialille ennen asunnon luovuttamista teinien nukkuessa. Upea oli kokemus hienossa auringonpaisteessa kaikkien "elokuvista tuttujen" (lainaus siskon kommentista) rakennusten ja paikkojen ohi juosta ennen puuduttavaa matkaa. Suihkun jälkeen herätin teinit, kasasimme kamat ja luovutimme asunnon klo 10.45. 

Ajomatka takaisin oli takkuinen. Aiemmin suunnittelemastani Philadelphia-lounaasta oli luovuttava, ja luonas muuttui illalliseksi. Ajoaikaa tuli Googlen mukaan koko ajan vain lisää ja pysähdyimme syömään vasta klo 17 Stamford Diner-ravintolaan. Nopea tarjoilu, täyttävät annokset, siedettävät hinnat ja aivan ison tien vieressä olematta kuitenkaan tien vieressä teki kokemuksesta mukavan. Ravintolatauon jälkeen ruuhkat alkoivat helpottaa ja viimeiset kolme tuntia menivät mukavammin. Kotona olimme klo 21.30;  pitkä oli päivä. Hullu, mutta kaikkinensa mukava miniloma meille kaikille.

Lasten loma-aikaa

Kevätloma jatkui reissun jälkeen Marathon Monday:na. Iso-O meni ystäviensä kanssa Chestnut Hillille, mutta sitten itsekseen kirjaston vierelle, ja näki moninkertaisen voittajan sekä mm. Colinin. Sitten hän tuli Talian kanssa meille. Pikku-O oli mennyt itsekseen kirjaston lähelle, ja nähnyt sieltä kärkijuoksijat.

Seuraavana päivänä Iso-O pääsi tapaamaan maailman nopeinta maraton-juoksijaa saatuaan lipun Colinilta. Aamusta hän oli käynyt Abbyn kanssa aamupalalla ravintolassa ja soitti edeltävästi minulle varmistaakseen, miten luottokortinkäyttö eroaa pankkikortin käytöstä. Korttia hän oli keskiviikkona käyttänyt Taliaa tavatessaan sekä vesipyssyostoksilla (näitä hän tulee tarvitsemaan "Senior Assassins"-kisassa, josta lisää, kun se on ajankohtainen). Ja torstai-iltana oli vuorossa Super Mario-elokuva, vaikka hieman korvasärystä kärsikin.

Pikku-O on tiistain jälkeen herännyt päivittäin herätyskellolla mennäkseen koirakaverinsa Hollyn päiväkävelyttäjäksi ja seuralaiseksi perheen ollessa college-kierroksella heidän juniori-kuopuksensa kanssa. Keskiviikosta eteenpäin onkin sitten ollut jo treenejä. Hänen elämänsä ensimmäiset treffit eivät johtaneet seuraaviin, mutta elämä jatkuu.

Minä menin heti Marathon maanantaina sairaalalle ja jatkoin koko viikon. Huomenna lauantaina alkaa AAN (American Academy of Neurology)-konferenssi, joka on tänä vuonna Bostonissa. Menemme kuitenkin ensin katsomaan E:n 1500 m juoksun MIT:llä koko porukalla (luulen), ja sunnuntaina Iso-O joko Pikku-O:n kanssa tai ilman käy BC:llä heidän "Admitted Student"-päivässään. Sitten onkin ratkaisun paikka. Näistä kaikista lisää jatkossa.

Covid 19 - Iso-O täysi-ikäiseksi - ja härdelli jatkuu pääsiäisen aikaan

Iso-O:n syntymäpäiviin liittyvää

Iso-O saavutti täysi-ikäisyyden ja menetti samalla mahdollisuuden katsoa Suomen pankkitiliensä tilanteen. Kiitos Suomi! Aiemmin hänen tilinsä pystyimme yhdessä katsomaan minun nettipankkiani käyttäen, mutta kun Suomi seuraa ohjeita pilkuntarkasti ja estää Yhdysvalloissa asuvien pankkiasioiden hoitamisen ja muuttamisen, ei hänellä ole tällä hetkellä minkäänlaista mahdollisuutta tilejään tarkistaa muuten kuin menemällä fyysisesti pankkiin Suomessa katsomaan tilejänsä yhdessä pankkivirkailijan kanssa. Hän ei voi saada sähköistä tunnistautumista samasta syystä johtuen. Minulla on tästä mielipide, jonka jätän sen epäsopivuuden johdosta verbalisoimatta täällä, mutta totean, että eihän tässä mitään järkeä ole.

Hän meni syntymäpäivänsä kunniaksi Marthan kanssa syömään House of Tandoor-ravintolaan keskellä koulupäivää jättäen iltapäivätunnit väliin. Minä lupasin tämän jo edeltävästi. Martha sai vihreän valon omilta vanhemmiltaan, kun Iso-O piti heille PowerPoint-esityksen asiasta todeten suunnitelman plussat ja vähäiset miinukset. Colin kertoi minulle tästä nauraen; he - Colin ja Martha - kävivät vielä erikseen ovellamme laulamassa Iso-O:lle. Me nostimme lasit jo edellisenä iltana, kun oikeana päivänä en halunnut herättää sekä itse juhlakalua että laulukaveriani minun paljon aikaisemman työhönlähtöni johdosta.

Seuraavana päivänä oli Marthan syntymäpäivät, ja Iso-O meni heidän perheensä kanssa Bostoniin syömään. He ovat nyt neljän vuoden ajan tehneet toisilleen lahjaksi kirjaa, jossa on koottuna edellisen vuoden tapahtumat valokuvineen ja kirjoituksineen. Iso-O sai kirjan Marthalta täyttäessään 15-vuotta. Nyt hän antoi täyttyneen kirjan Marthalle 18-vuotislahjaksi. Hän oli haikeana kirjaa kantaessaan antaessani kyydin Marthan kotiin. Kirjan täyttyminen oli hänelle jälleen yksi todiste "lapsuuden loppumisesta" kuten hän asian ilmaisee.

Yleisurheilukauden ensimmäiset kisat

Pikku-O:n ensimmäiset kisat olivat Southilla LS- ja Weston-kouluja vastaan tiistaina 4. huhtikuuta. Hän juoksi mailin. Maili on harmillisesti kisoissa aina yksi ensimmäisiä, suoraan 400 metrin aitojen jälkeen, mikä tuottaa haastetta töistä kiirehtiessäni. Myöhästyin. Hän oli juossut omat ennätyksensä 5:38 min ja oli oikein tyytyväinen. Menin kuitenkin hetkeksi katsomaan muita lajeja, mutta mukavampi olisi ollut hänen juoksunsa nähdä.

Ilmoitin meidät (lisäkseni Pikku-O ja Iso-O; E ei suostunut, kun kausi on tulloin ohi) Southin toiseen "Annual" 5K-kisaan toukokuun lopulla.

E:n asioita

E sai kesätöitä lehdenjakajana. Hienoa. Työ on muutama tunti yössä, polkupyörällä, jossainpäin Turkua. Ajallisesti ja henkisesti se on hänelle paljon helpompi kuin klo 7 alkanut viime kesän työ hautausmaalla. Hän ei ole vielä luopunut toivosta, että saisi hieman enemmän alaa vastaavaa työtä, mutta minua tämä helpotti; ainakin jotain tiedossa kesälle. Oli asiasta mitä mieltä vain, CV tarvitsee rivejä seuraavaa askelta valmistellessa.

E:n Kalifornia-matka varmistui. Hän tulee juoksemaan 1500 metriä ensimmäisen kerran vuoden 2019 SM-kisojen jälkeen. Olisipa kiva olla katsomassa! Jostain käsittämättomästä syystä johtuen joukkue menee myös Disneylandiin. Tämä nauratti aika paljon, sillä E:lla on ollut vahva mielipide aikuisista, jotka tunteikkaasti menevät ko. paikkaan kerta toisensa jälkeen. Nyt hän menee itse. Pyysin ottamaan kuvan Mikki Hiiren kanssa. Kalifornia on E:lle ehdottomasti läntisin ja mahdollisesti myös eteläisin paikka, jossa hän on koskaan ollut. Edelliset olivat Chicago (läntisin) ja Atlanta (eteläisin).

Pääsiäisen aikaa

Kävin hakemasssa E:n viettämään pääsiäislomaansa, joka hänellä katolisesta yliopistosta johtuen on Suomen tapaan to-ma. Iso-O:lla oli torstaina vain iltapäivänä opintoja, kun aamupäivän tunnit oli erilaisista syistä johtuen peruttu. Pikku-O jäi toipumaan pienestä flunssasta, joka häntä alkoi vaivata jo kisapäivänä tiistaina. Minulla oli tyypillinen etäpäiväni aina klo 13 saakka, sen jälkeen alkoi loma minullakin, sillä olin ottanut perjantain vapaaksi - vapaapäivä se ei sairaalalla tai edes poliklinikalla ollut.

Kiirastorstai-iltapäivänä sähköt menivät yhtäkkisesti. Koska oli valoisaa, oli vaikea sanoa, oliko ongelma vain meidän vai muidenkin. Selvisi, että muidenkin. Melkein 300 talouden sähköt menivät parin tunnin ajaksi, kun kunnostustöissä tapahtui räjähdys. Kukaan ei loukkaantunut, mutta lamaannus oli melkoinen. E:a harmitti, kun palautettavan työn deadline lähestyi, eikä netti toiminut. Hetken valitettuaan, hän lähti juoksemaan päivän toisen, myöhempään ajankohtaan tarkoitetun lyhyemmän lenkin (6.5 km <- hänelle lyhyt, minulle tuo on oikein hyvänmittainen päivän ainoaksi lenkiksi). Iso-O totesi tilanteen, ja meni kollaasinsa pariin ilman valittamista. Pikku-O pyöriskeli hetken hämmentyneenä ympäriinsä ja kaivoi sitten maalit esiin ja teki maalauksen keittiönpöydän ääressä ensimmäisen kerran noin 3 vuoteen. Minä jätin sähköttomät lapset keskenään, ja lähdin Barbara-työkaverini läksijäisiltaan Burlingtonin Tavern-ravintolaan. Koin hieman syyllisyyttä paikalta poistuessani, mutta onneksi sähkökatko oli loppunut vain noin 15 minuuttia lähtöni jälkeen, vielä oli valoisaa ja kyseessä kolme melko kekseliästä nuorta ihmistä. Kun tulin kotiin noin 20.30, Iso-O oli valmistautumassa illanviettoon Ianin ja Levinin kotona, E viimeistelemässä palautettavaa työtään, ja Pikku-O pelaamassa.

Pitkäperjantaiaamuna menimme Iso-O:n kanssa pankkiin, jossa Iso-O:n luottokorttihakemus session lopuksi hyväksyttiin. Kortin pitäisi saapua viikon-parin sisään. Siitä alkaa 90 päivän periodi, jonka aikana korttia yli $1000 käyttäessään tilille ropsahtaa ylimääräinen $200. Teemme saman kuin E:n kanssa kaksi vuotta aiemmin; käytämme hänen korttiaan ravintolakäyntien, kauppa-asiointien ym aktiviteettien aikaan minun korttini sijaan. Jopa pankkivirkailija ehdotti näin tehtäväksi.

Pikku-O meni samaan aikaan ystäväporukkansa kanssa Natick Mall:in Level 99-paikkaan koko päiväksi ja saapui kotiin vasta puoli kahdeksan aikaan illalla.  Kyseessä oli Jaken syntymäpäivät. Hän pääsi heidän kyydillään edestakaisin. Heidän lisäkseen mukana olivat Taigh, Rohan ja Oliver. 

Me muut ajoimme pankkikäynnin jälkeen suoraan Medfordissa olevalle Tufts Universityn kampukselle, jossa Iso-O ja minä osallistuimme tunnin mittaiseen informaatiosessioon sekä samanmittaiseen kiertokävelyyn. Iso-O sai T-paidan, kun oli "admitted student". Suurin osa muista oli nuorempia; toiset kun aloittavat oman valmistautumisensa hieman Iso-O:ta aiemmin. E tuli mukaamme Medfordiin, ja kävi tekemässä päivän treeninsä Tuftsin yleisurheiluradalla. Syy E:n mukaantuloon sen lisäksi, että se oli minusta kiva, oli se, että halusin hänelle ajoharjoittelua hieman haastavammissa olosuhteissa. Matka takaisin oli erittäin riitaisa. Iso-O kiljui ja meuhkasi takapenkilla E:lle ohjeita, ja nälkäinen E karjui isoon ääneen vastineita. Sanoin, että vaihdamme kuljettajaa, jos kuljettaja ei rauhoitu. Vastauksen sain suurellä äänellä:"MINÄ OLEN RAUHALLINEN!!!" Muistin sillä hetkellä autokyydit vuosia sitten Southilta kotiin nälkäisen E:n kanssa. 

Kotiin saavuttuamme jätin isoäänisen E:n ja tunteikkaan Iso-O:n kotiin korjaamaan tilanteen (eli syömään), ja kävin saman tien WholeFoodsissa hakemassa lammasta ja oheistuotteita, ja Stop and Shop toi perustuotteet muutama tunti myöhemmin. Iso-O lähti Marthalle illalliselle, E pelasi tietokoneella, ja Pikku-O saapui Natickista.

Lauantaina E ajoi meidät Lexingtonin Battle Road Trail-polun alkuun, ensimmäistä kertaa monikaistaista moottoritietä ajaen. Tunnelma oli jälleen katossa, vaikka takapenkin matkustaja Pikku-O säilyikin koko ajan rauhallisena. Minä en. Myönnän, että lisäsin auton stressitasoa. E ajoi oikeasti aivan hyvin ja varsinkin takaisinpäin kaistojen ollessa täynnä hän hienosti piti auton hallinnassa. Tulee varmasti aika, jolloin pystyn istumaan autossa vain matkustajana. Itse polku oli kiva. E juoksi 13 mailia (21 km), minä ja Pikku-O molemmat 8 mailia (13 km), jokainen itsekseen erilaisista vauhdeista johtuen. Käytin ensimmäisen kerran hienoa juoksuvaatteitani. Ehkä siitäkin syystä johtuen askel oli kevyt ja mieli parempi stressaavan automatkan jälkeen. Kun saavuimme kotiin noin klo 13.30, Iso-O oli vasta raottelemassa silmiään. 

Päivän viralliseen osioon kuului E:n Suomi- ja USA-veroilmoitusten tarkistaminen, oman Suomi-veroilmoitukseni viimeistely sekä E:lla opintoihin liittyvä Yhdysvaltain ja Irakin 2003-sodan syiden selvittäminen ja 8 sivuisen paperin luonnoksen laatiminen. Epävirallisiin kuului yhdessä syöminen, Iso-O:n kaveritapaamiset sekä molempien poikien megapelisessiot - E ensin, Pikku-O sitten.

Pääsiäissunnuntaina sain koko jengin ylös sängyistään klo 8.45, ja lähdimme jokseenkin heti kirkolle pääsiäisaamupalalla. Aamupalan jälkeen oli pääsiäissunnuntain messu sekä sen jälkeen lapsille tarkoitettu Easter Egg Hunting. Pikku-O oli ensimmäistä kertaa liian vanha siihen osallistumaan, mikä saattoi häntä aavistuksen harmittaa. Ajoimme WholeFoodsin kautta kotiin - valkosipuliperunoihin tarvittiin kermaa, jota ei ollut, piti ottaa "Half and Half". Ostin samalla pienen suklaamunapaketin ikäänkuin vitsinä Pikku-O:lle. Olisi pitänyt ottaa enemmän kuin yksi; E heti totesi paketin nähtyään, että ko. munat "ovat tosi hyviä". Kotiin saavuttuamme E laittoi lampaan marinoitumaan, ja minä perunat uuniin. Muutama tunti myöhemmin istuimme pöytään pääsiäisillalliselle. Ihana yhteinen hetki kaikkien nuorten ollessa koolla! Ruoka sai laskeutua hetken ennenkuin E ajoi itsensä kampukselle. Minä sain Suomen veroilmoituksen lähtemään vielä illan päälle.

Uutisissa

Trumpin syyte New Yorkissa aiemmin viikolla oli iso pettymys suunnilleen kaikille. Se ei tuonut mitään uutta, ja vaikka kaikille on selvää, mitä tapahtui, syytteet eivät heikkoudessaan tule muuttamaan mitään muuta kuin tekemään hänestä vahvemman kandidaatin.

Aborttilääkkään kieltäminen Teksasissa aiheuttaen saman lääkkeen käyttämisen vaikeutumisen kaikkialla nosti jälleen suuren mylläkän. Ihmemeininkiä!

Ja iso uutinen oli sekin että Suomi liittyi virallisesti NATO:n jäseneksi 4.4.2023. Eipä olisi vielä pari vuotta sitten arvannut. Olen saanut monta tätä asiaa sivuavaa kommenttia niiltä potilailtani, jotka tietävät mistä olen kotoisin. Meidän perheessämme se tarkoittaa sitä, että molemmat pojat tulevat tekemään armeijapalvelunsa NATO-maassa.

Meillä on pääsiäisviikonloppu ohi ja vilkas viikko tiedossa. Siitä - ja erityisesti sen Washinton DC-osiosta lisää seuraavalla kerralla.

Covid 19 - Trump syytettynä ensimmäisen kerran, loput Yhdysvaltain tulokset ja monenlaista muuta

Trump sai 30.3.2023 syytteen New Yorkin osavaltiossa liittyen vuosien takaiseen vaalirahoitusvilppiin maksaessaan kahdelle pornotähdelle rahaa siitä, että he pysyisivät hiljaa ("Hush Money"). Hän saapuu tiistaina New Yorkiin sormenjälkiä ja kuvia varten sekä antamaan oman vastineensa. Mediasirkus ja mahdollisesti mellakoita odotettavissa. Muut rikostutkimukset - January 6, Georgian painostus sekä salaisten dokumenttien kätkeminen - etenevät omaa vauhtiaan. Niistä ja tästä kevyimmästä kuulemme lisää lähitulevaisuudessa.

IVY-Day

Maaliskuun 30. päivä klo 19 kaikki IVY League yliopistot ilmoittivat päätöksensä. Yliopistoja on 8, joista seitsemään Iso-O laittoi hakemuksensa. Yale Connecticutin New Havenissa ilmoitti jo joulukuussa, ettei Iso-O kuulu heidän materiaaliinsa. Columbia-yliopistoon Iso-O ei hakenut, sillä hän ei halunnut mennä New Yorkiin. Lopuista kuudesta viisi: Brown University Rhode Islanding Providencessa, Cornell University New York osavaltion Itchicassa, Dartmouth College New Hapshirin Hanoverissa, Princeton University New Jerseyn Princetonissa, ja University of Pennsylvania Pennsylvanian Philadephiassa pahoittelivat, etteivät voineet Iso-O:lle paikkaa tarjota. Harvard  täällä meidän seudullamme sen sijaan yllätti, ja otti hänet varasijalle. Tämä on melkoista! Varasijalta Harvardiin on käytännössä mahdoton päästä, sillä todella harva jättää Harvardin paikan väliin. Varasijalle pääseminen on kuitenkin shamppanjalasin nostamisen arvoinen asia. Iso-O, Iso-O, Iso-O!

IVY-päivän kruunasi kuitenkin se, että Georgetown University, Washington DC:ssä sijaitseva huippuyliopisto, ilmoitti tarjoavansa Iso-O:lle paikan. Tämä on se yliopisto, jonka kanssa hakemuksen laatiminen otti aika koville: sohvatyynyt lensivät ja tunteet velloivat laidasta laitaan. Haastattelu, hänen ensimmäisensä, sen sijaan meni hyvin mukavan, iäkkäämmän herrasmiehen kanssa. Kun hän kuuli ystäviensä kanssa lentopallo-ottelua samalla katsoessaan päässeensä sisään, sain viestin:"GEORGETOWN" ja sitten ilmoituksen näyttävän screen shotin jälkeen:"IM SO HAPPY". Huomioi isot kirjaimet.

Kaikkien Yhdysvaltain yliopistojen päätökset ovat nyt Iso-O:n tiedossa. Suora hylkäys tuli yllä mainittujen kuuden lisäksi Los Angelesissa sijaitsevasta University of Southern California:sta. Varasijatarjous Harvardin lisäksi saapui Bostonin NorthEastern University:sta. Ja, suboptimaalinen hyväksyminen Emory College:sta. Seuraavat kuuluvat siis hänen mietittävien listaansa: Boston College aivan lähellä, Georgetown University Washington DC:ssä, Middlebury College Vermontissa, Tufts University lähistöllä,  George Washington University Washington DC:ssä, American University Washington DC:ssä, University of Massachusetts Amherstissa Massachusettsissa, University of Connecticut Storrsissa Connecticutissa ja University of Vermont Burlingtonissa Vermontissa. Ja toki edelleen Emory Atlannan lähellä Georgiassa. Kymmenen vaihtoehtoa! Oma järjestykseni on kehittymässä. Jännä nähdä, mihin matami päätyy, hahmottuminen on hänelläkin käynnissä. Huomioksi on tosin sanottava, että Edinburgh on edelleen hänellä mietinnässä - 4 ohjelmaa ei ole vielä tuomiotaan kertonut. Suomen ohjelmat (Aalto yliopisto sekä Tampereen yliopisto) lienevät aika epätodennäköisiä, kun omaa alaa sieltä ei löytynyt, mutta niistäkin tietysti kuulemme vielä.

Iso-O varasi itselleen, Pikku-O:lle ja minulle paikat Georgetownin hyväksyttyjen opiskelijoiden päiviin 14.-15.4. Aloin ripeästi järjestella työasioitani, varasin meille majoituksen, ja ilmoitin Pikku-O:lle, että heidän kevätlomansa alkaa päivää aiemmin pienellä kolmen yön roadtripillä Washington DC:hin. Hänelle sopi hyvin. Kysyin E:ltakin, jos hän olisi halunnut tulla mukaan (häneltähän meni DC-reissu vuosi sittenkin ohi), mutta ei hän halunnut, osittain siksikin, että hänellä saattaa osua samalle viikonlopulle kilpailumatka Azusa-kaupunkiin Kaliforniaan. Olisi toki ollut hauska, jos hänkin olisi päässyt mukaan. Mutta siis. Meillä on tiedossa pieni kevätlomamatka hieman yllättäen. Mukavaa.

Marthan perhe käytti 5000 dollaria college counselorin palkkaamiseen. Monet tekevät niin. Kyseessä on henkilö, joka työskentelee koululaisen kanssa aina juniorivuodesta alkaen yliopistojen päätökseen saakka auttaen valmistautumaan SAT- ja ACT-testeihin, tekemään college essayn, valitsemaan ko. opiskelijalle sopivat yliopistot jne. Olen nyt kahden - erityisesti tämän viimeisimmän - prosessin aikana kehittynyt oikeaksi asiantuntijaksi. Ehkä minun pitäisi tarjota palveluitani muille (*heh heh). 

Ja sitten kaikkea muuta

Minulla oli melkein liian sosiaalinen viikonloppu. Introverttinä tarvitsisin toisen viikonlopun toipumiseen. Perjantai-iltana sain kutsun Soleilin vanhempien talolle drinkeille. Mukana olivat heidän lisäkseen Marthan vanhemmat, Tierneyn vanhemmat ja Marc Nicols; Amy ei päässyt. En meinannut jaksaa lähtea, mutta menin, ja hyvä mieli jäi. Ihania ystäviä minulla. Piipahtamisen sijaan viihdyin melkein 4 tuntia.

Lauantaiaamuna piti alkujärjestellä taloa valmiiksi Iso-O:n 18-vuotisjuhlia varten, sillä itse järjestelylle jäi liian vähän aikaa, kun lähdin Iso-O mukanani ensin E:n Connecticutin Storrs:issa (UCONN) olleeseen kilpailuun. E:n piti juosta 1500 metriä, mutta kun säätiedotuksen mukaan oli tiedossa sadetta ja jopa ukkonen, valmentaja oli päättänyt, että pitkän matkan juoksijat juoksevat 800 metriä, keskipitkän matkan juoksijat 400 metriä tai jopa 100 metriä, ja E:n matkaksi muodostui 400 metriä. Hän juoksi oman lähtönsä viimeiseksi vauhdilla 55.38 s, mikä oli aivan hyvin toipilaana, mutta ei tietysti häntä ilahduttanut, kun oma paraskin ko. matkalla on alle 52 s vuosia sitten. Kiva oli silti olla katsomassa, ja pienellä reissulla Iso-O:n kanssa. Ajomatka oli 1.5 tuntia suuntaansa.

Kotiin saavuttuamme Iso-O jatkoi juhlien järjestämistä - kakkukin piti leipoa - ja minä aloin kiireellä miettiä, mitä laitan päälleni elämäni ensimmäiseen Bat Mitzvah-tilaisuuteen mennessäni. Lapsilla näitä oli vuosia sitten monta, mutta minulta tämä kulttuurikokemus puuttui. Työkaverini Matt kutsui sukulaisten ja juhlakalu 12-vuotiaan tyttärensä ystävien lisäksi meidän työporukkamme (stroke team). Paikalla Cafe Escadrille:ssa oli helposti yli 100 ihmistä ja juhla juuri niin amerikkalainen kuin elokuvissa. Hieno mahdollisuus minulle, ja mukavaakin oli, kun oli tuttuja paikalla.

Saavuin kotiin noin klo 22.30. Talon seinät ja katto pomppivat musiikin tahdissa kun noin 15 teiniä lauloi suureen ääneen ja tanssi hyppien paikoillaan. Iso-O:lla oli päässään "Birthday Girl"-panta. Keskellä yötä hän valmisti tonnikalapestopastaa ja tarjosi tekemäänsä porkkanakakkua. Kuulin ihanan "Happy Birthday"-laulun moniäänisesti. Osa lähti yömyöhällä kotiin, vain muutama (Jason, Ian ja Willa) jäivät jatkamaan aamuun saakka. Kävin hankemassa heille aamusta bageleja Iso-O:n toiveen mukaisesti. Klo 12 talo tyhjeni. Muistona juhlista on olohuoneen katosta ja oviaukoissa riippuvat paperinauhat sekä kolme paksua patjaa ala-aulassa.

Viisumipaperit ovat taas ajankohtaiset ja värkkäämistä riittää. Kunhan Iso-O tekee oman ratkaisunsa, sitten värkättävää on vieläkin enemmän. Minä oikeasti tarvitsisin enemmän päiviä viikkoon, jotta aikaa olisi pelkkään hohhailuunkin. Kalenteria katsoessa sellaista aikaa ei näytä olevan liikaa luvassa. Näillä ajatuksilla kohti pääsiäisviikkoa.